Suomen suurin matkablogiyhteisö

Balkanin road trip 6: Dubrovnik oli suuri pettymys (Kroatia)

Serbitasavallasta jatkoimme matkaa ja ylitimme näennäisen rajan Bosnia-Hertsegovinan puolelle, missä emme tehneet kuin yhden pikaisen pysähdyksen, kunnes ajoimme Kroatian rajalle. Kroatian eteläosassa sijaitseva Dubrovnik on kartalta katsottuna helppo kohde ottaa haltuun Montenegron puolelta, mutta todellisuus oli aivan päinvastainen. Kaupungista oli mahdotonta löytää pysäköintipaikkoja.

Ajoimme johonkin huitsin nevadaan, mutta jälleen kerran esteeksi pysäköintimaksulle tuli väärä raha. Meillä kummallakin oli jostain syystä ollut sellainen mielikuva, että Kroatiassa olisi eurot käytössä, mutta kunahan siellä olikin valuuttana. Yritimme vaihtaa rahaa kahvilassa ja jossain remonttiliikkeessä, mutta joko saimme väärän suuruisia rahoja tai euroja ei vaihdettu ollenkaan.

Hyppäsimme autoon ja ajoimme lähemmäs vanhaakaupunkia, joka ilmeisesti on Dubrovnikiin suuntaavien pääkohde. Ulkona ei näkynyt parkkipaikkoja, joten ajoimme lopulta riistohintaiseen parkkihalliin. Emme jaksaneet enää välittää hinnasta, kunhan vain saimme auton laillisesti parkkiin, ettei kävisi samoin kuin Budvassa..

Dubrovnik, never again

Lähdimme kävelemään kohti vanhankaupungin muureja. Ihmisiä oli huomattavasti enemmän kuin aiemmissa käymissämme kohteissa, vaikka turistikausi alkoi tuollakin olla loppusuoralla. Tottakai tiesimme Dubrovnikin olevan turistirysä, joten ei se nyt yllätyksenä tullut. Voin vain kuvitella, millaista tuolla on huippusesongin aikaan.

Heti ensimmäisenä linnoitukselle saavuttuamme tajusimme, millainen rahanreikä kaupunki tulisi olemaan. Ravintoloiden menut näyttivät moninkertaisia hintoja sille, mitä olin valmis maksamaan jostain pizzasta tai pastasta.

Sisäänheittäjät huutelivat nuivana perään ja monet retkifirmat yrittivät tuputtaa veneretkiään Lokrumin saarelle. Koko kaupunki alkoi ärsyttää minua hieman, ja melkein jo kaduin sitä, että olimme edes tulleet sinne.

Kun jaoin fiiliksiä instassa reaaliajassa, sain paljon viestejä, etten ollut yksin ajatusteni kanssa. Suurin osa reissaajista haukkui Dubrovnikin maanrakoon, mikä oli ainakin minulle yllätys, koska olin saanut somen ja blogien välityksellä kuvan, että Dubrovnikissa olisi jotain sellaista, miksi sinne ehdottomasti kannattaa suunnata.

Halusimme väljemmille vesille ja löysimme tiemme muurien ulkopuolelle, missä jotkut olivat uimassa kristallinkirkkaassa meressä. Meillä ei valitettavasti ollut uikkareita mukana, joten jatkoimme matkaa.

Yritimme löytää yhtä tiettyä kahvilaa, mutta vaikka kiertelimme kuinka linnoituksen sokkeloisilla portailla, emme löytäneet oikeaa osoitetta. Saimme jossain vaiheessa erään ravintolan mummon huudot niskaamme, koska erehdyimme heidän yksityisalueelleen. Päädyimme pyörähtämään myös jossain kirkossa, mutta suuremmin kaupungin nähtävyydet eivät jaksaneet kiinnostaa.

Toinen toiveemme oli ollut, että pääsisimme muurille katsomaan auringonlaskua, mutta sekin jäi vain haaveeksi. Pääsymaksu muurin päälle olisi ollut lähemmäs 30 € per naama, joten ei kiitos. En ihan periaatteesta maksa mereen painuvan tähden näkemisestä kolmeakymppiä, koska sen näkee ilmaiseksikin, eikä näkymä muurilta nyt niin hieno ole, että siitä pitäisi tuollaista hintaa kiskoa.

Kaiken lisäksi kroatialaisten asiakaspalvelijoiden tympeä asenne ei ainakaan höllentänyt kukkaron nyörejäni. Ihmiset olivat paljon töykeämpiä ja nyrpeämpiä kuin muualla Balkanilla. TripAdvisorissa oli yli 50 sivun ketju aiheesta, ja siellä syiksi ehdotettiin mm. huonoa palkkatasoa, liikaturismia, kroatialaisten kulttuuria sekä välinpitämättömyyttä omaa työtä/asiakkaita kohtaan.

Oli miten oli, Kroatiassa asiakaspalvelijoiden asenne kuitenkin korostui, koska muualla Balkanilla ihmiset olivat olleet todella ystävällisiä ja mukavia.

Teimme viime syksynä tutkimuksen asiakaskokemuksen syntymisestä, ja moni vastaaja ilmoitti paikallisten asenteen vaikuttavan yleiseen mielipiteeseen kohteesta tai jopa lomafiilikseen. Minulla se ainakin vaikuttaa siihen, millaisen mielipiteen lopulta muodostan kohteesta ja myös siihen, kiinnostaako tukea paikallista elinkeinoa vai ei. Mitään pokkurointia en todellakaan kaipaa, vaan ihan perus ystävällisyyttä.

Lähdimme hiljalleen kävelemään pois kaupungista ja kiipesimme ikuisuudelta tuntuneen ajan pieniä kiviportaita ylös parkkihallille. Jos en ihan väärin muista, tuli parin tunnin pysäköinnille hintaa 14 euroa.

Olimme kysyneet parkkihallin äijältä, voiko parkkeerauksen maksaa kortilla, ja hän sanoi että se sopii. Mutta kun sitten tuli maksun aika, ei kortti kelvannutkaan, vaan jouduimme kaivelemaan kaikki setelit ja hilut, mitä kunissa löytyi. Muistaakseni rahat riittivät juuri ja juuri.

Antoi se Kroatia jotain hyvääkin

Tutkimme jälleen karttaa ja mietimme, mihin ajaisimme odottamaan illan hämärtymistä. Päätimme suunnistaa Kroatian eteläkärkeen etsimään jotain poukamaa ja ajaa eteläisimmän rajanylityspaikan kautta takaisin Montenegroon.

Ajoimme päämäärättä ja katselimme samalla, olisiko hyviä pysähdyspaikkoja näkyvillä. Luonto alkoi muuttua kauniiksi, kun ajelimme pitkän matkaa kuvauksellisten sypressikukkuloiden katveessa (heh, oikea Cypress Hill). Ärtymykseni myös kaikkosi nopeasti Dubrovnikin jäädessä taakse.

Saavuimme lopulta johonkin minimaaliseen kylään keskellä ei-mitään. Veli epäröi ensin, pääsemmekö autolla niin jyrkkää ja kapeaa vuoristotietä eteenpäin, mutta päätimme yrittää. Ajoimme jonkun vanhan armeijan rakennuksen ohi, jonka pihasta lähti tie, mitä ei oltu merkattuna ollenkaan karttaan. Otimme riskin ja lähdimme ajamaan tietä pitkin, sillä aurinko oli alkamassa laskea mailleen.

Vähän matkan päästä tie päättyi yksityiseen pihaan, josta seuraavana oli vain Adrianmeri jyrkän pudotuksen alla. Olimme kahden vaiheilla, jäämmekö oikeasti jonkun ihmisen pihaan katsomaan auringonlaskua, emmekä uskaltaneet sammuttaa autoa.

Piha näytti autiolta kahta ilta-auringossa makoilevaa kissaa lukuun ottamatta. Pian jostain kuitenkin ilmestyi vanha mies, joka käveli kastelemaan edessämme ollutta kasvimaata. Mies moikkasi meille ystävällisesti, joten uskalsimme jäädä nauttimaan illan viimeisistä auringonsäteistä.

Auringonlasku ei tällä kertaa ollut mitenkään järisyttävän hieno, mutta olihan se kokemus tuokin.

Rajanylitys takaisin Montenegroon sujui nopeasti, koska edessämme oli vain yksi auto. Oli pilkkopimeää, kun saavuimme Lepetani-Kamenari-lautalle, jolla pääsi suoraan Kotorinlahden toiselle puolelle. Lauttoja kulkee muistaakseni vartin välein, ja auton kuljettaminen maksoi nelisen euroa, eli tuo on kyllä kätevä keino ellei halua välttämättä kiertää koko Kotorinlahtea tietä pitkin.

Vaikka Dubrovnikiin tuskin aionkaan enää koskaan palata, haluaisin kyllä käydä Pohjois-Kroatiassa joskus. Erityisesti Plitvicen kauniit luontomaisemat kiinnostaa kovasti. Samalla reissuun voisi yhdistää Serbian, joka meiltä jäi tällä kertaa ihan tietoisesti välistä. Ehkä jos Kosovosta olisi voinut ajaa sinne suoraan, olisimme saattaneet Serbiassa poiketakin.

Jännä oli taas kerran huomata, ettei ennakko-odotukset aina pidä paikkaansa. Meillä ei ollut edellisestä kohteesta eli Trebinjestä yhtään hyvät ennakkofiilikset, vaan ajattelimme, että jos kaupunki on hirveä, onpahan Dubrovnik ainakin odottamassa meitä. Mutta toisin sitten kävikin. Ja kun matkustelee enemmän, tulee väistämättä eteen myös kohteita, mitkä ei vaan nappaa, ja sekin on ihan ok.

Millaisia kokemuksia sinulla on Dubrovnikistä? Onko matkoilla tullut vastaan joitain muita kohteita, mitkä ei vaan sytyttäneet?

Muut postaukset:
Balkanin roadtrip 1: Skopje ja Matka-kanjoni (Pohjois-Makedonia)
– Balkanin road trip 2: Pristina ja Prizren (Kosovo)
– Balkanin road trip 3: Durmitorin kansallispuisto (Montenegro)
– Balkanin road trip 4: Adrianmeren rannikko (Montenegro)
Balkanin road trip 5: Aliarvostettu Trebinje (Bosnia-Hertsegovina)

Ps. Seuraa reissujani ja elämää matkojen välillä Instassa 🙂

Previous Post Next Post

You Might Also Like

17 Comments

  • Reply Sini matkakuumeessa sunnuntai, 21 marraskuun, 2021 at 14:29

    Mä haluan nähdä Duprovnikista sen vanhan kaupungin, koska Game Of Thronesia on kuvattu siellä. Sen jälkeen häivyn mielellään jonnekin väljemmille vesille. Olen kuullut myös aika paljon ei niin mairittelevia kommentteja alueesta.

  • Reply Erika sunnuntai, 21 marraskuun, 2021 at 16:11

    Olen käynyt itse Kroatiassa, Pulassa. Sitä suosittelen.

  • Reply Eveliina / Reissukuume sunnuntai, 21 marraskuun, 2021 at 18:18

    Me viihdyttiin Dubrovnikissa miljoona kertaa paremmin kuin Splitissä! Mutta meillä kävi hyvä tuuri, sillä päädyttiin (miljoonan mutkan kautta) paikallisen mummon luo asumaan, ja hän sitten kertoi meille vinkkejä kivoihin, ei niin turistien suosimiin paikkoihin.

    Hänen ansiostaan päästiin myös muurille ilmaiseksi käpyttelemään, eikä siellä ainakaan elokuun lopussa (kolme vuotta sitten) ollut ruuhkaa 🙂

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, 21 marraskuun, 2021 at 19:37

    Kiva lukea näitä rehellisiä tuntemuksia. Kunhan meidän Balkanin reissu toteutuu, niin Dubrovnik voi hyvinkin jäädä väliin. Ei kuulosta oikestaan niin sanotusti meidän paikalta. Kroatiassa olisi tosiaaan kuitenkin paljon muutakin nähtävää, mutta tietty varauksellisuus itselläni on niitäkin kohtaan.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, 21 marraskuun, 2021 at 20:01

      Kiitos 🙂 Tuon takia halusin aiemmin kirjoittaa matkakertomuksia reaaliajassa, koska sain tallennettua niihin niin hyvin sen hetkiset tuntemukset. Näin jälkeenpäin niihin ei pääse yhtä hyvin kosketuksiin, mutta muistan kyllä melko selkeästi vielä tämän reissun.

      Oon tainnut joskus aiemmin kirjoittaakin, että mun mielestä blogeissa pitäis kertoa myös niistä matkojen huonoista puolista, ettei ihmisille syntyis valheellisia mielikuvia, mutta jokaisen oma valinta tietenkin.

      Ja tosiaan tuolta Kroatiasta tuntuu löytyvän paljon upeita luontokohteita, mihin mäkin vielä joskus haluaisin suunnistaa. Että ehkä ne sopii teillekin paremmin.

  • Reply Tanja for Takeoff sunnuntai, 21 marraskuun, 2021 at 21:44

    Mä oon tismalleen samaa mieltä kaikesta, mitä kirjoitit Dubrovnikista! Aivan ylihinnoiteltu turistirysä ja siihen bonarina vielä Balkanin tylyimmät ihmiset. Oon kans miettinyt, että johtuuko tunne siitä, kun muualla Balkanilla ollaan niin ystävällisiä, mutta kun täällä on kuitenkin asuttu jokunenkin vuosi ja reissattu välillä myös muualla, niin pakko se on sanoa, että Kroatiassa on tosi tylyä asiakaspalvelua.
    Esim. odotettiin kerran pari tuntia myöhässä ollutta bussia – juurikin Dubrovnikissa – kun oikeaan laituriin ajoi bussi. Joku turistiparka erehtyi kysymään kohteliaasti onko tuo nyt se meidän bussimme ja kuski alkoi huutaa tälle. Ikinä en ole törmännyt vastaavaan käytökseen muualla Balkanilla.
    Samoin mulle on myös jäänyt mielikuva, että kaikki hehkuttavat Dubrovnikia ja ihan siksi piti tulla lukemaan tämä juttu, että onko tosiaan joku muukin, joka ei kaupungista tykkää. Mulle se on paikka jonka kautta on kätevä kulkea muualle, ei muuta. Viimeksi yövyttiin bussiaseman vieressä edes käymättä vanhassakaupungissa.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning maanantai, 22 marraskuun, 2021 at 09:59

      Kiitos kommentista! Kuulostaapa kyllä tosi ankealta. Kiinnostavaa oli lukea kommentteja ihmiseltä, joka on päässy oleskelemaan alueella vuosia ja saanu syvemmän kuvan kuin joku satunnainen turisti.

      Luin ennen reissua jotain kommentteja, että Kosovossa tai ylipäänsä Balkanilla ei ole minkäänlaista palvelukulttuuria, koska se on turistialueena vielä niin uusi, mutta ihan päinvastaisen kuvan kyllä sain. Erityisesti Albaniassa, Bosniassa, Kosovossa ja Pohjois-Makedoniassa oli todella sydämellisiä ihmisiä, aspat oli mukavia ja paikalliset tosi avuliaita. Montenegrossa ehkä vähän jo huomas sen, että turisteihin oltiin jo totuttu ja kyllästyttykin, joten palvelu oli hieman kalseampaa.

      • Reply Tanja for Takeoff sunnuntai, 28 marraskuun, 2021 at 11:27

        Onpa erikoista, että on sanottu, ettei ole palvelukulttuuria. Yleisesti se on tosiaan just ihan toisin päin. Samaa mieltä myös siitä, että Kroatian lisäksi myös Montenegrossa tämä alkaa paikoin näkyä. Varsinaisesti tylyä ei ole ollut, mutta ehkä just tuo turisteihin kyllästyminen saa aikaan välillä vähän hidasta palvelua. Tosin paikallinen ystävämme just naureskeli syksyllä siellä ollessamme, että montenegrolaiset on maailman laiskin kansa.

  • Reply Pirkko / Meriharakka sunnuntai, 21 marraskuun, 2021 at 23:30

    Dubrovnik on kauan sitten hinnoitellut itsensä kroatialaisten – ja ilmeisesti myös joiden turistien 🙂 – ulottumattomiin. Toisaalta ehkä kaupunkia ei voi syyttää siitä, sillä turistithan valtasivat sen, tuhosivat asuntomarkkinat Airbnb:llä ja tekivät kaikin puolin tavallisesta elämästä kaupungissa ellei mahdotonta niin vaikeaa. Kävimme siellä joskus, luultavasti yli 10 vuotta sitten, mutta jo silloin valitsimme tukikohdaksi Cavtatin, josta pääsi kivasti Dubrovnikiin niin bussilla kuin veneellä.
    Zagrebissa paljon myöhemmin käydessämme paikallisten kanssa jutellessamme saimme juuri noita kommentteja Dubrovnikista, joita tuossa alussa kirjoitin, eli heidän mielestään se ei ole enää Kroatiaa, ainakaan siinä mielessä, että he menisivät sinne kotimaisina turisteina.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning maanantai, 22 marraskuun, 2021 at 09:52

      Kiitos kommentista! Sama liikaturismin ja Airbnb:n ongelma kuin monessa muussakin Euroopan kaupungissa, mutta esimerkiks Barcelonasta ja Venetsiasta mulla ei ole itelläni kokemuksia, joten en tiedä, millanen fiilis niistä jäis. Toisaalta osittain turistisuuden takia ne onkin jääny käymättä, koska kaupungit ei itsessään kiinnosta niin paljoa.

      Ja tuo Dubrovnikin hintataso, ei se kuitenkaan niin korkea vielä ole, etteikö siellä turisteja kävis, mutta kyse on siitä, saako asiakas mitään sen rahan vastineeks. Mä olen valmis maksamaan palvelusta ja hyvästä ruuasta, mutta en kuluta rahoja paikkoihin, missä henkilökuntaa ei kiinnosta asiakas pätkän vertaa tai missä se tuote/palvelu on yhtä tyhjän kanssa.

      Esimerkkinä tuo linnoituksen hinnoittelu. Onko siellä oikeasti jotain sellasta, mitä turisti ei pysty näkemään ja kokemaan parinkymmenen metrin päässä ilmaiseks, vai syntyykö se hinta ainoastaan siitä, että pystyy sanomaan, että noniin, nytpä pääsit oikein Dubrovnikin linnoituksen muureille kävelemään? Tollanen tyhjän myyminen on mun mielestä pelkästään turistien aliarvioimista ja se aiheuttaa sen luotaantyöntävän tunteen. Vähän samaan sarjaan menee osa Lapin majoitus- ja retkipalveluista, tosin sillä erotuksella, että Lapissa sentään törmäs suht hyvään asiakaspalveluun.

      Ja tuota Cavtatia joku muukin muuten kehui. Täytyypä googlata!

  • Reply Elina / elinanmatkalaukussa tiistai, 23 marraskuun, 2021 at 21:28

    HEP! Ihan samat kokemukset! Dubrovnikissa oli kaikilla tosi tympääntynyt ilme kasvoilla ja tuli olo, et sori ku oon täällä… Tosi tylyjä! Mulla jäi kyllä huono maku suuhun kohteesta, mutta mies halusi GOT vuoksi siellä käydä. Olihan se kaunis paikka, mutta ei sen enempää! Ei mun kohde ja jotain pitää kyllä olla pahasti pielessä jos niin monelle tulee sama ensivaikutelma! Mäkin olin sinne lähtiessä siinä mielikuvassa että ”kaikkihan tykkää Dubrovnikista” ja siks olinkin niin hämmentynyt, kun se ei sytyttänyt sitten ollenkaan odotusten mukaisesti: https://elinanmatkalaukussa.blogspot.com/2019/07/dubrovnik.html

  • Reply Aila ja Juha lauantai, 27 marraskuun, 2021 at 21:34

    Hei! Kiitos rehellisestä kirjoituksestasi. Olen käynyt kahdesti Dubrovnikissa, ensin koulun oppilaskuoron kanssa kuorofestivaaleilla. Melskein koko se aika kuylui musiikin parissa, joten kaupunki jäi matkailukohteena kaivelemaan. Aika pian sitten vaimon kanssa käytiin siellä uudestaan. Samanlaisia kielteisiä tuntemuksia jäi kalliista, turistisesta ja liian täydestä kaupungista, vaikka itse kaupungin historia onki mielenkiintoinen. Kirjoituksesi muissa kaupungeissa ja maissa olemme pyörineet useastikin. Meidän blogeistamme voi lukea vertailua siitä, onko tuo maailmankolkka kaikkialla yhtä turistinen.
    Juha

  • Reply Jenni / Unelmatrippi sunnuntai, 28 marraskuun, 2021 at 15:53

    Jep, Dubrovnikin vanhakaupunki on oikein kaunis, mutta samalla myös tosi turistinen. Hintataso ei Kroatiassa yleensäkään ole mitenkään edullinen ja sama pätee Dubrovnikiin. Minusta on kiva, että tuli jokunen vuosi sitten vietettyä Dubrovnikissa muutama päivä, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että ei minullakaan sinne mitään erityistä hinkua ole takaisin juuri turistien määrän vuoksi. Palvelu oli kyllä meidän reissulla ihan okei eli siitä ei sentään jäänyt traumoja, mutta se jäi mieleen, että hyvän ravintolan löytäminen oli aikamoista lottoamista. Ravintolat vaikuttivat järjestään ihan hyviltä ulkoisesti, mutta todellisuudessa ne saattoivat osoittautua ihan millaisiksi tahansa: osa oli jees, osa ei sitten niinkään. Muurin kiertäminen oli omasta mielestäni ehdoton kohokohta, vaikka lippu olikin melko hintava (tuolloin lippu kyllä taisi maksaa vähemmän kuin nykyisin).

  • Reply Otto tiistai, 30 marraskuun, 2021 at 12:15

    Me tehtiin samantyylinen reissu alkusyksystä ja mulle jäi Dubrovnikista ihan hyvä fiilis. 😀 Vietettiin kaupungissa neljä yötä ja se oli kyllä kerrassaan riittävä aika. Hotelli sijaitsi Lapadin alueella jossa maisemat oli kohdillaan.

    Palvelusta oon kyllä aika samaa mieltä – mikäli se ei ollut varsinaisesti tylyä niin paikoin aika olematonta, vaikkakin yleensä lopulta edes ujo hymy kasvoilta irtosi. Sotamuseo vanhassakaupungissa oli ehdottomasti yks mielenkiintoisimmista kohokohdista!

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Hae blogista


    Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

    Syväluotaavaa matkailua maailman ääriin ja takaisin.

    Seuraa blogia Facebookissa | Instassa | Bloglovin'issa