Suomen suurin matkablogiyhteisö

Makumatkalla maailman ympäri: Paikallisia perinneruokia osa I

Mitä enemmän reissaa, sitä todennäköisempää on, että eteen tulee uusia ruokia. Aiemmin olin aika nirso, enkä syönyt mitään outoja ruokia tai edes etsinyt muita ravintoloita, kuin tuttuja McDonaldseja ja kahviloita tai sitten ostin kaupasta vain nuudeleita.. Sittemmin olen alkanut pitää ruokakulttuureihin tutustumista yhtenä matkustelun parhaista puolista.

Mihinkään kovin erikoiseen en ole vielä näillä vajaan kolmenkymmenen maan vierailuilla törmännyt. Olen koettanut kuitenkin etsiä yleensä edes jotain perinteistä ruokaa tai juomaa, aina siinä kuitenkaan onnistumatta. Tässäpä ensimmäinen osa aakkosjärjestyksessä listatuista maista, joissa olen käynyt.

Belize

Belizen keittiössä vaikuttavat sekä Latinalainen Amerikka että Karibia. Majaillessani viikon Caye Caulkerilla Karibianmerellä, tulivat tutuiksi etenkin alueelle tyyppilliset barbeque-ruuat. Pikkiriikkiseltä saarelta löytyy perinteisten grilli- sekä kala- ja äyriäisruokien lisäksi myös esimerkiksi herkullista Lähi-idän ruokaa. Itse tykästyin kuitenkin eniten friteerattuihin kanafileisiin, joihin lorottelin belizeläistä Marie Sharp’s habanerokastiketta. Kastike näytti olevan suosittua myös muualla Keski-Amerikassa, sillä sitä löytyi kauppojen hyllyiltä ainakin Guatemalassa ja Meksikossa.

Tiesitkö: Habanero on kotoisin Karibialta.

Belizeläistä Marie Sharpin tulista habanerokastiketta on ikävä.

Rantagrillissä kärvennettyä bbq-kanaa.

Costa Rica

Costa Ricasta jäi erikoisuutena mieleen maniokki. Pysähdyimme matkalla Panamasta Costa Ricaan jossain maan eteläosassa, missä tarjolla oli buffet-lounas. Valitsin linjastosta riisi-papuseoksen ja paistetun kalan lisäksi tarjoilijan suosittelemaa yucaa. Mietin ensin sen olevan jukkapalmun vartta, mutta pikainen googlaus paljastikin friteeratun palan olevan maniokkia. Maku oli aika mieto ja koostumus hapero.

Costa Ricasta koetin bongata myös laadukkaita kahveja, mutta valitettavasti kahvin kultamailta ei sitä kovin helposti löydy. Monissa kahviloissa kahvi tulee geneerisestä automaatista, mutta onneksi onnistuin löytämään edes kaupasta paikallista luomukahvia kotiin tuomisiksi.

Tiesitkö: Arabica-kahvilajike saattaa loppua maailmasta ilmastonmuutoksen vuoksi, sillä kahvipensas ei kestä kovaa kuumuutta, vaikka kasvaakin tropiikissa.

Friteerattua maniokkia lautasella.

Espanja

Espanjasta tulee ensimmäisenä mieleen churrot! Churroja olen syönyt myöhemmin myös Meksikossa. Negatiivisessa mielessä muistoihin taas on jäänyt paella. Kävimme työkavereiden kanssa lounaalla, ja tarjolla oli todella rasvaista paellaa, jossa päämakuna oli artisokka. Pystyin hädin tuskin syömään lautasen tyhjäksi, koska ruoka oli niin pahaa. Pitäisi varmaan joskus antaa paellalle uusi mahdollisuus. Aurinkorannikolta ei edes saa aitoa paellaa, jota nauttiakseen kannattaa suunnata Valenciaan.

Tiesitkö: Paellassakin käytetty riisi tuli Espanjaan 700-luvulla arabien mukana.

Churroja. Nämä yksilöt ovat tosin Meksikosta, sillä Espanjasta ei ole muistona ruokakuvia.

Guatemala

Guatemalan ruokakulttuuri on osittain yhtenevä Meksikon ja muun naapuruston kanssa. Paljon tuli syötyä mm. tacoja ja quesadilloja. Panajachelissa söin usein myös paahdettuja maissintähkiä. Kadulla mummot grillasivat niitä hiilloksella, ja pintaan levitettiin lopuksi limen mehua ja merisuolaa. Ai että oli hyvää. Floresissa kävin myös mayojen ruokakojuilla syömässä maissivanukasta, joka oli tosi maukasta.

Guatemalasta saa muiden herkkujen lisäksi erinomaista suklaata. Kaakao oli aikanaan mayojen luksustuote, joten myös suklaalla on suuri merkitys alueella. Tosin mayat eivät keksineet suklaata sen nykymuodossa, vaan valmistivat sitä kaakaonibseistä prässäämällä. Keskiamerikkalainen suklaa on nykyäänkin hyvin kitkerää ja tummaa. Toki itseäni tumman suklaan ystävänä se ei haittaa lainkaan. Kaakaon ja suklaan lisäksi koetin etsiä täältäkin paikallista kahvia. Suurin osa laatukahvista menee kuitenkin ulkomaan vientiin. (Jos kaakaon ja suklaan historia kiinnostaa, niin lukaise seuraavaksi tämä postaus: Kaakaomuseossa: Maya-valtakunnan herkusta nykyajan superfoodiksi.)

Tiesitkö: Mayat keksivät kaakaon noin 2 000 eaa. Kaakaon jumala oli Ek Chuah.

El manjar guatemalteco -maissivanukasta, koristeena tyypillisesti kanelia ja rusinoita.

Mustikkasuklaata.

Hollanti

Amsterdamissa on jostain syystä suuri villitys syödä ranskanperunoita. En oikein tiedä, mistä tuo himo on peräisin, mutta ranskalaiskojuja on joka kulmalla. Olihan ne perunat ihan hyviä ja rapeita, mutta en nyt niiden perässä välttämättä lähtisi Hollantiin 😀 Ranskalaisiin oli tuolla tapana lisätä ketsupin sijaan reilusti majoneesia tai juustoraastetta.

Hollannista on pakko mainita myös stroopwafelit eli siirappivohvelit. Oikeasti ne ovat puolipehmeitä keksejä, joiden välissä on siirappimaista täytettä. Ihan superhyviä! Stroopwafeleita tarjoillaan aina KLM:n lennoillakin. Amsterdamista saa myös ”oikeita” vohveleita mitä houkuttelevimmilla täytteillä.

Tiesitkö: Stroopwafel kuuluu nauttia kuuman juoman kanssa. Keksi asetetaan kupin päälle, jossa se lämpenee ja sisus muuttuu juoksevammaksi.

Herkkuvohvelit taitavat olla kyllä alunperin naapurimaasta Belgiasta.

Itävalta

Wienissä vieraillessa minulla oli gastronomisesti katsottuna kaksi tavoitetta: syödä Wiener Schnitzeliä eli wieninleikettä ja sacherkakkua. Molemmat tavoitteet toteutuivat. Itävallassa wieninleike tarjoillaan yleensä perunasalaatin kera. Kaksi kertaa paneroitu leike on hyvin isokokoinen. Sacherkakkua taas olisin halunnut syödä Hotel Sacherissa, mutta en onnistunut löytämään sitä Wienin sokkeloisilta kaduilta. Päädyin syömään tuota aprikoosihillolla makeutettua tummasuklaista kakkua sitten jossain toisessa kahvilassa.

Tiesitkö: Hotel Sacherin yhteydessä oleva Cafe Sacher on niin suosittu nähtävyys, että sinne joutuu monesti jonottamaan.

Wienissä leike tarjoillaan perunasalaatin kera.

Pieni sacherkakkupala. Ärsyttää kun tuo syötävä koriste oli vinossa 😀 Ei olisi Hotel Sacherin alkuperäisessä laatukakussa noin huolimatonta esillepanoa..

Kreikka

Kreikassa on ihan mahtavan herkullinen ruokatarjonta! Tavernoita on joka nurkalla, jolloin viikon reissunkin aikana ehtii tutustumaan lukemattomiin erilaisiin ruoka-annoksiin. Kreikkalainen keittiö on saanut paljon vaikutteita Turkista ja Lähi-idästä. Omia suosikkiherkkujani ovat erityisesti täytetty pitaleipä eli gyrossouvlaki-lihavartaat (otsikkokuvassa) sekä dolma-viininlehtikääryleet.

Jälkiruuaksi saa usein supermakeaa baklavaa, jota ei pysty syömään kovin isoa palaa. Kyseessä on siis siirapilla ja hunajalla kostutettu filotaikinasta tehty torttu, jonka päällä on koristeena pistaasipähkinää. Kreikasta kannattaa muuten tuoda tuliaisina yrttejä ja oliiviöljyä.

Tiesitkö: Kreikka on maailman suurin oliiviöljyn kuluttaja. Enimmillään öljyä kuluu vuodessa noin 30 litraa asukasta kohti.

Gyros.

Dolma-kääryleitä ja tsatsikia.

Baklavaa.

Latvia

Balttikeittiöstä minulla ei jostain syystä ole mitään selkeää kuvaa. En edes tiedä, mikä olisi näiden maiden perinneruokaa. Riian lentokentällä söin joskus mieheni kanssa latvialaisessa ravintolassa, mutta en oikein muista, mitä tarjolla silloinkaan oli. Mielikuvissani on hapankaalia ja makkaraa, mutta en ole yhtään varma enää näin vuosien jälkeen 😀 (edit: mies vahvisti juuri muistikuvani oikeiksi.)

Viime syksynä Riiassa pyöriessäni kävin syömässä kauppahallien lähellä olevassa uzbekki-katuleipomossa aivan taivaallisia suolaisia pasteijoita, samsoja. Tätä samaa ruokakojua oli suositeltu jollain ruokasivustollakin. Neuvostoaikaan Baltian maat olivat eristyksissä ulkomaailmasta, mutta Kaukasuksen yhteydet olivat auki, jonka johdosta uzbekistanilainen ruoka on edelleen suosittua.

Tiesitkö: Suomalaisissa kahviloissakin tunnettu aleksanterinleivos on alunperin Latviasta ja valmistettu Aleksanteri III:n Riian vierailun kunniaksi.

Uzbekistanilainen ruoka on suosittua Latviassa.

Liettua

Tähän pätee sama kuin tuohon edelliseen kohtaan. Piti ihan googlata, mitä Liettuassa perinteisesti syödään. Näemmä olin onnistunut valitsemaan edes yhden perinneruuan Kaunasin matkallani, sillä ostin bussiaseman viereiseltä kioskilta pinaattitäytteisiä pasteijoita, jota latviaksi kutsutaan nimellä kibinai 🙂

Tiesitkö: Kibinai-pasteijat ovat peräisin Krimiltä kotoisin olevalta karaiimi-vähemmistöltä.

Kibinai-pinaattipasteija.

Meksiko

Ah, Meksiko, tästä voisi kirjoittaa oman postauksensa (kuten teki Muu maa mandariini -blogin Johanna P). Ollessani edellisellä kerralla Mexico Cityssä, tuli Zocalolla minua haastattelemaan englantia opiskelevien meksikolaisten ryhmä, jonka yhtenä kysymyksenä oli, mikä on lempiruokani Meksikossa. En voinut valita vain yhtä, enkä kykene siihen vieläkään.

Rakastan meksikolaisessa keittiössä erityisesti sellaisia ruokia kuin chilaquiles rojos, punaiseen salsaan sekoitetut friteeratut nachot, enchiladas verdes, tortillaan käärittyä kanaa, joka on kuorrutettu juustolla ja vihreällä salsalla, empanada-pasteijat, sekä flautat eli rapeaksi friteeratut lihalla täytetyt pienet tortillarullat. Meksiko on muuten ainoa maa, jossa olen joutunut jättämään osan tuoreesta chilistä syömättä, koska se oli niin tulista. En tiedä mitä lajiketta se oli, mutta joku habanerokin on lastenruokaa sen rinnalla 😀

Juomista on pakko antaa erityismaininnat Oaxacan perinteiselle savipannukahville, café de ollalle, Chiapasissa juodulle minttukaakaolle sekä yleisesti Meksikossa tarjottavalle hibiskuksen kukasta tehdylle agua de Jamaicalle.

Tiesitkö: Monet nykyajan superfoodeista, kuten amarantti ja chia-siemenet ovat peräisin mayojen ja asteekkien ajoilta.

Aamupalalla hedelmiä ja lämpimiä punaisia chilaquileja.

Vihreät kana-enchiladat.

Keskellä flauta. Vierellä toinen perinteinen ruoka, maissin lehteen kääritty tamale, jonka sisällä on maissitaikinaa ja lihaa. Lautasen yläkulmassa sitä supertulista chiliä, josta osa jäi syömättä.

Mongolia

Mongoliassa on hyvin rajalliset resurssit ruuantuotantoon, ja suurin osa aterioista koostuu maidosta, lihasta ja rasvasta. Mausteita ei juurikaan käytetä, joten ruoka on valitettavasti hyvin mautonta. Lihan lisukkeena tarjoillaan usein nuudeleita, perunaa tai riisiä. Kasviksia on tarjolla harvoin, valikoima on hyvin niukkaa (esimerkiksi porkkanaa, sipulia ja paprikaa). Onnistuimme onneksi löytämään lukemattomien etnisten ravintoloiden joukosta myös mongoli-ravintolan, ja sain tilattua perinteistä tsuivania eli paistettuja nuudeleita. Otin lisäksi taikinanyyttikeittoa, johon lisäsin tsuivanissa olleita muutoin kuivia nuudeleita. Tämäkin ruoka oli lähes mautonta.

Outoutena mainittakoon ”mongolialainen tee”, jota saimme vieraillessamme nomadiperheen jurtassa vuoristossa. ”Tee” paljastui juuri lypsetyksi hevosen maidoksi, joka oli maustettu suolalla..

Tiesitkö: Fermentoidusta hevosen maidosta tehdään myös mietoa alkoholijuomaa, kumissia.

Perinteinen mongolialainen ruoka on suht mautonta.

Kasvikset ovat mongolialaisella lautasella harvinainen näky. Lihassa ei ollut mausteena edes suolaa.

Panama

Rasvaa, sokeria ja roskaruokaa. Tämä ei selittelyjä vaadi. Olin viikon Panama Cityssä, enkä pystynyt löytämään sieltä juuri mitään terveellistä ruokaa. En tiedä oliko vika sitten minussa, mutta viikon aikana päädyin syömään vain Burger Kingissä, Subwayssä ja kahviloissa.. Kahdessa eri hostellissa aamupalakin koostui pannukakuista, jotka oli valeltu suklaakastikkeella ja banaanisiivuilla.

No, onhan siellä Panamassa toki muutakin ruokaa. Itse en vain osannut liikkua kovin kauas hostellien ympäristöstä, sillä jalankulkijoille Panama City on kauhistusten kaupunki. Ulkona oli myös jatkuvasti +35 astetta lämmintä, joten en jaksanut tehdä mitään. Katsoin muuten äsken karttaa, eikä alueellani oikeasti ollut ensimmäistäkään panamalaista ravintolaa. Mutta tyypillisiä panamalaisia ruokia ovat internetin arkistojen mukaan Costa Ricastakin tuttu friteerattu maniokki, cheviche, maustettu kanakeitto ja erilaiset tamalet.

Tiesitkö: Panama eroaa muista Keski-Amerikan maista siinä, ettei sen maatalous tai ruokakulttuuri ole koskaan nojannut maissin viljelyyn.

Viikon jälkeen tällainen aamupala alkoi jo tökkimään.

Siinäpä ensimmäinen kattaus. Jätä kommentteihin omia suosikki- tai inhokkiruokiasi maailmalta 🙂 Onko eteen tullut jotain sellaista, mitä et yksinkertaisesti ole pystynyt syömään?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

24 Comments

  • Reply Lentoonlähdössä by Hannamarielina sunnuntai, syyskuu 20, 2020 at 13:43

    Hauska postaus eri maiden ruoista 🙂 Kreikkalainen ruoka on kyllä niin hyvää! <3 Amsterdamissa viime vuonna käydessä nuita vohvelikojuja oli kyllä paljon mutta jostain syystä niitä ei tullut maistelua. Mitään erityisen pahaa ruokaa ei nyt matkoilta tule mieleen, mutta Budapestistä on paikallisena erikoisuutena jäänyt mieleen valtavan leivän sisältä tarjoiltu lihapata, joka oli kyllä hyvä mutta jota ei kyllä jaksanut syödä 😅

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, syyskuu 20, 2020 at 14:00

      Kiitos kommentista ☺️ Osa noista Damin vohveleista oli pettymys ja ihan kivikovia. Ja huomasin muuten saman Unkarissa, että siellä on isoja annoksia. Kävin gulassikeitolla ja sen yhteydessä ollu pikkelsiannos oli niin iso etten jaksanu syödä kaikkea loppuun. Hyvä ettei sitä ollu enemmän kun itse keittoa 😀

      • Reply Sinikka Sutinen sunnuntai, syyskuu 20, 2020 at 15:33

        No tiedätkin minut suurena Kreikan ystävänä, joten kreikkalaiset ruoat ovat lähellä sydäntäni, etenkin yhteisellä reissullamme Samoksella ensi krt syömäni viininlehtikääryleet jäivät erityisesti mieleen 😋

  • Reply Reissu-Jani sunnuntai, syyskuu 20, 2020 at 16:54

    Hauska juttu. Kaikkea ruokaa on yleensä syönyt mitä tarjotaan, mutta ehkäpä Intiassa tarjottu erittäin suolainen ja viemäriltä haiseva juoma jäi väliin – sitä kuulemma juodaan kun on kuuma päivä, niin saa tarvittavat suolat. Join puoleen väliin, ja sitten oli pakko lopettaa. Toisella Intian matkalla minulle tarjoiltiin samaa juomaa — otin juoman vastaan, mutta en koskenut siihen. Toinen juoma on Nepalissa tarjottava jakinvoitee — se oli aika outoa, kuten myös Mongoliassa ja Keski-Aasiassa tarjottava käynyt hevosenmaito.

    Paras ruoka on sitten vaikeampia valinta. Thaimaan ruoka on hyvää, Indonesian ruoka upeaa, ja Aussien ja Etelä-Afrikan steikit mahtavia. Jos yksi maa pitää valita niin Georgia. Sen maan ruoat ovat minusta parhaita. Tai … ehkäpä sittenkin itse tehdyt grillipihvit hiiligrillissä hyvän viinin kera.

    • Reply Tanja / Please Be Seated for Takeoff maanantai, syyskuu 21, 2020 at 16:19

      Sama juttu, että lähes mahdoton valita sitä parasta. Kaikelle on paikkansa. Tai lähes kaikelle. Hiljattain kirjoittelinkin vähemmän mukavista ruokamuistoistani, mutta onnekseni olen välttynyt vielä siltä suurimmalta peloltani eli saada jonain suurena kunnianosoituksena lampaansilmä. Siihen en pystyisi hampaitani iskemään. Tekisin Mr. Beanit ja jemmaisin sen johonkin kukkaruukkuun.

      Onkohan muuten niin, että iso osa meistä ruokareissaajista on myös innokkaita kotikokkeja? Jos vaihtoehtona on heikkotasoinen ravintola, niin paljon mieluummin syö kotiruokaa ja tietysti pitkissä reissuissa tuleekin pitkälti kokattua itse.
      Mutta hiiligrillattu pihvi kera laatuviinin – kyllä kiitos!

      • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, syyskuu 27, 2020 at 08:33

        Hyi hitto, lampaansilmä.. Onneks ei tosiaan mitään Mad Cook -tyylisiä aterioita oo hirveemmin tullu eteen 😀
        Mä oon joskus koettanu tehä matkoilta bongattuja ruokia kotona, mutta ei niistä koskaan tuu samanlaisia, kun täältä Itä-Suomesta ei oikein saa mitään kunnollisia etnisiä ruokatarvikkeita.

    • Reply INDIVUE lauantai, syyskuu 26, 2020 at 15:14

      Tämä kommentti on erityisesti Reissu-Janille, mutta toki muillekin – Intiassahan juodaan siis kuumalla ilmalla usein fresh lime sodaa, jonka resepti löytyy blogistani. Siinä hiilihappoveteen – joka on pullosta saatavaa juoma – sekoitetaan sopivassa määrin suolaa, sokeria tai siirappia ja tuorepuristettua sitruunaa. Antaa kummasti poweria helteillä. Viemärivettä tai kraanavettä ei aitoon fresh lime sodaan käytetä.

      Ja Cilla Maria, tee toki meksikolaisesta ruoasta oma postaus, niin pääsen fanittamaan sitä 🙂

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, syyskuu 27, 2020 at 08:25

      Apua, viemärijuoma kuulostaa hyvin epäilyttävältä 😀 Luultavasti olis jääny multakin juomatta, samoin kun tuo jakinvoitee. En ilahtunut Mongoliassakaan siitä hevosen maidosta, hyh..

  • Reply Marika / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, syyskuu 20, 2020 at 18:09

    Heh, maniokki ei maistunut minulle eikä Mikolle. Sitä oli usein tarjolla muun muassa paikallisissa Itä-Afrikan ravintoloissa. Meksikolainen ruoka on myös meidän herkkua, tosin itselleni mietona. Olen useamman vuoden ajan kasvattanut kotona chilejä, ne ovat todella kauniita ja lajikkeita on hauska aina eri vuosina vaihdella. Onneksi Mikko pitää tulisesta ruoasta.

    Kotona tulee tehtyä usein burrittoja ja myös chai masala – teetä. Ihastuttiin Kenian safarilla chai masalaan ja kotiin saavuttuamme kehitin siitä meidän näköisemme version.

    https://www.matkallamissamilloinkin.com/makuja-maailmalta-chai-masala-tee/

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, syyskuu 27, 2020 at 08:28

      Kiitos kommentista ja linkkivinkistä 🙂 Tuolla oli joku toinenkin, joka ei tykännyt maniokista. Mä en oikein enää muista, että se olis maistunu mitenkään erityisen pahalle, mutta tuskin se mitään herkkuakaan oli, kun en sitä sen jälkeen enää ettinyt syötäväks mistään 😀
      Täällä kans ollaan kasvatettu chilejä, mutta niihin on melkein aina tullut jostain syystä kirvoja. Siemenet on aina olleet jotain rändomeja, joten on ollu ihan arpapeliä, kuinka tulinen sato tulee 😀

  • Reply Tanja / Please Be Seated for Takeoff maanantai, syyskuu 21, 2020 at 16:05

    Siis ruokahan on jo itsessään syy matkustaa! Meillä on maailmalla ravintoloita, joiden vuoksi voisimme jo palata kohteisiin. Ruuan kautta on myös helppo tutustua paikallisiin kulttuureihin ja ihmisiin.
    Kieltämättä kyllä välillä voi olla vaikea löytää ihan sitä perinteisintä ruokaa, varsinkaan laadukkaasti tehtynä. Joissain maissa omaa keittiötä ei arvosteta niin paljon, että paikallista tarjottaisiin ravintoloissa. Toisaalla sitten tarjotaan nimellisesti sitä omaa lähes joka paikassa, mutta heikon laadun vuoksi se voi jättää väärän mielikuvan. Huippua onkin päästä syömään ihmisten koteihin tai edes ravintolaan, jossa ollaan ylpeitä tekemisestään.
    Noita katukeittiöiden antimia me ei yleensä kauheasti syödä, muttei toisaalta harrasteta Michelin-tasoakaan. Mutkattomat, paikallisten suosimat pikkukuppilat toimivat yleensä parhaiten ruuan autenttisuuden suhteen.
    Ja sitten joskus ruokakulttuurit säilyvät jännillä tavoilla.
    Esim. Hollannista on vaikea löytää perinneruokia, mutta Jakartassa olemme syöneet kunnon hollantilaista maalaisruokaa.
    Ranskiksista tuli mieleen, että yksi oma inhokkini on kun vähän siellä sun täällä tungetaan lisukkeeksi ranskiksia. Onhan ne halpoja ja käteviä ravintolan kannalta, mutta melkoinen pettymys ruuissa, joihin ne eivät kuulu.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, syyskuu 27, 2020 at 08:31

      Kiitos pitkästä kommentista 🙂 Sepä onkin paras tapa tutustua paikalliseen ruokaan, jos pääsee syömään ihan jonkun kotiin oikeaa kotiruokaa. Valitettavan harvoin tollasia tilanteita kuitenkaan tulee. Ja mitä tulee katukeittiöihin, niin kaikkein epämääräisimmät jää multakin väliin. Ja kyllä sitä muutenkin vähän miettii hygieniatasoa.
      Toi on muuten kans totta, että miks niitä ranskalaisia on pakko laittaa jokaiseen ateriaan. Esimerkiks tossa otsikkokuvan kreikkalaisessa ateriassa.. tuskin ne perunat kuuluu siihen alunperin. Ihan hyvin olis riittäny vartaat ja pitaleipä.

  • Reply Suvi T tiistai, syyskuu 22, 2020 at 15:48

    Espanjassa asuessani omaksi lemppariherkuksi muodostuivat churrot. Varsinkin paksun tumman kaakaon kanssa. Tykkään kovasti myös tapaksista, erityisesti croquetas on niin hyvää (suomeksi kroketit?). Kuten myös oikea serranokinkku, suoraan siitä jalasta leikattuna ohuen ohuena siivuna. Espanjasta myöskin saa tosi hyviä empanada-pasteijoita. Perinneruuista parasta on Madridin alueelta kotoisin oleva cocido, jossa on erilaisia lihoja, kikherneitä ja maukasta lientä. Oudointa ruokaa ehdottomasti oli mustekala mustekastikkeessa – maku ihan ok (aika mauton omaan makuuni), mutta ne mustekalan nystyrät vai mitä ovatkaan, eivät ole kovin miellyttävän tuntuisia syödä 😀 Perheessä, jonka luona asuin, tehtiin myös aika paljon ranskalaisia ja italialaisia ruokia, ja siitä tulikin eräänlainen sisäpiirin vitsi, kuinka tykkäsin yleensä enemmän juuri näistä muiden maiden ruuista kuin heidän tekemistään espanjalaisista ruuista, heh.

    Italialainen ruoka onkin ihan oma lukunsa, viime vuoden viikon reissulla taisin syödä pizzaa varmaan 4-5 kertaa, koska olihan se nyt ihan taivaallisen hyvää siellä. Samoin pastat ja risotot.

  • Reply Anna | TÄMÄ MATKA lauantai, syyskuu 26, 2020 at 11:00

    Maniokki. Täytyy sanoa, että siinä on raaka-aine, jonka kanssa en ole ystävystynyt. Yleensä olen nirsoilematon syöjä, mutta tuo ei kyllä maistu…

    Minulle ruoka on yksi olennaisimpia syitä matkustaa ja koitan kotonakin tehdä paljon etnisiä ruokia. Mutta eihän ne samalta maistu, kun se äänimaailma ja fiilis ja ihmiset ympäriltä puuttuvat.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, syyskuu 27, 2020 at 08:36

      Kiitos kommentista! Et ollukaan muuten ainoa maniokin vihollinen näissä kommenteissa 😀 Alko ärsyttää kun en muista enää kunnolla mille se maistu.
      Ja jep, eipä ne kotona kokatut ruuat koskaan maistu samalta, etenkään kun ei ole niitä originaaleja raaka-aineita saatavilla.

  • Reply Periaatteen Nainen lauantai, syyskuu 26, 2020 at 12:39

    Tämä oli ihana postaus, kun on asunut sekä Espanjassa että Väli-Amerikassa, ja viettänyt runsaasti aikaa Latviassakin! Guetamalassa nautimme ”pupusoja”, jotka muistaakseni ovat El Salvadorin perinneruokia ja mielettömän herkullisia.
    Kasvissyöjänä saa hyvin välteltyä kyseenalaisimpia annoksia, ja yleensä eniten on huolettanut ruoan hygienia, ei niinkään maku kuin raaka-aineet…

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, syyskuu 27, 2020 at 08:37

      Kiitos kommentista 🙂 Joo, noi pupusat tulee alunperin El Salvadorista. En tainnu jostain syystä törmätä niihin Guatemalassa. No ens kerralla sit.. 🙂 Ja totta, jotkut ulkomaan katukeittiöistä näyttää kauhistuttavilta. Puhumattakaan toreista ja markkinoista.. En ikinä ostais mitään helposti pilaantuvia ruokia niistä.

  • Reply Noora / Seikkailumielellä lauantai, syyskuu 26, 2020 at 19:18

    Paikallisiin ruokakulttuureihin tutustuminen on ihan paras osa matkailua! Paella ei kuulunut minunkaan suosikkeihini, kunnes söin sitä viime vuonna juurikin tuolla Valenciassa ja hoksasin mistä siinäkin ruoassa on oikeasti kyse. Ja olisiko tuo ranskalaisten himo rantautunut Hollantiin naapureilta Belgiasta?

    Omat ruokasuosikkini vetävät pitkälti makeaa linjaa. Esimerkiksi Puolassa rakastuin pierogi-nyytteihin, joiden sisällä on jonkinlainen makeanhapan, rahkamainen täyte. Suolaiset versiot sen sijaan eivät iskeneet. Espanjassa en niinkään perusta churroista, mutta nougatmainen turrón sen sijaan uppoaa ja sitä raahasin viime joulunakin pari kiloa mukanani Suomeen. Suolaisen puolelta sen sijaan italialainen keittiö vie ihan kokonaisuudessaan voiton.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, syyskuu 27, 2020 at 08:22

      Kiitos kommentista 🙂 Nyt kyllä heräs mielenkiinto päästä kokeilemaan sitä oikeaa paellaa. Ja myös noita erilaisia pierogeja kohtaan. Ite söin vaan niitä suolaisia versioita, enkä tiennyt, että niitä on makeitakin. Ja makeudesta puheen ollen, turrón on ihan uus tuttavuus.

  • Reply Rosa lauantai, syyskuu 26, 2020 at 23:05

    Kenialainen ja ugandalainen ruoka on jäänyt erityisesti mieleen mauttomuudestaan, mutta moni kai voisi sanoa samaa suomalaisesta ruuasta.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Hae blogista


    Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

    Syväluotaavaa matkailua maailman ääriin ja takaisin.

    Seuraa blogia Facebookissa | Instassa | Bloglovin'issa