Suomen suurin matkablogiyhteisö

San Marino – Maailman vanhin tasavalta Italian keskellä

Roomasta kurvailimme autolla kohti San Marinoa, joka oli Vatikaanin tapaan molemmille uusi valtio – minulle 41. ja veljelle 31. Aurinko oli juuri laskeutumassa, kun saavuimme perille.

Majoituimme Modà Antica Dimorassa (sisältää affiliate-linkin), vähän kaupungin ulkopuolella. Sisätiloistaan hieman jotain palatsia muistuttava majapaikka oli todella siisti ja sijaitsi rauhallisella alueella. Yö isossa kahden makuuhuoneen huoneistossa maksoi vain 50 euroa. Kylpyhuoneessa olisi ollut tarjolla oikein poreamme, mutta se jäi tällä kertaa testaamatta 🙂

Euroopan kolmanneksi pienin valtio on tiettävästi maailman vanhin tasavalta. Se on perustettu jo vuonna 301, mutta maan oltua pitkään eristäytyneenä, se on alkanut vasta menneinä vuosikymmeninä liittyä kansainvälisiin ympyröihin, kuten YK:hon vuonna 1992. Tämänkin jälkeen maa oli veroparatiisien listalla, mutta on muuttanut sittemmin talous- ja rahoituspolitiikkaansa läpinäkyvämmäksi.

Pienestä koostaan huolimatta San Marinossa on yhdeksän kuntaa. Maata hallitsee Monte Titano (Titaanivuori), jonka tunnusomainen kolmihuippuinen muoto erottuu selkeästi maisemasta. Nämä kalkkikivivuoret ovat osa Apenniinien vuoristoa.

Kukkuloiden päällä sijaitsee UNESCOn perintökohteet pääkaupunki Città di San Marinon vanhakaupunki sekä linnoitus, jossa on kolme tornia, Guaita, Cesta ja Montale. Tornien välissä kulkee kivetty tie, jonka varrelta on huimat näkymät alemmas kääpiövaltioon. Linnat olivat hieno näky etenkin iltavalaistuksessa.

Mekin suuntasimme ensitöiksemme pääkaupungin vanhaankaupunkiin. Tuntui absurdilta katsoa Monte Titano -kukkulaa alhaalta käsin, sillä tiet ylhäälle linnoitukselle ja vanhaankaupunkiin nousevat todella lyhyellä matkalla noin 300 metriä. Tie ylös olikin melkoista neulansilmää, muttei kuitenkaan yhtä tiukkaa kuin Italian vuoristoteillä. Parkkeeraus onnistui helposti marraskuussa, koska tilaa oli reilusti.

Odotuksista poiketen vanhakaupunki oli yllättävän viihtyisä ja tarjoili nähtävää ja katseltavaa pariksi päiväksi. Kiviset kujat, vanhat rakennukset ja kukkivat ovenpielustat ovat kuvauksellisia. Katukuva on melko sokkeloinen ja jyrkkä, mutta aina sieltä tupsahtaa kuitenkin takaisin lähtöpisteeseen.

Cittàn tunnetuimpiin nähtävyyksiin lukeutuvat tornien lisäksi mm. kidutusmuseo, vampyyrien ja ihmissusien museo, sekä hieman kevyempää tarjontaa Palazzo Pubblicon eli hallintorakennuksen sekä San Marinon basilikan muodossa.

Ostosmahdollisuuksista löytyy mm. käsitöitä, matkamuistoja, nahkatuotteita ja suuri määrä fantasiakauppoja, jotka myyvät mm. Harry Potter, Lord of the Rings, Game of Thrones ja muuta ”ritarikamaa”. Sanoisinkin, että synkemmästä populaarikulttuurista kiinnostuneelle San Marino on oivallinen matkakohde.

Minivaltion erikoisuuksiin ainakin keräilijöiden mielestä kuuluvat myös maan rahat ja postimerkit.

Kaupungista löytyy myös useita ravintoloita. Olimme käyneet edellisenä iltana syömässä Bar Guaitassa. Nimestä huolimatta ravintolasta sai myös erinomaista ruokaa. Söin varmaan elämäni parhaan spaghetti carbonaran, eikä makuelämystä laimentanut liiemmin sekään, että tarjoilija kaatoi viinilasin pöydälle ja kasteli samalla kamerani.

Seuraavana päivänä kävimme syömässä Anna-Katrin suosittelemassa näköalaravintola La Terrazzassa. Söin alkuruuaksi maailman parhaita pinaatilla ja juustolla täytettyjä leipäsiä, cassoneja ja pääruuaksi herkullisen kala-aterian. Veli otti naudan filettä. Ravintola valmistaa itse mm. leivonnaiset ja pastan ja suosii lähituottajien raaka-aineita. Ruuat kahdelle maksoi viitisenkymppiä.

Marraskuussa sää oli jo hieman viileä, lämpötilat näyttivät +13, mutta ylhäällä vuorella oli hyvin tuulista ja kalseaa. En silti sano, että loppusyksy olisi huonoa aikaa vierailla tässä minivaltiossa. Palvelut näyttivät suurelta osin olevan auki, joskin osa pienemmistä kahviloista ja kioskeista linnoituksella oli jo sulkenut ovensa.


Kiinnostaako pienemmät kohteet, oletko ehkä jo käynyt San Marinossa?

Previous Post Next Post

3 Comments

  • Reply Nadine G / Via Per Aspera Ad Astra keskiviikko, 21 joulukuun, 2022 at 08:54

    Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta!!
    Olen juuri suunnittelemassa käyntiä San Marinossa ensi vuodeksi, joten kaikki tieto on nyt hyödyllinen. Näyttää vähän siltä, että San Marinoon onkin helpointa mennä omalla autolla.

    • Reply Cilla Maria Travel keskiviikko, 21 joulukuun, 2022 at 09:35

      Kiva kuulla 🙂 Suosittelen kyllä omaa autoa! Riministä pääsee bussilla, mutta se on tietenkin oma säätönsä aina. Kesäkaudella vanhankaupungin parkkipaikat saattaa olla melko täynnä, joten auton voi joutua jättämään alas kaupungin toiseen osaan.

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin lauantai, 31 joulukuun, 2022 at 18:31

    Kyllä pienemmät valtiot kiinnostavat, vaikka tosin mieluummin niin, että tällainen olisi osa muuta matkaa eikä niin, että viettäisi paikassa koko loman. Hurjan (mutta kiehtovan kuuloisia nuo museot), ja linnat tosiaan iltavalaistuksessa upeita. Lisäksi maasta näyttää löytyvän mukavasti vehreyttä, joka on aina omaan mieleen.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Seuraa Instassa


    Cilla Maria Travel

    Syväluotaavaa matkailua maailman ääriin ja takaisin.

    Seuraa blogia Instassa | Facebookissa | Bloglovin'issa


    Hae blogista