Suomen suurin matkablogiyhteisö

Naistenpäivän mietteitä: Liikkumisvapaus on etuoikeus

Tänään vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Tänään onkin hyvä osoittaa hetki sille, miten erinomaisessa asemassa me suomalaiset naiset olemme. Monien tutkimusten, kyselyiden ja tilastojen perusteella Suomi on muiden Pohjois- ja Länsi-Euroopan maiden kanssa tänäkin vuonna yksi parhaista maista naiselle asua ja elää.

Kuva: The Global Gender Gap Report 2020 / Statista.com

Tasa-arvon tila maailmassa

Maailman talousfoorumi julkaisee vuosittain sukupuolten välistä tasa-arvoa havainnoivan raportin, josta olen tähänkin postaukseen tietoa ammentanut. Vaikka taloudellinen tasa-arvo ei kukoistakaan missään päin maailmaa, on meillä asiat silti verrattain hyvin täällä. Sukupuolten välinen tasa-arvo näkyy etenkin koulutuksessa ja terveydenhuollossa. Myös politiikan kentällä tasa-arvo on kohenemaan päin, eikä vähiten nykyisen naisvaltaisen hallituksen myötä.

Maailman talousfoorumin laskelmien mukaan täydellisen tasa-arvon toteutumiseen maailmassa menee vielä lähes 100 vuotta. Mutta tarkastellaan hetki, mitä olemme jo saavuttaneet.

Raatteentie on the road -taideperformanssi rikkoo sukupuolirajoja Eduskuntatalon edessä.

Meillä on vapaus valita vapaus

Tasa-arvon eri osa-alueet yhdessä mahdollistavat meidän tehdä vapaita valintoja elämässämme. Meillä on mahdollisuus kouluttautua aivan niin korkealle kuin haluamme tai jättää kouluttautumatta. Meillä on vapaus valita, millaisen uran luomme, vai luommeko uraa ollenkaan.

Osa haluaa pyhittää elämänsä perheelle ja lapsille. Vaikka toisinaan meilläkin naisia painostetaan hankkimaan lapsia ja kysellään perheenlisäyksen perään, on meillä valta valita, hankimmeko lapsia vai emme. Voimme päättää keskeyttää raskauden, jos katsomme sen olevan paras vaihtoehto. Kukaan ei pakota meitä jäämään kotiin, avioitumaan alaikäisenä ja toimimaan siitä lähtien pelkkänä synnytyskoneena.

Voimme osallistua politiikkaan ja saada äänemme kuuluville meitä koskettavissa asioissa. Saamme äänestää ja asettua ehdolle. Meillä on oikeus edustaa mitä tahansa poliittista ja uskonnollista näkemystä kunhan emme vahingoita aatteillamme muita.

Ja vaikka naisen euro ei vieläkään ole yhtä ostovoimainen kuin miehen, on meillä silti pääsääntöisesti turvattu toimeentulo riippumatta siitä olemmeko työelämässä vai emme.

Moderni geisha lyttää vanhat normit. Taulu japanilaisessa ravintolassa Ulan Batorissa.

Liikkumisvapauden pitäisi olla ihmisoikeus

Nämä valinnanvapaudet mahdollistavat meille vapaan matkustelun. Meillä on etuoikeus lähteä matkustelemaan myös yksin. Emme tarvitse miehen, veljen tai isän lupaa hankkiaksemme passin. Emmekä varsinkaan tarvitse kenenkään lupaa siihen, jos haluamme kierrellä maailmaa omatoimisesti. Voimme vain varata matkan ja nostaa kytkintä. Tämä on monelle eurooppalaiselle naiselle itsestäänselvyys.

Huolimatta siitä, että liikkumisvapaus on määritelty myös YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, rajoittaa moni maa tälläkin hetkellä kansalaistensa matkustamista. Naisten matkustamista rajoittaa myös tietyt uskonto- ja kulttuurisidonnaiset piirteet.

Maailmassa on lisäksi ainakin 12 miljoonaa ihmistä, joilla ei ole minkään maan kansalaisuutta. Köyhissä maissa syntyville lapsille ei myöskään ole varaa hommata syntymätodistusta. Maailmassa onkin kymmeniä-satoja miljoonia passittomia ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta matkustaa mihinkään. Naisten osuus näistä on edellä mainittujen syiden vuoksi luultavasti miehiä suurempi.

Olen vapaa matkustamaan minne haluan, yksin. Kaikilla tätä oikeutta ei ole.

Edellä mainittuihin tasa-arvon asioihin kiinnittää huomion etenkin, kun matkustelee maailmalla ja näkee, millainen asema naisilla on muissa maissa.

Monet naiset kokevat väkivaltaa

Kaksi vuotta sitten vietin naistenpäivää Meksikossa seminaariin osallistuen. Seminaaripuheissa käsiteltiin lähinnä Latinalaisen Amerikan naisten tilannetta. Siellä lähisuhdeväkivalta, nuorena äidiksi tuleminen ja jatkokouluttautumisen puute on arkipäivää. Puheenvuoroissa kaikui voimakkaat naisäänet ja myös alkuperäiskansojen naisedustajia oli tuomassa esiin omia oikeuksiaan.

Meksikon alkuperäiskansoja edustava Hita Ortiz Silva on vahva poliittinen johtaja omassa yhteisössään.

Osallistu muutokseen mahdollisuuksiesi mukaan

Vuosi sitten naistenpäivänä asia liippasi yhtä läheltä, sillä olin reppureissaamassa Guatemalassa. Osallistuin Panajachelissa naistenpäivän ohjelmaan, mihin kuului puheenvuoroja, taide-workshopeja, tiedon jakamista pienille tytöille ja pojille, ja lopuksi myös mielenosoituskulkue, jonka marssimme läpi Panajachelin katujen.

Oli jännä tarkkailla kulkueen keskeltä katujen varsille kerääntyneitä miehiä ja heidän ilmeitään. Osa miehistä uskaltautui peräti marssimaan kanssamme, osa sen sijaan katseli menoa huvittuneena tai peräti halveksuvasti. Machokulttuuri on tuolla suunnalla hyvin vahva.

Toisinaan vaiennetut huutavat vielä kovempaa

Naisiin kohdistuvien ongelmien vuoksi Latinalaisessa Amerikassa on hyvinkin radikaaleja naispoliitikkoja, mikä on hyvä edistysaskel. Esimerkiksi Nicaraguassa naisten poliittinen osallistuminen on Suomen tasolla. Globaalissa tilastossa Nicaragua onkin maailman viidenneksi tasa-arvoisin maa, ja se on suunnannäyttäjänä monelle muulle Lattarimaalle.

Mutta joka paikassa asiat eivät ole lähelläkään tätä tasoa. On paljon maita, missä kaltoinkohdellut naiset eivät pääse nousemaan esiin tai saa ääntänsä kuuluville. Yllätyksenä ei varmaan tule, että tasa-arvoindeksissä perää pitävät monet Lähi-idän ja Afrikan maat. Huonoimmat oltavat naisilla on Jemenissä, Irakissa, Pakistanissa, Syyriassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa. Tilastossa on tosin pientä heittoa, sillä kaikkia maita ei ole saatu mukaan, ja esimerkiksi Afganistan puuttuu kokonaan listoilta.

Näissä maissa naiset jäävät käytännössä kaikessa muussa paitsi terveydenhuollon tasa-arvoisuudessa kauas miesten taakse. Kymmenen huonoiten menestyneen maan kohdalla naisten koulutukseen pääsy on kuitenkin suhteellisen hyvin järjestetty Syyriassa, Iranissa, Saudi-Arabiassa, Libanonissa ja Omanissa.

Taloudellinen tasa-arvo naisten ja miesten välillä toteutuu globaalin keskiarvon mukaisesti näissä häntäpään maissa ainoastaan Kongossa (dem. tasavalta) ja Tšadissa. Tšad jopa ylittää hieman maailmanlaajuisen keskiarvon. Monessa muussa peränpitäjämaassa naiset ovat täysin miehen taloudellisen vallan alla.

Maat, joissa naisten on hyvä ja huono elää

Hieman toisenlaisessa tilastoinnissa (Georgetown Institute for Women, Peace & Security 2019) on otettu huomioon 11 eri tekijää, joilla on määritelty naisille hyviä maita asua. Kriteereitä ovat perusoikeuksien lisäksi mm. puhelimen käyttöoikeus, yksin ulkona liikkumisen turvallisuus sekä lähisuhdeväkivallan kokemukset.

Tämän tilaston mukaan Suomi on edelleen kolmantena Euroopan kärkipään seassa, mutta listan loppupään maissa on hieman vaihtelua, vaikkakin huonoiten menestyneet maat tulevat jälleen Lähi-idästä ja Afrikasta.

Vaarallisimmat maat yksinmatkaavalle naiselle

Huomioitavaa naismatkaajille on, että epätasa-arvoiset maat eivät ole samoja, kuin ne maat, jotka on luokiteltu kaikkein vaarallisimmiksi kohteiksi soolomatkaajanaisille. Eri tilastoista koottu Women Danger Index listaa vuoden 2019 TOP 10 riskialttiimmiksi maiksi Etelä-Afrikan, Brasilian, Venäjän, Meksikon, Iranin, Dominikaanisen tasavallan, Egyptin, Marokon, Intian ja Thaimaan. Tällä perusteella katsottuna riskit levittäytyvät globaalisti ympäri maailman poislukien Euroopan, Pohjois-Amerikan ja Oseanian.

Meillä liikkumisvapautta kunnioittavissa maissa on niin halutessamme oikeus matkustaa myös kaikkiin edellä mainittuihin riskimaihin. On kuitenkin toivottavaa, että riskimaiden yhteiskunnalliset ongelmat tiedostetaan ja niitä tuodaan esiin esimerkiksi matkablogeissa, mikäli matka tuollaiseen maahan suuntautuu.

Arvostetaan sitä, mitä meillä on

Se että meillä on asiat hyvin ja meille suhteellinen tasa-arvo on päivänselvä asia, ei tarkoita, että voisimme sulkea silmät muiden maiden ongelmilta. Yhteiskunnallisista ongelmista pitää tiedottaa avoimesti myös muulloinkin kuin vain naistenpäivänä.

Meidän täytyy myös muistaa arvostaa niitä oikeuksia ja etuuksia, joita olemme jo saavuttaneet. Historiassa on paljon hienoja ihmisiä, jotka ovat taistelleet nämä oikeudet meille – eivät ne suinkaan ole taivaasta tupsahtaneet.

Tähän loppuun muutamia esimerkkejä historian aikajanalta, jotka toivat lisää vapautta meille suomalaisille naisille.

  • 1919: Naimisissa oleville naisille oikeus ansiotyöhön ilman aviomiehen suostumusta.
  • 1930: Aviovaimo vapautuu miehensä holhouksesta.
  • 1970: Abortti sallitaan myös sosiaalisista syistä.
  • 1977: Naisille lupa käydä tanssiravintolassa ilman miestä.
  • 1986: Avioituva nainen saa säilyttää sukunimensä ja lapselle voidaan antaa kumman tahansa vanhemman sukunimi.
  • 1994: Avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoidaan.

Kuten huomata saattaa, osa muutoksista on tapahtunut meilläkin vasta muutama vuosikymmen sitten. Ahkeroidaan sen puolesta, että nämä oikeudet tulisivat joskus myös kaikkien maailman naisten ulottuville!

Hyvää naistenpäivää 🙂

Previous Post Next Post

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply Kodintuntu sunnuntai, maaliskuu 8, 2020 at 18:36

    Hienoa pohdintaa. Kiitos.

  • Reply Päivi/ Kelvästä kartalle maanantai, maaliskuu 9, 2020 at 11:47

    Suomessa meillä naisilla on nykyisin asiat enemmän kuin mallikkaasti. Siltikin tuntuu hurjalta ajatella, ettei siitä ole tosiaan montaa vuosikymmentä, kun nainen ei voinut mennä edes yksin tanssiravintolaan! Tai ettei kotikaupungin hotelliin voinut majoittua kuin avioparit.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning perjantai, maaliskuu 13, 2020 at 17:28

      Näinpä juuri. Monesti sitä pitää asioita itsestäänselvyytenä ilman, että pysähtyy miettimään kuinka toisin kaikki vielä ”hetki” sitten olikaan.
      Kylläpä muuten olisi aika hankala tilanne nyky-yhteiskunnassa, jos edes avoparit eivät saisi majoittua yhdessä 😀

  • Reply Sini matkakuumeessa maanantai, maaliskuu 9, 2020 at 21:32

    Ollessani Venäjän Irkutskissa paikallinen nainen, joka oli hostellissa töissä, ihasteli sitä, miten saan matkustaa yksin ja mun mies antaa siihen luvan. Näin ei kuulema ole Venäjällä, jossa ajatellaan paljon vanhoilliseen tyyliin: kun nainen perustaa perheen, hänen odotetaan hoitavan kotia ja lapsia. Ja pysyvän kotona. Vaikka asiat Venäjällä (ja muuallakin) modernisoituvat, vanhat tavat ja kulttuuri ovat sitkeästi iskostuneina ihmisiin. Näihin liittyen myös naisen rooli voi olla pysynyt samana satoja vuosia. Mutta onneksi on radikaaleja ja uudistusmielisiä naisia, jotka muuttavat asioita parempaan. Myöhästyneet naisten päivän onnittelut Cilla ☺️

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning perjantai, maaliskuu 13, 2020 at 17:30

      Siis joo! Tuo on tosi yleistä, että ihmetellään, *miten mies antaa luvan*.
      Ihailen kyllä sinuakin matkaajana, millainen reissaajanainen olet! Omalla esimerkilläkin pystyy näyttämään maailmalla, että näitä vaihtoehtojakin on 🙂

  • Reply Periaatteen Nainen torstai, maaliskuu 12, 2020 at 12:53

    Mielenkiintoista pohdintaa – ja mietin, miten tyhmänrohkea ja onnekas sitä on ollut reissatessaan useammassa korkean riskin maassa ilman ongelmia. Ja miten onnekasta on olla Suomessa naisena.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning perjantai, maaliskuu 13, 2020 at 17:33

      No äläpä vaan! Kyllä sitä nuorena meni tukka putkella ties minne ajattelematta yhtään mitään. Sitä vaan piti itsestäänselvyytenä, ettei mitään tapahdu. Eikä toisaalta osannut edes pelätä.
      Ja niimpä, ollaan kyllä onnekkaita 🙂

  • Reply reetaeevi perjantai, maaliskuu 13, 2020 at 06:27

    Etuoikeus päättää itse omista asioistaan ja kuten vaikkapa omista matkakohteista on itselle välillä niin päivänselvä, että sen unohtaa. Vaikka kyseessä ei edes pitäisi olla etuoikeus, vaan kaikkien maailman naisten oikeus päättää omaa elämäänsä koskevista asioista. Yksin matkaavana naisena olen törmännyt paitsi ihmettelyyn siitä, että reissaan todellakin yksin, mutta valitettavasti myös esimerkiksi joidenkin miesten suunnasta suoranaiseen kateuteen siitä, että uskallan toteuttaa vapauttani käyttämällä itse ansaitsemani rahat yksin matkustamiseen ja sitä kautta itseni toteuttamiseen.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning perjantai, maaliskuu 13, 2020 at 17:35

      Niimpä! Harmi ettei kaikki maat noudata käytännössä noita kansainvälisiä ihmisoikeuslakeja monessakaan asiassa.
      Kuten vastasin Sinillekin, niin säkin olet hyvä esimerkki siitä, miten omalla toiminnallaan voi näyttää maailmalla, että nainen pystyy myös itsenäiseen matkusteluun ja päätöksentekoon 🙂 Oon onnellinen sun puolesta, että saat toteuttaa omia juttujas!

  • Reply Stacy Siivonen lauantai, maaliskuu 14, 2020 at 00:08

    Minulle ei ole onneksi valjennut, miksi Venäjä ja Intia olisivat pahoja maita matkustaa yksin. Mitä tulee naisten asemaan täällä härmässä, olen miljoona kertaa varmasti suositellut lyhytelokuvaa 1964: https://www.youtube.com/watch?v=c0sNHCsddrQ
    Lainaus elokuvasta: ”Jos olet naiseks syntynyt ja sitten vielä olet mustalainen, niin jo syntyjäs olet alinta kastia”.
    Samaistun, vaikken romani olekaan.

  • Reply Kohteena maailma / Rami lauantai, maaliskuu 14, 2020 at 12:03

    Kyllähän Suomi ja varsinkin Pohjoismaat ovat paras paikka elää naisena. Ylipäätänsä Euroopassa ollaan tässä edellä muita maanosia ja varsinkin Pohjoismaissa on yhdenvertaiset oikeudet. Itse olen tämän epäkohdan maailmalla reissatessa usein huomannut ja esim. tietyissä arabimaissa ei naiselle puhuta mitään, eikä edes kaupoissa palvella. Olisi kauheaa elää perheen kanssa sellaisessa kulttuurissa.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, maaliskuu 14, 2020 at 12:53

      Täysin samaa mieltä. Tais muuten olla jopa linnanjuhlissa joskus, kun joku arabimaista tullut diplomaatti ei kätellyt edes Jenni Haukiota.
      Muistan 2015 kun olin paikallisessa vastaanottokeskuksessa hoitamassa juoksevia asioita ja yks päivä sain tehtäväks kuvata kaikki turvapaikanhakijat VOKin henkilörekistereitä varten. Osa etenkään vanhemmista irakilaisista miehistä ei edes vilkaissut mua, vaan katto eri suuntaan jopa valokuvaa ottaessa 😀 Ei sillä että niiden katseita olisin kaivannukaan, mutta jäi vaan mieleen. Oli sillon ensimmäisiä aikoja kun itekään olin kyseisen kulttuurin kanssa missään tekemisissä. Kurdit ja Afganistanin hazarat taas erottu joukosta edukseen ystävällisyydellä ja kohteliaisuudella, ja heitä muistelen edelleen lämmöllä. Ja tietty myös kaikki harvat naiset ja pienet lapset on jääny mieleen 🙂

  • Reply Taina / Seikkailupyöräilijä lauantai, maaliskuu 14, 2020 at 17:28

    Kiitos tärkeästä postauksesta! Kiva, että sun matkablogissa on usein tällaista vakavampaakin pohdintaa aiheista. Itsellekin tämä aihe on lähellä sydäntä. Asuin yhdessä vaiheessa vuoden Jordaniassa, jossa naisten yksin liikkuminen on onneksi sentään jo laillista, mutta yksin matkustaminen olisi suurimmalle osalle paikallisista käytännössä silti vielä aika poikkeuksellista. Se antoi perspektiiviä. Jännä kuitenkin, että Thaimaa on päässyt tuohon vaarallisten maiden listaan yksin matkustaville naisille. Itse koin siellä matkustamisen todella turvalliseksi ja helpoksi erityisesti juuri sukupuoleen sidoksissa olevien asioiden kannalta. Toki varmasti erityisesti kaakkoisaasiasilla naisilla lienee siellä suurempi uhka joutua esimerkiksi ihmiskaupan uhriksi jne, eli kenties näkökulmani on vaan liian länsimainen.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, maaliskuu 14, 2020 at 20:15

      Kiitos Taina 🙂 Kiva kuulla, että myös asiapitoisemmat tekstit kiinnostaa.
      Voin uskoa, että Jordaniassa oli aika rajoitettua Suomeen verrattuna, mutta varmasti vapaata esim. Saudi-Arabian rinnalla. Olis mielenkiintoista joskus lukea sun muisteloita Lähi-idän ja Etelä-Amerikankin ajoilta. Että jos saat joku päivä inspiraation kirjotella niistä blogiis, vaikkei ne pyöräilyyn liitykään, niin täällä ainakin yks joka lukis mielellään 🙂
      Mulla ei oo mitään kokemuksia Thaimaasta tai Aasiasta muiltakaan osin, paitsi Mongoliasta, joten en osaa sanoa Thaimaan vaarallisuudesta mitään. Toisaalta vaarallisten kohteiden listalla oli myös Meksiko, vaikkei sielläkään turisteihin juuri uhkia kohdistu. Toki satunnaisia ryöstöjä, mutta niitä nyt sattuu kaikkialla. Ehkä se on tuo miten naisia ylipäänsä kohdellaan, ja ihmiskauppa myöskin, vaikkakin sekin koskee lähinnä muita kuin eurooppalaisia turisteja.

      • Reply Taina / Seikkailupyöräilijä lauantai, maaliskuu 14, 2020 at 23:31

        Kiva, jos vanhat muistelotkin kiinnostaisi. Itse asiassa Etelä-Amerikasta kirjoitin joitain blogijuttuja muinoin, mutta ne ovat haihtuneet jo bittiavaruuteen. Jordaniassa aloin myös kirjoittamaan blogia, mutta en koskaan julkaissut blogia. Muutenkin siellä ei vaan keskittymiskyky riittänyt pitkäjänteiseen bloggaamiseen, joten saldona oli ehkä max viisi juttua. Täytyy katsoa, jos niitä vielä joskus jotenkin julkaisisi muunkin maailman luettavaksi. Ja totta, tuohon Women Danger Indexiin vaikuttavat näköjään monet mittarit yhteiskunnan sisällä. Thaimaa loistaa ykkössijalla siinä, kuinka hyväksyvät asenteet parisuhdeväkivaltaan naisia kohtaan on ja kakkossijalla raportoitujen parisuhdeväkivaltakeissien osalta 🙁

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

    Syväluotaavaa matkailua maailman ääriin ja takaisin.

    Seuraa blogia Facebookissa | Instassa | Bloglovin'issa