Auton torvien tööttäilyä. Värikkäitä sareja. Tulista ja mausteista ruokaa. Ruuhkia ja jonotusta. Köyhyyttä. Viiden tähden hotelleja. Olisikohan siinä noin tiivistettynä kaksi päivää ja yksi yö Delhissä?
Työmatka on aina työmatka mutta yritys on ainakin kova mahduttaa töiden väliin myös Intiaan tutustumista. Näin kauaksi ei voi tulla vain hotelleihin ja kokoushuoneisiin tutustuakseen! Commonwealth Games on täydessä vauhdissa Delhissä ja kisojen hyvänä puolena olivat melkein täysin liikenteeltä tyhjät tiet tänä viikonloppuna. Huhujen mukaan tietyt pääteistä olisivat olleet suljettuna, mutta meillä taisi käydä tuuri sillä pääsimme kulkemaan esteettömästi pitkin ja poikin Delhin katuja. Hyppäsimmekin työkaverini kanssa hotellin auton kyytiin ja lähdimme pikaiselle pääkaupunkikierrokselle. Näin turistiolo ei ole ollut vielä koskaan; katsokaapas mitä löytyi automme ovesta…
Kävimme pikaisesti katsastamassa osan Delhin ”pakollisista” nähtävyyksistä. Paikanpäällä käyneet voisivat varmasti lisätä tähän listaan vielä vaikka mitä, mutta yhdessä iltapäivässä aika on hyvin rajattu.
Ensimmäinen kohde oli Qutub minareetti, maailman korkein tiilestä rakennettu minareetti (72.5 m) ja yksi Intian islamilaisen arkkitehtuurin taidonnäytteistä. Paikallisille sisäänpääsy 10 rupiaa, ulkomaalaisille 250.
Kiireinen nähtävyyskierroksemme jatkui seuraavaksi kohti Lotus-temppeliä (virallisesti Baihai-temppeli), joka toivottaa tervetulleeksi kaikkien uskontojen edustajat. Temppelin edustalla kenkien käyttö ei ole sallittua, joten jätettyämme kengät kenkiensäilytyspisteeseen nautimme paljain jaloin auringon lämpimäksi paahtamilla laatoilla kuljeskelusta.
Auringon jo laskiessa kohti horisonttia teimme vielä pysähdyksen India Gate:lle joka on omistettu Intian puolesta taistelleille sotilaille. Minua tämä ainakin muistuttaa kovasti eräästä tunnetusta nähtävyydestä Pariisin sydämessä!
Täytyy kuitenkin tunnustaa että näiden nähtävyyksien sijaan itseäni kiinnostivat ja kiehtoivat enemmän paikallinen kulttuuri, tavat ja ihmiset. Näistä näimme ja koimme tosin vain irrallisia palasia. Kuten värikkäiden isojen Commonwealth kisojen kylttien taakse piilotettu hökkelikylä ja sen ihmiset. Ja vieressä taivaita kohti tavoitteleva viiden tähden hotelli.
Yhtä lailla kun me ihastelimme ja kummastelimme varsinkin paikallisten naisten upeita värikkäitä sareja, me olimme länsimaalaisissa asuissamme nähtävyys paikallisille turisteille. Turistikohteissa intialaiset matkaajat olivat enemmistönä ja monta kertaa pariskunnat pyysivät meitä mukaan valokuviin tai pikkutytöt näpsivät ”huomaamatta” kuvia kännykkäpuhelimillaan. Vaikka toimiihan sama toisinkin päin…
Yleisen lomapäivän vuoksi emme kokeneet kuuluisaa Delhin liikenneruuhkaa. Sen sijaan automme ikkunasta oli mielenkiintoista seurata kokonaisia perheitä moottoripyörän päällä – ilman kypäröitä tietenkin…
…ja minitakseja joiden kyytiin saa mahtumaan yllättävän monta matkustajaa!
Nyt päivä on jo vaihtunut yöksi, ja Delhi on vaihtunut Bangaloreksi. Joten tässä vaiheessa ei voi muuta kuin toivottaa hyvät yöt ja huomenna palataan asiaan Mumbaista!
4 Comments
Taas hämäsit:) Mäkin katsoin että Riemukaarihan se siinä.
Olen ihan kade tolle sun työlle. Ihania reissuja. Tiedän, että työ on työtä ja työmatkat usein kaikkea muuta kuin nähtävyyksien katselua, mutta kuitenkin:)
Juu, ei voi valittaa, onhan tämä ihan unelmatyö, ainakin minulle! :) Kova on tosin tahti, viime yönäkin unet jäivät kolmeen tuntiin joten aamulla vähän päässä pyöri. Mutta eiköhän se tästä :)
Uusi blogi löydetty! :) Kiitos ilmoituksesta.
Onpas sulla ollut taas värikäs työmatka. Mäkin tahdon tommoisen työn!!
Kiva ja tervetuloa uuteen osoitteeseen!