Suomen suurin matkablogiyhteisö

Balkanin roadtrip lähestyy – Mietteitä tulevasta matkasta

Ah, olen odottanut tätä hetkeä, kun voin laskea työpäivät enää päivissä enkä viikoissa. Takana on 17 raskasta, helteistä ja sateista, mutta toisaalta myös opettavaista työviikkoa. Jäljellä on 10 työpäivää eli käytännössä kaksi viikkoa.

Työjuttuja

Työporukka vaihtui kesän aikana pariin otteeseen, ja tätä viimeisintä kokoonpanoa tulee kyllä ikävä. Kun olemme rämpineet polvillamme sateen keskellä nyppien multaisilla litimärillä hanskoilla liukkaita nuutuneita kukkia, olemme yhdessä kironneet koko hautausmaan kukat syvimpään helvettiin (jos näin nyt voi seurakunnan palveluksessa sanoa..), mutta toisaalta en muista, milloin olen viimeksi nauranut yhtä makeasti päättömille jutuille ja työkavereiden päähänpistoille.

Kesän aikana opin ajamaan puutarhatraktoria, autoin hautausproseduureissa, opin lisää puutarhurin töistä ja kasvatin omaa pinnaa. Monesti teki mieli ottaa lopputili, mutta en ole luovuttaja. Olinhan nimenomaan halunnut fyysistä ulkotyötä etäopiskelun jälkeen. Nyt voinkin hyvillä mielin katsoa toukokuun alkuun ja todeta, että tulipahan tämäkin revohka tehtyä. Nyt voin myös hyvillä mielin alkaa odottaa tulevaa reissua, joka kaikessa epävarmuudessaankin tuntuu paremmalta, kuin koskaan aiemmin.

Hyvästi Kypros

Kuten olen blogissa muutaman kerran kirjoittanut, suunnittelimme alunperin veljeni kanssa matkaa Kyprokselle. Kypros ei jostain syystä kuitenkaan missään vaiheessa aiheuttanut meissä kummassakaan suurempaa mielenkiintoa. Johonkin vain oli päästävä. Reissu sitten peruuntuikin viime syksynä, kun päätimme laittaa suunnitelman jäihin ja vaihtaa matkakohteen ex tempore Madeiraan. Se oli hyvä päätös, sillä Madeiran reissu on yksi parhaimmista, jonka olen koskaan kokenut.

Siirsimme Larnakan lentoja vuodella eteenpäin ja lyhensimme samalla kahden viikon matkaa viikon pituiseksi, koska Pohjois-Kypros ei ollut auki. Saaren eteläosan oli tarkoitus kutsua meitä uudelleen tänä syksynä. Muutimme keväällä lentoa toistamiseen, ja varauduimme sittenkin olemaan Kyproksella noin 10 päivää. Wizzair kuitenkin puuttui peliin ja siirsi paluupäivää neljällä päivällä, joten reissusta olisi sittenkin tullut kaksiviikkoinen.

No, nyt sitten loppukesästä lentoyhtiö perui koko Kyproksen lennot. Emme olleet edes pahoillamme, vaan päätimme palata ihan originaaliin suunnitelmaan, jota emme aiemmin jostain syystä olleet lähteneet toteuttamaan muuten kuin ajatuksen tasolla. Yrittäisimme Balkanin roadtrippiä.

Uskallanko jo sanoa tervehdyksen Balkanille?

Wizzair antoi osan lentolipuista creditteinä ja loppua odotan saatavaksi Visalta. Kyproksen lentoihin meni kaikkinensa 170 euroa, mutta Wizzair korvasi vain 72 euroa. Reklamoin Bank Norwegianille, ja sieltä luvattiinkin 100 euron korvaus. Reversal-maksu on nyt jostain syystä jumittanut odotustilassa kohta kaksi viikkoa asiakaspalvelijan yrittäessä selvittää tilannetta. En tiedä, saanko rahaa koskaan, ja oikeastaan ihan sama. Sain kuitenkin ostettua crediteillä lennot Skopjeen.

Meillä on tarkoitus vuokrata auto heti Skopjen lentokentältä ja viettää kaupungissa muutama päivä. Haluamme käydä Matka-kanjonissa, mutta muuta suunnitelmaa ei ole. Pohjois-Makedoniasta ajamme Kosovoon, missä suuntaamme pääkaupungin sijaan Prizrenin sympaattiseen kaupunkiin. Löysin tästä suosituksen jostain blogista. Kosovosta matka jatkunee Albaniaan, jossa pysähdymme vain yhdeksi yöksi. Käymme varmaankin katsastamassa Velipojen alueen, ja ajamme sitten pääkohteeseemme Montenegroon.

Olemme vuokranneet Airbnb:n Kotorista. Montenegrossa kiinnostaa eniten Durmitorin kansallispuisto ja Tara-kanjoni, mutta tie sinne on sellaista serpentiiniä, että koetamme löytää valmiin päiväretken, mikäli sellaisia on tarjolla tänä maailmanaikana. Montenegrosta on tarkoitus kurvailla päiväretkelle myös Kroatian ja Bosnian puolelle. Nämä kaksi maata jäävät Serbian kanssa  myöhemmälle bucket listille, mutta haluamme saada niistä nyt ensialkuun pienet maistiaiset, nurkilla kun olemme.

Montenegrosta palaamme takaisin Albanian kautta Pohjois-Makedoniaan, ja vietämme viimeiset päivät Ohridissa. Ohrid tuli lisättyä vasta jälkikäteen valmiiseen matkasuunnitelmaan, kun luin Ohridjärven olevan Euroopan vanhin järvi. Tokihan se nyt on nähtävä! Ohridiakin oli suositeltu 501 luonnonihmettä, jotka on nähtävä edes kerran eläessään -kirjassa.

Paluulento lähtee illalla, joten luotamme siihen, että ehdimme takaisin Skopjeen, vaikka lähtisimme Ohridista vasta samana päivänä. Kaikki on tietenkin vielä jossittelua. Vaikka odotankin reissua jo innolla, en toisaalta uskalla iloita siitä vielä täysillä. Näinä aikoina kaikki on mahdollista, ja murheelliset tarinat kertovat niistä lukemattomista pettymyksistä, kun matkat on peruttu viime metreillä.

Mietteitä koronasta

Wizzairia on haukuttu somessa ahkerasti, eikä sille anneta kovin suurta luottoa. Kuulin kuitenkin, että Skopjen lennot ovat jatkuneet ilmeisesti lähes taukoamatta, koska Suomen kosovolaiset käyttävät reittiä säännöllisesti. Tämä on myös se sama surullisen kuuluisa Skopjen lento, joka toi lukuisia koronatartuntoja Suomeen vuodenvaihteessa 2020-21.

Vaikka olenkin saanut reissuun mennessä kaksi rokotetta, kyllä minua silti hieman hirvittää lähteä matkaan delta-variantin riehuessa maailmalla. Rokotteista huolimatta vedän naamalle FFP3-tason maskin ja teen muutenkin kaikkeni vältelläkseni mahdollisia tartuttajia.

En totta puhuakseni usko, että korona tulee enää koskaan häviämään maapallolta, joten en aio jäädä odottelemaan tilanteen rauhoittumista maailman tappiin asti. Minulle kotona istuminen merkitsee elämän valumista hukkaan. Tarkoittakoonkin reissuun lähtö samalla riskien ottamista ja pelolle altistumista. Meillä on vain yksi ainoa elämä ja haluan elää sen niin, että saan kokea asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi.

Toivon myös, että hyvä tuuri jatkuu, sillä olen onnistunut reissaamaan aiemmin Tanskassa, Portugalissa, Saksassa ja Virossa koronasta huolimatta ja silloin en ollut saanut edes rokotetta.

Balkanilla on tällä hetkellä tartunnat taas nousussa, mutta esimerkiksi Kosovon käyrä näyttää jo saavuttaneen aallon huippunsa ja lähtevän hienoiseen laskuun. Osassa maista on myös käytössä koronapassi, eikä julkisiin paikkoihin ole menemistä ilman maskia ja todistuksia. Meitä rajoitukset eivät juurikaan haittaa, koska suuntaamme lähinnä Airbnb-majoituksiin ja luontoon, ja liikumme omalla autolla. Emme aio istua baareissa tai käydä julkisissa kokoontumisissa.

Balkanin epävarmuudet

Balkan on siinä mielessä uudentyyppinen kohde meille molemmille, että esimerkiksi auton vuokraaminen oli jotenkin paljon hankalampaa, kuin vaikkapa Madeiralla. Osa yhtiöistä ei anna viedä autoa Albaniaan – Kosovosta nyt puhumattakaan. Kosovon status on edelleen epäselvä, eikä itsenäiseksi julistautuneen maan kautta voi ajaa Serbiaan, joka taas pitää Kosovon aluetta omanaan. Serbiviranomaiset katsovat, että Kosovon kautta maahantuleminen on laiton rajanylitys, joten jätämme senkin takia Serbian välistä.

Päädyimme ottamaan auton Hertziltä ja soitin vielä erikseen Skopjen kentälle, että saako auton varmasti viedä maasta. Kosovoon mentäessä joudumme ilmeisesti ostamaan erillisen vakuutuksen, mutta se on pieni menoerä kokonaisbudjetissa.

Netissä on lukuisia tarinoita myös epämääräisistä passin leimaamisista. Osa on saanut leiman, osa ei, osalle on lätkäisty vain joko entry- tai exit-leima, mitä on sitten joutunut selvittelemään muilla rajoilla. En kuitenkaan ole tästä huolissani, sillä aina voi näyttää todistuksen paluulennosta.

Ja ikävä sanoa, mutta EU-kansalaisina ja etenkin Suomen passilla matkustaessamme olemme usein etuoikeutetussa asemassa, missä ikinä reissaammekaan. Muistan ikuisesti, kuinka Meksikossa hostellin respa heilutteli passiani ilmassa ja huudahti ”Ooh Finland, this passport is gold!” En tuntenut kiitollisuutta, vaan syyllisyyttä ja häpeää.

Rajaselkkausten lisäksi täytyy muistaa, ettei entisen Jugoslavian sodasta ole meidän sukupolven mittakaavassa kovin pitkä aika, joten esimerkiksi Pohjois-Makedonian raja-alueilla on edelleen raivaamattomia maamiinoja. Näiden vuoksi ihan joka kukkulalle ja polulle ei kannata suunnata suin päin, ja myös Bosniassa on suositus luonnossa liikkumiseen vain oppaan johdolla. Sodan jälkimainingeista kertoo sekin, että Bosniassa on tänäkin päivänä rauhanturvaajia tarkkailemassa tilannetta ja maassa on kohonnut terrorismin uhka.

Yleiset turvallisuushuomiot, kuten heikko terveydenhuolto, maanjäristykset, autoryöstöt ja vaarallinen liikennekulttuuri ovat samanlaisia kuin vaikkapa Keski-Amerikassa. Maalaisjärjellä ja kattavalla matkavakuutuksella pitäisi pärjätä jo pitkälle.

Pari sanasta menneestä kesästä

Nyt vain sitten peukkuja pystyyn, että reissu todella onnistuu, maalistalle tulee uusia maita ja erityisesti pääsemme kerryttämään uusia kokemuksia. Blogi on viettänyt kesän aikana hiljaiseloa, koska olen ollut töiden takia niin uupunut.

Sen lisäksi yritin suoriutua kesän AMK-kursseista, koetan parhaillaan saada Korea-seuran 50-vuotishistoriikkia painovalmiiksi, ja aloitin kaiken lisäksi salilla käynnin taas pitkästä aikaa. Jossain vaiheessa kesää olin todella väsynyt, koska kilpirauhasen vajaatoiminta oli yllättäen muuttunut liikatoiminnaksi, ja jouduin mm. rytmihäiriöiden takia ensiapuun.

Vähän aikaa sitten jouduin hyvästelemään myös viimeisen elossa olleen isovanhempani, kun saatoimme rakkaan mummon viimeiselle matkalleen. Mummo näki paljon maailmaa ja matkusteli nuoruudessaan mm. Euroopan maissa, Marokossa ja entisissä Neuvostotasavalloissa. Sieltä varmaan olen perinyt matkailugeenini 🙂

Kesään on mahtunut siis paljon, joten blogi on jäänyt luonnollisesti taka-alalle. Ja mistäpä olisin edes kirjoittanut. Bloggaamista on kuitenkin ollut ikävä, joten senkin puolesta toivon, että Balkanin reissu onnistuu!

Restonomi-opintojen kakkosvuosi on juuri käynnistymässä, eli joudun raivaamaan matkalla ollessa tilaa myös koulujutuille. Täytyy toivoa, että motivaatio on suurempi kuin viime syksynä Madeiralla ollessa..

Mutta tällainen life update tällä kertaa. Laittakaahan ihmeessä kommentteihin omia kokemuksia ja suosituksianne Balkanilta! Olisi myös kiva kuulla, miten teidän kesä meni. On ollut ikävä kaikkia lukijoita ja teidän kommentteja <3

Previous Post Next Post

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin lauantai, 28 elokuun, 2021 at 18:09

    Kuulostaa mahtavalta suunnitelmalta. Itsekin olen noille seuduille matkaa suunnitellut, erityisesti luontokohteet mielessä. Meillä ei suunnitelmat ole kuitenkaan vielä noin pitkällä eikä toistaiseksi ole mitään ulkomaille kohdistuvia lentoja varattu ja muutenkin ollaan nyt oltu vuoden verran Suomessa. Kiva olisi kyllä taas lähteä reissuun.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, 28 elokuun, 2021 at 18:15

      Kiitos kun palasit(te) taas blogin kommentteihin 🙂 Mua yllätti oikein, miten hienoja luontokohteita tuolla on! Jotenkin todella aliarvostettua matkailuseutua Euroopassa. Hiljalleen se turismi kuitenkin tuonnekin taitaa kiiriä. Kroatia siitä hyvänä esimerkkinä ja Montenegro tulossa perässä. Saapa nähdä, onko tuolla vuoristossa syys-lokakuussa jo kylmä.

  • Reply Reissu-Jani sunnuntai, 29 elokuun, 2021 at 15:34

    Mahtava reissu tulossa, ja tuolla kaiketi ei rajoilla paljoa todistuksien perään kysellä. Albaniasta kun menette Ohridiin, joka on muuten hieno paikka sekin, niin kannattaa Albanian puolella ajaa Beratin kaupungin kautta jos vaan pystyy. Se on erittäin valokuvauksellinen paikka. Autovuokraamon kanssa tosiaan kannattaa etukäteen varmistaa että pääsee maasta toiseen ja että on ne paperit mukana kun autolla ajaa. Rajalla ne tosiaan tarkistetaan — siitä on kokemusta useammalta Balkanin road-tripiltä.

    Maamiinojen suhteen kannattaa olla ehkäpä vielä varovainen, jos liikkuu ihan pusikoissa – vaikka niitä on toki sieltä poistettu. Toisin oli vuonna 2011 jolloin Kroatiassa ajauduin ”keskelle” miinavaara-aluetta ensin kävellen Sava-joen varrella kun kävin ns. rakkoa tyhjentämässä hieman varomattomasti ja myöhemmin auton kanssa kun navigaattori ohjasi pienelle sivutielle.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, 4 syyskuun, 2021 at 09:41

      Kiitos vinkeistä! Berat taitaa valitettavasti jäädä tällä kertaa väliin, koska ei mennä noin etelään. Ajetaan Kotorista Tiranan läpi suoraan Ohridiin. Pitää toivoa, että auton kanssa ei tule ongelmia. Kovin varmasti se Hertzin äijä lupaili, että auton saa viedä minne vaan, jos ollaan reissussa alle 30 päivää. Mutta uskon sen vasta, kun ollaan ylitetty rajat! Ja jep, noista miinoista lueskelin itekin. Täytyy olla tarkkana mihin astuu.

  • Reply Taina / Seikkailupyöräilijä sunnuntai, 29 elokuun, 2021 at 18:29

    Ooh, onnea matkaan! Jotenkin nykyään kaikki ulkomaanmatkat säväyttää ihan eri tavalla kuin ennen… Itse en oo vielä tehnyt mitään suunnitelmia ulkomaille, mutta katsotaan vaikka ensi vuoden puolella. Mä oon viihtynyt ihan hyvin täällä Suomenkin maaperällä reissaten. Balkanin roadtrippi kuulostaa hienolta, ja itseäkin kiinnostais nuo teidän suunnitelmissa olevat maat, omilla Balkanin-reissulla, kun en vielä noihin maihin oo vielä ehtinyt. Upeaa ja turvallista matkaa!

  • Reply Mari / Kodinvaihtaja maanantai, 30 elokuun, 2021 at 17:58

    Erikoista, että Wizz air palautti rahat lennoista saman tien, muiden yhtiöiden rahat tuli vasta Visakorttiyhtiön kautta..

  • Reply Pirkko / Meriharakka tiistai, 31 elokuun, 2021 at 19:29

    Vahva suositus Ohridille! Jännää miten eri tavalla ihmiset ajattelevat koronasta – itse olen kahden rokotuksen (ja kahden viikon jälkeen) ollut valmis suunnilleen unohtamaan koko jutun. Toki käytän lentokoneessa maskia, pakkohan se on, ja muutenkin, sisätiloissa, jos monet/pääosa ihmisistä käyttää, mutta esimerkiksi kesällä Norjassa meni kyllä viikko aika vähällä maskin käytöllä, siis pohjoisemmassa, ei Oslossa. Ja tietysti, matkakohteen valinnassa pitää asia edelleen pitää mielessä, mutta enemmänkin siltä kantilta, ettei ole kiva mennä jonnekin, missä oleskelu on kovin erilaisten sääntöjen rajoittamaa.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, 4 syyskuun, 2021 at 09:46

      Kiva kuulla, että Ohridia voi pitää käymisen arvoisena.
      Tallinnassakaan kukaan ei käyttänyt maskia, eikä niitä näkynyt myöskään laivalla juuri nimeksikään. Mulla on astmatausta, niin sen vuoks vähän hirvittäis joutua ulkomailla sairaalaan, jos nyt sairastuis rokotteista huolimatta. Altistuin aiemmassa työpaikassa monta vuotta homeelle ja olin yhtenäkin vuonna 14 kertaa poskiontelo- ja keuhkoputkentulehduksessa. Nythän tuolla Kolumbiassa on joku myy-variantti, joka ei joidenkin tutkimusten mukaan välitä aiemmasta immuniteetistä. Tottakai me ollaan menossa ens talvena just Kolumbiaan, eikä rokotteen teho oo sillon enää kovin korkealla. Että saapa nähdä, selviääkö reissusta terveenä. On myös todella inhottava lentää kipeenä. Tullessani Sveitsistä joitain vuosia sitten flunssaisena, multa puhkes tärykalvo laskeutumisen aikana ja korva oli lukossa 8 kuukautta sen jälkeen.

  • Reply Terhi torstai, 2 syyskuun, 2021 at 13:56

    Teille on varmasti tulossa upea matka. Esittelysi sai minut muistelemaan vuonna 2015 tekemääni Balkanin kierrosta. Minä pidin matkallani eniten Ohridista ja Beratin maailmanperintökaupungista Albaniassa. Siellä on mm. Onufrin ikonimuseo. Nykyään en enää kauhulla ajattele Koronaa, sen sijaan erilaiset rajoitukset pistävät mietityttämään uusia matkoja suunnitellessa. Ohessa linkki matkaani mikäli kiinnostaa.
    https://fammomatkalla.blog/2019/01/05/tiranasta-tiranaan-kiertomatka-balkanilla/

  • Reply Merja / Merjan matkassa torstai, 2 syyskuun, 2021 at 16:43

    Teille tulee varmasti kiva matka; ainakin kohteet kuulostavat mielenkiintoisille. Omat kokemukseni rajoittuvat Kroatiaan, Montenegroon ja Bosniaan. Kahdessa jälkimmäisessä maassa kävin vain päiväretkellä, mutta jonkinlaisen kuvat niistä ehti saamaan. Balkanin maat kiinnostaisivat enemmänkin. Osanottoni mummisi poismenon johdosta <3

  • Reply Elina / elinanmatkalaukussa torstai, 2 syyskuun, 2021 at 21:32

    Oi, toivottavasti teidän reissu vihdoin toteutuu! <3 kyllä teillä menee kaikki varmasti hyvin, oottehan jo kokenita korona-ajan matkustajia ja rokotuksetkin vielä backup turvana. Sain itekin tällä viikolla toisen tehosteen, mutta maskista en osaa siltikään vielä luopua. Kyllä se takaraivossa on koko ajan… Jos matkustaisin yksin, niin voisin ehkä helpommin lähteä reissuun mutta pikkuisten kanssa kaikki mahdolliset "korona säädöt"… ei kyllä oo pitkiin aikoihin vielä ajankohtaista. Me oltiin aikoinaan Dubrovnikissa lokakuun puolessa välissä ja silloin oli aika kolea keli, eli suosittelen kyllä varaamaan pitkähihaista/lämmintä vaatetta mukaan, tosin voihan olla et teillä on siellä vielä aivan kesäkelit. Silloin kun aurinko paistoi niin oli taas tosi lämmin. Albaniassa olin vuosia sitten lokakuun lopulla ja silloin siellä oli lämpimiä päiviä vielä. Toivottavasti reissussa saat levätä ja palautua rankasta kesästä. Hyvää matkaa! 🙂

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, 4 syyskuun, 2021 at 09:51

      Kiitos, sitä toivotaan 🙂 Ymmärrän hyvin, ettei lasten kanssa viitsi lähteä riskeeraamaan, en lähtis minäkään. Ja hei, kiitti vaatevinkeistä! Varmasti tulee pakattua monenlaista vedintä ylle. Kyllä mä uskon, että varsinkin vuoristossa on jo kylmä.

  • Reply Anna | Tämä matka -blogi lauantai, 4 syyskuun, 2021 at 19:44

    Minähän olen tuolla päin ajellut ja sellainen huomio, että Durmitorin kansallispuisto ja Tara-kanjoni kannattaa ja voi ihan hyvin käydä katsomassa itse ajaen. Ei se mitään pahaa ajettavaa ole lainkaan.
    Tuossapa linkki omiin kokemuksiin:
    https://tamamatka.fi/balkanin-road-trip-2/

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, 4 syyskuun, 2021 at 20:17

      Kiitos! Sun postauksista löyty tosi paljon hyviä vinkkejä. Hyh, en muuten edes ajatellu, että tuollakin on käärmeitä.. Pitänee niitäkin sitten varoa miinojen lisäks. Mielenkiintoisia huomioita myös Trebinjestä. Ajateltiin mekin ajaa sen kautta, mutta ehkä parempi jättää turhat pysähtymiset väliin.

  • Reply Noora / Seikkailumielellä tiistai, 7 syyskuun, 2021 at 22:25

    Olen kierrellyt Balkanilla kahdesti, ensimmäisen reissun juurikin autolla Montenegro-painotteisesti + yhden yön piipahduksella Dubrovnikissa (paluulennon takia) ja toisen reissun julkisilla Serbia-Bosnia-Kroatia-Slovenia-Kroatia. Näiden kokemusten pohjalta sellainen vinkki, että liikenteessä voi tapahtua mitä vaan ja matka-ajat venyä ennalta arvaamatta useilla tunneilla. Esim. Montenegrossa olimme palaamassa Lovcenin kansallispuistosta Cetinjen ja Budvan kautta isoa tietä pitkin Kotoriin välttääksemme ajamasta enää paluumatkalla Kotorin serpentiinitietä, kunnes juuri ennen Budvaa liikennepoliisi pysäytti ja kertoi tien olevan tietöiden takia poikki – takaisin Kotoriin pääsimme vain palaamalla tuntikausien matkan takaisin samoja kiemuraisia vuoristoteitä, joita olimme tulleetkin. Tästä syystä vietimme viimeisen yön ennen paluulentoa Dubrovnikissa, emmekä ajaneet kentälle Kotorista asti 😅

  • Reply Tiina Johanna / Kookospalmun Alla keskiviikko, 8 syyskuun, 2021 at 12:11

    En malta odottaa, että pääsen tästä tulevasta roadtripistä lukemaan lisää! 🙂 Toivottavasti kaikki onnistuu parhain päin ja hyvin olette ainakin ottaneet kaikesta selvää etukäteen ja valmistautuneet niin hyvin, kun nyt vaan voi. Jaan ehdottomasti saman ajatuksen kanssasi siitä, että meillä on vain tämä yksi elämä ja siitä täytyy nauttia, sillä se ei ole itsestäänselvyys. Koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan, tai edes seuraava parituntinen, oli korona tai ei. Sen olemme varmasti kaikki oppineet viimeistään tämän koronan myötä ja sen kuinka elämä on herkkä ja hauras, eikä sitä kannata jäädä kotiin piilottelemaan tuntemattoman pelossa. Iso halaus mummusi poismenon johdosta. <3

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Hae blogista


    Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

    Syväluotaavaa matkailua maailman ääriin ja takaisin.

    Seuraa blogia Facebookissa | Instassa | Bloglovin'issa