Suomen suurin matkablogiyhteisö

Synttärit Pielisen rannalla ja kiva kesäpäivä Kolin upeissa maisemissa

Jo viime kesäksi suunniteltu perheemme yhteinen päiväretki Pohjois-Karjalan Lieksaan, Kolin kansallispuistoon toteutui vihdoin eilen. Lähdimme ajelemaan Varkaudesta aamulla 7 hengen seurueellamme, johon kuului lisäkseni äiti, pikkusisko ja toinen pikkuveljistä perheineen. Meillä oli tarkoitus juhlia samalla veljenpoikien 10- ja 6-vuotissynttäreitä.

Ensimmäinen etappi matkan varrella oli nostalginen Karvion kanava, joka on tullut minulle tutuksi lapsuudessani useaan otteeseen. Kuitenkaan legendaarinen Uittotupa ei ollut auki, joten joimme pikaisesti kahvit Karvion Nesteellä.

Karvion kanavassa kuohuu.

PIELINEN

Matka jatkui tästä Kolin sataman ohi Pielisen rannoille, jonne pysähdyimme pitämään piknikiä. Meidän oli ensin tarkoitus pysähtyä itse satamassa, mutta koska se oli aivan täynnä, ajelimme hieman rauhallisemmille rannoille. Jokaisessa poukamassa oli porukkaa nauttimassa kauniista kesäpäivästä, mutta päätimme silti jäädä ja siirtyä hieman syrjempään uimarannasta.

Koska metsäpalovaroitusta ei ollut, sytytimme kertakäyttögrillin aivan järven rantaan ison kallion suojaan, josta tuli ei vahingossakaan pääsisi leviämään. Grillasimme makkarat ja sammutimme grillin lopuksi vedellä. Kertakäyttögrilli onnistui grillaamaan hyvin isommankin satsin makkaroita.

Jälkiruuaksi veljen vaimo oli leiponut todella herkullisen täytekakun. Kakkukahvien lomassa oli myös lahjojen jako, ja pojat olivat ikionnellisia paljon toivotuista Pokemon-hahmoista ja Nintendo-kaupan lahjakorteista.

Tädin rakkaat kullat <3

KOLI

Kun olimme istuskelleet rannalla aikamme, keräsimme roskat ja lähdimme jatkamaan matkaa kohti Kolin luontoreittejä. Pysähdyimme nopeasti Kolin satamassa, jonka jälkeen ajoimme alaparkkipaikalle. Parkkipaikat olivat aivan täynnä, mutta onnistuimme löytämään vielä yhden vapaan paikan. Veli perheineen ajoi ylös hotellille asti, mutta me menimme siskon kanssa maisemahissillä ylös.

Hissi on ilmainen ja kulkee ylösalas jatkuvalla syötöllä. Se on hyvä vaihtoehto ellei halua kiivetä portaita helteessä. Itse olen kiivennyt viime viikkoina töiden takia satoja porrasaskelmia päivittäin, joten jätin kapuamisen muille.

Pian olimmekin jo Sokos Hotelin ja Kolin luontokeskuksen pihalla, josta lähdimme kiipeämään ylemmäs kohti Ukko-Kolia. Olin käynyt siellä yhden ainoan kerran kun olin 10-vuotias, joten en muistanut paikasta juuri mitään. Luontoreittien pääkohteille, eli juurikin Ukko-Kolille sekä reitin varrella oleville Paha-Kolille ja Akka-Kolille päästäkseen joutuu kiipeämään lisää portaita, joten ihan kaikkein huonojalkaisimmille reitti ei ole tarkoitettu. Myös osa poluista on juurien ja kivikkojen muovaamia.

Luontokeskuksen pihasta lähtee myös maksullinen näköalahissi, mutta jätimme sen tällä kertaa väliin.

Ukko-Kolin näköalapaikka oli aivan täynnä turisteja, ja siellä joutui odottamaan vuoroaan, että pääsee ottamaan klassisen kuvan paljaalla kallion laella. Vaikka arvelinkin, että Koli on näin koronakesän aikaan erityisen suosittu kohde, en jotenkin osannut odottaa, että Suomessa missään luontokohteessa tulee noin paljon ihmisiä vastaan. Tunnelma oli kuin Keski-Amerikan muinaisilla pyramideilla konsanaan. Ihmisiä lappoi portaita ja polkuja joka suuntaan, eikä luonnonrauhasta ollut paikoin tietoakaan.

Klassinen selfien ottopaikka. Olen ollut tässä viimeksi yli 20 vuotta sitten.

Itselleni luonto on hiljaisuuden tyyssija, joten kovin rentouttavaa Kolilla ei siinä mielessä ollut. Ihmehän se ei ole, että siellä oli monia muitakin paikalla, sillä onhan maisemat kerrassaan upeat ja mykistävät! Myös sään puolesta päivä oli oikein otollinen luonnossa kuljeskeluun.

Ukko-Kolilta jatkoimme matkaa Paha-Kolille, jonka näköalapaikka avautuu niin ikää Pielisen ylle. Loputtoman vesistön ja metsämaiseman seassa näkyi Suomen luonnolle mielenkiintoisia kumpareita. Kolin seutu vetää mielestäni helposti vertoja Lapin maisemille, ja tunsinkin siellä syvempää rakkautta luontoa kohtaan, kuin Lapin talvisessa erämaassa.

Ukko-Kolin jälkeen trafiikki poluilla hiljeni hieman, ja paikoin pääsi nauttimaan kallioisista metsistä aivan kuin siellä ei ketään muita olisi ollutkaan. Pysähdyimme matkalla syömään mustikoita, joita sammalmättäät notkuivat.

Ihailin myös kallioon piirtyneitä mannerjään uurtamia viiruja. Tuntui uskomattomalta ajatella, että koko Koli on joskus ollut jään peitossa. Kuinka paksu jääkerros onkaan ollut, kun Ukko-Kolin nykyinen huippu on 347 metrin korkeudessa! Jääkauden aikaan huiput ovat olleet vielä korkeammat, sillä jää on kulkiessaan muovannut maiseman nykyisenlaisekseen. Kalliossa näkyy selkeästi jään muokkaamat laet ja niiden viistot muodot.

Olimme jo suuntaamassa takaisin lähtöpisteeseen, kun päätimmekin vielä lähteä Akka-Kolille. Se oli hyvä päätös, sillä sieltä maisemat avautuvat Pielisen sijaan Pohjois-Karjalan loputtomien metsämaiden ylle. En tiedä kumpi maisemista olikaan kauniimpi, ja liekö niitä tarvitsee edes arvottaa paremmuusjärjestykseen.

Akka-Kolin vieressä on myös suuri puinen risti luontokirkon merkkinä. Ihmisiä kiipeili siellä täällä, mutta yhtä ruuhkainen se ei ollut kuin Ukko-Kolin puoli.

Polkujen risteyskohdissa on paikka paikoin opasteita, ja kolme edellä mainittua päänähtävyyttä on muutaman sadan metrin päässä toisistaan. Reitti sopiikin hyvin myös lapsille. Kuten sanottu, maasto on pääosin suht helppokulkuista, mutta välillä vastaan tulee esimerkiksi juurakkoa.

Kolmen Kolin kierto on rengasreitti, joten se päättyy takaisin luontokeskuksen ja hotellin pihapiiriin. Kävimmekin retken jälkeen vielä luontokeskuksessa tekemässä ostoksia ja pysähdyimme terassille kahville ja syömään paikallisen pientuottajan jäätelöä ja sorbettia. Voin ehdottomasti suositella, maut olivat todella herkulliset!

Vaikka Koli olikin turistinen, tuli siellä myös hyvä mieli siitä, että meillä Suomessa on niin kaunis luonto. Monesti Suomea pitää vain tasaisena ja tylsähkönäkin, mutta Koli osoittaa sen, ettei korkeuserot täälläkään jää yhtään monen ulkomaan kohteen taakse. Kansallispuiston alueella silmä lepää myös luonnonkauniissa aarniometsässä, joka on saanut muovautua luonnolliseen tilaan. Rakastan tällaisia aitoja metsikköjä.

Luultavasti tulen käymään Kolilla kolmannenkin kerran, sillä paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta. Ehkä olisi hyvä yöpyä alueella, jotta aikaa luontopolkujen kuljeskeluun olisi riittävästi. Olisi myös ihana istua kallion huipulla ja katsoa auringonlaskua tai -nousua.

Lopuksi vielä tietoisku Kolin historiasta:

Previous Post Next Post

20 Comments

  • Reply Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta torstai, heinäkuu 23, 2020 at 19:33

    Olenkin kuullut, että Kolilla on nyt ruuhkaa! Eihän se mikään ihme ole, varmaan monen mielestä Suomen kansallismaisema. Tosi kiva, kun kuvaat kuitenkin paikkaa rehellisesti ihmisineen kaikkineen. Niin monesta ruuhkaisesta paikasta kun näkee vain niitä kuvia, joissa (muut) turistit ei näy. Roomassa/ Italiassa asuvana ilmiö on tuttu. Näyttää siltä, että teillä oli kiva retki kuitenkin!

  • Reply Marika / Matkalla Missä Milloinkin perjantai, heinäkuu 24, 2020 at 18:15

    Meidänkin mielestämme Koli on upea paikka, maisemat hienoja. Kuitenkin etenkin aurinkoisena päivänä Huippujen kierroksella väkeä on ruuhkaksi asti ja suosittelemmekin lähtemään patikoimaan esimerkiksi Mäkrän kierron. Vaikka Mäkrän kierto onkin suosituin varsinaisista rengasreiteistä, on väkimäärä siellä murto-osa siitä, mitä Huippujen kierroksella.

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää lauantai, heinäkuu 25, 2020 at 04:55

    No ohhoh… olipahan porukkaa! Jotenkin sitä on aina tottunut, että Suomessa saa luonnossa käyskennellä aika rauhassa. Mutta hienoahan se toki on, että nyt matkaillaan kotimaassa. Upeat maisemat kyllä kertakaikkiaan. Jotenkin uskomatonta, että en vieläkään ole ehtinyt tuota paikkaa näkemään. Nyyh!

    Ihan sydäntä jotenkin lämmitti nuo synttärikuvat! Varmasti mukavat muistot jää lapsillekin kun saa grillailla rannalla ja syödä kakkua.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning keskiviikko, heinäkuu 29, 2020 at 11:48

      Joo olihan siellä! Mustakin tuntu alkuun vähän oudolta, että joka paikassa oli ihmisiä, ja varsinkin se, että sataman ja rannan liepeillä metsätie oli kauttaaltaan parkkeerattu autoja auton perään sinne tien laitaan. Jotenkin ennennäkemätön ilmiö täällä Itä-Suomen luonnossa.

  • Reply Terhi lauantai, heinäkuu 25, 2020 at 11:38

    Aika ruuhkaiselta näyttää, mutta eihän se ihme ole kauniilla säällä heinäkuussa. On se Koli vaan hieno paikka. Itse kävin siellä ensimmäistä kertaa vasta viime kesänä. Niin kauan tietämättömyyttäni odotin.

  • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, heinäkuu 25, 2020 at 12:28

    Me käytiin myös heinäkuun alussa Kolilla ja siitä olisi tarkoitus seuraavaksi kirjoittaa. Meille sattui pilvinen päivä mutta onneksi ei sadetta. Porukkaa oli silloinkin paljon mutta hyvin ihmiset hävisivät eri huipuille eikä pahemmin tarvinnut jonotella kuvausmestoilla kuin Ukko-Kolilla.

  • Reply Annukka | HappyAnnukka lauantai, heinäkuu 25, 2020 at 18:07

    Koli on varmaankin tärkein kansallispuisto itselleni, tosin ihan kaikissa en oo käyny, mutta parhaimmat muistot ja tunteet ovat syntyneet Kolilla. ❤

  • Reply Mari/Kodinvaihtaja lauantai, heinäkuu 25, 2020 at 21:41

    Ihanat synttäripäivät vietitte!!! Jää paljon muistoja. Ja toisaalta Kolissa on juuri se ihanaa, että parhaat maisemat on helposti saavutettavissa, näin harvemmin on. Ja kuten sanoit, jos menee vähän pidemmälle, niin saa olla jo rauhassa. Itse olimme pari vuotta sitten ja silloin oli tosi rauhallista. Toki yksi huipuista oli puolen tunnin ajan ns. suljettu, kun siellä oli vihkimistilaisuus. Vähän ihana paikka naimisiinmenoon!!!

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning keskiviikko, heinäkuu 29, 2020 at 11:52

      Kiitos 🙂 Ja mun mielestä on kans kiva, että pojat saa erilaisia kokemuksia, etenkin luonnossa. Maaliskuussa käytiin kattomassa tuhansia vuosia vanhoja kalliomaalauksiakin. Ja hei, olikohan se tuo Akka-Kolin huippu. Siellä nimittäin on luontokirkko.

  • Reply VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa sunnuntai, heinäkuu 26, 2020 at 09:18

    Tuntuu, että tänä kesänä kaikilla on ollut ruuhkaa tuolla näköalapaikalla. 😀 Normaalisti siellä saa aika itsekseen olla, korkeintaan 1-2 seuruetta hetken aikaa samaan aikaan. Kiva, että Koli on kiinnostanut poikkeuskesänä normaalia enemmän ja ihmisillä on ollut mahdollisuuksia tulla tänne. Koli kuuluu useampaan otteeseen vuodessa meidän matkakohteisiin, kun on Joensuun lähellä. Ihana paikka.

  • Reply Kohteena maailma / Rami sunnuntai, heinäkuu 26, 2020 at 09:41

    Kiva fiilistellä Kolia, viikon päässä itse menossa sinne. Odotan innolla, koska en ole siellä aikuisiällä kesällä käynyt, muutaman kerran talvi&kevät -aikaan.

  • Reply Eveliina / Reissukuume sunnuntai, heinäkuu 26, 2020 at 21:56

    Huhheijaa, onpas siellä ollut porukkaa! Pitänee odotella, että ryysis hieman rauhoittuu (vai rauhoittuuko se enää koskaan?) ennen sinne suuntaamista 😀

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Hae blogista


    Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

    Syväluotaavaa matkailua maailman ääriin ja takaisin.

    Seuraa blogia Facebookissa | Instassa | Bloglovin'issa