Browsing Tag

chapultepec

México, aquí estoy!

Tiistai-iltaa Meksikosta! Saavuin eilen aamuyöllä AeroMexicon yölennolla Mexico Cityyn. Lensin tänne Amsterdamista, jossa minulla oli reilun parin tunnin vaihto. Tälläkään kerralla en selvinnyt tarkastuksista ilman ”satunnaistarkastusta”, vaan jouduin passiautomaatin jälkeen takahuoneeseen, missä matkatavarat meni läpivalaisuun ja minä ihmisskanneriin. En ole koskaan aiemmin joutunut mihinkään erikoisseulaan, joten kuumotteli hieman ja mielessä risteili tuhannet ajatukset siitä, miten joku on salaa laittanut reppuuni huumeita tai räjähteitä. No, mitään ei onneksi löytynyt ja pääsin jatkamaan matkaa portille.

Lento ja -kenttä

Lento meni hyvin runsaasta turbulenssista huolimatta. Istuin koneen perällä ranskalaisen tytön ja hondurasilaisen miehen välissä, enkä saanut nukuttua oikein koko matkan aikana, kun ei ollut mitään mihin nojata. Torkuin kuitenkin jonkun verran, mikä oli enemmän kuin edellisillä kerroilla. Grönlannin yläpuolella kapteeni kuulutti matkustajille, että katsokaa oikealle puolelle ulos, siellä on revontulia. Ihmiset nousivat kesken unien ja ryntäsivät ikkunoiden ääreen. Taivas loimottikin vihreänä, mikä oli upea näky 🙂 Lento saapui aamuneljän maissa, jonka jälkeen jonotin puolisen tuntia maahantulotarkastukseen. Kaikki meni kivuttomasti eikä tällä kertaa kyselty mitään sen kummempaa. Koska oli niin aikainen aamu ja pimeää, jäin kentälle hengailemaan ja kuluttamaan aikaa. Istuskelin, datailin ja kävin syömässä. Kävin myös ADOn toimistossa vaihtamassa ensi viikon bussilipun ja ostin lisäksi toisen lipun myöhempää käyttöä varten. Ainiin, ostin myös Telcelin prepaid-liittymän, missä on 5 gigaa dataa. ”Chip prepago” maksoi 495 pesoa (reilu 20€, aika kallis). Olisin halunnut Movistarin liittymän, mutta sitä ei ollut missään tarjolla.

AeroMexicon lento oli todella hyvä. Katsoin jonkun leffan ja yritin nukkua hieman. Lentoyhtiö tarjosi jopa unimaskit kaikille.

En ymmärrä miksi jotkut valittavat lentokoneruuista. Tämäkin oli tosi hyvää ja vieläpä ilmainen. Aamupalastakaan (alla) ei voi valittaa. Tähän mennessä parhaat mätöt on tarjoiltu Lufthansan ja AeroMexicon toimesta.

Helsinki-Vantaalla Revolutin kortti ei toiminut rahanvaihtopisteessä, mutta onneksi automaatti hyväksyi sen täällä Meksikossa. Kortti on toiminut normaalisti myös maksupäätteillä. Vaihdoin Helsingissä euroja jenkkien dollareiksi ihan vain varmuuden vuoksi, jos en saa esim. Guatemalassa rahaa automaatista. Dollarit käy melkein joka paikassa ja niitä voi vaihtaa rajalla muuksi valuutaksi.

Majoitus Centro Historicossa

Kymmenen maissa menin tilaamaan lentokenttätaksin ja ajoin hotellille Centro Historicoon. Taksi maksoi 235 pesoa eli noin 11€. Meinasin ensin mennä metrolla, mutta en löytänyt metroasemaa mistään. Hengailin hotellin aulassa kolmeen asti, jolloin huoneisiin pääsi kirjautumaan. Majoitun Selina Downtownissa ja täällä on todella upea sisustus. Olen 12 hengen naisten dormissa, mutta huone ei onneksi ole täynnä. En jaksanut eilen tehdä juuri mitään, vaan kävin vain pienellä kävelylenkillä naapurustossa ja ostin samalla OXXOsta jotain ruokaa ja vettä. Aulasta saa myös ilmaista vettä, mutta en jaksa ravata siellä jatkuvasti täyttämässä puolen litran vesipulloani. Olen viidennessä kerroksessa ja tänne on 80 rappua kiivettävänä. Huone on ihan jees, vaikkakin aika pölyinen. Valitsin itselleni oven vieressä olevan pimeimmän nurkkauksen yläsängyn. Meille on määritelty sängyn numerot, mutta joku oli jo minun sängyssä, joten valitsin toisen mieleni mukaan. Juttelin eilen jonkun jenkkimuijan kanssa, joka majoittuu täällä, mutta muuten en ole juurikaan jaksanut sosialisoida, enkä kyllä edes tullut tänne hankkimaan seuraa. Menin nukkumaan jo joskus kuuden tienoilla ja nukuin about 10 tuntia. Illalla muut majoittujat paiskoivat ovea ja puhuivat kovaan ääneen, mutta olin niin väsynyt että nukuin metelistä ja valoista huolimatta ilman korvatulppia.

Hotelli sijaitsee Centro Historicossa ja itse rakennuskin on vanha ja kaunis.

Alakerran oleskelutilasta <3

Tokan kerroksen kirjastosta.

Tänä aamuna heräsin pirteänä ja tunsin oloni suht normaaliksi, mikä on täysin uutta näillä Meksikon reissuilla. Yleensä olen ihan poikki ja haluaisin vaan nukkua. Viime kerralla oli ihan jumalaton päänsärky ja huono olo ja meninkin kesken seminaarin nukkumaan. Lentokone, jolla tulin tänne (Boeing 787 Dreamliner) on säädetty niin, että matkustamossa vallitsee korkeampi ilmanpaine, joten elimistö saa enemmän happea lennon aikana. Huomasin vaikutuksen siinä, ettei lennon jälkeen ollut niin kärventynyt olo kuin normaalisti, enkä koe päänsärkyä tai mitään jetlagia. Mexico City itsessään sijaitsee 2250 metrissä, mutta en ole huomannut mitään eroa tällä kertaa. Aiemmilla kerroilla olo on ollut jokseenkin sekava ja heikko.

Kävin tänäaamuna hotellin ravintolassa aamupalalla, mutta jatkossa säästän rahaa ja syön kaupasta ostettua evästä. Tilasin avokado-yrtti-sipuli focaccian, hedelmä-mysli-jugurttikulhon ja latten, hinta 180 pesoa (reilu 8€, kallista Meksikon hintatasolla vaikka aamupala olikin erittäin herkullinen). Majoitus itsessään on ihan ok-hintainen; 1741 pesoa eli 80€ seitsemältä yöltä. Avainkortista piti maksaa erillinen 100 peson pantti. Sängyssä ei ole peittoa, pelkkä lakana peittona, mutta se on ihan ok. Tykkään nukkua muutenkin viileässä eikä tämä ilmasto tunnu missään, koska olen tottunut nukkumaan -30 asteen pakkasellakin ikkuna auki. Pyyhkeestä ja peitosta joutuu pulittamaan panttimaksun, mutta en tarvitse kyseistä palvelua, koska otin oman matkapyyhkeen mukaan. Huoneessa on suihku ja vessa, mikä on aika kiva, niin ei tarvitse lähteä käytävälle vessaan.

Naisten dormi. Valitsin tämän vasemmassa laidassa näkyvän yläsängyn oven vierestä, koska se on pimein nurkkaus koko huoneesta.

Näkymää dormin ranskalaiselta parvekkeelta.

Aamupalalla.

Mutkien kautta Chapultepeciin

Aamupalan jälkeen ajattelin lähteä tutkimaan metroa ja mennä Chapultepeciin. Hostelli sijaitsee Salto del agua -aseman vieressä eli pinkillä linjalla (no. 1). Metrosysteemi on todella helppo, vaikka en ole koskaan käyttänyt metroa muualla kuin Helsingissä. Joka paikassa on selkeät kyltit minne sinun pitää mennä, millä linjalla olet, missä on sisään- ja uloskäynti, mihin suuntaan metro kulkee jne. Ihan sama vaikka menisit väärältä puolelta sisään; kun kerran olet maksanut lipun ja mennyt kääntöporteista, voit kulkea kummalle laiturille tahansa. Tehnen myöhemmin metrosta erillisen postauksen. Menin ensimmäisen etapin sekavaunussa, mikä oli ääriään myöten täynnä. En kokenut oloani mitenkään ahdistuneeksi, vaikka tuijotuksia sainkin osakseni. Myöhemmät matkat kuljin naisille ja lapsille varatuissa vaunuissa. Meille on oma laiturialuekin laiturin päädyssä, minne ei ole asiaa miehillä. Alue on kaiken lisäksi vartioitu ja poliiseja/vartijoita on muutenkin joka paikassa. Mielestäni netissä liioitellaan metron vaarallisuutta ja siellä tapahtuvaa ahdistelua sekä sitä, että systeemi olisi jotenkin hankala.

Sekavaunussa oli tiivis tunnelma.

Naisten ja lasten laiturialue.

No eniwei, pääsin Chapultepecin asemalle ja näin bussin, jossa luki kyseisen paikan nimi. Ajattelin jostain syystä että se ajaa linnalle ja nousin kyytiin. Bussiin pääsi vain naiset ja se maksoi 2 pesoa eli käytännössä ei mitään. Aloin jossain vaiheessa ihmetellä, mihin oikein ajamme ja kysyin kuskilta missä olemme. Jäin pois Polancossa ja kuljeskelin siellä jonkun aikaa, kävin kaupassa hakemassa ruokaa ja pari muoviastiaa, koska keittiö on aika likainen ja halusin omat astiat muutenkin reissua varten. Hain samalla myös kahvia kioskilta. Yritin etsiä Polancon metroasemaa, mutta en saanut nettiä toimimaan eikä näin ollen ollut karttaa saatavilla. Kysyin poliiseilta tietä, mutta he eivät tienneet missä metroasema on.

Menin sen jälkeen bussipysäkille, missä joku nainen kehotti menemään bussilla Chapultepeciin. Bussit eivät kuitenkaan pysähtyneet pysäkille, joten otin taksin lennosta ja pyysin kyytiä Chapultepecin asemalle. Kerroin kuskille etten tiedä missä olen ja etsin vain jotain metroasemaa. Kuski ehdotti että menisin Polancon asemalle, ja se olikin yllättävän kaukana siitä missä olin noussut taksiin, ehkä reilun viiden minuutin ajomatkan päässä. Ihmekös ei näkynyt kylttejä kun niitä etsiskelin. Taksikyyti oli 22 pesoa eli euron. Kuski oli tosi ystävällinen ja avulias, mikä näkyi siinä ettei hän kuskannut minua suoraan kauempaan kohteeseen saadakseen lisää rahaa, vaan ehdotti oma-alotteisesti Polancon asemaa. Netissä varoitellaan, ettei taksia kannata ottaa kadulta ja että kuskit kusettavat aina turisteja. Kiva huomata, että ennakko-odotukset olivat väärässä.

Onneksi osaan edes hieman espanjaa, niin pystyy kysymään neuvoa ongelmatilanteissa. Vastauksen ymmärrän pääpiirteittäin, jos toinen puhuu tarpeeksi selkeästi. Polancosta menin seiskalinjalla Tacubayan asemalle, vaihdoin ykköseen,  enkä katsonut ollenkaan mihin suuntaan menin, joten päädyin tietenkin linjan toiseen päähän, Observatorion asemalle. No ei siinä muuta kun vaihtamaan suuntaa ja kolmen pysäkin päähän Chapultepeciin.

Huomasin vasta nyt tuon photobombaajan 😀 Kuva Polancosta.

Päästyäni vihdoin puistoalueelle vietinkin siellä sitten pari-kolme tuntia. Alue on valtava eikä sitä välttämättä ehdi kiertää päivässä läpi. Puistossa on upeita korkeita puita, visertäviä lintuja, oravia, luonnosta kertovia infotauluja ja paljon kauniita kukkia. Polut ja kävelykadut risteilevät joka suuntaan ja niiden varsilla on kierrätyspisteitä, joten luonnon siisteydestä onneksi huolehditaan hyvin. Puistossa on myös erilaisia muistomerkkejä ja patsaita. Lisäksi alueella on raunioita ikivanhasta akveduktista, jolla johdettiin vettä Mexico Cityn paikalla sijainneen Tenochtitlanin asukkaille. Vesikanavoinnin rakentaminen aloitettiin vuonna 1418 ja se oli yksi asteekkien merkittävimmistä taidonnäytteistä. Ensimmäinen akveduktijärjestelmä tuhoutui tulvan myötä, mutta se rakennettiin uudelleen, ja lopulta espanjalaisvalloittajat tuhosivat tuon hienon vesijärjestelmän.

Akveduktin jäänteitä ja vesiallas.

Replika Salto del Agua -suihkulähteestä.

Puistoalue itsessään oli asteekkien pyhä paikka, eikä suotta. Onhan alue kiistatta Mexico Cityn kauneimpia paikkoja. Osa puistosta sijaitsee kukkulalla, joten se on hieman keskustaa korkeammalla, 2325 metrissä. Viheralueen tunnetuin nähtävyys lienee vuonna 1785 rakennettu Chapultepecin linna, joka on ainoa kuninkaallinen linna Amerikan mantereella. Rakennus on toiminut mm. kuninkaallisten asuinrakennuksena ja huvilana sekä sotilasakatemian asevarastona. Vuonna 1847 Meksikon ja Yhdysvaltojen välisessä sodassa linnaa puolustaneet kuusi nuorta sotilaspoikaa sai surmansa ja heidän kunniaksi on pystytetty suurikokoinen muistomerkki, joka näkyy kauas yhdeltä pääkadulta. Puistossa on myös järviä, mutta en ehtinyt käydä siellä asti, kun tuli nälkä koko päivän kävelyn jälkeen ja lähdin hiljalleen takaisin päin kohti majapaikkaa.

Sodassa kaatuneiden teinisotilaiden muistolle.

Linna pilkistää puiden lomasta.

Takaisin huoneessa

Kävin matkalla ostamassa muutaman churron ja kotikulmilla vielä OXXOssa hakemassa kahvia ja muuta aamupalatarviketta. Kun saavuin kämpille, huoneen avain ei toiminut. Yhdellä kämppiksellä oli eilen sama ongelma. Menin respaan ja virkailija resetoi kortin, jonka jälkeen se toimi taas normaalisti. Kävin tekemässä jotain mättöä yhteiskeittiössä, menin suihkuun ja nyt olen maannut loppuillan sängyssä. Kello tulee kohta 7 ja ulkona alkaa hämärtää. Ranskalaisen parvekkeen lasiovet on auki ja kadulta kantautuu tuttu ja turvallinen autojen tööttäys, liikenteen ohjaajien pillin vihellykset, liikenteen jylinä, ihmisten puhe, hälytysajoneuvojen sireenit ja rändom musiikki. Tuttu ja turvallinen siinä mielessä, että olen aina kokenut tuon äänimaailman jotenkin rauhoittavaksi. Yleensä olen aika ääniherkkä ja tykkään olla hiljaisuudessa, mutta tuo ei jostain syystä ole koskaan häirinnyt ja olen edellisillä Meksikon reissuillakin nukkunut aina ikkuna auki. Tähän mennessä kaikki siis hyvin ja olen todella tyytyväinen, ettei aikaa ole mennyt hukkaan jetlagin takia. Saa nähdä mihin huomenna suuntaan.

Kahvia ja churroja <3