Šiauliai ja mielenkiintoinen ristikukkula

Lähellä Liettuan ja Latvian rajaa sijaitseva ristikukkula on mieleenpainuva paikka. Ristikukkula on ainutlaatuinen maailmassa, ja vaikken ole millään lailla uskonnollinen, teki ristikukkula minuun vaikutuksen. Mä en jollain tapaa osaa nähdä ristikukkulaa uskonnollisena paikkana, vaikka sitä se varmasti on monelle siellä käyvälle.  Mulle ristikukkula oli enemmänkin rauhoittumisen paikka, sellainen missä ei tarvitse miettiä sen kummempia asioita. Voi vain olla ja ihastella kauniita ristejä ja kaunista maaseutua.

Täysin tarkkaan ei osata sanoa milloin ensimmäiset ristit tuotiin kukkulalle, mutta ensimmäisen kerran kukkula mainitaan kirjallisissa lähteissä 1800-luvun puolivälissä. Ei myöskään ole täysin varmaa miksi ristejä kukkulalle tuotiin, mutta on mahdollista että ristien avulla on kiitetty jumalaa tai pyydetty apua. Toisen teorian mukaan ristit pystytettiin vuoden 1831 kapinan uhrien muistolle.

Edestä päin katsottuna ristikukkula ei ole kovin suuren näköinen, mutta todellisuudessa kukkula on yllättävän suuri. Ristien keskellä on leveähköt portaat, ja siellä täällä ristien keskellä kulkee kapeita polkuja. Kauempaa katsottuna näyttää siltä kuin ristit kasvaisivat kukkulan mullasta.

Ketään ei tarkkaan tiedä montako ristiä kukkulalta löytyy. Joku sanoo ristejä olevan 30 000, toinen puhuu 300 000. Joitain vuosia sitten porukka Guinnessin ennätyskirjasta yritti laskea ristejä, mutta tehtävä osoittautui aika epätoivoiseksi yritykseksi. Ristien laskeminen todellakin olisi mahdoton tehtävä, sillä ristejä tuodaan kukkulalle lisää joka päivä. Suurin osa risteistä on puisia, osasta roikkuu värikkäitä rukousnauhoja.  Mun mielestä on omalla tavallaan kutkuttavan mielenkiintoista, ettei ristien tarkkaa määrää tiedetä. Miten hienoa olisikaan jos kukkulan ristit pystyisivät kertomaan tuojiensa tarinan.

Ristit ovat hyvin yksinkertaisia, suurin osa aika koruttomia. Mun mielestä juuri yksinkertaisuus ja eräänlainen vaatimattomuus tekivät risteistä kauniita. Liettuassa on pitkä ristientekoperinne, ja kyseinen käsityötaito on listattu Unescon kulttuuriperimälistalle. Ristejä tehtiin paljon myös Neuvostovallan aikana, vaikka siihen mitä luultavimmin riskejä liittyikin. 

Halukkaat voivat lisätä oman ristinsä kymmenien tuhansien ristien joukkoon. Mikäli ei tuonut ristiä mukanaan, voi sellaisen ostaa parkkipaikan tuntumasta. Ristejä on myynnissä erilaisia ja monen kokoisia, joista edullisimmat maksavat euron. Kukkulalla kulkiessaan voi valita ristilleen haluamansa paikan. Ristikukkulalta ostetuissa ristissä on lyhyt piikki, mikä helpottaa ristin asettamista maahan.

Neuvostoliiton vallan aikana ristejä poistettiin kukkulalta säännöllisesti. Puisia ristejä poltettiin, ja metalliset otettiin hyötykäyttöön. Kukkula tuhottiin useaan otteeseen puskutraktoreilla, ja KGB sekä Neuvostoliiton poliisi vartioivat ristikukkulaa. Mikään ei silti estänyt ihmisiä käymästä ristikukkulalla ja salakuljettamassa sinne uusia ristejä yön pimeydessä.

Jonkinlainen bussiyhteys Šiauliaista on ristikukkulan suuntaan. Aivan perille asti ei pääse, vaan bussipysäkiltä on parin kilometrin kävelymatka kukkulan luo. Jos omaa autoa ei ole käytössä, on toki mahdollisuus ottaa taksi Šiauliaista.  

Me tehtiin Riikasta päiväretki ristikukkulalle ja Šiauliain kaupunkiin. Retken järjesti Red Fox Tour, ja retki maksoi 60e/henkilö. Meidän kolmen lisäksi retkellä ei ollut muita, ja kuski haki meidät omalla autollaan. Ristikukkulalla vastassa oli opas, joka kertoi alueen historiasta ja kaikesta mahdollisesta ristikukkulaan liittyvästä. Retki oli hyvin toteutettu, mutta olisin mielelläni viettänyt enemmän aikaa ristikukkulalla, ja vähemmän Šiauliain kaupungissa.   

Šiauliai on melko pieni paikka, eikä nähtävää ole kovin paljoa. Šiauliai vaikutti aika hiljaiselta kaupungilta, ja jos ristikukkulaa ei olisi, tuskin kovin moni Šiauliaissa kävisi. En sanoa kaupunkia tylsäksi tai rumaksi, siellä ei vain oikein ole mitään erikoisempaa nähtävää. Muutaman tunnin saa kulumaan helposti ympäriinsä kävellen, ja kävelykadulla on muutamia kahviloita sekä ravintoloita. Hieman ydinkeskustan ulkopuolella, kuitenkin kävelyetäisyyden päässä, on Rūta -suklaakauppa. Yksi kaupungin kuuluisimmista nähtävyyksistä on kultainen poika, mikä muistaakseni on peräisin Neuvostoajalta.

Alla oleva kaari sijaitsee kaupungin kävelykadulla. Kaari on aika vaatimattoman näköinen, mutta siihen liittyy eräs uskomus. Tarinan mukaan jos kaaren ali kulkiessa tekee toivomuksen, se toteutuu. Mikäli kaaren ali kävelee uudestaan, ei toivomus voi enää toteutua.

Maisemien perässä kannattaa suunnata valokuvamuseon katolle. Mitkään kovin ihmeelliset eivät maisemat ole, mutta ihan kauniit kuitenkin. Museoita Šiauliaissa on muutenkin yllättävän paljon, mutta niissä meillä ei ollut aikaa käydä.

*****

Piditkö lukemastasi?  Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply mummi 20.8.2017 at 16:48

    Aivan järkyttävä tuo ristikukkula. Todella ahdistava.

    • Reply Tanja 23.8.2017 at 10:26

      Mun mielestä taas ristikukkula ei ollut yhtään ahdistava, mutta ymmärrän miten sen voi sellaisena kokea.

    Leave a Reply