Havaintoja Israelin miehittämästä Palestiinasta

Tämän laajan artikkelin tarkoitus on taustoittaa aiempia Israel/Palestiina-postauksia, jotka ovat keskittyneet lähinnä matkailuun.

Konfliktin historiaa

1880-luvulla juutalaisnationalistit eli sionistit alkoivat haaveilla kansallisvaltionsa perustamisesta Raamatun Luvattuun maahan. Idea aiheutti ristiriitoja juutalaisten ja aluetta hallinneen turkkilaisen Osmanien valtakunnan välillä. Samoihin aikoihin Venäjältä oli muuttanut vainon vuoksi tuhansia juutalaispakolaisia historiallisen Palestiinan alueelle.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1920-luvulta 1940-luvun loppuun brittiläinen mandaatti hallitsi historiallista Palestiinaa. Toisen maailmansodan jälkeen juutalaisten sankka ja hallitsematon maahanmuutto alueelle aiheutti niin paljon kaaosta ja arabimaailman vastustusta, että Britannia halusi luopua mandaatistaan.

Vuonna 1947 YK ehdotti, että alue jaetaan kahteen valtioon, jolloin juutalaiset saisivat ns. kansalliskotinsa Israelin ja arabit Palestiinan. Arabit vastustivat ehdotusta, ja alueelle syntyi mittavia levottomuuksia. Jo tuolloin juutalaiset olivat perustaneet aseellisia joukkoja suojelemaan omaa selustaansa arabeja vastaan. Molemmat osapuolet tappoivat toisiaan, ja lukemattomia siviilejä kuoli iskuissa. 1948 britit vetäytyivät alueelta, jonka jälkeen Israel julistautui itsenäiseksi.

Arabimaailma hyökkäsi Israelia vastaan aikomuksena estää juutalaisvaltion syntymisen. Israel kuitenkin voitti sodan ja valtasi itselleen lisää alueita, joilta palestiinalaiset olivat lähteneet pakolaisiksi sodan tieltä.

Lukuisten kahnausten, mm. kuuden päivän sodan jälkeen palestiinalaisalueista on jäljellä enää Gazan kaista, jota Israel saartaa sekä Länsiranta, josta palestiinalaishallinnon alaisuudessa on enää murto-osa. Israel laajentaa jatkuvasti omaa läsnäoloaan Länsirannalla ja rakentaa sinne laittomia siirtokuntia, johon Palestiina, pääsiassa Gaza, on vastannut muun muassa raketti-iskuilla. Myös Länsirannalta on tehty välillä iskuja, kuten puukotuksia ja ampumisia Israelin sotilaita ja juutalaissiviilejä vastaan.

Israel rakentaa muureja ja ”turva-aitoja” ympäri Länsirantaa, erityisesti omien siirtokuntiensa ympärille, jotta palestiinalaiset eivät pääsisi alueille. Muurit blokkaavat Länsirannan tieverkkoa, ja sekä muurien, siirtokuntien että siirtokuntiin johtavien teiden tieltä raivataan siekailematta palestiinalaisten kodit, kauppapaikat ja muu infra.

Siirtokuntien rakentaminen ja kansainvälisten lakien noudattamatta jättäminen ovat suurimpia syitä, miksi alueelle ei saada pysyvää rauhaa. Toinen rauhaa estävä seikka on Gazaa hallitseva Hamas, joka vastustaa kahden valtion mallia toisin kuin Länsirantaa hallitseva Fatah.

Israelmielisten näkemykset

Israelia puolustavissa piireissä Palestiinan miehitystä kuvaavia karttoja on yritetty tehdä merkityksettömiksi vetoamalla siihen, että ennen Israelin ja Palestiinan jakoa maa ei ollut ”arabien Palestiina”, vaan siellä asui myös historiallisen Palestiinan juutalaisia. Tämä on totta. Osa alueesta oli aiemmin ei-kenenkään-maata, joten Israelin puolustajat eivät katso, että Israel olisi miehittänyt Palestiinaa.

Näissä puolustuksissa ei kuitenkaan koskaan mainita sanallakaan tämän päivän miehitystä, vaan uusien siirtokuntien ja muurien rakentamista pidetään oikeutettuna ilman mitään kyseenalaistamista. Muureja perustellaan sillä, että Israelin täytyy puolustautua palestiinalaisten iskuja vastaan. Ilmaan jää kuitenkin leijumaan kysymys siitä, tulisiko iskuja, jos Israel toimisi kansainvälisten lakien mukaan ja lopettaisi siirtokuntien rakentamisen ja palestiinalaisten nöyryyttämisen.

Puolustajat vetoavat myös siihen, että arabeja alkoi kiinnostaa maa-alue vasta sen jälkeen, kun juutalaiset olivat saaneet paikan kukoistamaan. Tätä ei voida pitää totuutena, sillä esimerkiksi taatelipalmujen sekä oliivi- ja appelsiinipuiden viljely oli osa arabien kulttuuria jo ennen juutalaisten massamaahanmuuttoa. On myös valheellista väittää, että vain juutalaiset onnistuivat luomaan kukoistavan viljelykulttuurin. Palestiinalaisten viljelytoimintaa on rajoitettu Israelin toimesta jatkuvasti säännöstelemällä vedenjakelua ja tuhoamalla palestiinalaisperheiden viljelmiä.

Kolmas seikka, millä usein pyritään saamaan Israel näyttämään paremmalta on se, että vedotaan Palestiinan sisällä tapahtuviin ihmisoikeusrikoksiin. Toisin kuin sekulaari Länsiranta, Gaza on islamistinen yhteiskunta, ja siellä esimerkiksi homoseksuaalisuus on rikos. Mutta se, että Palestiinan sisällä on ratkaisemattomia ristiriitoja ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Israelin joukot tappavat sumeilematta palestiinalaisia, tuhoavat heidän kotejaan ja kontrolloivat heidän elämäänsä mielivaltaisesti. Se fakta ei katoa sillä, että kysytään ”Miksi kukaan ei puolusta palestiinalaisia heidän oman kansansa vainolta?”

Toinen edelliseen liittyvä keino kääntää keskustelun suunta on yleistää Gaza ja Länsiranta yhdeksi ja samaksi kokonaisuudeksi. Gazaa hallitsee radikaali Hamas, joka ei kaihda väkivaltaisiakaan keinoja, eikä kannata kahden valtion mallia. Länsirantaa taas hallitsee maltillisempi Fatah, ja siellä uskonto on erotettu valtiosta.

1990-luvulla rauhan aikaansaaminen oli lähellä, kun Palestiinan vapautusjärjestö PLO ja Fatah pääsivät sopuun Israelin hallinnon kanssa ja kahden valtion malli olisi laitettu toteen. Kaikki eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä Oslon sopimukseen, vaan israelilainen äärioikeiston edustaja ampui maansa silloisen pääministerin, jonka jälkeen myös Hamas alkoi tykittää tulta Israeliin. Rauhanneuvottelut kuihtuivat kasaan. Tästä huolimatta Israelin puolustajat syyttävät Palestiinaa, ettei se ole koskaan tehnyt mitään rauhan edistämiseksi ja väittävät, että Israel tekee kaikkensa rauhan eteen.

Kun omia laittomia toimia ei pystytä perustelemaan, on helppo sortua yksinkertaisiin argumentointivirheisiin.

Mutta se konfliktin taustoista.

Miksi päädyin Palestiinaan?

Matkustimme tammikuussa Jordaniaan, josta lähdimme käymään myös rajan toisella puolella Israelissa. Olen reissannut 44 maassa, ja Palestiina oli jo pitkään ollut bucket listillä. Gazaan ei turisteilla ole asiaa, mutta Länsirannalle pääsee suht helposti. Olen seurannut Palestiinan jatkuvasti pienenevää valtiota kansalaisjärjestöjen ja uutisten kautta, mutta vasta paikan päällä tajusi, kuinka vähän maasta enää on jäljellä. Tästä kertoo esimerkiksi se, että bussimatka Eilatista kulki Kuolleenmeren rannikkoa pitkin Jerusalemiin, vaikkei israelilaisella bussiyhtiöllä pitäisi olla mitään valtaa ajaa Länsirannan ja Palestiinan pääkaupungin eli Itä-Jerusalemin halki.

Raskaasti vartioitu Jerusalem

Sekä Palestiina että Israel pitävät Jerusalemia pääkaupunkinaan, ja IDF:n asevoimien läsnäolo oli erittäin näkyvää. Rynnäkkökiväärein varustettuja Magav-joukkoja käveli ja seisoskeli ympäri kaupunkia, ja osalle pyhistä paikoista, kuten Temppelivuorelle ja Itkumuurille pääsi vain turvatarkastuksen kautta. Muslimeille oli eri kulkuportit Temppelivuoren moskeijoille.

Israelissa myös esimerkiksi ostoskeskuksiin ja bussiasemalle joutui menemään läpivalaisun kautta. Kaukoliikenteen busseissa matkusti nuoria varusmiehiä rynkyt kaulassa. Huoltoasemalla saattoi törmätä pistooli vyöllä kulkevaan asiakkaaseen tai kadulla Uzeja kantaviin turvallisuuspalvelun joukkoihin. Sotilashelikopterit olivat myös tuttu näky taivaalla.

Visiitti Betlehemiin

Tämä kaikki oli kuitenkin pientä verrattuna siihen, millainen operaatio oli kulkea Israelin ja Palestiinan välillä. Länsirannalla päävierailukohteemme oli Betlehem, johon pääsee suht helposti Jerusalemista paikallisbussilla. Bussi jättää ihmiset Betlehemin apartheid-muurille, jonka toiselle puolelle joutuu kulkemaan jalkaisin tarkastuspisteen läpi.

Menomatka oli vielä jokseenkin helppo, mutta paluumatkalla joutui menemään turvatarkastuksen, kalteriporttien sekä tunnistautumisen kautta. Israelin sotilas kyseli mm. asuinpaikkaamme. Palestiinalaiset pääsevät läpi ainoastaan Israelin myöntämällä kulkuluvalla. Palestiinan puolelta ei voi myöskään ajaa Israeliin autolla ilman erityislupaa. Nämä ovat vain yksittäisiä esimerkkejä Israelin harjoittamasta kontrollista Länsirannalla.

Betlehemin ympärillä on niin paljon juutalaisten laittomia siirtokuntia, että kaupunki on käytännössä muurattu umpeen, ja palestiinalaiset ovat kotikaupungissaan vankeina.

Meillä oli ensimmäisenä päivänä Betlehemissä muurilta palkattu palestiinalainen kuski, Khaled, joka esitteli kaupunkia ja käytti myös Betlehemin ulkopuolella Kidronin laaksossa. Hän puhui onneksi sen verran englantia, että saimme keskusteltua Palestiinan tilanteesta. Puheenaiheet sivusivat mm. Israelin uutta oikeistolaista hallitusta, jota Khaled kutsui terroristihallitukseksi.

Kuristusote kiristyy vuosi vuodelta

Israel on jo pitkään hallinnut palestiinalaisten veden- ja sähkönjakelua. Palestiinalaisten kodit pystyykin tunnistamaan siitä, että niiden katoilla on vesisäiliöt, osalla myös aurinkopaneelit. Suosittua on käyttää muovisia vesisäiliöitä, sillä ne on kuulemma helpompi paikata kuin metalliset – Israelin joukot kun ammuskelevat säiliöihin toisinaan reikiä huvin vuoksi.

Israelissa vettä käytetään keskimäärin 400 litraa päivässä per henkilö, kun osa palestiinalaisista joutuu sinnittelemään 10 litralla. Olikin todella härskiä nähdä, miten Jerusalemissa pestiin kadulla roskiksia puhtaalla vedellä, kun muurin toisella puolella vettä joudutaan säännöstelemään jatkuvasti.

Kun yövyin brittiläisen katutaiteilija/aktivisti Banksyn perustamassa hotellissa Betlehemin muurin vieressä, näin siellä sijaitsevassa miehitysmuseossa myös vesiputkiston tilan. Israelissa on uudet isot putket, kun taas Palestiinassa risteilee edelleen vuosikymmeniä vanhat ruostuneet parin sentin paksuiset putket.

Vaikka rakennuskanta on osittain uutta ja modernia, on muu infrastruktuuri edelleen huonoa. Israel on rakentanut miehitetylle Länsirannalle omaan käyttöönsä uusia moottoriteitä, mutta vieressä kulkevan “turva-aidan” ja piikkilanka-aitojen takana kulkee palestiinalaisille tarkoitetut hiekkapäällysteiset kärrypolut.

Näin Länsirannalla bussin ikkunasta myös maasta juurineen revittyjä oliivipuita ja taatelipalmuja isoissa kasoissa. Myöhemmin selvisi, että Israelin joukoilla on ollut tapana aidata palestiinalaisten maatilat, jotta viljely olisi mahdotonta. Sen jälkeen maa-alueet pakkolunastetaan sillä perusteella, että maa siirtyy valtion omistukseen, jos sitä ei ole viljelty yhtäjaksoisesti kymmentä vuotta.

Sotilaiden lisäksi myös laittomien siirtokuntien asukkaat, pääasiassa äärijuutalaiset, tuhoavat järjestelmällisesti palestiinalaisten viljelmiä katkomalla vuosikymmeniä vanhoja oliivilehtoja, tappamalla palestiinalaisten lampaita sekä tuhoamalla muuta omaisuutta. Siirtokuntien alueelta halutaan ajaa pois viimeisetkin arabit, ja esimerkiksi koulujen tuhoamista juhlitaan kaduilla. Some on täynnä videoita, missä juutalaiset tanssivat kaduilla ja laulavat ”Kuolema arabeille, arabit ovat pohjasakkaa” yms.

Tuntuu uskomattomalta, että juutalaiset tekevät arabeille samaa, mitä itse ovat joutuneet kokemaan historiassa. Silti etenkin länsimaailma pitää juutalaisia edelleen uhreina, eikä Israelin toimia uskalleta arvostella, koska pelätään leimautumista antisemitistiksi eli juutalaisvihamieliseksi. On kuitenkin täysin eri asia tuomita törkeät ihmisoikeusrikokset kuin vihata jotain ihmistä hänen uskontonsa vuoksi.

Länsirannalla yleinen hintataso on hyvin korkea paikalliseen tulotasoon nähden – esimerkiksi bensalitra maksaa kaksi dollaria. Mitä terveydenhuoltoon tulee, palestiinalaiskaupungeissa on sairaaloita, mutta lääkkeiden ja lääkinnällisten tarvikkeiden saatavuus on heikko. Totaalisaarron kohteena olevan Gazan puolella tilanne on Länsirantaa vielä paljon ankeampi ja karumpi. YK:n pakolaisjärjestö UNRWA tarjoaa palestiinalaisille mm. terveyspalveluja, mutta ei sekään ihmeisiin pysty.

Kysyin Khaledilta myös koulutuksesta, johon hän vastasi, että koulutuksen taso on melko vaatimaton ja yksityiset oppilaitokset ja yliopistot ovat todella kalliita. Hänen omat poikansa olivat onneksi saaneet opiskeltua itselleen lääkärin ja farmaseutin tutkinnot sekä Betlehemin yliopistossa että Euroopassa, mutta työllisyysnäkymät ovat huonot.

Kohta kaikissa maailman maissa käynyt Adalmiina’s Adventures -blogia pitävä Anna-Katri kävi hieman meitä ennen Betlehemissä, ja hänen stooreistaan Instagramin puolelta saat lisäinfoa Israelin tekemistä ihmisoikeusrikoksista ja siitä, miten epäinhimillisellä tavalla Israelin sotilaat kohtelevat palestiinalaisia.

“Sumud” auttaa jaksamaan

Arabiankielinen sana sumud tarkoittaa vahvaa sietokykyä. Se on palestiinalaisten kulttuuriin sisältyvä piirre ja toisaalta myös poliittinen taktiikka. Vaikka miehitys ja saarto on kuinka raakalaismaista, ei periksi anneta eikä omaa maata jätetä. Kotimaan puolesta ollaan valmiita taistelemaan, ja arkielämästä pyritään tekemään parasta mahdollista olosuhteisiin nähden. Viime vuosina taistelu etenkin Fatahin hallitsemalla Länsirannalla on yksittäisiä eskaloitumisia lukuun ottamatta muuttunut rauhanomaiseksi, mutta tämä ei ole hillinnyt Israelin mielivaltaa millään tavalla.

Länsirannan katutaiteessa näkyy maansa puolesta ja miehittäjän harjoittaman silmittömän tuhoamisen vuoksi kuolleita palestiinalaisia. Esimerkkeinä mainittakoon Israelin luoteihin toukokuussa 2022 kuolleen toimittaja Shireen Abu Aklehin suuri muraali muurissa ja ympäri Betlehemiä maalatut 15-vuotiaana Aidan pakolaisleirillä ammutun Saleh al-Amareenin muotokuvat.

On kuitenkin syytä muistaa, ettei palestiinalaisia kannata pitää uhreina. He ovat ennemminkin vahvoja selviytyjiä.

Maassa on hyvin elinvoimainen kulttuuriperinne, ja vaikka koulutukseen ei kaikilla olekaan varaa, on yhteiskunnassa merkittävää monitieteellistä osaamista, mikä näkyy mm. uusien kestävien energiamuotojen ja rakennusmateriaalien kehittelyssä. Esimerkiksi Gazassa on kehitetty oliiviöljyn tuotantoprosessissa syntyneestä kasvijätteestä energiatehokkaita pellettejä. Se auttaa selviämään paikoin ankarastakin energiapulasta.

Sumud näkyi selkeästi myös Betlehemissä. Lapset temmelsivät kaduilla iloisesti ja lähestyivät rohkeasti hymy huulilla. Tämä pisti omaan silmääni, sillä olen toiminut jonkin verran vapaaehtoisena sodan jaloista tulleiden pakolaisten kanssa, ja monet esimerkiksi Afganistanista ja Syyriasta tulleista lapsista ovat ainakin alkuun olleet hyvin varautuneita ja apeita, ja heidän leikeissään on näkynyt väkivalta.

Tilanne tänään

Reissumme aikana hallitukselta tuli uusi määräys, ettei Palestiinan lippuja saa enää näkyä Jerusalemin katukuvassa. Hallitus on muuttunut entistä nationalistisempaan suuntaan, mikä osaltaan estää rauhanneuvottelut. Tilanne on myös eskaloitunut nyt Ramadanin ja pääsiäisen aikaan, kun Israelin joukot ovat estäneet muslimeja pääsemästä Al-Aqsan moskeijalle ja ampunut rukoilemaan tulleita palestiinalaisia. Israelilla on aina joku tekosyy esitettävänä, miksi tällaisia raideja tehdään. Yleensä niissä ei ole mitään logiikkaa. Kannattaa katsoa CNN:n videoraportti tilanteesta.

Mitä siirtokuntiin tulee, tällä hetkellä muun muassa eteläisen Masafer Yattan alueen asukkaat ovat vaarassa joutua häädetyksi kodeistaan, sillä sekä armeija että juutalaisen siirtokunnan asukkaat ovat sabotoineet palestiinalaisten toimeentuloa, koulutusta ja elämää yhä kiihtyvissä määrin. Tilanteesta on käyty debattia jo pitkään, ja viime vuonna Euroopan ulkosuhdehallinto otti kantaa käskien Israelin lopettaa kansainvälisten lakien vastaiset toimet (kuva alla).

---

Kaiken palopuheen jälkeen on ehkä hyvä mainita, että minulla ei ole mitään periaatteellista Israelin kansalaisia tai tavallisia juutalaisia vastaan. Onhan heissäkin porukkaa, jotka eivät hyväksy hallituksen sortoa tai kannata sionismia. Osa Israelin maltillisista juutalaisista on alkanut jopa kieltäytyä pakollisesta armeijasta. Israelissa on perustettu myös monikansalllinen ihmisoikeusjärjestö ICAHD, joka vaatii miehityksen lopettamista. Järjestöllä on toimintaa Suomessakin.

Haluan loppuun vielä sanoa, että en hyväksy myöskään palestiinalaisten tekemiä iskuja etenkään siviilejä kohtaan. Väkivalta ei koskaan ratkaise mitään, vaan ruokkii pelkästään koston kierrettä.

Tämän hetkisen tilanteen valossa on hyvin hankala nähdä mitään ratkaisua, sillä Israelin uusi äärioikeistohallitus vie osaltaan rauhan saavuttamista entistä kauemmas hamaan tulevisuuteen. Saa nähdä, milloin kolmas intifada eli palestiinalaisten kansannousu alkaa ja kuinka veriseksi tilanne vielä muuttuu. Siihen asti voimme vain levittää sanaa, jotta Israelin ja Palestiinan tilanteen todellinen kuva selviäisi myös länsimaailmalle.

On aivan sama, oletko muslimi, juutalainen, kristitty vai ateisti, ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia, perustavanlaatuisia, jakamattomia ja luovuttamattomia. Niitä ei kumota, vaikka kuinka olisi eri mieltä.