Ahdistava Dachaun keskitysleiri

Jos historia ja toinen maailmansota kiinnostaa, Münchenistä kannattaa lähteä käymään Dachaun keskitysleirillä. Paikan päälle pääsee helposti Münchenin päärautatieasemalta, ensin S-bahnilla ja Dachaun juna-asemalta lyhyellä bussimatkalla. Münchenistä hypätään S2 –junan kyytiin, ja matka Dachaun kaupunkiin kestää puolisen tuntia. Dachaun juna-asemalta lähtee bussi numero 726, ja matka keskitysleirille kestää kymmenisen minuuttia.

Dachaun keskitysleiri on avoinna joka päivä, paitsi jouluaattona, ja sisäänpääsy alueelle on ilmainen. Halutessaan voi osallistua opastetulle kierrokselle, joita järjestetään kaksi kertaa päivässä. Kierroksen hinta on 3 euroa. Vaihtoehtoisesti voi mukaan napata audio-oppaan, ja kierrellä leirin alueella sen kanssa. Audio-oppaan hinta on 3,50 euroa. Ehdottomasti suosittelen jompaa kumpaa, koska käynnistä saa paljon enemmän irti oppaan kanssa.

34

Dachaun keskitysleiri perustettiin maaliskuussa 1933, ja Dachau on ensimmäinen Saksaan perustetty keskitysleiri. Alun perin leirille tuotiin poliittisia vankeja, myöhemmin juutalaisia, homoseksuaaleja ja muita vähemmistön edustajia. Yhdysvaltain armeija vapautti Dachaun huhtikuun lopussa 1945. Vuosien aikana Dachaussa oli yli 200 000 vankia, joista ainakin 30 000 kuoli. Tarkkaa lukua ei tiedetä, eikä sitä mitä luultavammin koskaan saada selville.

Nykyään aivan Dachaun leirin vieressä on asuintaloja, jotka on rakennettu toisen maailmansodan jälkeen. Asukkaiden puolelta tuli joskus toivomuksia keskitysleirin purkamisesta kokonaan, mutta näin ei onneksi käynyt. Tosin tavallaan ymmärrän asukkaita tässä asiassa, en itsekään mielelläni katselisi keskitysleirin aidattua pihaa aamiaispöydästä.

56

Paikka Dachau tuntui ahdistavammalta kuin Auschwitz. En ole varma miksi, mutta Dachaussa kaikki tuntui joillain tapaa todemmalta. Dachaussa pääsi käymään sisällä krematoriossa sekä kaasukammiossa, sekä kävelemään vankiparakkien läpi. Parakissa oli tilaa 130 vangille, ja voi vain kuvitella kuinka montaa kidutettiin ja surmattiin sellien sisällä. Auschwitziin verrattuna Dachaussa oli enemmän rakennuksia jäljellä, ja esimerkiksi krematorio oli paremmassa kunnossa Dachaussa.

Vankiparakin sisällä oli hieman aavemainen tunnelma, sillä joka puolella kuului pientä narinaa, ja perällä sijaitseva ulko-ovi vinkui saranoistaan säännöllisesti. Osa sellien ovista oli raollaan, niin että sisälle pääsi kurkistamaan. Eihän sitä pysty edes kuvittelemaan millaista on ollut lukittuna sellissä kesäkuumalla taikka keskellä kylmintä talvea, varsinkin kun patterit hohkasivat lämpöä kesällä ja talvella ne tietenkin olivat pois päältä. Ironista oli, että sodan jälkeen vankiselleissä pidettiin saksalaisia SS-sotilaita.

7

Dachaun oppaamme on käynyt keskitysleirillä usein, mutta vain kerran kaasukammiossa. Hänelle kerta riitti, enkä yhtään ihmettele miksi. Kaikkein ahdistavimmalta paikalta tuntui kaasukammio, sieltä halu pois mahdollisimman pian. Muistan vieläkin sen kylmäävän tunteen mikä minulla oli seistessäni kammiossa, ja sen pitkältä tuntuvan hetken kun odotin vuoroani päästä pois huoneesta. Edes krematoriohuone ei tuntunut yhtä pahalta kuin kaasukammio.

Samasta huoneesta polttouunien kanssa löytyy muutama hirttopuu, mutta varmaa ei ole, olivatko vangit hengissä roikkuessaan hirttopuussa. Dachaussa on kaksi krematoriota, näissä kuvissa oleva Barrack  X valmistuin vuonna 1943. Sodan loppupuolella polttouuneja ei juuri käytetty, koska natseilta alkoi polttoaine olla vähissä. Vapauttaessaan Dachaun, amerikkalaiset sotilaat kohtasivatkin kamalan näyn; krematorio ja viereinen huone olivat täynnä ruumiita.

8

Sieppaa

”Suihkuhuone”

9

Krematorio

1112

Dachau on mielenkiintoinen paikka, mutta ei käynti siellä tietenkään mikään huviretki ole. Keskitysleirit ovat kuitenkin tärkeä osa historiaa, ja mielestäni jokaisen tulisi joskus käydä keskitysleirillä. Onkin hienoa, että Saksassa ja Puolassa kaikki koululaiset käyvät jollain keskitysleirillä ainakin kerran. Auschwitziin verrattuna Dachau oli ”parempi” käyntikohde, koska Dachaussa suurin osa rakennuksista on alkuperäisiä ja hyvässä kunnossa. Auschwitzissa kävin viime vuonna, käynnistä voi lukea lisää täältä.

Muutaman kuukauden sisällä olen nähnyt kaksi keskitysleiriä. Haluaisinko tulevaisuudessa käydä vielä muilla leireillä? En osaa sanoa, ehkä en. Vaikka toinen maailmansota kiinnostaa, olen tainnut nähdä tarpeeksi keskitysleirejä. Näiden kahden keskitysleirin jälkeen ei voi muuta kuin ihmetellä ihmisten vihaa toista rotua kohtaan.  Käynnin jälkeiset tunnelmat voidaan hyvin kiteyttää krematorion vieressä oleviin sanoihin ” Denket daran, wie wir hier starben” (ajatelkaa kuinka me täällä kuolimme).

******************

Haluatko tiedon uusista postauksista ensimmäisten joukossa?

Seuraa blogia Facebookissa, Instagramissa, Twitterissä, Blogipolussa, Blogit.fi:ssä ja Bloglovin’issa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

41 Comments

  • Reply Venla / Breezes from my Atlas 12.5.2016 at 07:08

    Auschwitzissakin pääsee käymään kaasukammiossa – itse olen käynyt. Se kuului osaksi opastettua kierrosta.

    • Reply Tanja 12.5.2016 at 11:06

      Kiitos korjauksesta! Näinhän asia on, en sitä vain kirjoitushetkellä muistanut :)

  • Reply ankka 15.5.2016 at 11:41

    En ole käynyt keskitysleirissä, koska toinen maailmansota ei juurikaan kiinnosta ja Hitleriä pidän tietysti pelkkänä tomppelina. Sen sijaan YLE:llä on sarja Saksan uusnatsiterrorismista ja nämä ”sankarit” poseeraavat Buchenwaldin keskitysleirillä. Toisin sanoen, vaikka koululaisia viedäänkin käymään leirille, kaikki eivät siitä huolimatta ole oppineet mitään tai vieläpä ihailevat natseja. Keskitysleirin sijasta olen ollut paikassa, josta juutalaiset sitten lähtivät leirille. Sekin oli ahdistavaa. Kuulin just ihan keskustellessani asiasta, että sodan lopussa Hitlerin kannatusprosentti oli vain kuusi, mutta ihmiset eivät uskaltaneet kertoa mielipidettään.

    • Reply Tanja 16.5.2016 at 20:37

      Hitler ehdottomasti oli ”pelkkä tomppeli”. Eivätkä kaikki opiskelijat tietenkään ymmärrä leirien tapahtumia, mikä on todella harmi. On silti hyvä että keskitysleirillä joutuvat käymään.

  • Reply Sandra 15.5.2016 at 16:17

    En ole itse käynyt koskaan missään keskitysleirissä, mutta Saksassa kävin kuulustelukeskuksessa, ja sekin riitti tuomaan kylmät väreet selkäpiihin. Tunsin oikein tekstin läpi, miten kylmäävä kokemus tuo kaasukammio on ollut. Pahaa tekee, mutta ehdottomasti haluaisin vierailla Dachaussa, jos siihen tulisi tilaisuus.

    Hyvä, että noihin pääsee vierailemaan ilmaiseksi, että mahdollisimman monella olisi tilaisuus saada muistutus kuitenkin aika lähihistorian tapahtumista, ettei vaan koskaan vastaavaa tapahtuisi.

    • Reply Tanja 16.5.2016 at 20:42

      Ilmainen käynti on ehdottomasti plussaa juuri sen takia, että mahdollisimman moni pääsisi halutessaan käymään keskitysleirillä. Auschwitz on myös Unesco-kohde, mikä on hieno juttu.

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty 15.5.2016 at 23:19

    Tuo ankan mainitsema uusnatsi-esimerkki osoittaa hyvin sen, miten ristiriitaisia vierailupaikkoja keskitysleirit ovat. Vaikka niiden tarkoituksena on muistuttaa ihmisiä siitä kauheudesta, osa lukee asiaa ihan eri tavoin. Näinhän se tosin on vähän kaiken kanssa: kaiken voi lukea tahallaan ”väärin”.
    Minulle Berliinin olympiastadion on tuonut ahdistavan olon. Kun on nähnyt Leni Riefenstahlin Olympian, on helppo kuvitella Hitler seisomaan omaan aitioonsa. Hieno stadion se silti on, onneksi ovat vielä modernisoineet sitä viime vuosina.

    • Reply Tanja 16.5.2016 at 20:57

      Ehdottomasti keskityleirin varjopuolena voidaan pitää uusnatseja ja muita natsien ihailijoita.
      Katsoin juuri Yleltä dokumentin Berliinin olympialaisista, oli se aikamoista menoa. Mietin itse asiassa onko kyseinen stadion vielä olemassa, mutta eipä tarvitse miettiä enää :)

  • Reply Liza 16.5.2016 at 13:17

    Me mietittiin viime vuonna Munchenissä käydessämme, pitaisiko käydä tuolla, mutta jätettiin sitten väliin. Järkyttävä yksityiskohta tuo pattereiden pitäminen päällä kesällä ja poissa talvella – julmuus mietittynä loppuun asti jokaista yksityiskohtaa myöten.

    • Reply Tanja 16.5.2016 at 20:58

      Mäkin olin vähän kahden vaiheilla menenkö vai en, mutta halu nähdä paikka vei lopulta voiton. Julmuus todellakin oli mietittynä joka yksityiskohtaa myöten..

  • Reply Titta / IKILOMALLA 16.5.2016 at 13:51

    Olen käynyt Auschwitzissa. Aika ikävä matkakohdehan se on, joka jättää ankean olon pitkäksi aikaa. Se oli kyllä käymisen arvoinen, mutta en varmaan menisi uudestaan.

    Birkenaun puolella pääsi muuten käymään parakeissa opastetulla kierroksella. Tai kai ne olivat parakkirakennuksia, missä oli puusänkyjä monessa kerroksessa ja huussipönttöjä. (?).

    Mielenkiintoinen postaus, vaikkakin aihe on mitä on.

    Kiitos!

    • Reply Tanja 16.5.2016 at 21:02

      Kiitos!
      Mulla taisi Dachaun jälkeen olla vähän hämärä muistikuva Auschwitzin käynnistä. Mutta tosiaan, pääsihän siellä parakissa käymään.

  • Reply miraorvokki 16.5.2016 at 14:58

    Olen ihan samaa mieltä että jokaisen pitäisi joskus vierailla keskitysleirillä! Itse en ole vielä käynyt – jotenkin koko ajatus ahdistaa niin paljon. Tämähän olisi hyvä vaihtoehto niin ”klassisen” Auschwitzin lisäksi!

    • Reply Tanja 16.5.2016 at 20:27

      Ajatus keskitysleirillä käynnistä on todellakin ahdistava, mutta olen silti tyytyväinen että päätin kahdessa käydä. Auschwitz todellakin tuntuu olevan se ”klassisempi” vaihtoehto, mutta voin Dachauta myös suositella jos niin voi sanoa.

  • Reply salaine 16.5.2016 at 21:14

    Kävimme viime vuonna Sachenhausenin keskitysleirissä, joka sijaitsee Berliinin lähellä. Blogistani löytyy juttuakin tästä paikasta. Jollain tavoin käynti oli erittäin koskettava ja pisti pohtimaan asioita. Itse olen tyytyväinen kun kävin, koska nyt osaan vielä paremmin olla nöyrän kiitollinen kaikesta. Samalla tavoin hiljaiseksi sai Anne Frankin talossa käynti. Berliini nyt muutenkin oli täynnä toisen maailmasodan ja sen jälkeistä elämää. Meidän Berliinin matka meni näissä historiallisissa hetkissä.

    • Reply Tanja 18.5.2016 at 08:57

      Sachenhausenin leiristä olenkin joskus kuullut, pitää käydä lukemassa sun blogista postaus siitä. Berliini on mulla vielä näkemättä, mutta toivon mukaan sinne jossain vaiheessa pääsen. Myös Anne Frankin talo on näkemättä, koska Amsterdamissa oli aikaa vain yksi päivä.

  • Reply Lotta Watia | Unagidon 16.5.2016 at 21:53

    En ole koskaan käynyt keskitysleirillä. Ajatus vähän ahdistaa, mutta toisaalta olisi kiinnostavaa nähdä tällainen paikka oikeasti, jotta asia ”konkretisoituisi”. Kaasukammio on on varmasti ollut ahdistava kokemus. :-/

    • Reply Tanja/Levoton Matkailija 20.5.2016 at 10:03

      Asioiden konretisoitumisen takia halusin keskitysleirillä käydä. Tosin ei niitä asioita ja tapahtumia silti sen paremmin ymmärtänyt..

  • Reply Tiia 16.5.2016 at 23:45

    Huh, olinkin ihan unohtanut tämän! Kävin Dachaussa vuonna 2005, ja pari vuotta sitten näin myös Stutthofin keskitysleirin Puolassa. Auschwitz on jollain tapaa aina kiinnostanut, mutta jännä kuulla, ettei se välttämättä olekaan niin sanotusti sen ihmeellisempi.

    Onhan tämä tuskaturismi vähän jännä ilmiö – tuntuu aina niin etuoikeutetulta olla paikan päällä vain ihmettelemässä. Mutta ehkäpä nämä kokemukset kumminkin opettavat jotain, ainakin tosiaan joillekin.

    Jännä muuten, miten noilla molemmilla näkemilläni keskitysleireillä oli tosi kylmä, vaikka muuten oli lämmin ja aurinkoinen päivä.

    • Reply Tanja 20.5.2016 at 09:11

      Mäkin ihan yllätyin siitä, ettei Auschwitz loppujen lopuksi ollut näistä kahdesta se ”ihmeellisempi”. Auschwitzista vaan aina puhutaan, ja jotenkin nämä muut keskitysleirit jäävät taka-alalle.

      Mä kiinnitin molemmilla keskitysleireillä huomiota myös kylmyyteen! Erityisesti Auschwitzissa oli aika kylmää, eikä kummassakaan paikassa kuulunut lintujen ääniä.

  • Reply Anna / Muuttolintu 17.5.2016 at 02:25

    Järkyttävä paikka, ja voin vaan kuvitella kuinka ahdistava kokemus. Mutta toisaalta tärkeä paikka käydä ja muistuttaa itseä ihmisten pahuudesta.

    • Reply Tanja 20.5.2016 at 09:20

      Ehdottomasti tärkeä paikka, ja hyvä että keskitysleirejä on pystytty säilyttämään tähän päivään asti.

  • Reply Martta / Martan Matkassa 17.5.2016 at 12:21

    Pitkään ajattelin etten halua käydä millään keskitysleirillä, mutta nyt minua on alkanut kiinnostaa… Kiva postaus ja varmasti tulen käymään mikäli Münchenin suunnalle eksyn. Auschwitz kiinnostaa kovasti ihan sen historian vuoksi, mutta toki myös UNESCO-kohteena ;)

    • Reply Tanja 20.5.2016 at 13:34

      Suosittelen kyllä käymään keskitysleirillä jos siihen saa mahdollisuuden. Vaikkei ne mitään kivoja paikkoja ole, niin historiallisesti mielenkiintoisia.

  • Reply Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi 17.5.2016 at 22:45

    Ymmärrän toki, että ihan hirveäähän sen täytyy olla keskitysleiriä joka päivä niiden asukkaiden tuijottaa, mutta ei noita todellakaan pitäisi purkaa. Nyt maanosassamme menossa oleva liikehdintä on osoitus siitä, kuinka noistakaan tapahtumista ja etenkään niihin johtaneista askelista ei ole vieläkään opittu yhtään mitään. Ei kukaan hullu yksi aamu herätessään päättänyt tuhota kokonaista kansakuntaa yksinään – siihen vaadittiin satojen tuhansien ihan tavallisten ihmisten teot ja tekemättä jättämiset. Ja kaikkea tätä oli edeltänyt sellainen retoriikan ja vihan politiikan ja kulttuurin kylvämisen polku, jolla meilläkin nyt askelia otetaan… Kiitos, että näin virtuaalisesti veit tuonne niitäkin, jotka eivät ehkä itse tulisi koskaan sinne menneeksi x

    • Reply Tanja 20.5.2016 at 13:43

      Täysin samaa mieltä! Ketään yksi hullu ei todellakaan yksin päättänyt tuhota koko kansakuntaa. Vaikea on ymmärtää miten se yksi hullu on saanut mukaansa tuhansia aivan tavallisia ihmisiä.

  • Reply Juha-Petteri Kukkonen | Sirbizler.com 19.5.2016 at 12:59

    En ole koskaan keskitysleirillä käynyt, mutta ihmisten tekemät julmuudet kiinnostavat, että mistä sellainen viha kumpuaa eli joskus pitäisi käydä sivistämässä itseään myös tässä mielessä.

    • Reply Tanja 20.5.2016 at 13:38

      Vaikka olen kahdella keskitysleirillä käynyt, niin en silti oikein voi käsittää sitä ihmisten julmuutta. Lähinnä käynnit vain lisäsivät ymmärtämättömyyttä.

  • Reply Laura / Tuntemattomaan ja takaisin 19.5.2016 at 23:54

    Huh, nämä ovat aina todella pysäyttäviä ja rankkoja kokemuksia. Mä olen myös käynyt Auschwitzissa ja eihän se mikään hupiretki ollut, ei tosiaankaan. Erikoista, että ympärillä nykyisin on asuintaloja ja todellakin ymmärrän, miksi purkua on pyydetty. Tuo voisi minuakin paikkana kiinnostaa, mutta olen samaa mieltä – varmasti kaksi keskitysleiriä on riittävästi.

    • Reply Tanja 21.5.2016 at 14:27

      Mun mielestä oli myös aika erikoista, että niin lähelle keskitysleiriä on rakennettu asuntoja. Lähimmät olivat aivan piikkilanka-aikdan takana.

  • Reply laura / to travel is to live 20.5.2016 at 10:48

    Olen käynyt kahdesti keskitysleirillä, Berliinin lähellä Sacshenhausenissa ja Theresienstadtissa Tsekissä. Molemmat olivat itseasiassa koulun kautta järjestettyjä retkiä, toinen oli osa yläasteen luokkaretkeä ja toinen AMK:n opintomatkaa. En tiedä, olisinko omin päin tullut käyneeksi leireillä, vaikka toinen maailmansota kiinnostaakin. Nyt kun olen kokenut niistä kaksi, tuskin olen hetkeen menossa, niin synkän tunnelman mieleen varsinkin Sacshenhausenin leiri jätti. Käsittämätöntä, miten julma ihminen voi olla toista ihmistä kohtaan.

    • Reply Tanja 22.5.2016 at 16:23

      Mä hain keeskitysleireiltä jonkinlaista ymmärrystä kaikkiin leirien tapahtumiin. Mitään parempaa käsitystä en tapahtumista saanut, ei vain voi ymmärtää miten julma toi olla toiselle ihmiselle.

  • Reply Simo 20.5.2016 at 18:30

    Itte en oo koskaan käynyt keskitysleirillä, mikä vähän harmittaa koska WWII kiinnostaa tosi paljon. Onneks voin aina lukea hyviä blogitekstejä leireistä!

    • Reply Tanja 22.5.2016 at 16:27

      Jos joskus tulee mahdollisuus käydä, niin suosittelen. Historia ja tapahtumat heräävät eloon ihan eri tavoin paikan päällä.

  • Reply Kohteena maailma / Rami 21.5.2016 at 13:27

    Itse en ole koskaan keskitysleirillä käynyt, mutta ilman muuta sellaiseen tekee mieli mennä tutustumaan maailman historiaan. Krakovassakin jätettiin Auschwitz väliin, kun ei ollut kuin pari päivää aikaa tutustua kaupunkiin. Monissa paikoin olen tutustunut paikkoihin, mistä on lähetetty väkeä keskitysleireille, mutta itse leirit on näkemättä.

    • Reply Tanja 23.5.2016 at 10:15

      Mä tein Varsovasta päiväretken Auschwitziin. Oli aika pitkä päivä, mutta mielenkiintoinen. Onhan keskitysleirit mielenkiintoisia paikkoja etenkin historiallisesti, ja käymisen arvoisia paikkoja jos matkan varrelle sattuu.

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta 22.5.2016 at 12:54

    Mäkään en ole käynyt keskitysleirillä! Haluaisin kyllä. Toisaalta pelottaa, nouseeko tunteet pintaan liikaa. Olen uhuono tunteilemaan julkisesti!

    • Reply Tanja 23.5.2016 at 10:22

      Mua myös pelotti nouseeko tunteet pintaan liikaa, erityisesti ennen Auschwitziin menoa. Onneksi ei noussut, mä olen myös huono tunteilemaan julkisesti! Auschwitzissa ehkä ”auttoi”, että olin lukenut paikasta niin paljon ennen käyntiä opinnäytetyötä varten.

  • Reply Haatainen Sari 29.7.2016 at 22:05

    En ole käynyt Dachaussa. Ehkäpä histirian kirjaa lukemalla historian tunneille luettiin noistakin aiheista.
    Ramsauhun meno on kyllä maalikuussa. Lento lähtee klo 8 aamulla kohti Mucheniä. Sieltä bussikuljetuksella Rmsauhun. Menopäivä sinne on 14.3.2017 tiistaina. Emme varmaankaan käydä siellä Dachaussa? Onhan se varmasti vierailun arvoinen paikka kun siellä tehtiin myös menestyksekkäin mäntäpotkurihävittäjä Messermit bt 109 Ilmari Juutilaiselle. Olihan niitä muitakin joille he vangit tekivät lentokoneita. Vangit tekivät niitä orjatyönä. Töitä tehtiin kellon ympäri välillä vangit vietiin muutamaksi tunniksi lepäämään parakkeihin. Työ oli raskasta ruoka oli surkeaa laiha lientä. Varmaankin keiton nestettä. Harvoja sattumia seassa. Nälkä, taudit kova työ ilman inhimillistä kunnioitusta ihmisiä kohtaan. Järkyttävää epäkohteliasuutta. Eikä ihme että Hitler oli vain tohelo, epäkohtelias, öykkäri, pahan ruumiltuma. Teettäti töitä huonoissa olosuhteissa, ilman hyvää ruokaa, riittävää lepoa, alisti vangit pakkotyöllä, nälällä, riuvuttamalla, millä tavoin tahojaan koitti keksiä kaikenlaista kiusaa vankipoloisten pään menoksi. Ei minä järkrni ymmärrä eikä tule ymmärtämään tämmöistä joukkoteurastusta.

    • Reply Tanja 2.8.2016 at 13:19

      Maaliskuu tuolla suunnalla on ihan mukavaa aikaa. Olin itse Münchenissä juuri noihin aikoihin. Dachauun kannattaa tosiaan varata lähes koko päivä aikaa, toki alueen näkee nopeastikin, mutta silloin siitä ei saa juuri mitään irti.
      Vaikea on ymmärtää tuollaista todellakin.

  • Reply Heli 11.4.2019 at 22:10

    Kävin Dachaussa kauan, kauan sitten, kun asuin Saksassa. Päivä oli tosi rankka, muistan miten olimme aivan poikki kun palasimme Muencheniin, emmekä puhuneet juuri mitään, koska ei ollut sanoja, yritimme vain sulatella kaikkea järkyttävää näkemäämme. Joten ei se ole todellakaan huviretki, mutta sen muistaa varmasti loppuikänsä. Muuten sama juttu, Dachaussa oli tosi kylmä! Toinen kohde jossa käynnin muistan aina on Holocaust-muistomerkki Berliinissä. Ensin tuntui että aha, tää on joku vaan tämmönen. Mutta kun lähti sinne sokkeloon ja labyrinttiin kävelemään, tuli tosi kummallinen olo, en osaa sitä selittää, niskakarvat vaan nousi pystyyn. Suosittelen käymään myös siellä!

  • Leave a Reply