Yksi Dublinin parhaimpia nähtävyyksiä on entinen vankila Kilmainham Gaol. Paikkaa voisi sanoa milteipä Dublinin must-jutuksi, eikä kierroksen aikana säästy kylmiltä väreiltä. Vankila on peräisin 1790-luvulta, ja toiminta päättyi 1920-luvulla. Vuosien saatossa Kilmainham meni todella huonoon kuntoon, kunnes 1950-luvulla joukko ihmisiä päätti aloittaa kunnostustyöt. Yleisölle vankila avattiin parikymmentä vuotta myöhemmin. Vuosittain Kilmainhamissa käy noin 300 000 turistia.
Kesäkuisella Irlannin reissulla kävin myös Corkin entisessä vankilassa, ja kokemus Kilmainhamissa oli aivan erilainen. Eihän vankilassa käynti koskaan mikään piknik ole, mutta Kilmainhamissa kaikki tuntui jollain tapaa todellisemmalta. Osasyynä oli varmasti opastus Kilmainhamissa, sillä onhan oikean oppaan kanssa kiertely aivan erilaista kuin itsekseen.
Vankilaan pääsee tutustumaan ainoastaan opastetulla kierroksella. Kierrokset alkavat Kilmainham Gaolin katolisesta kappelista, ja jo siellä iho menee kananlihalle ja kyynel ilmestyy silmäkulmaan. Toukokuussa 1916 eräs kapinaan osallistunut mies vihittiin tässä kappelissa. Muutama tuntia myöhemmin mies teloitettiin ampumalla vankilan pihalla. Kyseessä oli 28-vuotias Joseph Plunkett, yksi pääsiäiskapinan johtohahmoista. Joseph meni naimisiin Grafe Giffordin kanssa toukokuun kolmannen päivän yönä, ja ennen Josephin teloitusta pari sai viettää yhdessä kymmenen minuuttia. Yksin he eivät tietenkään olleet, vaan vartija seisoi vieressä koko ajan.
Irlannin sisällissodan aikana 1920-luvun alkupuolella, Grace vietti vankilassa kolme kuukautta. Alla näkyy hänen sellinsä ovi, sekä Gracen maalaama maalaus sellin seinällä. Grace oli opiskellut taidekoulussa Dublinissa, ja hän erikoistui sarjakuvien piirtämiseen. Josephin kuoleman jälkeen Grace keskittyi piirtämään sarjakuvia Sinn Fein – puolueen puolesta. Grace kuoli joulukuussa 1955, 67-vuotiaana. 
Itäinen siipi on rakennettu 1860-luvun alkupuolella. Arkkitehtuuriltaan siipi on kieltämättä upean näköinen ja yllättävän valoisa. Valoa tulviin sisään katossa olevista suurista ikkunoista, ja valoisuuden takia tila ei tuntunut niin vankilamaiselta kuin mitä se oikeasti oli. Jos jonkun rakennuksen seinien toivoisi puhuvan, olisi Kilmainham Gaolilla varmasti mielenkiintoisia tarinoita kerrottavana.
Sellejä itäisessä siivessä on yhteensä 96, ja vankien keskinäinen kanssakäyminen oli kiellettyä. Vankien päivä kuluikin suurimmalta osin yksin sellissä, ja viranomaiset toivoivat heidän lukevan Raamattua sekä pohtivan tekojaan. Osa sellien ovista on auki, ja sisällä on mahdollista käydä. Tunnelma sisällä selissä oli ahdistava, vaikka ovi olikin auki ja ympärillä oli muita ihmisiä. Selli oli sisältä kolkko ja viileä, eikä sisälle tullut juurikaan päivänvaloa. Erittäin ikävän tuntuinen paikka, vaikka eihän vankisellin mukavan kai kuulukaan olla.
Kierros Kilmainham Gaolissa on mielenkiintoinen, järisyttävä ja pysäyttävä kokemus. Jos historia yhtään kiinnostaa, kannattaa Kilmainhamissa mennä käymään, vaikkei tietäisi hölkäsen pöläystä Irlannin historiasta. Esimerkiksi itse muistan joskus kuulleeni Easter Risingista ja muutamista kapinan johtajista, mutten tiennyt mistä koko kapinassa oli kyse. Irlannin historian kannalta Kilmainham on tärkeä rakennus. Suurin osa vuosien 1798, 1803, 1848, 1867 ja 1916 kapinoiden johtajista päätyivät Kilmainhamiin. Vankila tuli tutuksi monelle myös Irlannin sisällissodan aikaan. Toiminnan aikana vankilaan suljettiin niin miehiä ja naisia kuin lapsiakin. Rikosten luonteet vaihtelivat suuresti pikkurikoksista murhiin.
Ennen Kilmainhamin kunnostustöitä oli puhetta koko vankilan purkamisesta. Onneksi näin ei käynyt, sillä olisihan purkuhommissa kadonnut tärkeä osa Irlannin historiaa ja Dublinin menneisyyttä. Suurin osa korjaustöihin osallistuneista olivat itse olleet vankeina Kilmainhaminissa vuosina 1916-1923, tai olivat kyseisen aikakauden vankien jälkeläisiä. Monta sataa vuotta vanhassa vankilassa näkyy iän merkkejä, erityisesti katossa ja seinissä. Rappio ja hilseilevä maali tuo omaa tunnelmaa vankilalle, eikä kokemus olisi sama jos Kilmainham olisi priimakunnossa.
Pääsiäiskapina (Easter Rising) vuonna 1916 oli irlantilaisten nationalistien järjestämä kapina brittiläisiä vastaan. Kapinan tapahtumat painottuivat Dubliniin, mutta myös esimerkiksi Corkissa tapahtui. Easter Rising epäonnistui, ja 15 kapinan johtohahmoa telotettiin toukokuun alussa Kilmainham Gaolin pihalla. Nuorin teloitetuista oli vain 18-vuotias, ja hänen viimeinen kirjeensä äidilleen on koskettavaa luettavaa. Kirje on luettavissa Kilmainhamin museon puolella, ja siellä kannattaa pistäytyä kierroksen jälkeen.
“To my Mother I dearly love, Goodbye, Goodbye, Goodbye. We will meet again in Heaven please God, Mother. God strengthen you in this ordeal Mother. I am to die for Ireland.” – James Fisher
Käynti pihalla vetää hiljaiseksi sekä surulliseksi, varsinkin oppaan tarinoita kuunnellessa. Pihan molemmissa päissä on musta risti, jotka merkkaavat teloitusten paikkoja. Teloitukset tapahtuivat 3. – 9. toukokuuta 1916, viimeisenä teloitettiin James Connolly. Connolly haavoittui vakavasti jalastaan kapinan melskeessä, ja teloituksen koittaessa hän oli todella huonossa kunnossa. Connolly ei pystynyt itse lopulta enää seisomaan, joten hänet sidottiin kiinni tuoliin teloitusryhmän eteen.
Kuten sanottu, ainoa tapa vierailla Kilmainham Gaolin muurien sisällä on opastettu kierros. Kierros kannattaa varata etukäteen netistä, jotta varmasti pääsee mukaan itselle sopivana päivänä ja sopivaan aikaan. Vapaita aikoja kannattaa katsella hyvissä ajoin ennen reissua, erityisesti jos tietty aika päivästä kiinnostaa. Jo nyt näkyi kalenterissa olevan loppuun myytyjä aikoja joulukuulle.
Kierrokset alkavat vartin välein, ja heinä- elokuussa ensimmäinen starttaa 9.00, viimeinen 17.45. Muina aikoina ensimmäinen kierros starttaa 9.30, viimeinen 16.15. Paikan päälle pitää saapua vartti ennen kierroksen alkua. Omalle kohdalle osui hyvä ja mukava opas. Ryhmäkoko olisi voinut olla hieman pienempi, muttei meitä silti liikaa ollut. Kierros kustantaa aikuiselta 7 euroa.
Vankila on avoinna vuoden ympäri, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Kilmainham Gaol sijaitsee noin 3,5 kilometrin päässä Dublinin keskustasta, ja lähimmäksi pääsee bussilla. Luas-pysäkiltä vankilalle kävelee noin kymmenessä minuutissa. Punainen Luas-linja kulkee vankilan suuntaan, pysäkin nimi on Suir Road.
Kaikki tiedot syyskuulta 2016.
*****
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogia Facebookissa, Instagramissa, Twitterissä ja Blogipolussa
49 Comments
Vankilakierrokset ovat aina karmivan kiehtovia. Itse nautin omassa rauhassa samoilusta ja opastetut kierrokset tuntuvat aina vähän pakkopullalta, vaikka niistä kyllä oppiikin kaikkein eniten. Viron Patarei on muuten aikamoinen paikka, jos vankilat kiinnostavat. Siellä saa myös tutkia paikkoja aivan itsekseenkin. Tuollainen etukäteen varaus kierrokselle tuntuu varsin haastavalta tällaiselle spontaanille menijälle, mutta jos tuonne Dublinin suunnalle satun, ehkä sen verran pystyisin etukäteenkin matkaani suunnittelemaan.
Omassa rauhassa on kiva kulkea, mutta joissain paikoissa opastetut kierrokset on kivoja. Mutta samaa mieltä olen, opastetut kierrokset tuntuvat usein vähän pakkopullalta.
Patareun vankilasta olen kuullut, mutten siellä ole käynyt. Enkä taida päästä koskaan käymään, ainakaan vähään aikaan, sillä vankila on menossa kiinni syyskuun jälkeen.
Nämä on kyllä pysäyttäviä paikkoja, vaikka täytyy myöntää, ettei vastaavat vankilakierrokset koskaan ole kuuluneet omiin suosikkeihin. Lauran tavoin en niin kauheasti tykkää opastetuista kierroksista, mutta tottahan se on, että niillä kyllä oppii ehdottomasti eniten.
Mä en myöskään yleensä tykkää opastetuista kierroksista, mutta joissain paikoissa ne ovat sopivia, kuten vaikka Kilmainham Gaolissa.
Tällaisissa paikoissa on kyllä jotain kiehtovaa ja historiasta on hyvä oppia ihan uksittäisten ihmiskohtaloidenkin kautta. Tälle kierrokselle voisin osallistua ensi kerralla Dublinissa!
Kannattaa todellakin mennä jos vaan yhtään kiinnostaa. Historiasta todellakin oppii aina paremmin yksittäisten ihmiskohtaloiden kautta, mulle jää ainakin kaikki paremmin mieleen.
Varmasti tosi mielenkiintoista kiertää tuollaista oppaan kanssa, kun noihin tarinoihin pääsee noin hyvin sisälle. Aika karmivia kohtaloita.
Karmivia kohtaloita hyvinkin, jäivät pyörimään mieleen pitkäksi aikaa.
Aika karmiva paikka, kiinnostaa! Laitan nimen muistiin, Dublin on nimittäin lähiaikoina käytävien paikkojen listalla!
Oi ihanaa, kiva kuulla että oot mahdollisesti menossa Dubliniin! :) Kannattaa ehdottomasti käydä Kilmainhamissa, mä voisin hyvin käydä siellä vaikka uudestaankin.
Varmasti mielenkiintoinen, erilainen matkakokemus. Itse suuntaan aina reissuilla kauniisiin luontokohteisiin, mutta miksei, tällainen voisi olla mielenkiintoista vaihtelua. En nimittäin ole kuin kerran käynyt tutustumassa vankilaan, ja se oli Kuopion vankila, heh. Ja siellä olo näytti aika paljon loikoisammalta: oli selleissä telkkarit ja yleisissä tiloissa biljardipöydät jne.
Erilainen matkakokemus ehdottomasti. Mä tykkään myös luonotkohteista, mutta tällaiset vähän synkemmät paikat kiinnostavat myös paljon. Kävin kesällä myös Kakolassa, ja olihan se tähän Dublinin vankilaan täysin erilainen paikka. Ovathan ne tietysti rakennettu aivan eri aikoihin.
Hui olkoon, mikä ihokarvat nostattava paikka. Eriyisesti tuo piha teloituspaikkoineen puistatti postausta lukiessa. Mielenkiintoista ja kiehtovaa, mutta toisaalta taas en tiedä haluanko matkoillani käydä paikoissa, joista todennäköisesti näkisin painajaisia.
Teloituspiha oli sellainen paikka, mikä nostatti ihokarvat pystyyn kierroksella. Kyllähän kierros vankilassa pyöri mielessä loppupäivän, mutta todella mielenkiintoinen.
Vankilakokemukset pysäyttävät ja varsinkin tämä, koska kyse oikeasti on hiukan erilaisista vangeista. Tuo aulatila näyttää avaralta mutta käytävät ovat melko järkyttävän näköisiä. Kyllä on mahtanut vankeja ahdistaa, kun ovat yksin joutuneet olemaan.
Oli tosiaan mielenkiintoista, etteivät kaikki vangit olleet ihan ”perus”vankeja, vaikka toki suurin osa vangeista olivatki ns. normaaleja rikollisia.
Tavallaan mielenkiintoista miten vankilat monella suunnalla maailmaa on avattu nähtävyyksinä – ja myös se, että ihmiset haluavat käydä niissä :-) Itselleni positiivisena kokemuksena on jäänyt mieleen Tukholmassa vankila, joka avattiin hotellina ja vuosia sitten, ehkä ensimmäisiä Pohjoismaissa.
Ihan totta, todella moni vanha vankila toimii nykyään museona, ja on avoinna turisteille. Hotelleiksi muutetut vanhat vankilat ovat myös jännä idea, yhdessäkään en ainakaan vielä ole käynyt.
Mieleniintoinen kohde tämäkin. Nää taitaa tosiaan olla just niitä mestoja, joihin kierros kannattaa varata ajoissa. Harmittaa ihan älysti kun San Franciscon reissulla ei päästy käymään Alcatrazissa, koska se oli myyty jo pitkälle loppuun. Hitsi. Ensi kerralla osaa varata ajoissa… Toivottavasti.
Alcatraz on mun haavelistalla, olisi varmasti todella mielenkiintoinen kohde!
Mua harmittaa, että en tuonne ehtinyt! Meillä oli Dublinissa sen verran vähän aikaa, ja kun tuon sijainti ei ollut kaikkein keskeisin, niin olisi tullut turhan kiire kaiken kanssa. Mutta varmasti tulen Dubliniin, ja Irlantiin ylipäätään, palaamaan, joten seuraavalla kerralla sitten :) Toisaalta meille sattui myös Dublin-päivälle niin kaunis ja lämmin sää, että sitä olisi ollut tylsää ”tuhlata” sisätiloissa. Opastettuja kierroksia fanitan nykyään aika paljon. Yleensä ne ovat hyvinkin hintansa arvoisia, pienetkin yksityiskohdat saavat aivan uusia merkityksiä siinä, kun joku osaa kertoa tarinat niiden takaa.
Sulla on siis hyvä syy suunnata uudestaan Dubliniin ja Irlantiin ;)
Opastetut kierrokset on usein aika hyviä, ainakin tämänkaltaisissa paikoissa, joihin pääsee vain kierroksella. Kyllähän opastettu kierros avaa paikan historiaa ihan eri tavalla, kuin jos yksinään kulkisi.
No johan on kolkon näköinen vankila. Ehdottomasti mielenkiintoisen tuntuinen vierailupaikka, ja varmaan voi oikein aistia menneen ajan tuolla. Kävisin varmasti jos olisin noilla kulmilla.
Onhan noi todella vanhat vankilat aika karuja, verrattuna esim. uudempaan Kakolaan, missä kävin myös kesällä.
Minä ainakin arvostan hyvää opasta tällaisissa kohteissa. Asiansa osaavan oppaan lisäarvo on huikea: paikka herää kunnolla eroon ja pääsee kuulemaan tarinoita ja juttuja – parhaassa tapauksessa jopa sellaisia, joita ei muualta tule vastaan.
Olen itse käynyt useammassa paikoissa, jotka ovat palvelleet historiansa aikana linnoituksena, vankilana ja keskitysleirinä. Näistä karmaisevimpia ovat Puolan Poznanin 7. linnoitus ja Liettuan Kaunasin 9. linnoitus, jonka luona sijaitsee myös melkoinen neuvostoaikainen monumentti natsien uhreille. Näistä paikoista ei kukaan suomalainen tiedä lähtökohtaisesti mitään, mutta paikan päällä oppii. Oman kokemukseni perusteella ostan suosituksesi siitä, että tällaisiin kohteisiin kannattaa mennä myös ilman pohjatietoja.
Opastetut kierrokset ovat hyviä juurikin silloin, kun opas osaa asiansa. Tämänkaltaisessa paikassa ammattitaitoinen opas oli aivan mahtava.
Olen käynyt kahdella keskitysleirillä, Auschwtizisa ja Dachaussa. Nuo kaksi mainitsemaasi paikkaa olisivat varmasti myös mielenkiintoisia.
Itseäni kiehtoo tälläiset paikat, vaikka niillä usein onkin surullisia tarinoita taustallaan. Täytyypä laittaa korvan taakse tämä!
Tällaiset paikat ovat hyvin kiehtovia, vaikka surullisia. Itse olen jo pitkään ollut kiinnostunut vastaavista kohteista.
Tykkäisin kyllä käydä tuolla, vanhoissa vankiloissa vieraileminen ja ihmiskohtaloista oppiminen on tosiaan kiehtovaa karmivalla ja surullisella tavalla. Täältä Melbournesta löytyy myös visiitin arvoinen vanha vankila, siellä pääsi kokeilemaan miltä tuntuu kun vartija sulkee pimeään koppiin, sen lisäksi siellä pääsi kokeilemaan pehmeää pyöreää koppia ja kuvauttaa itsestään vankikuvan :) Pitäisikin kirjoittaa siitä joskus…
Muistakin kuulleeni Melbournen vankilasta, mutten siellä ole vielä päässyt käymään. Pitääkin muistaa se kun seuraavan kerran tulen sinne päin maailmaa :)
Toukokuisessa Auschwitzin reissussa on sen verran sulateltavaa pidemmäksi aikaa, etten ole ainakaan tällä hetkellä ajatellut käyväni muissa karmivissa paikoissa hetkeen. Mutta saa nähdä, ovathan nämä ihan mielenkiintoisia paikkoja muttei ensimmäisiä loman vierailupaikkoja. :)
Mä olen myös käynyt Auschwtzissa, vuosi sitten. Maaliskuussa kävin Dachaussa. Kyllähän käynti tuollaisessa paikassa jättää jäljen, ja käyntiä tulee ajateltua kauan.
Selittämättömästä syystä mua kiehtovat vanhat vankilat kovasti, ja mieluiten juuri oppaan kanssa – kuten Panukin totesi, hyvä opas osaa kertoa paljon sellaista infoa, mitä ei mistään muualta löydy.
Mua kiehtovat myös vanhat vankilat, samoin kuin muutkin vähän erilaiset ja karmivat paikat. Hyvä opas erityisesti tällaisessa paikassa oli todella hyvä juttu.
Vanhoissa vankiloissa en ole koskaan käynyt, mutta voisin hyvin kuvitella käyväni tuolla. Kiehtovia tarinoita, vaikka ovat todella surullisia. Muistatko mitä tuo kierros maksoi?
Hyvä kun mainitstin kierroksen hinnan, oli tarkoitus kirjoittaa se tähän postaukseenkin. Mutta siis, aikuiselta kierros maksoi 7e, opiskelijoilta, lapsilta ym. vähän vähemmän.
Mua kiehtoo miten paikkoihin tuntuu jäävän se, mitä siellä eläneet ihmiset ovat kollektiivisesti kokeneet. Keskitysleiri oli tällaisesta todella karmiva esimerkki, ja vankilat huokuvat paljon samaa. Toisaalta hautausmailla taas on useimmiten mieletön rauha.
Ihan totta. Keskitysleirit ovat todellakin karmivia paikkoja, kahdella olen käynyt enkä ainakaan vähään aikaan halua käydä keskitysleirillä uudestaan.
Mielenkiintoinen juttu – kiva, kun toit tähän mukaan noita opastuksella kuulemiasi tarinoita, vaikka surullisia olivatkin. Kävin itse nyt tänä keväänä Alcatrazissa tutustumassa, mutta sitä ennen en ainakaan muista koskaan missään vanhassa vankilassa käyneeni. Voisin kyllä kuvitella tänne päätyväni seuraavalla Dublinin reissulla, milloin sen aika sitten onkaan…
Kiitos! Alcatraz olisi mielenkiintoinen paikka, siellä haluan joskus päästä käymään.
Blogin teemaan sopiva postaus. :-) Osaava opas saa kyllä kohteen kuin kohteen tuntumaan mielenkiintoiselta, puhumattakaan sitten näistä jo valmiiksi mielenkiintoisista kohteista, joihin vankilat yleensä lukeutuvat.
Kiitos! :) Hyvä opas on ehdottomasti kiva, etenkin tällaisessa historiallisessa paikassa. Ei tuosta käynnistä olisi ilman opasta saanut niin paljon irti kuin oppaan kanssa.
Melko karmivan näköinen paikka :O
Sitä se oli, mutta todella mielenkiintoinen.
Tässä on paikka, mikä kiinnostaa mua! Pitäis käydä useammin tuolla kun niin lähellä on ja Lontoosta halvalla lentää. <3
No todellakin, Lontoosta pääsee Dubliniin varmasti todella helposti!
Onpa varsin mielenkiintoisen näköinen paikka! Mukavaa että pala historiaa on säilynyt näin hyvässä kunnossa suuresta vuosituristimäärästä riippumatta. Aika karua varmasti vierailla tuolla – mulla meni kylmätväreet jo pelkästä ajatuksesta :s Mutta tämä voisi olla ehdottomasti kohde missä haluaisin vierailla – vaikuttaa niin autenttiselta..
Autenttinen on muuten tosi hvyä sana kuvaamaan Kilmainham Gaolia! Todellakin kiva että paikka on säilynyt kaikki nämä vuodet, ja nykyäänhän paikkaa suojellaan hyvin :)
On varmasti ollut vaikuttava kokemus.. huh huh!