Millainen on matkailija? Siinäpä vaikea kysymys, mihin on niin monta vastausta kuin on matkailijaa. Äkkiseltään voisi luokitella matkailijat kahteen ryhmään, omatoimisiin ja pakettimatkailijoihin. Toki tämä jako voi joidenkin kohdalla pitää paikkansa, mutta suurin osa matkaavasta väestöstä on ”sekarotuista” lajia. Osa haluaa matkaltaan pelkkää luksusta, kun taas toisen tavoite on matkustaa mahdollisimman edullisesti. Jollekin loma ei ole loma ilman makuupussissa vietettyä yötä hyttyskarkotteen kanssa.
Jokin aika sitten Pää Pilvissä -blogin Maarit kirjoitti hieman samantapaisen postauksen. Maarit pohti millainen matkailija hän on, ja tämä sai myös minut tutkiskelemaan omia matkailutottumuksiani.
Tykkään matkustaa ja mennä yksin, koska silloin voin itse päättää mihin menen, koska menen ja mitä tekee. Viihdyn hyvin yksin, joten yksin matkustaminen ei siltäkään osin ole mikään ongelma. Eikä yksin matkaan lähteminen suinkaan tarkoita sitä, että viettäisi koko matkan yksin. Matkoilla olen kohdannut mukavia, muita yksin matkaavia ihmisiä ja viettänyt heidän kanssaan muutaman tunnin tai päivän. Irlannissa eräällä päiväretkellä sain lounasseuraa yksin matkaavasta saksalaisesta, ja Malesiassa vietin informaationtäytteiset pari tuntia moskeijassa erään australialaisen kanssa. Vaikka nämä kohtaamiset ovat olleet nopeita, ovat ne silti olleet eräitä parhaita asioita matkoilla.
Kaupunkilomat ovat kivoja, etenkin jos niihin on mahdollista yhdistää kaunista luontoa. Rannalla en viihdy muuta kuin lyhyellä kävelyllä. Mitään patikoijaa minusta ei saa muovattua, mutta aina on mielenkiintoista käydä katsomassa luontokohteita maailmalla liikuttaessa. Matkoilla tykkään nähdä ja kokea paikallista kulttuuria sekä tutustua maan tai alueen historiaan ja tapoihin. Kaikenlaiset ilmaiset kävelykierrokset on kivoja, koska hyvän oppaan kanssa niistä saa paljon irti.
Tällä hetkellä pakettimatkat ovat ehdoton ei. Mulle matka alkaa kohteen päättämisellä ja sen jälkeisellä suunnittelulla. Joskus suunnittelu tarkoittaa myöhään yöhön kukkumista netissä ja armotonta stressiä, mutta kaikki on sen arvoista. En silti tuomitse pakettimatkoja, ja johonkin vähän erilaisempaan kohteeseen voisinkin lähteä ryhmän kanssa. Mutta ainakin nyt muutamiksi kymmeniksi vuosiksi olen pakettimatkani tehnyt.
Kanarian saaret ei tunnu omalta paikalta, koska tuntuu että kaikki ovat käyneet siellä. Olenkin alkanut lämmennyt vähän ”eksoottisemmille” paikoille, sellaisille missä kovin moni ei ole vielä käynyt. Totta kai poikkeuksia on. Vähän erilaiset kohteet ovat kivoja, sellaiset missä voi nähdä jotain sellaista mitä Suomessa ei ole.
En kaipaa matkoillani luksusta, vaan valitsen mieluummin hostellimajoituksen tai halvan hotellin. Dormeissa en tosin viihdy, koska omaan aika huonot unenlahjat. Muutaman kerran olen dormissa nukkunut, ja kokemukset olivat ihan hyvät, mutta mieluummin otan oman huoneen. Jos pidemmän aikaa matkustaisin samassa maassa, niin varmasti nukkuisin useammin dormeissa, koska monen hengen huoneissa on helppo tutustua uusiin ihmisiin. En osaa edes kuvitella itseäni yöksi hotelliin, koska olen niin tottunut yöpymään hostelleissa. Maailmalta löytyy aivan mahtavia hostelleita ties millaisilla teemoilla, ja olisi harmi jättää niiden tunnelmaa kokematta. Välillä voi olla hermo kireällä hostellielämän kanssa, mutta avoimella asenteella ja huumorilla pääsee jo aika pitkälle.
Hostelleissa tykkään siitä, miten niissä tapaa muita matkailijoita ja voi saada heiltä vinkkejä eri kohteista. On ollut myös jännä huomata miten vanhemmatkin matkailijat yöpyvät hostelleissa. Hostellielämä ei siis todellakaan ole vain nuorten juttu, vaikka se usein sellaiseksi mielletään.
Nämä hyvin edustavat kuvat ovat ensimmäistä lukuun ottamatta Uuden-Seelannin matkalta neljän vuoden takaa. Kahdessa alimmassa kuvassa ollaan Taupossa, missä serkkuni kanssa ryhdyimme hurjapäiksi, ja kokeilimme Big Sky Parasailia. Aluksi jännitti paljon, mutta loppujen lopuksi oli aivan mahtavaa! Extreme-urheilijaa musta ei saa, mutta jotain on silloin tällöin kiva kokeilla. Seuraavalla matkalla kenties hyppy lentokoneesta, anyone?
Haluan matkoilta kokemuksia, elämyksiä, jotain hauskaa kerrottavaa kotiin palattuani. Matkustaminen on siitä kivaa, ettei ketään voi kertoa mikä on oikein ja mikä väärin. Jokainen itse määrittelee mitä matkoiltaan haluaa, ja on sallittua yhtenä vuotena haluta toista ja toisena toista. Olenko levoton matkailija blogin nimen mukaan? En tiedä, ehkä. Siitä aiheesta voisi saada kokonaan oman postauksen.
Mites te muut? Mitä ajatuksia matkailijoiden lokerointi herättää?
*******
Haluatko tiedon uusista postauksista ensimmäisten joukossa?
Seuraa blogia Facebookissa, Instagramissa, Twitterissä, Blogipolussa, Blogit.fi:ssäja Bloglovin’issa.
63 Comments
On se vaan totta, ettei meitä mihinkään lokeroon saa, vaan matkustetaan just niinkuin itseltä hyvältä tuntuu! Nuo ihmisten kohtaamiset on kyllä parasta antia kun yksin reissaa. Ne muistaa vuosienkin päästä :)
Kiva kun postaukseni innoitti sinutkin kirjoittamaan!
Ihmisten kohtaamiset matkoilla on kyllä parasta, vaikka ne jäisivätkin lyhyeen :) Parhaimmassa tapauksessa voi saada elinikäisen ystävän toiselta puolelta maailmaa.
Vaikea on lokeroida meitäkin. Pääasiassa reppureissumeiningillä, joskus itseämme hemmotellen. Pakettimatkallakin käytiin muutama vuosi sitten, kun oli vaan viikko aikaa, eikä haluttu matkalta juuri muuta kuin lojua rannalla, ja äkkilähdön sai superhalvalla. Pääasiassa kuitenkin hoidetaan aina omatoimisesti, koska se on paljon jännempää ja suunnittelu on melkein yhtä kivaa kuin itse matka :)
Yksin matkustaminen on kaikista antoisimpaa. Pariskuntanakin tulee liian helposti vaan nyhjötettyä kaksistaan. Me ollaan kyllä sovittu, että joskus lähdetään reissuun erikseenkin. Uusiin paikkoihin pitää kuitenkin päästä aina, niin kauan kun maailmassa niitä riittää!
Omatoimimatkailu on ehdottomasti jännempää kuin pakettimatkalle lähtö. Oon aina tykäänyt suunnitella matkoja, ja suunnittelen usein myös sellaisia matkoja mitkä ei ole edes toteutumassa moneen vuoteen :P
Pariskuntana voi olla ihan virkistävääkin lähteä reissuun välillä yksin. Minulla ei pariskuntana reissaamisesta ole kokemusta, mutta uskoisin että haluaisin lähteä josku matkaan myös yksin.
Olipa hyvä teksti – juuri mietin samanlaisia asioita opinnäytetyöni kanssa :) Matkailijatypologioita on vaikka mitä, mutta ihmisiä on kyllä vaikea lokeroida! Taidan joskus kirjoitella samanlaista postausta omista ajatuksistani :)
Kiitos! :) Näitä postauksia on ollut tosi kiva lukea, ja olihan tätä kiva kirjoittaakin, joten kannattaa itsestään tehdä samanlainen :) Saa vähän miettiä millainen matkailija sitä oikeasti on.
Ai sä opiskelet matkailua myös? Itse valmistuin matkailun restonomiksi joulukuussa 2015. Onnea opparin kirjoittamiseen, tiedän miten aikaavievää se voi olla!
Olipa hyvä teksti – juuri mietin samanlaisia asioita opinnäytetyöni kanssa :) Matkailijatypologioita on vaikka mitä, mutta ihmisiä on kyllä vaikea lokeroida! Taidan joskus kirjoitella samanlaista postausta omista ajatuksistani :)
Mielenkiintoinen postaus! :) Ehkäpä itsekin innostun kirjoittamaan aiheesta. :) Matkailu on lähellä sydäntäni. <3
Kiitos! :) Matkailu todella on ihanaa.
Välillä tuntuu, että ihmisillä ei ole aina oikein kunnollista käsitystä mikä on pakettimatka, vaan kuvitellaan se kamalana oppaan perässä ilman omia aivoja juoksemisena. Pakettimatkallakin saa suunnitella lomansa mieleisekseen, ainoastaan lennoissa ei ole niin paljoa vaihtoehtoja, eivätkä kaikki kohteen hotellit ole valittavissa – tai sitten ainoastaan matkanjärjestäjien kautta pääsee tiettyyn kohteeseen suorilla lennoilla Suomesta, kuten oli tilanne ainakin muutama vuosi sitten esimerkiksi Kuuban kohdalla. Muuten valmismatkalainen tekee lomallaan just sitä mitä haluaa :)
Totta puhut. Itselleni valmismatkoista vain on jäänyt sellainen kuva, että varataan retkiä matkatoimiston kautta ja käydään niillä, koska näin me aina teimme. Kellään ei tosiaan ole ajokorttia, joten sen takia suurimmaksi osaksi. Mutta en silti itse lähtisi pakettimatkalla, koska tykkään lentojen etsimisestä, vaikka se välillä onkin aikaa vievää ja rasittavaa :)
Huh, miten laaja kysymys. Todella vaikea olisi määritellä itseä matkaajana. Uusien paikkojen ja kokemusten perässä on parasta matkata, ja aika usein itse järjestettynä matkan saa sen pituisena kuin haluaa ja juuri sellaiseen hotelliin kuin itse haluaa. Mutta sen takia en matkaa jättäisi välistä, ettei matkan järjestämiseen omatoimisesti ole aikaa. Me remppasimme koko syksyn uutta kotia puolivuotiaan vauvan kanssa, mutta silti halusimme reissuun. Ei kun Finnmatkojen sivut auki ja matka varaukseen. Ei tarvinnut kuin tulostaa liput ja lähteä matkaan. Käteviä paikassaan siis myös valmismatkat :)
Valmismatkat ovat varmasti joissain tapauksissa käteviä, ja kuten kirjoitinkin niin johonkin kohteeseen voisin valmismatkalle lähteä. Mutta nyt kun on aikaa suunnitella itse, niin tykkään tehdä niin :)
Hyvä kysymys. Jos johonkin luokkaan pitäisi itsensä laittaa niin se olisi joku sekasikaosasto. :D Kaikki matkat käy, kunhan niistä itse pitää ja nauttii.
Totta, tärkeintä matkoilla on kunhan itse pitää ja nauttii :)
Nämä kysymykset tulee kysyttyä itseltään jokainen vuosi uudestaan. Joskus varaa enemmän rahaa, toisinaan taas vähemmän. Joskus haluaa valmista, toisinaan rakentaa palapelin osista. Toiset lokeroivat, toiset eivät. Mutta kokemuksien mukaan useimmiten less is more!
Less is more on ehdottomasti totta!
Voisikin olla mielenkiintoista tehdä samantapainen postaus vaikka vuosittain, näkisi vähän onko oma suhtautuminen matkailuun muuttunut.
Mulla on myös ollut suuria hankaluuksia tunkea itseäni lokeroon, joten olen lakannut yrittämästä. Miksi pitäisi. Majoituksissa me suositaan B&B:tä, hostellityyppejä ei olla. Ollaan oltu pakettimatkalla missä tehtiin kaikki retket omatoimisesti mutta saatiin lennot suoraan kohteeseen, joskin pääsääntöisesti me kursitaan kaikki reissut kasaan itse. Käydään luontokohteissa ja kaupungeissa, rannoilla ja tuntureilla. Mutta yksin mä en ole juurikaan vaihto-oppilasvuoteni jälkeen reissannut enkä ole sitä oikein osannut kaivatakaan. Vähän kyllä kiinnostaisi kokeilla miltä se tuntuisi!
Mä en noita B&B paikkoja ole oikein kokeillut. Oman kokemuksen mukaan aika moni niistä sijaitsee vähän kauempana kaupunkien keskutoista, mutta se tietenkin voi vaihdella kaupungin ja kohteen mukaan.
Kannattaa kyllä kokeilla yksin matkustamista jos yhtään innostaa! :)
Musta ei olisi tuohon yksin matkustamiseen, oon liian pelkuri lähtemään :D Ja en oikein osaa lokeroidakaan tällä hetkellä itseäni kun oikeastaan melkein mikä tahansa käy.. Uskoisin että tämäkin vaihtelee iän ja kokemuksen mukaan ja jossain vaiheessa ehkä muokkaantuu johonkin tiettyyn lokeroon. Jää nähtäväksi! -Monna
Varmasti ”lokeroiminen” matkojen osalta vaihtelee iän ja kokemuksen mukaan. Ei sitä välttämättä ajattele samalla tavalla 10 tai 20 vuoden päästä.
Todella mielenkiintoinen teksti! Se on totta, että matkailijoita on moneen junaan. Ja kukin tyylillään, mikä nyt kellekin on se paras tapa kulkea ja nähdä maailmaa. Itse olen kyllä niin monipuolisesti kaikesta kiinnostunut, että on vaikeaa lokeroida itteään mihinkään matkailijaprofiiliin kun tulee yövyttyä ja reissattua niin erilaisissa paikoissa ja erilaisilla budjeteilla. Yksin matkaaminen on kyllä ihanaa, vaikka tosin niin on hyvässä seurassakin tietysti :). Molempia sopivasti on itselle paras kombo.
Paljon onnea valmistumisesta! Opiskelen myös matkailualaa ja yritän keräillä tässä motivaatiota kevään puristukseen… :D
Kiitos! :)
Mulla on jonkun kanssa matkustamisessa se ongelma, ettei mulla ole ketään matkaseuraa. On siis hyvä että tykkään matkustaa yksin, muuten voisi olla että moni matka olisi jäänyt tekemättä.
Onnea opiskeluiden parissa! Tiedän miten vaikeaa motivaation löytäminen voi joskus olla :D
Sun blogin nimi kertoo jo paljon siitä minkälainen matkailija olet. :) Itse olen mainitsemasi sekmatailija, joskus on ihana suunnittela kaikki itse ja joskus taasen on ihana lähtetä helpolle pakettimatkalle. Kaikki käy – kunhan pääsee reissuun!
Niinhän se taitaa kertoa :) Samaa mieltä, kunhan pääsee reissuun niin muulla ei juuri ole väliä!
Kiinnostava teksti! Pitäisiköhän itsekin kirjoittaa tällainen?:D Me matkaamme usein reppureissutyyliin ja kahden. Se on vapainta. Tosin viime aikoina ollaan alettu reissaamaan myös erikseen.
Ollaan myös melko joustavia vaihtamaan suunnitelmia lennosta ja itselleni onkin hankalinta reissata tyyppien kanssa jotka haluavat tehdä tarkan aikataulun ja noudattaa sitä orjallisesti.
Kiitos! Kirjoita ihmeessä, tällaisia juttuja on aina mielenkiintoista lukea :) Se on aika hankalaa jos on suunnitellut matkan minuuttiaikataululla ja sitä sitten orjallisesti noudattaa. Tykkään suunnitella lyhyempiä matkoja vähän tarkemmin, niin että vähän pistän ylös mitä missäkin paikassa on. Mutta millään minuuttiaikataululla en voisi reissata.
No joo, olen itsekin sekalainen matkaaja, koska minulle pakettimatka käy kohteisiin, jossa se toimii parhaiten ja jossa yksin reissaaminen olisi mahdotonta tai vaatisi kohtuutonta byrokratiaa. Matkailun tyyppi siis palvelee tarkoitusta. Minä olen myös patikkamatkailija, mutta minä en patikoi patikoinnin itsensä takia, vaan päästäkseni kohteeseen tai nähdäkseni jotain. Jos sinne pääsee jotenkin muuten, vaihdan sen julkiseen liikenteeseen. Minä olen myös hostelleissa majoittuja, vaikka olen tällainen vanhus ja nukun kyllä dormeissa. Häiritsee joskus kuorsaus ja se, että valoja pidetään päällä. Olen kyllä nukkunut bussissakin ja teltassa ja laavussa. Ehkä ainoa mun matkailuni tyyppi on ja pysyy on se, että matkustan kengännauhabudjetilla tai vieläkin pienemmällä. Samoin kuin sinä, pyrin paikkoihin, missä muut eivät ole käyneet, mikä jo tällaisessakin yhteisössä on aika hankalaa.
Lokeroiminen on turhaa – ja minusta kannattaa ennakkoluulottomasti kelpuuttaa milloin minkäkinlainen tapa matkustaa.
Omatoimisuus on ihan ok monessa kohteessa, mutta joskus on kyllä kätevää, että on vaikka paikallinen opas ja kuljettaja jossain eksoottisemmassa kohteessa kuten vaikka Algeria tai Azerbaidjan. Ei tarvitse itse ottaa kaikesta selvää ja asiat sujuvat helpommin. Maabongarilla riittää etenkin harrastuksen edetessä noita eksoottisempiakin maita ja ihan kaikkialle ei viitsi omatoimisesti lähteä.
Ehdottomasti joissain kohteissa on kätevää olla paikallinen opas. Ja joihinkin paikkoihin on hyvä lähteä pakettimatkalla, esim. Pohjois-Koreaan en omatoimisesti lähtisi (en tosin tiedä pääseekö sinne edes muuten kuin pakettimatkalla).
Lokerointi on tosiaan luuserihommaa! :D Etenkin vihaan sitä oletusta, että pakettimatkalaisena ei ole hyvä olla ja että omatoimimatkailu olisi jotenkin enemmän ”cool” :) Itsekin kai olen dormi+reppureissu+solo-travel – lokerossa, vaikkakin en suostu itseäni lokeroimaan :D Mielenkiintoinen aihe!
Kiitos! :)
Komppaan, on ärsyttävää miten jotkut pitää omatoimimatkailua ”coolimpana” kuin pakettimatkailua. Vaikka järjestäisikin kaiken itse, ei se tarkoita että jonkun toisen tapa olisi ”väärä”.
Yhdyn kuoroon: lokeroiminen on aika turhaa touhua, jokainen reissaa tyylillään. On kuitenkin aina mielenkiintoista kuulla toisten tavoista reissata! Itse tykkään eniten automatkoista tai muuten sellaisista reissuista, joilla pääsee kiertelemään eri paikkoihin. Tykkään järkätä matkoja itse, mutta joskus pakettimatka voi olla edullisin vaihtoehto ja silloin saatan hyvin valilta sen. Ja kuten Pirkko tuossa jo totesikin, pakettimatka voi olla hyvä vaihtoehto myös erikoisiin kohteisiin. Sinun tapaasi mäkään en kaipaa matkoiltani luksusta (tai ainakaan en halua maksaa siitä…), mutta ainakin toistaiseksi dormit olen kuitenkin jättänyt muille. Muuten olen kyllä yöpynyt hostelleissa siinä kuin hotelleissakin, ja mulle kelpaavat myös teltta, autossa nukkuminen tai vaikka laavu. Olen reissannut eniten puolison ja kavereiden kanssa, ja myös omien vanhempien kanssa on tullut matkailtua.
Samaa mieltä, on mielenkiintoista kuulla ja lukea miten muut tykkää reissata :) Toisten reissumieltymyksistähän voi saada ideoita vaikka omiinkin reissuihin.
Mulla kävi nyt dormien osalta vähän ”hassusti”, koska ens kuun Sveitsin reissuun varasin kahdessa paikassa majoituksen dormissa. Sveitsissä yksityishuoneiden hinnat ovat aika suolaiset, joten sen takia dormeihin päädyin.
Olen kyllä hyvin kranttu matkailija. Teltat, autot, hostellit ovat pois laskuista. Ei hotellin tarvitse hieno olla, mutta oma vessa ja tietty yksityisyys pitää löytyä.
Yksin matkatessa näen kyllä paljon, mutta juttukaverin puuttuminen on ihan kamalaa. Olen niin puhelias, että haluaisin jutella oikeastaan jatkuvasti jonkun kanssa. Sinällään matkaseuraksi käy miehen lisäksi, äiti, sisar tai kaveri. Ihan sama, kunhan vain sietää höpöttämistäni : )
Mä onneksi pärjään hyvin ilman että pitäisi koko ajan puhua :) Ja kyllähän hostelleista usein löytyy juttukaveri jos jonkun kanssa haluaa jutella.
Oma vessa huoneessa on kyllä kiva, mutta pystyn kyllä olemaan ilmankin, ainakin lyhyitä aikoja.
Tein kerran sosiologiassa tutkimuksen reppureissaamisesta alakulttuurina, jo silloin oli jotenkin vaikea kategorisoida eri matkailijatyyppejä. Nykyään se tuntuisi vielä vaikeammalta, sillä tuntuu kuin reppureissaajat ja muut matkaajat olisivat lähentyneet toisiaan viime vuosina. Enää repun kanssa matkaavakaan ei välttämättä valitse sitä kaikkein halvinta hotelli läävää, tai kulje risaisessa nurinpäin käännetyssä t-paidassa. Itsekin olen muuttunut aavistuksen mukavuudenhaluisemmaksi sitten ensimmäisen Kaakkois-Aasian reissuni tai interreilin, jossa ensiksi mainitussa yövyimme halvoissa maalattia bungaloveissa ja interreilillä nukuimme usein junien lattioilla. Nykyään vaadin kunnon yöunet! Siihen taas vaaditaan kohtalaisen hyvä sänky ja hiljainen tila. Dormeja välttelen nykyään viimeiseen asti, mutta välillä niihin on pakko uhrautua jos oman huoneen hinta on liian kallis. Onneksi kahdestaan reissatessa yksi huone on usein saman hintainen kuin kaksi dormipetiä.
Tsemppiä seuraavien reissujen suunnitteluun! :)
Tutkimus reppureissaamisesta kuulostaa mielenkiintoiselta! Nykyään kaikki reppureissaajat eivät tosiaankaan tyydy siihen halvimpaan majoitusvaihtoehtoon, vaan osa laittaa mukavuudenhalun edelle.
Varasin tulevalle Sveitsin reissulle parista paikasta dormihuoneen, koska Sveitsissä kaikki hinnat on niin kalliita :/ Dormeissa säästää huomattavasti yhden hengen huoneeseen verrattuna.
Melkoilailla kaikki majoitusvaihetohdot on täällä koettu dormeista kuuden tähden hotelleihin. Yksin reissatessa hotellihuoneelle vain kertyy hintaa sen verran paljon, että kyllä minä ihan ilolla hyvässä hostellissakin voin asua. Onneksi nykyään on olemassa noita sivustoja, joille matkailijat jättävät niitä arvioitaan ettei ihan sikaa säkissä tule ostettua…
Yksin reissaamisen huono puoli todellakin on yhden hengen huoneiden hinta, tai minkä tahansa oman huoneen. TripAdvisoria ym. sivuja tulee paljon luettua ennen majoituksen varaamista, ja niistä on kyllä todella paljon apua :)
Joo, en minäkään tykkää lokeroinnista, koska se yleistää aivan liiaksi. Pakettimatkalla olen ollut vain perhelomilla, enkä itse ole sellaista ikinä ostanut. Hyvin voisin kyllä ostaa, jos joskus vaikka olisi sauma lähteä halvalle äkkilähtölomalle jonnekin ja tarpeeksi rahaa tilillä (niin varmaan). Myös tosi vaikeasti reissattaviin paikkoihin voisin kuvitella lähteväni pakettimatkalle/-retkelle. Taidan kuitenkin olla ensisijaisesti reppureissari. Hostelleissa on varmasti kiva yöpyä jos on yksin liikenteessä, ja ihmisiin tutustuminen on ehdottomasti niiden paras puoli. Se siinä on miinuksena, että kaikki ovat kuitenkin muita matkalaisia, eikä paikallisten kanssa pääse juttuun niin helposti. Yritän yleensä sohvasurffata mahdollisimman paljon tai vuokrata huoneen jonkun talosta, hostelliin sitten viimeisenä vaihtoehtona. Hyvistä leirintäalueista tykkään myös kesäisin! Ihan parasta herätä ulkoa, mutta silti kaikki mukavuudet löytyy. Hotelleissa tunnen itseni aina todella ulkopuoliseksi. :D
Mä en olekkaan koskaan kokeillut sohvasurffausta, mutta sen kokeilu löytyy mun bucket listalta :) Voisin hyvin myös kokeilla sohasurffausisäntänä olemista, mutta se saa odottaa vielä. Tunnen itseni myös aika ulkopuoliseksi hotelleissa :D
Hyvä postaus Tanja! Pakettimatkoissa on se ongelma, että vaikka se ei Terhin kuvailemaa oppaan perässä ilman aivoja juoksemista olisikaan, niin siellä aina vaanii sellainen suomitunnelma. Ainakin yleensä. Kun lento ja hotelli on täynnä muita suomalaisia turisteja, niin mulla on ainakin vähän vaikea päästä sellaiseen lomafiilikseen, jota itse haen.
Mutta noin muuten mäkin olen aika sopeutuvainen matkustaja ja tykkään niin hostelleista kuin luksuksestakin! :)
Kiitos! :)
Pakettimatkojen suomitunnelma on se, mikä ei oikein innosta. Oon samaa mieltä, lomatunnelmaan on vähän vaikea päästä jos ympärillä on vain suomalaisia. Matkoilla onkin kiva törmätä sattumalta muihin suomalaisiin, mitä yllättävimmissä paikoissa.
Mulla on oikeastaan ihan sama miten matkustaa, kunhan matkaan pääsee. Kuitenkin melkein kaikkiin kohteisiin pääsen omatoimisesti, joten siksi menen ja säästäähän siinä rahaa. Joihinkin just erikoisiin kohteisiin voisin ihan hyvin mennä pakettimatkalla.
Mäkään en kyllä oikeen viihdy rannoilla.
Tärkeintä loppujen lopuksi on tosiaan se, että pääsee matkaan. Omatoimisesti lähtiessä voi hyvinkin säästää, ja saahan siinä ainakin tehdä matkasta just sellaisen kuin haluaa.
Mielenkiintoinen postaus. Melkein parempi olisi antaa joidenkin reissukavereiden vastata, millanen matkailija olen. Itseä ei sinänsä pakettimatkat haittaa millään tavalla, mutta koen hieman ahdistavana ahtautua täyteen koneeseen suomalaisten kanssa – jotenkin siinä ei ole sitä lomafiilistä, mikä tulee reittilennoilla useiden kansalaisuuksien kanssa. Ne harvat pakettimatkat mitkä olen viime vuosina tehnyt on tarkoittanut sitä, että lento&hotelli on tullut matkatoimistolta. Kaikki muu on touhuttu ja suunniteltu kohteessa itse. Tämä ei oikeastaan eroa millään muulla tavalla omatoimimatkasta kuin se, että kone on täynnä suomalaisia.
Kiitos! :)
Pakettimatkoissa ”ahdistavaa” on tosiaan se, että olet samassa koneessa pelkkien suomalaisten kanssa. Muistan vielä hyvin sen tunteen ensimmäisellä reittilennolla, kun ei voinut yhtään arvata onko vieressä istuva ihminen Suomesta tai Braziliasta.
En itsekään osaisi panna itseäni yhtään mihinkään lokeroon. Oma lomien suunnitteluni lähtee aina haaveesta, jonnekin pitää päästä. Sitten selvitän , miten sinne pääsee parhaiten. Useimmiten se on reittilento, joskus pakettimatka, joskus lento matkatoimiston kautta, milloin mitäkin. Tärkeintä on, että pääsee matkaan <3.
Haavesta on aina hyvä lähteä liikkeelle matkojen osalta. Tärkeintä ehdottomasti on päästä matkaan :)
Nämä tälläiset pohdiskelevat postaukset ovat niin mukavaa luettavaa ja näissä valottuu aina hiukan myös bloggaajan persoonallisuus. Itse tykkään lukea sellaisia tekstejä. Täytyy ehkä itsekin jossain vaiheessa rustata samanlainen postaus. :)
Näitä on tosiaan ollut kiva lukea, ei muuta kun kirjoittamaan! :)
Ei ole vaikea kysymys.
Mä olen liikematkailija.
Hyvä että joku edes osaa yskinkertaisesti sanoa millainen matkaaja on :)
On mielenkiintoista lukea millaisia matkailijoita kaikki on ja huomata miten erilaisia ja samanlaisia tottumuksia tyypeillä on! Itsekin olen vähän levoton matkailija ja viihdyn reissussa parhaiten yksin – tosin omassa matkustamisessa pidän edelleen enemmän hotelleista kuin hostelleista, mutta toki löytyy muutama ihan huippu hostellikokemuskin – etenkin kun niissä on helpompi tavata ihmisiä :)
Kommenttien lukeminen on ollut mielenkiintoista hommaa! Monella on ollut samanlaisia ajatuksia, toisaalta taas monen ajatukset ovat poikenneet omista. Aiheesta voisi hyvin tehdä jonkinlaisen tutkimuksen :P
Kauhean paljon riippuu siitä, millaiseen kohteeseen ja millaiselle lomalle ja kenen kanssa on lähdössä. Niin kuin melkein kaikki muutkin, niin rooli vaihtelee aina kaikista näistä ja muutamista muustakin muuttujasta johtuen
Jos joku lokero pitää yrittää löytää, niin olkoon se sitten joustava matkailija :D
Joustava matkailija on hyvä ja napakka vastaus :D
Olen kans kirjoitellut aiheesta blogissani usein. Itse en halua liikaa lokeroitua, vaikka reissaustapani olisikin helposti yhteen lokeroon menevä. Kaikki mustavalkoisuus on elämässä pahasta. Kaikessa on jotain hyvää ja jotain huonoa. Itse saatan mennä lentokentän lattialta boutique hotelliin ja riippumatosta resorttiin. Vaihtelu pitää mielen virkeänä!
Pitääkin käydä katsomassa mitä oot omassa blogissasi kirjoitellut.
Vaihtelu tosiaan pitää mielen virkeänä, ja monipuolisuus matkailun kannalta on vaan hyvä juttu :)
Yksi sekomatkailija täällä moi! Kauhean vaikeaa luokitella, pääsääntöisesti yksinmatkaava mutta välillä otan kavereita mukaan. Hotelli, risteilyalus ja Airbnb menee, hostellit ei eikä kimppakämppäilyt vieraiden kanssa. Mieluummin lentokone kuin juna. Rannalla viihdyn satunnaisesti, mieluummin kuitenkin teen jotain. Entinen opas joka ei helpolla lähde valmismatkalle, mutta hyvin opastetuille retkille sen sijaan voin mennä… Tervetulotilaisuudet ja transferit mieluummin itse tehtynä kuin muiden pitämille :D
Itseään matkailijana on aika vaikea luokitella, kun sitä oikein rupeaa miettimään. Mä en ole Airbnb:tä koskaan kokeillut, mutta eiköhän sekin päivä joskus tule. Myös couchsurfing on vielä kokeilematta.
Lokerointi on ihan naurettavaa hommaa. :D Etenkin tää vastakkainasettelu omatoimimatkailijoiden ja pakettimatkailijoiden välillä, sitten siihen vielä pari kaiken tietävää nomadia lyttäämään muut. Niin sekava ja tragikoominen soppa, että parempi pitää vain oma lusikka poissa. :D