Kulttuuria teorian kautta

Olen aikasemminkin blogissa kirjoittanut kulttuurieroista, mutta nyt kerron näistä heijastamalla omia näkemyksiäni ja kokemuksiani Richard D. Lewisin ja Geert Hofsteden kulttuurin ymmärtämisen teorioihin.  Yleisesti päästin Espanjassa tutustumaan todella läheisesti siihen espanjaliseen kulttuuriin, varsinkin kun Madridissa se näkyy niin voimakkaasti. Tottakai tutustuin myös muihin Erasmus oppilaisiin ympäri eurooppaa, mutta lähiten pääsin tutustumaan siihen maan omaan kulttuuriin ja siihen myös muut ystäväni halusivat tutustua. Yhdessä tulikin harrasteltua kaikkea, mitä Espanjassa on tapana ja näin saimme itse myös elää siinä kulttuurissa.

Lewisin mukaan kulttuurit voidaan jakaa eri alueiden mukaan seuraavasti:

• Yksiulotteinen eli lineaarinen kulttuuri (länsimaat)

Keskitytään yhteen asiaan kerrallaan, ajankäyttöä suunnitellaan ja täsmällisyyttä ihannoidaan.  Kaikkein lineraalisimpia kulttuureja ovat USA, Saksa ja Britannia.

• Moniulotteinen eli multiaktiivinen kulttuuri (Etelä-Eurooppa, Afrikka, Latinalainen Am.)

Ihmiskeskeisiä ja yhteisöllisiä. Täsmällisyydellä ei ole merkitystä, ihmiset ja tapahtumat ovat tärkeämpiä kuin kellonaika.  Mitä useampi asia tekeillä samaan aikaan, sen tyytyväisempiä. Multiaktiivisia maita ovat mm. Venäjä, Italia, Brasilia, Espanja ja Somalia.

• Kuunteleva eli reaktiivinen kulttuuri (Aasia)

Aasialaiset eivät tee nopeita päätöksiä, he pohtivat rauhassa ratkaisujaan . Idän kulttuureissa aikaa tarkastellaan syklisenä eli aika kiertää ympyrää ja sitä riittää loputtomiin. Taitavia ei-sanallisessa kommunikoinnissa, jota ilmaistaan hienostuneen ruumiinkielen avulla ja katsekontaktia välttäen. Tyypillisimpiä reaktiivisia kulttuureja ovat Japani, Kiina, Turkki ja Suomi.

Espanja kuuluu näistä kolmesta ehdottomasti moniulotteiseen eli multiaktiiviseen kulttuuriin kun taas Suomi kuuluu lineaaris-reaktiiviseen kulttuuriin. Näin ollen ero on todella suuri näiden kahden maan välillä.

Multiaktiivisen kulttuurin huomaa Espanjassa heti. Ihmsiet ovat lämpimiä ja ystävällisiä, kenelläkään ei ole kiire mihinkään ja edes bussit eivät ole täsmällisiä.

Geert Hofsteden kulttuuristen ulottuvuuksien teorian mukaan keskeiset ulottuvuudet ovat

  • valtaetäisyys

Kulttuurit voivat olla joko hierarkisia tai egalitaristisia eli tasa-arvoisia. Tämä heijastuu muun muassa lasten ja heidän vanhempiensa suhteissa toisiinsa tai esimerkiksi siinä, miten pomoa kohdellaan työpaikalla. Voidaanko pomon auktoriteetti kyseenalaistaa? Pitääkö omia vanhempia teititellä? Onko vanhempia ihmisiä aina kuunneltava? Saako esimieheltä kysyä vain sellaisia kysymyksiä, joihin tietää hänen tietävän vastauksen? Ja niin edelleen. Korkean valtaetäisyyden maissa yksilöt kunnioittavat toisen yksilön korkeaa asemaa siitä huolimatta, ettei siihen olisi mitään meriittejä. Myös auktoriteetin pelko ja valta ovat näissä kulttuureissa suurempia kuin tasa-arvoisissa maissa.

Espanjassa näkyi mielestäni selkeästi korkea valtaetäisyys. Vanhempia ja opettajia kunnioitettiin todella suuresti ja se näkyi ihan jokapäiväisessä elämässä paljon vahvempana kuin Suomessa. En osaisi kuvitella että Espanjassa joku teini huutaisi äidilleen tai isälleen, niinkuin Suomessa.  Näin ollen Suomessa on matala valtaetäisyys eikä auktoriteetteja arvosteta samalla tavalla. Opettajia kiusataan ja vanhemmille voidaan puhua miten halutaan.

  • yksilökeskeisyys vs yhteisöllisyys

Individualismin vastakohta on kollektivismi. Korkean individualismin maissa ihmisen oletetaan selviytyvän ongelmistaan itse, ja toisiin ihmisiin turvautumista pidetään henkilökohtaisena heikkoutena. Sukulaiset eivät varsinaisesti ole toisistaan velvollisia, eikä myöskään ystävien kanssa pyritä aina yhteisymmärrykseen — tärkeämpää on oman mielipiteen ilmaiseminen silläkin uhalla, että muut suuttuvat. Kollektivistisissa kulttuureissa ihmiset puolestaan auttavat toisiaan auliisti, sillä ihmistenvälinen vuorovaikutus on tärkeää jokaisen yksilön selviytymisen kannalta. Kollektivistisissa kulttuureissa perhe ja ystäväpiiri auttavat toinen toisiaan tilanteessa kuin tilanteessa, ja yksilöille on tärkeää säilyttää hyvät välit lähipiiriin.

Tämän teorian perusteella sanoisin että Espanaja on vahvasti kollektivistinen kulttuuri. Ihmiset ovat sydämmellisiä ja auttavat vaikka eivät olisikaan niin läheisiä. Perheet ja ystävät ovat tärkeitä ja yhteisöllisyys on käsinkosketeltavaa. Suomessa taas vallitsee selkeä kollektivismi yllämainitun tekstin perusteella kaikki mainitut esimerkit viittaavat Suomen kulttuuriin.

  • maskuliinisuus vs feminiinisyys

Tässä ulottuvuudessa ei Hofsteden mukaan ole niinkään kyse miesten ja naisten tasa-arvosta, vaan pikemmin “miehisiksi” tai “naisellisiksi” koetuista arvoista. Hofsteden mukaan miehisten arvojen kulttuureissa ihannoidaan saavutuksia ja materiaalista palkintoja, kun taas naisellisessa yhteiskunnassa painotetaan yhteistyötä, välittämistä, vaatimattomuutta ja hyvää elämänlaatua. Vaikka Hofsteden ulottuvuuksissa on kyse ennen kaikkea pehmeistä ja kovista arvoista, itse koen, että kultturit ovat miehisiä tai naisellisia myös tasa-arvonsa puolesta. Niinpä sisältäisin tähän ulottuvuuteen myös havainnot siitä, mikä on naisten asema kussakin kulttuurissa.

Suomessa on mielestäni tasa-arvo todella hyvällä mallilla kuten myös Espanjassa. Espanjassa ehkä hieman enemmän miehet pitävät huolta naisista ja naiset eivät niin paljon ”likaa käsiään” kun taas Suomessa naiset ovat paljon itsenäisempiä ja voivat vaikka rempata koko talon itsekseen.

  • epävarmuuden välttäminen vs epävarmuuden sietäminen

On kulttuureja, joissa improvisoidaan, ja on kulttuureja, joissa kaiken oletetaan menevän suunnitelmien mukaan. Arvata saattaa, kumpaan kategoriaan Suomi kuuluu. Kulttuureissa, joissa epävarmuutta vältellään, kansalaiset noudattavat tiukasti lakia eikä se ole vain löyhästi tulkittavissa oleva ohjenuora. Ihmiset suunnittelevat elämäänsä pitkälle tulevaisuuteen, ja esimerkiksi eläkettä ja eläkeiällä tehtäviä asioita mietitään jo 30-vuotiaina. Kulttuureissa, joissa epävarmuus on arkipäivää esimerkiksi ennalta-arvaamattomien sairauksien tai luonnonilmiöiden vuoksi, ihmiset keskittyvät elämään elämäänsä päivä kerrallaan, tulevaisuudesta turhaan huolehtimatta.

Mielestäni Espanjasta löytyy niin epävarmuuden välittämistä kuin sietämistäkin. Vaikka turhista ei murehdita, niin kyllä tulevaisuutta suunnitellaan silti ja pidetään sitä tärkeänä. Ohjenuoria saatetaan tulkita vähän löyhemmin kyllä, esimerkiksi nuoret menvät usein yökerhoihin autoilla vaikka joisivat alkoholia ja tietävät että joutuvat pulaan jos jäävät poliisille kiinni, mutta tekevät silti niin…Suomessa taas ollaan sen verran järkeviä että ei ole mitenkään yleistä lähteä juopottelemaan autolla.

 

Tässä siis omat peilauksini näihin teorioihin. Hirveästi en viitsinyt toistaa tässä tekstissä edellisissä kulttuuriin liittyvissä postauksissa sanottuja juttuja, mutta en siltä voinut välttyäkkään.

 

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply