Suomen suurin matkablogiyhteisö

Upea Slovenia: Länsiosan luontokohteet ja Sočan laakso

Aamulla jatkoimme Bledistä matkaa kohti Kranjska Goraa ja Triglavin kansallispuistoa. Meillä ei ollut suurempia odotuksia reitin varrella olevista kohteista, mutta ajattelimme kiertää kuitenkin Sočan laakson kautta takaisin Italiaan ja Dolomiiteille.

Slovenia kuuluu Julisiin Alppeihin eli se on Itä-Alppien osa. Vuoriston korkein huippu on Triglav (2 864 m), josta myös kansallispuiston nimi tulee.

Emme meinanneet päästä eteenpäin, koska pysähtelimme koko ajan kuvailemaan. Viimein saavuimme Kranjska Goraan, jossa kävimme Spar-ruokakaupassa. Sain vihdoin ostettua kermaleivoksenkin ja täydennettyä San Pellegrino -varastoani.

Ensimmäinen turistikohde tien 206 varrella oli Jasna-järvi, joka on oikeastaan pieni lampi. Rannalla käyskenteli joitain turisteja ja lapsiperheitä. Vesi oli smaragdinväristä kuin Crno jezerolla Montenegrossa. Vesi oli myös todella kylmää, mutta joku oli silti jo uimassa.

Jatkoimme matkaa kohti vuoren huippua, ympärillä avautui uljaat maisemat. Oli pakko laittaa drone ilmaan. Aloimme kuitenkin olla jo sen verran korkealla, että sovellus varoitti koko ajan kovasta tuulesta ja käski palauttamaan dronen kotiin.

Nousimme jyrkkää vuoristotietä ja olimme kiitollisia tehokkaasta autosta. Kolmen kilometrin matkalla kipusimme 1000 metristä 1700 metriin, joten tiet olivat oikeasti jyrkkää serpentiiniä.

Vuorten laella oli Supcan näköalatasanne, josta kävimme katsomassa maisemia. Tasanteella oli valokuvauskurssi meneillään. Alueella on myös paljon vaellusreittejä, joten niiden varrelta näkee ihan superhienoja paikkoja. Haluan kyllä joskus itsekin tuonne vaeltamaan.

Hetken aikaa harjanteella ajettuamme tie alkoi sukeltaa tiukasti takaisin alaspäin. Tulimme hetkessä 1400 metristä 800 metriin, niin että korvat vain rutisivat ja vesipullot menivät ruttuun. Olimme saapuneet Sočan laaksoon.

Soča-joen laakso on piilotettu helmi

Bongasin kartasta alppipuutarhan (Alpski botanični vrt Juliana), ja sinnehän sitä oli pysähdyttävä. Otimme eväät mukaan ja kiipesimme alppiniitylle istumaan. En tiedä, olenko koskaan pitänyt evästaukoa yhtä upeissa maisemissa. Niityn ylälaidalla oli soma pieni puutarha, joka esitteli Alppien kasvillisuutta. Pysähdy ihmeessä tuonne, jos satut ajamaan paikan ohi. Meidän lisäksi kohteessa oli vain yksi turisti.

Evästauon jälkeen matka mutkitteli taas kovin hitaasti eteenpäin, koska Soča-joki tarjosi parastaan jokaisen mutkan jälkeen ja halusimme kuvailla koko ajan. Eteen tuli mitä uskomattomampia vuoristomaisemia, joita turkoosi joki halkoi. Ei mikään ihme, että tienoilta löytyy useampia leirintäalueita ja patikkapolkuja. Monet ihmiset olivat myös pyörällä liikenteessä.

Jossain vaiheessa bongasimme näköalasta kertovan tienvarsikyltin, joten heitimme uukkarin ja lähdimme katsomaan, mitä sieltä löytyisi. Velika korita Soče osoittautui upeaksi rotkoksi, jonka pohjalla pauhasi sininen joki. Paikalla oli vain kourallinen ihmisiä, eikä pääsymaksuista ollut tietoakaan. Nämä ovat totisesti niitä luontohelmiä, joihin törmää vain sattumalta, kun ajelee päämäärättä.

Aloimme olla lähes mykistyneitä luonnon upeudesta, ja mietimme, missä vaiheessa tulee raja vastaan, ettei mitään kauniimpaa voi enää löytyä 😀 Mutta vielä viimeisenä etappina Žagan kylässä ennen kuin poistuimme Italian puolelle, näimme massiivisen vesiputouksen. Ei kun jarrut pohjaan ja u-käännöksellä ympäri.

Jätimme auton parkkiin ja lähdimme rämpimään kivikkoista polkua pitkin kohti 144 metriä korkeaa ja 18 metriä leveää Boka-vesiputousta. Polku olikin yllättävän pitkä, ja pian se sukelsi metsän siimekseen. Nousua oli sen verran, että alkoi jo hengästyttämään. Loppumatkasta piti kivuta liukkaita irtonaisia kiviä pitkin, joten varovaisuutta kannattaa noudattaa.

Pääsimme perille ja laitoimme dronen tallentamaan vielä viimeisiä muistoja Slovenian puolelta. Onneksi videot eivät jääneet tyystin viimeisiksi, toisin kuin joltain pariskunnalta, joka tuli varoittamaan meitä, että he olivat juuri kadottaneet oman dronensa. Miehellä oli DJI Mavicin ohjain, joten mistään pikkusummasta ei ollut kyse. Voivottelimme tilannetta hetken, jonka jälkeen he lähtivät etsimään harmaata dronea harmaasta kivikosta.

Paikalle tuli vielä joku toinen turisti, joka kertoi, että oli hävittänyt oman dronensa aiemmin kovassa tuulessa. Emme uskaltaneet lennättää veljeni DJI Miniä kovin pitkään, vaan otimme lennokin alas taivaalta. Veli huomasi Slovenian vesikohteissa sekä myöhemmin Sveitsissä isolla vesiputouksella, että drone lähtee heittelehtimään isojen vesimassojen lähellä, joten kannattaa olla tarkkana, ettei ilmavirrat vie vekotinta mennessään.

Kauhujen matka kohti Italiaa

Matka jatkui Italian puolelle, missä meitä odotti koko automatkan pahin koitos. Google Maps on antanut meille aiemminkin hieman erikoisia reittivalintoja, mutta nyt päädyimme jollekin rändom vuoristotielle, joka oli leveydeltään luokkaa pyörätie. Tien kapeudesta johtuen emme voineet kääntyä takaisinkaan, vaan jouduimme ajamaan hirvittävää tietä pitkin ilman tietoa siitä, veisikö se edes mihinkään.

Tien varrella oli pelkkiä raunioituneita kivirakennelmia sekä putoavista kivistä varoittavia kylttejä. Toisella puolella oli pudotus laaksoon. Ilta alkoi hämärtyä, vettä ripeksi ja muutama salamakin välähti jyrähdysten saattelemana. Samaan aikaan tie sukelsi tiheään peikkometsään. Alkoi tuntua, kuin olisimme päätyneet johonkin kauhuleffaan 😀 Jouduimme ajamaan tuota kauhujen tietä 15 kilometriä mateluvauhtia, kunnes viimein pääsimme pois.

Nyt kun katsoin karttaa, oli tien kohdalle tullut kieltomerkki, joten toivon, ettei kukaan muu erehdy kääntymään Ucceasta heti Slovenia-Italia-rajan jälkeen oikealle, vaan ottaa ennemmin pidemmän kiertolenkin normaalia autotietä pitkin. Huomasin myös, että tie on listattu Dangerous Roads -sivustolle.

Että semmoinen oli se reissu. Onneksi selvisimme ehjänä perille ja saavuimme illan pimeydessä Dolomiiteille Cortina d’Ampezzoon, josta tarina jatkuu seuraavalla kerralla. Tosin ei sekään reissu ihan sellainen ollut mitä odotimme, mutta selvisimme sieltäkin hengissä..

Previous Post Next Post

You Might Also Like

13 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin keskiviikko, 20 heinäkuun, 2022 at 10:44

    Slovenia on toden totta upea. Triglavin kansallispuisto oli meidän suosikkimme niistä paikoista joissa kävimme, mutta kova halu olisi päästä Sloveniaan takaisin ja päästä tutustumaan maahan yhä enemmän. Tykättiin kyllä muuten kovasti myös Cortinasta.

  • Reply Aila+ja+Juha keskiviikko, 20 heinäkuun, 2022 at 12:25

    Voi miten ihanaa oli lukea tämä kirjoituksesi ja katsella upeat kuvasi. Jokainen paikka oli tuttu meillekin. Olemme kaksi kertaa kierrelleet juuri tuolla seudulla, ajelleet ja pyöräilleet. Slovenia on upea kohde. Ja yllätyimme mekin siitä, että kovin paljon siellä löytyy luontokohteita, joissa ei ole minkäänlaista ruuhkaa. Ruuhkat voivat olla Ljubljanassa, Bledissä, Postojnassa ja rantakaupungeissa, mutta ei näissä maisemissa.

    • Reply Cilla Maria Travel keskiviikko, 20 heinäkuun, 2022 at 17:41

      Kiitos 🙂 Sinun kommentteja on aina mukava lukea, kun kerrot omista matkamuistoistanne.

      • Reply Mari / Kodinvaihtaja sunnuntai, 24 heinäkuun, 2022 at 23:08

        Samaa olen joskus miettinyt, että voiko joskus kyllästyä upeisiin luontokohteisiin maailmalla

  • Reply Anne | Elämää Nomadina tiistai, 26 heinäkuun, 2022 at 12:44

    Oi ihana Slovania! Nuo maisemat on ihan tolkuttoman hienoja, ja tuon joen turkoosi väri ja täydellisen kirkas vesi on jotain erityistä. Me kierreltiin noissa maisemissa vuora-autolla joskus vajaa kymmenen vuotta sitten, ja silloin jo päätin että tuonne pitää palata joskus paremmalla aikaa ja mennä kunnolla myös patikoimaan. Vielä ei olla ehditty, vaikka Eurooppa ristiin rastiin reissamaan, mutta ihan varmasti tullaan viettämään aikaa myös Sloveniassa jossain vaiheessa.

    • Reply Cilla Maria Travel sunnuntai, 31 heinäkuun, 2022 at 14:10

      Kiitos kommentista. Maailmassa on niin paljon ihania paikkoja, ettei kaikkiin ehdi niin usein kuin haluaisi.

  • Reply Ne Tammelat tiistai, 26 heinäkuun, 2022 at 14:11

    Huh, aikamoinen seikkailu teillä ja niin hienot maisemat! Onneksi selvisitte naarmuitta tuolta jännältä etapilta, eikä dronekaan hukkunut. Tosi upeita kuvia tulee muuten sen kautta, hieno lisä artikkeleihin. Me ei olla päästy vielä Dolomiiteille asti, mutta hyvää kannattaa varmasti odottaa 🙂

    • Reply Cilla Maria Travel sunnuntai, 31 heinäkuun, 2022 at 14:11

      Suosittelen ehdottomasti! Tosin korkeanpaikankammoisen kannattaa pitää katse visusti seinämässä eikä vilkuilla alas 🙂

  • Reply Hannele lauantai, 30 heinäkuun, 2022 at 23:27

    Upea tuo sininen joki!
    En ole tullutkaan ajatelleeksi, että tosiaan sen dronen voi kadottaa, kun tuulenpuuska iskee. Onneksi ei teille käynyt niin. Korvaisikohan muuten vakuutus tuota vahinkoa?
    Aika sokeasti sitä aina luottaa google mapsiin, vaikka usein on tosiaan antanut erikoisia reittivalintoja. Onneksi selvisitte peikkometsästä pois ja positiivisesti ajatellen on siinäkin taas yksi tarina muisteltavana kiikkustuolissa:)

    • Reply Cilla Maria Travel sunnuntai, 31 heinäkuun, 2022 at 14:14

      Joo näin voi käydä. Ja ilmeisesti käykin suht monelle. Mikään matkavakuutus ei korvaa dronen katoamista lentotilanteissa. Ainoastaan silloin, jos esim. satut peruuttamaan autolla sen päälle, kun drone on maassa tms. Noihin lennokkeihin on omat erilliset vakuutukset. Käsittääkseni katoamistilanteissa vakuutusyhtiöt vaativat myös dronen lentodatan nähtäväkseen, jotta siitä näkee, että laite on todella kadonnut kesken lennon.

  • Reply Tiina Johanna / Kookospalmun Alla sunnuntai, 31 heinäkuun, 2022 at 14:02

    Oi että kun upeita vehreitä luontomaisemia! En olekaan tällaista hetkeen nähnyt, oma reissut olleet aika lailla vain kuivempiin maisemiin Kap Verdelle tänä vuonna, heh. 🙂 Olisi kyllä ihana vastaavanlaiseen seikkailuun lähteä jossain vaiheessa, vaikka matkassa olikin jännitystä ja vaarallisia tilanteita! 😀 Jälleen kokemusta rikkaampana kuitenkin ja tulipahan tehtyä, hehe. Seuraavia odotellessa!

    • Reply Cilla Maria Travel sunnuntai, 31 heinäkuun, 2022 at 14:14

      No mutta Kap Verdellä on taatusti ainakin lämpöä riittänyt 🙂

  • Reply Katja / Pinkkis maanantai, 1 elokuun, 2022 at 13:33

    Siis hitsi miten upeita maisemia!! Kertakaikkiaan.
    Tuo dronen lennätys on kyllä välillä turhankin jännittävää, meilläkin kun vielä sattuu olemaan se DJI mini -malli, joka ei paina juuri mitään niin sehän kieppuu herkästi tuulella. Sen vuoksi sitä on aika vähän käytettykään, tuntuu ettei ikinä uskalla 😀

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Hae blogista


    Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

    Syväluotaavaa matkailua maailman ääriin ja takaisin.

    Seuraa blogia Facebookissa | Instassa | Bloglovin'issa