Suomen suurin matkablogiyhteisö

Balkanin road trip 8: Ohrid (Pohjois-Makedonia)

Balkanin postaussaaga alkaa vihdoin tulla päätökseen. Viimeisessä jaksossa olemme takaisin lähtömaassa eli Pohjois-Makedoniassa, kun saavumme Euroopan vanhimmalle järvelle, Ohridiin.

Kuten road tripeillä ja muilla kiertomatkoillani on tapana, myös tämä Balkanin reitti muuttui moneen otteeseen ennen reissua, ja lisäsimme Ohridin listalle muistaakseni viimeisenä. Inspiraationa vierailuun toimi 501 luonnonihmettä -kirja sekä erään insta-tuttuni postaukset Ohridista.

Airbnb-kämppä sijaitsi aivan järven liepeillä rantabulevardilla. Rannan ympäristö oli paljon viihtyisämpi kuin itse keskusta, joka oli kuin mikä tahansa keskikokoinen kaupunki. Vanhakaupunki oli kävelymatkan päässä ja kävimmekin siellä muutamaan otteeseen. Ohridissa oli rauhallisempi tunnelma kuin Skopjessa, ja vanhankaupungin varsinainen ostoskatu oli paljon pienempi.

Kadun varrelta löytyi kuitenkin kivoja ravintoloita ja kahviloita, joihin poikkesimme herkuttelemaan mm. tiramisuilla, tuoreilla smoothieilla ja turkkilaisella ruualla.

Turkin vaikutus näkyi ruuan lisäksi muutenkin taas Pohjois-Makedoniassa. Esimerkiksi maan vanhimpiin kuuluva, 1400-1500-luvulla rakennettu Ali Pashan moskeija on turkkilaisten rahoittama.

Moskeijan ”talonmies” oli tuima, eikä hän vaikuttanut siltä, että vierailijoita olisi otettu vastaan, joten emme edes yrittäneet päästä sisään. Ovet menivät säppiin heti kun rukoushetki oli päättynyt. Moskeijan vieressä näytti olevan casino, joten en tiedä, kuinka harrasta elämää ohridilaiset todellisuudessa viettävät.

Balkanin tyyliin myös Ohridissa maleksi paljon katukissoja, jotka eivät varsinaisesti ole kodittomia, sillä paikalliset ruokkivat niitä. Osa kissoista pistäytyi myös ostoskadun kauppoihin esittelemään asiakaspalvelutaitojaan 🙂 Suunnittelin taas hetken, miten saisin salakuljetettua kissoja kotiin..

Ostoskadulta poikkesimme pienelle sivukujalle, joka puikkelehti ikivanhojen tiilitalojen katveessa ylös kukkulalle, jonka päältä löytyy paljon historiallisia rakennelmia. Pääkohde on Samuilin linnoitus, joka on rakennettu bulgarialaisvaltakunnan aikana 800-luvulla. Linnoituksen paikalla on kuitenkin ollut vanhempi linnoitus jo 2300 vuotta sitten. Meidän ja paikalle patikoineen retkeilyryhmän epäonneksi linnoitus oli suljettu toistaiseksi.

Mäen päällä sijaitsevat myös mm. Antiikin Kreikan aikainen, 200 eaa. rakennettu amfiteatteri, joka on Pohjois-Makedonian ainoa hellenistinen ulkoilmateatteri, kaupungin vanha puisto pyhine paikkoineen sekä bysantin arkkitehtuuria edustava Pyhän Sofian kirkko, joka on historiansa aikana toiminut myös ottomaanien moskeijana. Kukkulalta oli ihan kivat näkymät kaupungin ja järven ylle.

Ohridjärvi tosiaan on Euroopan vanhin järvi ja se halkoo Pohjois-Makedonian ja Albanian välistä rajaa. On vaikea kuvitella, että järvi on ollut olemassa jo viisi miljoonaa vuotta. Se on koko maapallon mittakaavassa harvinaista, sillä useimmat järvet ovat kuivuneet ja syntyneet taas uudelleen olemassaolonsa aikana.

Ohridjärvi on ollut UNESCOn maailmanperintöluettelossa vuodesta 1979. Suurin osa järven lajistosta on endeemistä, joten sen ekosysteemi on kiinnostava kohde luonnonystäville.

Järven ympärillä on Ohridin lisäksi vain kaksi kaupunkia, Struga ja Albanian puolella sijaitseva Pogradec, minkä lisäksi rannoilta löytyy joitain pienempiä kalastajakyliä. Mutta ekosysteemi on myös erittäin herkkä ja tänä päivänä uhattu alueen lisääntyvän populaation ja hiljalleen kasvavan turismin myötä.

Turismi kukoisti 1980-luvulla jugoslavialaisten keskuudessa, mutta sota karkotti matkailijat, jotka ovat vasta nyt alkaneet hiljalleen palata takaisin. Ohridista löytyykin menneiden turistiaikojen muisto ison rapistuneen ja hylätyn hotellin muodossa. Hotellin pihapiiriin oli säilötty kaikenlaista romua, kuten kuvassa näkyviä ikivanhoja Yugo-autoja.

Vaikka Ohrid ei vielä kärsikään mistään massaturismista tai suurkaupunkien lieveilmiöistä, näkyy ihmisen kädenjälki kuitenkin todella surullisella tavalla erityisesti Strugan kaupungissa. Kaupungista järveen laskeva pieni joki on aivan järkyttävässä kunnossa, ja muutenkin luonto ja tien varret Ohridin ympärillä on roskattu pilalle, kuten muuallakin eteläisellä Balkanilla.

Reissuillani kiinnitän erityistä huomiota turismin vastuulliseen puoleen, etenkin siihen, millaisia vaikutuksia turismilla on luontoon. Halusinkin varta vasten käydä katsomassa Strugan tilannetta eräänä päivänä, koska olin nähnyt siitä vain vilauksen ohimennen, kun ajoimme aiemmin Ohridiin.

Näky oli todella surullinen sekä luonnon, mutta myös niiden ihmisten puolesta, jotka tuon kaatopaikan keskellä asuvat.

Olen lähdössä kolmen viikon päästä takaisin Meksikoon, ja tarkoituksena on perehtyä matkan aikana etenkin Jukatanin alueen turismiin ja sen vaikutuksiin. Olen kaavaillut myös kevään opintoihin valinnaisen kurssin, Tourism in Coastal and Marine Destinations, mutta en tiedä vielä, sainko paikan.

No, joka tapauksessa 1 827 km pitkä Balkanin road trip oli silmiä avaava ja sai pohtimaan entistä tarkemmin vastuullista matkailua ja miten sitä voisi kehittää.

Onneksi kaikesta roskan näkemisestä huolimatta matkalta jäi muistoihin myös äärettömän upeat luontomaisemat. Olin todella yllättynyt, millainen helmi Balkan onkaan. Se on ehdottomasti aliarvostettu kohde, mutta toisaalta herää kysymys, olisiko parempi, että se sellaiseksi jäisikin?

Muut postaukset:
Balkanin road trip 1: Skopje ja Matka-kanjoni (Pohjois-Makedonia)
– Balkanin road trip 2: Pristina ja Prizren (Kosovo)
– Balkanin road trip 3: Durmitorin kansallispuisto (Montenegro)
– Balkanin road trip 4: Adrianmeren rannikko (Montenegro)
Balkanin road trip 5: Aliarvostettu Trebinje (Bosnia-Hertsegovina)
Balkanin road trip 6: Dubrovnik oli suuri pettymys (Kroatia)
Balkanin road trip 7: Tympeä Durrës, kiehtova Tirana (Albania)

Ps. Seuraa reissujani ja elämää matkojen välillä Instassa 🙂

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Aila ja Juha sunnuntai, 12 joulukuun, 2021 at 15:47

    Mielenkiintoista ja samalla surullistakin luettavaa. Vastuullisen matkailun näkökulma on hurjan tärkeä, vaikka en uskokaan, että roskaaminen ja luonnon pilaaminen tuolla tavalla olisi ensisijaisesti turismin aiheuttamaa. Eiköhän kysymys ole ennemmin siitä, miten luonnon hoitaminen paikallisten puolesta on järjestetty. Jos se olisi hyvin, se varmaan olisi saman tien hyvin myös turistien näkökulmasta, eli hoituisi samoin keinoin. Olipa mielenkiintoinen paikka. Olen matkustellut Balkanilla omalla autolla, mutta Makedonia on ihan vieras. Aila

    • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, 12 joulukuun, 2021 at 16:06

      Minulle tuli sama mieleen kuin Ailalle, että roskaisuus tai järveen laskevan joen likaisuus ei välttämättä johdu ainakaan yksin turismista. Toki, jos jätehuolto on huonosti järjestetty, niin on selvää, että turismi kuormittaa sitä entisestään. Itsekin kiinnitän näihin asioihin paljon huomiota, mutta pyrin näkemään asian valoisasti. Voisiko turismi antaa lisämotivaatiota parantaa jätehuollon toimivuutta, sillä kyllähän turistit arvostavat siisteyttä ja toisaalta ovat kohdemaalle usein tärkeitä.

      • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, 12 joulukuun, 2021 at 16:26

        Siinä on varmasti tuokin puoli, että turismi voi motivoida järjestämään parempaa jätehuoltoa. Kyllä se oli huomattavissa ainakin Montenegron puolella, missä roskaa oli ehkä kaikkein vähiten (ainakin turistikohteiden lähellä). Toisaalta jos matkailu kasvaa nopeasti, ei paikallisten omat asenteet ehdi muuttua ja tuolloin esimerkiksi kierrätysastioiden järjestäminen on ihan yhtä tyhjän kanssa, kun kaikki roskat työnnetään edelleen sekaisin mihin säiliöön huvittaa.

        Tässä on myös se riski, että vaikka miten olisi kierrätysastioita tarjolla, ei turisti välttämättä tiedä, millainen se jätteen loppusijoituspaikka on. Esimerkiksi Meksikon Tulumissa suurin osa turistien tuottamasta roskasta dumpataan keskelle Jukatanin viidakkoa, mistä jätevesi valuu huokoisen maakerroksen läpi cenoteihin ja Karibianmereen. Tällasissa rannikkokohteissa on erityisen tärkeää vähentää myös kertakäyttömuovia, koska sekin päätyy lopulta mikromuovina vesistöihin.

        Ohridissakin oli hirveää se muovin käyttö, ja nuokin smoothiebaarit, kahvilat yms. voisi tarjoilla tuotteensa ennemmin pahviastioista. Ohridjärvessä on todella hidas vedenkierto, joten sinne päätyneet kemikaalit ja mikromuovi ei häviä sieltä mihinkään vuosikymmeniin.

        Mutta toivotaan, että ihmisten asenteet muuttuu ennen kuin on liian myöhäistä. Nähtäväksi myös jää, voiko tulevaisuuden massaturismikohteet oikeasti olla kestävällä pohjalla. Pieniä parannuksia on nähtävillä onneksi. Esimerkiksi Mexico City on kieltänyt monin paikoin muovikassit, mikä on sen kohteen kohdalla jo iso parannus. Myös osa pullovesifirmoista käyttää nykyään pulloissa kierrätysmuovia.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, 12 joulukuun, 2021 at 16:31

      Kyllä se jäteongelma tuolla Balkanilla on vielä tätä nykyä paikallisten aiheuttama, mutta kun turistimäärät kasvaa, kasvaa se ongelmakin tietysti. Erityisesti jos tienvarret on jo valmiiksi roskan peittämät, on sinne varmaan helpompi heittää myös omat roskat. Monessa kehittymättömässä maassa suurin ongelma on paikallisten asenne. Kierrättäminen koetaan liian vaivalloisena ja jos esimerkiksi rannikoilla ja luonnossa ei vietä aikaa, on se kaikki jäte poissa omista silmistä ja samalla mielestä. Monessa maassa on myös paljon suurempia ongelmia, kuin luonnon saastuminen, eikä yksittäisten ihmisten energia riitä huolehtimaan näistä ”vähäpätöisemmistä” ongelmista.

  • Reply Eveliina / Reissukuume sunnuntai, 12 joulukuun, 2021 at 20:50

    Toi roskien määrä on kyllä surullista luettavaa ja nähtävää 🙁 Vaikka monesti kiroan sitä, mikseivät kaikki suomalaiset jaksa kierrättää, niin tällaiset jutut palauttaa kyllä hyvin takaisin maanpinnalle… Täällä on kaikki suht hyvin, mitä tulee jätehuoltoon 🙂

    Tätä roadtripiä on ollut tosi kiva seurata! 🙂

  • Reply Tanja for Takeoff maanantai, 13 joulukuun, 2021 at 23:49

    Ohrid on yksi Balkanin must-kohteita, mutta usko tai älä, me emme ole vieläkään päässeet sinne, vaikka se oli aikoinaan jo ekan Balkanin kiertueemme listalla. (Silloin emme ehtineet, kun jäimme jumittamaan tänne Belgradin, jossa onkin sen jälkeen jumitettu jo vähän pidempäänkin. 😀 )
    Tuo kissoista huolehtiminen on muuten jännä juttu. Belgradissakin on paljon kulkukissoja, mutta niistä pidetään kollektiivisesti huolta. Juuri tänään oli taas paikallisessa Facebook-ryhmässä ilmoitus, että kirjoittajalta saa hakea pahvia, pressuja ym, että voi tehdä eläimille koppeja talveksi.
    Yksi sun toinen ruokkii kissoja ja ne ovatkin yleensä melkoisen pulskassa kunnossa. Mekin olemme adoptoineet yhden, joka kulkee puolisoni kanssa mukaan kauppaan (odottaa ulkopuolella) ja silti ihmiset haluavat lahjoittaa Nerollekin ruokaa, vaikka sillä on oma koti! Ja toisaalta ruokitaan mekin muitakin kissoja, mutta niitä ei päästetä sisälle tai muuten meillä on pian koko kylän kissat asumassa. 😀

  • Reply Reissu-Jani tiistai, 14 joulukuun, 2021 at 17:36

    Pidin Ohridista ja jopa sen rauhallisuudesta keskellä turistikautta. Lähinnä Bulgariasta ja Venäjältä oli paljon turisteja, mutta ei häiriöksi asti. Itse en osannut nähdä sitä roskan määrää, ehkäpä vaan ajoin ohi tai en huomannut ollenkaan sitä.

  • Reply Sini matkakuumeessa keskiviikko, 15 joulukuun, 2021 at 15:53

    Ehkä siellä kasinolla käydään pimeän tullen. Silloin Allah ei näe. ☺️ Tai näin olen kuullut jonkun sanovan.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Hae blogista


    Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

    Syväluotaavaa matkailua maailman ääriin ja takaisin.

    Seuraa blogia Facebookissa | Instassa | Bloglovin'issa