Lapsuudessa matkusteltiin perheen kanssa lähinnä kotimaan kohteissa, mm. kansallismaisemissa Kolilla, veneiltiin Suomen järvillä ja yövyttiin saarissa. Telttaelämä ja eräjormailu oli tuttua. Joinain kesinä oltiin Turun saaristossa, missä iskän tuttava piti majaa lohenkasvattajana.
Ensimmäinen ulkomaan reissuni oli 8-vuotiaana Kreikkaan, missä kohteina oli Rodos, Faliraki ja Kalithea. Muistan läkähdyttävän kuumuuden, upeat vanhat linnat ja rauniot, istuskelun satamassa ilta-aurinkoa ihaillen, Kalithean antiikkisen kylpylän, minimarketin ystävällisen myyjän, jättikokoisen simpukan jonka löysin kukkulan laelta, ensimmäisen käydyn englanninkielisen ”keskustelun” leikkipuistossa. Silloin tiesin, että haluan nähdä lisää maailmaa ja tutustua erilaisiin kulttuureihin.
Kreikassa perheen kanssa vuonna 1991. Vaikka olin vasta lapsi, muistan elävästi tuon ensimmäisen ulkomaan reissuni <3
RUOTSI
Myöhemmin käytiin perusreissut Virossa ja Ruotsissa, mutta niistä ei tarvinne kirjoittaa erityismainintoja. Ruotsissa ja Virossa on tullut pyörittyä aikuisiällä enemmänkin, mutta reissut rajoittuvat kaikille tuttuihin Tallinnaan ja Tukholmaan. Lisäksi olen käynyt muutaman kerran Tukholman ulkopuolella Lidingössä, kun olen vieraillut Pohjois-Korean suurlähetystössä järjestöhommien tiimoilta. Tukholmassa pidän erityisesti Södermalmin alueesta, koska siellä on kauniita vanhoja rakennuksia ja ihastuttavia antiikkikauppoja. Satamasta kaupunkiin päin käveltäessä tulee vastaan Fotografiska-valokuvamuseo, jossa kannattaa ehdottomasti pistäytyä.
Laiva-mätöillä hyvässä seurassa.
Riimukivi Tukholman satamassa.
Eräässä Södermalmin antiikkikaupoista.
Tukholmassa on paikoin suht samanlaista katukuvaa kuin Helsingissä. Tykkään tosi paljon näistä
vanhoista rakennuksista, jotka ei kuitenkaan ole liian koristeellisia tai prameilevia.
Pohjois-Korean suurlähetystöön on tapana viedä kukkatervehdys.
Tarjolla on aina mita herkullisimpia korealaisia ruokia.
Uusia tuttavuuksia. Nämä tytöt Saksasta ja Kiinasta olivat sohvasurffaamassa ruotsalaisen Korean ystävän luona ja pääsivät mukaan suurlähetystön vastaanotolle.
VIRO
Tallinnasta sen verran, että suosittelen keskiaika-teemaista Olde Hansa -ravintolaa vanhassa kaupungissa! Se on tosi tunnelmallinen ja mukava paikka. Satamasta pois päin kävellessä vastaan tulee Estonian muistomerkki, Katkenud Liin, minkä huomasin vasta pari-kolme vuotta sitten käydessämme mieheni kanssa päiväreissulla Virossa. Kävin muuten ensimmäisen kerran Tallinnassa vuonna -96, ja on ollut jännä seurata kaupungin kehitystä. Silloin siellä ei ollut mitään muuta kuin Viru-hotelli, McDonalds ja Mustamäen tori, minne kaikki turistit pakkautuivat ostamaan piraattilevyjä ja -vaatteita.
Vanalinn.
Taustalla Raekoda.
Arkkitehtimuseo.
Katkenud Liin – Estoniassa kuolleiden muistomerkki.
Harmittelen edelleen, etten lähtenyt parikymppisenä porukoiden mukaan Lappiin ja Norjaan. Kyllä, olen käynyt Meksikossa asti, mutta oman maani upeinta kolkkaa en ole vieläkään päässyt tutkimaan. En ole koskaan käynyt Kalajokea pohjoisemmassa..
MATKAILU SAA ODOTTAA
Jo yläasteella minulla oli selkeä visio, että haluan joskus lähteä Etelä-Amerikkaan. Rakastin espanjan kieltä ja Latinalaista Amerikkaa. Meni kuitenkin vuosia, etten päässyt mihinkään koti-Suomesta. Nuoruuden huumassa rahaa paloi kaikkeen muuhun paitsi matkusteluun, myös opiskelut ja työttömyys rajoittivat liikkuvuutta. Säästöistä ei ollut tietoakaan, velkaa sitäkin enemmän, ja näin maailman valloitus jäi kaukaiseksi haaveeksi..