Suomen suurin matkablogiyhteisö

Etsimässä Santa Muertea Méxicon vaarallisimmassa kaupunginosassa

Edellisessä osassa käsittelin Día de Muertosia yleisesti, mutta nyt mennään hieman syvemmälle kuoleman kulttiin. Santa Muerte eli Pyhä Kuolema on kevyesti sanottuna astetta synkempi hahmo kuin iloiset Día de Muertosin tanssivat luurangot.

Santa Muerte edustaa ja suojelee kadotettuja ihmisiä, rikollisia, huumekauppiaita ja muuta alamaailmaa. Tai näin se oli ainakin vielä syntyaikoinaan.

Tätä nykyä Santa Muerten palvonnasta on tulossa kilpaileva uskonto katolisuuden rinnalle ympäri Latinalaista Amerikkaa. Suosituimmillaan palvonta on Meksikossa, missä sijaitsee alkuperäinen Santa Muerten alttari. Tasan 20 vuotta sitten Santa Muerte pulpahti julkisuuteen, kun sille ilmestyi alttari Mexico Cityn kadulle.

Nykyään pääkaupunki Méxicosta löytyy kaksi tärkeintä Santa Muertelle omistettua paikkaa: jättimäinen betonihahmo keskellä ruminta ja ränsistyneintä kaupunkia ja toinen Mexico Cityn pahamaineisimmassa kaupunginosassa, Tepitossa, joka tunnetaan paikallisten keskuudessa nimellä Barrio Bravo.

Pientä taustaa Tepitosta

Kävin Barrio Bravossa pariin otteeseen, sillä halusin nähdä, onko paikka oikeasti maineensa veroinen. Olin tehnyt taustatutkimuksia ja varautunut muutenkin aimo annoksella maalaisjärkeä.

Suurin osa Tepitosta on valtavaa markkinapaikkaa, jossa myydään kaikkea lasten vaatteista ja feikki-Gucceista väärennettyyn tupakkaan ja (todennäköisesti) varastetuista taulu-tv:istä ja megabassoista lääkkeisiin, joiden koostumusta voi vain arvailla.

Sulassa sovussa lääkkeitä, liimaa, lasten vaatteita ja elektroniikkaa. Tepitosta löytyy kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Osa meksikolaisista poliitikoista kerää rahaa Tepiton myyjiltä ja näin sulkevat silmänsä rikollisuudelta. Tepito onkin yksi suurimmista Meksikon poliittisten päättäjien rahoittajista.

Raha liikkuu myös sisään. On arveltu, että myyjät tienaavat vuosittain kymmeniä miljardeja pesoja ja jättävät maksamatta yli 20 miljardin peson edestä veroja. Elektroniikkakojujen ja piraattimusiikin myyjät taas kuluttavat pylväistä laittomasti vedettyä sähköä.

Kulkeeko tässä piraattikenkiä vai huumeita? Tavaroiden seassa voi olla mitä vaan, joten lastien jäljittäminen on vaikeaa.

Mutta kepeän bränditehtailun ja sähkön varastamisen lisäksi löytyy kojujen kätköistä myös oikeaa kovan luokan rikollisuutta. Tepitosta voi ostaa feikkikaman lisäksi huumeita, aseita tai vaikkapa palkkamurhan. Eikä tämä ole urbaania legendaa.

Kaduilla ja kojujen lomassa liikkuu tarkkailijoita, jotka pitävät silmällä kaikkea, mitä barriossa tapahtuu. Tämän vuoksi koetin itsekin sulautua mahdollisimman hyvin joukkoon.

Poliisit tekevät alueelle usein iskuja, ja huonolla tuurilla siellä voi joutua tulilinjalle jengien mitellessä keskenään tai virkavallan kanssa. Monet pitävät Tepitoa niin vaarallisena, ettei sinne ole turisteilla yleensä asiaa. No-Go Zones dokumenttisarja esitteli Tepiton Mexico Cityn vaarallisimpana kaupunginosana.

Minullakin kesti kuusi matkaa Meksikoon, että koin tuntevani paikallisen katukulttuurin sen verran hyvin, että uskalsin lähteä Barrio Bravoon.

Poliisit tarkkailemassa tilannetta Barrio Bravon kaduilla.

Santa Muerte – mikä ja miksi?

Ei siis ihme, että Santa Muerten alttari nousi juuri Barrio Bravoon. Yhteiskunnassa, jossa monen usko valtiovaltaan sekä katolisen kirkon instituutioon ja sitä myötä kirkon luomien pyhimysten tuomaan pelastukseen on murentunut, täytyi tilalle syntyä jotain uutta. Jotain, joka suojelee myös lain toiselle puolelle joutuneita.

Santa Muerte antaa anteeksi ja suojelee muutamalla tupakalla, viinashotilla tai kylmällä käteisellä. Kun kirkossa leyhytellään suitsukkeita, leijuu Santa Muerten ympärillä kannabiksen savu.

Santa Muerten palvojat on joskus rinnastettu saatananpalvojiin, ja onpa heidän nimiinsä laitettu jopa ihmisuhreja, mutta suurin osa tuon synkän luurankohahmon palvojista on aivan tavallisia ihmisiä.

Vielä joitain vuosia sitten palvonta pidettiin hyvin salassa ja piilossa muilta, mutta nykyään Santa Muerten hahmoa ja symboliikkaa on alkanut näkyä yhä enenevissä määrin ympäri Mexico Cityä.

Oheistuotteita löytyy markkinoilta, yrttikaupoista, koruliikkeistä ja jopa uskonnollisista kaupoista. Parhaimman valikoiman löytää kuitenkin Santa Muerten alttarin vierestä.

Jos haluaa välttää Barrio Bravoon astumisen, voi rituaalitarvikkeita ja erilaisia Santa Muerten hahmoja käydä katsomassa Mexico Cityn suurimmilla markkinoilla La Mercedissä (kuvia alla).

Alkuperäisen alttarin viereisessä kaupassa on mm. kuolemapatsaita, joita palvojat kanniskelevat palvontamessujen tapaisissa tapahtumissa, koruja, avaimenperiä ja toki myös rituaalikynttilöitä.

Kynttilöitä on erilaisia eri tarkoituksiin, ja niiden avulla voidaan pyytää esimerkiksi lisää asiakkaita kauppaan, menestystä oikeudenkäyntiin tai onnea työelämässä. Kynttilässä lukee sen tarkoitus ja valmis rukous, jonka voi esittää Santa Muertelle.

Katolisista pyhimyksistä poiketen Santa Muertelta voi pyytää myös pahoja asioita, kuten kostoa. Silloin käytetään mustaa kynttilää.

Santa Muertelta pyydetään erilaisia asioita mm. näiden kynttilöiden avulla.

Alttarin ja kaupan vuonna 2001 perusti meksikolainen kotiäiti Enriqueta Romero, josta on sittemmin tullut tämän järjestäytymättömän liikkeen keulahahmo ja äänitorvi. Pyhä paikka sijaitsee Romeron kodissa ja sen ovet ovat avoinna kaikille. Osoite on Alfarería 12.

Kannattaako vierailla?

Minua on aina kiinnostanut epäsovinnaiset ja valtavirrasta poikkeavat asiat, ja haluan matkoillani tutustua myös postikorttimaisemien kääntöpuoleen, joten siksi vierailu Tepitossa tuntui sopivalta tähän väliin.

En kuitenkaan tiedä, voinko suositella vierailua muille, koska alue on oikeasti todella sketchy. Niille, jotka eivät ole tottuneet rähjäisiin paikkoihin tai jotka eivät puhu yhtään espanjaa, suosittelen ottamaan taksin.

Minäkin olen nähnyt matkoillani vaikka mitä, mutta tuo alue alttarin naapurustossa oli oikeasti ihan hirveä. Espanjaa tarvitaan siinä vaiheessa, jos joku tulee tenttaamaan, mitä teet alueella.

En viitsinyt kuvailla liiemmin, joten otin Google Mapsista pari katukuvaa.

Santa Muerte itsessään ei ole mikään maailmaa mullistava näky, mutta jos tällainen pimeä turismi kiinnostaa, niin paikka on siinä mielessä käymisen arvoinen.

Takaan myös sen, että täällä näkee sellaisen puolen Meksikosta, mihin ei törmää Centro Historicon kauniilla kaduilla tai Polancon pilvenpiirtäjien katveessa.

Mitä tulee itse Tepitoon, kannattaa muistaa, että ostamalla piraattituotteita tukee järjestäytynyttä rikollisuutta, mikä ei ole suotavaa. Täällä asiat menee kuitenkin hieman eri lokeroihin, ja pimeä kauppa tuo elannon tuhansille meksikolaisille.

Markkinakojuilla voi toki kuljeskella myös ostamatta mitään, mutta kannattaa näyttää siltä, että on kuitenkin tekemässä jotain eikä vain hengailemassa. Kaduilla olevat tarkkailijat saattavat tulla kysymään, miksi olet paikalla. Itselläni valmiit tekosyyt olisivat olleet: Tulin etsimään tuotetta x, tulin kuvailemaan Tepiton graffiteja, olen menossa Santa Muerten alttarille.

Lisäksi kuvaaminen kannattaa jättää minimiin, koska kojujen lomassa käydään rikollista kauppaa, eikä kukaan varmaankaan halua tulla kuvatuksi.

On sanomattakin selvää, että jos näkee vaikkapa huume- tai asekauppaa, ei siihen kannata kiinnittää mitään huomiota. Myöskään poliiseja ei kannata noteerata tai katsoa suoraan. Barrio Bravossa pärjää maalaisjärjellä, kunhan sen asettaa astetta tarkemmaksi.

Itse koin paikan lopulta paljon keveämmäksi, kuin mitä ennakko-odotukset antoivat olettaa. Suurin osa Tepiton myyjistä ja kadulla olevista ihmisistä hymyilivät ja tervehtivät ystävällisesti, jos katseet sattuivat kohtaamaan. Ystävällisyydestä kertoo sekin, että kun tiputin taskustani metrolipun, huikkasi joku mies, että minulta tippui jotain.

Barrio Bravo oli paikka, jossa katutyylini sulautui oivallisesti paikallisten joukkoon 😀

En kokenut minkäänlaista uhkaa, ja tulikin mieleen, että paljon ahdistavammaksi koin tunnelman Köpiksen Christianiassa, missä huumediilerit katsoivat minua murhaavasti, kun en ostanut mitään ja missä tarkkailijat selkeästi seurasivat mitä teen. Christianiassa minua myös uhkailtiin kiertoteitse, että kamera saattaa hajota, jos otan kuvia kielletyistä paikoista.

Minulla oli varmasti Tepitossa myös hyvä tuuri, eikä sen voi olettaa jatkuvan ikuisesti. Jätän siis omat Barrio Bravo ja Santa Muerte -vierailuni tähän ja kiitän mielessäni mitä lie pyhimyksiä tai kohtaloa siitä, että selvisin ehjin nahoin.

Mutta toisaalta, jos Santa Muerten alttarin edessä kadulla on kaunis kukkameri ja paikalla iloista musiikkia soittava mariachi-bändi, voiko paikka lopulta olla niin paha?

Ps. Seuraa reissujani ja elämää matkojen välillä Instassa 🙂

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, 31 lokakuun, 2021 at 19:54

    Huh, mikä paikka. Olen kyllä tottunut rähjäisiin paikkoihin ja monesti tuonkaltaiset paikat matkoilla myös kiinnostavat, mutta taidetaan kyllä tällä kertaa jättää tuo väliin, jo senkin vuoksi, että espanjan alkaa olla ruosteessa… Erittäin kiinnostavaa oli lukea kohteesta.

  • Reply Elina / elinanmatkalaukussa torstai, 4 marraskuun, 2021 at 23:24

    Juu… 😀 En kyllä minäkään uskaltais paikalle mennä, rohkea oot ja vielä yksin!! 🙂

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Hae blogista


    Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

    Syväluotaavaa matkailua maailman ääriin ja takaisin.

    Seuraa blogia Facebookissa | Instassa | Bloglovin'issa