IGTT: Minibussilla läpi Australian erämaan

Raikasta syyskuuta ja hyvää Instagram Travel Thursdayta! Päivät alkavat viiletä, ja ilmassa on selvästi tulevan syksyn tuntua. Mulle syyskuu tulee olemaan kiireistä aikaa, sillä aloitan oppisopimuksen ja muutan uuteen asuntoon. Olen kuitenkin todella innoissani, erityisesti oppisopimuksesta. Työttömyyttä on ollut aivan tarpeeksi, ja on aivan mahtavaa päästä taas töihin! Samalla saa tienattua matkakassaan lisää rahaa, ja tulevia reissuja voi hyvillä mielen suunnitella.

Syyskuun teemana on mieluisin matkustusmuotoni, eikä matkustusmuisto niin kuin alun perin luulin. Pahemman luokan lukihäiriö iskenyt täsä kohtaan allekirjoittaneelle, mutta eiköhän tästä saada teemaan sopiva juttu pienellä muokkauksella. 

Mulla ei oikeastaan mieluisinta matkustamismuotoa ole, mutta sanotaanko näin että kaikki julkinen liikenne käy, sillä ajokorttia mulla ei ole. Tässä postauksessa mennään minibussilla ympäri Australiaa pienen ryhmän kanssa. Ikinä ennen en minibussissa ollut matkustanut, mutta se osoittautui oikein kivaksi matkustusmuodoksi.  Yhdeksään matkapäivään sisältyi upeita luontokohteita, rengasrikko, yöllinen tähtitaivas sekä hyvää seuraa.

Heinäkuussa 2014 matkasin Australiaan toisen kerran, ja tällä kertaa seurana oli äitini. Matka alkoi parilla päivällä Melbournessa, mistä hyppäsimme minibussin kyytiin kohti Adelaidea. Kolmen päivän minibussimatkalla nähtiin Great Ocean Roadin upeita maisemia sekä paikallisia eläimiä. Onneksi ilmat suosivat päivisin, ja vähänkin korkeammilta paikoilta pystyi ihailemaan sinistä merta ja vehreitä metsämaisemia. Leirintäalueen viereisessä metsässä oli nukkuvia koalia yläoksilla.

Adelaidesta matka jatkui kohti Alice Springsiä. Kuuden päivän matka läpi takamaiden oli unohtumaton kokemus. Ihastuin täysin autioon, punertavaan maisemaan. Auringonlaskut ja -nousut olivat erityisen kauniita, ja ensimmäistä kertaa elämässäni sain ihastella linnunrataa erään leirintäalueen sysipimeässä yössä. Matka Adelaidesta Alice Springsiin on pitkä, ja toki bussissa istuttiin paljon. Tylsää ei kuitenkaan tullut, sillä taukoja oli sopivasti eikä outbackin maisemien ihailuun kyllästynyt missään vaiheessa.

Matkalta ehdottomasti eniten odotin Ulurun näkemistä, eikä iso punainen kivi keskellä mitään jättänyt kylmäksi. Erityisesti auringon noustessa Ulurun koko komeus tulee esiin nousevan auringon värjätessä sen punaisen eri värein. Kymmenen kilometrin lenkki Ulurun ympäri vähän epäilytti, mutta onneksi kävelin koko reitin. Maasto on todella helppokulkuista, ja on kiva nähdä Uluru eri puolilta.

Yöt nukuttiin taivasalla makuupusseissa, ja iltaisin sytytettiin suuri nuotio valoa ja lämpöä tuomaan. Makuupussit levitettiin ympyrään nuotion ympärille, ja toivottiin, etteivät dingot vie kenkiä yön aikana. Heinäkuussa lämpötila painui nollan tienoille yöllä, eikä aikaisin aamulla olisi millään halunnut kömpiä ylös lämpimähköstä makuupussista. Tuolloin yöt makuupussissa eivät tuntuneet ollenkaan mukavilta, mutta näin jälkikäteen makuupusseissa vietettyjä öitä ja erityisesti iltanuotioita muistelen lämmöllä.  

Tämä on sellainen matka, mihin palaan ajatuksissani yhä uudelleen ja uudelleen.  

*****

Piditkö lukemastasi?  Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa 

**

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat TravelloverVagabonda ja Skimbaco. Lue tempauksesta lisää täältä. Minut löytää Instagramissa nimellä @levotonmatkailija

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply ananas2go 7.9.2017 at 20:58

    Oi, eipä ihme, että on ollut mieleenpainuva matka. Ihania kuvia! On taatusti ollut kokemus.

    Missä kaikkialla olett ajellut minibussilla? Valitsetko mielelläsi bussikyydin noin yleensäkin?

    • Reply Tanja 8.9.2017 at 11:59

      Kiitos! Oli aivan upea kokemus, voisin mennä uudemmankin kerran :)
      Minibussilla en ole muualla ajellut, mutta busseilla tykkään kyllä muuten liikkua. Suomessa valitsen bussin aina junana sijaan (ellei junamatka ole huomattavasti järkevämpi vaihtoehto). Ulkomailla vähän riippuu bussiverkon laajuudesta, ja esim. Keski-Euroopassa juna on ehdottomasti kätevämpi kuin bussi. Mun mielestä bussissa on tunnelmaa :)

  • Reply Kati / Lähinnä Kauempana 9.9.2017 at 22:09

    Me tykätään myös valita julkinen liikenne, vaikka molemmilta ajokortit löytyykin. Silloin molemmat meistä saa rentoutua ja keskittyä matkaamiseen, sillä minä olen arka ajamaan ulkomailla. En siis yleensä aja, ellei ole ihan pakko. Julkisilla reissatessa kohtaa myös ihan eri tavalla paikallista elämää ja voi jopa kuvitella itse olevansa paikallinen. Mä tykkään siitä fiiliksestä.

    On teillä ollut ihan mieletön reissu Australiassa! Mä en ole koskaan sinne asti päässyt, enkä uskalla edes haaveilla siitä. Sen verran kaukana se on, ja kallis kohde, ettei sinne ole mieltä lähteä nelihenkisenä perheenä ihan pariksi viikoksi. Ja sitten pitempi reissu vaatisi jo ihan hulluna säästämistä ja järjestelyjä. Mutta ehkä joskus…

    • Reply Tanja 15.9.2017 at 17:45

      Toi on myös totta, bussilla/junalla liikkuminen antaa molemmille mahdollisuuden nauttia matkasta ja rentoutua.
      Australia todella on harmittavan kallis ja kaukana, joten kun sinne asti menee niin vähintään sen kaksi viikkoa kannattaa olla. Toivottavasti pääset vielä joskus! :)

  • Reply Terhi | VAGABONDA 11.9.2017 at 17:33

    On varmasti ollut unohtumaton reissu! Taivasalla nukkuminen kuulostaa mahtavalta, nolla-asteet taas ei :D Mä olen matkustanut Aasiassa todella paljon minibusseilla, mutta veikkaan, että Australian versiot on matkustusmukavuudeltaan parempia. Tunnelmaa bussilla matkustamisessa kyllä on :)

    • Reply Tanja 15.9.2017 at 17:55

      Tunnelmaa busseissa on, ja siitä mä tykkään :) Junatkin on ihan kivoja, mutta busseista tykkään ehdottomasti enemmän.
      Mä olen Aasiassa käynyt vain Singaporessa ja Malesiassa, joten bussilla matkaaminen siellä suunnassa on jäänyt pariin matkaan.

  • Reply Travelloverin Annika 28.9.2017 at 10:00

    Olin jo niin kysymässä, mistä varasit tuon ihan mielettömän bussimatkan, mutta sitten luin taivasalla nukkumisesta. Se epäilemättä oli yksi osa matkan viehätystä, mutta toista viikkoa nukkumista makuupussissa nuotion ääressä olisi minulle mahdottomuus – vaikka kamalan romanttiseltakin kuulostaa. :)

    • Reply Tanja 28.9.2017 at 19:27

      Mäkään en ollut erityisen innoissani ulkona nukkumisesta, enkä sitä varmaan kovin helpolla tee uudestaan, mutta noi pari yötä sujui hyvin. Kesällä varmaan eri asia kuin keskellä talvea :D

    Leave a Reply