Loppuvuoden kuulumisia: elämä yllättää

Euroopan reissun jälkeen kotielämä on tuntunut oikein hyvältä, enkä ole tehnyt oikein mitään. Pari viikkoa sitten kävin istuskelemassa entisellä työpaikalla ja vaihtamassa kuulumisia työkavereiden ja pomon kanssa. Boss halusi kuulla eurotrip-kokemuksesta. Toissa viikonloppuna olin hyvinvointi- ja sisustusmessuilla. Mittautin messuilla käsien puristusvoiman, ja tulos oli vasemman käden osalta 42 eli yli taulukon lukemien, mutta oikean käden lukemat 33 ja 35 jäivät normaalille tasolle tai hieman sen yli (normaali tulos ikäiselleni oli 30-33).

Nainen epäili, että koska datailen niin paljon, on oikealla puolella lihasjumeja, jotka heikentävät puristusvoimaa. Olin kyllä yllättynyt, että käsissä oli noin suuri puoliero, etenkin kun olen oikeakätinen. Pitäisi varmaan taas käydä hierojalla – tai ehkä vähentää datailua.. Tosin minulla on oikeassa kyynärpäässä ja ranteessa vanhat vauriot, mutta eivät ne aktiivisesti enää vaivaa.

No, pääasia ettei tulosten puolesta ainakaan ole merkkejä ennenaikaisesta vanhenemisesta, mistä on ollut viime aikoina paljon puhetta 😀 Voitin muuten messuilta ilmaista treeniaikaa tuolle mittausta tehneelle kuntosalille, mutta saa nähdä milloin ehdin jaksan mennä sinne – minulla kun on niin hirveä kiire tässä jouten ollessa..

Menin messuille alunperin kuuntelemaan Hanna Sumarin esitystä, mutta katselin samalla myös muuta messutarjontaa. Meinasin ostaa makramee-paketin, mutta en sitten viitsinyt tuhlata turhuuteen. Syksyisin iskee muutenkin yleensä hurja sisustusvimma, eikä tämäkään vuosi ole ollut poikkeus. Hieman ennen Euroopan matkaani ostin olohuoneeseen maton ja tilasin makuuhuoneeseen vaatekaapin, jonka mies olikin sitten hakenut sillä aikaa.

Sisustussyksy

Kun pääsin eurotripiltä kotiin, aloin kasamaan massiivista kaappia yksin. Ihme kyllä sain melkein kaksimetrisen kaapin kasattua, mutta se oli niin painava, etten saanut sitä yksin pystyyn. Kun mies tuli kotiin, hilluimme kaapin makuuhuoneeseen ja sitten alkoi vaikein osio, nimittäin säädettävien saranoiden ja laatikon kiskojen asennus. En ymmärtänyt miten ne toimii, koska en ollut aiemmin kasannut tuollaista mekaniikkaa. Monen tunnin kasausväsymyksen, hiertymillä olleiden käsien, hajonneen ruuvinvääntimen ja nälkäkiukun takia aloin lopulta itkemään turhautuneena ja mies joutui virittämään mekaaniset osat paikoilleen 😀 Mutta opinpahan ainakin miten saranoita säädetään.

Kaappi on onneksi nyt valmis ja makuuhuone alkaa muutenkin olla suht hyvällä mallilla. Ostin bambusta tehdyn kattovalaisimen, uuden maton ja jotain pientä sisustussälää. Ihastuin Jyskin nettisivuilla olleeseen kehykseen, missä oli vesivärityylisesti maalatut horoskooppien tähtikuviot. Valitettavasti kaupassa ei kyseistä taustapaperia kehyksissä ollut, joten tein sitten itse vastaavan Photoshopissa. Kävin tulostuttamassa sen A3-kokoisena paikallisessa mainostoimistossa ja olen lopputulokseen todella tyytyväinen. Oikeastaan siitä tuli jopa parempi, koska kun katsoin jälkeenpäin tarkemmin Jyskin julistetta, oli siinä fonttina Comic Sans, mitä en todellakaan halua makuuhuoneen seinälle 😀

Lampun asennus olikin sitten yksi urakka taas, kun piti irrottaa katossa ollut suojalevy, minkä lisäksi sokeripalan toinen ruuvi oli niin jumissa, että jouduin leikkaamaan sivuleikkurilla siitä muovia pois, että pääsin vääntämään pihdeillä ruuvin auki. Kävin joskus nuorena reilun vuoden ajan elektroniikka-asentajalinjaa, jonka jäljiltä minulla on vieläkin kaikki työkalut onneksi tallessa. Osaan sen takia myös tehdä jonkin verran pieniä sähkötöitä yms. Olen kuitenkin joskus saanut sähköiskun, kun asensin spottivalaisinta kattoon, enkä tarkastanut että virta on varmasti poissa. Nyt en viitsinyt ottaa riskiä, vaan katkaisin virrat pääkatkaisimesta. Tietenkään en sen jälkeen nähnyt mitään, koska ei ollut valoja, joten jouduin improvisoimaan otsalampun itselleni 😀

”Kun sulla ei oo otsalamppua ja joudut virittää puhelimen taskulampun lippiksen sisään.”

Vietän kotona niin paljon aikaa, että haluan että kaikki on silmää miellyttävää. Pidän neutraaleista ja maanläheisistä väreistä ja selkeästä muotokielestä. Joukkoon mahtuu myös hieman bohoa, mutta en ole mikään kerrostettujen mattojen ja räikeiden värien ystävä. Olohuone noudattelee myös samantyylistä linjaa. Täällä pääväreinä on tumma puu, harmaa ja valkoinen. Viherkasveja on myös vaihtelevalla menestyksellä. Meillä on aika pimeää, koska pidämme usein verhoja kiinni enkä muutenkaan välitä kirkkaudesta, joten kasvit eivät valitettavasti saa tarpeeksi valoa. Pitäisi varmaan viritellä jotain kasvilamppuja.

Avoimen yliopiston oppinot

Olen tässä syksyn aikana muutaman kerran työllisyystilannettani pähkäillyt ja miettinyt, mitä ihmettä tekisin seuraavaksi. Minulla on tällä hetkellä kirjoituskurssi käynnissä Helsingin avoimessa yliopistossa, mutta en ole vielä aloittanut bio- ja ympäristötieteiden opintoja. Niitä kursseja voi opiskella ensi kesään asti, joten tässä on vielä hyvin aikaa. En ole myöskään varma, kiinnostaako nuo nimenomaiset kurssit todellisuudessa niin paljon, että jaksaisin laittaa kaikki vapaa-ajan resurssit niihin.

Löysin Helsingin avoimesta yliopistosta kiinnostavampia kursseja, kuten alkuvuodesta alkavan journalismin verkkokurssin, mihin aion ehdottomasti osallistua. Se ehkä palvelee omia tarpeitani paremmin. Totta puhuen tämä meneillään oleva kirjoituskurssi on osoittautunut hieman tylsäksi. Luulin ehkä, että kirjoittaisimme enemmän. Olen käytännön ihminen, enkä jaksa kiinnostua kovin pitkään teoreettisesta puolesta, ellei aihe sitten kiinnosta oikeasti. Kurssi päättyy muistaakseni 17.11. mikä on oikein sopiva ajankohta.

Spontaaniliike työnhaussa

Mutta se opinnoista. Mitä niiden jälkeen tapahtuu, on ihmetyttänyt itseänikin tässä viime viikkoina. Tein nimittäin erittäin epätyypillisen spontaanin liikkeen ja hain Lappiin sesonkitöihin! Yllättäen jo seuraavana päivänä sain puhelinsoiton pohjoisesta ja aloitimme rekryprosessin. Kävin läpi puhelinhaastattelun, ja kun olin saanut hyvät suosittelut edellisestä työpaikastani, aloitimme käytännön järjestelyt. Sain viime viikolla tunnukset rekryfirman sovellukseen ja neuvottelimme palkasta. Allekirjoitin eilen työsopimuksen.

Olen todella yllättynyt siitä, miten paljon parempi peruspalkka tuolla on, kuin mitä olen lehtijuttujen perusteella ymmärtänyt. Lisäksi tulee tietenkin kaikki ilta- ja viikonloppulisät, mikäli teen iltavuoroja. Koska työpaikalla on myös anniskelua, on palkka senkin myötä lakisääteisesti korkeampi. Hotelli- ja matkailutyössä käytetään toki eri työehtosopimusta kuin vaikka koulujen keittiöllä, ja se tietysti vaikuttaa yleiseen palkkatasoon.

Selvittelin työkokemukseni määrää, ja kun edellisen työn lisäksi lasketaan mukaan kaikki vuosien takaiset keikkatyöt pitopalvelussa, lounastarjoilukokemus huoltoasemalla ja Varamiespalvelun keikat, kertyy työkokemusta yli viisi vuotta, mikä oikeuttaa myös suurempaan palkkaan. Lehtijutut Lapin minimipalkan orjatöistä ei siis ainakaan tämän firman kohdalla pidä lainkaan paikkaansa.

Hain ensisijaisesti buffet-tarjoiluun, missä huolehditaan kattamisesta, tarjoilupöydän antimista ja astioiden kantamisesta pois pöydistä. Rekryfirman edustaja mietti ensin, kannattaako minua laittaa saliin, koska sopisin myös keittiötöihin, mutta halusin itse nimenomaan tarjoiluun. Salin puolella näkee paremmin Lapin matkailukulttuuria ja pääsee kohtaamaan ulkomaalaisia turisteja. Toki ilmoitin myös olevani valmis ylimääräisiin vuoroihin muualla kuin salissa, mutta sen näkee sitten paikan päällä, mikä on työnantajan tarve.

Lapin lumoon

Eli näillä näkymin siis lähden marraskuussa Lappiin ja olen siellä ensi vuoden alkupuolelle asti! Enpä olisi uskonut, että yksi bucket listini kohteista tulee näin pian eteen. Olen aina halunnut Lappiin ja mikäs sen parempi vaihtoehto, kuin työskennellä siellä ja nauttia samalla talvisista tuntureista ja ehkä myös revontulista. Panamassa asti olen käynyt, mutta kotimaan yksi kauneimmista osista on vielä kokematta. Kalajoki on pohjoisin paikka, mihin olen jalallani astunut, joten en ole koskaan käynyt edes Oulussa.. -_-

Kyllä täällä etelässäkin näkyy joskus revontulia 🙂

Ainoa harmillinen puoli tuossa ajankohdassa on, että olen joulun töissä ja näin ollen myös meidän 15-vuotispäivä menee erillään, mutta sille ei voi nyt mitään. Juhlitaan sitten kun tulen takaisin. Tai no, eihän me sitä vuosipäivää muutenkaan yleensä olla juhlittu. Viime vuonna oltiin kyllä Amsterdamissa viikko joulun aikaan. Käytiin katsomassa Amsterdam Light Festivalin valoteoksia veneellä kanaaleja pitkin ajellen ja lisäksi olimme Cypress Hillin keikalla. Mikään varsinainen jouluihminen en ole, joten siinä mielessä ei haittaa. Tänä vuonna viihdytän sitten ulkomaisia turisteja joulun aikaan ja pääsen sitä kautta varmaan joulutunnelmaan.

Vapaa-ajan puitteissa haluaisin ainakin kiivetä tunturille ja kävellä raittiissa talvi-ilmassa, ihailla lumisia puita ja tähtitaivasta. Varmasti haluan käydä myös saamelaiskeskus Sajoksessa ja Siidassa, mikäli kyyti järjestyy. Työpaikkani tulee sijaitsemaan noin tunnin ajomatkan päässä Inarista aivan Urho Kekkosen kansallispuiston vieressä. Odotan kyllä innolla, että pääsen lähtemään tuonne!

Korea-seuran hommat

Ennen Lapin reissua on vielä käytävä Helsingissä Korea-seuran asioiden tiimoilta. Nyt ensi viikolla on tarkoitus hieman katsoa nettisivuja ja muokata niiden sisältöä. Sain vihdoin pari päivää sitten tehtyä sivuille uuden ulkoasun ja päivitin muutenkin tekstejä. Urakka oli pitkään työn alla, ja nyt olen tyytyväinen, että se on hoidettu. Oli vähän hankala alkaa muokata jonkun toisen tekemiä sivuja, kun tuo sisällönhallintajärjestelmä ei muutenkaan ollut ennalta tuttu. Mutta aika lailla nuo toimivat samalla logiikalla, kun vähän katsoo valikkoja ja tutkii sivuston rakennetta.

Aikaistin hieman Helsingin visiittiä, sillä sain alkuviikosta kuulla, että Pohjois-Korean kulttuurikomitea tulee Suomeen yllätysvierailulle, joten menemme heidän kanssaan syömään ja palaveeraamaan muutenkin.

Meillä on myös aikeena tehdä uudistettu painos Opas Koreaan -matkaoppaasta, joka olisi saatavilla ensi vuoden matkamessuille, mutta en tiedä onko siihen nyt aikaa, jos lähden Lappiin. Periaatteessa oppaaseen ei pitäisi mitään suuria muutoksia tulla, koska julkaisimme oppaan vasta viime vuonna. Olen siis itse taittanut tuon 85-sivuisen matkaopuksen ja suunnitellut sen ulkoasun. Olin kirjoittamassa siihen lukuja muistaakseni ainakin ruokakulttuurista ja tieteestä, ehkä myös luonnosta. Oppaassa oli aikamoinen työ, mutta lopputulos oli paljon parempi, mitä olisin koskaan voinut kuvitellakaan.

Ps. Oppaan voi tilata esimerkiksi lähettämällä minulle sähköpostia [email protected] Hinta on 18 euroa plus postikulut 2 euroa. Myös Traveller-matkatoimisto myy opasta omalla hinnallaan.

Näiden lisäksi seuran esite ja banderollit on tekemiäni ja niitä on ollut todella mukava väsätä. Jos järjestämme jotain seminaareja, teen niihinkin aina yhtenäisen visuaalisen ilmeen aina seminaarikylteistä ja ruokalistoista lähtien. Oikeastaan kaikki digitaalinen ja painettava materiaali on minun vastuulla, paitsi seuran FB-sivut, jonka pääasiallisen päivityksen olen delegoinut toiselle seuran jäsenelle.

Helsingin reissun aikana haluan käydä samalla myös katsomassa Kansallismuseon ”Maailma jota ei ollut” -näyttelyn. Kuten blogiani jo aiemmin seuranneet tietävät, olen todella kiinnostunut Mesoamerikan vanhoista intiaanikulttuureista. Näyttely vaikuttaa mielenkiintoiselta ja ainutlaatuiselta kokemukselta Suomessa.

Huehueteotl-jumala Meksikon Teotihuacánissa.

Perhe ja läheiset

Jossain välissä pitää käydä myös kotipaikkakunnalla moikkaamassa äitiä, sillä en ole päässyt sinne taas pitkään aikaan. Nyt jos vielä lähden jouluksikin maan toiselle puolelle, haluan nähdä perhettä kaikessa rauhassa. Kävin äitin luona pikaisesti syyskuun alussa, mutta muuta perhettä tai veljenpoikia en ole nähnyt sitten heinäkuun lopun, kun vietimme pikkusiskoni häitä. Käymme varmaan miehen porukoillakin tässä lähiviikkoina, koska en nyt sinnekään sitten jouluna pääse.

Viime jouluna Damissa.

Kaiken kaikkiaan ihan kiva loppuvuosi siis tulossa. Onhan tämä koko vuosi ollut aikamoista seilaamista ympäri maailman, ja mies on jäänyt lomaleskeksi monta kertaa. Laskeskelin tuossa yksi päivä, että olen tänä vuonna ollut poissa kotoa jo 14 viikkoa plus lyhyemmät reissut esimerkiksi Helsinkiin. Mutta sellaista se välillä on. Mieskin on joskus ollut kuusi viikkoa reissuhommissa mm. Kemissä ja Kuusamossa, joten mikään uusi juttu tämä ei tässä taloudessa ole. Olemme tällä hetkellä molemmat kotona joutilaana, joten ehdimme onneksi viettää hyvin aikaa yhdessä 🙂 Ikävä tietenkin tulee aina pidemmillä reissuilla, mutta tällä kertaa olen sentään samassa maassa, enkä maapallon toisella puolella! Välimatkaa toki on melkein 900 kilometriä.

Pyysin miestä Lappiin mukaan edes jouluksi, mutta mitäpä hän siellä tekisi, jos minä olen aamusta iltaan töissä. Mies ei ole muutenkaan mikään innokas reissaaja, enkä voisi esimerkiksi kuvitella häntä 10 viikon reppureissulle alkeellisiin maihin. Se on osasyy miksi matkustan usein yksin, ja olen ihan fine asian kanssa.

Miehellä on joskus ollut mahdollisuus lähteä esimerkiksi Uruguayhin töihin puoleksi vuodeksi, mutta hän ei ole halunnut lähteä. Itse taas olen ollut vieressä mesoamassa, että ”Nyt lähetään!! Mä tuun mukaan!” Olisin valmis lähtemään mihin tahansa hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Varmasti keksisin itselleni jotain töitä tai vapaaehtoisjuttuja mistä päin maailmaa tahansa, jos lähtisin miehen työreissulle mukaan. Mutta tuollaista tuskin on luvassa ihan lähitulevaisuudessa, joten pitää keskittyä näihin omiin reissuihin ensisijaisesti 🙂

Sitä paitsi jos jättäisin Lapin kortin katsomatta, katuisin sitä varmasti myöhemmin. Mitään reissuja en puolestaan ole koskaan katunut, vaikka välillä onkin tuntunut alkuun, että onko tässä mitään järkeä. Koska elät vain kerran, on välillä uskellettava astua tyhjän päälle!

Previous Post Next Post

20 Comments

  • Reply Suvi T torstai, lokakuu 24, 2019 at 12:13

    Onnea työpaikasta, ihan huippua! Uskon, että tulet viihtymään Lapissa 🙂 Mieheni puolen sukua asuu Lapissa, minkä vuoksi siellä tulee käytyä mahdollisimman usein ja se tuntuu ihan toiselta kodilta joka kerta kun sinne mennään. Toissa kesänä tehtiin pieni roadtrip myös Norjan puolelle Karigasniemen kautta, jolloin yksi yö vietettiin juurikin Urho Kekkosen kansallispuiston vieressä Kiilopäässä. Vaikka ei sillä kertaa ehdittykään itse kansallispuistoon tutustua, niin ihastuin koko alueeseen todella ja haluan sinne ehdottomasti takaisin jossain vaiheessa. Haaveissa olisi esim. ruska-aikaan vaellus kansallispuistossa, mutta on siellä varmasti upeaa myös talvella! Innolla jään odottelemaan postauksiasi tuosta Lapin reissusta siis.

    Mullakin on listalla tuo Maailma jota ei ollut -näyttely, vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta ja ainutlaatuiselta.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, lokakuu 26, 2019 at 16:03

      Kiitos kannustuksesta! Mä mietin kans tuota, että olis voinu töiden jälkeen poiketa vielä Norjaan, mutta luultavasti on tuossa vaiheessa jo kiire takas kotiin perheen luokse 🙂
      Kannattaa ehdottomasti käydä kattomassa se näyttely! Ainakin mitä oon Keski-Amerikassa nähny samanlaisia esineitä, on ne tosi mielenkiintoisia ja kauniitakin.

  • Reply Terhi sunnuntai, lokakuu 27, 2019 at 18:51

    Onnekasta Lapinkeikkaa sinulle, viihdyt varmasti. Meidänkin perheessä on niin, että mies ei ole innostunut matkailemaan eikä lähde edes tarjotuille työmatkoille. Mutta riittäähän maailmassa seuraa ja toisinaan riittää ihan omakin seura niin saa itse valita reittinsä.

  • Reply Jaakko / lomalla viimeinkin sunnuntai, lokakuu 27, 2019 at 18:55

    Elämä yllättää! Onnea uudesta työstä! Ja hyvä idea yhdistää lappi ja työt 🙂

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning maanantai, lokakuu 28, 2019 at 16:48

      Kiitos 🙂 Olen joskus aiemminkin katsellut Lapin sesonkitöitä, mutta kaikkiin paikkoihin haettiin sitoutumista koko kaudeksi, mikä ei onnistunut, koska olin jo töissä täällä päin (olisin mennyt esim. joululomien ajaksi Lappiin). Nyt mitään muita velvotteita ei ole, joten voin tehdä tuon 6-7 viikkoa helposti. Olisin varmaan koko kevään, ellei täällä olisi mies odottamassa.

  • Reply Sini sunnuntai, lokakuu 27, 2019 at 20:26

    Tykkäät varmasti Lapin työjaksosta. Itse olin aikanaan yhden talvikauden lopun Ylläksellä Äkäslompolossa töissä. 🙂

  • Reply Ne Tammelat maanantai, lokakuu 28, 2019 at 11:33

    Onnea duunipaikasta ja mahtavaa reissua Lappiin! Siellä on ainakin takuulla lunta ja aivan varmasti näet myös revontulia, kun olet noin pitkään siellä.

    Jos olet yhtä innostunut revontulista, niin tässä tulee kolme timanttista vinkkiä:

    Kännykkään: SpaceWeatherLive -sovellus, joka ilmoittaa auringon aktiivisuudesta usein 2-3 päivää etukäteen.

    Tietokoneelle: http://aurorasnow.fmi.fi/ ja tuolta Geomagneettinen aktiivisuusennuste, jota on helppo tulkita. Jos mittarit punaisella, niin suuntaa ulos 😀

    Facebookista löytyy parikin ryhmää, joista Revontulikyttääjät varmaan aktiivisin. Siellä jäsenet ilmoittavat havainnoista pitkin Suomea lähes reaaliajassa ja usein kuvien kera.

  • Reply Minna maanantai, lokakuu 28, 2019 at 20:24

    Onnea uudelle työpaikalle! Kivalta kuulostaa tuo työkeikka Lappiin.
    Matkustat yksin, kun mies ei innostu lähtemään mukaan ja voin niin samaistua sinuun, sillä meilläkin joudun aina puhuttamaan miestäni matkalle lähtemään. Nyt seuraavalle pidennetylle viikonloppureissulle lähdin kahden tyttäreni kanssa, koska mies ei ollut innostunut lähtemään. En halua, että hän lähtee vastentahtoisesti ja tiedän, ettei hän halua niin paljon reissata kuin minä:)

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning maanantai, lokakuu 28, 2019 at 20:39

      Kiitos! Vai ei teilläkään mies ole innostunut matkailusta, onneksi olet löytänyt muuta seuraa reissuille 😀 Itsekin reissasin äitin kanssa pari vuotta sitten. Kyllähän se niin on, ettei ketään oikein viitsi pakottaa mukaan. Mies on pari kertaa halunnut Tallinnaan ja Amsterdamiin, joten edes siellä ollaan oltu yhdessä. Olen vähän taivutellut, että lähtisi joskus mukaan Marokkoon, kun en sinne halua yksin lähteä. Mutta saa nähdä 😀

  • Reply Stacy Siivonen torstai, lokakuu 31, 2019 at 12:18

    On se kyllä, Lappi talvella. Joskus olen reissannut Lappiin vuosittain, joskus kahdesti vuodessa, ensi vuonna en ehkä laisinkaan, saa nähdä. Kovin on tuttu paikka tuo Saariselkä kaikkineen. Kuurakaltio taitaa olla umpijäässä niin kuin kaikki muukin. Toivottavasti ei ole kovia pakkasia. Pakkaset ja lumi pitävät minut etelässä, joten Lapissa käyn ainoastaan silloin, kun riski niille on vähäisin. Jos yrittäisi käydä siellä seuraavaksi, kun on ruska.
    Minulla tuttava muuttaa takaisin Lappiin. Hän kanssa teki aikoinaan duunia Lapissa, mutta jossain Levillä.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, marraskuu 2, 2019 at 15:06

      Ruska-aikaan olis varmasti myös kiva käydä Lapissa. Pieni pakkanen ei talvella haittaa, mutta joku -30 alkaa jo tuntumaan. Vaikka on sitä -27 asteessakin joutunu joskus pyöräilemään töihin. Pukeutumisen kannalta ei oo väliä, kun voi laittaa useamman kerroksen päälle, mutta naama meinaa jäätyä vaikka olis huivi kasvojen edessä. Ärsyttää myös kun ripset jäätyy.

  • Reply Pirkko / Meriharakka torstai, lokakuu 31, 2019 at 17:10

    Hieno päätös, niin Lapissakin riittää tekijöitä, myös omasta takaa! Onnea vaan matkaan.
    Vietimme joku vuosi sitten Kakslauttasessa pari päivää ja tuntuivat kaikki olevan niin henkilökunnassa kuin asiakaskunnassa olevan ulkomaalaisia!

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, marraskuu 2, 2019 at 15:08

      Tämä oli yksi syy, miks halusin kokeilla onneani tuolla. Olishan se kiva, jos työpaikat pysyis Suomessa ja kelpais ennen kaikkea suomalaisille. En kyllä ymmärrä niitä uutisjuttuja, missä mollataan palkkoja. Tuolla ainakin maksetaan ihan TESin mukaista palkkaa kokemuslisineen, eikä mitään minimiä. Eihän palvelualoilla koskaan oo kummoisia palkkoja, mutta parempi sekin on kuin nää liiton rahat. Ja onpahan jotain tekemistä 🙂

  • Reply Periaatteen Nainen lauantai, marraskuu 2, 2019 at 12:28

    Upea juttu, varmasti jos itsellä ei olisi sitoumuksia pk-seudulle niin varmasti tuollainen talvi Lapissa olisi ihan mullistava kokemus.

  • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi lauantai, marraskuu 2, 2019 at 12:45

    Hurjan paljon onnea työpaikasta! Itsekin tykkäisin joskus lähteä vastaavanlaisiin töihin ja ehkä lähdenkin muutamien vuosien päästä, vielä ihan se ei ole ajankohtaista.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

    Syväluotaavaa matkailua maailman ääriin ja takaisin.

    Seuraa blogia Facebookissa
    Seuraa Bloglovin'issa