Luomisen tuskaa, lukijamääriä ja luetuimpia postauksia

Bloggaaminen. Tuo tunteita herättävä harrastus, joillekin jopa leipätyö. Milloin matkabloggaajia pidetään ilmastonmuutoksen aiheuttajina, milloin kaupallisten yhteistöiden tekijöitä haukutaan valehtelijoiksi, milloin kommenttikentässä syttyy kolmas maailmansota.

Välillä tulee vastaan tekstejä, missä kerrotaan bloggaamisen tuottamista ongelmista. Yksi todella kattava postaus, joka tuli mieleeni, on Shining Journeyn Matkabloggaajan haasteet ja blogiahdistus. Itselläni ei vielä alle vuoden ikäisenä bloggaajana ole kovin suuria kompastuskiviä eteen sattunut, mutta listaan tähän pienempiä asioita ja muuta nippelitietoa, mikä ei ehkä satunnaiselle lukijalle juolahda mieleen.

Matkailijana blogin pitäminen ei ole minua muuttanut, sillä olen aina ollut kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja tykännyt soolomatkailusta. En ole mikään rantalomaihminen, vaan haluan sukeltaa paikalliseen elämään myös silloin, vaikka olisin päätynytkin turistikohteeseen. Kirjoittamista myös olen aina rakastanut, ja minulla itse asiassa oli vuosia sitten anonyymi blogi, jota ei kylläkään enää ole.

En ole oikeastaan muuttunut matkaajana. Ennen bloggaamista tosin kuvasin enemmän. Kuva Ranskan Annecystä vuodelta 2014.

Mistä lisää lukijoita?

Etenkin pienempiä bloggaajia varmaan mietityttää, mistä saada lisää lukijoita. Itse olen ollut aika huono mainostamaan blogiani missään, sillä blogillani ei ole omaa IG-profiilia ja FB-sivunkin tein vasta kesällä. Nykyään Facebookissakaan ei saa näkyvyyttä, sillä algoritmit hukkaavat monet postaukset bittiavaruuteen.

Jokainen voi miettiä, onko harrastelijabloggaajan kannattavaa maksaa FB-mainoksista, jos blogista ei saa mitään tuloja. Mitään feikkiprofiileja ja botteja en myöskään seuraajikseni halua, vaikka niiden avulla saisikin tilastoja kaunisteltua. Omia kavereitani matkajutut eivät juurikaan kiinnosta, joten ilmaisia jakojakaan ei heiltä heru.

Mutta miksi oman tekstin jakaminen tuntuu niin usein tyrkyttämiseltä? Samaa valitteli tuttavani Facebookissa liittyen hänen julkaisemiinsa YouTube-videoihin. Kai se on tämä suomalaisen perisynti, vaatimattomuus, ettei omaa juttuaan kehtaa markkinoida, vaan sitä toivoo hiljaa mielessään, että seuraajat jakaisivat ilman pyyntöä 😀

Parhain keino varmaan onkin vain koettaa kirjoittaa hyviä tekstejä ja olla itse aktiivinen. Tajusin liittyä vasta muutama kuukausi sitten matkabloggaajille tarkoitettuun FB-ryhmään, mistä olen löytänyt uusia tuttavuuksia. Valitettavasti suurin osa pr-tapahtumista ja blogiyhteisön kokoontumisista tapahtuu pääkaupunkiseudulla, joten en ole päässyt tutustumaan muihin bloggaajiin koskaan kasvotusten, vaikka joskus jotain kutsuja on sähköpostiin tullutkin.

Matkamessuilla voisi olla hyvä tilaisuus tutustua muihin bloggaajiin ja alan toimijoihin. Olen ollut siellä vain esittelijänä, mutta en vielä koskaan bloggaajana.

Mikä kiinnostaa minua, ei kiinnosta välttämättä lukijaa

Mennään sitten itse raapustamiseen. Blogitekstiä luetaan muutama minuutti, mutta sen kirjoittamiseen kuluu helposti useampi tunti, välillä jopa koko päivä. Joskus harmittaakin, jos olen käyttänyt paljon aikaa tekstin taustatyöhön, esimerkiksi kirjoittaessani kattavia postauksia Mesoamerikan intiaanikulttuureista tai Meksikon alkuperäiskansojen ihmisoikeustilanteesta, ja sitten huomaan noiden tekstien jäävän pahnan pohjimmaisiksi, kun niitä on jaksettu lukea vain tyyliin 100 kertaa.

Ymmärrän kuitenkin sen, että nuo on aika marginaaliaiheita, enkä voi olettaa niiden kiinnostavan suurta ihmisjoukkoa. Keski-Amerikan maat eivät muutenkaan ole mitään suosikkimatkakohteita, joten on ymmärrettävää, miksi Kreikan ja Turkin matkoista kertovia postauksia on luettu kymmenen kertaa enemmän. Toisaalta olen iloinen jokaisesta lukukerrasta, jää ne sitten miten alhaiseksi tahansa 🙂

Epäilen, ettei ”68 Tlatelolco” tai ”43 Ayotzinapa” kerro mitään ihmiselle, joka ei seuraa Meksikon tilannetta. Itselleni tällaiset graffitit taas hyppäävät silmiin kaukaisimmastakin seinästä.

Mistä kirjoittaisin?

Minua piinaa toisinaan ns. tyhjän paperin syndrooma. Se tila, kun mitään kirjoitettavaa ei ole. Tätä esiintyy etenkin niinä aikoina, kun olen vain kotona. En silloin juurikaan kirjoita mitään reissuista itsestään. Matkoilla ollessa nimittäin kirjoitan aina matkapäiväkirjaa, sillä haluan saada kaikki tunteet, tunnelmat, muistot ja hetket elävästi talteen, ja julkaisen tekstit heti matkan päältä.

Olen matkakohteessa yleensä aktiivinen aamusta alkuiltaan, jonka jälkeen vetäydyn huoneeseen tai sänkyyn kirjoittamaan. Joskus otan koneen mukaan ja menen ulos syömään. Toisinaan kirjoitan siirtyessäni matkakohteesta toiseen esimerkiksi junamatkan aikana tai lentokoneessa. Kotona ollessa pyrin julkaisemaan vähintään kerran viikossa, mutta mitään varsinaista aikataulua en noudata.

Matkapäiväkirjat toimivat myös muistona itselleni. Selaan välillä menneitä postauksiani ja yllätyn, että ”Ai, olenko kokenut tuollaistakin” tai ”Tuoltako minusta oikeasti on tuntunut”. Aika kun tuppaa sekä kultaamaan että haalistamaan muistot.

Mutta harva pystyy olemaan ympäri vuoden joka kuukausi matkoilla ja saamaan täten jatkuvasti uusia sivuja matkapäiväkirjaan. Osa bloggaajista ammentaakin matkoista tekstejä vasta kotona ollessaan. Tämä saattaisi olla ratkaisu itsellenikin. Ehkä voisin kirjoittaa tekstit talteen ja julkaista ne pätkissä useampana eri ajankohtana. Teksteistä ei myöskään tulisi niin pitkiä.

Turkissa nettiyhteys ei ulottunut huoneeseen, joten kirjoitin tekstin ensin offline-tilassa ja postasin sen sitten aulassa.

Tekstin pituus ja jäsentäminen

Tästä päästäänkin toiseen aiheeseen, eli tekstin pituuteen. Osa bloggaajista kirjoittaa lyhyehköjä kertomuksia, osalla taas yksi postaus lähentelee jo novellin pituutta. Lukeudun itse jälkimmäiseen kastiin, ja keskimääräinen postaukseni onkin noin 1 500 – 2 500 sanaa. Se on jo aika paljon blogitekstiksi, eikä välttämättä sovi kaikille lukijoille. Oikolukemiseen menee myös paljon aikaa.

Kun olen katsellut vanhempia tekstejäni, olen huomannut tehneeni sen virheen, etten ole jakanut tekstejä tarpeeksi lyhyisiin kappaleisiin. Saatan näin jälkikäteen jaksottaa uudelleen joitain tekstejä, jos sille päälle satun. En kuitenkaan ole viitsinyt alkaa käydä niitä järjestelmällisesti läpi, vaikka ehkä sekin olisi hyvä idea jossain vaiheessa.

Pitkiin teksteihin kannattaa myös sijoittaa väliotsikoita, jotta lukija pystyy silmäilemään tekstin läpi ja keskittymään itseä kiinnostaviin kappaleisiin, mikäli koko tekstiä ei jaksa lukea. Myös asiaan liittyvillä kuvilla saa jäsenneltyä tekstiä selkeämmäksi. Kuviin olisi hyvä lisätä myös kuvatekstit, jotta niitäkin silmäilemällä saisi kokonaiskuvan tekstistä.

Matkapäiväkirjan kirjoitusta Guatemalan Floresissa. Taustalla olevasta näytöstä voi nähdä liian pitkän kappaleen.

Satoja ja tuhansia kuvia

Jos tekstin kirjoittaminen vie aikaa, vie sitä myös kuvien selaus, valitseminen ja käsittely. Digikuvien aikakautena kuvia tulee räpsittyä aivan liikaa, mikä ei ole optimi tilanne siinä vaiheessa, kun niitä pitäisi alkaa käymään läpi. Vaikka blogiin tulevia kuvia ei jaksaisi sen kummemmin käsitellä, on ne hyvä ainakin pienentää, jotta kuvat aukeavat nopeammin eikä palvelintilaa kulu tarpeettomasti. Kontrastin ja värien säätö on plussaa, puhumattakaan vinossa olevan horisontin oikaisusta.

Välillä olen harmitellut sitä, etten ole kantanut järkkäriä mukana kaikilla reissuilla, joten olen joutunut tyytymään puhelimen kameran ”laatuun”. Ehkä pienemmän kameran ostaminen saisi kantamaan sitä jälleen aktiivisesti mukana. Järkkäriä kun ei oikeasti huvita aina ottaa mukaan, eikä sitä voi edes kaikkialla turvallisesti kanniskella. Joskus olen myös kuvapaljouteen tuskastuneena saattanut mennä sieltä missä aita on matalin, ja lisännyt blogiin kuvat, jotka on jo kertaalleen menneet Instagram-filttereiden läpi. Se ei varsinaisesti paranna asiaa.

Täytyisi myös löytää jälleen se into kuvaamiseen, mikä katosi sen jälkeen, kun jouduin työkseni käsittelemään valokuvia liukuhihnalta. Ihaillen katselen muissa blogeissa olevia kauniita kuvia ja sointuvia instafeedejä.

Sapaderen kanjonissakin jouduin valitettavasti tyytymään puhelimen kuvanlaatuun. Järkkäri oli kyllä Turkissa mukana, mutta Sapadereen mentäessä satoi kaatamalla, joten jätin kameran autoon.

Tekstiin käytetty lukuaika ja bounce rate

Tutkin välillä blogini analytiikkaa Google Analyticsillä, kuten varmaan suurin osa aktiivisista bloggaajista. Kaikki tiedot eivät ole minulle kovin tuttuja, mutta jotain mielenkiintoista seurattavaa sieltä löytyy. Keskimäärin yhtä blogitekstiäni on luettu noin 5 minuuttia. Pisimpään on luettu postausta Chillailua ja futista San Pedrossa, reilu 10 minuuttia.

Välitön poistumisprosentti on yksi mielenkiintoinen tekijä, mitä tulee joskus katsottua. Blogimaailmassa se ei kuitenkaan kerro kaikkea, sillä monesti etenkin palaavat lukijat tulevat lukemaan vain sen uusimman tekstin ja sulkevat sivun sen jälkeen – tällöin bounce rate lähentelee helposti sataa. Blogien keskimääräinen bounce rate on luokkaa 70-98 %, mikä normaalilla nettisivulla luokiteltaisiin äärimmäisen huonoksi. Itselläni välitön poistumisprosentti on tällä hetkellä 78 %, mikä on ihan ok lukema blogille. Se kertoo minulle, että ihmiset jaksavat lukea novellin lisäksi toisenkin – tai ainakin edes osan siitä 😀

Tärkeimpänä indikaattorina pidän kuitenkin tuota tekstien parissa vietettyä aikaa. Nostan sen jopa korkeammalle, kuin näyttökerrat, sillä jos yksi lukija viihtyy yksittäisen tekstin parissa viisikin minuuttia, on se parempi kuin 10 ihmistä, jotka sulkevat sivun 10 sekunnin jälkeen.

Lukijamäärät – bloggaajien tarkoin varjeltu salaisuus?

Blogeissa ei juuri koskaan törmää kävijämäärien julkaisuun, joten on vaikea arvioida oman blogin kattavuutta suhteessa muihin. Tiedän, että joillain todella suosituilla vanhoilla matkablogeilla saattaa olla tuhat (tai enemmänkin) näyttökertaa päivässä, ja siitä tämä oma viritelmäni jää vielä kauas jälkeen. Matkablogeilla on Suomessa joka tapauksessa pienempi lukijakunta, kuin lifestyle-bloggaajilla, joilla voi hyvinkin olla kymmeniä- tai satojatuhansia lukijoita. Itseäni kiinnostaisi kaikenlaiset tilastot, mutta ymmärrän kyllä, jos suurin osa haluaa pitää strategiset luvut itsellään. Avaan nyt kuitenkin omiani, koska eihän tämä mikään kilpailu ole.

Kuten Rantapallon statsit näyttää, oli alkuun blogissani vain muutama näyttökerta päivässä, joskus ei yhtään, mutta noin viimeisen puolen vuoden aikana kävijämäärät ovat lisääntyneet. Nykyään näyttökertoja on päivästä riippuen noin 30-200, vaihdellen sen perusteella milloin olen postannut viimeksi ja miten kiinnostava edellinen postaus on ollut. Yksittäisiä piikkejä on siellä täällä; vilkkaimmillaan päivässä on ollut vajaa 550 lukukertaa. Viimeisen 30 päivän aikana blogia on luettu noin 2 500 kertaa. Syyskuussa näyttökertoja oli eniten, vajaa 4 000.

Google Analytics on kerännyt tilastoja vasta maaliskuun lopusta lähtien, joten todellista kokonaiskuvaa ei ole muualta kuin Rantapallosta, jonka mukaan blogilla on tällä hetkellä yhteensä reilu 17 000 näyttökertaa. Tunnetulle bloggaajalle vähän, minulle jo aika paljon, etenkään kun en ole markkinoinut tätä oikein missään 🙂 Julkaistuja artikkeleita on 73, mikä tekee keskimäärin 6 postausta kuukaudessa. Yksittäisiä kävijöitä taas on nykyään noin 1 000 – 2 000 kuukaudessa. Google Analyticsissä on se hyvä puoli, että siellä voi filtteröidä oman IP-osoitteen liikenteen pois noista kävijämääristä.

Rantapallon tilastoissa blogin näyttökertojen kehitys vuoden alusta tähän päivään. Syyskuun tiivis postaustahti myös toi enemmän lukijoita.

Muuta statistiikkaa

Muusta statistiikasta mainitakseni, on blogin keskivertolukija 25-34-vuotias nainen, joka asuu Suomessa ja lukee blogiani iPhonella. Kiinnostuksen kohteisiin lukeutuu luonnollisesti matkailu ja majoitus, mutta myös shoppailu, ruoka ja juoma sekä ajankohtaiset uutiset.

Blogiin päädytään useimmiten Google-haulla, mikä korreloikin osittain myös suosituimpien blogitekstieni kanssa. Pari yleisintä blogiini johtavaa Google-hakua näyttää olevan samos pakolaiset, mikään ei tunnu miltään ja samos lentokenttä.

Erikoisia hakuja, joilla blogiin on päädytty on mm. meksikon kartellit, nainen puskapissalla, oravanpyörä ahdistaa, josef mengele ihmiskokeet, maya horoskooppi ja praha kannabis keksit. Mieluisimmat haut on tietenkin sellaisia, että lukija on oikeasti löytänytkin blogistani haluamansa tiedot, esimerkiksi matkakohteen nimellä tehdyt haut. Jotkut on myös etsineet tietoa Teotihuacánista, jee 😀 Valitettavasti en ole löytänyt keinoa, millä SEO:ta saa säädettyä täällä Rantapallossa, joten en ole voinut tehdä hakukoneoptimointia.

Seuraavaksi eniten liikennettä tulee Facebookista, suoralla osoitteella sekä Blogit.fi:stä. En oikein tiedä, miksi Iltalehdestä tulee muutama prosentti kävijöistä. Ehkä siellä on joku Rantapallon blogilistaus, mitä en vain ole koskaan nähnyt?

GA:n demografisia tietoja.

Tasapainoilua ja vaistomaista itsesensuuria

Nykyaikana on joukko aiheita, mistä ei voi enää kirjoittaa niin vapaasti, kuin vaikka muutama vuosi sitten. Ihmiset suuttuvat ja pahoittavat mielensä helpommin kuin ennen. Jotkut ovat myös ilkeitä ja tylyjä toisille, etenkin netissä. Itse en ole vielä törmännyt mihinkään pahempiin kommentteihin, mutta blogini ei olekaan mitenkään erityisen tunnettu. Matkabloggaajia myöskään tuskin arvostellaan ja haukutaan foorumeilla samoin kuin lifestyle-bloggaajia, joiden blogit tavoittavat laajemman yleisön.

Olen ottanut alusta asti sen periaatteen, että julkaisen kaikki kommentit, vaikka niissä olisikin jotain negatiivista. Mielestäni jokaisella on oikeus sanoa sanottavansa, mikäli se liittyy käsiteltyyn aiheeseen ja pointti on perusteltu. Olen tässä vuoden aikana jättänyt vain yhden kommentin julkaisematta, sillä se ei liittynyt käsiteltyyn aiheeseen millään tavalla. Muistaakseni kommentissa arveltiin minun olevan samanlainen murhaaja, kuin Suomen presidentti ja Ruotsin hallitus (tai jotain vastaavaa).

Blogissani on ollut muutama teksti, joka on aiheuttanut nurinaa (esimerkiksi Kannattaako kriisimaiden boikotointi? ja Hiilijalanjälkeni – Olenko pahimman luokan taivaanrannan saastuttaja?), mutta olen silti halunnut nostaa nuo aiheet esille, koska pidän niitä tärkeinä ja ajankohtaisina.

Vaikka olen kirjoittanut protesteista ja ihmisoikeuksista, pyrin pääsääntöisesti pitämään politiikan, uskonnon ja maahanmuuton poissa tästä blogista. Hienovaraisesti saatan tuoda mielipiteeni esiin, jos aihe liippaa matkakohteen senhetkistä tilannetta. En kuitenkaan halua tahallani provosoida lukijoita tai aiheuttaa riitelyä kommenttikentässä. Joskus se tietysti turhauttaa, kun pitää miettiä, että ”Voinko kirjoittaa näin?” Toisinaan olen myös deletoinut osan tekstistä ennen julkaisua. Blogin myötä minusta on tullut harkitsevampi. Ehkä myös ikä ja yleinen elämänkokemus on koulinut.

Maribor, Slovenia.

Luetuimmat ja vähiten luetut tekstit

Mikä teitä lukijoita sitten on kiinnostanut kaikkein eniten viimeisen vuoden aikana? Listaan alle TOP 10 luetuimmat ja vähiten kiinnostusta herättäneet tekstit. Käytän tässä Rantapallon omia tilastoja, koska siellä tietoa on kerätty alusta asti. Lista on suurin piirtein sama, kuin mitä Google Analytics näyttää.

Luetuimmat

  1. Syyslomalla Egeanmerellä (Samos, lokakuu 2017)
  2. Turhat matkavarusteet ja mitä niiden tilalle
  3. Eurotrip: Kyyneleitä Auschwitzissä
  4. Kun oikein mikään ei tunnu miltään
  5. Uskaltaako Meksikoon matkustaa?
  6. Matkailun pimeä puoli
  7. Ryöstöyrityksiä, poliisiväkivaltaa ja tullin ruokakoiria
  8. ”En ole koskaan..” – Travel edition
  9. Jälkikatsaus ja mitä kaikki maksoi?
  10. Alanya yllätti iloisesti

Samoksen matkakertomus on blogin suosituin teksti päälle tuhannella lukukerralla.

Vähiten luetut

  1. Ilmoitus blogin FB-sivusta
  2. Kultturellista Mexico Citystä kuuman kosteaan Playa del Carmeniin
  3. Tuulta siipien alle (Espanja, maalis-huhtikuu 2011)
  4. Tunteiden vuoristorataa Guatemalan Floresissa
  5. Kaukokaipuu nostaa päätään (kotimaa, Kreikka, Viro ja Ruotsi)
  6. Meksiko, olen kaivannut sinua!
  7. Leipää ja sirkushuveja Mexico Cityssä (maaliskuu 2018)
  8. Savuverhon takana (Amsterdam, kesäkuu 2015)
  9. Monte Albán, sapoteekkien temppelikaupunki
  10. Halpa uni, huono uni

Ilmoitusluontoinen postaus blogin FB-sivusta ei jaksanut kiinnostaa, ja sen on nähnyt vain 68 lukijaa.

Eniten kommentteja

  1. Matkailutrendit vuonna 2020 – Mikä meitä odottaa?
  2. Asioita, jotka ovat yllättäneet ulkomailla
  3. Kannattaako kriisimaiden boikotointi?
  4. Uskaltaako Meksikoon matkustaa?
  5. Ärsyttävimmät some-kommentoijat
  6. Loppuvuoden kuulumisia: elämä yllättää
  7. Eurotrip: Monipuolinen ja kiinnostava Praha
  8. Tietoa ja käytännön vinkkejä maata pitkin matkailuun
  9. Pienet mutta hyödylliset matkavarusteet
  10. Asioita, jotka ovat yllättäneet ulkomailla, osa 2

Uusin postaukseni ensi vuoden matkailutrendeistä on kerännyt eniten kommentteja koko blogin historiassa.

Mutta all in all, olen äärimmäisen kiitollinen teille kaikille tuhansille (!) lukijoille, jotka olette eksyneet tänne ja ehkä jopa löytäneet jotain hyödyllistä infoakin. Kiitän myös kaikista kommenteista – niitä on aina yhtä kiva lukea. Moni kommentti ja IG:ssä tai Facessa lähetetty yksityisviesti on piristänyt päivääni useamman kerran <3 Blogin parhaimpia anteja onkin kanssakäyminen ja tiedon jakaminen teidän kanssa!

Välillä olisi vain kiva tietää, millaista porukkaa siellä ruudun takana oikein on, joten jos haluat, niin jätä itsestäsi joku jälki kommenttikenttään 🙂 Ihan vaikka anonyyminä, että minkä ikäinen olet, mistä päin ja millainen matkustelija olet? Olisi kiva tutustua teihin paremmin.

Seuraa Instassa | Tykkää Facebookissa

Ps. Bloggaamisen ihanuutta hehkuttaa myös Boarding Timen Jenni blogin yksivuotispostauksessa 🙂 Onnea ikä-kaimalle! Jennillä ”laskettu aika” oli aika tarkalleen kuukautta minua ennen, joten perässä tullaan!

Mitä mieltä olet blogin statistiikkojen jakamisesta? Kiinnostaako sinua lukijana tällaiset blogin pitämistä taustoittavat jutut vai tulisiko matkablogissa keskittyä pelkästään matkakertomuksiin yms.?

Jos olet bloggaaja, kuulutko siihen kategoriaan, joka haluaa pitää statsit omana tietonaan?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

50 Comments

  • Reply Jenni | Boarding Time sunnuntai, marraskuu 17, 2019 at 18:20

    Kiitos linkkauksesta Cilla!

    Mielenkiintoisia ja samaistuttavia ajatuksia. Itse kyllä matkustan niin älyttömästi, että pikemminkin en ole ehtinyt läheskään kaikkea mielessä olevaa materiaalia pelkästään viime vuodelta vielä blogiin alkuunkaan purkaa. Ja olihan ne pari edellistäkin jo melko kovatahtisia… Ei ole siis vielä tyhjän paperin ongelmaa tullut eteen, kaikenlaista muuta kylläkin, kuten just toi mun blogialusta, joka lievällä monimutkaisuudellaan aiheuttaa säännöllisesti harmaita hiuksia. Juuri nytkin on mediakirjaston kanssa PIENI (ihan kyllä itse aiheuttamani) tilanne päällä, toivottavasti saan jonkun varmuuskopion huomenna webbihotellistani ja kuvat takaisin, huoh.

    Kuten tuossa omassa synttäripostauksessa totesinkin, bloggaamisessa parasta mun mielestä on ehdottomasti ollut kohtaamiset ihmisten kanssa, kommentit ja keskustelu. Itse en ole kyllä noin tarkasti statistiikkaa seurannut, mutta kyllä jokainen kommentti ja viesti mieltä piristää. Ja muuten jos niitä lukuja heitetään tiskiin, niin mun luetuin juttu ekan vuoden aikana on tosiaan ollut toi bisnesluokkavertailu vähän päälle 1500 lukukerralla, ja vähiten luettu oli elokuinen Kreikan saaristo-postaus (!) 128:lla lukukerralla. En tiedä oliko Kreikasta loppukesästä jo ylitarjontaa vai mikä mätti. 😀

    Sulla on kyllä niin perusteellisia, informatiivisia ja huolella tehtyjä artikkeleita, että ei voi kuin hattua nostaa! Synttäreitä odotellessa, paljon onnea jo etukäteen.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, marraskuu 17, 2019 at 19:10

      Kiitos paljon 🙂

      Sulla on kyllä tosi upeita matkoja takana, joista varmasti löytyy kirjoitettavaa vielä pitkän aikaa 🙂 Ja kuten moni kirjoitti sun blogin kommenteissa, on blogi tosi laadukas ollakseen vain yksivuotias.

      Aika paljon kyllä on ollut Kreikka-aiheisia postauksia viime aikoina, samoin kun Balkanin matkoista. Voihan se olla, että ens keväänä taas vanhempienkin postausten lukuinto yltyy, kun ihmiset suuntaa lomille.

      Toivottavasti saat blogialustan ongelmat ratkottua! Mäkin olen välillä miettiny, että olis kiva jos tää blogi olis jossain, missä voin ite hallita alustaa paremmin, mutta en oo vielä viittiny alkaa ettimään vaihtoehtoisia paikkoja. En tiiä tuleeko siirrettyäkään, kun sit vaihtuu url-osoitekin.

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää sunnuntai, marraskuu 17, 2019 at 18:28

    Mielestäni sinun blogisi vahvuus on todella hyvät tekstit. Itselleni tämä on mielenkiintoisimpia matkablogeja joita seuraan tällä hetkellä. Tässä on juuri sellaista hyvää pohdintaa eikä vain pelkkää matkaopas-tyylistä juttua, johon ainakin itse sorrun valitettavan usein.

    Itse kuulun juuri niihin, joka purkaa kaiken blogiin vasta matkan jälkeen, mutta siihen on syy. Perheen, ja etenkin lasten kanssa reissussa, ei vaan ole aikaa. Kun lapset saadaan nukkumaan, olen itse niin poikki, että juuri ja juuri saan katsottua vähän omia juttuja netistä. Ja niin kuin sanoit, postauksen tekemiseen menee paljon aikaa. Joskus olen vähän kateellinen niille, jotka voivat reissussa nauttia rauhassa kaffikupposen ja siinä samalla kirjoitella jotain. No, tämä on nyt tällainen elämänvaihe. Ehkä minäkin joskus.

    • Reply Jenni | Boarding Time sunnuntai, marraskuu 17, 2019 at 18:40

      Paula sama juttu, mulla myös useimmiten perhe ja/tai ystäviä matkassa, ja silloin en voi enkä haluakaan vetäytyä yksin läppärin kanssa postausta tekemään. Sooloreissuilla taas on ollut niin tiivis ohjelma, etten useinkaan ole enää päivän päätteeksi jaksanut tekstiä hioa tai kuvia käydä läpi. Pitkillä lennoilla tulee välillä kirjoiteltua, mutta toisaalta yölennoilla nukkuminenkin on aika tärkeä juttu. 😉
      Kyllä blogille aina lopulta aikaa on löytynyt, ja nyt olen oppinut olemaan stressaamatta asiasta.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, marraskuu 17, 2019 at 19:16

      Kiitos Paula, arvostan palautettasi 🙂 Kiva että blogeja on erilaisia, ei niissä matkaopas-tyylisissä postauksissakaan mitään vikaa ole!

      Varmasti tuo vaikuttaa postaustahtiin, että matkustaako yksin tai yhdessä. Nyt kesällä kun olin veljen kanssa Turkissa, niin kirjoittelin blogitekstiä sinä aikana kun veli oli salilla tai altaalla ottamassa aurinkoa. Muuten en kyllä viitsisi näpytellä konetta, jos olen varta vasten jonkun kanssa reissussa.

      Jenni, ihanaa että saat nukuttua lennolla! Siitä voin ite vain haaveilla 😀 Pari katkonaista tuntia jos saa torkuttua mannertenvälisellä lennolla, on se jo luksusta. Mutta matkustan aina turistiluokassa, niin siellä ei saa penkkejä ees kallistettua kunnolla.

  • Reply Jaakko / lomalla viimeinkin sunnuntai, marraskuu 17, 2019 at 21:12

    Mielenkiintoinen postaus ja tosi perusteellisesti käyt blogia läpi. Itsekin seuraan kävijämääriä ja kyllä se vaan Googlen kautta tulee lähes kaikki kävijät, joten hyvä informatiivinen helposti löydettävä sisältö on tärkeää.

  • Reply Kohteena maailma / Rami maanantai, marraskuu 18, 2019 at 00:36

    Oli mielenkiintoista lueskella mietteitäsi ja viitisen vuotta pidempään bloganneena samoja ongelmia esiintyy edelleen. Suurin ongelma itselle on kuvien määrä ja niiden käyminen läpi. Mietin ensiksi, että itse olen kuvannut blogin aloittamisen jälkeeen enemmän kuin ennen, mutta tulin lopulta toisiin aatoksiin. Ennen blogia keskityin kuvaukseen enemmän, niin tuli reissussa poistettua huonoimpia jo heti pois. Nyt ongelmana on se, että joutuu kahlaan varsinkin kännykkäkameran kuvalaadun parantumisen jälkeen paljon pois turhia kuvia, mitä ei viitsi poistaa, jos blogiin sittenkin tarvitsisi…

    Joka tapauksessa oleellista on se, että tekee blogiaan sillä tavalla kuin haluaa. Siitä saa parhaan nautinnon ja kuten luvuistasi voi päätellä, niin lukijasi arvostavat tekemiäsi postauksia viihtyen niiden parissa pitkään. Sehän on paras palkinto, että kun on käyttänyt aikaa postauksiin itsekin paljon, niin huomaa lukijoiden niistä oikeasti olevan kiinnostuneita. Eikä nuo kuukausittaiset kävijämäärät missään nimessä huonot ole vuoden vanhalle blogille, ne kasvaa automaattisesti tulevina vuosina jo pelkästään Googlen kautta paremman hakunäkyvyyden kautta.

    Itse en kirjoita blogipostauksia reissuilta ollenkaan. Perjantaina tuli viikon reissulta kotiin, niin en ollut aukaissut läppäriä ollenkaan reissulla – en ota sitä mukaan enää, kolmas reissu putkeen näin. Usein en edes kirjoita heti sellaisesta kohteesta mistä tulen, kun on paljon työn alla olevia postauksia. Itsellä ne on yleensä sellaista 1000-1500 merkkiä, joissa on hieman postauksesta riippuen 20-30 kuvaa, että kyllä siinä saa aikaa kulumaan yhtä postausta tehdessä. Nytkin olisi heti jo useampi idea viimeiseltä viikolta mistä voisi kirjoittaa, mutta täytyy nyt miettiä vielä hetken aikaa miten ne kirjoittaisin. Tuo sinun päiväkirjan kirjoittaminen reissuilta on hyvä, tekisi mieli itsekin sitä harrastaa, mutta ei ole riittänyt siihen energiaa kuin pidemmiltä reissuilta. Toisaalta sitten muistan valokuvista aika hyvin päivän ja reissun tapahtumat, kun niitä on nykyään niin paljon kännykällä räiskittynä.

    Mutta vielä lopuksi, tykkään lueskella tällaisia statistiikkapostauksia ja jokusen olen vuosien varrella itsekin kirjoitellut.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning maanantai, marraskuu 18, 2019 at 10:47

      Kiitos paljon pitkästä kommentista 🙂 Tunnistan todellakin tuon ongelman kuvien kanssa. Mäkin välillä poistelen niitä turhia otoksia, mutta sit taas on satoja kuvia säästetty ihan vaan siks, että ”entä jos niitä sittenkin tarvii”. Joskus niistä on kyl ollukin hyötyä täällä blogin kuvituksessa. Ostin vuos sitten uuden puhelimen, kun ajattelin että siinä olis parempi kuvanlaatu, mutta tuntuu, että se on jopa huonompi kuin entisessä 🙁

      Sulla on kyllä hyvä tilanne, jos kirjoitettavaa alkaa olla jo yli äyräiden! Voihan sitä kattoa sopiiko se matkapäiväkirjojen kirjoittaminen itselle. Mun varmaan tulee senkin takia kirjoiteltua jo matkalla ollessa, kun olen muutenkin vapaa-ajalla niin paljon koneella. Oon tainnut joissain postauksissa mainitakin olevani introvertti, joten tarviin matkoillakin sen muutaman tunnin aina illasta, että voin vaan olla yksin koneella joutumatta sosialisoimaan kenenkään kanssa. Vaikka majoitunkin usein hostelleissa, en juurikaa vietä aikaa muiden reissaajien kanssa, vaan datailen ennemmin yksinäni. Toki joskus tulee muutama lause vaihdettua.

      Mutta kiitos vielä, kun jaoit omia näkemyksiä. Kiva aina kuulla pitkään bloganneiden ajatuksia 🙂

  • Reply Nimetön maanantai, marraskuu 18, 2019 at 04:23

    Täällä kolmekymppinen nainen, joka asuu Etelä-Koreassa ja klikkaa blogiin tuolta rantapallon uusimpien postauksien listauksesta. En matkustele tällä hetkellä, mutta tykkään lukea muiden matkoista.
    Sinulla on oikein mielenkiintoinen ja erottuva tapa kirjoittaa ja noissa faktaa sisältävissä postauksissa panostuksesi todellakin huomaa, mutta tällaiselle lukemista rakastavallekin postaukset on välillä pitkähkön tuntuisia. Pitkän postauksen jakaminen useammaksi voisi ehkä houkutella ne lukijat jotka kavahtavat pitkiä tekstejä pysymään blogissa pidempään ja samalla antaisi sinulle lisää postattavaa.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning maanantai, marraskuu 18, 2019 at 10:49

      Kiitos tosi paljon 🙂 Arvostan sitä, että jätit palautetta ja kerroit omista taustoista! Mun pitää kyllä oikeasti tulevaisuudessa vähän lyhentää niitä tekstejä. En tiedä olisinko ite edes tajunnut asiaa, kunnes joku kommentoi yhteen Turkki-postaukseen sen olevan aika pitkä. Kiva kuulla rehellistä palautetta, niin voi ottaa opikseen. Ja ainahan myös kiitokset lämmittää mieltä 🙂 Kaikkea hyvää sinne Etelä-Koreaan!

  • Reply Saija maanantai, marraskuu 18, 2019 at 04:40

    Kiitos mielenkiintoisesta tekstistä! Itse pyöritellyt samoja ajatuksia ja päätynyt siihen, että kirjoitan siitä mistä itse tykkään. Joskus syntyy hauskaa ja humoristista tekstiä ja joskus tylsä luettelo ”mitä tuli tehtyä”.

    Uskon tekstin kehittyvän vain kirjoittamalla ja prosessi on joko nopea tai voi viedä vuosiakin aikaa.

    Blogianalytiikka on itselle ainakin ihan hepreaa ja lähinnä katson kuinka monta vilkaisua kirjoituksella on. Tämä ainakin avasi sitä minulle rutosti. Kiitos siitä!

    Tsemppiä vielä kirjoitus/kuvausmoodin löytämiseen. Muista, että joskus seiskakin riittää oikein hyvin.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning maanantai, marraskuu 18, 2019 at 10:56

      Kiitos ja kiva kuulla, jos sait jotain uutta infoa statistiikasta! 🙂
      Oon tykänny noista sun teksteistä, mitä oon ehtiny lukea. Löysin blogin vasta taannoin, mutta jään seurailemaan jatkoa. Hyviä reissuja sinne Etelä-Amerikkaan!

  • Reply hannamarihenrika maanantai, marraskuu 18, 2019 at 10:20

    Vasta aloittaneena bloggaajana olen huomannut jo monia samoja seikkoja. Tyhjän paperin syndrooma matkojen ulkopuolella kuulostaa tutulta. Itsekin kirjoittaisin mielelläni vaikka kuinka paljon, mutta jotain ideaa pitäisi kuitenkin olla. Oma aktiivisuus ratkaisee myös varmasti paljon, itse vaan en ole onnistunut löytämään matkabloggaajien fb-ryhmiä, mutta arvelinkin että niitä on olemassa.

    ”Ehkä pienemmän kameran ostaminen saisi kantamaan sitä jälleen aktiivisesti mukana” – tämä on niin totta! Itseltänikin löytyy järjestelmäkamera ja siihen useampi objektiivi, mutta kun kamera alkaa olla 10 vuotta vanha ja kuvanlaatu ei mielestäni ole tarpeeksi paljoa kummoisempi kuin nykyajan puhelimissa, niin en koe kaiken sen vaivan arvoiseksi raahata suurta kameraa objektiiveineen mukana. Uusi, pienempi kamera (esim Olympus) voisi olla hyvä.

    Itse suhtaudun näyttökertojen ja blogitekstien suosion niin, että kirjoitan siitä, mistä itse pidän matkailussa ja piste. Kaiken lisäksi mun mielestä on hyvä, että bloggaajalla on oma tyyli ja omat mielenkiinnonkohteet joita tuoda esille blogissa, se tekee bloggaajasta paljon mielenkiintoisemman ja persoonallisemman. Se, että esim. Kreikkaa ja Turkkia käsittelevät postaukset keräävät enemmän näyttökertoja kuin Keski-Amerikan maita käsittelevät postaukset on toki täysin loogista, sillä ekaksi mainituihin maihin on paljon enemmän liikennettä Suomesta. Itselläni Dubaissa pukeutumista käsittelevä blogiteksti on kerännyt ylivoimaisesti eniten näyttökertoja, enkä ihmettele, koska etsin itse googlaamalla samasta aiheesta tietoa kun olin menossa Dubaiin. Tykkään kuitenkin käydä esim. urheilutapahtumissa ulkomailla mikä ei ole niin perinteinen matkailun muoto ja näin ollen ei kerää lähellekään yhtä paljoa näyttökertoja kuin esim. Dubaissa pukeutuminen, mutta aion kuitenkin jatkaa myös niistä ”einiinmielenkiintoisista” aiheista kirjoittamista. 🙂 Jatka sinäkin samaan malliin, olen tykännyt kovasti lukea postauksiasi. 🙂

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning maanantai, marraskuu 18, 2019 at 11:10

      Kiitos paljon kommentista 🙂 Facebookissa on ainakin sellaiset bloggaajille tarkoitetut ryhmät kun ”Matkabloggaajat FIN” ja ”Reissupostauksia”. Sit olen myös ihan normimatkaajille tarkoitetuissa ryhmissä, mihin ei yleensä tule jaettua mitään, mutta sieltä saa hyviä matkavinkkejä ja pääsee lukemaan muiden kokemuksista. Noita ryhmiä on ainakin ”Soolomatkailijat” ja ”Suomalaiset reissaajat”.

      On totta, että nykyajan puhelimissa on ihan kelvollinen kuvanlaatu. Ite ostin vuos sitten uuden puhelimen, mutta se on vaan Huawein joku halppismalli, niin siinä olikin sitten aika huono kuvanlaatu, ellei jopa huonompi kun Huawein aiemmassa mallissa. Mä en oo koskaan viittiny ostaa mitään kalliita puhelimia, koska sit harmittaa jos se hajoo. Mulla on nyt tossakin luurissa jo neljäs panssarilasi menossa, kun tiputan sen niin usein. Onneks sentään näyttö on vielä ehjänä! (Pitää koputtaa puuta..)

      Mutta noita Olympuksen PEN-kameroita oon itseasiassa katellukin. Pitäis vaan päästä ihan liikkeeseen kattomaan, että minkä kokonen se todellisuudessa on. Itelläni on Canonin EOS 100D, mikä on jo paljon pienempi kuin edellinen Canonin järkkäri mikä mulla oli. Vaikka ostais mikrojärkkärin, niin tulee niihinkin sit kokoa jos ostaa muita kun pancake-linssejä (mistä oon lukenu aika paljon huonoa). Mutta saa nähä. Lähen nyt ainakin Lappiin vielä tuon Canonin kanssa. Toivottavasti akku kestää kovia pakkasia.

      Ja muistankin esim. sen kun formula-aiheisen postauksen ja myös Dubain vaatepostauksen. Etenkin urheilupostaukset on kyllä erilaisia ja kivoja poikkeuksia blogien joukossa. Hienoa, että jokainen kirjoittaa siitä mistä tykkää, niin ei oo kaikki blogit samanlaisia.

      • Reply hannamarihenrika maanantai, marraskuu 18, 2019 at 13:50

        Itselläni on Canonin EOS 600D, joka oli vuonna 2011 erittäin arvokas mutta nykyään tuntuu vanhalta ja isokokoiselta. 😀 PEN-kamerat kiinnostaa itseänikin ja sellaisen varmaan joku päivä päädyn hankkimaan. Huawei pesee kyllä mm. iPhonen kuvanlaadussa mennen ja tullen, itselläni siis iPhone ja poikaystävällä Huawei, mikä on varmaan kyllä myös mun valinta seuraavaksi puhelimeksi.

  • Reply Suvi T maanantai, marraskuu 18, 2019 at 11:49

    Omaan mieleen ainakin todella mielenkiintoinen postaus, hauskaa nähdä esim. luetuimpien postauksien osalta osuuko omat kiinnostukset samoihin. Itse ainakin tykkään pitkistä blogipostauksista juuri eniten, vaikka ymmärrän, että osa ihmisistä ei nykyisessä informaatiotulvassa jaksakaan keskittyä kovin pitkiin teksteihin. Olen myös kovasti tykännyt tyylistäsi pitää ns. matkapäiväkirjaa, siitä saa jotenkin paljon aidomman fiiliksen välittymään lukijalle asti, kuin jos juttuja julkaisisi vasta matkan jälkeen.

    Osun muuten aika hyvin tuohon keskivertolukijaasi, paitsi että en käytä iphonea ja yleensä muutenkin luen blogeja enimmäkseen tietokoneen selaimella. Myöskään shoppailu ei (ainakaan nykyään) kuulu kiinnostuksiini. Asun pääkaupunkiseudulla ja matkustelen melkein aina kun töistä saa edes viikon lomaa. Toki mielellään matkustaisin useamminkin. En ole (ainakaan tähän mennessä) oikein innostunut niistä perinteisimmistä turistikohteista, joskin olen aika avoin ideoille ja erilaisille matkakohteille. Olen matkustellut aika paljon kotimaassa ja jonkin verran Euroopassa, asunut vajaan vuoden Espanjassa, käynyt mm. F1-matkalla Italiassa ja ensi kesänä olisi tarkoitus monen vuoden tauon jälkeen suunnata reissuun katsomaan Neste Rallia Keski-Suomeen. Kaukomatkoja en ole vielä koskaan päässyt toteuttamaan, mutta haaveissa olisi myös useampi kaukokohdekin. Matkablogien lukeminen ei ainakaan yhtään auta krooniseen matkakuumeeseen, sen olen huomannut 😀

  • Reply Pirkko / Meriharakka maanantai, marraskuu 18, 2019 at 16:28

    Tuo on niin totta, että jos matkablogia kirjoittaisi lukijamäärät mielessä, niin matkailu kannattaisi rajoittaa Tallinna – Turkki – Thaimaa akselille. En usko, että juttujamme vaikka Kamerunista tai kohta, toivottavasti El Salvadorista, monikaan lukee, mutta itsellemme jutut toimivat kuitenkin niin matkapäiväkirjana kuin hakuteoksena. Missä me kävimmekään Kamerunissa? Missä asuimme? Kauanko kesti bussilla matka Doualasta pääkaupunkiin?

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning keskiviikko, marraskuu 20, 2019 at 15:01

      Niimpä. Itselle jää kivasti muisteloita näiden blogitekstien ansiosta, ja jos siinä sivussa sitten voi olla hyödyksi jollekin toiselle, niin hyvä vaan! Jään odottelemaan teidän El Salvador -postausta. Minä hyppäsin sen, Hondurasin ja Nicaraguan yli keväällä, kun en halunnut lähteä niihin yksin naisena, ja poliittinen tilannekin oli mikä oli.

  • Reply Lotta-Maaria / delfiininselassa tiistai, marraskuu 19, 2019 at 20:11

    Mä joskus ihmettelin samaa, kun ”mitä pakkaisin mukaan”-jutut keräsivät aivan älyttömän paljon lukijoita verrattuna oikeasti elämäni top5 kokemuksiin verrattuna 😀 Mutta niin se vaan menee, moni kuitenkin etsii blogeista tietoa itselleen ja kirjoitukset eksoottisista maista voivat jäädä vähemmälle huomiolle. Ps. tosi tarkkaa ja hyvää analyysiä!

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning keskiviikko, marraskuu 20, 2019 at 14:59

      Kiitos kommentista 🙂 Joo-o, olen lukenut tuosta samasta muiltakin bloggaajilta. Onhan se ihan ymmärrettävää, että massakohteet kerää suurempaa mielenkiintoa. Mutta onneksi näistä blogeista löytyy myös erikoisempia kohteita, joten jos joku sattuu etsimään niistäkin joskus tietoa, niin onpahan edes jotain infoa suomeksi. Itse en esim. löytänyt mitään infoa Keski-Amerikan rajamuodollisuuksista, tai ainakaan sellaista mikä olisi vastannut omiin kysymyksiini. Myöskään noista intiaaniraunioista ei ole kovin kattavaa tietoa tarjolla.

  • Reply reetaeevi torstai, marraskuu 21, 2019 at 10:20

    Todella hyvä postaus, kiitos. Itse vasta myös aloitellut, ja probleema tuntuu itselläni olevan enemmänkin ajan riittämisessä kuin materiaalin puutteessa. Lyhyillä reissuilla en tahdo käyttää aikaa kirjoittamiseen vaan kohteessa olemiseen. Siksi kaikki postaukset tulee jälkijunassa. Nytkin reissaan Aasiassa talven, minä aikana on tarkoitus saada blogiin postauksia tiiviimmässä tahdissa. Ennen Aasian aiheisiin siirtymistä haluan kuitenkin tehdä vielä muutaman postauksen syyskuiselta Ranskan matkaltani. Toisaalta tämä ärsyttää itseäni, toisaalta on kiva palata jo käytyyn kohteeseen myöhemmin kuvien ja kirjoittamisen parissa.

    Statiskiikkaa kurkin silloin tällöin ja vaikka pikkuhiljaa kasvavat kävijämäärät innostavat, parhainta on kuitenkin, että tämä on minulle väylä, jonka kautta pääsen kirjoittamaan tekstejä ja saan samalla tallentaa reissufiiliksiäni.

    Valokuvien valikointi on minulle työläintä enkä tässä kohtaa koe tarpeelliseksi käyttää enemmän aikaa esimerkiksi niiden käsittelyyn vaikka niillä toki tärkeä osa onkin blogiani.

    Minusta matkablogeissa voi nimenomaan olla erilaisia postauksia matkustamiseen liittyen, ei niiden tarvitse olla pelkkää kohde-esittelyä. Kiitos sinulle siis tästä itseänikin hyödyttävästä postauksesta. Oman blogin lukijakunnan vakiinnuttaminen kun en ehkä vähän vielä hakusessa, tämä postaus toi taas mieleeni uusia näkökulmia sen kehittämiseen. Antoisia bloggaushetkiä sinulle!

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning torstai, marraskuu 21, 2019 at 13:14

      Kiitos pitkästä kommentista ja kiva kuulla jos postauksesta oli hyötyä 🙂 Oletpa onnenpekka, kun sinulla on juttuja varastossa tuleville kuukausille! Muistan sun ensimmäisen julkaistun postauksen, missä kerroit että tykkäät myös lukea paljon. Teksteistäsi näkyykin se, että luet paljon, sillä osaat kirjoittaa tosi hyvin ja elävästi. Hyviä bloggaushetkiä myös sinne ja nautihan Aasian kierroksesta!

      • Reply reetaeevi lauantai, marraskuu 23, 2019 at 04:44

        Kiitos vastauksesta ja kivasta palautteesta! 😀 Ja nautin, ihana lämpö ja valo täällä 🌞

  • Reply Pia / Lyhyenä hetkenä torstai, marraskuu 21, 2019 at 11:16

    Onnea yksivuotiaalle! Kohta viisivuotiaan näkökulmasta sulla on hommat tosi hyvin hanskassa ja ihanan erilainen oma ääni. Tykkään siis kovasti tavastasi kirjoittaa! Olen samaa mieltä aiemman kommentoijan kanssa siitä, että vaikka sisältösi on kiinnostavaa, jotkut postaukset ovat tooooosi pitkiä ja keskittyminen meinaa sen takia herpaantua. Suosittelen siis palastelemaan 1500–2500 sanan postauksen vaikka puoliksi ja saat samalla vaivalla kaksi postausta julkaistuksi! 🙂

    Lukijamäärien kasvattaminen vaatii kärsivällisyyttä. Minäkin pääsin vasta neljäntenä vuotena yli sen maagisen 10 000 uniikin kuukausittaisen lukijan rajan. Liikenne ohjautuu Googlen lisäksi somekanavista, joista instagram on kyllä nykyään facebookia tehokkaampi, etenkin kun jakaa tiedon uudesta postauksesta sekä stooreissa että kuvafiidissä. Sun bouncerate on kadehdittavan hyvä, meikäläisellä se huitelee lähempänä 90 prosenttia. Teet siis varmasti oikeita asioita, jatka rohkeasti valitsemallasi tiellä!

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning torstai, marraskuu 21, 2019 at 13:20

      Paljon kiitoksia 🙂 Arvostan palautetta ja parannusehdotuksia. Pyrin jatkossa pitämään tekstit lyhyempinä, niin se palvelee sekä lukijoita että itteäni 😀
      Mä en oikein tiedä, mitä tekisin tuon Instan kanssa. Oon postannut omaan henk.koht. profiiliini kaikki matkakuvat, joten tuntuisi hankalalta enää tässä vaiheessa tehdä blogille omaa IG-profiilia, kun kuviakaan ei saa siirrettyä profiilista toiseen. Ehkä jatkan näin ja koetan jatkossa panostaa postauksiin vähän enemmän. Kiitos vaan vinkeistä 🙂
      Kurkkasin sun blogiin äsken, ja sulla on ihan tosi kauniita kuvia! Täytyypä tutustua teksteihinkin paremmin 🙂

  • Reply elamanmakuisiamatkoja torstai, marraskuu 21, 2019 at 23:52

    Kiitos, tämä oli mielenkiintoinen postaus kommentteineen itsekin vielä alle vuoden bloganneelle. Sulla on ollut tosi paljon postauksia vuodessa! Hienoa, että juttuja ja lukijoita on riittänyt!

  • Reply Emilia/Merkintöjä maailmasta perjantai, marraskuu 22, 2019 at 14:08

    Mielenkiintoinen teksti jälleen kerran ja yhdyn moneen edellisistä, että sulla on hyvä oma tyyli, pohdiskelevia ja faktapohjaisia juttuja, jotka itseenkin uppoaa. Mua kiinnostaa myös syvällisemmät jutut kevyempien matkajuttujen lisäksi 🙂
    Helppo oli samaistua moneen kohtaan ja ehkä mun blogi on sitten taaperoikäinen (1,5v), niin kiva lukea myös muiden tuoreempien bloggaajien tuntemuksia. Rakastan kirjoittamista ja bloggaamista, mutta välillä siihen tosiaan uppoaa aikaa hirveästi! Mun haasteena onkin ollut, etten ole ehtinyt niin tiiviisti kirjoittamaan, mutta olen yrittänyt olla stressaamatta siitä. Tuo kuva homma on kanssa..😁 pitäisi tehdä semmoinen kuvien karsinta ennen kuin ne kaikki lykkää koneelle ja alkaa siitä valikoimaan blogiin.

    Onnea synttäreistä ja bloggaamisen iloa!😊

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, marraskuu 23, 2019 at 15:07

      Kiitos paljon 🙂 Kiva kuulla, että jutuista on ollut iloa! Ja niimpä, välillä sitä koettaa poistella heti kuvaushetkellä jo niitä huonompia kuvia, mutta ei siihen aina muka ole aikaa (lue: ei vaan huvita).
      Mutta antoisia bloggaushetkiä sulle sinne!

  • Reply Periaatteen Nainen perjantai, marraskuu 22, 2019 at 23:20

    Onnea blogitaipaleesta – ja terveisiä siltä marginaalilukijalta, joka rakastaa juuri Väli-Amerikan seikkailuja. 🙂
    34-vuotias perheellinen paluumuuttaja Suomessa, jonka sydän on Meksikossa ja myös vähän Andalusiassa. Ja bloggaaja, tietenkin.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, marraskuu 23, 2019 at 15:11

      Kiitoksia 🙂 Olen lukenutkin sun blogia aina välillä. Kirjoitat hyvin ja hauskasti! Ihana kuulla, että sieltä löytyy toinen Meksiko-fani <3 Aurinkorannikkoakin tuli kierreltyä kun asuin Fugessa 2011. Se oli ensimmäinen kerta, kun olin yksin ulkomailla, ja kyllähän sinnekin jäi pala sydäntä.

  • Reply Sofia / Project Forever lauantai, marraskuu 23, 2019 at 16:54

    Hyvää pohdintaa bloggaamisen eri aspektista! Itse tuskailen melkein jokaisen blogitekstin kanssa, ja yleensä yhden tekstin tekemiseen kuluu minulta lähes koko päivä. Teksti syntyy nopeammin, mutta kuvien läpikäyminen ja käsittely vie tuntitolkulla aikaa. Tästä syystä julkaisutahtikin on melko hidas. Isompien reissujen aikana ja jälkeen olen yrittänyt kirjoittaa yhden jutun per viikko, ja jos matkustustahti on ollut verkkaisempi, saattaa postausten väli pidentyä kahteen tai kolmeenkin viikkoon. Tänä kesänä ensimmäistä kertaa kiinnostus koko blogin kirjoittamista kohtaan jopa lopahti pariksi kuukaudeksi, mutta palasi onneksi kesän loputtua. Analytiikkaa en seuraa oikeastaan ollenkaan, enemmän merkitsee se että postauksiin tulee kommentteja joihin vastailla ja olla näin yhteydessä lukijoihin. Bloggaamisen paras anti itselleni onkin se matkayhteisö, minkä olen löytänyt blogin pitämisen kautta! 🙂

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, marraskuu 23, 2019 at 19:28

      Kiitos kommentista! Ja äläpä muuta virka, tämä on kyllä sellanen aikasyöppö, että helposti menee tuo päivä yhteen tekstiin ja kuviin. Ja on myös ymmärrettävää, että välillä inspiraatio katoaa.
      Olen samaa mieltä, että yhteydenpito ja tiedon jakaminen lukijoiden ja muiden bloggaajien kanssa on tämän harrastuksen parasta antia 🙂

  • Reply Noora / Seikkailumielellä lauantai, marraskuu 23, 2019 at 17:20

    Perusteellista ja hyvää pohdintaa! Olen seurannut blogiasi tiiviimmin kuin monia muita, sillä etenkin maata pitkin matkailua ja yksin reissaamista käsittelevät teemat täällä ovat olleet kiinnostavia ja samaistuttavia. Hauska muuten huomata ainakin tämän postauksen kommenttikentästä, että pitkään tekstiin tulee myös keskimääräistä pidempiä kommentteja.

    Ps. Rantapallosta löytyy pieni valikoima SEO-työkaluja artikkelien muokkausnäkymästä, SmartCrawl-valikosta tekstikentän alta 🙂

  • Reply Rosa lauantai, marraskuu 23, 2019 at 19:22

    Kiinnostavaa huomata, että Uskaltaako Meksikoon matkustaa? on suosiossa, mutta moni muun Meksikon postaus oli vähiten luetuissa. Ilmeisesti olet onnistunut tässä otsikoinnissa.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, marraskuu 23, 2019 at 19:31

      Tässä blogissa ei tuolloin Keski-Amerikan matkan aikana ollu lukijoita kun kourallinen, enkä ollu sillon vielä tajunnu liittyä mihinkään blogien FB-ryhmiinkään. Tekstejä luki vaan pari kaveria ja se kuuluisin lukija, joka on ollu varmaan kaikkien blogien vakiokävijä eli oma äiti 😀 Harmi sinällään, koska tuolla matkalla tapahtui kaikkea mielenkiintoista.

  • Reply Sini lauantai, marraskuu 23, 2019 at 22:01

    Olen pistänyt merkille, että vuoden lopussa ja / tai alussa sekä merkkipäivinä (=blogisynttärit) ilmestyy noita statistiikkapostauksia. Itsekin kirjoitin TOP 3 hitit ja hudit viime joulukuussa (?) kuluneesta vuodesta ja pohdin samalla, miksi jotkut asiat kiinnostavat lukijoita ja jotkut eivät; miksi itse klikkaan auki jonkun postauksen jne.

  • Reply A sunnuntai, marraskuu 24, 2019 at 01:51

    Moikka! Olipa mielenkiintoinen postaus ja itse tykkään myös kovasti tavastasi kirjoittaa pohdiskelevia ja jopa analyyttisiakin tekstejä. Niistä saa jotenkin enemmän irti kuin perus matkaopasblogeista ja tekstisi herättävät usein ajattelemaan.

    Itse olen 25-vuotias nainen ja asun tällä hetkellä Kiinassa. Juuri nyt arki on niin hektistä etten ole ehtinyt matkailemaan, mutta joululomalla lähden Taiwaniin muutamaksi viikoksi. Itse tallennan aina uusimmat postauksesi kirjanmerkkeihin ja käyn kurkkimassa josko olisi tullut uutta postausta, en sitten tiedä miten tällainen toimintatapa näkyy tilastoissa.

    Mukavaa alkutalvea! 🙂

  • Reply espanjaan sunnuntai, marraskuu 24, 2019 at 09:33

    Olipa hyvä ja pohtiva puheenvuoro. Itse olen kirjoittanut julkista matkablogia vasta alle kaksi vuotta. Sitä ennen kyllä kaksitoista vuotta ystäville ja sukulaisille avointa matkapäiväkirjaa. Heistä niin moni kannusti tekemään juttuni julkisemmiksi ja siitä se sitten lähti. Tuo tekstin pituus on pohdituttanut minuakin. Luin juttusi kokonaan, kuten aina, mutta minulla on aikaa. Kaikilla ei ole. Itsekin kirjoittelen ilmeisesti aivan liian pitkiä juttuja, kun tykkään vähän rönsyillä ja kertoa fiiliksistä samalla. Juttuni ovat enemmän samalla kuvauksia siitä, mitä me teimme, miten koimme ja mistä tykkäsimme, vaikka pyrinkin antamaan myös kohdetietoa ja erityisesti laittamaan kohteen kartalle ja kertomaan, miten sinne pääsee. Tämä johtuu kyllä siitäkin, että kirjoittelen paljon kaikenlaisista pikkujutuista Aurinkorannikolla ja lukijoita on paljon juuri sieltä ja monen seuraava kysymys onkin juuri tuo, miten sinne pääsee. Tuo ajankäyttökuvauksesi kohtasi myös. Blogin kirjoittamiseen menee tolkuttomasti aikaa. Ihan esimerkkinä eilinen päiväni: Teimme päiväretken noin sadan kilometrin päähän Estepan kaupunkiin, jossa on parikymmentä espanjalaisia jouluherkkuja tekevää leipomoa. Tulimme takaisin vähän ennen pimeää ja istahdin selaamaan kuvia, tarkistelemaan taustatietoja ja kirjoittamaan. Viiden tunnin päästä nousin, pyysin miestäni katsomaan, mitä olin tehnyt ja kertomaan, voiko sen julkaista. Hän korjasi yhden kirjoitusvirheen ja totesi: ”Paljonpa me ehdittiin tänään nähdä.” Ja sitten laitoin tekstin menemään. Ja näin syntyi teksti, johon esimerkiksi taustatiedot espanjalaisista jouluherkuista löytyivät aika helposti. Osa teksteistäni syntyy juuri noin, saman päivän iltana, varsinkin, jos juttu on ajankohtainen, kuten espanjalaiset jouluherkut nyt. Lukijamääräni ovat samaa luokkaa kuin sinunkin. T’ällä hetkellä päivästä ja teksteistä riippuen 100 – 500 päivässä, kuukauden lukijat noin 3000 – 4000. Minulle luku on yllättävänkin suuri, koska ajatukseni on eniten kirjoitella itselle ja kohderyhmänä varmaan muutenkin ovat samassa elämäntilanteessa olevat ihmiset. Aurinkorannikolla juttujani selvästi luetaan ja automatkailijat lukevat myös. Jatketaan, on tämä kuitenkin antoisaa!

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning torstai, marraskuu 28, 2019 at 19:53

      Kiitos Aila pitkästä kommentista! Tunnistan tuon rönsyilyn omassa kirjoituksessakin 😀 Tykkään itse lukea pitkiä blogipostauksia ja kiva, että niitäkin löytyy, vaikkei ne kaikille sovikaan!
      Ja kiva kun avasit omia tilastojasi myös! Iloisia bloggaushetkiä sinne Espanjaan 🙂

  • Reply VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa sunnuntai, marraskuu 24, 2019 at 12:27

    Mielenkiintoista pohdiskelua! Itselläni tulee blogiin paljon lukijoita Instan ja Facebookin kautta, joten kyllä ainakin omasta mielestäni siellä kannattaa olla aktiivinen. Toinen millä on ollut iso merkitys, oli se kun rupesin panostamaan jokaisen postauksen SEO:on.

    Toi oli muuten super hyvä postaus 2020 vuoden matkailutrendeistä!

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning torstai, marraskuu 28, 2019 at 19:55

      Kiitoksia kiitoksia 🙂 Pitää yrittää aktivoitua Facessakin enemmän. Yks retkeilyryhmä muuten jako mun yhen postauksen, ja siinä näkyi heti piikki lukijamäärissä, joten kyllä sieltä Facesta tulee liikennettä. Harmi etten varmaan voi Insta-tiliä tehdä erikseen blogille. Yks vaihtoehto olis piilottaa omasta IG:stäni kaikki matkailun ulkopuolelle jäävät kuvat ja muuttaa se blogin tiliksi, mutta ei tunnu kivalta vaihtoehdolta sekään :/

  • Reply Eve, Jetlaggies sunnuntai, marraskuu 24, 2019 at 21:33

    Kiva, kun jaat avoimesti kaikkia aloittelevia matkabloggaajia mietityttäviä haasteita. Itseäni kutkuttaa ajatus, ettei blogi ole kovin laskelmoitu tuotos, vaan oman hengen, kiinnostuksen ja elämyksen tuote, joka kiinnostaa, jos kiinnostaa. Olemme tehneet sitä ”postikorttina” tutuille jo vuosia, eikä lähtökohta ole koskaan ollut saada ilmaisia öitä tai rahaa – vaan jakaa tunnelmia, maisemia ja omaa hyvää oloa. Teemme itse blogia oman innostuksen kautta, emmekä ole kiinnostuneita muuttamaan matkustus- tai sen dokumentoimistyyliä liiaksi sen mukaan, mitä sanoo SEO tai, mistä saisi parhaat sponssit. Toki näitä asiouta nykyään huomioimme, mutta yhä matkustelu saa alkunsa omasta rakkaudestamme maailman ihmeitä kohtaan. Matka ja sen tuoma ihana vapautuminen ja kokeminen on yhä keskiössä, ja niin se saa ollakin. Jos voimme jakaa tätä ilosanomaa myös muille, olemme tyytyväisiä <3

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning torstai, marraskuu 28, 2019 at 20:03

      Kiitos kun jaoit omia näkemyksiä ja kokemuksia 🙂 Tuo pitää paikkaansa, että blogia pitää tehdä kyllä ensisijaisesti oman mielenkiinnon pohjalta. En tiedä onko Suomessa kovinkaan montaa työkseen kirjoittavaa matkabloggaajaa. Itse varmasti väsyisin, jos pitäisi alkaa matkustamaan vain yhteistöiden takia. En myöskään voisi suositella mitään, mikä on omia periaatteitani vastaan.
      Vaikka minäkin pidän tätä blogia lähinnä muistona itselle, niin haluan silti panostaa myös niihin puoliin, mitkä ilahduttavat lukijoita. Tietenkään kaikkia ei voi miellyttää eikä pidäkään, mutta olen esimerkiksi nyt pyrkinyt kirjoittamaan hieman lyhyempiä tekstejä. Varmasti joskus tulee vielä myös pidempiä ja kattavampia infopostauksia, koska niitäkin on pyydetty 🙂

  • Reply anmariencfc sunnuntai, marraskuu 24, 2019 at 23:00

    Ehkä tärkeintä on tietää mitä itse haluaa saada blogin pitämisestä ja mitkä on omat tavoitteet. Itse perustin matkablogin alunperin siksi, että tutut kyselivät usein vinkkejä ja sitten mietin, että missä tulikaan käytyä. Niinpä päätin alkaa kirjata matkajuttuja ylös. Itselläni tavoitteena on onnistua vinkkaamaan joku kiva paikka lukijalleni tai saada joku pohtimaan asiaa eri näkökulmasta. Niinpä itseä lämmittää jo jokainen yksittäinen kommentti, jossa kiitetään vinkistä.
    Itse myös kirjoitan eniten itselleni, joten en pahemmin mieti kiinnostaako jutut lukijaa. Tämä ehkä tietynlaisen vastaiskuna sille, että tein pitkään markkinointia työnäni ja silloin kaikki tehdään asiakkaan näkökulmasta. Nyt teen juttuja harrastuksenani ja ensisijaisesti itselleni.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

    Syväluotaavaa matkailua maailman ääriin ja takaisin.

    Seuraa blogia Facebookissa
    Seuraa Bloglovin'issa