Suomen suurin matkablogiyhteisö

Millaista on elämä ulkomailla? Ulkosuomalaiset kertovat omin sanoin

Kukapa ei olisi joskus haaveillut ulkomaille muuttamisesta. Olen itsekin haikaillut usein etenkin Meksikoon muuttamisen perään. Kuitenkin omakohtaista kokemusta ulkomailla asumisesta minulla on vain Espanjasta, missä olin suorittamassa datanomilinjan viimeistä työharjoittelua keväällä 2011.

Halusinkin selvittää, millaisena muut suomalaiset näkevät elämän ulkomailla. Alla viiden maailmankansalaisen vastaukset kysymyksiini 🙂 Kaikki kuvat on haastateltujen omia.


Laura: Playa del Carmen, Meksiko

Mikä sai sinut muuttamaan ulkomaille ?
– Matkustin aina pienestä vauvasta asti paljon perheeni kanssa, liekö syy vai seuraus että lopulta olen asunut 2012 vuodesta ulkomailla. Erilaiset ihmiset ja kulttuurit on aina kiehtoneet ! Ja se aurinko ! En ikinä ole tykännyt kylmästä. Ja ensimmäiseltä isolta matkaltani löysin suuren intohimoni; laitesukelluksen. Se vei mukanaan ja sen takia oikeastaan seuraavat reissukohteet tulikin valittua.

Millaisia yhteiskunnallisia eroja olet huomannut Suomeen verrattuna ?
– Ensimmäiseksi tälläisessä latinokulttuurissa tulee mieleen se oma henkilökohtainen tila. Suomessa kätellään, pidetään enemmän etäisyyttä jne. Täällä tuntuu välillä että aina joku hengittää niskassa ! Mutta kaikkeen se ihminen vaan sopeutuu ja tottuu kummallisesti; itse en voisi kuvitellakaan elämää ilman poskisuukkoja ja haleja ! Perheet ovat koolla usein ja äänekkäästi.

Kaikki on värikästä ja musiikki soi aina. Kaikki elävät täysillä ja tunteet näkyvät jo puhuessa naapureiden kanssa. Meinasin sanoa myös että aina nämä Meksikolaiset löytää syyn juhlimiseen, mutta en tiedä onko tää lopulta niin eri kuin Suomessa ? Yksi iso ero on ’virallisissa’ jutuissa; pankit, viisumit, passit jne. Asiat tapahtuvat ihan järjettömän hitaasti eikä niissä ole yleensä mitään logiikkaa. Ja että rahalla pääsee täällä aina. Korruptio näkyy vähän kaikkialla.

Oletko kohdannut rasismia tai ennakkoluuloja ulkomaalaisuudestasi johtuen ?
– Ensinnäkin vaikka siihen tottuu niin tulen aina olemaan eri värinen, ”guera”. Miehet huutelevat usein perään mutta pitää opetella vain välinpitämättömäksi ja miettiä ettei niille ole opetettu samalla tavalla asioita kuin minulle. Usein kun avaan suuni niin hinnat putoavat, koska osaan kuulostaa meksikolaiselta. Mutta aina välillä tiedän että minulta pyydetään ’ylimääräistä’ hintaa värini takia. Vaikka harvoin takseilla ajelen niin niiden kanssa saa aina riidellä paljon maksaa, jos menen meksikolaisen mieheni kanssa niin hinta putoaa heti. Niinkun aikaisin mainitsin, kaikkeen aina tottuu mutta kyllähän täällä latinomaassa tulee aina näyttämään erilaiselta. Siihen pitää itse vaan osata suhtautua oikein ja kasvattaa paksu nahka !

Mitä paikalliset tietävät kotimaastasi ?
– Ikävä kyllä suurin osa ei tiedä edes että Suomi on olemassa. Täällä koulutustaso on ihan eri luokkaa ja monet eivät niitä ole edes käyneet. Usein ihmiset kysyvät että mistäpäin tulen, mutta usein selittelyt jäävät johonki ’Eurooppa tai Saksan pohjoispuolella’. Monet eivät tiedä muita kuin Amerikan tai Saksan. Jopa kouluja käyneet usein sekoittavat Suomen Ruotsiin tai johonkin niihin ’viikinki maihin’. Mutta toisaalta, monet on tosi kiinnostuneita !

Millaisina hetkinä kaipaat Suomeen vai kaipaatko ollenkaan ?
– Eniten ehkä jos jotain isoa tapahtuu kotimaassa (ystävien vauvat ja häät yms). Mutta tietysti kaikki lääkäri, viisumi ja passi asiat usein toivoisin tekeväni Suomessa. Täällä pitää olla paljon enemmän kärsivällisyyttä ! Ja tietysti juhlapyhät (itsenäisyyspäivä etc) tuntuu välillä ihan typeriltä koska täällä erilaisia tapoja ja ruokia jne ! Kaipaan perhettäni mutta en nää itseni enää asuvan Suomessa, ainakaan koko loppuelämääni 🙂

Jos palaisit nyt Suomeen, mitä ottaisit mukaan tämänhetkisestä asuinmaastasi ?
– Jos tilanne niin tekisi että täytyisi sinne muuttaa takaisin niin tietysti ottaisin vaan sen kaikista tärkeimmän; mieheni, kissan ja ainakin omat sukellusvarusteet ! Ainiin, ja jotain tulisia kastikkeita (salsoja!) ja kahvia !

Mikä on asuinmaasi/ kaupunkisi must see -kohde ?
– Asun itse Playa del Carmenissa. Intohimoisena sukeltajana sanoisin ehdottomasti että kaikista erikoisin ja erilaisin asia täällä ollessaan olisi nähdä Cenoteita. Meidän työtämme on viedä sukeltajia niihin mutta edes uiminenkin on aika huikeaa ! Ja Maya raunioista joku kannattaa nähdä (Coba, Chichen Itza, Ek Balam). Itse tykkään Jukatanin niemimaan pohjoisemmasta, El Cuyon pieni kalastajakylä, Las Coloradas ja pinkit suolaveden, Rio Lagartos tai Celestun ja niiden Flamingot.. Merida ja Valladolid on myös upeita muutaman päivän kulttuuri retkelle !

Loppuun vielä pieni lisäys: Me olemme Laura + Gustavo, Darksidedivers. Me löysimme toisemme sukeltaessa täällä Meksikon Karibian puolella ja meillä oli aina haaveissa avata oma pieni sukelluskoulutus putiikki. Unelmistamme tuli totta viime vuonna. Meitä ja meidän tekemisiä voi seurata:
Facebook @Darksidediversmx
Instagram @Darksidedivers
tai nettisivuiltamme www.darksidediversmx.com !


Markus ja Hanne: Koh Samui, Thaimaa

Mikä sai teidät muuttamaan ulkomaille?
– Vaihtelu ja halu kokea uutta. Haaveissa oli jo pidempään ollut eläminen ulkomailla ja että pääsisi nimenomaan kokemaan arjen Suomen ulkopuolella. Thaimaa tuli kohteeksi sattumalta, sillä työpaikka löytyi täältä. Emme kumpikaan ollut koskaan aiemmin käynyt Thaimaassa, eikä Thaimaahan muutto ollut edes käynyt aiemmin mielessä. Sattumankauppaa siis, että tänne päädyimme.

Millaisia yhteiskunnallisia eroja olette huomanneet Suomeen verrattuna?
– Jos byrokratiaa on vaikea ymmärtää Suomessa, niin ei se täällä ainakaan helpompaa ole. Liikenne nyt on hyvin erilaista, eikä turvallisuus ole aina ihan samassa merkityksessä kuin Suomessa. Sama pätee myös työturvallisuuteen, kun katsoo vaikkapa paikallisia rakennusmiehiä ahertamassa. Paikalliset ovat myös hyvin taikauskoista väkeä ja uskonnollisia muutenkin, sillä esimerkiksi monet ajoneuvot ovat koristeltu suojaavin kukkaseppelin ja oikeastaan kaikkialla on Henkien Taloja, joille tööttäillään ohiajaessa ja kumarrellaan töihin lähtiessä. Muitakin on, mutta tästä palstasta loppuu tila kesken ennen kuin kaikesta on kerrottu.

Oletteko kohdanneet rasismia tai ennakkoluuloja ulkomaalaisuudestanne johtuen?
– Paikallisten puolelta ei oikeastaan. Ei tule mieleen itseasiassa yhtäkään tapausta, jossa ihonväri tai kansalaisuus olisi ollut jotenkin haitaksi. Emme myöskään koe maksavamme mistään mitään ekstraa. Ennakkoluuloja on tullut nimenomaan Suomen päästä, niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin ja liittyen oikeastaan ihan kaikkeen.

Mitä paikalliset tietävät Suomesta?
– Korkeintaan sen, että siellä on kylmä ja että siellä on lunta. Suomalaisia täällä asuu aika vähän, emmekä työkavereita lukuunottamatta ole heidän kanssa juuri missään tekemisissä, joten emme osaa sanoa muidenkaan puolesta tähän sen enempää.

Millaisina hetkinä kaipaatte Suomeen, vai kaipaatko ollenkaan?
– Suomeen ei kyllä meistä kaipaa kumpikaan, mutta tiettyjä asioita Suomesta ehkä kaipaa, tai lähinnä Euroopasta. Hanne kun on vegaani, niin Euroopasta saatavat, vegaaniset, raaka-aineet ja kosmetiikkatuotteet sekä herkut ovat niitä, joita vähän kaipaa. Myös suomalaisten tuotteiden laatu on se, mitä tässä kaipaa. Ilmaston puolesta ehkä kaipaa vähän vaihtelevuutta, sillä olisi kiva pitää välillä muitakin vaatteita kuin kevyimpiä mitä kaapista löytyy. Suomea ei oikeastaan ole ikävä, Eurooppaa kyllä.

Jos palaisitte nyt Suomeen, mitä ottaisit mukaan tämänhetkisestä asuinmaastasi?
– Henkilökohtainen omaisuus ja kissat, sekä jotain tuliaisia. Thaimaasta ei kuitenkaan saa mitään sellaista, minkä laatu ja kestävyys ei olisi Suomessa parempaa.

Mikä on asuinmaanne tai -kaupunkinne must see -kohde?
– Emme oikein osaa Thaimaasta kokonaisuudessaan sanoa kun olemme käyneet vain Chiang Maissa ja Samuilla, mutta sanotaan nyt Samuilta vaikkapa baari nimeltä Coco Tam’s, sillä se on varsinkin lomalaiselle juuri sellaista, mitä täältä lähdetään hakemaan. Nähtävyyksistä sanoisimme että Secret Buddha Garden, joka on mukava ja mielenkiintoinen ”puutarha” Samuin vuoristossa. Näistä olemme kertoneet tarkemmin postauksessa: Parasta Koh Samuilla

Blogi: https://hopintomyboots.com/
Instagram: https://www.instagram.com/hopintomyboots/
Facebook: https://www.facebook.com/hopintomyboots/
Pinterest: https://fi.pinterest.com/hopintomyboots/


Paula: San Francisco, Yhdysvallat

Mikä sai sinut muuttamaan ulkomaille?
Muutin Kaliforniaan avioliiton myötä. Minulle oli helpompaa muuttaa jo lomiltani tuttuun paikkaan, sillä osasin jo kielen ja minulla oli täällä ystäviä. Suomeen muutto olisi ollut amerikkalaiselle miehelleni ehkä vaikeampaa. Yhdysvalloissa oli silloin myös hyvä työllisyystilanne. Niinpä päädyimme tänne Piilaaksoon, San Franciscon lähelle.

Millaisia yhteiskunnallisia eroja olet huomannut Suomeen verrattuna?
Yksi iso ero on se, että täällä ollaan enemmän omillaan kun taas Suomessa yhteiskunta pitää ihmisistä aika hyvin huolta. Amerikkalaiset ovat kovia tekemään töitä. Päivät ovat pitkiä ja lomia on vähän mutta silti täällä ei valiteta. Ihmiset ovat onnellisia ja ylpeitä siitä, että heillä on työpaikka. Vapaa-aika on sitten hyvin perhekeskeistä. Valitettavasti täkäläisessä yhteiskunnassa näkyy myös huima ero rikkaiden ja köyhien kesken mitä Suomessa ei niin helposti huomaa. Kansa on hyvin poliittisesti jakautunutta ja se vaikeuttaa päätösten tekoa. Suomessa mennään paremmin kultaista keskitietä ja puolueet tekevät yhteistyötä.

Oletko kohdannut rasismia tai ennakkoluuloja ulkomaalaisuudestasi johtuen?
En ole mielestäni kohdannut rasismia mutta ennakkoluuloja varmasti kyllä. Piilaakso on melkoinen kansallisuuksien sulatusuuni, joten täällä on totuttu ihmisiin ja aksentteihin joka puolelta maailmaa. Yleisin ennakkoluulo on ollut varmaan se, että olen halunnut muuttaa Yhdysvaltoihin huonommista oloista ja ”päässyt” tänne avioliiton kautta. Joskus on pitänyt oikaista, että Suomessa asiat ovat vallan hyvin, eikä minulla ole ollut pakottavaa tarvetta päästä sieltä pois. Mutta sellaisiakin avioliittoja varmaan on paljon, joten toisaalta ymmärrän kysymyksen.

Mitä paikalliset tietävät Suomesta?
No nyt aika monet ovat nähneet uutisissa juttuja maailman onnellisimmasta maasta, joten moni muistaa Suomen siitä. Sitä ennen taas Suomi tunnettiin täällä maailman parhaasta koululaitoksesta. Amerikkalaiset arvostavat akateemista koulutusta korkealle, ja aika usein minulta kysytäänkin, että millaista oli olla suomalaisessa koulussa.

Millaisina hetkinä kaipaat Suomeen, vai kaipaatko ollenkaan?
Kaipaan Suomeen etenkin juhlapyhinä ja kesäaikaan. Esimerkiksi jouluna ja pääsiäisenä tulee mietittyä omia lapsuudesta tuttuja perinteitä, ja silloin saattaa tulla ikävä Suomeen ja oman perheen luo. Kesäaikana taas ystävien facebookit ja instagramit täyttyvät ihanista Suomi-kuvista, ja tulee kova kaipuu takaisin. Nykyään vietämmekin Suomessa kesät aina kun mahdollista.

Jos palaisit nyt Suomeen, mitä ottaisit mukaan tämänhetkisestä asuinmaastasi?
Jos voisin ottaa ihmisten avoimuuden ja ystävällisyyden, niin sen ehdottomasti. Täällä kaikenlainen yrittäminen on elämän suola, ja ihmiset kannustavat toisiaan oli idea sitten mikä tahansa. Jos taas pitäisi valita jotain konkreettista niin pakkaisin mukaan varmaan laatikollisen kalifornialaista viiniä. Ai niin… voisinkohan tuoda myös auringon?!

Mikä on asuinmaasi tai -kaupunkisi must see -kohde?
Täällä San Franciscon Bay Arealla se kuuluisin kohde on varmaankin Golden Gaten silta ja San Franciscon kaupunki. Yleensä kierrämme vieraiden kanssa katsomassa cable carsit, Pier 39, Lombard Street ja Painted Ladies. Alcatrazin vankilasaari on kaupungin vierailluin kohde, ja on kesäaikaan jatkuvasti loppuunmyyty. Itse olen kuitenkin suuri luontokohteiden ystävä mistä johtuen omat must see -kohteeni eivät löydy kaupungista.

Jättiläispunapuut ja Kalifornian rannikko ovat oman listani korkeimmalla sijalla. San Franciscosta katsoen lähin paikka nähdä jättiläispunapuita on Muir Woods National Monument. Itse suosittelen kuitenkin Santa Cruzin vuoristossa olevaa Big Basin Redwoods State Parkia, joka ei ole läheskään niin suosittu kuin Muir Woods. Siellä voi päästä patikoimaan rauhassa metsäpolkuja törmäämättä koko ajan muihin ihmisiin. Rannikolta suosittelen joko Point Reyes National Seashorea tai ajelua Highway 1:llä alaspäin. Rannikko on täynnä kauniita hiekkarantoja, luontoa ja upeita patikkapolkuja.

Blogi: Viinilaakson viemää
Instagram: @paulagaston


Ville: Maspalomas, Espanja

Mikä sai sinut muuttamaan ulkomaille?
Olen aina haaveillut ulkomailla asumisesta. Jossain missä on palmuja ja lämmintä. Suomen talvea en voi sietää ja se on yksi syy miksi en halua asua Suomessa. En siis ole koskaan tuntenut Suomea kodikseni ja se on suurin syy miksi muutin pois sieltä.

Millaisia yhteiskunnallisia eroja olet huomannut Suomeen verrattuna?
Yhteiskunnalliset erot ovat sellaisia että esim. Suomessa kaikki toimii ainakin omalla kohdallani aina moitteettomasti. Espanjassa kaikki on hidasta ja välillä tuntuu että elän kehitysmaassa. Olen kuitenkin vuosien aikana tottunut odotteluun täällä joten se ei enää ole ongelma minulle. Maassa maan tavalla ja Espanjassa joutuu aina odottelemaan tovin jos toisenkin asioita hoitaessa.

Suomessa yksi asia jota rakastan on turvallisuuden tunne. Espanjassa sattuu ja tapahtuu ja rikollisuutta on jonkin verran ja olen itse joutunut kerran jos toisenkin olemaan joko todistajana väkivalta tapauksissa ja olen myös ollut uhrin roolissa. Yhteiskunnalliset erot Suomen ja Espanjan välillä ovat siis suuria. Yksi suuri asia myös mitä Suomesta ns. kaipaan on HYVÄ asiakaspalvelu. Suomessa katsotaan silmiin ja ollaan ystävällisiä kun asioit vaikka ruokakaupassa mutta toista se on täällä Espanjassa. Koen espanjalaisen asiakaspalvelun töykeäksi, mutta siihenkin tottuu 😀

Oletko kohdannut rasismia tai ennakkoluuloja ulkomaalaisuudestasi johtuen?
En ole koskaan kohdannut rasismia tai ennakkoluuloja siitä että olen suomalainen.

Mitä paikalliset tietävät Suomesta?
Paikalliset tietävät että Suomessa on erinomainen koulutuksen taso ja hyvä terveydenhuolto. Heidän mielestä suomalaiset ovat hyvin koulutettuja, rikkaita ja meille maistuu alkoholi:D

Millaisina hetkinä kaipaat Suomeen, vai kaipaatko ollenkaan?
Olen asunut 8 vuotta ulkomailla ja sinä aikana olen ehkä kaksi kertaa kaivannut Suomeen. Ikävä on ollut silloin kun käytännön asioiden hoitaminen ei ole hoitunut ja syynä tähän ehkä on ollut vaikkapa kielimuuri ja maan byrokratia.

Jos palaisit nyt Suomeen, mitä ottaisit mukaan tämänhetkisestä asuinmaastasi?
Ottaisin mukaan ne kaikki upeat muistot mitä olen täällä kokenut sekä ystävyyssuhteet.

Mikä on asuinmaasi tai -kaupunkisi must see -kohde?
Asun siis Gran Canarialla Maspalomaksessa ja täällä on mielettömän upeat hiekkadyynit. Ehdottomasti must see kohde ! Myös Puerto De Mogan on kaunis paikka jossa tykkään käydä. Pieni Venetsia jos näin voisi sanoa.


Laura: Mexico City, Meksiko

Mikä sai sinut muuttamaan ulkomaille?
Aina olin tykännyt matkustaa ja tutustua uusiin paikkoihin, niinpä lähdin kun mahdollisuus avautui. Niin opiskelun kuin myös töitten merkeissä.

Millaisia yhteiskunnallisia eroja olet huomannut Suomeen verrattuna?
Hurjat tuloerot, läheskään kaikki eivät kuulu minkäänlaisen terveydenhuollon, eläkejärjestelmän yms. piiriin. Hurjan paljon ihmisiä tekee töitä täysin pimeästi. Valtion koulut sekä sairaalat ovat aika huonossa jamassa, kaikki jotka pystyvät käyttävät yksityisiä palveluita.

Oletko kohdannut rasismia tai ennakkoluuloja ulkomaalaisuudestasi johtuen?
En, täällä rasismin uhriksi joutuu helposti paikalliset joiden ulkonäöstä (lyhyitä, tummempi iho) huomaa että tulevat köyhistä pikkukylistä. Ulkomaalaiset otetaan yleensä erittäin hyvin vastaan.

Mitä paikalliset tietävät Suomesta?
Koulutuksen taso, ja jotka seuraavat urheilua lähinnä tuntevat kilpa-ajajia.

Millaisina hetkinä kaipaat Suomeen, vai kaipaatko ollenkaan?
Joskus olisi mukavaa rauha ja tila tämän miljoonakaupungin vilskeen vaihteluksi.

Jos palaisit nyt Suomeen, mitä ottaisit mukaan tämänhetkisestä asuinmaastasi?
Ehkä avoimemman ja iloisemman asenteen asioihin ja että toisista välitetään ja huolehditaan enemmän. Ei anneta ihmisten jäädä vain oman onnensa nojaan.

Mikä on asuinmaasi tai -kaupunkisi must see -kohde?
Museo Nacional de Antropología eli antropologinen museo. Siellä on laaja kokoelma kaikkia alkuperäisväestön asuinsijoilta pelastettuja patsaita, ja esineitä. Alkuperäisväestön historiaa ennen espanjalaisten tuloa siis. Museo on kaupungin isoimman puiston alueella jossa voi myös samalla käydä kävelemässä ja vaikka mennä polkuveneellä järvellä. (Minun lisäys, tässä puhutaan siis Chapultepecin puistosta.)


Kiitos vielä ihan super paljon kaikille vastanneille! Tuli hyvä mieli, kun näki, miten antaumuksella olitte vastanneet kysymyksiin 🙂

Jos asut ulkomailla ja haluat osallistua seuraavalle haastattelukierrokselle, jätä kommenttia tai lähetä viestiä FB:ssä tai Instassa.

Päivitys 21.6.20: Kakkososan pääset lukemaan täältä.

Previous Post Next Post

34 Comments

  • Reply Laura Linnea sunnuntai, huhtikuu 26, 2020 at 17:39

    Mielenkiintoisia tarinoita! Oon itsekin asunut ulkomailla kolmeen otteeseen, joten muiden juttuja on kiva lukea. Tuosta ensimmäisestä tarinasta tunnistin hyvin yhden asian – Keniassa mulle annetut hinnat esim. bussissa sisäsi aina mzungu-lisän. Yleensä sitä sai tingattua alaspäin kun nauroi vaan rahasumman kuullessaan, että en kyllä noin paljoa maksa. Usein tyydyin kuitenkin maksamaan vähän enemmän kuin muut, ihan vain säästyäkseni jankkaamiselta.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, huhtikuu 26, 2020 at 21:16

      Kiitti kommentista 🙂 Uskon, että oot varmasti erottunut Keniassa joukosta vielä selkeemmin, mitä gringot Latinalaisessa Amerikassa! Ja ymmärrän, että joskus on helpompi vaan mukautua kun alkaa vänkäämään. Toimisin itekin samoin, enkä mä kovin usein jaksa ees tinkiä hirveemmin missään.

  • Reply Johanna V. sunnuntai, huhtikuu 26, 2020 at 19:51

    Kiva postausidea, oli mukava lukea kokemuksia näin monipuolisesti eri puolilta maailmaa. Minusta on aina mielenkiintoista kuulla miten ihmiset ovat päätyneet ulkomaille asumaan, koska kieltämättä ajatus kutkuttelee aina välillä omassakin päässä, mutta mitään konkreettista en ole asian eteen vielä tehnyt. Sitä odotellessa, odottelen että Paula palaisi Suomeen tuoden osan Kalifornian aurinkoa tullessaan.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, huhtikuu 26, 2020 at 21:19

      Kiitti kommentista 🙂 Toiveissa olis, että saan joskus vielä kakkososan aikasiks. Näissä kertomuksissa oli kiva etenkin se, kun ne on suomalaisille tuttuja lähinnä lomamatkoilta. Että millaista se arki oikeasti siellä olis 🙂 Ja niimpä, kyllä Kalifornian aurinko nyt kelpais!

  • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, huhtikuu 26, 2020 at 20:57

    Minä asuin ennen Yhdysvalloissa, Kaliforniassa idempänä kuin Paula. Se oli melko lailla erilaista. Satoi yllättävän paljon ja nyt jälkikäteen olen saanut tietää, että asuin siellä poikkeuksellisen sateisena aikana. Lähes kaikki sade tuli talvella. Asunnossa oli kylmää ja kosteaa sisällä, kaikki meni homeeseen. Home kiipi lääkepurkkien ulkopinnoille ja sitä piti tappaa seinistä tärkillä. Silti homeen haju säilyi vaatteissa vielä vuosikaudet, vihaan sitä.
    Yhdysvalloissa kulttuuri määräytyy aika paljon sen mukaan, mistä suurin osa väestöä on kotoisin. Ensimmäisessä paikassa suurin osa oli saksalaisperäisiä, jälkimmäisessä meksikolaisia. Saksalaiset tietysti arvostivat pitkiä työpäiviä.
    Asuinseutuni oli melko köyhää, sitä näkyy Paluu Tulevaisuuteen III:ssa ja Pieni talo preerialla, kaivosseutua. Huumeisiin liittyvä rikollisuus oli yleistä ja ihmiset asuivat trailereissa. Kesäisin lämpötilat kohosivat hyvinkin korkeisiin lukemiin. Toinen asuinseutu oli taas huomattavan kuivaa. Talvella meni lähelle nollaa ja kesät taas olivat erittäin lämpimiä.
    Byrokratia tietysti oli aika ikävää. Mikään maa ei ole tehnyt maahanmuuttoa helpoksi. Sikäläiset virkailijat pistävät ihmiset itkemään.
    Jos ensimmäisessä paikassa oli saksalaisia, toisessa oli meksikolaisia ja niillä oli eläimiä, ennen kaikkea niillä oli kukko, joka kiekui minut yöllä hereillä. Saksalaiset olivat kutakuinkin rasisteja ja ne arvostivat pohjoismaalaisia, kun taas meksikolaiset eivät arvostaneet ketään. Eli siis rasismikysymykseen vastaisin, että oli rasismia ja se hyödytti minua jonkin verran. Kummassakin paikassa asui suomalaisia, ei kylläkään mitenkään monta. Ihmisiä ei paljon kiinnostanut mikään Suomi, ihan sama kuin jos Suomessa puhuisin jostain Varpaisjärvestä.
    Must-see kohde on kyllä aavekaupungit ja rodeossa on pakko käydä. Lasten rodeo on kyllä minusta paras, kun lapset ratsastavat lampailla.
    Yhteiskunnalliset erot ovat piirikunnan mukaan. Ensimmäinen paikka eli Tuolumnen piirikuntahan oli ihan hirveä junttila ja siellä oltiin Syvä Joki -hengessä, banjofestivaalitkin oli. Toinen piirikunta eli Riverside oli ehkä noin tuhat kertaa avarakatseisempi kuin Suomi, jossain Palm Springsissä ehkä kolmannes asukkaista oli ei-heteroita. Highway 49 on sellainen, mitä suosittelen ja Yosemite ja Mono Lake ja sitten ehkä Riversidestä Palm Springs ja taatelipirtelö Cabazonissa.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, huhtikuu 26, 2020 at 21:06

      Kiitos tosi paljon tästä kommentista! Oli oikein kiinnostavaa lukea erilainen näkökulma tuohon valtavaan maahan. Varmasti jenkeissä on paljon yhtäläisyyksiä ympäri maata, mutta sitten taas alueellisia erojakin löytyy. Voisin kuvitella, että esim. New Yorkissa asuvan elämä eroaa täysin vaikkapa texasilaisen maalaisen elämästä, kuten missä tahansa suuressa maassa. Mielenkiintoisia nuo rasismiin liittyvät piirteet, yllätyin etenkin tuosta, millaisen kuvan meksikolaiset olivat itsestään antaneet! Omassa maassaan he ovat hyvin vieraanvaraisia, avuliaita ja ystävällisiä. Toisaalta elämänsä ei varmaan Yhdysvalloissa mitään suurta herkkua ole, joten ehkäpä he olivat kyynistyneet. Tiedä häntä. Mielenkiintoista silti.

  • Reply Johanna M. / Muu maa mandariini sunnuntai, huhtikuu 26, 2020 at 23:42

    Näitä vastauksia oli tosi mielenkiintoista lukea! Olen itsekin ulkosuomalainen, asun Portugalin Azoreilla, joten samaistuin moniin vastauksiin. Rasismiahan ei valkoihoisena länsimaalaisena oikein voi kokea, mutta kyllä täälläkin sen verran yleensä erottuu joukosta että usein vaikka kaupan kassa puhuu oletusarvoisesti englantia, vaikka olisin puhunut hänelle ensin portugalia.

    Ollaan muuten juuri viiden muun ulkosuomalaisen naisen kanssa perustettu uusi yhteisblogi Muu maa mandariini, jossa käsitellään juurikin näitä juttuja. Ota meidät ihmeessä seurantaan, tykkäät varmasti! 🙂

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, toukokuu 2, 2020 at 11:17

      Kiitti kommentista 🙂 Itseasiassa löysinkin tuon teidän blogin hiljattain, olikohan Facen Meksiko-ryhmästä. Seuraan teitä myöt Instassa. Olis mielenkiintoista haastatella teidänkin porukkaa jossain vaiheessa. Postauksen kakkososalle tuntuu olevan kysyntää, ja mulla onkin siihen jo pari juttua varastossa.

  • Reply Taina maanantai, huhtikuu 27, 2020 at 14:40

    Näitä ulkomailla-asumispostauksia on aina mielenkiintoista lukemista. Kiinnostavaa, kuinka ihmiset reflektoivat oman maan ja nykyisen asuinmaan eroja. Itsekin muutamaan otteeseen ulkomailla asuneena löysin paljon tarttumapintaa, esim. taksikuskit ja se kuinka hintaan vaikuttaa se, kuinka ”paikallisesti” osaa käyttäytyä ja puhua. Ja byrokratia on toki seikkailua varmasti joka maassa!

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, toukokuu 2, 2020 at 11:18

      Varmasti paljon yhtäläisyyksiä monessa eri maassa, etenkin tuo että pyydetään lisähintaa. Viime keväänä olin Guatemalassa Chichicastenangon markkinoilla, ja ostaessani liinaa, oli hinta moninkertainen, mitä sitten päädyin siitä maksamaan, kun paikallinen tuttuni astui kuvioihin neuvottelemaan maya-mummon kanssa 🙂

  • Reply Marika / Matkalla Missä Milloinkin maanantai, huhtikuu 27, 2020 at 18:32

    Tämä oli mielenkiintoista luettavaa, vaikka itse en enää kaipaa ulkomaille asumaan. Itselläni halu muuttaa ulkomaille pohjautui haluun oppia vieras kieli kulttuuripiirteineen. Nyt kieltenopiskelu on jäänyt muiden kiinnostuksen kohteiden jalkoihin, ja myös arvot ovat osin muovautuneet uudelleen. Jään odottelemaan osaa 2, oli mukava lukea ulkosuomalaisten kokemuksia eri puolilta maailmaa.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, toukokuu 2, 2020 at 11:20

      Kiitos kommentista! Mulla myös tuo kielen opiskelu vetää etenkin Latinalaiseen Amerikkaan, mutta perhesyistä en voi ainakaan toistaiseks muuttaa ulkomaille. Enkä usko, että viihtyisin missään kuitenkaan sitten loppupeleissä loppuelämääni.

  • Reply reetaeevi maanantai, huhtikuu 27, 2020 at 22:41

    Hieno postausidea ja mahtavia tarinoita olit saanyt! Toista osaa odotellessa Ps. Tuo Mexico Cityn antropologinen museo vaikuttaa niin mun paikalta tuon kuvan perusteella! Olen tainnut aiemminkin huumaantua ko. museosta juuri sinun postauksen kautta 😊

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, toukokuu 2, 2020 at 11:22

      Kiitos 🙂 Voi muuten olla, että oot lukenu mun blogista Teotihuacánin museosta taikka sitten Templo Mayorista. Noissa on hyvin samantyylistä museokamaa esillä. Tein postauksen viime syksynä myös Kansallismuseosta, joka oli saanut Mesoamerikan intiaanikulttuureita esittelevän näyttelyn Suomeen. Tuolla Antropologisessa museossa en ole ehtinyt vielä käymään, mutta se on listalla, kunhan pääsen seuraavan kerran Meksikoon. Noi patsaat, käsityöt, arkiesineet yms. on todella hienoja!

  • Reply Paratiisireportteri tiistai, huhtikuu 28, 2020 at 06:31

    Mielenkiintoisia tarinoita ja kiva löytää tämän postauksen kautta cenote-luoliin erikoistunut, suomalaistaustainen sukelluskeskus. Haastatelluista moni sanoi, ettei voisi kuvitella muuttavansa takaisin Suomeen, joten haluan omasta puolestani sanoa, että 12 eri puolilla Aasiaa (Thaimaa, Nepal, Itä-Timor, Laos) asutun vuoden jälkeen muuttaisin oikeinkin mielelläni Suomeen, jos voisin. Perheen työkuvioiden takia en voi. Ei minulla mitään ulkomaillakaan asumista vastaan ole, mutta kotimaan hyvät puolet ovat itselleni korostuneet, kun olen tarpeeksi pitkään asunut poissa. Suurin syy on kuitenkin suomalainen perhe ja pitkäaikaiset ystävät – olisi ihanaa olla lähempänä heitä. Ja tietysti tuore ruisleipä 🙂

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, toukokuu 2, 2020 at 11:25

      Kiva että sukellusfirman löytyminen ilahdutti 🙂 Ja kiitti kun jaoit omia näkemyksiä! Uskon kyllä, että osa meistä kaipaa Suomeen takaisin. Mäkään en välttämättä loppuelämääni haluais asua muualla, koska nimenomaan nuo virallisten asioiden hoitamiset tuntuu aina tosi raskaalta ulkomailla. Ja monessa paikassa myös turvallisuustilanne ja terveydenhuolto on ala-arvoista Suomeen verrattuna. Ja äläpä muuta! Kuinka kliseeltä se kuulostaakin, niin mäkin onnistun kaipaamaan ruisleipää ja salmiakkia jo muutaman kuukauden reissun jälkeen 😀

  • Reply Sini matkakuumeessa tiistai, huhtikuu 28, 2020 at 09:38

    Itse olen tehnyt pari viikkoa sitten vähän samantyyppisen postauksen. Lähetin kysymyssarjan ympäri maailmaa liittyen tähän korona -tilanteeseen. Koska niihin oli vastannut vain yksi ulkosuomalainen, pidin koko postauksen englanninkielisenä, että kaikki osalliset pääsevät lukemaan toistenkin vastaukset.

    Kiva lukea ihmisten fiiliksistä ympäri maailman.

  • Reply Ne Tammelat torstai, huhtikuu 30, 2020 at 14:20

    Tosi mielenkiintoista lukea fiiliksistä eri puolella maailmaa ja kulttuurimuutoksista, mitä eri maissa saa kokea. Itse en ole koskaan asunut ulkomailla enkä pysyvästi sellaisesta haaveile, mutta kieltämättä talven pimeimmät ja vetisimmät kuukaudet olisi houkuttavaa viettää jossain muualla 🙂

    Tsemppiä ja hyvää vappua Cilla & maailmankansalaiset!

  • Reply Mari/Kodinvaihtaja lauantai, toukokuu 2, 2020 at 07:02

    Tosi hyviä kysymyksiä olet kysynyt ja vastaajasi ovat monipuolisesti avanneet pintaa syvemmältä! Tee ihmeessä seuraava kierroskin!!!! Ja muutaman kierroksen jälkeen postaus, jossa arvioit/vertailet suomalaisten kokemuksia – ikäänkuin subjektiivinen tutkimus.👍. Jäin miettimään, että onko niin, että rasismi Thaimaassa huonoa käytöstä ja sitä ei ilmaista vaikka pinnan alla olisikin, sen näkisi vasta sitten kun asunut todella pitkään ja kuulee paikallisten tuttujen puhuvan keskenään thain kielellä?? Ja byrokratian kauheudesta niin moni ulkomailla asuva tuttu puhunut. Onkohan missään muualla kuin Pohjoismaissa yhtä helppo viranomaisasiointi?

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, toukokuu 2, 2020 at 11:29

      Kiitos paljon 🙂 Hyviä ehdotuksia! Tuo Thaimaan tilanne tuli ilmi ainakin nyt koronan aikaan, kun sieltähän ihan uutisoitiin, että valkoihoisia on alettu pitämään likaisina ja koronan tartuttajina. Että ainakin siinä mielessä tuo syrjintä on totta. Jotenkin tuntuu myös, että suomalaisista ja länkkäreistä on tietty kuva etenkin Pattayalla ja Bangkokissa, missä valitettavan moni turisti päätyy tukemaan seksikauppaa ja antaa huonon vaikutelman liiallisella alkoholin käytöllä.
      Ja hyvä kysymys tuo byrokratiahomma. Oliskohan esim. Sveitsin kaltaisissa maissa helppo asioida?

  • Reply Emilia/Merkintöjä maailmasta lauantai, toukokuu 2, 2020 at 09:03

    Hyvät kysymykset ja mielenkiintoisia vastauksia. 🙂 Oli kiva lukea siksikin, kun ne olivat niin eri puolilta maailmaa. Mielenkiintoisia pointteja tuli vastaan noissa yhteiskunnallisissa eroissa, samantapaisia ajatuksia ollut itselläkin, kun olen ollut tavallista lomamatkaa pidemmän ajan ulkomailla.
    Kiva, jos teet näitä lisää! Lukisin mielelläni.

  • Reply Anna | TÄMÄ MATKA lauantai, toukokuu 2, 2020 at 22:00

    Jaa-a. Eikös se ihonvärin perusteella hinnoittelu, kohtelu, kiellot ym. ole rasismia… Ainakin Suomessa? Hieman hymyilyttää, että haastateltavat eivät tunnista rasismin rakenteita omassa kohtelussaan… Jostain kumman syystä ihan satunnaisena matkailija olen kohdannut rasismia liki kaikilla Euroopan ulkopuolisilla matkoillani.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, toukokuu 2, 2020 at 22:12

      En tiedä vastaajista, mutta yleisellä tasolla osa ihmisistä on oppinut tulkitsemaan rasismia valkoisen ylivallan kautta ajatellen, että vain mustiin kohdistuva syrjintä on rasismia. Kuitenkin rasismin puhdas määritelmä on, että mikä tahansa syrjintä tai eriarvoistaminen, jos se perustuu ihonväriin tai etnisyyteen, on rasismia. Siksi myös käytin sitä kysymyksessäni.

      Jos valkoihoinen menee vaikkapa Keniaan, niin kyllähän siellä on selkeä musta ylivalta, jolloin valkoihoinen joutuu kohtaamaan eriarvoistavaa käytöstä esimerkiksi tuon hinnoittelun kohdalla. Jotkut kuitenkin pitää tuota pelkästään turistin kusettamisena eikä rasismina.

  • Reply anmariencfc sunnuntai, toukokuu 3, 2020 at 12:19

    Mielenkiintoisia tarinoita! Näitä lukiessa aina miettii onko se oma paikka lopulta Suomessa vai jossain muualla. Ehkä senkin vastauksen aika näyttää.

  • Reply No roots maanantai, toukokuu 4, 2020 at 02:10

    15 vuotta Aasiassa. Muuttaisin Suomeen heti jos rahat riittäis.

    Tosi kyllästynyt näihin Aasian läävä maihin Laos, Cambodia Burma, Thaimaa jne.

    Kehitys ei mee mihinkään suuntaan tai vain alaspäin.

    Haluaa välillä parempaa olemista niin trippi Hongkong, Singapore, Kuala Lumpur, koko Japani.

    Riisi iletttää paitsi sushi Japanissa.

    Pottu=aijöstlaav!

  • Reply Maria perjantai, toukokuu 15, 2020 at 20:09

    Asun itse Espanjan Aurinkorannikolla, mutta olen asunut myös Gran Canarialla, ja muuallakin. Minusta oli erittäin mukava lukea Maspalomasissa asuvan miehen rehellisiä kokemuksia. Olen ihan samaa mieltä hänen kanssaan kaikista asioista. Olen itse asunut maassa jo aika kauan, ja täällä Aurinkorannikolla vähän ärsyttää se liioittelevan ihannoiva kuva, mikä tästä maasta, ja täällä asumisesta yritetään antaa. Kaikilla asioilla on kaksi puolta.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning maanantai, toukokuu 18, 2020 at 09:30

      Kiitos kommentista ja mukava kuulla, että jutusta löytyi samaistumispintaa 🙂 Asuin itsekin Aurinkorannikolla aikanaan, ja nuo Villen kokemukset oli kyllä tuttuja minullekin. Olen samaa mieltä, että Aurinkorannikosta annetaan monesti kiilloteltu kuva, vaikka arjessa tulee oikeasti vastaan paljon haasteitakin.

  • Reply heyletsgogetlost lauantai, toukokuu 16, 2020 at 14:45

    Aaaa niiin ihanan inspiroiva artikkeli! Just tätä tarvisin ! Oon pidemmän aikaa jo pyöritellyt mielessä, että haluanko asua Suomessa – ehkä on tympinyt se, miten ainakin täällä Helsingissä kaikki ovat niin pirun kiireisiä, kukaan ei hymyile, jos katot ihmisiä hymyillen silmiin kadulla, porukka kääntää päänsä pois hymyyn vastaamisen sijaan. Olen pidempään unelmoinut, että muuttaisin jonnekin, missä ihmiset ovat avoimempia, ystävällisempiä ja jonnekin missä voisi toteuttaa itselleen rakasta harrastusta, surffaamista. Nää eri kokemukset inspiroi valtavasti – nää ihmiset ovat vaan lähteneet. Tuumasta toimeen ! Kiitos tekstistä, ja näitä voisi mielellään lukea lisää! 🙂 Jaoin kaverillekin tän inspiraatioksi 😀

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning maanantai, toukokuu 18, 2020 at 09:32

      Kiva kun tykkäsit 🙂 Seuraava postaus on työn alla. Mä muuten päädyin eilen googlailemaan asuntoja Meksikosta 😀 Olis kiva ostaa sieltä joskus kakkosasunto, mutta ensisijaisesti ihan vuokralle muuttaminenkin kuulostaa aika edulliselta. Etenkin jos on pidempiä aikoja, niin on ihan kiva saada omaa rauhaa, vaikka hostellit tuliskin halvemmaks.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Hae blogista


    Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

    Syväluotaavaa matkailua maailman ääriin ja takaisin.

    Seuraa blogia Facebookissa | Instassa | Bloglovin'issa