Neljäs päivä Kööpenhaminassa on juuri alkamassa. Fiilikset ovat muuttuneet merkittävästi paremmiksi sunnuntain ensitunnelmien jälkeen. Kaupunki on alkanut vaikuttaa ihan kivalta, ja pikkuhiljaa alkaa myös hahmottaa missä mitäkin on. HUOM! Lopussa kerron koronaan liittyvistä asioista, joten jos et halua lukea aiheesta, skippaa tekstin loppuosa.
Jos et ole lukenut aiempia osia, pääset niiden pariin tästä:
Sunnuntaina Kööpenhaminaan: Kaksijakoiset mietteet tulevasta reissusta
Huh Helsinkiä ja ensifiilikset Köpiksestä (matkustus koronan aikana)
Ajelu skuutilla pyöräilijöiden keskellä
Olen kuljeskellut pääosin jalkaisin, mutta maanantaina ostin Limen skuuttipassin, millä sai ajella 24 tuntia rajattomasti, kunhan yksittäinen matka kesti korkeintaan 30 minuuttia. Ajelin yhteensä maanantain ja tiistaiaamun aikana lähes kaksi tuntia, jolloin hintaa ajeluille olisi tullut ilman passia noin 40 euroa (35 senttiä minuutti). Passi maksoi vajaa 9 euroa, joten säästöä tuli huomattavasti.
Limet kulkevat täällä 20 km/h, eli niiden nopeutta on rajoitettu hieman. Kööpenhaminaa pidetään Amsterdamin ohella Euroopan pyöräilypääkaupunkina, ja olenkin sukkuloinut skuutilla pyöräkaistoja pitkin. Meno on hirvittävää ja koko ajan saa olla tarkkana, mistä suunnasta tulee mitäkin liikennettä. Pyöräkaistat muuttuvat välillä bussikaistoiksi ja risteykset ovat monisyisiä ja hieman sekavia.
Pyöräilijöille ja jalankulkijoille on omat liikennevalot, ja pyöräilijät käyttävät käsimerkkejä viestiäkseen aikeistaan. Esimerkiksi risteykseen tultaessa nostetaan kämmen pystyyn sen merkiksi, että pysähdytään odottamaan vihreää valoa eikä käännytä sivulle. Skuutin kanssa taas et pysty irrottamaan kättä ohjaustangosta, joten olen näyttänyt jalalla merkkiä, jos aion kääntyä.
NÄHTÄVYYKSILLÄ
Missä sitten olen kuljeskellut? Alla pieni kooste päänähtävyyksistä, joilla kai yleisimmin vieraillaan. Vallitsevan tilanteen vuoksi nähtävyydet ovat olleet pääosin tyhjiä, vain kourallinen ihmisiä liikkuu etenkin aamupäivän aikaan. Illalla meno vilkastuu erityisesti keskustan Strøget-ostoskadulla.
Rosenborgin linna ja puutarha
1600-luvun alussa rakennettu renessanssi-tyylinen linna on toiminut 1700-luvulle saakka kuninkaallisten asuinsijana, mutta nykyään se toimittaa museon virkaa. En käynyt linnan sisällä, vaan kuljeskelin jonkun aikaa kauniissa puutarhassa ja puistoalueilla.
Pieni merenneito
Pienen merenneidon patsas sijaitsee Köpiksen pohjoisosassa. 1913 paljastettu Edvard Eriksenin pronssiveistos on saanut inspiraation tanskalaisen satukirjailija H.C. Andersenin samannimisestä baletista.
Patsas on oikeasti todella pieni, enkä oikein tiedä, miksi juuri se on niin suosittu nähtävyys normaaliaikana. Tällä hetkellä patsaalla ei ollut juuri ketään, vaikka yleensä sen kuvaamista joutuu jonottamaan. Pieni merenneito on kokenut ”uransa” aikana lukuisia ilkivallantekoja. Sen pää on mm. sahattu kaksi kertaa irti ja patsasta on töhritty lukemattomia kertoja, viimeksi kesäkuussa.
Kastellet
Tähän en jostain syystä muista törmänneeni ollenkaan, kun etsin ennen matkaa tietoja nähtävyyksistä. Lähtiessäni merenneidolta takaisin kohti kaupunkia, ajoin sattumalta Kastellet-linnoituksen vierestä. 1600-luvulla rakennettu tähdenmuotoinen linnoitus on nähnyt paljon historiansa aikana, ja siitä onkin tehty nykyään suojelukohde.
Yksi Euroopan vanhimmista ja parhaiten säilyneistä linnoituksista on osittain avoin yleisölle, osittain taas Tanskan puolustusvoimien käytössä. Sympaattisten rakennusten lisäksi saarelta löytyy suuri puinen tuulimylly. Saarta reunustaa hiekkatie, joka on tanskalaisten lenkkeilijöiden suosiossa. Sääntöjen mukaan tieltä ei saa poiketa nurmialueille.
Gefjon-suihkulähde
Linnoituksen edustalla Churchill-puistossa Pyhän Albanin anglikaanisen kirkon vieressä sijaitsee kaunis suuri suihkulähde, jonka aihe perustuu skandinaaviseen mytologiaan. Gefjon on maanviljelyksen jumalatar ja neitsyiden suojelijatar.
Wikipedian mukaan myyttiin liittyy seuraavanlainen tarina:
”Tanskassa pienellä Fyn saarella asunut Odin lähetti Gefjonin pohjoiseen hankkimaan lisää maata Odinille ja muille jumalille. Kierteleväksi näkijänaiseksi naamioitunut Gefjon tapasi svealaisten valtakunnan kuninkaan Gylfen, ja he viettivät useita öitä yhdessä. Kuningas halusi palkita Gefjonin ja lupasi tälle niin paljon maata kuin hän voisi yhdessä päivässä kyntää. Gefjon synnytti neljä poikaa erään jättiläisen kanssa ja muutti heidät jättiläismäisiksi häriksi, joiden avulla hän kynti suuren alan maata. Härät vetivät maan etelään Tanskaan, jossa siitä tuli Sjellanti, ja Ruotsiin jäänestä kuopasta tuli Mälaren-järvi. Palkaksi Gefjon sai Odinilta puolisokseen tämän pojan Skjoldin.”
Amalienborgin linna ja Marmorikirkko
Nykykuninkaallisten talvikotina toimiva Amalienborgin linnan aukio kumisi tyhjyyttään. Ainoastaan taustalla tapahtuva rakennustyömaa toi meteliä maisemaan. 1700-luvun puolivälissä rakennettuun rokokoo-tyyliseen kompleksiin kuuluu neljä palatsia, jotka sijaitsevat keskusaukion ympärillä. Linnanaukiolla voi seurata päivittäin vahdinvaihtoa.
Palatsien välistä lähtee lyhyt katu, jonka päästä löytyy Fredrikin kirkko eli tutummin Marmomikirkko. Pistäydyin vain nopeasti sisällä, sillä skuutti jäi lukitsemattomana pihalle. Sitä ei saanut pysäköidä alueelle.
Nyhavn
Nyhavn on ehkä ikonisin Kööpenhaminan alue, ja se on luultavasti tuttu näky kaikille, ketkä ovat nähneet vähintään kuvia Köpiksestä. Kanaalin ympärille levittyvä värikkäiden talojen alue tuo hieman mieleen Amsterdamin. Nyhavnissa on tällä hetkellä meneillään Rahapaja-tv-sarjan kuvaukset, joten liikkumista siellä on osittain rajoitettu. Kuvauksia saa kuitenkin seurata ihan lähietäisyydeltä.
Nyhavn eli Uusi satama ei suinkaan ole uusi, vaan se on peräisin 1600-luvulta. Kaupunginosassa sijaitsee nykyään runsain mitoin kahviloita, baareja ja ravintoloita. Kanavassa lipuu historiallisia puulaivoja ja sieltä lähtee myös Kööpenhaminan kanava-ajelut. Aion mennä tässä joku päivä turistilaivan kyytiin katselemaan kaupunkia myös vedestä käsin.
Kongens Nytorv
Kuninkaan uusi aukio on yksi Kööpenhaminan keskusaukioista. Se löytyy ostoskatu Strøgetin päästä. Torin ympärillä on useita vanhoja koristeellisia rakennuksia, kuten 1800-luvulta peräisin oleva suuri hotelli sekä Tanskan kuninkaallinen teatteri. Aukion keskellä on kauniit kukkaistutukset ja kuninkaan ratsupatsas.
Parhaillaan Kongens Nytorvin ympärillä on myös valokuvanäyttely, joka kertoo 250:n Tanskaan eri puolilta maailmaa muuttaneen pakolaisen, siirtolaisen ja maahanmuuttajan tarinan. Näyttely on mielenkiintoinen ja laittoi miettimään entisestään, miten kohtelemme muualta tulevia ihmisiä.
Strøget
Strøget on Kööpenhaminan pääostoskatu, jolla kulkee päivittäin kymmeniätuhansia ihmisiä (ei kylläkään tähän maailman aikaan). Kävelykatu muodostuu seitsemästä eri kadusta Kongens Nytorvin ja Rådhuspladsenin välissä, joka tekee siitä sekä Euroopan pisimmän että yhden vanhimmista kävelykaduista. Liikkeitä löytyy laidasta laitaan aina H&M:stä ja New Yorkerista Gucciin ja Louis Vuittoniin. Kadun varrella on myös lukuisia ravintoloita ja kahviloita.
Rådhuspladsen
Raatihuoneen aukio on toinen Kööpenhaminan pääaukioista. Nimensä mukaan aukiolla sijaitsee raatihuone. Aukiolta löytyy mm. ravintoloita, pikaruokaketjuja sekä H.C. Andersenin patsas.
Herkkupuodit
Kööpenhaminassa on paljon erilaisia herkkuleipomoita ja kahviloita, joihin kannattaa istahtaa hetkeksi. Hintataso täällä on kyllä tosi korkea, mutta kerrankos sitä ollaan matkalla, niin voi vähän herkutellakin.
Kävin esimerkiksi 1876 asti toimineessa Reinh. van Hauenin kahvilassa, jossa testasin kahta erilaista skonssia. Toinen oli perinteinen suklaaversio, mutta toinen oli tehty ruistaikinaan, mikä sai leivoksen maistumaan ruisleivältä, jossa on suklaata ja pähkinärouhetta.
—
Korona-huomioita täältä
Juuri kukaan ei käytä maskia, eikä ihmiset oikeastaan noudata turvavälejä niillä alueilla, mihin kertyy ruuhkaa. Olen itse käyttänyt maskia, kun olen liikkunut ryysiksen aikaan kävelykaduilla, sekä eilen, kun olin Tivolissa. Kun kuljen maski naamalla, saan osakseni huvittuneita katseita. Kerran joku mies oikein varta vasten yskäisi kohdallani. Kuinka lapsellista 😀 Puolestaan niiden harvojen ihmisten kanssa, ketkä käyttävät maskia, olemme vaihtaneet silmillämme hyväksyvän eleen tai pienen nyökkäyksen.
Tivolissa maskeja näkyi enemmän ja osassa laitteista näytti olevan huvipuiston asettama maskipakko. Käsidesipisteitä löytyy jokaisen lippuautomaatin kyljestä ja työntekijöillä on kasvovisiirit. Ravintoloissa, kahviloissa ja kaupoissa on käsidesiä tarjolla. Joka paikassa on myös kylttejä, missä kehoitetaan pitämään etäisyyttä muihin ja pesemään käsiä, mutta eipä tuollaiset hirveästi ihmisiä rajoita.
Hostellissa ei ole merkkiäkään varovaisuudesta, mikä on aiheuttanut sen, etten ole viettänyt aikaa yleisissä tiloissa, ainoastaan keittiössä pakon edessä. Esimerkiksi eilen kun tulin Tivolista, oli aulassa alla oleva näky odottamassa. On edesvastuutonta, että hostelli ylipäänsä järjestää tuollaisia kokoontumisia (kyseessä oli tietovisa dokaamisen ohessa.)
Jouduin myös vaihtamaan huonetta ensimmäisen yön jälkeen, sillä toinen hollantilaisista naisista yski ja köhi koko yön, joten nukuin ensinnäkin maski päässä. Aamulla menin respaan pyytämään huoneen vaihtoa, mikä onneksi onnistui. Nainen oli aiemmin illalla rehvastellut, kuinka he aikovat Hollannin valtion suosituksista huolimatta mennä Ruotsiin. Ärsyttää suuresti, ettei matkailijat ole tämän vastuuntuntoisempia. Olisi voinut kuvitella, että edes tällaisena aikana ihmiset osaisivat toimia järkevämmin, mutta ei.
Maskin käytön lisäksi pesen käsiä yhtenään ja minulla on käsidesiä mukana kaupungilla. Varotoimista huolimatta kurkku on kipeä, tai enemmänkin kuiva, mutta toisaalta se ei ole mitään uutta, vaan kurkku kipeytyy lähes aina kun lähden matkoille ja joskus muulloinkin, jos on esim. yhtään saasteita tai siitepölyä ilmassa. Olen myös laittanut hostellihuoneessa ilmastoinnin täysille ja pidän ikkunaa auki. Mitään sen kummempia oireita, kuten yskää tai hengenahdistusta ei ole. Kuumemittari on mukana, mutta sille ei ole ollut käyttöä.
Pitää varmaan kaiken varalta kuitenkin mennä koronatestiin, kun pääsen kotiin. Joka tapauksessa aion olla maski päässä, kun palaan Suomeen, ja eristän itseni ihmisistä ensimmäisten päivien ajaksi.
Köpis-sarjan muut postaukset:
- Nørrebron kaksi puolta – Kaupunginosa ansaitsi uuden mahdollisuuden
- Koronatestiin lentokentällä (Matkustaminen tällaisena aikana)
- Tivoli, Assistens, satumainen puutarha.. Kiertelyä Kööpenhaminassa osa 2
- Huh Helsinkiä ja ensifiilikset Köpiksestä (matkustus koronan aikana)
- Sunnuntaina Kööpenhaminaan: Kaksijakoiset mietteet tulevasta reissusta
8 Comments
Ihan mahtavaa, että olet alkanut viihtyä Kööpenhaminassa! Olet ehtinyt näkemään jo paljon. Ja lopulta siis selvisikin, mitkä kuvaukset kaupungissa olivat meneillään.
Patsaat muuttuvat paljon kiinnostavimmiksi, kun kuulee tarinan niiden taustalta. Itse pidän Pienestä merenneidosta. Käsittämätöntä, miksi täytyy tehdä ilkivaltaa patsaalle.
Ihmetyttää myös tuo ihmisten välinpitämättömyys koronan suhteen. On ikävää, että turvaväleistä ja hygieniasta ei huolehdita, saatikka se että arvostellaan (ja yskitään päin) terveys uhkaan vakavasti suhtautuavia. Ihanaa loppureissua!
Kiitos 🙂 Kyllähän tuo oli kiva kaupunki, kun siihen pääsi tutustumaan paremmin! Mäkään en ymmärrä ilkivaltaa ja paikkojen sotkemista/hajottamista. En käsitä mitä iloa siitä voi kukaan saada.
Ja niimpä, ihmiset tuntui olevan aika huolettomia. Toivottavasti tilanne muuttuu varovaisemmaks nyt kun tautitapauksia on alkanu tulla lisää.
Polkupyörän lainaus on kyllä järkevää Köpikseen nähtävyyksiä katsellessa. Etäisyydet eri paikoista toiseen ainakin kävellen, tulee melko rankaksi. Minä pidin Köpiksessä. Kaupungissa on tunnelmaa.
Kyllähän tuota tuli käveltyä joku 10 kilometriä aina päivän aikana siitäkin huolimatta, että ajeli skuutilla osan matkoista 🙂
Pientä Merenneitoa on toki aina Köpiksessä käydessä pistäydyttävä moikkaamaan. Viime vuosina olen myös pyrkinyt kuvaamaan sitä myös siten, että kuvista näkyy miten aasialaiset ovat sen ”omineet” mutta tosiaan juuri nyt tilanne taitaa olla toinen. Pyöräily kaupungissa on mielstäni aika helppoa juuri siksi, että puöräilijöitä on niin paljon.
Kiitos kommentista 🙂 Näin mäkin muistelen nähneeni niitä kuvia, missä merenneito on aasialaisten ympäröimänä. Pyöräily jäi multa testaamatta, kun ajelin vaan skuutilla. Aika hyvin se letka meni eteenpäin, mutta ne risteysalueet oli mun mielestä haastavia, etenkin jos olit kääntymässä johonkin suuntaan.
Onpa ärsyttävää välinpitämättömyyttä toisilta koronan suhteen! Voin vain kuvitella, kuinka ahdistavaa nukkua dormissa, jossa joku köhii pöpöjä ilmoille 🙁 Omilla kesäreissuilla olin onneksi lähinnä metsien keskellä ja aika vähän ihmisten ilmoilla, mutta kyllä se joidenkin ihmisten käytös esim. laivan buffassa ihmetytti myös.
Paljon ehdit kuitenkin nähdä ja kokea Köpiksessä. Itse kävin siellä joskus ehkä yhdeksän vuotta sitten ja pidin kaupungista paljon. Couchsurffaus-majoittajani asui jossain ihanassa siirtolapuutarhassa keskustan ulkopuolella ja lainasi minulle pyöräänsä, ja oli kyllä hienoa kokea Köpiksen pyöräilykulttuuri tuolloin. Pyöräilijänä siellä tunsi kyllä olevansa teiden valtias.
No näin on! Sulla on kyllä hyvät oltavat, kun saat olla raikkaassa luonnossa yksin 🙂 Ja niin muuten, sulle tuo pyöräily tuli varmaan ihan eri lailla tutuks Köpiksessä!