Life in The City (2/3) – Arki rullaamaan

Tässä postaussarjassa kirjoitan keväästä 2019, jolloin asuin New Yorkissa. Miten päädyin kaupunkiin? Miltä arki isossa omenassa näytti?

» Lue edellinen postaus Nyciin lähtemisestä täältä

Käytännön järjestelyt ja arki rullaamaan

Olin saanut tiedon Nyciin lähtemisestä noin 1,5 kuukautta ennen lähtöä. Seuraavina viikkoina alkoikin armoton asunnon metsästys. Craigslist, AirBnB ja lukuisat Facebook-ryhmät, suomalaisyhteisö… kolusin kaikki läpi. New Yorkista asunnon etsiminen sisältää varmasti ainakin huijareiden bongaamista, rotanloukkujen kauhistelemista ja hintojen taivastelua. Nycin asuntomarkkinat ovat yhtä hullunmyllyä, ja jos jokin vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, niin se yleensä todellakin on sitä. Vihdoin kuitenkin tärppäsi ja löysin itseni punnitsemasta kahden lupaavan vaihtoehdon väliltä. Näistä päädyin lopulta Hell’s Kitchenissä sijaitsevaan uuteen ja moderniin pilvenpiirtäjään, kaksion huoneen alivuokralaiseksi. Hintakin oli erityisesti sijaintiin ja puitteisiin nähden hyvin kohtuullinen, koska asuimme siinä siis vuokranantajani kanssa yhdessä (tai no, kuinka kohtuulliselta 950USD nyt pelkästä huoneesta kuulostaa? Tätä kuitenkin on kaupungin hintataso…) Tässä vaiheessa tuntui todella käyneen tuuri asumuksen suhteen, mutta loppuajasta selvisikin, että kaikki oli tässäkin tapauksessa vähän liian hyvää ollakseen totta – ainakaan ihan loppuun saakka.

Nycin asuntomarkkinat ovat yhtä hullunmyllyä.

 

Viisumiasioiden ja muun työpaikkaani tarvittavan byrokratian selvittelyssä kesti työnantajani puolelta melko pitkään, ja koska heidän piti ensin puoltaa päätöstä lähdöstä, jäi viisumin hakeminenkin aivan viime tinkaan. My advice to you: tee viisumihakemus oikeasti ajoissa, ei viimeisenä mahdollisena päivänä, koska systeemi on kivikautinen. Lukuisten epäonnistuneiden yritysten jälkeen selvisi, ettei systeemi tukenut Macejä (erehdyin kerran kokeilemaan lomakkeen täyttämistä Safarilla ja sen jälkeen se ei toiminut ollenkaan), mutta onneksi sain PC:n käyttööni ja passin sekä hakemuksen postiin juuri ajoissa. Niin ehdin saada viisumin juuri ja juuri ajallaan ennen lähtöä.

Muuta byrokratiaa aiheuttivat lähdön suhteen mm. opintotukeen ja yliopiston harjoitteluilmoituksiin liittyvät asiat, olinhan silloin päätoiminen opiskelija. Myös vakuutuksen ehdot pidemmän ulkomailla oleskelemisen suhteen piti tarkistaa hyvin.

Ensimmäiset päivät Nycissä hujahtivat kuin siivillä ja kävin mm. patsastelemassa tulevan työpaikkani – huikean mustan pilvenpiirtäjän aivan Chrysler Buildingin lähellä – liepeillä. Kaupunki oli minulle siis jo ennestään hyvinkin tuttu, joten saatoi heti tuntea palanneeni kotiin. Isäni oli lähtenyt ”saattamaan” minua reissuun, joten saimme nauttia ekoista päivistä hänen kanssaan yhdessä. Meillä olikin tosi kivaa, kävelimme hurjan pitkiä matkoja esim. Harlemista Hell’s Kitcheniin, kävimme NHL-pelissä, katsoimme SuperBowlia syöden TacoBelliä ja vierailimme YK:n päämajassa. Tämä olikin ihan huikea aloitus seikkailulle ja arvostan sitä todella ♥

Alussa täytyi tietysti hoitaa kuntoon ainakin metrokorttti ja paikallinen liittymä. Prepaid-liittymä maksoi tuolloin T-Mobilelta n. 50 dollaria kuukaudessa, ja mikäs tämän amerikkalaisempaa: kahden kuukauden ostolla sai puhelimen kaupan päälle. Hävettää ihan myöntää, etten enää edes muista metrokortin hintaa, mutta kuvittelisin sen olleen 60-90 dollarin välillä kuukaudeksi, taisin ottaa kolme kuukautta heti alkuun. Vinkki: kannattaa muuten säilyttää metrokortin oston kuitti, koska jos hukkaat sen vaikkapa ekoina voimassaolopäivinä, niin voit saada vielä uuden tilalle, etkä menetä koko maksettua jaksoa.

Harmillisesti olin kuitenkin myös sairaana heti ekoina päivinä, eivätkä ajoittainen flunssa ja kuumeilu helpottaneet lähes koko kevään aikana. Toki olin välillä terveempi, mutta en kovin pitkiä jaksoja kerrallaan. And let me tell you, on todellakin surkeaa olla sairaana unelmien kaupungissa, jossa sulla olisi niin paljon tutkittavaa.

Työt alkoivat ja näkymät 57. kerroksesta jaksoivat ihastuttaa jokaisena päivänä. Oli ihan mahtavaa huomata, kuinka sääilmiöt näkyivät korkeuksissa eri tavoin – jonain päivänä maisema oli täysin pilvien peitossa, toisena taas aurinko valaisi koko Manhattanin, lumikin näytti satavan ikään kuin väärään suuntaan. Aulasta ja neuvotteluhuoneesta näki Empire State Buildingin koko komeudessaan. Myöhemmin sain myös siirrettyä työpisteeni paraatipaikalle, josta näkyi Chrysler Building, aivan vieressä. Fiilikset olivat usein aika epätodelliset.

Töissä alkoi hiljalleen muotoutua omia rutiineja: tutuiksi tulivat erityisesti Wok to Walkin, Pretin tai läheisen sushitiskin lounaat ja perjantaipirtelöiden perinne ShakeShackissä (mitenhän nää kummasti liittyy kaikki ruokaan…) Meillä oli mukava harjoittelijoiden porukka, joista erityisesti muutaman kanssa bondasin hyvin ja muistelen heitä, niitä lounaita ja reissuja aina niin lämmöllä (tiedätte ketä olette ♥). Läheiseksi työkaverikseni sain myös kaupallisen neuvonantajamme tiimistäni ja häneltä opin niin paljon koko harjoittelun aikana. S – jos luet tämän joskus: olit niin inspiroivaa ja mukavaa seuraa, toivottavasti vielä joskus nähdään! Työt alkoivat kiireisesti tapahtumaviikolla, jossa vierailimme ja järjestimme erilaisia mm. pitchaustilaisuuksia ympäri Manhattania, se olikin hieno tapa päästä mukaan töiden rytmiin ja Ison Omenan työsykkeeseen. Pilvenpiirtäjien yritystiloissa vieraillessa vastaanotosta tulostetaan jokaiselle talon ulkopuoliselle vierailijakortti, joita kertyikin mukavasti kevään aikana. Hulppeita hissejä ja mitä upeampia näkymiä riitti, mutta niin myös ikkunattomia ja tunkkaisia pieniä toimistohuoneita.

Töissä mm. järjestimme tapahtumia ympäri Manhattania ja sen upeita toimistotiloja. Lounaaksi valikoitui usein lähikaupan tuore sushi, jota valmistava sympaattinen kokki muistikin meidän tilaukset ulkoa 🙂

Olin tosi onnekas tämän ensimmäisen asumukseni sijainnin ja työmatkan suhteen, Hell’s Kitchen on täynnä ihania pieniä ravintoloita ja työpaikalleni oli vain lyhyt bussimatka tai muutama metropysäkki. Kävelinkin sitä usein. Aidot ”new yorkerit” välttävät Times Squarea kuin ruttoa turistivirtojen vuoksi, mutta itse olin ainakin suurimman osan ajasta mielissäni, vaikka työmatkani kulkikin käytännössä TS:n läpi (eikä se ainakaan nopeuttanut matkaa). Times Squaren valot kuitenkin sykähdyttävät vieläkin jokainen kerta. Sain myös ihastella Bryant Parkia ja Public Librarya sekä Fifth Avenuen kulmia päivittäin. Talk about a dream commute?

Suurimman osan ajasta asuin Hell’s Kitchenissä, joka on Manhattanin läntisellä puolella, lähellä Midtownia. Nämä kaksi kuvaa yllä ja alla kuvaavat alueen kahta puolta: se pursuaa pieniä eläväisiä ravintoloita, mutta toisella puolella myös rakennustyömaata ja modernia asutusta. Harmi, että mulla on jostain syystä tosi vähän kuvia kotihoodeilta. Tykkäsin kuitenkin alueesta todella!

Hiljalleen arki New Yorkissa oli lähtenyt rullaamaan kuin missä tahansa muuallakin, mutta jokaisena päivänä kaupunki sai minut vieläkin huokailemaan rakkaudesta.

Tämän postaussarjan vikassa osassa luvassa kaupungin hyviä ja huonoja puolia, kun Nycin teemaviikkoni jatkuu. Stay tuned!

» Lue aiemmat postaukseni New Yorkin ajalta

Terkuin,