Viime hetken mietteet ennen lähtöä – Reissuväsymys alkaa painaa

Kirjoitan pikaisesti vielä tunnelmat muistiin, ennen kun lähden kohti juna-asemaa. Kuten aiemmassa postauksessa päivittelin, en ollut yhtään miettinyt mukaan pakattavia kamoja. Valittelin äsken tuossa miehelle ja irkissä kavereille, etten oikeastaan ole lähdössä riemusta kiljuen. Kohteessa ja tulevassa ohjelmassa (eli töissä) ei ole mitään vikaa, mutta taitaa pieni matkauupumus pikkuhiljaa kalvaa mieltä.

Matkamittari on käynyt ylikierroksilla tänä vuonna jopa niinkin kovaa, että ensimmäistä kertaa oikein ärsytti äsken tunkea väkisin tavaroita liian pieneen reppuun. Olisi niin paljon helpompaa pakata isoon matkalaukkuun, mutta laukun raahaaminen lumisilla teillä ei liiemmin houkuttele. Yllättävän vahvaa tekoa muuten tuo Eagle Creekin 40 litrainen Global Companion on, kun saumat ei ole vieläkään ratkenneet (*koputtaa puuta*).

Vaatetta on puolet ja muuta sälää taas vähintäänkin saman verran. Sain kaikki vaatteet tungettua tyhjiöpussiin, ja sinne valikoitui tällä kertaa:

  • työhousut
  • villapaita
  • kolmet legginsit/välihousut
  • kaksi t-paitaa
  • toppi
  • toppahousut
  • alusvaatteita
  • sukkia ja kahdet villasukat

Kantamuksia on yhteensä 12 kiloa. Pitää koettaa tunkea sinne vielä talvihattu ja rukkaset. Ulkona ei tällä hetkellä ole kovin talvinen sää, mutta joudun silti lähtemään paksuilla talvikengillä. Päällä olevien vaatteiden lisäksi muita vaatteita ei siis ole kovin paljoa mukana. Tamineet riittänee noin viikoksi, jonka jälkeen on aika pyykätä. Asunnossa pitäisi olla pesukone ja kaikki tykötarpeet. Ja jos nyt hätä iskee, niin löytyyhän Saariselältä ainakin Partioaitta!

Muuta sälää, jota reppuun sain tungettua:

  • suihkusandaalit
  • työkengät
  • läppäri + laturi + hiiri
  • järkkäri + laturi
  • ulkoinen kovalevy
  • toalettilaukku + meikit
  • lääkkeet, vitamiinit sun muut
  • kamerajalusta
  • pienempi tripod puhelimelle

Mutta takaisin fiiliksiin. Jos nyt ihan totta puhutaan, niin uuvuttaa pelkkä ajatus siitä, että joudun istumaan junassa lähes 9 tuntia ja jatkamaan huomenna vielä matkaa Rovaniemeltä monta tuntia bussilla. Toisaalta odotan innolla Lapin luontoa ja uusia työkuvioita, mutta tämä itse reissaaminen on kuluttavaa. Itkin eilen myös muutaman kyyneleen, kun tajusin että joudun olemaan poissa kotoa ja miehen luolta taas näin pitkään. Mutta itsepähän olen elämäni tällaiseksi järjestänyt!

Olen ollut tänä vuonna yli 15 viikkoa matkoilla, käynyt 18 eri maassa ja lukemattomissa eri kaupungeissa, istunut tuhansia kilometrejä bussissa ja junassa, lentänyt 12 lentoa, ja pakannut ja purkanut reppua ties kuinka monta kertaa. En ole tottunut tällaiseen, ja näin jälkikäteen tarkasteltuna matkoja on ollut ehkä liikaa. Saako matkabloggaaja edes sanoa näin? 😀

Huomasin jo Eurotripillä, ettei minua oikein edes huvittanut lähteä sinne, ja monesti matkan aikana toivoin olevani jo pian kotona. Reissu oli aivan liian tiivistahtinen ja lopussa olin jo ihan sekaisin, että missä kaupungissa tai maassa edes olen. Paikat sekoittuivat toisiinsa ja tunsin välillä pelkkää ärtymystä. Nyt kun tunteet on tasoittuneet, voin onneksi muistella ilolla matkoilla koettuja tapahtumia ja nähtyjä maisemia.

Suunnittelin ensin, että heti kun saan työvuorolistat, alan bookkaamaan Lapin safareja ja ohjelmaa vapaapäiviin: on päästävä Sajokseen, Siidaan, Kiilopäälle, Rumakuruun, huiputettava kaikki lähialueen tunturit, kierrettävä kansallispuistoa lumikengissä, hiihdettävä kynttiläkuusikossa yms. Mutta nyt alan kallistua sille kantille, että katson aina päivä kerrallaan, mihin suuntaan lähden vai jäänkö vain asunnolle chillaamaan. En aio ottaa mitään stressiä tulevista viikoista. Uskoakseni saan sillä tavoin paljon enemmän irti tuosta ajasta, ja siitä jää myös itselle paremmat muistot 🙂 Menenhän sinne pääasiassa töihin, ja vapaa-ajan kokemukset tulee ikään kuin bonuksena kaupan päälle.

Sain eilen tunnukset hotelliketjun henkilöstöpalveluun, opiskelin perehdytyspaketin ja lueskelin alueinfoa jne. Yllätyin siitä, että Lapissakin on kuulemma ollut ammoisina aikoina Alppien kokoisia vuoria! Kaipa mannerjää on hionut huiput aikain saatossa olemattomiin. Orastavasta matkaväsymyksestä huolimatta odotan sitä, että pääsen näkemään nuo aavat metsämaisemat vihdoin omin silmin!

Uudet työkuviot kiinnostaa myös, ja odotankin että pääsen oppimaan uutta, sillä en ole koskaan aiemmin työskennellyt hotellissa. Toivottavasti työkaverit on mukavia ja asunto viihtyisä. Mutta kirjoittelen jälleen kuulumisia perille päästyäni.
Ei muuta kuin hyvää viikonloppua kaikille! 🙂

Oletko sinä kärsinyt matkaväsymyksestä?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Sofia / Project Forever torstai, marraskuu 28, 2019 at 16:44

    Onnea uusiin koitoksiin! Jos tosiaan vähän hidastat tahtia ja kuuntelet omia tuntemuksia, niin (työ)reissusta tulee varmasti antoisa! 🙂 Sinulla on ollut kyllä vauhdikas reissuvuosi, ja matkaamiseenkin voi väsyä. Opin sen viime vuonna maailmanympärimatkalla kantapään kautta, ja nyt olen matkoilla yrittänyt hidastaa tahtia ja vähentää etukäteissuunnitelmian tekemistä. Toistaiseksi se vaikuttaa auttaneenkin! 🙂

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning torstai, marraskuu 28, 2019 at 20:16

      Kiitoksia <3 Pitää yrittää ottaa iisisti. Tänään onneks oli vapaapäivä, niin pääsin ulkoilemaan kunnolla. Aika harmaa sää ollut, niin ei sinällään haittaa ettei ole ehtinytkään vielä paljoa kokea. Voin vaan kuvitella, että maailmanympärimatkalla iskee välillä kunnon uupumus! Olitko pitkään reissussa sillon?

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

    Syväluotaavaa matkailua maailman ääriin ja takaisin.

    Seuraa blogia Facebookissa
    Seuraa Bloglovin'issa