Suomen suurin matkablogiyhteisö

Blogi 2 vuotta + Kooste vuoden 2020 matkoista

Matkabloggaamisen taivalta alkaa olla takana nyt kaksi vuotta. Aika on juossut ihan uskomattoman nopeasti, ja kahteen vuoteen on mahtunut myös yllättävän paljon. Viime vuonna yksivuotispostauksen aikaan minulla tosin oli paljon enemmän kerrottavaa kuluneesta matkailuvuodesta. Tätä vuotta taas on leimannut, no, tiedätte kyllä mikä. Mutta onneksi edes muutama matka onnistui alkuvuoden peloista huolimatta.

Alla oleva otos kuvaa mielestäni erinomaisesti tätä vuotta. Se tunne, kun istut viimein lentokoneessa ja tajuat, että kauan odotettu matka todellakin onnistuu. Ikkunasta aamuauringon säteet valaisevat matkustamon kullan väriseksi, kuin joku häikäisevä palkintopokaali konsanaan 😀

Blogin puolelta olisi voinut odottaa hiljaista vuotta, mutta matkojen vähyydestä huolimatta julkaisin yli 60 postausta. Suurin osa teksteistä käsitteli jollain tavalla matkailun ympärille kietoutuvia aiheita. Postaustahti on tasoittunut tänä vuonna noin yhteen postaukseen per viikko. Koen sen olevan itselleni sopiva julkaisutahti. Huomasin myös, etten välttämättä enää jaksa postata reaaliajassa, vaan esimerkiksi Madeiralla oli niin tiivis ohjelma, etten iltaisin enää halunnut keskittyä läppärin tuijottamiseen.

Koronavuosi on vaikuttanut luonnollisesti lukijamääriin, jotka ovat pudonneet alkuvuodesta noin kolmanneksella. Palaavien lukijoiden määrä ja sivustolla vietetty aika on kuitenkin kasvanut.

Mutta mennään sitten itse matkailuvuoteen.


Matkailuvuosi 2020

TAMMIKUU

Vuosi alkoi sillä, että olin viettämässä viimeisiä päiviä Lapissa, jonne olin lähtenyt edellisvuoden marraskuussa töihin. Tämä uusi vuosikymmen vaihtui Saariselän Aurora-tuvalla rauhallista revontulivyötä ja avaruuden tähtitarjontaa tuijotellen. Tammikuussa kävin edellisviikkojen tapaan samoilemassa Urho Kekkosen kansallispuistossa. Uusiin kokemuksiin kertyi myös avantouinti Sodankylässä Kiilopäällä.

Matkalla kotiin yövyin Oulun Lapland Hotelissa, mikä oli oikein mukava kokemus. Erityisenä jäi mieleen hotellin kaunis sisustus ja herkullinen aamupala.

Myöhemmin samassa kuussa oli Matka 2020 -messut, joille osallistuin ensimmäistä kertaa bloggaajana ja missä pääsin testaamaan seinäkiipeilyä. Samalla Helsingin matkalla osallistuin Year in Clarion season 2 -julkkaribileisiin hotelli Clarionissa. Siellä tapasin ensimmäistä kertaa muita bloggaajia 🙂 Ja edelleen samalla reissulla kävin Fööni-vapaalentotunnelissa simuloimassa laskuvarjohyppyä.

Tammikuu olikin uusien kokemusten kuukausi, ja aloitti hyvin tämän uuden vuosikymmenen, jolle olin suunnitellut kerääväni mahdollisimman paljon uusia kokemuksia.

HELMIKUU

Talvi kului lähiympäristön polkuja tutkiessa.

MAALISKUU

Maaliskuussa tajuntaan alkoi iskostua se, ettei tästä vuodesta tulisi normaali matkailuvuosi eikä normaali millään muullakaan mittakaavalla mitattuna. Jouduin perumaan Meksikon matkan, ja samalla peruuntui myös tuleva Irlannin reissu.

Maaliskuussa matkailtiin lähialueilla, ja retkeilimme muun muassa Astuvansalmen kalliomaalauksille. Kalliomaalausten näkeminen omin silmin kirjautui yhdeksi uudeksi kokemukseksi listalleni. Myös Vedenjakajareitistön kohteita tuli kierrettyä entistä tiuhemmin.

KESÄKUU

Juhannuksena otin härkää sarvista ja toteutin pitkäaikaisen haaveeni lähteä yksin telttailemaan. Vietin juhannusaaton metsässä järven tuntumassa viiniä siemaillen, läppärillä dataillen ja luonnonrauhasta nauttien. Telttailu ei ollut uutta, mutta se oli, että uskalsin karhuista huolimatta lähteä yksin korpeen.

HEINÄKUU

Toinen pitkäaikainen haaveeni toteutui heinäkuussa, kun pääsin pitkästä aikaa monen, monen vuoden jälkeen Kolille. Vietimme veljenpoikien synttäreitä Kolin kansallispuistossa ja kiersimme huippujen kierroksen. Emme tosiaankaan olleet ainoita, jotka olivat nauttimassa kauniista kesäpäivästä Suomen kansallismaisemissa.

ELOKUU

Elokuussa se sitten viimein tapahtui: vuoden ensimmäinen ulkomaanmatka. Olin suunnitellut ja perunut suunnitelmia jo useaan otteeseen, mutta sitten kesätyön päättymisen ja koululle töihin palaamisen väliin jäi 11 päivää vapaata, jolloin päätin suunnata suht extempore kuudeksi yöksi Kööpenhaminaan. En ollut totta puhuen koskaan aiemmin ollut kiinnostunut Tanskasta, mutta se oli ainoita uusia kohteita, joihin pystyi matkustamaan ja jossa en ollut vielä käynyt.

Reissu oli ihan mukava, mutta mitään paloa en Tanskaa kohtaan missään vaiheessa tuntenut. Kiva oli kuitenkin nauttia Kööpenhaminan tyhjistä nähtävyyksistä ja kierrellä kauniissa puistoissa. Parhaat muistot jäivätkin Tanskan puutarhaseuran puutarhasta Haveselskabets havesta, ikivanhasta Assistensin hautausmaasta sekä vapaakaupunki Christianian rehevistä asuinalueista.

Myöhemmin elokuussa pääsin blogiyhteistyön merkeissä tutustumaan kuvankauniiseen Hotelli Punkaharjuun ja Saimi Hoyerin järjestämään sieniretkeen, jonka jälkeen nautimme hotellilla erittäin hyvin kootun lähiruokaillallisen. Samalla reissulla pääsin parin tunnin hevosvaellukselle Aurinkolaukan ihanilla islanninhevosilla.

SYYSKUU

Syyskuussa oli taas aika tutustua uusiin lähikohteisiin. Kävimme äitin ja siskon kanssa kiertämässä erittäin haastavan maastokierroksen, joka toi hyvää liikuntaa restonomin verkko-opintojen täyttämiin päiviin.

LOKAKUU

Lokakuun viimeisenä viikonloppuna lähdimme veljen kanssa Vantaan kautta Madeiralle. Meidän piti ensin lähteä Kyprokselle, mutta suunnitelmiin tuli viime hetkellä muutos. Madeiran reissu oli kuitenkin paljon osuvampi vaihtoehto, sillä se tarjosi niin paljon luontokokemuksia, joita kumpikin kaipasimme. Lokakuussa majoituin ensimmäistä kertaa elämässäni Airbnb:ssä.

MARRASKUU

Marraskuusta kaksi viikkoa kului Madeiralla samoillen. Paluumatkalla vietimme layoverin Lissabonissa, jossa ehdimme lähteä kaupungillekin pyörimään. Toinen yön yli stoppi oli Frankfurtissa, sillä Lufthansa muutti viime tipassa lentojamme.

Marraskuussa uusien kokemusten listalle ilmaantui mm. vuorenvalloitus, kun huiputimme Madeiran korkeimman vuoren. En ollut koskaan aiemmin myöskään nähnyt oikeaa isoa vesiputousta tai kulkenut sellaisen takaa. Portugalista on postauksia vielä tulossa, joten jäähän kuulolle, jos aihe kiinnostaa 🙂

Loppuvuodelle ei ole mitään tiedossa, enkä ole suunnitellut ensi vuoden matkojakaan. Poikkeuksellisesti en lähde tänä jouluna edes Varkauteen kotipaikkakunnalle, koska Pieksämäen koronatilanne on huonontunut merkittävästi viime viikon aikana. Peruin myös järjestötapaamiset Helsingissä. Jotenkin minusta tuntuu, että Suomessa on turvattomampaa, koska täällä ei ole maskipakkoa, kuten esimerkiksi Madeiralla tai Lissabonissa.

Tämän vuoden matkasaldoksi jääkin kotimaan kohteiden lisäksi nyt nämä kolme ulkomaata, joista Tanska ja Portugali olivat minulle uusia. Saksassa olin käynyt aiemminkin, mm. viime syksynä Berliinissä.


Tulevaisuuden haaveita

JOS ensi vuonna saisi matkustaa avoimemmin, haluaisin suunnata tietenkin Meksikoon, jonka reissu jäi nyt tänä vuonna väliin. Meksikossa on valloitettavana vielä lukematon määrä osavaltioita, joissa kaikissa haluan joskus vierailla. Olen tähän mennessä käynyt viidessä, ja niitä on 32. Jos Meksikon reissua saisi pidennettyä, kävisin myös kiertämässä Nicaraguan, Hondurasin ja El Salvadorin, jotka jäivät väliin viime vuoden Keski-Amerikan reissulla.

Toinen, hieman lähempänä oleva kohdevalinta olisi Marokko, mihin olen halunnut jo pitkään. Myös Balkanin kiertomatka kiinnostaa. Sintraakin olen miettinyt, mutta todennäköisesti en ihan heti ole palaamassa Portugaliin, vaan suuntaan ensin uusiin kohteisiin. Olen sen verran maabongari, että haluan käydä vähintään 50:ssä maassa tämän vuosikymmenen aikana. 23 maata siis tavoitteena, mutta se voi hyvinkin jäädä vaan tavoitteeksi. Katsellaan tarkemmin sitten 9 vuoden kuluttua!

Ensi syksylle on varattuna vasta Kyproksen reissu, joka siirtyi tältä syksyltä. Koska Pohjois-Kyprokselle ei enää pääse, olemme saarella näillä näkymin vain viikon. Pääasiallinen tarkoitus onkin lähteä sukeltamaan Kyproksen kirkkaisiin vesiin.

Ja jos sitten puhutaan näistä epärealistisista haaveista, suuntaisin Iraniin, Syyriaan, Afganistaniin, Sri Lankalle, Kaakkois-Aasian reppureissulle, Keski-Aasian kiertomatkalle, Tansaniaan ja Uuteen-Seelantiin. Myös Jordania ja Libanon kiinnostelee, puhumattakaan Palestiinasta.

Etelä-Amerikkakin on ikuisuushaave, mutta en usko, että minulla on saumaa lähteä sinne ihan lähivuosina, koska se matka tarkoittaa monen kuukauden poissaoloa ja paksua lompakkoa. Jos joskus sinne asti pääsen, en aio suunnata sinne pelkästään all-time favoriteni eli Machu Picchun takia, vaan aikomuksena olisi kiertää Perun lisäksi ainakin Brasilia, Chile, Ecuador ja Kolumbia. Venezuela kiinnostaa myös, mutta saapa nähdä, onko maasta mitään enää silloin jäljellä.

Voi maailma, kunpa olisit pian taas avoin.

Previous Post Next Post

26 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin perjantai, joulukuu 11, 2020 at 21:44

    Onnittelut kahden vuoden taipaleesta! Meilläkään ei siihen enää kovin pitkä aika ole! 🙂

    Sulla oli kaikesta huolimatta varsin mukava vuosi myös matkailun saralla. Venezuelaan haluaisin itsekin matkalle, mutta toistaiseksi olen katsonut sen turvallisuustilanteen olevan sellainen, että sinne ei ole ollut järkeä mennä. Olisi kyllä kiva taas päästä suunnittelemaan matkoja ja toteuttamaan omia matkahaaveita tosissaan.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, joulukuu 13, 2020 at 11:49

      Kiitos 🙂 Ja oho, mä oon luullu et teidän blogi on vanhempi, on niin hyviä juttuja ollu 🙂
      Toivotaan, että meidän kummankin blogissa on ens vuonna sit vähän kattavammat reissukertomukset! Vaikka toki pitää olla tyytyväinen, että pääsi edes tämän verran reissaamaan. Ja joo, saa nähdä millainen Venezuelan tulevaisuus on.

  • Reply finintirol lauantai, joulukuu 12, 2020 at 19:34

    Onnea kaksivuotiaalle! Olen luullut sinun kirjoitelleen jo pidenpäänkin sillä blogissasi on paljon kirjoituksia. Olet ollut tuottelias 🙂 Piti oikein laskea, jotta kuinka monta postausta itseltä on tänä ensimmäisenä vuotena syntynyt. Sain tulokseksi 24. Tosin taitaa olla pituudeltaan sellaisia, jotta yksi kirjoitus vastaa kahta keskimääräistä blogikirjoitusta 😀

    Mukavan eksoottisia paikkoja sulla on haaveena. Toivottavasti kaikki menee hienosti ja pääset toteuttamaan unelmia!

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, joulukuu 13, 2020 at 11:51

      Kiitos paljon 🙂 Kyllähän näitä tekstejä on aika paljon tullu rustattua. Näemmä julkaistuja tällä hetkellä 147.. Ohhoh. Osa teksteistä on mullakin jopa liian pitkiä. Pitäny yrittää karsia tässä matkan varrella. Ja hyvinhän sullakin on tekstejä tullu ekalle vuodelle. Katsellaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Hyvää joulun odotusta sinne suunnalle!

  • Reply Reissu-Jani sunnuntai, joulukuu 13, 2020 at 12:04

    Onneksi olkoon 2-v! Kuvittelin että olisit jo pidemmän aikaa tätä blogia kirjoittanut. Kovasti olet tässä ajassa ehtinyt kirjoittamaan juttuja, ja täältä tulen etsimään vinkkejä Keski-Amerikkaan kun sinne(kin) tekisi mieli matkustaa. Kun katsoin tämän vuodet matkojasi, niin onhan niitä ollut aika paljon tilanteeseen suhteutettuna. Sinulla on hienoja matkakohteita tulossa ja kovasti olet jo maailmaa kiertänyt. Itse aloitin vasta nelikymppisenä matkailemaan enemmän kun edeltävät vuosikymmenet keskityin lähinnä vaelluksiin – eli sinulla on vielä monta vuotta ”kerätä maita”. Keep on blogging!

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, joulukuu 13, 2020 at 14:47

      Kiitos 🙂 Viime vuonna tuli reissattua niin paljon, että juttuja kertyi ihan urakalla. Nyt vähän harmittaa, kun en sillon alussa tajunnu millasia teksjetä olis hyvä kirjoittaa. Noi Keski-Amerikan jutut on to-del-la pitkiä. Oon editoinu osaa jälkeenpäin uudelleen, kun ne kappaleet on ihan jäätävän pitkiä. Pitää koettaa jossain vaiheessa setviä niitä lisää. Toivottavasti pääset säkin käymään siellä joskus 🙂
      Ja niin, emmäkään ihan nuori enää ole. Vasta näin aikuisena päässy matkustelee enemmän. Oon 37 nyt, mutta toivon tietysti, että vielä kymmeniä vuosia olis aikaa ja kuntoa reissailla 🙂

  • Reply Mari / Kodinvaihtaja sunnuntai, joulukuu 13, 2020 at 14:43

    Onnittelut kaksivuotiaalle! Olet kyllä terhakas taaperoikäinen. Tänä vuonna näit Suomen Lapin sen ollessa vielä normaali eikä kuollut kuin pari viikkoa sitten vieraillessani siellä

  • Reply Anne / Elämää Nomadina maanantai, joulukuu 14, 2020 at 14:53

    Onnittelut vuosipäivästä! Matkailuvuosikoosteet tosiaan näyttää tällä kertaa melko erilaisilta, mutta sullahan on kuitenkin kertynyt reissuja olosuhteisiin nähden tosi hyvin myös ulkomailla! Myös suunnitelmat seuraavista reissuista ja matkaunelmat tulevaisuuteen kuulostaa mielenkiintoiselta, voi kunpa tästä pandemiasta päästäisiin ja matkailu elpyisi pian!

    Tuosta Kyproksesta muuten, kirjoitit että pohjoisen puolelle ei enää pääse? Olen kyllä lukenut koronarajoituksista ja että kesällä on päässyt vain negatiivista testiä näyttämällä, mutta onko tosiaan jotain vielä suurempia / pitkäkestoisempia sulkemistoimia tehty? Todella kurjaa, sillä niin monet paikalliset elävät käytännössä molemmin puolin rajaa (työt, parisuhteet jne), ja tietysti myös matkailijoille ikävää jos ylittämistä rajoitetaan.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, joulukuu 19, 2020 at 20:34

      Kiitos 🙂 Kyllähän noita pikkureissuja sitten lopulta muutama kertyi. Muistan kuinka viime vuonna tähän aikaan sanoin, etten ensi vuonna jaksa matkustella niin paljoa, koska aloin jo tuntemaan matkaväsymystä. Olin viime vuonna 18:ssa maassa ja tein kaksi pidempää reppureissua plus yhden aurinkomatkan, joten olihan se ihan eri luokkaa kuin tänä vuonna.

      Ja en tiedä oikein tuosta Kyproksen hommasta. Olen kuullut kahta eri versiota riippuen vähän kertojan näkemyksistä/poliittisesta asenteesta jne. Jotkut sanoo, että raja on suljettu koronan takia, jotkut taas että se johtuisi Turkin ja Kreikan väleistä. Soitin lokakuussa Nikosian-suurlähetystöön, ja siellä virkailija sanoi, että raja on kiinni eikä ole aukeamssa ihan hetkeen. Mitään syytä en saanut sieltäkään sen kummemmin.

  • Reply Maapalloilija maanantai, joulukuu 14, 2020 at 19:08

    Olosuhteisiin nähden vuoden saldo vaikuttaa siltä kuin ei mitään olisi ollutkaan. Mutta eikö olekin hauska jälkikäteen palata reissuihin ja muistella, mitä kaikkea sitä on vuoden aikana tapahtunut?

  • Reply Ne Tammelat maanantai, joulukuu 14, 2020 at 19:30

    Onnea kaksivuotiaalle blogille! Hienosti olet ehtinyt kaikenlaista näkemään tänä vuonna niin koti- kuin ulkomailla. Toivotaan, että ensi vuonna helpottaa ja matkaunelmia pääsee taas toteuttamaan. Mukavaa joulun odotusta!

  • Reply Sini matkakuumeessa keskiviikko, joulukuu 16, 2020 at 13:01

    Ai kaksi vuottako vaan mä olen sun juttuja lukenut. Tuntuu , että ois pidempi aika. 😁

    Pidetään peukkuja, että pääset Meksikoon.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, joulukuu 19, 2020 at 20:37

      Kiitti 🙂 Niin se aika rientää. Katellaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Mä katoin jo vuokrakämppää Meridasta ens keväälle, mutta sit tajusin, että se on pahinta aikaa Jukatanilla. Helteet kohoaa reilusti yli +30 asteen ja siellä on ihan superkostea, joten ei oikein nappaa 😀 En oo mikään helle-ihminen. Mutta Etelä-Meksikossa olis parempi koronatilanne kuin Mexico Cityn seudulla. Campeche ja Chiapas on ainoat vihreät osavaltiot.

  • Reply Merja / Merjan matkassa torstai, joulukuu 17, 2020 at 16:36

    Paljon onnea 2-vuotiaalle! Mukavia reissuja sulla on ollut tänäkin vuonna, vaikka on melko poikkeuksellista meininkiä ollut. Tarkoitus olisi omakin matkavuosi laittaa pakettiin. Aika erilainen siitä tulee muihin vuosiin verrattuna 🙂

  • Reply Stacy torstai, joulukuu 17, 2020 at 17:54

    Toivonpa minäkin avointa maailmaa, mutta haaveeksi jää. Jos yhtään lohduttaa, niin itäraja oli suljettu 1950-luvulla pitkään, joten tämä on niin kuin paluu menneisyyteen.
    Tanska aiheuttaa minussa tunteen paloa, kun se viime vuosiin saakka oli monella tapaa reilumpi maa kuin Suomi. Olen myös nähnyt maailmanluokan vesiputouksen ja Machu Picchun. Pitää olla kiitollinen kaikesta siitä, minkä on onnistunut elämässään näkemään ja toivomaan järkeä päähän päättäjille ja muille vallan väärinkäyttäjille.
    Aikoinaan minun eksäni pelkäsi, että jumiudun Krisulaan, mutta kyllä ihmiset ovat yhtä tylsiä hasispäissään kuin kaljapäissään. Kaljajuopoissa on se, että tulee tauko juttuihin, kun niiden pitää hoippua kuseskelemaan ne kaljat pois, mutta kun joku on vetänyt jazztupakkaa, niin valitettavasti joutuu kuuntelemaan jutun ilman taukoja.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, joulukuu 19, 2020 at 20:45

      Kiitos kommentista! Niinhän se on. Jotenkin sitä on pitänyt itsestäänselvyytenä, että Suomesta nyt voi sentään matkustaa mihin tahansa. Niin nopeasti kaikki sitten muuttuukin. Ja kuten sanoit, pitää olla kiitollinen mitä kaikkea on jo kokenut. Mutta kun mieli halajaa koko ajan maailmalle, niin tuntuu paskalta tällanen odottelu ja epätietoisuus. Pieniähän nämäkin murheet tosin on verrattuna siihen, miten huonosti asiat vois oikeesti olla.
      Mua ärsyttää nykyään juopot ja kovia huumeita käyttävät kaikkein eniten, erityisesti ne juopot, koska ei jaksa kuunnella sitä sönkötystä. Narkkareita nyt ei onneks tarvii katellakaan lähipiirissä. Nuorempana sitäkin elämää joutui näkemään ihan riittämiin. Pilviveikot on suht neutraali aihe mulle. En ite polttele, mutta mulle on ihan sama jos joku polttelee. Harvemmin savuissa ihminen tekee mitään niin typerää kuin kännissä tai muissa aineissa.

  • Reply Jenni / Out in the Nature torstai, joulukuu 17, 2020 at 21:10

    Ei hullumpia matkapostauksia tänäkään vuonna, Suomi on hieno maa. Onnittelut 2-vuotiaalle! Näin viime yönä unta siitä, että olin lentokentällä matkalla jonnekin. Milloinkohan sitä seuraavan kerran pääsee siiville?

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, joulukuu 19, 2020 at 20:48

      Kiitoksia! Ja äläpä vaan, kuinkahan monta unta onkaan tullut nähtyä, missä on lentokentällä tai -koneessa tai jossain vieraassa maassa <3 Pidetään peukkuja että pian ollaan taas lentelemässä tuolla kaukana!

  • Reply Pirkko / Meriharakka perjantai, joulukuu 18, 2020 at 12:25

    Onnea kaksivuotiaalle! Ja ihan kivasti teillä noita reissuja koronasta huolimatta on kertynyt, myös koronasulkujen jälkeen. Vaikka kohdalle on osunut peruutuksiakin – mutta niitä nyt taitaa kaikilla näinä aikoina riittää. Ennen oletuksena oli, että suunnitelmat toteutuvat, nyt melkein, että ne peruuntuvat.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, joulukuu 19, 2020 at 20:51

      Kiitos 🙂 Matkavuosi oli parempi, mitä keväällä näytti. Tosin laiha viime vuoteen verrattuna. Mutta pitää olla tyytyväinen, että edes nämä matkat toteutui. Tuntuu kyllä jotenkin absurdilta, miten nopeasti tavallinen elämä muuttui tällaseks. Vielä Naistenpäivänä kirjoitin blogiin, miten liikkumisvapaus on meille etuoikeus. Ei mennyt kun silmänräpäys, niin sitä etuoikeutta ei enää ollutkaan. Menee varmaan vuosia, että matkoja voi taas suunnitella huolettomasti ja varauksetta. Eniten pelottaa nyt, että virus ehtii muuttua sellaseks, ettei rokotteet tehoakaan. Mulla on tosi suuri odotus niissä rokotteissa, ja toivon, että myös köyhät maat saa ne ajoissa.

  • Reply VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogi sunnuntai, joulukuu 20, 2020 at 07:43

    Onnea kaksivuotiaalle! Sun retkeilyyn liittyviä juttuja ja vinkkejä on ollut mielenkiintoista lukea tänä vuonna. ☺️

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Hae blogista


    Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

    Syväluotaavaa matkailua maailman ääriin ja takaisin.

    Seuraa blogia Facebookissa | Instassa | Bloglovin'issa