Suomen suurin matkablogiyhteisö

Makumatkalla maailman ympäri: Paikallisia perinneruokia osa II

Jatketaan parin viikon takaista ruokapostausta. Esittelen aakkosjärjestyksessä ne maat, joissa olen käynyt, mutta esittely tapahtuu kunkin maan perinteisiä ruokia tai juomia maistellen. Ensimmäinen osa löytyy alta, joten lukaisehan sekin, jos missasit postauksen aiemmin 🙂

Makumatkalla maailman ympäri: Paikallisia perinneruokia osa I


Puola

Puolasta tulee ensimmäisenä mieleen krakovanmakkara, jota kävin maistamassa eräässä krakovalaisessa ravintolassa. Normaalisti en syö sianlihaa, mutta tein poikkeuksen puolikkaan makkaran kohdalla 😀

Puolassa tarjoillaan lisukkeena myös pikkelöityjä vihanneksia ja hapankaalia. Taustalla pieni pala krakovanmakkaraa.

Toinen tyypillinen puolalainen ruoka on pierogit eli täytetyt paistetut taikinanyytit. Kävin Varsovassa pierogi-ravintolassa, jossa sain eteeni valtavan kasan sieni-sipulitäytteisiä nyyttejä. En jaksanut syödä edes kaikkia. Pierogien rinnalla tarjoiltiin ranskankermaa.

Hauska sattuma muuten oli, että listalla oli juomavalikoimassa aiemmin Meksikon yhteydessä mainittua agua de Jamaicaa, jota oli tietenkin pakko tilata.

Kasvis-pierogeja.

Ranska

Kun matkustin aikanaan Sveitsiin ja Ranskaan, olin aika nirso ruuan suhteen. Kävin viikon aikana syömässä vain McDonaldsissa ja joissain kahviloissa. Ranskan kahvilakulttuurista tutuksi tulikin vain ylihintainen kahvi ja croissantit. Tuohon aikaan en vielä nauttinut viineistäkään, joten ehkäpä tämä olisi yksi syy käydä joskus uudelleen Ranskassa.

Ranskan ruokakulttuuriin tutustuminen jäi suht vaisuksi.

Ruotsi

Ruotsin visiitit ovat yhdistyneet aina joko laivaristeilyyn tai sitten Pohjois-Korean suurlähetystössä vierailuun. Näillä reissuilla ei siis ole tullut koskaan tutustuttua varsinaisesti ruotsalaiseen keittiöön.

Kaikkein tyypillisin ruotsalainen arkiruoka taitaa olla se tuttu ja turvallinen lihapullat ja perunamuusi, joka ei sen kummempia esittelyjä kaipaa. Ja jos nyt ihan totta puhutaan, niin en henkilökohtaisesti koe Ruotsin perinneruokia, kuten läskiä sisältäviä perunamykyjä, suolasilliä, hapansilakkaa tai veripalttua niin houkuttelevina, että niiden perässä lähtisin makumatkalle Ruotsiin.. 😀

Pohjois-Korean Tukholman-suurlähetystössä tarjoillaan korealaisen ruuan lisäksi Ruotsin ruokakulttuuria mukaillen toki myös niitä peruslihapullia.

Saksa

Saksassa pistäydyin vain Berliinissä, enkä näin ollen ehtinyt tutustua saksalaiseen ruokaan. Olen syönyt aiemmin saksalaisilla lentokentillä Brezeleitä. Viipurinrinkelin muotoon solmitut leivonnaiset ovat historiankirjojen mukaan peräisin pimeältä keskiajalta. Pretzelit voivat olla suolaisia tai makeita.

Ja Saksasta kun puhutaan, niin ei kai tässä voi olla mainitsematta saksalaisia oluita ja Oktoberfestiä.

Suolaisilla täytteillä täytetty pretzel aamupalaksi.

Slovakia

Slovakiasta tulee ensimmäisenä mieleen Košicen erinomainen kahvilakulttuuri. Istuskelin syysaurinkoisessa vanhassakaupungissa ja nautin erikoiskahveista lukemattomien muiden päivänpaistattelijoiden kanssa.

Košicessa on elävä kahvilakulttuuri.

Ruokakulttuuri taas muistuttaa hyvin paljon tsekkiläistä. Aterioissa esiintyy paistettua juustoa, lihaa, perunaa eri muodossa, kaalia, sekä naapurimaiden tunnettuja ruokia, kuten wieninleikettä ja gulassikeittoa. Slovakialainen viini on saanut paljon kehuja, mutta itselläni ei siitä ole kokemusta.

Slovakialaiset viinit ovat kuulemma maistamisen arvoisia.

Slovenia

Slovenialainen keittiö oli lievä pettymys. Tai oikeastaan sen puuttuminen. Ehkä se johtui siitä, että päätin matkustaa Ljubljanan sijasta Mariboriin, jossa ravintolatarjonta oli aika suppea, ainakin mitä tulee paikalliseen ruokaan. Kyselin majoituksen omistajalta suosituksia slovenialaisista ravintoloista, mutta hän osasi neuvoa vain erään pizzerian, jossa sitten kävin. Pizza ei ollut mitenkään erikoista, ja jätin sen päällä olevat makkarat syömättä.

Myöhemmin kun olin kuljeskelemassa Drava-joen toisella puolella, kävin ostoskeskuksesta löytyneessä Spar-lounasravintolassa, jossa oli tarjolla buffet-valikoima. Otin tulisen kanakeiton lisäksi tattaria, joka on tyypillinen lisuke slovenialaisessa keittiössä. Slovenialainen tuttavanikin toi sitä meille joskus tuliaisina.

Sloveniassa salaatin sekaan laitetaan usein voikukkia. Tässä niitä ei tosin ollut. Keitot ovat aika uusi ruokalaji maassa.

Sloveniasta tuotua tattaria, hunajaviinaa ja kahvia.

Sveitsi

Sveitsiin pätee valitettavasti sama kuin aiemmin mainittuun Ranskaan. En tuohon aikaan viihtynyt ravintoloissa, eikä minun näin ollen tullut tutustuttua sveitsiläisiin herkkuihin. Ainoana paikallisuutena muistan kyllä katukuvassa näkyneet herkulliset suklaapuodit 🙂 Sveitsiläistä suklaata on kehuttu maailman parhaaksi, mutta mielestäni Fazerin suklaat kyllä vievät voiton. Ei sillä, ettenkö söisi mitä tahansa suklaata tai etteikö sveitsiläiset suklaaleivokset olisi ruokaa myös silmille.

Sveitsiläinen suklaa on maailmankuulua.

Tanska

Tanskaan suuntasin elokuussa oikeastaan gastronomisesti ainoastaan smørrebrødin perässä. Paikan päällä Kööpenhaminan hintataso iski vasten kasvoja, ja vaikka tiesinkin kaupungin olevan ihan sikakallis, pöyristyin silti siitä, että voileipiin keskittyneissä ravintoloissa häävin leivän hinta oli vähintään kymmenen euroa. Nyrpistelin hinnastoille nenääni, ja lopulta päädyin syömään tanskalaisen voileivän Tivolissa.

Runsastäytteisten leipien lisäksi Kööpenhaminasta saa perinteisiä tanskalaisia hodareita, jotka eivät kärsi täytteiden puutteesta nekään.

Tanskalaiset leivät ovat tunnettuja koristeellisesta ulkonäöstä, mutta tämän yksilön kohdalla olisi kyllä ollut vara parempaankin.

Tanskalainen hodari oli niin täynnä, että osa täytteistä putosi maahan ennen kuin ehdin haukata palaakaan. Juomana luomu-inkiväärijuomaa.

Yleisesti ruokapuolesta sanottakoon, että Tanskassa on erinomainen valikoima luomuruokaa. Ostinkin kaupasta suurimmaksi osaksi luomuversioita, sillä esimerkiksi juustot, kahvit yms. olivat ihan kohtuullisen hintaisia ollakseen luomua. Tunnetuimpia tanskalaisia luomu- ja Reilun kaupan merkkejä on Urtekram, jonka tuotteita saa myös Suomesta.

Kahviloissa tuli kulutettua jonkin verran aikaa. Moni kahvila tarjoilee skonsseja, jotka ovat alunperin lähtöisin Briteistä. Kokeilin testimielessä ruisjauhoista tehtyjä suklaaskonsseja. Koostumus oli hyvin kiinteä ja maku, noh, aika ruismainen.

Ruisjauhosta tehty tummasuklainen skonssi oli erikoinen makuelämys.

Mainittakoon Tanskasta vielä Christianian erikoisuus, eli vapaakaupungissa pantu hamppuolut. Pilsneri oli maultaan aika makeaa, eikä muistuttanut juurikaan oluen makua. Kylmänä yksi pullo upposi, mutta en tiedä joisiko tuota litratolkulla. Ihan kokeilemisen arvoinen tuote kuitenkin.

Tsekki

Praha on tunnettu oluistaan, ja monet matkustavatkin Tsekkeihin olutkulttuurin perässä. Itse jätin oluet tällä kertaa väliin, ja kävin tutustumassa Prahan keskustassa sijaitsevaan katukeittiöiden alueeseen. Erilaisia vartaita myyviä kojuja oli aika paljon, joten niitä oli testattava. Tarjolla oli olutkulttuurin kanssa käsikädessä kulkevia makkarakojuja, joihin törmää joka puolella Keski-Eurooppaa ja aina Hollantia myöten.

Toinen peritsekkiläinen tuttavuus – joskin sen kerrotaan olevan alunperin Unkarista – on trdelník eli lyhyemmin trdlo. En voinut vastustaa näitä jättimäisiä onttoja munkkisylintereitä, joihin sai valita haluamiaan täytteitä. Täytevalikoimista löytyy ainakin Nutellaa, kermavaahtoa, vaniljavanukasta, tuoreita mansikoita, banaania ja suklaakastiketta.

Trdlo sopii herkulliseksi välipalaksi.

Heh, Tsekistä pitää vielä mainita eräs muisto, jolloin kielimuuri sekoitti ruokavalintani. Olin nälkäisenä kaupassa, ja ajattelin ostaa maustamatonta jugurttia ilta- ja aamupalaksi banaanin kanssa. Maitohyllyssä oli hirveä määrä erilaisia purkkeja, enkä jaksanut lukea tekstejä kunnolla, joten otin sitten lähinnä jugurttia muistuttavan purkin. Olin ehtinyt syömään purkista jo puolet, kun aloin ihmettelemään outoa makua ja erikoisen paksua koostumusta. Luin tekstin uudelleen, ja tajusin syöneeni smetanaa paljaaltaan 😀

Turkki

Turkissa on pakko käydä maistamassa aitoa kebabia. Suomessa en ole mikään erityinen kebabin ystävä, eikä tuo vartaasta höylätty kebu, döner, Turkissakaan mitään maailman suurinta herkkua ollut. Mutta Adana kebab tai Kıyma kebabı, ai että. Tämä kebab valmistetaan käsin jauhetusta lampaanlihasta, ja se paistetaan vartaissa hiilten päällä, jolloin lihaan tulee tyypillinen savun aromi. Lihamassan seassa on myös chiliä, joten ruoka on maukkautensa lisäksi myös tulista. Suosittelen ehdottomasti testaamaan, jos käyt Turkissa!

Ekrem Çoşkun Döner -ravintolat tuntuivat olevan suosittuja, sillä niissä oli jonoa aina ulos asti.

Savustettu tulinen Adana kebab oli suosikkini.

Turkin kohdalla on pakko mainita myös turkkilainen kahvi. Kahvi on hyvin paksua ja tiukkaa, ja se tarjoillaan pienestä kupista. Kahvi keitetään kerta-annoksina pienellä pannulla lieden päällä, ja se kaadetaan kuppiin oikeaoppisesti. kahvia siemaillaan pieniä suullisia, jonka myötä paksu sakka jää lopuksi kupin pohjalle.

Turkissa ei voi myöskään välttyä teeltä, sillä sitä tarjoillaan joka nurkalla ja jatkuvalla syötöllä. Olimme eräänäkin päivänä basaarialueella ja vain istuskelimme jollain rändom penkillä. Yhtäkkiä lähellä olevasta kaupasta saapui nainen tarjottimen kanssa ja toi meille kuumaa omenateetä. Teetä ja kahvia tarjoillaan myös esimerkiksi kultasepänliikkeissä.

Kahvi ja tee tarjoillaan niille tyypillisistä astioista.

Unkari

Unkariin matkasin tavoitteenani syödä aitoa gulassikeittoa. Se oli hyvä päätös, sillä mausteinen lihakeitto oli todella herkullista. Kävin syömässä gulassia Budapestin kauppahallin yläkerrassa.

Gulassikeitto, kuten moni muukin unkarilainen ruoka saa värinsä paprikasta, joka on Unkarin kansallismauste. Unkarilaiset käyttävät vuodessa 10 kiloa paprikaa per henkilö (Suomessa luku on 2,5 kiloa). Monissa tuliaiskojuissa myydään kuivattua ja jauhettua paprikaa sekä erilaisia paprikasäilykkeitä.

Viro

Viro taitaa valua samaan kategoriaan, kuin edellisessä postauksessa käsitellyt Latvia ja Liettua: minulla ei ole mitään käsitystä, mikä olisi Viron perinteisintä ruokaa. Olen käynyt Virossa varmaan kuusi kertaa, mutta näin hataralla pohjalla on silti tietämykseni. Mieleeni tulee ainoastaan vanhassakaupungissa sijaitseva Olde Hansa -ravintola, jossa tarjoillaan keskiaikaisteemalla vanhan ajan ruokia. Lupaankin, että seuraavalla Viron matkalla etsin käsiini jonkun perinteisen virolaisen ravintolan 😀

Rantapallon Viroa esittelevä sivu tietää kertoa, että tunnetuimpiin ruokiin kuuluvat mm. kilohailileipä, lihahyytelöt, makkarat, luonnontuotteet kuten marjat ja sienet sekä hapanmaitotuotteet.


Onko sinulle sattunut ruokaan liittyviä kömmähdyksiä kielimuurin takia?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply Mari /Kodinvaihtaja sunnuntai, lokakuu 4, 2020 at 16:53

    Lähisukulaiseni kertoo aina tarinaa, miten Suomessa työreissulle olevat amerikkalaiset heittivät ruokajonossa pannukakun hernekeiton sekaan. Itse todistin samaa tilannetta pari viikkoa sitten Inarin saamelaismuseossa – tällä kertaa oli nuori aasialainen nainen tämä ruokailija 😅. Meneehän ne vatsassakin sekaisin..

  • Reply Marika / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, lokakuu 4, 2020 at 18:32

    Ruokakömmähdyksiä kielimuurin takia ei ole tullut. Itselleni on Saksasta jäänyt mieleen yhdistelmä perunasalaatti, wieninleike ja spätzle (eräänlainen pasta). Tätä tuli useamman kerran syötyä.

    Ja matkojen ruokakokemuksista vielä, cheviche on Mikon suosikki Etelä-Amerikan keittiössä. Perussa lautasellemme päätyi myös kokonainen marsu. Heti aterian alussa ilmaisin haluni syödä marsun maksan, sillä maksa on suurta herkkuani ja Mikko taas ei maksasta välitä. No, missään vaiheessa emme maksaa havainneet, joten jompi kumpi oli sen hotkaissut suuhunsa.

  • Reply Jael sunnuntai, lokakuu 4, 2020 at 19:05

    Ruokamatkailu on niin mielenkiintoista:) Noista maista en ole ollut kuin Virossa ja Sveitsissä. Hih, edellisen kommentoijan tapaan myös eksälle ja minulle tuotiin kokonainen marsu lautasella Perussa. En voinut millään edes maistaa, sillä se näytti niin….marsulta…

  • Reply Seinäkärpänen sunnuntai, lokakuu 4, 2020 at 23:19

    Pari vuotta sitten ruotsinristeilyn buffassa seurasimme viereisen pöydän ilmeisesti kiinalaispariskunnan ruokailua. Mies oli kerännyt lautaselleen mm munavoita, muttei karjalanpiirakkaa meneehän se toki niinkin. Mikä meidän huomion alun perin kiinnitti, oli se että pariskunnan nainen näytti syövän, mutta pupelsi käsissään koko ajan servettejä. Teki niistä pieniä myttyjä jotka päätyi lautaselle. Eli lautanen oli aina vähän ajan päästä täynnä servetti palleroita ja ruokaa, jota näytti noukkivan sieltä palleroitten keskeltä. Hän ei siis meidän havaintojen mukaan sylkenyt maistamaansa ruokaa pois vaan vain teki niitä paperitolloja sinne lautaselle syystä tai toisesta.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning maanantai, lokakuu 12, 2020 at 08:52

      Mitä ihmettä 😀 Onneks ei niitä paperipalloja syöny.
      Tuli tosta piirakasta mieleen, kun meillä oli pohjoiskorealaisia vieraita Suomessa ja tarjolla oli just cocktailpiirakoita. Korealaiset oli tuonu kimchiä. Yks niistä sit vähän vieroksui riisipiirakan valjua makua ja laittoi sit kimchiä siihen päälle munavoin sijaan.

  • Reply Suvi T maanantai, lokakuu 5, 2020 at 11:30

    Itselleni ei ole käynyt ruokakömmähdyksiä kielimuurin takia, mutta edellisellä Espanjan matkalla pääsimme todistamaan aasialaisporukalle tapahtunutta kömmähdystä. Olimme heti aamusta matkanneet Segoviaan ja nälän iskiessä päätimme mennä ensin haukkaamaan jotain nopeasti Mäkkäristä. Lisäksemme siellä oli niin aikaisin päivästä vain aasialaisturistien porukka johtajansa kanssa. Aika nopeasti kävi selväksi, että kukaan heistä, edes johtaja, ei osannut niin espanjaa kuin englantiakaan juuri ollenkaan. Siinä syödessämme tarkkailimme tapahtumia ja seurasimme, kuinka aamiaismenusta tilanneet aasialaiset palasivat tiskille reklamoimaan ruuat saatuaan. He olivat tilanneet aamiaismenusta tortillaa (espanjalaista tortillaa siis, eli perunamunakasta), mutta ilmeisesti luulivat saavansa ns. meksikolaisia tortilloja / tortilla wrappeja. Hämmennys oli heillä arvatenkin suuri 😀

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning maanantai, lokakuu 12, 2020 at 08:56

      Heh, tuo tortilla on varmasti tuonu monen monta väärinkäsitystä! Just puhuttiin siitä viime viikolla kans espanjan tunnilla 🙂 Tosta voi tulla muuten myös toisenlainen väärinkäsitys Meksikossa, koska siellä tortilla on se pelkkä tyhjä kuori/se pyöreä läpyskä. Rullaks käärittynä se on burrito, mutta yleensä sekään ei vastaa meillä totuttua wrappia. Yleisimmin sitä syödään taco-muodossa, eli sen pyörylän päälle kasataan täytteitä, mututa tuolloinkin ne kuoret on paljon pienempiä kuin meidän tortilloissa.

  • Reply Lentoonlähdössä by Hannamarielina maanantai, lokakuu 5, 2020 at 11:33

    Muistaakseni sen kummempia ruokaan liittyviä kömmähdyksiä ei ole sattunut. Kerran Roomassa pyytäessäni jotain kasvisannosta sain eteeni muutaman paistetun kesäkurpitsan viipaleen, se oli vähän huvittavan näköinen annos mutta sinänsä ihan hyvän makuinen. 😀 Slovakiasta jäi mieleen myös kiva kahvilakulttuuri! Ikimuistoisimpia ruokakokemuksista päällimmäisenä tulee mieleen illallinen viimeisenä reissun iltana rannalla auringonlaskussa Kreetalla. <3

  • Reply Maapalloilija maanantai, lokakuu 5, 2020 at 18:50

    Olipas maukas postaus, onneksi olin juuri syönyt!

    ”Pieni” moka sattui pizzaa tilatessa New Yorkissa, kun koot oli ilmoitettu tuumissa. En oikein hahmottanut mittoja, niin tilasin reisunlaisen 11 tuumaisen. Ja sehän oli ihan jättiläinen tietysti, mahdoton perhepizza. En jaksanut syödä kokonaan.

  • Reply reetaeevi perjantai, lokakuu 9, 2020 at 10:19

    Viime talven Thaimaan reissulla tilasin ravintolassa mielestäni jotain kasvissalaattia, mutta pöytään kannettiinkin salaatti, jossa oli tosi paljon niitä pieniä kypsentämättömiä mustekalannäköisiä mereneläviä (en edes tiedä mitä mereneläviä ne oikeasti on). Silloin vaan tuli sellainen olo että apua, en halua syödä noita, (vaikka jotkut merenelävät on mun mielestä jopa oikein herkullisia) mutta en kehtaa sanoakaan että en tilannut näitä. No, silti maistoin ja ällöttävästä rakenteesta huolimatta makuoli ihan ok. Enemmän pelkäsin, että saan jonkun vatsataudin. Mutta ei tullut mitään onneksi.
    Ranskan ruokatarjonnasta sen verran, että vaikka olen syönyt siellä todella hyviä ruokia ravintolassa esimerkiksi Alsacen alueella viime syksynä, niin monesti olen syönyt myös aika mitäänsanomattomia ja huonosti valmistettuja ruokia. Toisaalta parasta siellä on ihania leipomotuotteita, erilaisia kasviksia ja hedelmiä, hyviä juustoja ja huikean hyvä viinitarjonta kaupoissa, joten monta ateriaa on kuitattu eväillä 🙂

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning maanantai, lokakuu 12, 2020 at 09:00

      Ääääh, noi mustekalan palaset on kyllä sellasia, että ne jäis varmaan syömättä. Mikähän siinä muuten on, ettei kovin helposti kehtaa valittaa, jos tulee väärää tai huonoa ruokaa 😀
      Hyvä tietää tuosta Ranskan ruokakulttuurista. Onkohan sekin sit romantisoitu meillä täällä, niin että ihmisillä on väärä mielikuva Ranskan gastronomisista upeuksista.

  • Reply Periaatteen Nainen perjantai, lokakuu 9, 2020 at 18:00

    Nyt tuntuu että on pakko päästä Prahaan syömään trdlo. Herkullisen näköisiä juttuja.
    Lempiruokamuistojani on Hondurasista, missä eräässä pienessä merenrantakylässä söimme ravintolassa, joka oli erään vanhan naisen olohuoneessa. Jokaisen annos kokattiin yksi kerrallaan, eli paikan päällä oltiin aina noin 3 tuntia per ateria…

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning maanantai, lokakuu 12, 2020 at 09:01

      No äläpä vaan! Ne oli ihan uskomattoman hyviä, mutta niin isoja, että meinas jäädä osa syömättä (ei kyl jääny).
      Ihana muisto Hondurasista. Parhaitenhan siihen ruokakulttuuriin pääsee sisälle, jos saa aterioida jonkun paikallisen kotona.

  • Reply Ailajajuha lauantai, lokakuu 10, 2020 at 19:56

    Ei tule kömmähdyksiä mieleen mistään maasta. Syömme harvoin ravintoloissa, mutta esimerkiksi ranskalaisten, sveitsiläisten ja espanjalaisten ystäviemme meille laittamat ateriat ovat olleet aivan loistavia. Sveitsistä jäivät ehdottomasti mieleen juustot ja suklaat, aivan ihania!

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Hae blogista


    Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

    Syväluotaavaa matkailua maailman ääriin ja takaisin.

    Seuraa blogia Facebookissa | Instassa | Bloglovin'issa