Suomen suurin matkablogiyhteisö

Asioita, joita teen aina – Travel edition

Olen välillä rutiinien orja. Tietyt asiat tulee tehtyä samalla tavalla ilman, että niihin kiinnittää välttämättä edes mitään huomiota. Näin myös matkoilla tulee vastaan samanlaisia toimintatapoja riippumatta siitä, missä päin matkustan.

Pakkaan repun samalla tavalla. Tämä on käytännön kannalta hyvä asia, jotta tiedän, missä mikäkin tavara on. Pidän myös järjestyksestä ja siisteydestä. Organisoinnissa auttaa hyvä reppu, joka itselläni on Eagle Creekin 40 litran Global Companion. Reppu avautuu kuin matkalaukku, ja siinä on ulkopuolellakin runsaasti taskuja eri kategorian tavaroille.

Matkustan pelkillä käsimatkatavaroilla. Pakkasin ennen aina ihan liikaa tavaraa mukaan, jos matkustin matkalaukun kanssa. Sittemmin ostin tuon edellä mainitun repun, jolloin tavaraa mahtuu mukaan rajallisempi määrä. Siirtymät on myös helpompia, kun ei tarvitse jonottaa bag dropissa tai laukkuhihnalla. Ei ole myöskään sitä vaaraa, että laukku katoaisi lennon aikana.

Pakkaan viikon vaatevaraston mukaan, ja jos olen matkalla pidempään, pesen pyykkiä. Alla olevassa kuvassa olin lähdössä 10 viikon reissulle.

Pidän tavarat repussa tai lokerossa, enkä levittele niitä ympäri huonetta. Liittyy seuraavaan kohtaan ja myös siihen, että huone pysyy siistimpänä. Siisteydestä mainittakoon, että petaan myös aina sängyn joka päivä, ellei huoneeseen kuulu siivouspalvelua. Teen näin myös dormissa.

Majoitukseen saapuessa teen ensitöikseni ludetarkastuksen. En voi korostaa tämän tarpeellisuutta. Aiemmin olin liian huoleton, ja päädyinkin panamalaisessa hyvätasoisessa hostellissa nukkumaan luteiden kanssa samaan sänkyyn. Raskaan siivoamisen jälkeen en onneksi kantanut niitä mukanani repussa. Luteita voi löytyä nykyään mistä tahansa, eikä se katso majapaikan tasoa.

Kannan vesipulloa ja pientä syötävää mukana. Koskaan ei tiedä, milloin tulee nälkä tai venyykö vaikka joku bussimatka odotettua pidemmäksi. Hyviä snäckejä on pähkinät, proteiinipatukat, vauvan pussi-smoothiet ja annospuurot.

Kannan myös pyykkipulveria ja -narua repussa. Viimeksi niille tulikin taas käyttöä karanteenimajoituksen aikaan Vantaalla, kun Köpiksen reissun jäljiltä ei ollut puhtaita vaatteita käytettävissä. Majapaikassa oli pesukone, mutta kuivausrummut oli varattuna, joten viritin pyykkinarun huoneeseen.

Vielä tähän mennessä pieni Minigrip-pussillinen valkeaa jauhetta ei ole kiinnittänyt viranomaisten huomiota kentällä 😀

Kävelen joka paikkaan. Joskus myös kurvailen skuutilla ja metrolla, mutta en koskaan ajele taksilla kohteessa. No okei, olen joutunut joskus turvautumaan taksiin tai Uberiin, mutta pääsääntöisesti pyrin liikkumaan siten, että saan itse määritellä reitin ja tahdin. Päivän aikana tulee helposti käveltyä yli 10 kilometriä ihan vaan kuljeskelumielessä.

Lataan puhelimeen erilaisia karttoja. Jos olen maassa, missä on huono tai kallis nettiyhteys, lataan etukäteen Google Mapsiin alueen kartan offline-tilassa käytettäväksi. Lataan myös kohteen metrokartan kuvana puhelimeen.

EU-alueen ulkopuolella ostan prepaid-liittymän, jotta saan netin puhelimeen. Olen ihan järkyttävä datan suurkuluttaja, koska jaan puhelimesta netin läppärille, enkä mielellään luota yleiseen wifiin. Meksikossa käytän Telcelin liittymää ja muualla Keski-Amerikassa käytin Claron prepaidia.

Minulla on tällä hetkellä Telian Rajaton-liittymä, joka sisältää rajattoman datankäytön Pohjoismaissa ja Baltiassa, sekä 17 Gigaa/kk EU- ja ETA-alueella. Muistan kuinka myyjä kehuskeli, että tuo on ruhtinaallinen määrä. Käytän kuitenkin päivittäin keskimäärin 3 Gigaa dataa, josta suurin osa kertyy juuri läppärin kautta. Pelkälle puhelimelle tuo 17 Gigaa varmasti riittäisikin. Matkoilla tosin ei tule katsottua niin paljoa videoita, joten dataa ei kulu yhtä ahnaasti.

Iso osa ruokabudjetista menee kahviin. Yleensä kahvi on ulkomailla kaiken lisäksi pahaa tai keskinkertaista. En erityisemmin edes pidä baristakoneilla tehdyistä latteista, cappuccinoista jne. vaan joisin mieluiten normaalia suodatinkahvia, mitä ei ulkomailla juurikaan tapaa.

Yövyn melkein aina dormissa. Ja lähes joka kerta minua rasittaa, kun -yllätys yllätys- sinne tulee muitakin ihmisiä 😀 Ihmiset ei juurikaan haittaa, jos he tulevat yksin, mutta jos huoneeseen tulee kaverukset, en jaksaisi millään kuunnella jatkuvaa kovaäänistä puhetta (koskee etenkin saksalaisia ja hollantilaisia).

Mitä enemmän matkustan, sitä pienempiin dormeihin siirryn. Sitä kalliimmaksi ne myös tulevat. Mutta se on rahan väärti, jos ympärillä on vähemmän potentiaalisia häiriötekijöitä. Joskus kyllä otan myös privamajoituksen, ja tämä trendi tulee varmasti lisääntymään tulevilla matkoilla. Alan olla liian vanha dormielämään.. 😀

Opettelen edes muutaman sanan kohdemaan kielellä. Tästä ei ole poikkeusta, oli kielenä sitten mongoli tai unkari (joka muuten on suomen sukulaiskieli). Haluan osata edes tervehdyksen ja kiitoksen paikallisella kielellä. Yleensä sillä saa myös parempaa palvelua – paitsi Baltiassa, missä palvelukulttuuri on tuntematon käsite.

Tutustun uskonnollisiin paikkoihin. En ole edes yhtään uskonnollinen, mutta haluan silti vierailla aina kirkoissa, moskeijoissa, luostareissa yms. koska ne kertovat mielestäni paljon paikallisesta kulttuurista. Uskonnolliset paikat on yleensä myös kauniita ja niissä on rauhallinen tunnelma.

Kuljeskelen puistoissa ja merenrannalla. Vaikka kyseessä olisi kaupunkiloma, koetan etsiä asvalttiviidakonkin keskeltä luontoa, sillä se piristää aina päivää 🙂 Kaipaan kaupungissa myös raitista ilmaa ja väljyyttä.

Petyn matkoilla vichyyn. Tästä on tullut jo vakio. Olen vichyn ja kivennäisveden suurkuluttaja, mutta en yleensä koskaan onnistu löytämään sitä matkoilta. Olen ostanut vahingossa mehua, limpparia, normaalia vettä ja makuvettä, mutta vichy on aina kiven alla. Ainoastaan Slovakiassa, kun oli tarkoitus ostaa normaalia pullovettä, päädyin ostamaan vahingossa vichyä. Ehkä pitäisi lopettaa etsiminen.. 😀

Olen liian ajoissa joka paikassa. Pelkään aina myöhästyväni lennolta, junasta tai opastetulta kierrokselta, joten lähden aina ihan liian aikaisin liikenteeseen. Jos lento lähtee yhdeltä, olen kentällä todennäköisesti jo yhdeksän jälkeen. Tämä etenkin silloin, jos olen menossa uuteen paikkaan, mitä en tunne entuudestaan.

Jonotan kiltisti ja odotan vihreiden valojen vaihtumista myös ulkomailla. Monesti ulkomailla liikennesäännöistä ei välitetä, mutta itse kuulun niihin, jotka noudattavat liikennevalojen ohjeistusta. Näin äkkiseltään muisteltuna Suomen lisäksi taitaa Tanska olla ainoa maa, missä olen havainnut ihmisissä samanlaista tottelevaisuutta.

Ostan pääsylipun ja maksan siitä oikean hinnan. Joskus parikymppisenä ajelin pummilla junassa ja metrossa, koska minulla ei ollut ikinä rahaa. Sitten kerran sain tarkastusmaksun metrossa, enkä ole sen jälkeen ajellut pummilla. Ulkomailla olen törmännyt siihen, kuinka reissaajat yrittävät kiertää pääsymaksuja ja päästä sieltä missä aita on matalin.

Panamassakin eräs sveitsiläinen nainen väärensi Photoshopilla poikaystävänsä opiskelijakortin itselleen sopivaksi, ja käytti sitä päästäkseen ilmaiseksi Panaman vanhaankaupunkiin. Guatemalassa eräs porukka osti pelkän kuljetuksen Tikaliin, mutta notkuivat silti oppaan mukana, vaikka eivät olleet maksaneet kierroksesta mitään. Vaikka se ei minulle kuulukaan, niin hiertää tuollainen, koska jos on varaa matkustaa maapallon toiselle puolelle, luulisi olevan varaa myös tukea paikallisia palveluja.

Olen päivät menossa ja illat sängyssä. Matkoillani herään aikaisin ja lähden tutkimaan paikkoja. Olen yleensä koko päivän poissa ja tulen alkuillasta huoneeseen lepäämään. En käy oikeastaan koskaan baareissa tai muualla yöelämässä, enkä osallistu majapaikan yhteisiin illanviettoihin. Saatan joskus kyllä käydä oleskelutilassa seuraamassa taustalta meininkiä, mutta olen yleensä päivän aktiviteettien jälkeen niin uupunut, etten jaksa enää illalla sosialisoida kenenkään kanssa.

Minulla on läppäri mukana. Lähden sitten päivän tai kahden kuukauden reissulle, on läppäri aina repussa matkaseurana. Teen yleensä töitä tai vähintään käsittelen kuvia sekä kirjoittelen blogia reissun päältä. Nyt myös restonomin verkko-opinnot vaativat koneen äärellä olemista. Läppärin ansiosta tunnen muutenkin oloni aina kotoisaksi, koska vietän niin paljon aikaa kotonakin läppärin näyttöä tuijottaen ja koneen kautta ystäviin yhteyttä pitäen 🙂


Mitä rutiineja sinulla on matkoihin liittyen? Vai oletko toinen ääripää, esim. spontaani reissaaja, joka ei paljoa mieti pakkauslistoja? Entä pidätkö huoneen siistinä matkan aikana vai räjähtääkö laukun sisältö ympäriinsä, kun saavut perille? Jätä alle kommenttia 🙂

Previous Post Next Post

You Might Also Like

26 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, lokakuu 11, 2020 at 20:33

    Aika paljon samoja juttuja meilläkin, mutta jonkin verran myös eroja!

    Vesipullo ja jokin eväs kulkee käytännössä aina mukana, hyvin usein juurikin pähkinöitä. Me kävellään myös todella paljon ja tuo 10km on useassa kohteessa melkeinpä se minimi, pois lukien tietysti ne reissut, kun on alla auto. Lisäksi jostain syystä Budapestissa tulee käytettyä yleensä julkisia, ehkäpä se verkko on vain niin kätevä. Varsinkaan Euroopassa ei juurikaan taksia käytetä.

    Myös nuo kartat tulee aina ladattua ja niin ikään maksetaan kyllä ilman muuta oikea hinta, aina.

    Sen sijaan dormissa ei nukuta ikinä, harvoin matkustetaan pelkillä käsimatkatavaroilla emmekä ole tainnut vielä kertaakaan ostaa prepaid-liittymää, vaikka se kätevä ehkä voisikin olla.

    Marika haluaisi olla aina hyvinkin aikaisin joka paikassa, minä taas viimetipassa. Yhdessä matkustaessamme olemme siten ehkäpä juuri sopivaan aikaan! 🙂

  • Reply Katja / Pinkkis maanantai, lokakuu 12, 2020 at 08:19

    Pakkauslista mulla kyllä on, ainakin suurpiirteinen, mutta matkalaukulla on tapana räjähtää tyyliin heti kun saan sen jonnekin laskettua. Mies käyttää tästä ilmiöstä nimitystä ” Katja majoittuu”. Pätee myös roadtripeillä autossa, kun matkalaukku on koko reissun autossa ja majoitutaan suurimmaksi osaksi teltassa. Tällöin vaatteet pysyy aikalailla matkalaukussa, mutta kaikki muut tavarat on ihan ”puff”. Nyt viime kesänä yritin kyllä pitää mukana muovilaatikoita joissa yhdessä oli kaikki ruuat ja toisessa kaikkee muuta sälää.

  • Reply Stacy maanantai, lokakuu 12, 2020 at 09:55

    Kyllä se matkalaukun sisältö räjähtää. Tarkemmin sanoen se räjähtää henkareihin, joita ei koskaan ole liikaa. Nukun myös usein dormeissa ja minulla ikää on 51. Ymmärrän kuitenkin, että hermo palaa, kun dormi on suoraan yhteydessä seurusteluhuoneeseen ja kuuluu melu joka oven avauksella ja ne, jotka taskulampun kanssa heiluvat yöllä tai jotka laittavat valot keskellä yötä. En ole juonut kahvia 45 vuoteen eli ihan lapsena lopetin. Piintynyt tapa sekin, olla juomatta.
    Kaikkein merkittävintä on tapani olla tolkuttoman ajoissa. Samoiten olen yleensä se, joka herää aikaisin aamulla ja menee vastaavasti aikaisin maate.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning tiistai, lokakuu 13, 2020 at 14:42

      No joo, henkarit on kyllä ihan hyvä vaihtoehto, jos niitä on tarjolla. Hostellien dormeissa ei juurikaan ole yleensä kuin muutama naulakko, jos sitäkään. Ja sanopa muuta, se vasta ärsyttääkin kun ihmiset sytyttelee valoja keskellä yötä.
      Heh, kiva kuulla että siellä on toinen aikainen lintu. Kyllähän sitä pitää olla ajoissa, kun ei koskaan tiedä tuleeko matkalla jotain yllättäviä esteitä.

  • Reply Mari /Kodinvaihtaja maanantai, lokakuu 12, 2020 at 12:07

    Olen järjestelmällinen, mutta sinä olet erittäin järjestelmällinen. Paitsi voin olla ollut majapaikassa tunnin ja se on kaaoksessa. Kodinvaihtokodissa miestäni ärsyttää se etenkin , mutta aina muistutan häntä perheestä, joka oli meillä, kun tyttömme joutui pistäytymään kotona. Hän kommentoi, että meillä oli sellainen kaaos, että ei ole vastaavaa nähnyt (me ei olla siistejä itsekään). No kun tultiin kotiin, niin koti oli ylisiisti.
    Mun pahin vika on toi, että lentokentällä olen liian aikaisin.. Paitsi sen yhden kerran kun ei otettu extra-aikaa ja jumituttiin ruuhkaan. No lento olikin 12h viivästynyt. Huh, huh.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning tiistai, lokakuu 13, 2020 at 14:44

      Olen periny varmaan äitiltä tän järjestelmällisyyden ja siisteyden. Tosin jossain vaiheessa se oli kadoksissa, enkä ollut kovin siisti nuorena. Nyt kun on oma asunto ja itse itsestään vastuussa matkoillakin, niin tulee pidettyä huolta siisteydestä.
      Huh, onneks ette myöhästyneet lennolta sitten lopulta! Mutta just tuollaisten yllättävien juttujen takia on hyvä olla ajoissa. Ikinä ei tiedä jos joutuu vaikka juurikin tuohon ruuhkaan tms.

  • Reply Lentoonlähdössä by Hannamarielina maanantai, lokakuu 12, 2020 at 15:57

    Pyrin pitämään huoneen aika siistinä mutta kyllähän se tahtoo mennä joskus tuohon räjähtämispisteeseen ja vaatteet lojuu ympäriinsä 😀 Samaistun tuohon vichy- ja kahviasiaan! Joskus tuleekin ostettua ulkomailla kahvia tyyliin Mäkkäristä, että saa suht normaalia suodatinkahvia muistuttavaa sumppia. 😀 Liikennevaloista tuli mieleen, kun joissain maissa (muistaakseni ainakin Italiassa) pidetään keltaista valoa ikään kuin siirtymävaiheena melko pitkäänkin päällä. Ehkä siinä annetaan vilkkaalle liikenteelle vähän lisäaikaa valojen vaihtumiselle 😀

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning tiistai, lokakuu 13, 2020 at 14:46

      Kiitti kommentista! Jännä lukea että joku muukin on yhtä epäonninen vichyn kanssa 😀 Ja sama täällä, joskus tulee ostettua se kahvi nimenomaan Mäkistä tai sitten joltain huoltoasemalta.
      Aiheuttaakohan tuo keltaisten valojen siirtymä miten paljon onnettomuuksia, jos samaan aikaan töytäilee useampikin liikkeelle kun edellisetkään ei ole vielä tullu.

  • Reply Pirkko / Meriharakka keskiviikko, lokakuu 14, 2020 at 15:18

    Pakkauslista löytyy ja sikäli monet jutut ovat vakioita, toki vähän matkasta riippuen. Kiertomatkoilla en laske pesemisen/pesettämisen varaan, sillä jos on samassa paikassa vaan pari päivää, niin menee vähän vaikeaksi. Lyhyet matkat menevät käsimatkatavaroilla, mutta vaikka risteilylle voin hyvinkin ottaa enemmänkin vaatteita, niin on vaikka illallisille siistimpiäkin vaatteita ja kun ei niitä kuitenkaan joudu juuri roudaamaan. Hostelleissa en asu koskaan – oma kylpyhuone on melkein must, jossain tilanteissa on ollut pakko hyväksy faciliteetit käytävällä. Aika paljon kävelen, mutten vierasta taksiakaan, esim. mennen jonnekin kävellen, paluu taksilla, niin ei tarvitse kävellä samaa reittiä edes takaisin.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, lokakuu 18, 2020 at 12:06

      Kiitos kommentista! Tuo on kyllä totta, että kiertomatkoilla se pyykkääminen hankaloituu. Minua ärsyttää hostellien yhteiskylppäreissä lähinnä se, jos joku linnoittautuu sinne pitkäksi aikaa vaikka meikkaamaan tai lorottaa suihkussa vettä puoli tuntia, niin ettei muut pääse sisään.

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää keskiviikko, lokakuu 14, 2020 at 20:23

    Mielenkiintoista nähdä muiden tottumuksia. Ja aika moneen huomasin sanovani, että ”niin mekin”. Tuo käveleminen esimerkiksi. Se on ihan parasta hommaa kun haluaa nähdä paikallista elämää ja kulttuuria. Toki aina välillä on hypättävä metroon, taksiin tai junaan, mutta me tykätään hirveästi käppäillä ympäriinsä.

    Ludetarkastus on ollut meidän listalla jo vuosia. Meilläkin oli sellainen ikävä kokemus, josta se sitten jäi rutiiniksi. Meidän tapauksessa luteet olivat varmaankin eläimistä tulleita kirppuja tai muuta. Ei se koskaan selvinnyt. Mutta tapa jäi ja hyvä niin.

    Pakkauslistan teen kanssa melkein aina. Ja moni muukin asia listassasi natsasi.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, lokakuu 18, 2020 at 12:07

      Kiitos kommentista. Kävellen pääsee kyllä tosi hyvin perille kohteesta ja tulee toisinaan tutustuttua myös ihan normaaleille asuinalueille. Onpa ikävää, että törmäsitte tuholaisiin. Toivottavasti se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta!

  • Reply Ne Tammelat keskiviikko, lokakuu 14, 2020 at 20:42

    Tulipas kova matkakuume tässä näitä lukiessa. Niin paljon samoja, mutta paljon myös eri juttuja. Vesipullo ja snäksit yes, jonkinlaista rotia yritetään pitää pakkaamisen kanssa, mutta kohteesta riippuen usein mukana myös ruumalaukut. Ludetarkastukset pitäisi tehdä, etenkin New Yorkissa taidettiin olla skarppina niiden suhteen. Dataa kuluu meilläkin ihan kiitettävästi (hävyttömästi) ja sen kanssa sitten luovitaan kohdemaasta riippuen 🙂

  • Reply Periaatteen Nainen torstai, lokakuu 15, 2020 at 10:24

    Vau, pakko nostaa hattua kompaktista pakkaamisesta – itse en pääse edes yhden yön reissuun noin pienellä arsenaalilla (tosin lasten kanssa reissatessa on tullut ylipakkaajaksi).
    Ludetarkastukset on hyvä muistutus, olen ollut aika huoleton niiden osalta tähän asti…

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, lokakuu 18, 2020 at 12:10

      Kiitos kommentista! Varmasti lasten kanssa matkatessa on ihan eri homma pakata. Mulla tohon minimipakkaukseen on auttanu sekin, että pidemmälle reissulle pakkaan muutama päivä ennen reissua ja karsin siitä sitten lähempänä matkaa tavaraa pois kysyen iteltäni, että tarviinko ihan oikeesti tätäkin mukaan 😀

  • Reply Maapalloilija perjantai, lokakuu 16, 2020 at 19:37

    En itse uskaltaisi viedä Minigrip-pussissa valkeaa jauhetta lentokentälle 😀

    Kävelyä ja julkista liikennettä tulee ulkomailla suosittua kyllä. Veden kanssa käy yleensä niin, että koittaa ostaa tavallista, niin tulkee kuplavettä.

  • Reply Anna-Katri / Adalmina's Adventures perjantai, lokakuu 16, 2020 at 20:41

    Hauska lista! Ja todellakin vesipullo ja pientä snäcksiä pitää ehdottomasti mukana olla tai nälkäkiukku iskee 😀

  • Reply Anna K. - Kaukaa haettua lauantai, lokakuu 17, 2020 at 19:54

    Kiva juttuidea! Hauska huomata, että tässä täsmäsi tosi moni omiin tapoihin, vaikka voisin varmaan olla iältäni sun äiti! 😀 Dormeissa en mieleellään enää nuku, lähinnä siksi, etten halua olla muille häiriöksi, huudan ja möykkään unissani, supernoloa! 😀 Enkä aina ota läppäriä mukaan niin kuin nyt Kreikkaan mennessä kun käsimatkatavaraa sai olla vain 6 kg, oma ennätykseni muuten tässä lajissa!

  • Reply Elina / elinanmatkalaukussa lauantai, lokakuu 17, 2020 at 21:31

    Musta on aina mielenkiintoista kuulla muiden matka rutiineista, varsinkin kun monella on se oma vakiintunut rytmi kohteessa, toiset ottaa rennommin pitkin päivää, toiset on menossa aamusta iltaan jne, moni tekee asioita eri tavalla ja voi itekin oppia tekemään asioita toisin, siks onkin niin rikastuttavaa välillä matkustaa ihan uudessa matkaseurassa (mitä tosin ei kovin usein tapahdu). Paljon tuttuja juttuja, itekin oon matkustanut jo vuosia pelkillä käsimatkatavaroilla, tosi vähällä sitä pärjää! Ja huone pidetään joka päivä täälläkin järjestyksessä. Just tänä kesänä mietittiin miehen kanssa tätä, kun haluan aina mennä kattomaan jonkun paikallisen kirkon, vaikken normaalisti kirkossa ikinä käy, et mikä juttu siinä on 🙂

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Hae blogista


    Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

    Syväluotaavaa matkailua maailman ääriin ja takaisin.

    Seuraa blogia Facebookissa | Instassa | Bloglovin'issa