Mieheni sai minut jotenkin nakitettua käymään läpi reilut 2500 (!!!!) valokuvaa viikonlopun ja eilisen aikana hänen firmansa elokuussa järjestämältä Grand Canyonin reissulta. Samalla tuli fiilisteltyä meidän omaa matkaa samaisessa kanjonissa kolmisen vuotta takaperin, eli hieman ennen tämän blogin syntymää. Koska näitä kuvia ei ole tällä puolella aikaisemmin tullut esiteltyä, tässä oikein kunnon kuvapläjäys rapakon takaa. Ehdottomasti matka jota suosittelen kaikille – kajakin kanssa tai ilman.
Paikka: Grand Canyon, Arizona, USA. Lähtöpaikka: Lee’s Ferry, ”maali” 296 mailia (noin 475km) myöhemmin South Covessa.
Aika: Elo-syyskuu 2008, kaksi viikkoa kanjonissa
Miten: Kanjoniin voi tutustua monella tapaa helikopterilennosta haikkaukseen, tai kuten meidän tapauksessa, vesiltä käsin. Matkan järjesti mieheni firma Gene17Kayaking yhdessä paikallisen ekspertin Hatch River Expeditions:n kanssa ja mukana oli sekä melojia että ei-melovia perheenjäseniä.
Elo-syyskuussa Arizonan aurinko porottaa vielä kuumana ja siinä missä Hatch piti huolen ruoka- ja vesipuolesta kanjonissa viettämämme kahden viikon aikana, omat ”iltajuomat” tulivat matkalla tarpeen. Näissä riitti pakattavaa…
Aurinkoinen joki toivotti meidät tervetulleeksi kirkkaan välkehtivineen vesineen, kunnes…
…kolmantena päivänä meidät yllätti ”pieni” sadekuuro jonka jälkeen vesi virtasi punaisena puurona – ne seuraavat 1,5 viikkoa. Onneksi sadekuuron aikana satuimme vierailemaan suuressa joenvarren luolassa joten pystyimme ihastelemaan luonnonvoimia kastumatta sen kummemmin. Mahtava kokemus ja hyvä ajoitus! Loppumatka menikin sitten taas auringonpaisteessa.
Parin viikon aikana suihkun virkaa toimittavat sivujoilta ja -puroilta löytyneet pienet vesiputoukset. Silti punaista vedenkuljettamaa hiekkaa ja valkoista perus-rantahiekkaa sai hieroa päänahasta vielä jotain viikkoja reissun jälkeen.
Vesillä matkaamisen lisäksi teimme päivittäin pieniä ja hieman isompia haikkeja lähiympäristöön. Yhtenä päivänä teimme myös kokopäivän haikkireissun sillä aikaa kun motorisoitu kumilautta kuljetti kajakit haikkimme päätepisteeseen.
Ja sitä melontaa. Välillä aaltojen ylitse lentämistä, ja välillä kunnon kyytejä ruskeaan veteen piiloutuvissa ”hontoissa”.
”Ei-melojat” matkasivat lähinnä melottavalla kumilautalla tai motorisoidulla lautalla. Kaikilla oli myös mahdollisuus kokeilla duckies:eja, eli yhden istuttavia puhallettavia kumilauttoja, mutta niihin eivät uskaltautuneet muut kuin minun vanhempani ja mieheni äiti. Ja tasaisilla pätkillä melojatkin grillasivat välillä itseään moottoripelin kyydissä.
Alla olevien liskojen ja sarvikkaiden lisäksi reissun varteen mahtui leirissämmekin vierailleet haisunäätä ja kalkkarokäärme. Kalkkarokäärmeen visiitin jälkeen ei kyllä enää tehnyt mieli nukkua taivasalla rantahietikolla kuten alkumatkasta, vaan teltasta tuli kova sana…
Iltaisin seurasimme auringonlaskuja rantahietikolta tai kumilautoilta käsin kunnes pimeä patisti meidät pehkuihin. Ja auringon noustessa matka jatkui taas…
Näissä aurinkoisissa reissufiilistelytunnelmissa on melkein masentavaa katsella täällä Norjassa laaksoamme verhoavaa sumuvaippaa, mutta eiköhän se talvi sieltä pian tule, vaikka nyt ei enää näytäkään niin lupaavalta kuin muutama viikko sitten!
Kuvat: allekirjoittanut & Gene17Kayaking
11 Comments
Hienoja kuvia, varmasti todella mahtavasta reissusta. Olen kateellinen, myönnetään! :)
Täytyy myöntää että haikeilla mielin katson noita kuvia, matkasta on kuitenkin jo jonkin verran aikaa. No, seuraavia reissuja suunnitellessa :)
Vau mikä reissu!! Kuinkahan kauan tollasta varten pitäis säästää? :) Tollasista kokemuksista ammentaa hyviä fiiliksiä todella pitkään. Oon onnellinen sun puolesta, että sulla on ollut mahdollisuus toteuttaa unelmareissu!
Olin itse matkalla ”lomatöissä”, eli huolehtimassa kumilauttailijoista joten kaikki säästöt eivät menneet tuohon reissuun… Kurkkasin Hatchin sivuilta mitä 8-päivän kumilauttamatka heidän kautta maksaisi, ja se on siinä 3000 dollarin paikkeilla. Mieheni kautta reissu taisi olla hieman halvempi, jos otetaan huomioon että matka sen kaksi viikkoa. Toki lennot tulevat vielä päälle hintoihin. Mutta tosiaan – unelmamatka oli ja vieläkin on ihana fiilistellä ja katsella kuvia!
No huh, toi alkaa olla todellisen päräyttävää meininkiä. :) Vaikuttaa tosiaan unelmareissulta!
Kyllä! Kaksi viikkoa kanjonissa ilman matkapuhelimia tai tietokoneita teki kyllä hyvää. Voi kun joskus voisi ottaa vielä uudestaan… :)
Hieno trippi teilla.
Mahtuiskohan melontavarusteisiin mukaan ultrakevyet kalastusvehkeet mukaan. Saattais olla taimenia noissa vesissä. Toisaalta minun taidoilla olisi parempi tyytyä niihin Pocahontas mallisiin inkkarikanootteihin ja rauhallisesti virtaaviin Delawaren mutkitteleviin jokiin. Eikös se siellä asustellu tämä intiaanityttö, niin ja Davy Crockett myös :)
Täytyy myöntää että tämä oli vähän sellainen ”luksusmatka” minne kalastusvehkeet olisivat kyllä mahtuneet mukaan. Meidän varusteet kulkivat nimittäin tällä kertaa moottorilautalla, ei kajakeissa. Jäinkin oikein miettimään että miksiköhän kukaan ei tullut ajatelleeksi asiaa….? Ja pikainen Googlaus kertoo että taimenia tuolta tosiaan saisi, kunhan luvat ovat vain kunnossa. Tuohon melkein 500 kilometriin kyllä mahtui sekä rauhallisia pätkiä ja kokonaisia päiviä, ja sitten hieman enemmän ”villijoki” meininkiä :) Jos villit pätkät olivat liian villejä, kajakin kanssa pystyi kyllä istahtamaan siihen moottorisoituun kulkupeliin. Eli sopisi hyvin sullekin! :)
Villi parta-agama?! Mahtavaa! <3 Ja mahtava reissu varmasti muutenkin, maisemat ainakin huiiiikeat!
Ei se kyllä olekaan parta-agama, selän väritys on niin voimakas… komea lisko kuitenkin. :)
Nyt täytyi kaivella Grand Canyon opas esille ja katsoa löytyisikö vastausta tuohon liskoon, mutta täytyy tunnustaa että olen aikas vakuuttunut, itse en ole koskaan edes kuullut parta-agamista!!! :) Lisko-osiosta löytyi muutama vaihtoehto, ja todennäköisin taitaisi olla ”Desert Spiny Lizard (sceloporus magister). Suomenkielistä nimeä en tälle tosin löytänyt, olisiko ideoita…?