Ylihuomenna 7 viikoksi Lappiin, mitähän sinne tarvitsee?

Havahduin tässä juuri, että lähden ylihuomenna Lappiin seitsemäksi viikoksi, enkä ole vielä edes miettinyt kunnolla mukaan pakattavia vaatteita ja varusteita. Nyt kun aloin asiaa pohtimaan, tuntuu että pää lyö ihan tyhjää. Mitä talvella tarvitaan?! 😀

Loppuvuoden kuulumisia: Elämä yllättää

Asun suht etelässä, ja täällä talvet ovat olleet leutonemaan päin viimeisten vuosien aikana. Muutamia jäätävän kirpsakoita pakkasaamuja on kyllä ollut silloin tällöin. Olen muun muassa pyöräillyt töihin -27 asteen pakkasessa, mutta työmatka on kestänyt vain parikymmentä minuuttia. Ei kai siinä ajassa ehdi paleltua.

Toisaalta alkuvuodesta oli kuunpimennys, ja kuvasin sitä parvekkeella pakkasmittarin näyttäessä -18. Sormet jäätyivät kalikaksi jo muutamassa minuutissa ja kamerajalusta oli niin kankea, että pelkäsin kiinnikkeiden murtuvan jalkoja asetellessa.

Täältä meiltä ehti ensilumet sulaa jo pois vesisateiden ja plussakelien takia, ja Inarissakin on tällä hetkellä vain pari astetta pakkasta. Mutta noilla korkeuksilla pakkanen tulee varmasti kiristymään talven edetessä takaisin kolmeenkymmeneen ties kuinka monta kertaa. Ainakin toivon, että lunta olisi paljon ja ilma olisi raikas ja talvinen.

Kutistuneet talvivaatteet

Mutta miten Lapissa selviää sydäntalvella? Huomasin tuossa yksi päivä, että lähes kaikki talvitakit ovat jääneet pieneksi, osa taas on liian ohuita. Myös toppahousut olivat kutistuneet yksinään naulakossa, sillä ne eivät mahtuneet enää kiinni.. Olen tainnut lihoa muutaman kilon siitä, kun ostin nuo vaatteet monta vuotta sitten. No, kävin sitten ostamassa uudet toppahousut, mutta ne eivät ole yhtä paksut kuin entiset, joten pitänee pakata mukaan lämpimiä kerrospukeutumiseen soveltuvia housuja.

Takin kanssa on vähän niin ja näin, mutta uskoisin, että tarkenen tuolla perustalvitakilla. Pidempi parka-mallinen takki on hieman liian ahdas, joten sen alle ei mahdu kyllä kahta paksua paitaa. Koska en luultavasti muutoin tarvitse mitään megalämmintä takkia tulevaisuudessa, en viitsisi ostaa kallista laskettelutakkia muutaman viikon takia. Eikä minua yleensä haittaa, vaikka vartalolla olisi kylmä, enemmän tuntuu jos sormia tai varpaita palelee.

Puolisoni äiti on neulonut minulle lukemattomia lapasia ja villasukkia, joten niitä lähtee ainakin mukaan. Olen villasukkien suurkuluttaja ja käytän niitä oikeastaan ympäri vuoden. Kävin myös ostamassa nahkarukkaset entisten tilalle. Käytössäni on ollut varmaan 10 vuotta vanhat rukkaset, joiden pinta on jo ihan kulunut ja sisus nuhjuuntunut, joten oli aika ostaa uudet. Otan mukaan varmaan paksun karvahatun lippiksen lisäksi, ja tietenkin huivin. Eiköhän niillä pärjää.

Kenkiä metsästämässä

Kenkiin sentään panostin. Etsin niitäkin monta viikkoa, koska mieleisiä ei tullut vastaan. Käytän täällä kaupunkioloissa pelkästään tennareita, Niken varsilenkkareita tai feikki-uggeja. Niissä ei Lapin nietoksille lähdetä tarpomaan. Kävin katselemassa kenkiä joka paikasta ja etsin netistä, mutta lähdin aina tyhjin käsin pois. Sitten huomasin Facebookissa talvikenkäketjun, mihin joku oli postannut omat Luhdan kenkänsä, ja ihastuin niihin samoin tein. Seuraava ongelma olikin, että mistä saan ne.

Täällä mikään kauppa ei myy Luhdan kenkiä. Kävin myös isommassa naapurikaupungissa kaikki kenkiä myyvät liikkeet läpi tuloksetta. Jouduin sitten tilaamaan ne Zalandolta, ja jännitin, ehtiikö paketti ajallaan, koska pettymyksekseni se lähetettiin Ruotsista. Toimituksena oli onneksi PostNord, joten Postin lakko ei siihen vaikuttanut, mutta jännityksellä odotin, selviääkö paketti muiden tukilakkojen läpi ajoissa perille. Paketti onneksi saapui Matkahuoltoon maanantaina.

Kengät on tosi paksupohjaiset, lämpimästi vuoratut ja pitkävartiset. Mikä parasta, niiden pitäisi olla vedenpitävät, mutta käsittelin ne vielä suojasuihkeella ennen käyttöönottoa. Noista kengistä tulee vähän mieleen 90-luvun ”kuukengät”, jotka oli muodissa ollessani lapsi.

Työvaatteista sen verran, että työpaikalta saa yläosan ja esiliinan, mutta jouduin ostamaan itse mustat housut. Minulla on onneksi hyvät LaJan keittiökengät, joten niitä ei tarvitse ostaa. Huolsin kengät äsken.

View this post on Instagram

Uudet työkengät saapui. Ihanan pehmeä pohja verrattuna aiempiin turvakenkiin 🙂 #vainkeittiöjutut #työkengät #laitosjalkine #laja

A post shared by Cilla Maria (@cillamaria8) on Feb 2, 2017 at 4:38am PST

Reppureissu vai matkalaukkuelämää?

Koetan pakata mahdollisimman vähän tavaraa mukaan, koska alan kallistua sille suunnalle, etten sittenkään lähde matkalaukun kanssa. Ottanen siis 40 litran matkarepun, joka on kulkenut reppureissuillani.

Iso matkalaukku olisi tietty ollut optimaalinen vaihtoehto, mutta ei huvita raahata sitä lumessa. Vaikka saan perillä ollessa kyydin majoitukseen, joutuisin raahaamaan laukkua kuitenkin Rovaniemen välipysähdyksen aikana, minkä lisäksi saatan tehdä jotain ylimääräisiä retkiä Lapissa työsuhteen päättymisen jälkeen. Haluaisin käydä tulomatkalla Luoston ametistikaivoksella, mutta sinne on aika hankala päästä talvella, eikä varsinkaan mikään matkalaukun mukana raahaaminen tule kuuloonkaan.

Voi kyllä olla, että työputken jälkeen on jo niin kiire kotiin, että tulen suorinta tietä takaisin. En vielä tiedä sitäkään, millä tulen pois. Olen miettinyt lentämistä Ivalosta Helsinkiin ihan vain aikaa säästääkseni, mutta toisaalta en haluaisi lentää kotimaanlentoja. Se vaan on fakta, että Suomessa on niin pitkät välimatkat, että pelkästään kotoa Rovaniemelle kestää junalla nopeimmillaankin noin 9 tuntia. Siitä on sitten bussimatkaa edessä vielä reilu 4 tuntia.

Terveys kuntoon ennen reissua

Minulla on ollut pitkään kilpirauhasongelmia, ja pyysin nyt pari viikkoa sitten lähetteen uusiin labroihin. Kilpirauhasarvot olivat huonoimmat, kuin mitä ne on koskaan olleet. Olen tuntenut sen kyllä olossakin, sillä en ole jaksanut tehdä oikein mitään, vaikka nukun 10 tuntia yössä.

Kävinkin eilen lääkärissä, missä tapasin vihdoin ja viimein asianmukaisen lääkärin ja sain oikean lääkityksen. Olen taistellut viisi vuotta lääkityksen saamiseksi, mutta vasta nyt tänä syksynä kilpirauhasarvot menivät niin paljon yli viitearvojen, että asiaan perehtynyt lääkäri kirjoitti reseptin ilman vastaan hangoittelua. Thyroxinin myötä tämän jatkuvan palelun ja väsymyksenkin pitäisi loppua.

Muita loppumietteitä

Pesin äsken pyykkiä ja koetan tänään tai huomenna katsella kamoja kasaan. Yritän myös saada järjestöhommat ja jäsenlehden taiton sille mallille, ettei minun tarvitse ottaa tätä isoa läppäriä mukaan. Matkustan mieluiten 14″ pikku-Asuksella, koska se on tosi kevyt. Siinä vain ei ole muita ohjelmia kuin Photoshop, joten mitään taittoa tai muuta kummempaa en pysty tekemään.

Järkkärin ja jalustan otan mukaan, jos pääsisin kuvailemaan esimerkiksi revontulia ja tähtitaivasta. Rymysin joskus kuutisen vuotta sitten useinkin iltaisin ulkona talvipakkasilla ja kuvailin ihastuksesta huokaillen kaunista yllä kaartuvaa avaruutta. Täällä kotipuolessa ei tarvitse mennä kovin kauas, kun on jo keskellä suota, metsikköä tai järven jäätä. Nämäkin talvikuvat on niiltä ajoilta, kun jaksoin vielä käyskennellä pitkin maita ja mantuja kameran kanssa.

Odotan Lapin reissulta eniten juuri sitä, että innostun taas ulkoilemaan iltaisin aution luonnon keskellä <3 Mutta palataan asiaan ensi viikolla, jahka olen päässyt Napapiirin toiselle puolelle!

Ps. Kiitos kaikille aiempaan postaukseen tulleista kauniista sanoista! Otan myös lukijoiden toiveet vastaan ja koetan jatkossa pitää postaukset hieman lyhyempinä 😀