Suomen suurin matkablogiyhteisö

Syksyn pienet onnenhetket

Rakastan syksyä. Se on ehkäpä jopa lempivuodenaikani. Toki rakastan myös rehevää ja syvänvihreää keskikesää. Rakastan talven kirpeitä pakkaspäiviä, kun aurinko kimaltelee jäähileisten puiden oksilla, tai kun kuura maalaa ikkunalaseihin monisakaraisia kukkia. Kevät puolestaan aiheuttaa minussa aina jonkinlaista haikeutta. Maa nousee horroksesta, luonto heräilee hiljalleen eloon, mutta kaikki on silti jotenkin liian paljasta ja tyhjää.

Syksyn haikeus taas on ihan erilaista. Se on ehkä enemmänkin melankoliaa. Luonto vaipuu mailleen ja asettuu talviunille. On rauhallinen unenomainen olo. Unenomainen on myös syksyinen luonto.

Syksyssä rakastan eniten usvaisia aamuja, sateisen hiljaisia päiviä, metsän tuoksua. Etenkin syksyllä korostuu pienten hetkien merkitys. Se sisällä kupliva onnellisuuden ja samalla haikeuden tunne, kun ohikiitävän hetken ajan tuuli pyörittää puista pudonneita värikkäitä lehtiä. Juuri minä saan nähdä sen hetken, kun lehdet irrottavat otteensa puunoksista ja laskeutuvat märkään maahan maatuakseen pian maan uumeniin.

Metsässä pysähdyn yksin ainoana ihmisenä siinä hetkessä katsomaan, miten puiden lomasta siivilöityvät auringonsäteet valaisevat koskemattomia sammal- ja jäkälämättäitä, jotka valmistautuvat hiljalleen ottamaan ylleen lähenevän talven levittämän kuuraisen peitteen.

Pienissä hetkissä rakastan myös sitä tuttuuden ja jatkuvuuden tunnetta, kun katson illalla taivaalle ja näen vanhan ystävän palanneen sinne kirkkaiden kesäöiden jälkeen. Kosminen ystäväni Orionin tähtikuvio. Tähtipölystä me ihmisetkin olemme muodostuneet, ja tähtiin takaisin aikanaan kohoamme. Pimeinä syysöinä elämän kiertokulkua herää taas ajattelemaan.

Tuollaisiin asioihin minä kiinnitän huomion, kun kuljen ulkona tai katson ulos auton ikkunasta, kun seison syysyössä pimeällä parvekkeella hengittäen raikasta syysilmaa. Ne ovat niitä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Niiden takia ei tarvitse lähteä kaukomaille. Niiden vuoksi myös haluan palata aina matkoiltani takaisin kotiin.

Vaikka matkakuume onkin aaltoillut viime aikoina enemmän ja vähemmän, olen juuri nyt onnellisimmillani tässä hetkessä, kotimaassa. Haluan olla Suomessa ihailemassa tätä ruskan alkamista, nauttimassa mullantuoksuisista metsäkävelyistä, kuljeskelemassa itseäni korkeampien auringonkukkien keskellä. Haluan ajaa skootterilla vesisateessa visiiri auki ja tuntea sadepisarat kasvoillani.

Syksyllä kun luonto kuolee, minä herään eloon.


Mikä tekee sinut onnelliseksi juuri nyt?

Ps. Tällä hetkellä 24.-27.9.2020 vietetään Lähimatkailupäiviä. Postauksen kuvat ovat kaikki oman asuinkaupunkini lähiympäristöstä, jossa tulee ajeltua ja kierreltyä muutenkin harva se viikko. On onni asua puhtaan luonnon lähellä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

31 Comments

  • Reply Jenni / Out in the Nature lauantai, syyskuu 26, 2020 at 22:58

    Kuvista välittyy hieno tunnelma ja syksyn raikas ilma. Syksy on omakin lempparivuodenaika. Sitten kun matkoille taas pääsee, niin suosittelen muuten matkaamaan Mongoliaan syyskuussa. Hustain ja Tereljin kansallispuistot olivat aivan huikeita ruska-asussaan. Onneksi meillä on näin mahtavaa maa, jossa pääsee nauttimaan neljästä vuodenajasta ja puhtaasta luonnosta. Ei haittaa pysyä Suomessa toistaiseksi.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, syyskuu 27, 2020 at 08:20

      Kiitos kommentista 🙂 Ihana kuulla, että siellä on toinen syksyn ystävä.
      Hitsi, varmasti tosi upeat noi Mongolian maisemat syksyllä! Me oltiin siellä huhtikuussa, jolloin talvi oli just loppusuoralla ja maa paljaana. Haluaisin nähdä Tereljin myös kesällä, kun kaikki on kirkkaan vihreää <3

  • Reply Lentoonlähdössä by Hannamarielina sunnuntai, syyskuu 27, 2020 at 11:20

    Kauniita syyskuvia. Minä myös rakastan syksyä, juuri nyt on niin kauniin väristä että tekee vain mieli kuljeskella luonnossa ja katsella ja tuntea syksyn tuoksu <3

  • Reply Paratiisireportteri sunnuntai, syyskuu 27, 2020 at 11:44

    Olipa runollisesti sanottu: ”Syksyllä kun luonto kuolee, minä herään eloon.” Hienoja olivat myös syksyiset kuvat!

  • Reply Mari /Kodinvaihtaja sunnuntai, syyskuu 27, 2020 at 16:20

    Ehkä ihanimmat kuvat syksystä! Usva on niin ihana!!! Me asutaan järven rannalla ja olen niin oppinut nauttimaan usvasta.

  • Reply Marika / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, syyskuu 27, 2020 at 16:26

    Minä samaistuin täysin ajatuksiisi ja kuvailuusi siitä, miten nautit syksyn pienistä hetkistä. Välillä sitä melkeinpä haukkoo henkeä ja katsoo ympärilleen ihmeissään, että tosiaanko minä sain todistaa tätä hetkeä. Toisin kuin sinä, pidän kaikista vuodenajoista, myös keväästä. Ja lempivuodenaikaa en pystyisi edes nimeämään.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, syyskuu 27, 2020 at 16:30

      Kiitos kommentista ja syksyn mietteistä 🙂
      On keväässäkin hyviä puolia, vaikkei se mun lempivuodenaika olekaan. Esimerkiksi perhosten ilmaantuminen luontoon ja pienten kasvin taimien esiintulo aiheuttaa iloa 🙂

  • Reply Aila ja Juha sunnuntai, syyskuu 27, 2020 at 19:36

    Ihania kuvia ja ihania ajatuksia syksystä. Tykkään itsekin ruskasta ja ruskan väreistä, mutta en voi millään sanoa nauttivani syksystä. Joka ilta harmittelen, että aurinko laskee eilistä aikaisemmin ja koko ajan nytkin pelkään, että nämä ihanat kesäsäät loppuvat ihan just. Näiden asioiden takia kevät on minulle lempivuodenaika. Kaikki menee silloin minulle oikeaan suuntaan. Rohkaisemanasi yritän juuri nyt ajatella jotain hyvää syksystä. Senkin takia, että nyt on pakko löytää Suomen syksystä jotain hyvää, kun ei voi paeta marraskuuksi etelään. Ja viimeksi tänään olen pyöräillyt merenrantoja teepaitasillani, istunut rantakivillä eväitä syöden ja vain katsellut ja nauttinut. Onneksi juuri nyt näin. 🙂

  • Reply Katja maanantai, syyskuu 28, 2020 at 10:45

    Ihania kuvia ja onnenhetkiä! Minä nautin pimeistä illoista, glögikauden avaamisesta ja kynttilöistä, nyt kun luontokin on niin upea! Marraskuu älä tule hetkeen…

  • Reply Eveliina | Korkkarit rinkassa tiistai, syyskuu 29, 2020 at 17:42

    Nyt syksy on ollut ainakin täällä Turun seudulla ihanan aurinkoinen ja ruska on kaunista katujen reunuksilla. Haluaisin mennä taasen heittelemään lehtiä niistä isoista kasoista, mitä joku on kauniisti kerännyt kasaan, mutta yhtäkään ei ole vielä tullut vastaan. Raikas syksyinen ilma on myös ihan mahtavaa. Minulla on kuitenkin ollut tapana viimeistään marraskuussa lähteä jonnekin pahinta pimeyttä pakoon, viime vuonna rakensin joulumarkkinamökkeja Saksassa, mutta tänä vuonna näyttää aika huonolta syyspaon suhteen, joten tarvitsee löytää iloa sadetakista ja kynttilöistä. Ehkä ostan kumisaappaat, jotta voi hyppiä lätäköissä.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning keskiviikko, syyskuu 30, 2020 at 10:50

      Kiitos kommentista ☺️ Olispa kyllä kiva mennä mönkimään lehtikasoihin ja heitellä niitä ilmaan. Hyvää syksyn jatkoa ja loppuvuotta sinulle! Toivottavasti löydät valon pilkahduksia pimeisiin iltoihin ☺️

  • Reply Sinikka Sutinen keskiviikko, syyskuu 30, 2020 at 15:06

    Ihanasti kirjoitit ❤️

  • Reply Ne Tammelat keskiviikko, syyskuu 30, 2020 at 21:05

    Upeita syksyisiä kuvia! Minäkin tykkään tosi paljon syksystä ja valoisan kesän jälkeen on ihanaa nähdä pitkästä aikaa kunnolla tähtiä. Kappas, meidän road trip Päivänteen ympäri ystävän kanssa osui juurikin sopivasti lähimatkailupäiville 🙂

  • Reply Pirkko / Meriharakka keskiviikko, syyskuu 30, 2020 at 22:06

    Alkusyksy on ihan ok, mutta kun lehdet ovat pudonneet puista ja aamuisin herätessä on vielä pimeää ja iltapäivän ohjelmaa pitää miettiä sillä ajatuksella, että kohta on jo pimeää, niin syksyn vetovoimakin hiipuu. Marraskuu Suomessa ei ole tavoiteltava juttu!
    P.S. Lähimatkailupäivät tarjosi meille veneretken Tammisaaren saariston kansallispuistoon. Siitä myöhemmin lisää blogissamme.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, lokakuu 4, 2020 at 15:17

      Kiitos kommentista 🙂 Niin se alkusyksy on kyllä hienoa aikaa, mutta sitten kun tulee tuo mainitsemasi pimeys, ja kun puutkin on jo lehdettömiä, alkaa olla luonto jo aika karua.
      Hienoa, että huomioitte lähimatkapäivät!

  • Reply Arja/ Elämänmakuisia matkoja torstai, lokakuu 1, 2020 at 00:11

    Ihanasti kirjoitettu syksyn kauneudesta ja iloista! Olemme kyllä onnellisia, että meillä on näin monta hienoa vuodenaikaa ja kaunista luontoa ympärillä! Nyt on vielä jotenkin helpompi nauttia niistä, kun ei tarvitse miettiä, pääsisikö jonnekin kauemmaksi reissuun, vaan voi keskittyä lähiympäristön iloihin. Iloista syksyä! 🍂

  • Reply Maapalloilija torstai, lokakuu 1, 2020 at 07:32

    Upeita kuvia, kyllä täältä Suomesta onneksi löytyy paljon kaikkea ihan läheltäkin. Olet osannut löytää ja nähdä hyviä juttuja läheltä. Tää on ollut hyvä syksy, kun on ollut mukavia kelejä ja ruska on näyttävän näköinen. En kyllä silti oo mikään syysihminen, kun syksy tarkoittaa, että mahtava kesä on poissa ja pitkä talvi tulossa 😀

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, lokakuu 4, 2020 at 15:19

      Kiitos 🙂 Eihän se pimeys sovi kaikille, se on ihan totta. Saapa nähdä millaiset talvet on tulevaisuudessa luvassa. Nyt jo alkaa näyttää siltä, että lumi tulee tosi myöhään, kun on näin lämpimiä syksyjä.

  • Reply Heidi - Maailman äärellä perjantai, lokakuu 2, 2020 at 15:24

    Aivan ihania syyskuvia! Minäkin rakastan syksyn usvanaamuja yli kaiken. Ja syksyn tähtikirkkaita öitä, kun mökkilaiturilla voi ihailla taivaan ylle kaartuvaa Linnunrataa. Valokuvausharrastus on vaan voimistanut syksyrakkauttani. Onhan tämä ihan täydellistä aikaa väreineen sekä pehmeine valoineen ja varjoineen. Kauniita syyspäiviä sinulle🍁.

  • Reply Martta / Martan matkassa lauantai, lokakuu 3, 2020 at 22:33

    Upeita kuvia! Syksy on munkin mielestä ihan parasta aikaa! Tykkään syksyn väreistä ja aurinkoiset päivät tekee niistä vielä kauniimpia. Usein syksyt on kuitenkin aurinkoisia, ja sadepäivät antavat luvan käpertyä sisälle vällyjen väliin.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, lokakuu 4, 2020 at 15:21

      Kiitos 🙂 Kyllä ne syksyn värit pääsee ihan eri lailla oikeuksiinsa aurinkoisessa säässä. Tuli tuosta sateesta mieleen, kun lapsena vietettiin aikaa mökillä, ja miten oli kiva maata aitan sängyssä ja kuunnella katolla ropisevia sadepisaroita. Taustalla soi radio ja luin samalla kirjaa.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Hae blogista


    Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

    Syväluotaavaa matkailua maailman ääriin ja takaisin.

    Seuraa blogia Facebookissa | Instassa | Bloglovin'issa