Suomen suurin matkablogiyhteisö

Pueblan naapurikaupungit, Cholula ja Atlixco

Pueblassa ollessamme kävimme myös naapurikaupunki Cholulassa. Ajoimme sinne Uberilla. Matka kesti vajaan puoli tuntia ja maksoi menosuuntaan 73 pesoa ja pois tullessa 100 pesoa (yhteensä reilu 7 euroa).

Olisimme halunneet bongata Popocatepetl- ja Iztacchihuatl-tulivuoret, mutta valitettavasti ne pysyttelivät melko lailla pilviverhon sisällä. No, tulipahan joka tapauksessa kiivettyä kaksi kertaa Cholulan kirkonmäelle ja tehtyä samalla porrastreeniä. Kurkkasimme myös kirkkoon.

Cholulasta, kuten koko Pueblasta näkyi myös La Malinche -tulivuori, joka on 4440 metriä merenpinnan yläpuolella (maan tasosta oleva huippu on 1920 metrissä). Vuori on purkautunut viimeksi yli 3000 vuotta sitten, mutta sitä pidetään edelleen aktiivisena.

Cholula oli kaupunkina kuin miniversio Pueblasta. Myös Cholulan Zócalo oli kaunis ja rehevä ja siellä oli laattapintaisia rakennuksia, ei tosin yhtä vaikuttavia. Tunnelma oli kiireetön, värikkäät matalat talot kylpivät lämpimässä päivänpaisteessa.

Pueblan seudulla sää on hyvä ympäri vuoden ja lämpötilat päivisin reilu +20 astetta. Illat ja yöt ovat kylmiä, kuten Mexico Cityssäkin.

Kävimme syömässä Zócalon laidalla La Palmera -ravintolassa paikallisia maissipohjaisia pöydänantimia, mm. tlacoyoja ja flautoja. Iso lautasellinen ruokaa ja lasillinen tuoremehua maksoivat 150 pesoa eli noin 6,50 €. Tähän tietty tipit päälle. Tippi (propina) on yleensä 10, 15 tai 20 % kautta Meksikon.

Pari kahvilasuositusta Cholulaan ovat esimerkiksi Café Colibri, josta saa perinteistä savimukista tarjoiltavaa café de ollaa, sekä Olinka, jonka erikoisuus on CBD-kahvit ja leivonnaiset.

CBD:ssä ei ole kannabiksen päihdyttävää ominaisuutta, mutta jätimme silti rentouttavat CBD-tipat pois omista juomistamme. Meksikolainen myyjä halusi treenata englantiaan, joten jutustelimme niitä näitä.

Pueblan osavaltio on merkittävä kahvintuottaja Meksikossa, sillä seutu on vuoristoista ja tarpeeksi viileää. Kahvin ja keramiikan lisäksi osavaltiosta tulee myös suurin osa lähialueille toimitettavista Día de Muertosin samettikukista.

Koska Cholula ei näyttänyt meille Izta-Popon tulivuoria, teimme toisen päiväretken vielä Atlixcoon, jota aiempi Uber-kuski oli suositellut. Atlixcoon on vajaan tunnin ajomatka, ja Uber sinnekin maksoi vain sata pesoa.

Taivas näytti pelottavan pilviseltä, ja sain tälläkin reissulla kuvattua 5426 metriä merenpinnan yläpuolelle ulottuvan Popon vain matkan varrelta, kun Uber-kuski ehdotti, että voimme pysähtyä tien varteen.

Popocatepetliä pidetään yhtenä Amerikkojen vaarallisimmista tulivuorista sen aktiivisuuden takia, ja vuori paukahteli ja tuprutti savua myös meidän Pueblassa olon aikana.

Olen melko varma, että netissä ja matkaesitteissä näkyvät Cholulan ja Atlixon kuvat on photoshopattu, sillä tulivuori ei mitenkään voi näkyä sellaisena kuin se kuvissa yleensä näkyy. Tai sitten se on kuvattu jostain helikopterista todella pitkällä zoomilla.

Kiipesimme silti Atlixcon jyrkälle ja korkealle kirkonmäelle, jonne kävelytie mutkitteli läpi paikallisen asutusalueen. Mutta tulivuorten huiput pysyivät piilossa.

Olisin halunnut nähdä vuoret, sillä kuulin ensimmäisellä Meksikon reissullani vuoriin liittyvän legendan, jota on kerrottu vuosisatojen ajan. Tarinasta on lukuisia eri versioita.

Nuori intiaanisoturi, Popocatepetl (”savuava vuori” nahuatliksi) oli rakastunut kauniseen Iztacchihuatl (”valkoinen nainen”)-tyttöön ja pyysi tämän kättä. Päällikkö lupasi, että jos Popocatepetl palaa sodasta voitokkaana, saa hän naida prinsessan.

Nuorukaisen ollessa sotatantereella, kertoi nuorten rakkaudesta kateelliseksi tullut toinen soturi prinsessalle, että tämän rakastettu oli kaatunut sodassa. Prinsessa kuoli suruunsa, ja Popocatepetlin palattua takaisin, odotti tätä suru-uutinen.

Murheellinen soturi kantoi Iztacchihuatlin ruumiin Tenochtitlanin ulkopuolelle kymmenen kivikasan päälle ja polvistui hänen viereensä soihdun vavahdellessa surun saattelemana. Jumalat muuttivat nuoret vuoriksi, ja lunta satoi heidän päälleen.

Tätä nykyä makuullaan olevan naisen muotoinen Iztacchihuatl on sammunut tulivuori, mutta sen vieressä komeileva Popocatepetl jyrähtelee ja purkautuu aktiivisena, ja uskotaankin, että soturi suree siellä edelleen menetettyä rakastaan.

Siinä legendan yksi versio typistettynä. Minua ovat aina kiehtoneet tällaiset myyttiset tarinat, mitkä liittyvät luontoon, ja Meksikossa näitä tarinoita onneksi riittää!

Mäeltä alas laskeuduttuamme kävimme vielä syömässä ja kahvilla. Otin paikallisia tlacoyoja, leivän läpysköjä, joiden päällä oli salsakastiketta. Niiden lisäksi tilasin memelitoja, rapeaksi paistettuja täytettyjä tortilloja, joiden sisällä oli molea eli paputahnaa. Jälkiruuaksi nappasimme viereisestä jäätelökioskista artesaanijäätelöt.

Piipahdin myös kaupungintalolla ihailemassa värikkäitä seinämaalauksia. Maalauksissa näkyi Meksikon historiaan, kulttuuriin ja luontoon liittyvää kuvitusta – myös Izta-Popon tarina oli maalattu seinälle. Yllättäen Atlixcosta löytyi myös peräti kaksi animekauppaa 😀

Atlixcon zocalo oli myös viihtyisä ja siellä oli kauniit laattakoristeiset penkit. Puistossa oli jonkin verran ihmisiä viettämässä aikaa ja nauttimassa kesäpäivästä. Muita turisteja emme nähneet.

Kiertelimme vielä aikamme kaduilla ja koetimme saada Uberia takaisin Pueblaan, mutta autoja ei ollut saatavilla. Kävelimme sitten OROn bussiasemalle, mistä ostimme 30 peson (1,30 €) bussiliput Pueblan CAPU-asemalle, johon kaikki bussit saapuvat.

Jos matkaat Pueblaan ja sinulla on ylimääräistä aikaa, käy ihmeessä Cholulassa! Atlixco ei ollut järin kiinnostava, eikä yhtä kaunis keskusaukion ulkopuolella, mutta kyllä yksi päivä sielläkin ihan mukavasti soljui 🙂

Tykästyin kyllä todella paljon Pueblan osavaltioon. Sinne jäi vielä useita pieniä kyliä, joissa haluan joskus poiketa. Kylät ovat kauniita, ja erityisesti nuo seinälaatat, värikkäät talot ja somat pienet keskuspuistot ovat viehättäviä. Onneksi Pueblaan on Mexico Citystä vain parin tunnin bussimatka!

Ps. Pahoittelut kuvanlaadusta. Osa kuvista on mennyt ihan pikselimössöksi pilveen siirrettäessä. Minulla on tällä kertaa järkkäri mukana, mutta arvatkaa olenko jaksanut kantaa sitä mukana 😀

Previous Post Next Post

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin perjantai, 4 helmikuun, 2022 at 21:41

    Iglesia de los Remedios kuvattuna niin, että Popocatepetl on taustalla, oli varmaan suurin syy, miksi kiinnostuin Cholulasta ja Pueblasta. En asiaa tarkemmin pohtinut, mutta näyttää tosiaan olevan niin, että erityisesti talvella niiden kuvaaminen on erittäin hankalaa. Nyt luin, että 300mm zoomi saattaisi muuteen riittää, mutta todennäköisesti usva peittää näkymät.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning perjantai, 4 helmikuun, 2022 at 22:00

      Se oli itellekin ensimmäisiä kuvia, mitä muistan Pueblasta nähneeni. Yllätyinkin paikan päällä, kun kirkko ei ollutkaan Pueblassa vaan Cholulassa, ja kuinka pitkä matka siitä oli vuorelle. En oikein tiedä mistä nuo kuvat on otettu, kun ympärillä on pelkkää tasaista maata, mutta kuvat näyttää siltä kuin ne olis otettu jostain yhtä korkealta kuin mitä tuo kirkonmäki on.

  • Reply Reissu-Jani sunnuntai, 6 helmikuun, 2022 at 18:07

    Mielenkiintoisia juttuja kirjoitat Meksikosta. Ei näitä tule joka päivä vastaan. Puebla voisi olla hyvä kohde Meksikossa, jos sinne joskus matkustaisin – Mexico Cityä pyrkisin välttämään (pl. lennot). Kuinka hyvin tuolla alueella pärjää ilman espanjan kielen osaamista ? (Perus-turre fraasit kyllä osaan..)

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning tiistai, 8 helmikuun, 2022 at 18:19

      Kiitos kommentista. Mexico Cityä ei kannata skipata! Aika huonosti puhutaan englantia täällä. Perusespanjalla pärjää melko pitkälle, mutta yleensä joutuu myös viranomaisten kanssa tekemisiin, niin se vaatii hieman erilaisempaa sanastoa. Paljon myös sääntöjä ja ohjeita joka paikassa.

  • Reply Anne | Elämää Nomadina maanantai, 7 helmikuun, 2022 at 11:49

    Ai että tekee mieli palata Meksikoon kun näitä juttuja lukee! Puebla oli ihana ja tykättiin paljon myös Cholulasta, vaikka mekään ei kyllä keksitty miten sen kuuluisan kirkko + tulivuoret -kuvan muka voisi ottaa 😀 Cholulassa muuten kannattaa tutustua myös sen jättimäiseen pyramidiin, josta suurin osa lymyilee piilossa juuri tuon kirkonmäen alla. Iztan ja Popon tarina on niin kaunis ja surullinen, ja sen kuulemisen myötä hahmot on helppo nähdä vuorten muodoissa. Me käytiin katselemassa Popon tupruttelemia savupilviä Iztan rinteiltä ja myös La Malinchen huipulta – vuoristopatikoinnista ja vuorikiipeilystäkin innostuneille tuolla alueella todella riittää tekemistä!

  • Reply Maapalloilija tiistai, 8 helmikuun, 2022 at 07:55

    Vastaavia legendoja on varmaan ympäri maailman, että joku tai jotkut ovat jostakin syystä muuttuneet vuoriksi ja tönöttävät nyt sitten paikoillaan.

  • Reply Sini matkakuumeessa tiistai, 8 helmikuun, 2022 at 11:30

    Heh, tuosta legendasta Suomi -versio on Saana – ja Malla-tunturin tarina. Ne oli jättiläisiä. Joku ruotsalainen jättiläinen ois halunnut Mallan mutta kun ei saanut, kutsui jäämeren velhot jähmettämään Saanan ja Mallan tuntureiksi Kilpisjärven rantaan.

  • Reply EVELIINA / REISSUKUUME tiistai, 8 helmikuun, 2022 at 16:46

    Jälleen kerran mielenkiintoinen postaus! 🙂 Ihan mielenkiinnosta (ja melko uutena blogisi lukijana), opiskeletko/oletkö töissä ulkomailla? Vai oletko jollain pidemmällä lomalla? Tuntuu, että olet koko ajan reissussa 😀

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning tiistai, 8 helmikuun, 2022 at 18:17

      Kiitos 😊 Opiskelen Xamkissa restonomiks verkko-opintoina. Otin syksyllä 2020 lopputilin töistä et saan matkustella ees hetken vähän vapaammin ja opiskella samalla. Opiskeluintoa löytyy vaihtelevasti aina täällä maailmalla 😬

  • Reply Maarit - niceMatkaaja tiistai, 8 helmikuun, 2022 at 17:24

    Oi, nyt iski hirveä Meksiko-ikävä! Tosin se vaivaa muutenkin. Olen kolme kertaa käynyt ja taas tahtoisin takaisin. Mexico City kiinnostelisi, mutta aika lailla mikä muukin kohde kelpaisi. Etenkin kun on viimeiset kaksi vuotta olla koronan vuoksi matkailurintamalla hyvin hiljaista.

  • Reply Mari / Kodinvaihtaja tiistai, 8 helmikuun, 2022 at 18:12

    Onko jokin logiikka milloin tippi 10, 15 tai 20 prossaa – vai antaja saa päättää?

  • Reply Martta+/+Martan+matkassa torstai, 10 helmikuun, 2022 at 19:39

    Mä niin rakastan kaikkia tarinoita ei ihme, että vuorille halusit! Värikkäät talot ja aukiot toivat mukavia lomamuistoja mieleen. Nuo sähköjohto hässäkät ovat kerrassaan mahtavia…

  • Reply Sanna I Seven Seas perjantai, 11 helmikuun, 2022 at 00:43

    Mulla on Meksiko tosiaan edelleen kokematta, niin kiehtovaa lukea näitä sun postauksia. Joskin itse aloittaisin varmaan perus turre rantakohteista. 😉
    Kiehtova ja traaginen tuo vuoren tarina. Tällaiset uppoo kyllä minullekin. 🙂

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Hae blogista


    Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

    Syväluotaavaa matkailua maailman ääriin ja takaisin.

    Seuraa blogia Facebookissa | Instassa | Bloglovin'issa