Suomen suurin matkablogiyhteisö

Madeira on luontomatkailijan paratiisi: Laurisilva ja levadat

Levada on Madeiralle tyypillinen kapea kanava, joka kuljettaa kasteluvettä saaren sateisesta pohjoisosasta kuivemmille eteläosan viljelyalueille. Nykyisin levadojen kuljettamaa vettä käytetään myös vesivoimaloissa energian tuottamiseen.

Madeira asutettiin 1400-luvulla, jolloin ensimmäiset levadatkin rakennettiin. Alunperin kastelukanavat olivat puisia, myöhemmin ne louhittiin kallioon tai rakennettiin maaperää apuna käyttäen. Nykyään levadat on tehty betonista.

Kastelukanavien vieressä kulkee huoltopolkuja, jotka ovat suosittuja patikointireittejä. Yksittäisiä levadoja on yli 200, ja verkosto on yhteensä 2150 kilometriä pitkä. Kuitenkin vain murto-osa reitistöstä toimii patikkapolkuna – suositeltuja/opastettuja reittejä on 21. Kävimme itse niistä neljällä, joista kerron tarkemmin alempana. Yhden levadatarinan jätän omaksi postauksekseen, sillä sen päiväinen reitti Levada Fajã do Rodriguesilla ansaitsee oman juttunsa kauneutensa ja seikkailuaspektinsa vuoksi.

Reittien aloituspisteissä on infotaulut, joista löytyy reitin lisäksi mm. korkeuskaavio. Kannattaa huomioida, että reitti voi olla yksisuuntainen (ei rengasreitti), joten matka on myös taitettava takaisin, mikäli vuokra-auto odottaa lähtöpisteessä. Opastetaulussa oleva kilometrimäärä kertoo matkan yhteen suuntaan.

Laurisilva-metsät – UNESCOn perintökohde

Madeiran metsät ovat ikivihreitä ja etenkin saaren keski- ja pohjoisosista löytyy Euroopassa nykyään harvinaista laurisilva- eli laakerimetsää. 15-40 miljoonaa vuotta sitten tämä metsätyyppi rehotti lähes koko Välimeren ja läntisen Etelä-Euroopan alueella.

Nykyään metsän rippeitä löytyy enää Makaronesian saariryhmän alueelta, eli Madeiran lisäksi Azoreilta sekä Kanariansaarilta, etenkin La Gomeralta. Metsät säilyivät näillä alueilla, sillä Eurooppaa koetellut jääkausi ei ulottunut sinne asti. 600 vuotta sitten Madeiralle saapuneet ihmiset hakkasivat metsiä paljaiksi sokeriruokoviljelmien tieltä. Nykyään jopa 75 % Madeiran pinta-alasta on luonnonsuojelualuetta.

Samanlaista metsätyyppiä kasvaa myös mm. Borneolla, Vietnamissa, Japanin eteläosassa, Madagaskarilla, Keski-Amerikassa ja Chilessä, joten metsikössä kävellessä tuntuu kuin samoilisi jonkun kaukaisemmankin trooppisen maan sademetsässä. Ympäristö ei tunnu yhtään eurooppalaiselta ja onkin siksi harvinainen kohde. Metsä tarvitsee jatkuvaa kosteutta ja siellä sataa usein, aivan kuten muissakin sademetsissä. Tämä tekee maisemasta usein satumaisen usvaisen.

Levadapolut kulkevat pääosin juuri näissä metsissä, mutta toki reittejä löytyy myös esimerkiksi saaren eteläpuolelta Funchalin läheltä. Uusia levadoja ei ole rakennettu 70 vuoteen, sillä kansallispuistojen ja laurisilva-metsien suojelu on hyvin tiukkaa. Metsien alueelle ei saa pystyttää minkäänlaisia rakennuksia, eikä niiltä saa poimia kasveja. Tulenteko on kiellettyä ja telttailuun on hankittava lupa etukäteen.

Madeiran laurisilva kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Metsät luovat saarelle aivan omanlaisensa pienen mikroilmaston, jollaista ei löydy saaren eteläosista. Osa pohjoisen ja keskiosan metsistä on pilvimetsiä, sillä mereltä tulevat kosteat pilvet jäävät jumiin vuorenrinteille. Samanlainen vehreys jatkuu toisaalta myös vuoria halkovissa laaksoissa, jonne vuorille jäävät pilvet pudottavat sadevetensä.

Laurisilva-metsissä kasvaa kanarianviherlaakeria, apollonlaakeria, makaronesianavokadoa ja muita ikivihantoja puulajeja. Endeemisiin kasvilajeihin kuuluvat myös mm. harmaaneidonkieli, mesityräkki sekä erilaiset kello- ja sormustinkukat. Saniaisia, sammalia ja naavoja on runsaasti. Osa sammalista on uhanalaisia.

Eläinlajeista metsiköissä voi bongailla pikkuruisia maderianhippiäisiä, -peippoja ja -kyyhkyjä, lepakoita sekä yli 500 selkärangattomiin kuuluvaa eliötä. Madeiralla ei ole myrkyllisiä hyönteisiä. Saariryhmän ainoa myrkyllinen hämähäkkilaji elää Desertassaarilla.


PR 10 Levada do Furado – Helppo kohde aloittelijoille

Pituus: 11 km
Kulkuaika: 5 tuntia
Vaikeus: Kohtalainen
Korkeus mpy: 645 – 880 m
Sijainti: Machico

Furado oli ensimmäinen levadareitti, jolle päädyimme. Sekin tapahtui vahingossa, sillä olimme vain läpikulkumatkalla palatessamme auringonnousuretkeltä Pico do Arieirolta. Pysähdyimme kahville Restaurante Ribeiro Friossa, kävimme katsomassa taimenenviljelyä ja huomasimme sitten levadapolun.

Santanan pohjoispuolelta, Ribeiro Frion kansalllispuistosta lähtevä 11 kilometriä pitkä reitti kulkee tasaista maastoa pitkin kohti Machicossa sijaitsevaa Portelan kylää. Reitin loppuosassa on tiukka laskeutuminen alaspäin. Matkan varrella voit ihailla vanhaa laurisilva-metsää.

Levadakävely on helppokulkuinen, sillä kapean polun sijaan kastelukanavan vieressä kulkee monin paikoin ihan tiehen verrattava väylä. Tiellä on välillä isoja kiviä ja juurakkoja, mutta ne on helppo ohittaa. Ainakin suurelta osin tien vieressä kulkee ohut vaijerikaide. Tämä levada on yksi vanhimmista nykyisenlaisista kastelukanavista. Se on toimittanut virkaansa vuodesta 1822 lähtien.

Ikivehreän metsän siimeksessä kasvaa tyypillisten lajien lisäksi mm. kielo- ja kanervapuita, hortensioita, madeiranliuskakämmekkää, erilaisia verenpisaroita ja lukemattomia muita lajikkeita. Metsässä elää runsaasti pieniä lintuja.


PR 9 Levada do Caldeirão Verde – Satumaisten peikkometsien reitti

Pituus: 8,7 km
Kulkuaika: 5½ tuntia
Vaikeus: Kohtalainen
Korkeus mpy: 877 – 1020 m
Sijainti: Santana

Tätä levadareittiä on kehuttu yhdeksi Madeiran kauneimmista. Queimadasin metsäpuistosta lähtevälle reitille kannattaa mennä jo pelkästään matkan varrella olevan uskomattoman kauneuden takia. Tie ylös Queimadasiin mutkittelee metsämaisemissa, joka on kuin satukirjasta konsanaan. Taianomaisesta maisemasta puuttuu vain se, että menninkäinen kurkkaisi hetkenä minä hyvänsä käkkäräpuun takaa ja katoaisi sen jälkeen usvaiseen naavapartaviidakkoon.

Levada do Caldeirão Verde -reitti on korkeuseroiltaan hyvin tasainen, mutta polulla on isoja juurakkoja. Matkalle tarvitsee taskulampun, sillä reitin varrella on neljä tunnelia.

Kävelyreitti mutkittelee erikoislaatuisten metsätyyppien keskellä. Alussa esimerkiksi on ikivanhaa havumetsää, jonka pörröiset kasvustot näyttävät niin pehmeiltä, että niiden syliin tekisi mieli kellahtaa. Sen jälkeen tulee rennosti puista roikkuvaa liaanitiheikköä, ja tuntuu kuin olisi siirtynyt johonkin Amazonian sademetsän uumeniin. Osa puista on kauttaaltaan naavan verhoilemaa.

Metsässä kasvaa laurisilvalle tyypillisten lajien lisäksi mm. madeirankatajaa, sugipuita ja euroopanpyökkiä. Varpukasveista sieltä voi löytää luutakellokanervaa ja madeiranmustikkaa. Endeemisten lintujen lisäksi alueella asustelee mm. virtavästäräkkejä ja hiirihaukkoja.

Polun päässä 6,5 kilometriä lähtöpisteestä sijaitsee samanniminen vesiputous, ja tästä vielä edemmäs (alkupisteestä 8,7 km päässä) Caldeirão do Inferno, ”Hornankattila”. Emme kuitenkaan lähteneet sinne asti, sillä olimme polulla kaatosateessa ja se oli minulle jo ihan riittävä inferno. Polku oli ihan järkyttävän liukas ja mutainen, minkä seurauksena kengät kastuivat läpimäräksi.

Tämä olikin ainoa levadareitti, jossa kulkeminen suorastaan ärsytti. Pelkkä sade ei olisi haitannut mitään, mutta maisemista nauttiminen oli mahdotonta, koska kaikki energia piti keskittää maahan tuijottamiseen. Yhdessä kohtaa katseeni lähti harhailemaan ylhäältä roikkuviin kukkiin, jonka seurauksena astuin syvään mutalammikkoon. Käännyimme takaisin parin kilometrin jälkeen.

Haluaisin kyllä joskus vielä kulkea reitin loppuun vesiputouksille asti ja antaa polulle uuden mahdollisuuden. Ensimmäisen vesiputouksen juurella on laguuni, jossa ihmiset ovat aiemmin käyneet uimassa, mutta nykyään se on suljettu vuorilta putoavien kivien takia.


PR 18 Levada do Rei – Ihailtavaa lajien runsautta

Pituus: 5,3 km
Kulkuaika: 3½ tuntia
Vaikeus: Kohtalainen
Korkeus mpy: 535 – 573 m
Sijainti: Santana/São Jorge

Reilun viiden kilometrin mittainen Kuninkaan levada oli minulle ensimmäinen levadapolku, johon ihastuin. Lähdimme tännekin sateisella säällä, mutta jostain syystä kosteus ei ärsyttänyt. Ehkä se johtui siitä, että polku oli helppokulkuisempi, eikä katsetta tarvinnut kiinnittää jalkoihin.

Ympäröivä luonto oli ihanan usvan peitossa ja ilma tuoksui raikkaalle. Ihailin myös tiheän usvan seasta pilkottavia eukalyptuksiin kuuluvien kuumepuiden siluetteja. Eukalyptus ei kuitenkaan ole endeeminen laji, vaan se on istutettu Madeiralle talouspuuksi. Lajin leviäminen uhkaa alkuperäistä luontoa ja sen levinneisyyttä tarkkaillaan koko ajan.

Vieraslajeista myös pinkkejä kukkia rönsyilevä banaanipassionhedelmä oli läsnä tällä levadareitillä.

Kuninkaan levadaa on kehuttu sen monipuolisen lajikirjon vuoksi. Näimmekin täällä ehkä runsaimman kasvuston koko reissulla. Pian vastaan tuli muutaman miehen porukka, joka kertoi, ettei reittiä kannattaisi kulkea loppuun asti, koska patikkapolun päässä sijaitseva Ribeiro Bonito -virta kuulemma tulvii niin rankasti.

Jatkoimme kuitenkin matkaa jonkin aikaa, sillä luonto oli sammalmättäineen, ihmisen kokoisine saniaisineen ja puista roikkuvine kukkineen niin kaunis.

Reitin varrella esiintyy tyypillisiä kasveja ja lintuja, joita on kuvattu jo aiemmissa kappaleissa. Täällä bongasin kuitenkin enemmän mm. erityyppisiä sammalia, heinäkasveja, pieniä palmuja, kukkia ja jonkin sortin erikoishavupuita, joissa oli lehdenomaiset neulaset. Mikään normaali lehtikuusi se ei kuitenkaan ollut.

Kun katselin usvaista ja kosteaa maisemaa, minusta tuntui kuin olisin ollut jossain lasimaljassa, jonka sisällä on harvinainen koskematon biosfääri. Tämä oli ehdottomasti yksi Madeiran kauneimpia paikkoja, ja sisälläni läikehti onnentunne, kun koetin painaa näkymää muistoihini.

Levadalla kulkeminen oli paikoin tasapainoilua, sillä reitillä ei mennyt varsinaista tietä, vaan kanavan vieressä kulki pelkkä betoniliuska tai kovaksi tallautunut maapohja. Paluumatkalla vastaantulijaa väistäessä veljeni katse herpaantui sen verran, että hän astui kapeassa kohdassa vahingossa noin 40 senttiä syvään levadaan. Ei siis säästytty tältäkään reissulta kuivin jaloin.

Haluaisin joskus palata tännekin ja kulkea reitin loppuun asti. Levadat saattaisivat näyttäytyä aivan erilaisina aurinkoisena päivänä, sillä esimerkiksi tämänkin reitin varrella olisi näköalapaikkoja, joista avautuu maisemat São Jorgen ja Santanan viljelmille. Nyt sankka sumupilvi blokkasi kaikki näkymät, mutta toisaalta se ei haitannut, koska olimme ihailleet samoja maisemia jo aiemmin teiden näköalapaikoilta.


Vinkkejä levadakävelyille

Varusteet

  • Tarkista ennen reitille lähtöä, onko matkan varrella tunneleita. Tarvitset silloin taskulampun.
  • Joillain reiteillä on virtaavia jokia ja vesiputouksia, jotka ylitetään paljain jaloin. Reppuun kannattaa sujauttaa pieni pyyhe jalkojen kuivaamista varten.
  • Pakkaa sateenvarjo tai sadetakki mukaan, sillä vuoristossa saattaa sataa ja olla viileää, vaikka alempana olisi aurinkoista.
  • Levadat tulvivat helposti sadepäivänä. Pidä mukana tai jätä autolle odottamaan kuivat vaatteet ja kengät.
  • Osalle levadoista voi lähteä ihan perustennareissa, mutta jotkut reitit vaativat kunnolliset maastokengät.
  • Ota mukaan ruokaa ja vettä. Reittien varrella ei ole kioskeja eikä muitakaan taukopaikkoja.

Ympäristö

  • Pidä huolta, että ehdit palata takaisin ennen pimeän tuloa.
  • Mikäli et ole varma kyvyistäsi, aloita helpoista ja turvallisista levadoista tai ota opastettu päiväretki.
  • Älä koskaan poistu poluilta, sillä maa saattaa sortua alta. Pudotukset poluiltakin voivat olla äkkijyrkkiä, ja ihmisiä kuolee vuosittain näillä reiteillä.
  • Reitit kulkevat yleensä pystysuorien vuorten rinteillä, joten korkeanpaikankammoisen kannattaa harkita, mille reitille lähtee.
  • Tarkkaile ympäristöä, koska etenkin sadekaudella reittien varrella tapahtuu maanvyörymiä ja vuorilta saattaa pudota kiviä polulle.
  • Älä tallo tai kerää kasveja. Älä ruoki luonnonvaraisia eläimiä ja lintuja.
  • Kansallispuistoissa ei saa tupakoida. Jos kuitenkin tupakoit, tumppeja kuten muutakaan roskaa ei saa heittää maastoon. Edes vessapaperi ei maadu helposti.
  • Suositus on, ettei levadoille lähdettäisi yksin. Ilmoita aina jollekin, mihin olet menossa ja mikä on arvioitu paluuaikasi.
  • Ja se tärkein: nauti luonnonrauhasta, puhtaasta ilmasta ja silmiähivelevistä maisemista. Madeiran luonto on jotain ainutlaatuista Euroopan mittakaavassa.

Kaikki Madeira-postaukseni: 


Onko levadat tuttuja? Podetko korkeanpaikankammoa vai lähtisitkö suin päin seikkailuun? Jätä alle kommenttia 🙂

Previous Post Next Post

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin maanantai, marraskuu 23, 2020 at 13:55

    Näyttää kyllä hienolta. Ilmeisesti poluilla sai kulkea aika rauhassa varsinkin nyt koronatilanteesta johtuen?Poluilla pysyessä ei ilmeisesti ole vaaraa eksymisestä? Oliko tuolla muuten paljon hyttysiä tai muita hyönteisiä?

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning maanantai, marraskuu 23, 2020 at 14:13

      Suurin osa luontopoluista ja -kohteista oli todella autiona. Ainoastaan itäkärjen patikkapolku oli jonkin verran ruuhkaisempi, olisiko siellä ollut ehkä 30-40 ihmistä. Nämä kolme levadapolkua oli käytännössä autiona. Näimme vain muutaman yksittäisen kulkijan tai pienen ryhmän. Furadon levadalla ei tullut ketään vastaan. Myös vuoristopatikat oli oikeastaan tyhjänä. Pico Ruivolle kiipesi ehkä 10 ihmistä meidän lisäksi ihailemaan auringonlaskua (huipulla oli kanssamme samaan aikaan noin viisi ihmistä), ja hieman enemmän oli saapunut paikalle Pico do Arieirolle vastaanottamaan auringonnousua. Viimeinen levada, jolla kävimme ja josta en tähän kirjoittanut, oli houkutellut upeutensa takia paljon enemmän ihmisiä kuin muut levadat. Mutta ei sielläkään mitään ruuhkaa ollut, ehkä näimme noin 30 ihmistä sielläkin koko reitin varrella.

      Edit: Niin ja ei ollut yhtään hyönteisiä noilla luontopoluilla, ei nähty tai kuultu ensimmäistäkään hyttystä koko matkan aikana. Madeiralla on joskus ollut denguekuumetta, eli hyttysiä siellä kyllä on, mutta en tiedä missä piileskelivät nyt.

  • Reply Pirjo maanantai, marraskuu 23, 2020 at 18:04

    Kiitos upeista Madeira-jutuista ja erityisesti levadapostauksista!Itse olen käynyt kuusi kertaa saarella ja se onkin yksi harvoja kohteita jonne haluaa aina vaan palata.Löysimme levadat kolmannella reissullamme ja jäimme täysin kiikkiin;vaellusvarusteet on aina mukana,muusta tingitään.Levadoita on koluttu parisenkymmentä ja upeimpia useampaan kertaan ja hyvänä apuna on ollut Rolf Goetzin Madeira Retkeilyopas.Tosin aina kannattaa ensin varmistaa että levada on turvallinen sääoloista johtuen.Tiukkoja kohtia on silti tullut eteen,sortumia ymAina täytyy muistaa että omalla vastuulla liikutaan ja turhia riskejä ei kannata ottaa,auttajat voi olla kaukana.Vaelluksen kannalta loppusyksy ja talvi on haastavinta runsaiden sateiden takia,itse suosittelisin loppukevättä ja alkusyksyä,silloin kukkaloisto joillakin reiteillä on mieletön. Omaksi suosikkilevadaksi on tullut Lombada da Ponta do Sol lisättynä Levada do Moinho jolloin siitä saadaan huikea rengasreitti.Tämä on luokiteltu vaativaksi,mutta jos ei ole korkeanpaikan kammoa eikä tasapaino-ongelmia,hyvin pärjää!Caldeira0 Verde +Inferno ”Hornankattila”myös upea hyvällä säällä,joskin lopussa ihan sairaasti nousua(raput)Myös itäpuolen niemimaisemat ovat huikeat ja niin erilaiset muihin reitteihin verrattuna.Suosittelen kiinnostuneille lukemaan Lähtöportti-blogin Mikan kattavat ja hienosti kuvitetut jutut parin vuoden takaa.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning keskiviikko, marraskuu 25, 2020 at 11:25

      Kiitos kommentista 🙂 Kiva oli lukea teidän kokemuksista ja levadavinkeistä! Yllättävän vähän oli nyt kukkia tuolla. Odotin että niitä olis ollut paljon enemmän. Ehkä seuraavan kerran tosiaan kannattaa matkata sinne kesäaikaan, niin ei olis noin sateista. Mäpäs voisinkin linkata nuo Mikan postaukset tänne loppuun. Joku muukin niitä aiemmin kehui, mutta unohdin ne tästä listasta.

  • Reply Tanja / Please Be Seated for Takeoff maanantai, marraskuu 23, 2020 at 21:19

    Madeira, kuin myös Azorit, ovat edelleen käymättä, vaikka ovatkin olleet pienen ikuisuuden vahvasti bucket listillä. Madeira lienee vähän kaikkien patikointi-intoilijoiden must-kohde.
    Yhteen aikaan kävin säännöllisesti Portugalissa ja kerran olin jo aikeissa jättää paluulippuni kotiin käyttämättä, kun silmiin osui muutaman kympin hintaiset lennot Lissabonista Madeiralle. Järkeilin sitten kuitenkin, että ens kerralla sit. Saas nähdä milloin se tulee!

    Mahtavaa muuten tuo, että Visit Madeira julkaisee kootusti reittikartat sivuillaan, ettei tarvi hankkia erikseen tietoa kustakin trailista. Helpottaa paljon suunnittelua ja reitin valintaa.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning keskiviikko, marraskuu 25, 2020 at 11:27

      Kiitos kommentista! Mäkin haluaisin joskus käydä Azoreilla, vaikka ne ei kuvien perusteella ihan noin jylhiä maisemia tarjoakaan. Portugalissa myös Sintra on ollut pitkään haavelistalla. Saa kyllä nähdä, tuleeko koronanjälkeisessä maailmassa suunnattua ihan heti takaisin Portugaliin, vai suuntaako sitä ihan uusiin maihin 🙂 Ja eikö totta, tosi kätevä tuo sivusto. Sieltä voi myös tulostaa reittikartan mukaan.

  • Reply Ne Tammelat sunnuntai, marraskuu 29, 2020 at 18:58

    Olipa kiva päästä takaisin Madeiran ja Levada-vaellusten tunnelmiin. Joskus parikymmentä vuotta sitten tuli käytyä siellä ja tuo oli yksi ohjelmanumero. Pidin todella paljon kyllä Madeiran vehreydestä ja sinne olisi mukava päästä uudelleen. Tosi hyvät nuo reittikuvaukset, voi vähän etukäteen pohtia minne tuon korkeampaikankammoisen matkatoverin uskaltaa viedä 🙂

  • Reply Anna | TÄMÄ MATKA sunnuntai, marraskuu 29, 2020 at 20:46

    La Gomeran sumuiset ja märät laurisilva-metsiköt tekivät siis niin uskomattoman vaikutuksen kun ne ensimmäisen kerran näin vuonna 2016. Suu loksahti auki ja se on aika paljon, sillä kaikenlaista on tullut tähän mennessä nähtyä. Upeita!

  • Reply Mari / Kodinvaihtaja maanantai, marraskuu 30, 2020 at 08:04

    Koin usvan kasvoillani lukiessani!!! Ja kiitos vinkeistä, etenkin taskulamppu vinkistä. Kompuroisin tunnelissa ja ei järkevää käyttää kännykän akkua siihen!

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning torstai, joulukuu 3, 2020 at 19:30

      Kiitos kommentista 🙂 Ihana että tunnelma välittyi kuvien kautta sinne ruudun toiselle puolellekin! Ne tunnelit on paikoin tosi kapeita, että saa kyllä olla varuillaan, ettei horjahda levadaan tai kolhi päätään kattoon.

  • Reply Anne / Elämää Nomadina maanantai, marraskuu 30, 2020 at 12:56

    Mielenkiintoista taustatietoa Madeiran metsistä, ja siis todellakin satumaisen usvaisia ja vehreitä maisemia! Seuraavan kerran kun suunnataan Portugaliin, täytyy kyllä myös tsekata Madeiran lennot, upean näköinen saari.

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, marraskuu 30, 2020 at 18:53

    Vitsi miten maaginen ja upea tunnelma näistä kuvista välittyy! Luin joku aika sitten jutun juurikin La Gomeran laakerimetsistä ja ihastuin kovasti, mut en tajunnut silloin, että niitä on Madeirallakin. Olen käynyt Madeiralla ja kävellyt levadoilla vuonna 2005 ja silloin ihastuin ikihyviksi saareen ja ajattelin, että tänne on muutettava. Sitä ei ole tapahtunut, mutta olisi kyllä mahtavaa mennä Madeiralle uudestaan. Nyt uskon, että osaisin arvostaa sen luontoa enemmän.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning torstai, joulukuu 3, 2020 at 19:39

      Kiitos kommentista, ihana kuulla, että kuvat välittää tunnelman sinnekin 🙂 Nuo metsät kannattaa todella kokea omin silmin, jos vaan tilaisuus tulee uudelleen! Heh, mäkin mietin Madeiralle muuttoa, mutta maailmassa on niin paljon kauniita ja mielenkiintoisia paikkoja, että nuo muuttohaaveet on tulleet moneen muuhunkin kohteeseen 😀 Ja toisaalta, Suomessa on hyvä asua <3

  • Reply Elina / elinanmatkalaukussa keskiviikko, joulukuu 2, 2020 at 23:36

    Ei voi kun todeta, etten tiedä kuinka hienolta tuo näyttää ihan livenä, kun kuvistakin jo näyttää upealta, niin vehreää ja troppisen kostean näköistä! Upea Madeira, jota ei oo tullut koettua, ja uskon kyllä muita, että upea patikointikohde ! 🙂

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista lauantai, joulukuu 5, 2020 at 22:17

    Kiitos hyviä levada-vinkkejä vastaisuuden varalle. Madeiralla on tullut käytyä pari kertaa ja jokunen levadareitti kuljettua. Tekisi mieli lisätä listaasi, että kannattaa seurata levadoiden opasteita (mikäli niitä nyt ylipäätään löytyy). En itse huomannut, että levada, jota pitkin kävelin, oli osittain kokenut sortuman ja reitti johdettu takaisin alas. Vähän aloin ihmetellä, kun kulku alkoi olla mahdotonta, mutta onneksi ymmärsin kääntyä takaisin. Madeira on kertakaikkisen hieno luontokohde.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, joulukuu 6, 2020 at 19:01

      Kiitos kommentista 🙂 Hyvä pointti tuo reittien kunto. Tuolla Visit Madeiran sivuilla lukee, että kannattaa tarkastaa aina se ajankohtainen tieto ennen matkaan lähtöä, mutta eipä sitä tosiaan voi tietää välttämättä, jos reitille on tullut muutoksia ihan taannoin. Noin niinkuin yleisesti ottaen suurin osa levadoista taitaa kuitenkin olla sellasia, ettei niissä ole mitään opasteita enää alkupisteen jälkeen, koska se polku mutkittelee sen kanavan vieressä, enkä ainakaan ite oo nähy, että polut haarautuis minnekään. Se on vaan yks mahdollinen reitti, mitä pitkin kulkea. Toki sitten on reittejä, jotka yhdistyy toiseen reittiin, mutta niissä pitäis olla ihan kyltit. Noita maansortumia kyllä sattuu siellä etenkin sadekaudella, joten ylipäänsä kannattaa olla tarkkana, mitä ympäristössä tapahtuu. Mekin nähtiin yks maanvyöry ihan läheltä.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Hae blogista


    Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

    Syväluotaavaa matkailua maailman ääriin ja takaisin.

    Seuraa blogia Facebookissa | Instassa | Bloglovin'issa