Suomen suurin matkablogiyhteisö

Historian jäljillä: Tuhansia vuosia vanhat Astuvansalmen kalliomaalaukset

Oma työpaikkani suljettiin muiden koulujen joukossa virustilanteen takia, joten tässä on nyt ainakin seuraava kuukausi pelkkää aikaa, jos lie koko loppukevät. Vielä ei maakuntien välistä liikkumista rajoiteta, joten lähdimme keskiviikkona käymään Ristiinassa Astuvansalmen kalliomaalauksilla. Olin halunnut käydä tuolla jo pitkään, mutta en ollut saanut kyytiä järjestymään. Veljeni olikin innokkaana lähdössä matkaan ja otti lapset mukaan.

Mikkelistä matkaa Ristiinan Toijolaan on reilu 40 kilometriä. Kalliomaalauksille ei mene tietä, joten jätimme auton Vanamontien ja Suurlahdentien risteykseen. Polku lähtee mutkittelemaan heti parkkipaikan jälkeen Kukonjärven rantaa pitkin.

Näin kevättalvella polku ei ollut mitenkään erityisen hyvässä kunnossa, vaan maa oli välillä jäässä, välillä mudassa. Taival kulkee hyvin vaihtelevan maaston läpi; on kangasmetsää, suuria kallionjärkäleitä, sammalmaita ja virtaavia metsäpuroja. Polku on kivinen ja juurakkoinen, eikä se näin ollen sovellu huonosti liikkuville. Nousuja ja laskuja on myös paljon. Ainoastaan kalliomaalausten luona on yhdet portaat.

Toisin kuin nettiteksteistä sai kuvan, patikkapolkua ei ole merkattu mitenkään, mutta polun pystyy päättelemään luonnossa. Reittiä tosin sotkee välillä metsätyökoneiden jäljet. Metsää on valitettavasti karsittu kovalla kädellä ja maisema on joissain kohdin hieman ankea.

Mutta yleisesti ottaen metsän rauhassa oli kiva vaeltaa, ja jäimme välillä ihmettelemään luonnon pieniä yksityiskohtia. Lisäsimme myös oman rock balancing -kivikasamme matkan varrelle. Pojatkin (9- ja 5-vuotiaat) jaksoivat kävellä ja juoksennella todella hyvin. Polku on yhteen suuntaan noin 2,5 kilometriä pitkä. Matkan varrella on kaksi penkkiä, joilla voi huilahtaa tai ihailla maisemia.

Perille päästyämme kiipesimme ensin kalliomaalausten yläpuolelle katselemaan Yöveden ja Astuvansalmen maisemia. Kallion laelta avautuvat maisemat eivät häpeä mahtipontisempien, kuten vaikkapa Kolin maisemien rinnalla, joskin mittakaava on pienempi. Kallio on paikoin todella jyrkkä, eikä siellä kiipeily ole mitenkään erityisen helppoa, mutta suosittelen todellakin käymään katsomassa maisemat sieltä!

Meillä oli eväät mukana, mutta päädyimme syömään ne sittenkin kallion alapuolella, sillä ylhäällä kävi aikamoinen tuuli. Alhaalla maalausten vieressä on venelaituri ja kuivakäymälä. Kesäaikaan Astuvansalmelle pääseekin helposti veneellä. Mitään varsinaista retkeilyinfraa kuten pöytiä tai penkkejä ei ole.

Kun olimme evästäneet, siirryimme katselemaan kalliomaalauksia tarkemmin. Itä- ja Kaakkois-Suomessa on hyvin paljon muinaisen asutuksen maalaamia jälkiä, mutta Astuvansalmen maalaukset ovat siinä mielessä merkittävät, että ne ovat koko Pohjois-Euroopan suurimpia.

Suomenkin kaavassa paikka on erityislaatuinen, sillä harvemmin kuvaseinämässä on yli 15 maalausta. Astuvansalmen kallioon puolestaan on sormeiltu yli 60 yksittäistä symbolia!

Selkeimmin erottuvat hirviä ja erilaisia ihmistyyppejä kuvaavat maalaukset. Osalle hirvistä on merkattu kuvaan sydänpiste, yksi hahmoista kuvaa naista jousineen, joka on harvinainen symboli. Kuvista erottuu selkeästi myös shamaania kuvaava sarvipäinen ihmishahmo. Seinämästä löytyy lisäksi veneitä sekä käden- ja tassunjälkiä.

Wikipediassa on kattava analyysi symbolien merkityksestä, muinaisuskon mytologiasta sekä Astuvansalmen asutuksesta.

Joidenkin kuvien päälle on maalattu uusia kuvia, minkä on arveltu kertovan siitä, että seinää on käytetty pidemmän aikaa. Maalausten iäksi on laskettu 4 500 – 6 000 vuotta. Nykyään Saimaan vedenpinta on laskenut niin merkittävästi, että vanha järvenpohja on paljastunut ja muuttunut maanpinnaksi. Aiemmin maalausten korkeudella oli siis vedenpinta, ja maalaukset on tehty joko veneestä käsin tai talvella jäänpinnalta.

Symbolit on maalattu ikiaikaisella punamultamaalilla, joka on arvioiden mukaan valmistettu rautaoksidista, verestä, rasvasta ja linnun munista. Aikojen saatossa kalliosta sadeveden mukana liuennut piidioksidi on muodostanut kalliomaalausten päälle niitä suojelevan kovan kalvon.

Kalliomaalausten juurelta on löydetty kivikeihään kärkiä, joten paikan on arveltu olleen ennen muinoin metsästäjien rituaalipaikka, josta on haettua saalisonnea. Kallion edestä järvenpohjasta on löytynyt meripihkakoruja ja Astuvansalmen ympäriltä viitteitä kivikautisista asumuksista. Kun kallioseinämää katsoo järveltä päin, näyttää kalliossa olevan kasvot. Tämän on arveltu viehättäneen aikalaisia ja saaneen heidät pitämään paikkaa jonkin tyyppisenä jumalhahmona.

Kalliomaalausten näkeminen omin silmin oli hieno kokemus. Esimerkiksi Mesoamerikan pyramideihin ja kreikkalaiseen Heran temppeliin verrattuna oli tämä oman maamme historiaan liittyvä retki hyvin erilainen.

Jotenkin sitä heräsi tajuamaan, kuinka kauan täälläkin on ollut asutusta, ja miten hienoa on, että tuollainen paikka on säilynyt! Ennen kaikkea kiitollisuutta herätti se, että kalliomaalauksilla voi vierailla kuka tahansa ilman pääsymaksua tai turistimassojen parveilua.

Metsähallitus on joutunut jo toppuuttelemaan Etelä-Suomen ”koronapakolaisia” säntäämästä Nuuksioon ja muille suosituille retkipaikoille, sillä ihmisiä on alkanut pakkaantua liikaa samoihin kohteisiin. Astuvansalmella ei tuota ongelmaa ollut. Vain yksi pariskunta tuli meitä vastaan.

Kyllähän tämä mietityttää, kuinka paljon voi perhettäkään nähdä ja rajoitetaanko maakuntien välistä liikkumista. Asun itse Etelä-Savossa ja perheeni asuu Pohjois-Savossa, joten emme näkisi niin pitkään kuin rajoitus olisi voimassa. Luontopäivää ja kauppareissuja lukuunottamatta olen ollut kotona nyt 1½ viikkoa. Koska kuulun riskiryhmään, ei edes huvita olla ihmisten ilmoilla enempää kuin on tarvis. Tänäaamuna jouduin kyllä käymään labrassa kilpirauhaskokeissa, mutta lisäkseni aulassa oli vain yksi ihminen.

Väliin jääneeltä Meksikon reissulta säästyneitä matkarahoja puolestaan laitoin sisustamiseen, ja tein itselleni uuden työpisteen. Olen tosi tyytyväinen, millainen siitä tuli 🙂 Tulipahan samalla tuettua myös paikallisia kivijalkaliikkeitä.

Oletko sinä käynyt viime aikoina ahkerammin luonnossa? Miten muutoin saat päiväsi kulumaan, jos olet joutunut jäämään pois töistä tai olet karanteenissa?

Previous Post Next Post

20 Comments

  • Reply Sini matkakuumeessa sunnuntai, 22 maaliskuun, 2020 at 18:00

    Itse en ole karanteenissa. Olen kotihoidossa töissä ja terveenä, joten työt ei tänä aikana lopu. Avopuoliso tekee etänä, minkä pystyy. Teini on kotikoulussa. Nyt on tullut käytyä ulkona kävelyllä normaalia enemmän. Muuten ei käydä kuin kaupassa. Muutamaa lähellä asuvaa kaveria olen kyllä tavannut. Ollaan katsottu leffoja melkein joka päivä ja pelattu lauta- ja korttipelejä.

    Ihana tuo teidän retki: vaan peikot ja menninkäiset puuttuivat. <3

  • Reply Taina maanantai, 23 maaliskuun, 2020 at 01:33

    Itse oon ollut Berliinin jäljiltä karanteenissa, mutta mitään tekemisen puutetta ei ole ollut, sillä useampi verkkokurssi pitäisi tällä hetkellä kiireisenä anyway, joten varmaan lähinnä kököttäisin koneen ääressä ilman koronaakin. Olen muutenkin aikamoinen kotihiiri silloin kun en reissaa, eli sikäli elämäni on melko ”normaalia”. En tosin tiedä, miten kevään aikana työni järjestyvät, kun niitä ei varmaankaan pysty koko ajan tekemään pelkästään etänä. Tylsin koronan vaikutus on, että kaikki harrastukset ovat nyt tauolla ja salille/uimaan ei pääse. Onneksi on sentään kauniit kevätilmat, joten ulkoilu on aina hyvä vaihtoehto. Hieman kade olen kyllä Savon luontokohteista, kun täällä Helsingissä kaikki ulkoilupolut ovat nyt kovassa käytössä. Sun uusi työpiste on kyllä tosi viihtyisän oloinen soppi!

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, 28 maaliskuun, 2020 at 11:02

      Kiitti 🙂 No joo, vähän sama täällä. Jos en oo töissä, matkoilla tai jossain luonnossa, niin istun vaan kotona koneen kanssa. Niin pitkään kun on nettiyhteys, niin ei tule aika pitkäks. Eniten ehkä rasittanu välillä se, että ei oo yhtään omaa aikaa, kun kotona on muitakin ihmisiä 24/7. Mutta eipä tälle mitään voi. Pitää vaan toivoa, että homma laantuu vielä tämän vuoden aikana ja pääsee reissuun johonkin. Ja tietty että läheiset ja ite pysyy terveenä.
      Nyt on muuten ollu ihan hyviä webinaareja tässä, ja oon ite taas innostunu jatkaa espanjan opintoja 🙂 Että se hyvä puoli koronasta.

  • Reply Ne Tammelat torstai, 26 maaliskuun, 2020 at 21:05

    Onpa kerrassaan upeita maisemia ja luolamaalauksia! Hieno tuo jäinen järvi. Me olemme ystäväni kanssa pyrkineet etsimään joka lenkille uusia reittejä ja olemme aika hyvin onnistuneetkin siinä. Hän on ahkera geokätköilijä, joten välillä löydämme sen harrastuksen kautta tosi mielenkiintoisia juttuja polkujen ulkopuolelta.

    Meillä jatkuu täällä Helsingissä elämä niin normaalisti, kun se vaan voi tässä tilanteessa jatkua. Työt tehdään etänä ja kaupassa käynnit sekä muut kontaktit minimoidaan.

  • Reply Reeta / Tarinoita valoisista maisemista lauantai, 28 maaliskuun, 2020 at 05:47

    Ihana retkeilyaiheinen postaus sopii tähän aikaan, kun olemme saaneet nauttia kauniista keväisistä päivistä! Niitä olen itsekin hyödyntänyt ja nauttinut ulkoilusta lähimetsissä. Meillä muun kuin ruuhka-Suomen asukkailla riittää yleensä tilaa ulkoiluun ja löydämme helposti näitä pienen yleisön retkikohteita. Nautitaan siis niistä nyt ja tulevaisuudessa 😊

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, 28 maaliskuun, 2020 at 11:05

      Kiitos, ja totta, onneks on paljon luontoa lähellä 🙂 Olihan tuo piristävä katko tähän kotona jumittamiseen. Nyt ei tosin uskalla varmaan enää veljen perhettäkään nähä, kun tartunnat Savossa on lisääntyny. Pitää vaan pysyä omissa oloissa oman talouden kesken.

  • Reply katri/Kotona ja kaupungilla lauantai, 28 maaliskuun, 2020 at 15:16

    Oli kiva päästä näin blogisi kautta kurkkaamaan tuota paikkaa. Parisen viikkoa sitten tehtiin siskon kanssa pieni matka Mikkeliin, kun pidemmälle ulkomaille ei uskallettu lähteä lämpimään. Tuota katsoin yhtenä kiinnostavana kohteena, mutta totesin, että toisella kertaa. Oli kuitenkin vain 2vrk pituinen matka.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning maanantai, 30 maaliskuun, 2020 at 21:07

      Kannattaa ehdottomasti käydä, jos tuolla suunnalla liikustelet joku kerta 🙂 Kesän tullen sinne on helpompi ehkä päästä, kun polku ei ole niin liukas. Sopiva patikkaretki myös lapsille, ja kannattaa tosiaan varata jokunen tunti aikaa.

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää sunnuntai, 29 maaliskuun, 2020 at 08:31

    Kyllä mekin käytiin ahkerammin luonnossa kun karanteeni täällä Kaliforniassa alkoi mutta ensimmäisen viikon jälkeen täällä oli liikaa ihmisiä metsäpoluilla, ja monet ulkoilualueet ja rannat laitettiin kiinni. Viime viikko meni siis kovasti vain tässä oman kodin lähistöllä ja takapihalla. Vähän harmi sinänsä kun nyt olisi aikaa käydä ulkoilemassa pidempiäkin aikoja.

    Kaunista on tuo Suomen luonto! Ja hienoja nuo kalliomaalaukset. En olekaan koskaan Suomessa käynyt katsomassa vastaavia. Pidemmän aikaa olen jo miettinyt, että olisi kiva patikoida enemmän Suomen luonnossa kun ollaan siellä. Mukavaa lukea näistä paikoista joissa voisi itsekin joskus käydä.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning maanantai, 30 maaliskuun, 2020 at 21:11

      Lueskelinkin sun blogista teidän aiemmista ulkoiluista. Harmi, että ihmisiä pakkaantuu luonnossa yhteen paikkaan, vaikka luulis lääniä riittävän. Suomessa metsähallitus joutu taas puuttumaan Etelä-Suomen ulkoilualueisiin, kun ihmisiä oli ihan liikaa esim. Nuuksiossa.

      Mullekin tuo kalliomaalaus oli ensimmäinen laatuaan Suomessa, tai ylipäänsä missään!

  • Reply Anna - Tämä matka -blogi sunnuntai, 29 maaliskuun, 2020 at 09:28

    Meilläkin on rakennettu työpistettä, tosin pojalle. Mutta on vielä ihan vaiheessa. Periaatteessa suosin aina kierrätystä. Työpyödän jalat löytyivät omasta varastosta, kansilevyn ostin käytettynä konttorikoneliikkeestä. Valaisin on hakusessa. Samoin työtuoli. Työtuolin tosin varaan ostan uutena, kun on pitkä poika kyseessä ja tarvitsee jo ihan kunnollisilla säädöillä olevan tuolin, ei mitään ”koululaistuolia”.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning maanantai, 30 maaliskuun, 2020 at 21:15

      Kierrätys on kyllä jees. Mä hävitin oman aiemman työpöydän juurikin eteenpäin sille, joka tarvis sitä enemmän. Mutta nyt itelle tuli taas tarve, niin ostin sitten uutena. Kävin kyllä kattoo kirpparilta huonekaluja, mut siellä oli vaan olohuoneen pöytiä ja kaunis peilipöytä, joka ei valitettavasti sopinu tarkoitukseen 🙂 Olishan sitä voinu kyllä keittiön pöydän ääressäkin työskennellä, mut kivempi oma rauha nyt.
      Ja kannattaa siihen tuoliin kyllä panostaa, varmasti tulee istumaan siinä enemmänkin.

  • Reply Noora / Seikkailumielellä sunnuntai, 29 maaliskuun, 2020 at 20:30

    Kylläpä täytyisi itsekin tutustua enemmän näihin kotimaan muinaishistoriasta kertoviin kohteisiin! Luonnossa on kyllä tullut liikuttua nyt viime viikkoina tavallistakin enemmän ja olen kolunnut läpi muutamia käymättömiä kohteita täällä Pirkanmaan alueella. Pidemmät retket täytyy tosin vielä toistaiseksi ajoittaa viikonloppuun, kun (etä)työt pitävät kiireisenä arkipäivät ja viikonloppuisin on aika paljon ollut muutakin porukkaa liikkeellä. Etätöiden takia olen vähän myös haaveillut kotiin omaa työpistettä, mutta sellaiselle ei oikein ole tilaa. Toistaiseksi on siis tyytyminen keittiön pöytään ja niskajumeihin…

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning maanantai, 30 maaliskuun, 2020 at 21:21

      Kiitti kommentista 🙂 Kotimaassa on kyllä uskomattoman paljon kohteita, mistä ei oo aiemmin kuullukaan! Mulle Pirkanmaan kohteet on ihan tuntemattomia, mutta varmasti sieltäkin löytyy kivoja paikkoja mihin paeta välillä etätyön tiimellyksestä 🙂 Se hyvä puoli tuossa koronassa on, että ihmiset on löytäny taas luonnon. Vaikka kääntöpuoli siinä on juuri se, että monet tunnetuimmat paikat tuppaantuu liian täyteen. Uudenmaan osalta sen ehkä ymmärtää nyt kun sieltä ei pääse edes muualle.

      Mun oli pakko hankkia toi työpiste, kun tapana on ollu maata sohvalla tai sängyssä läppäri sylissä, eikä se oo kovin ergonomista 😀 Työpöydän ääressä saa myös ehkä keskityttyä hieman paremmin. Hyviä etätyöpäiviä sulle!

  • Reply Kohteena maailma / Rami maanantai, 30 maaliskuun, 2020 at 12:29

    Taas oppi kotimaasta lisää ja ilman muuta laitetaan tämä kohde muistiin tuleville joko työ- tai vapaa-ajan reissuille! Sopiva pieni patikointikohde mielenkiintoisiin historiallisiin kalliomaalauksiin on tarjolla!

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning maanantai, 30 maaliskuun, 2020 at 21:24

      Kannattaa kyllä! Tosi hienoa, että Suomessakin löytyy tällasia historiallisia paikkoja 🙂 Ilmeisesti noita kalliomaalauksia on ihan runsaamminkin täällä Savon ja Kaakkois-Suomen alueella. Mä en oikeestaan ees tienny, että on muitakin kuin tuo Astuvansalmi ja sit Hossa, joka taitaa olla ainoa pohjoisempi kohde. Joskus luin myös Kouvolan lähellä olevasta paikasta, mutta se oli ikävä uutinen, sillä joku oli käyny sotkemassa spraymaalilla niitä kalliomaalauksia. Ihan uskomatonta turmelemista ja ajattelemattomuutta 🙁

  • Reply Hannele Laakso keskiviikko, 1 huhtikuun, 2020 at 07:33

    Kiitos tästä! Laitetaan taas listalle, sillä tosiaan tuo perinteinen Nuuksio ei nyt tänä keväänä houkuttele. Upeat nuo luolamaalaukset! Tsemppiä kevääseen:)

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

    Syväluotaavaa matkailua maailman ääriin ja takaisin.

    Seuraa blogia Facebookissa | Instassa | Bloglovin'issa