Suomen suurin matkablogiyhteisö

Koronatestiin lentokentällä (Matkustaminen tällaisena aikana)

Lähdin Tanskaan kaksijakoisin miettein, sillä vaikka maa olikin (ja on edelleen) sallittujen turistimaiden joukossa, oli tartunnat pikkuhiljaa kasvamassa toisen aallon alkamisen merkiksi. Katsoin joka päivä uudet tartuntalukemat ja tein lopullisen päätöksen vasta lähtöpäivää edeltävänä päivänä. Tartuntoja oli joitain kymmeniä, ja niiden uutisoitiin olevan lähinnä paikallisia tautiryppäitä, kuten teurastamolla jossain rändom kaupungissa.

Lue lisää: Sunnuntaina Kööpenhaminaan: Kaksijakoiset mietteet tulevasta reissusta

Tämä oli tilanne ennen lähtöä. Nyt tartuntoja on jo yli 100 päivässä.

Ennen matkaa

Suurimman järkytyksen kohtasin jo kotimaassa junassa matkalla Helsinkiin. Juna oli täyteen pakattu ja ihmiset köhivät muiden päälle, eikä maskeista ollut tietoakaan. Seuraava kammotuksen aihe oli lähijuna Helsingistä lentokentälle. Se oli täynnä baarista tulleita humalaisia. Vaikka olinkin käyttänyt maskia junassa, minua ärsytti silti muiden ihmisten käytös. Mietin, että on todennäköisempää saada tauti kotimaassa junasta, kuin ulkomaille suuntaavasta lentokoneesta, ja olen edelleen sitä mieltä.

Finnairin lennolla oli maskipakko ja koneessa oli suht väljästi tilaa. Menomatkalla ihmiset eivät noudattaneet lentoemäntien ohjeita, vaan kaikki ryntäsivät käytävälle tungeksimaan heti, kun kone oli maassa. Tähän ei puututtu mitenkään.

Lue lisää: Huh Helsinkiä ja ensifiilikset Köpiksestä (matkustus koronan aikana)

Matkan aikana: Maskit ja hygienia

Tanskassa käytin maskia aina kun olin ruuhkaisimmilla alueilla, kuten Nyhavnissa ja Strøgetilla. Koetin kuitenkin vältellä noita alueita, enkä jäänyt niihin esimerkiksi kahville kertaakaan. Nähtävyydet loistivat tyhjänä ja sain kuljeskella yksinäni puutarhoissa ja linnojen pihoilla. Tivolissa oli maskipakko laitteissa, mutta kuljin maski naamalla myös ilman että menin laitteisiin (en siis käynyt laitteissa). Pidin maskia myös kun jouduin kulkemaan lentokentän ja kaupungin välin tyhjässä junassa ja sunnuntaina vieläkin tyhjemmässä metrossa.

Käytin reissussa FFP3-tason hengityssuojaimia. Minulle naurettiin kadulla maskin takia, mutta en välittänyt, vaan katsoin uhmakkaasti naurajia silmiin, jolloin he käänsivät katseensa pois. Kaupungin sisäiset matkat kuljin jalkaisin ja skuutilla, ja desinfioin käteni heti ajelun jälkeen. Kaupoissa ja joka paikassa oli käsidesiä, jopa Christianian pilvenmyyjien pöydissä. Desinfioin myös puhelinta ja kameraa välillä.

Ostin Tanskasta 50 kappaleen pakkauksen kirurginmaskeja, koska ajattelin varautua Suomen maskisuositukseen. Minulla on kotona hengityssuojaimia, mutta meinasin käyttää kirurginmaskeja niissä tilanteissa, mitkä eivät vaadi niin järeää suojautumista, ja säästää oikeat maskit tulevaa varten. Paketti maksoi Tanskassa 250 kruunua eli reilu 30 euroa. Omassa kotikaupungissani pakkauksesta saa pulittaa kaikkea aina 70 eurosta 149 euroon. Järkyttävää riistoa.

Matkan aikana: Hostellissa

Hostellissa meno oli hurjaa, eikä maskeja näkynyt kuin harvoilla ihmisillä. Kuljin käsidesin kanssa ja pesin käsiä koko ajan. En hengaillut yleisissä tiloissa, ja käytin keittiötäkin vain pakon edessä. Suurimman osan ajasta olin ulkona ja loput ajasta huoneessa. Majoituin kuuden hengen naisten dormissa, jossa sain onneksi huoneen perimmäisen yläsängyn, joka oli aivan ikkunan vieressä. Pidin ikkunaa auki 24/7 ja säädin ilmastoinnin täysille. Onneksi kukaan ei valittanut siitä. Pyyhin huoneen vessassa hanaa ja pintoja.

Hostellin baarissa pidettiin tietovisaa yksi ilta kun tulin kaupungilta.

Ensimmäisen yön jälkeen jouduin kuitenkin vaihtamaan huonetta, sillä huoneeseen tuli kaksi hollantilaista naista, joista toinen yski ja niiskutti koko yön. He myös ilmoittivat menevänsä myöhemmin Ruotsiin, vaikka Hollanti on kieltänyt kansalaisiaan matkustamasta sinne. Nukuin tuon yön maski naamalla ja menin aamulla respaan pyytämään uutta huonetta. Sain saman huoneen perällä olevan yläsängyn myös uudesta huoneesta.

Paluu Suomeen

Olin typerästi kuvitellut, että nyt kun matkustusrajoituksia on purettu ja ihmisten on sallittu liikkua hieman vapaammin, osaisivat ihmiset myös arvostaa sitä ja toimisivat vastuullisesti. Mitä vielä. Ärsyynnyin ja petyin ihmisiin lukemattomia kertoja viikon matkan aikana. Vaikka itse koetat olla huolellinen ja minimoida vaaroja, tekevät muut siitä välillä täysin mahdotonta.

Finnairin paluulennolla kone oli hieman täydempi, ja maskipakko oli tietenkin voimassa. Moni kieltäytyi tarjottavista. Itse otin janon takia mustikkamehun. Pidätin hengitystä, raotin maskia, join juoman yhdellä huikalla ja laitoin maskin takaisin. Koneen laskeutuessa lentoemännät olivat paljon tiukempia ja säntäsivät torumaan käytävälle nousevia ihmisiä ankaralla äänensävyllä. Olin tuosta hyvilläni. Koneesta poistuminen tapahtui tällä kertaa oikeaoppisesti ryhmissä.

Lentokentällä

Tanskasta palatessani oli samalla viikolla Helsinki-Vantaan lentokentälle avattu koronainfo- ja testauspisteet. Uutisissa kuvailtu käytäntö poikkesi kuitenkin huomattavasti siitä, mitä kentällä todellisuudessa tapahtui. Olin uutisten perusteella saanut kuvan, että jokaista tulijaa haastatellaan erikseen. Tämä oli niin kaukana todellisuudesta kuin voi olla. Saapuvien aulassa oli muutama tyyppi jakamassa THL:n lappusia, missä kerrottiin geneeristä tietoa koronasta. Kysyin lapun antajalta, pääsenkö testiin. Mies ei tiennyt, vaan käski kysyä HUSin neuvontapisteestä.

Marssin siis sinne. Paikalla oli jonkin verran jonoa, mutta suurin osa kuitenkin käveli ohi kiinnittämättä pisteeseen mitään huomiota. Kerroin, että tulen Tanskasta ja että minulla on kurkku hieman kipeä. Hoitaja antoi testilapun ja käski jäädä odottamaan. Samalla lennolla ollut mies tuli myös testattavaksi, mutta lähti kesken kaiken menemään.

Moni paikalle tullut ja testiin halunnut käännytettiin pois, sillä kentällä testattaisiin vain ne, keillä on oireita. Muiden olisi mentävä kotiin ja otettava yhteyttä omaan terveydenhuoltoon, mikäli oireita ilmenee. Myös riskimaista tulleilta ei suostuttu ottamaan testiä, koska he olivat oireettomia. Kuulin, kuinka jotkut sanoivat, että ”Nyt alkoikin koskea just kurkkuun..”, jolloin hoitajan oli pakko antaa testilappu.

Osa testilapun saaneista kyllästyi jonottamaan, sillä testiin pääsyn ajaksi arvioitiin kaksi tuntia. Odotin itse reilu puoli tuntia, kunnes hoitaja tuli hakemaan minut ja pari muuta testipaikalle, joka sijaitsee lentokentän konferenssitiloissa. Siellä odottelin vielä toiset puoli tuntia, jonka jälkeen pääsinkin testiin. Ensimmäisellä luukulla annettiin perustiedot, jonka jälkeen siirryttiin testipisteelle. Edelläni oli lapsiperhe, ja toinen lapsista huusi kuin syötävä. Sanoin tietoja kirjanneelle hoitajalle, että toivottavasti minusta ei lähde samanlainen ääni.

Koronatestissä

Olin oikeasti peloissani, sillä olin nähnyt aiemmin videoita koronatestin ottamisesta, enkä voinut uskoa, että olin tullut nyt vapaaehtoisesti kyseiseen kidutustoimenpiteeseen. Olin varma, että testi sattuu ja oksettaa, ja pyörryn siihen paikkaan. Kuvittelin mielessäni, kuinka iso pulloharja työnnetään 15 sentin syvyyteen nenän pohjalle asti ja miten tikku raapii limakalvoja samalla kun oksennus lentää kaaressa testaajan päälle 😀 Väärässähän olin.

Ensin otettiin normaali nieluviljely, mikä aiheuttaa aina pienen yökkäyksen. Se ei kuitenkaan ollut paha rasti ja oli hetkessä ohi. Sen jälkeen oli vuorossa pahamaineinen nenätesti, ja suojapukuun ja visiiriin pukeutunut mies nosti pulloharjan näköisen tikun ilmaan. Tikku olikin paljon pienempi, mitä olin kuvista nähnyt. Hoitaja käski minun nostaa leuan ylös ja avata hieman suuta. Pulloharja sujahti nenän pohjalle, mies laski viiteen ja pyöräytti harjaa joka numeron kohdalla.

Sitten kaikki oli ohi. En ollutkaan tuntenut kipua, yökötystä enkä juuri mitään muuta kuin pientä kutitusta! Joo, kyllähän se tikku menee syvälle, mutta ei se kuitenkaan mene nieluun asti, josta tulisi oksennusrefleksi. Testi oli paljon iisimpi kuin normaali verikoe. Olen ollut monta kertaa poskionteloiden punkteerauksessa, ja sekin on ikävämpi toimenpide kuin koronatesti.

Ei siis tarvitse pelätä ollenkaan, eikä ainakaan pelon takia kannata jättää testiin menemättä!

Karanteenissa

Sain mukaani ohjeet, miten toimia tulosta odotellessa. Pitää mennä suoraan majapaikkaan ja pysyä siellä ihmiskontakteja vältellen kunnes tulos on valmis. Julkisia kulkuvälineitä ei saa käyttää. Uutisista poiketen kukaan ei valvonut testiläisten poistumista, eikä kukaan saattanut mihinkään taksiin, kuten olin odottanut.

Varasin yksityismajoituksen Vantaalta kahdeksi yöksi, sillä testin tuloksen kerrottiin saapuvan 24-48 tunnin sisällä. Jos tulos on negatiivinen, tulee tekstiviesti, jos positiivinen, tulee puhelu. Kävelin tänne majapaikkaan ja olen ollut suihkua ja pyykinpesua lukuunottamatta huoneessani. Täällä on jääkaappi, mikro, kahvin- ja vedenkeitin sekä telkkari. Otin Tanskasta mukaan kaikki ruuat, mitä en ollut ehtinyt syömään, mutta pakko myöntää, että kävin lentokentän Alepassa hakemassa vichyä, lohikeittoa ja kanasalaatin. Olin juuri desinfioinut kädet ja vaihtanut puhtaan maskin.

Onneksi oli pikkupussi pulveria ja pyykkinaru repussa, koska minulla ei ollut enää puhtaita vaatteita karanteeniin. Pesukone oli vapaana, mutta kuivausrumpu ei.

Nyt sitten vain odottelen täällä majapaikassa, ja toivon että saan tekstiviestin. En tiedä, mitä teen, jos minulla onkin COVID-19. Tosin en jaksa uskoa, että olisin saanut tartuntaa, mutta parempi katsoa kuin katua. Luultavasti tulos ei tule vielä tänään, sillä ruuhkaa oli niin paljon eilen. Päivitän lopullisen tuloksen tähän postaukseen, kunhan ilmoitus saapuu.

Kahdesta sängystä huolimatta on tämä yksityismajoitus. Ihanaa olla omassa rauhassa dormimajoituksen jälkeen.

Tiedän, että tein itsekkään päätöksen lähteä matkaan, mutta kannan siitä nyt vastuun. Toivoisin, että kritisoijat pitäisivät itse yhtä hyvän huolen omasta hygieniastaan, ihmisjoukkojen välttelystä kuin kaikista muistakin toimenpiteistä myös täällä kotimaassa (niin kuin suurin osa ihmisistä varmaan tekeekin).

Ja vielä lopuksi toive Suomeen palaaville: Jos sinulla on oireita, mene epäröimättä testiin. Ja jos tulet riskimaasta, jää omaehtoiseen karanteeniin. Se on kuitenkin pieni hinta siitä, että olemme päässeet edes hetkeksi matkustamaan. Nyt tilanne taas varmasti hankaloituu, ja siihen on vaan mukauduttava jälleen.

Päivitys: 10.8. Olen odottanut nyt yli 48 tuntia, eikä tulosta varmaan ole enää tänään odotettavissa. Kuuntelen juuri STM:n tiedotustilaisuutta lentokenttätesteistä, ja siinä sanottiin, ettei edes perjantain testejä ole vielä valmiina. Oma testini tehtiin lauantaina iltapäivällä/alkuillasta.

Päivitys: 12.8. Neljä päivää testistä, eikä vieläkään vastausta. Jonotin juuri tunnin Vantaan kaupungin tartutatautiyksikköön, mutta sieltä ei vastaa kukaan eikä takaisinsoittopyyntöjä oteta. HUSLABista ei kerrota tuloksia, eikä Kanta-palvelussa näy, että mitään testiä olisi edes otettu.
Soitin myös oman kotikuntani terveyskeskukseen, ja lääkäri oli sitä mieltä, että uutta testiä ei otettaisi ainakaan tässä vaiheessa. Eli eristys jatkuu ja sairaanhoitajan kehoitus oli pysyä karanteenissa, kunnes kurkku ei ole yhtään kipeä.

Myöhemmin samana päivänä: Tulos saapui neljän vuorokauden jälkeen! Aion silti jatkaa eristystä ainakin sunnuntaihin asti.

Köpis-sarjan muut postaukset:

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Johanna P. / Muu maa mandariini sunnuntai, elokuu 9, 2020 at 17:44

    Tsemppiä karanteeniin ja toivottavasti testi tulee negatiivisena vastaan 🙂 itsellä loppuu kahden viikon karanteeni vihdoin pian. Yllätyin myös siitä miten huonosti hki Vantaan kentällä tehtiin yhtään mitään.. Tsemppiä

  • Reply Marika /Matkalla Missä Milloinkin keskiviikko, elokuu 12, 2020 at 10:50

    Tsemppiä tuloksen odotteluun, toivottavasti tulee pian! Olet ollut ihastuttavan huolellinen koronaan liittyen, toivottavasti muutkin toimisivat samoin.

  • Reply Elina / elinanmatkalaukussa lauantai, elokuu 15, 2020 at 11:28

    Tosi vastuullisesti toimit matkalla 🙂 Kyllä siinä oma ärsytyskynnys kasvaa, jos ja kun haluais suojella itseään ja muita ja sitten ympärillä on pelkkää välinpitämättömyyttä! Onneksi testi oli negatiivinen, mutta valitettavasti kaikilla ei niin ole ja siks jokaisen teko on tärkeää. Me yövyttiin kesälomareissun viimeinen yö Iissä, josta luin vasta kotiin palattua, että siellä oli ollut suhteellisen paljon tartuntoja väestöön verrattuna. Mitään oireita ei meille ilmaantunut, mutta silti oli joka päivä pieni jännitys, mitä jos, mitä jos ja siinä alkoi jo pää raksuttamaan, ketä ollaan tavattu ja missä käyty. Nyt on lyöty jarruja taas pohjaan menemisen suhteen, onneks kesällä ehti ihan kiitettävästi liikkua paikasta toiseen 🙂

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, elokuu 15, 2020 at 16:06

      Kiitos kommentista 🙂 Kyllähän se ihmisten toiminta ärsytti. Samoin on ärsyttäny se, miten mustavalkeasti Suomessa pysyvät ihmiset suhtautuu matkusteluun. Kuvitellaan, että kaikki ulkomaille lähtevät toimii tosi vastuuttomasti, ja sitten ne jotka jää kotimaahan, saa kiillottaa omaa sädekehäänsä. Moni kritisoijista on käyny kesän aikana ruuhkaisissa kotimaankohteissa, käy kaupassa pitämättä turvavälejä, matkustaa junalla ilman maskia, menee kipeenä töihin, istuu baareissa ja puhaltelee kadulla röökinsavua muiden päälle yskän saattelemana. Mutta koska he eivät matkustele ulkomaille, ovat he toki monin verroin parempia ihmisiä.
      Onneks teillä kesän matka sujui ilman ongelmia ja säästyitte myös koronalta. Nää pienet mökkipaikkakunnat on ollu koko ajan kuormituksen alla, eikä se korona koskaan hävinny kotimaastakaan mihinkään tän kesän aikana, joten siinä mielessä tuo Iin tilannekaan ei yllätä. Tsemppiä syksyyn!

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Hae blogista


    Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

    Syväluotaavaa matkailua maailman ääriin ja takaisin.

    Seuraa blogia Facebookissa | Instassa | Bloglovin'issa