Suomen suurin matkablogiyhteisö

Millainen matkailija olet?

”Reppureissaaja vai luksusmatkaaja? Omatoimi- vai pakettimatkailija? Perinteinen turre vai paikalliseen verrattava asiantuntija? Suorittaja vai nautiskelija? Instagrammaaja, vai oman elämänsä Kolumbus?”

Tämä haaste on pyörinyt nyt muutaman viikon suomalaisissa matkablogeissa, ja se on alunperin lähtöisin Coloring the world -blogista. Olen aina vähän jälkijunassa näiden haasteiden kanssa, ja vaikka lueskelinkin muiden vastauksia, innostuin itse pohtimaan asiaa vasta nyt, kun näin Laura Linnean kyselevän Facebookissa muiden reissaajien vastauksia.

Alkuperäisessä postauksessa eri tyyppiset matkailijat on kategorisoitu tarkoituksella hyvin karikatyyrisesti ja mustavalkoisesti. Monen kohdalla varmasti löytyy myös sitä harmaata aluetta, mutta koetetaan mennä näillä kuvauksilla, mitkä on alun perin määritelty 🙂

Reppureissaaja vai luksusmatkailija?

Tätä ei tarvitse kahta kertaa pohtia. Olen 95% reppureissaaja! Mutta miksi en 100%? Vaikka reppureissaus mielletään äärimmäiseksi budjettimatkailuksi, en valitse kaikkein halvinta majapaikkaa, jos se näyttää epäsiistiltä tai muuten vain epämiellyttävältä. En myöskään ota halvinta lentoa, koska en luota kaikkiin lentoyhtiöihin, ja myös maksan ennemmin enemmän siitä, että pääsen perille joko suoralla lennolla tai yhdellä vaihdolla. Ehkä olen jonkin tason kermap*rse-reppureissaaja 😀

Boutique hostellissa Slovakian Kosicessa.

Mutta mistään viiden tähden luksus-resortista minua ei kuitenkaan löydä, eikä myöskään valitettavasti lentokoneen ykkösluokasta, vaikka niin mielelläni makoilisinkin 12 tunnin lennon 180 astetta taittuvassa penkissä jalat suorana.

Minut löytää turistiluokasta ja hostellien makuusaleista – olkoonkin hostellit välillä kalliimpia boutique-paikkoja. Joskus löydyn myös privamajoituksesta. Olen mm. kääntynyt kannoillani hostellissa vain siksi, että paikan ulkonäkö ei miellyttänyt, ja varannut lennosta hienon kattohuoneiston, vaikka se tiesikin turhaa rahanmenoa. Se on minun luksusta reppureissaajana 🙂

Kattohuoneisto Liettuan Kaunasissa.

Reppureissaaja olen ihan kirjaimellisestikin, enkä voisi enää kuvitellakaan matkustavani matkalaukun kanssa. On paljon kätevämpää heittää reppu selkään ja suunnata kohti seikkailuja. Reppuni on ”vain” 40 litraa, joten se mahtuu vielä käsimatkatavaroihin. Näin voi välttää myös matkalaukkuhihnojen ruuhkat ja jännityksen siitä, tuleeko oma laukku koskaan hihnaa pitkin.

Guatemala Cityssä odottelemassa kyytiä. Taustalla uskollinen matkareppuni.

Sen verran sanottakoon, että olen kyllä yöpynyt myös paremmissa lukaaleissa. Esimerkiksi Meksikon seminaarireissut järjestetään hotellissa, missä ruuat tuodaan nenän eteen silkkihansikkain hopeatarjottimella. Aulassa kimmeltää kristalliset kattokruunut ja yleisissä vessoissa on oma siivooja, jonka tehtäviin kuuluu myös käsipyyhepaperin ojentelu.

Nautinko sitten tästä? Enpä juuri. En osaa kaivata ylimääräistä palvelua tai edes huonepalvelua. Minulle tulee vaikea olo, jos joudun istumaan muiden palveltavana tai juoksuttamaan ihmisiä, vaikka siitähän heille maksetaan. Etenkin köyhemmissä maissa saatan tuntea jopa syyllisyyttä siitä, että joku tekee puolestani asiat, mitkä osaisin itsekin tehdä mitättömällä vaivalla.

Minä olen se nolo suomalainen matkaaja, joka poistaa huonesiivoojalle valmiiksi petivaatteet peitosta ja tyynystä, se joka kerää roskat ja melkeinpä siivoaa huoneenkin valmiiksi.. 😀 Ehkä se johtuu siitä, että olen itsekin tehnyt samaa työtä ja tiedän miten raskasta ja aliarvostettua se on.

4½ tähden hotelli meksikolaisittain.

Mutta on myös paikkoja, missä haluaisin valita luksusloman, kuten joku Afrikan safari. Olen monesti katsellut ihaillen hienoja luksushuviloita keskellä safaria, missä norsut ja seeprat tulevat juomaan vettä resortin pihalle. Nämä maksaa kuitenkin tuhansia euroja, joten jos joskus päädyn safarille, joudun varmaan tyytymään pelottavaan telttayöpymiseen, leiriä nuuskivan leijonan karjuntaa ja hyeenojen naurua kuunnellen.. 😀

Lopputulos:

Omatoimi- vai pakettimatkailija?

Myös näistä kokemusta löytyy kummastakin, mutta kallistun silti etenkin yksin matkatessa omatoimiseen matkailuun. Koen, että tällöin on tarjolla kattavampi valikoima majoituksia ja lentoja. Tykkään myös matkan suunnittelusta, tiedon etsimisestä ja hintojen vertailusta. Mietin monesti, miten saan samalla rahalla enemmän. On matkailu minulle kuitenkin sen verran luksusta, etten halua hassata säästöjäni mihinkään, mistä en saa tarpeeksi irti.

Vaikka omatoimimatka tulee monesti halvemmaksi, aina se ei kuitenkaan näin ole. Esimerkiksi viimekesäinen Turkin reissu Nazarilla maksoi lentoineen, kuljetuksineen ja hotellimajoutuksineen vain alle 270 euroa, ja oli kaikkine aktiviteetteineen erittäin positiivinen ja edullinen kokemus. Myönnän, että minulla oli suuria ennakkoluuloja Alanyaa (ja pakettimatkaa) kohtaan, enkä uskonut, että reissu tulee tarjoamaan mitään mielenkiintoista. Onneksi olin väärässä.

Turkki tarjosi yllättävän monipuolisia aktiviteettejä. Kuva Taurusvuorilta.

En kuitenkaan näe, että lähtisin esimerkiksi Meksikoon pakettimatkalle, sillä jo kohdevalikoima on sen verran suppea: pelkkiä ylihintaisia rantakohteita. Samalla rahalla saa jo kahden kuukauden omatoimimatkan, jonka aikana voi kierrellä monia eri osavaltioita.

Mutta ymmärrän kyllä, että esimerkiksi lapsiperheille pakettimatkat voivat olla ainoa järkevä vaihtoehto, enkä niitä teilaa täysin omalta kohdaltakaan pois. Myös Samoksen reissu TUIn matkalla oli oikein onnistunut, vaikka minulla oli siitäkin ennakkoluuloja.

Meksikoon järjestetään pakettimatkoja lähinnä Riviera Mayan turistirannoille. Kuva Playa del Carmenista.

Omatoimimatkoilla käytän jonkin verran järjestettyjä palveluja, sillä osallistun monesti opastetuille päiväretkille ja kaupunkikävelyihin. Saatan kylläkin häipyä omille teilleni, ja hyödynnän järjestetystä päiväretkestä vain kuljetuksen. Pakettimatkoilla puolestaan liikumme omin päin kohteessa ja vuokraamme esimerkiksi pyörät, millä pääsee itsenäisesti tutkimaan aluetta.

Lopputulos:

Turisti vai asiantuntija?

Moni haasteeseen vastannut kertoo, että etsii kattavasti tietoa kohteen historiasta, kulttuurista, yhteiskunnasta yms. mutta sanoo yllättäen pitävänsä silti itseään perusturistina.

Minun mielestäni perusturisti on sellainen, ettei hän etsi oikeastaan mitään tietoa kohteesta etukäteen, matkustaa yleensä pakettimatkalla, viettää lomaviikon rannalla ja keskusta-alueella, saattaa kiertää perinteisimmät turistinähtävyydet – mielellään suomalaisen oppaan johdattelemana.

Täältä löytää perusturistin. Kuva Kleopatra Beachiltä Alanyasta.

Perusturisti ei ole tietoinen esimerkiksi kohdemaan poliittisesta tilanteesta, yhteiskunnan epäkohdista, ihmisoikeusasioista tai ruokakulttuurista, eikä osaa sanaakaan kohdemaan kieltä. Perusturre ei myöskään tunne kohdekaupungin eri kaupunginosia. Turisti liikkuu korkeintaan taksilla tai matkatoimiston bussikuljetuksella, eikä tiedä paikallisliikenteestä mitään tai lähde tutkimaan tavallisia asuinalueita lomakylän/keskustan ulkopuolelle. Perusturisti ei hakeudu kontaktiin paikallisten kanssa eikä tiedä millaista heidän arki on.

Tällainen näkymä jää luultavasti perusturrelta näkemättä. Kuva Mexico Cityn Guerrerosta.

Toisaalta ei turistina oleminen ole mitenkään väärin, en tarkoittanut arvostella kenenkään matkailutottumuksia 🙂 Yllämainitut asiat eivät todennäköisesti tuo monellekaan mitään lisäarvoa omaan viikon lomaan. Itse kuitenkin olen kiinnostunut tietämään kattavasti kohteesta ja kulutan runsaasti aikaa asioiden selvittämiseen, joten tämän perusteella en solahtaisi ihan perinteisimmän turren muottiin. Vaikka toki olenkin aina turisti niin pitkään kun en asu kohdemaassa, uskaltaisin väittää, että tunnen jotkut kohteet paljon syvällisemmin kuin perusturret.

Tunnen esimerkiksi Mexico Cityn paremmin kuin vaikkapa Tampereen, Turun, Joensuun tai monen muun suomalaisen kaupungin. Tiedän paljon asioita, joita turistin ei edes tarvitse tietää, kuten miten pankissa toimitaan, mitä metroasemia kannattaa välttää, miten paikalliset asuvat, mitkä on parhaat ja huonoimmat kaupunginosat, mistä voin ostaa puhelinliittymän, mitä poliittisella kentällä tapahtuu jne. Pystyn neuvomaan reittejä, suosittelemaan ravintoloita ja majoituksia, opastamaan nähtävyyksien kanssa ja kertomaan historiasta muille turisteille, sekä kommunikoimaan myös paikallisten kanssa.

Monessa muussa kohteessa olen enemmänkin valveutunut turisti, kaukana asiantuntijasta. Joistain kohteista taas en ole tiennyt mitään ennen reissua, mutta ottanut selvää asioista myöhemmin. On myös kohteita, mistä en ole halunnutkaan tietää mitään, ainoastaan sen, milloin sieltä pääsee pois 😀

Mexico City on toinen kotini.

Tapasin muuten aiemmin mainitulla Turkin reissulla lentokoneessa vanhan pariskunnan, joka oli käynyt Alanyassa yli 70 kertaa. Vaikka he olivatkin reissussa pakettimatkalla, pitäisin heitäkin kyllä ennemmin kohteen asiantuntijoina kuin perusturisteina 🙂

Lopputulos:

Suorittaja vai nautiskelija?

Näistä kahdesta olen useimmiten suorittaja. Kuten johonkin edelliseen kohtaan kirjoitin, olisi joku rento rantaloma minulle matkailijana lähinnä ajan ja rahan haaskausta. Olen myös luonteeltani sellainen, että en nauti mistään monen tunnin illallisista, altaalla löhöilystä, shoppailusta tai baarissa istumisesta. Pitkästyn nopeasti tuollaisissa tilanteissa.

Saatan kyllä silti mennä kahvilaan istuskelemaan ja katselemaan ohi kulkevia ihmisiä, ja testaan muuten paikallisia ravintoloita. Tietysti tähän vaikuttaa lisäksi matkaseura, ja silloin tottakai mukaudun myös toisen toiveisiin. On aivan eri asia istuskella ravintolassa toisen kanssa kuin yksin.

Toisen nautinto on toisen kärsimys. Tämä on ainoa kerta, kun olen istunut aurinkotuolissa rannalla. Tunti riitti ja sitten häivyin takaisin ilmastoituun hotelliin datailemaan 😀

Vaikka suunnittelen reissut usein aktiviteettien ja kokemusten kartuttamisen perusteella, koetan nykyään kuitenkin karsia osan tekemisistä pois. Olen nimittäin ollut myös matkoilla, missä tyyliin juoksin paikasta toiseen koettaen nähdä ja kokea mahdollisimman paljon. Joitain vuosia sitten minulla oli Genevessä tiukka aikataulu, mikä aiheutti lähinnä suurta stressiä.

Myös viimesyksyistä Euroopan road tripiä voin sanoa todellakin suorittaneeni kuin jotain Amazing Race -kilpailua. Kaahasin skuutilla ympäri kaupunkeja, kiersin merkittävät nähtävyydet, söin paikallisia perinneruokia ja jatkoin matkaa seuraavana päivänä. No, en nyt ihan joka kohteessa, mutta kuitenkin. 17:ään päivään mahtui 10 maata, ja se oli aivan kamalaa, enkä lopussa enää tiennyt missä maassa edes olen 😀 Minua varoiteltiin tuosta etukäteen FB:n matkailuryhmässä, mutta en uskonut viisaampia.

Euroopassa sentään on lyhyet välimatkat, ja itse reissaaminen oli levollista, mutta maiden tiuha vaihtuminen sai aikaan sekavan olon.

Paras reissuni on tähän mennessä ollut 2½ kuukauden reppureissu Keski-Amerikassa. Viivyin yhdessä kohteessa noin viikon, jonka aikana sain kokea ja nähdä tarpeeksi, mutta ehdin myös levätä ja pitää välipäiviä, jolloin vaan makoilin sängyssä verhot kiinni ja katsoin Youtube-videoita. Minulla oli kyllä tuonnekin lista, mitä haluan tehdä ja nähdä, mutta pystyin kuitenkin joustamaan siitä matkan varrella ja jättämään osan pois.

Suorittajakin voi ottaa välillä rennosti, jos matkalla on tarpeeksi aikaa. Kuva Lake Atitlanilta Guatemalasta.

Suorittajan profiiliini kuuluu myös se, että teen suht tarkan matkasuunnitelman, jota sitten pyrin noudattamaan. Varaan esimerkiksi majoitukset, lennot ja junat sun muut etukäteen. Joskus niitä joutuu vaihtamaan matkan varrella, mutta pääosin koetan pitää suunnitelmasta kiinni. Se on itselleni myös selkeämpää, kun tiedän suunnilleen aikataulun ja tulevan budjetin.

Suorittaminen ei siis aina ole pelkästään hengästyttävä ja stressaava asia. Kuten alkuperäisessä blogitekstissä sanotaan: ”Optimoimalla matkustamisen parhain päin siitä nauttii enemmän.” Minusta tuo on täysin totta.

Lopputulos:

Somettaja vai seikkailija?

Tämän raja on itselläni ehkä häilyvin. Kuvaan paljon matkoillani ja postaan matkoilta myös aktiivisesti Instaan sekä Facebookiin. Blogiakin kirjoitan aina reissun päältä reaaliajassa. Mutta jos somettajan määritelmä on se, että matkustaisi erikseen johonkin instagrammable-kohteeseen vain kuvien perässä, jäisin siinä tapauksessa sen kategorian ulkopuolelle.

Alanyan vanha telakka on ainoa paikka, mihin olen mennyt pelkästään instakuvien motivoimana. Lopulta kuvista ei edes tullut sellaisia, mitä olin kaavaillut 😀

Kun selaa insta-hashtageja tietyistä kohteista, on useimmat kuvat aivan toistensa kopioita. Täydellisesti sommiteltujen kuvien katseleminen myös herättää epäluottamusta, ja tulee mieleen, millainen kuvausympäristö oikeasti on, jos kaikki kuvaavat saman asian vain siitä tietystä kuvakulmasta. Monelle esimerkiksi Balin Gates of Heaven -temppelialue onkin ollut pettymys, kun tosielämässä alueella ei olekaan kaunista vesiaihetta, vaan kuvat on muokattu peilin avulla näyttämään siltä, kuin kivipaasien edessä olisi tyyni vedenpinta.

On myös sanomattakin selvää, että nämä suosituimmat insta-kohteet on täynnä turisteja, satoja muita kuvaajia, jotka odottavat omaa vuoroaan saadakseen napattua sen geneerisen kuvan feediinsä. Tosin kyllä minultakin löytyy niitä tyypillisiä nähtävyyksiä instasta, että en ole mikään poikkeus siinä mielessä – en vaan matkusta niiden perässä 😀

Suosituissa kohteissa et yleensä ole ainoa paikalla oleva kuvaaja. Kuva Prahan linnapihan näköalatasanteelta.

Mutta kun ottaa välillä seikkailija-moodin päälle ja lähtee kiertelemään pois kuljetulta polulta, löytää monesti ne kaikkein mielenkiintoisimmat maisemat ja kuvattavat asiat. Tällöin saa olla oikeasti rauhassa ja keskittyä myös maisemasta nauttimiseen ilman kiirettä.

Minulla on myös tapana kuvata kohdetta sellaisena kuin se on. Olen muun muassa kuvannut Belizessä roskaisia rantoja, jossa kelluu jätettä ja kuolleita hummereita. Haluan kuvillani näyttää paitsi kohteen kauneuden, myös sen realistisen puolen. Minusta se on jossain määrin myös matkabloggaajan velvollisuus.

Yksi saari, kaksi todellisuutta. Kuva Belizen Caye Caulkerista, missä turistipuolen rannat hohtaa valkeana, mutta paikallisten asuttama alue on täynnä roskaa.

Lopputulos:


Miellän itseni kokonaisuutena enemmänkin jonkinlaiseksi dokumentoijaksi, kuin ihan perusmatkailijaksi, ja se vaikuttaa myös näihin vastauksiin 🙂

Millainen matkailija sinä olet? Jätä alle kommenttia tai linkkaa oma postauksesi, jos olet jo osallistunut haasteeseen.

Previous Post Next Post

14 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin maanantai, heinäkuu 6, 2020 at 01:18

    On tullut vastattua, ja aika häilyviähän nuo rajanvedot ovat: https://www.matkallamissamilloinkin.com/millainen-matkailija-olet/

    Minäkään en muuten välttämättä valitsisi lähtökohtaisesti sitä halvinta lentoa, jos en luota yhtiöön. Kinkkisempi tilanne on silloin, jos kohteeseen lentää vain yksi lentokoneyhtiö, johon ei luota… 🙂

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning maanantai, heinäkuu 6, 2020 at 07:58

      Kiitos kommentista ☺️ Toi on kyllä paha jos on vaan yks lentoyhtiö tarjolla. Hirvittää esim. Tansaniassa ne pikkukoneet jotka on ainoita millä pääsee vaikka Serengetiin, tai sitten jossain Keski-Aasiassa joku kazakstanilainen lentoyhtiö, huh..
      Pelotti jo Meksikossa lentää Volariksella, joka on meksikolainen halpalentoyhtiö, ja kuulostelin koko ajan koneen ääniä ja turbulenssiä, joka tuntu pelosta johtuen normaalia kovemmalta 😅 Mun vieressä käytävän toisella puolella istu joku meksikolainen tyttö, ja me huoahdettiin yhtä aikaa ja tarrattiin kiinni käsinojiin kun kone vajos ilmakuopan takia alaspäin. Katottiin toisiamme ja naurahdettiin hermostuneesti. En yleensä ees pelkää koneessa, mut toi oli paha.
      Myös lento Guatemalan viidakon yllä Aviancan pienellä potkurikoneella loi mieleen kauhuskenaarioita koneen putoamisesta ja siitä että jää ikuisiksi ajoiksi yksin viidakkoon hortoilemaan 😅

  • Reply Laura Linnea maanantai, heinäkuu 6, 2020 at 11:03

    Kiva, että tartuit tähän haasteeseen! Näitä on mielenkiintoista lukea muiltakin. Itekin huomaan eron yksin matkustajana ja matkakumppanin kanssa menevänä. Yksin en malta jäädä loikoilemaan, kahdestaan osaan ottaa paremmin myös rennosti. Molempi parempi. 😀

  • Reply Aila ja Juha tiistai, heinäkuu 7, 2020 at 17:43

    En osannut lokeroida itseäni mihinkään muuhun kuin omatoimimatkailijaksi. Harrastamme kodinvaihtoja ja automatkailua, eli nämä tarjoavat paljon luksusta ja nautintoa ja ovat kaukana perusturistista, mutta emme kuitenkaan maksa luksuksesta mitään. Nautiskelemme totta kai, mutta nautintomme ei ikinä ole uima-altaalla tai auringossa lojumista eikä ravintoloita, ennemminkin kiireetöntä olemista, konsertteja, paikallisia tapahtumia. Osaamme valmiiksi kieliä, mutta kyllä me usein hiomme sanastoamme ajan tasalle, jos tiedämme esim tarvitsevamme saksaa, ranskaa tai espanjaa englannin lisäksi tai sijasta. Ja kulttuuriin ja paikalliseen elämään tutustuminen on aina ensisijaista luonnon ja maisemien lisäksi, vaikka toki me ne tärkeimmät nähtävyydetkin kiertelemme. Ehkä pitäisi analysoida joskus tarkemmin, niin löytäisin ehkä itseni jostain lokerosta. Mielenkiintoisia kysymyksenasetteluja kyllä.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, heinäkuu 11, 2020 at 11:14

      Tuo kodinvaihto kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta. Ja tässä näkee sen, miten erilaisista asioista ihmiset nauttii. Eihän se nautiskelu aina ole pelkkää loikoilua altaalla. Mäkin nautin siitä, että loma on aktiivinen ja näen ja koen mahdollisimman paljon. Se ei tunnu itselle suorittamiselta. Teillä on muuten aika kattava kielitaito 🙂

  • Reply Taina keskiviikko, heinäkuu 8, 2020 at 17:18

    Hmmm oon varmaan reppureissaaja, omatoimimatkaaja, asiantuntija, nautiskelija ja somettava seikkailija 🙂

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas torstai, heinäkuu 9, 2020 at 09:51

    Tämä on mielenkiintoinen analyysi, johon itsekin olen ollut aikeissa vastata mutta…. Pohdin noita termejä… Mikä onkaan asiantuntija tai suorittaja terminä. Itse olen suorittaja mutta siitäkin voi nautiskella. Kun näkee upeita paikkoja. Me aika paljon mennään paikasta toiseen mutta ollaan viime reissuissa pidetty myös noita ns lepopäiviä. Toi realistinen kuvaus on niin totta. Kiva ottaa sen näköistä kuvaa, kuin kukaan muu ei olisi läsnä ja sitten juuri ja juuri saat todellisuudessa rajattua kuvan sellaiseksi😃

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, heinäkuu 11, 2020 at 11:16

      Kiitos kommentista! Mun oli kans vähän muokattava niitä alkuperäisiä määritelmiä. Ja sama täällä, nautin siitä ”suorittamisesta” ja aktiivisesta lomasta.
      Heh, tuo on kyllä hyvä, miten kuvilla saa kerrottua ihan toisenlaisen tarinan, mitä paikan päällä oikeasti näkyy. Tai no, hyvä ja hyvä 😀

  • Reply Karoliina / bonjourpositivity lauantai, heinäkuu 11, 2020 at 18:57

    Aika hankala tosiaan näistä kahdesta aina valittava vain toinen… Hyvin kuitenkin suoriuduit 😀 Mä tunnustan, en koskaan ole ollut hostellissa enkä varmaan tule yöpymäänkään, mutta en kuitenkaan tarvitse mitään superluksusta, kunhan suihku ja wc-tilat ovat hyvät 😀 Aikoinaan muuten kun oppaana olin huomasin, että vaikka joku on ollut samassa kohteessa kymmeniä kertoja ei välttämättä silti tiedä kohteesta mitään, käy aina vain samassa suomibaarissa ja tuo omat ruuat Suomesta mukanaan – mutta mikäli tällainen on heidän ihannelomansa, en sitä missään nimessä tuomitse, jokainen nauttii tavallaan <3

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning keskiviikko, heinäkuu 15, 2020 at 09:42

      Voi ei, mäkin oon kuullu että jotkut on ottanu jopa kahvinkeittimen mukaan et saa keitettyä ite Juhlamokkaa. Mutta joo, jokainen tyylillään ☺️
      Mitä hostelleihin tulee, niin niitäkin on nykyään tarjolla vaikka millasia luksusputiikkeja, joissa majoittuminen on paljon halvempaa kuin monessa hotellissa. Hostelleissa on myös yksityishuoneita, jos kaipaa privaa. Googlaa esim. Kööpenhaminan luksushostelli Steelhouse, menee heittämällä kaikkien suomalaisten scandicien ja cumulusten ohi sisustuksellaan! Siellä on kaikki leffateatterit, salit ja allasosasto ☺️

  • Reply Johanna P. / Muu maa mandariini sunnuntai, heinäkuu 12, 2020 at 23:36

    Näitä postauksia on ollut hauskaa lukea! Mielenkiintoista lukea muiden analyyseja itsestään. Hirveän hankalaa joidenkin kysymysten kohdalla valita vain toinen, sillä riippuu niin tilanteesta 🙂

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Hae blogista


    Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

    Syväluotaavaa matkailua maailman ääriin ja takaisin.

    Seuraa blogia Facebookissa | Instassa | Bloglovin'issa