Hiilijalanjälkeni – Olenko pahimman luokan taivaanrannan saastuttaja?

Anna julkaisi hiljattain Tämä matka -blogissa vuosikatsauksen tekemistään lennoista ja esitti kiinnostuksensa nähdä muiden matkabloggaajien vastaavia tilastoja. Facebookissa heränneen keskustelun myötä päätin itsekin kirjautua MyFlightradar24-sivustolle ja syöttää sinne omat lentotietoni. Katsotaan aluksi lentohistoriaani, jonka jälkeen avataan muita kulutustottumuksiani sekä selvitetään kokonaishiilijalanjälkeni. Lisäksi mietitään millainen on Suomen vaikutus maapallon saastuneeseen tolaan.

LENTOHISTORIANI

1991-2014: 6 lentoa

Olen maailmanmatkaajana vasta lapsen kengissä, vaikka tilastot näyttävät minun lennelleen 28 vuotta. Oikeasti tuon ensimmäisen, vuonna 1991 Kreikkaan suuntautuneen edestakaisen lentomatkan (päästöt 0,6 tonnia) jälkeen astuin lentokoneeseen seuraavan kerran vasta 20 vuotta myöhemmin, vuonna 2011 kun lähdin Espanjaan suorittamaan koulun työharjoittelun. Noista lennoista kertyi CO2-päästöjä 0,8 tonnia. Aurinkorannikolla asuessani kiertelin aluetta bussilla ja junalla.

Tämän jälkeen kului kolme vuotta ennen kuin olin uudemman kerran koneessa. Matkustin Sveitsiin, mistä ajelin bussilla Ranskaan ja takaisin. Paluulento tapahtui Genevestä ja saastutin ilmakehää yhteensä 0,5 tonnilla.

2016: 4 lentoa

Pari vuotta myöhemmin, vuonna 2016 tuli ensimmäinen huono päätös lentojen suhteen. Lähdimme ex tempore viikoksi Amsterdamiin, eikä lennoissa ollut hirveästi valinnanvaraa. Lensimme Helsingistä Riikaan, missä oli koneen vaihto. Ja sama pois tullessa. Nykyään en todellakaan lentäisi noin lyhyttä matkaa välilaskulla. Onneksi nuo lennot tapahtuivat sentään AirBalticin potkurikoneilla, mitkä tuottavat vähemmän päästöjä kuin suihkukoneet. Päästöjä tuli silti 0,5 tonnia.

2017: 6 lentoa

Tästä alkoikin sitten matkailutahtini kiihtyminen raketin nopeudella. Vuonna 2017 lensin ensin maaliskuussa Meksikoon ja takaisin Amsterdamissa tapahtuneilla välilaskuilla. Päästömittari alkoi raksuttaa toden teolla mannertenvälisten lentojen takia. Lokakuussa lähdin äitin kanssa Kreikkaan, minne lensimme suoran lomalennon TUIn koneella. Vuoden 2017 lentojen kokonaispäästöt olivat 3,2 tonnia.

2018: 10 lentoa

Viime vuonna lentoja tuli 10 kappaletta. Maaliskuussa tein taas edestakaisen lennon Meksikoon. Välilaskut oli mennessä Frankfurtissa ja tullessa Münchenissä. Pari viikkoa tuon jälkeen lähdin Mongoliaan, minne oli lennot Moskovan kautta mennen tullen. Loppuvuodesta 2018 lensimme taas Amsterdamiin ja takaisin suorilla lennoilla. Lennot aiheuttivat 4,5 tonnin kokonaispäästöt.

2019: 12 lentoa

Tänä vuonna lentoja on ollut eniten, 12 kappaletta. Lensin helmikuussa Amsterdamin kautta Mexico Cityyn. Käytössä oli uusin konetyyppi, millä olen lentänyt mannertenvälisiä lentoja: Boeing 787-9 Dreamliner, joka tuottaa 20% vähemmän hiilidioksidipäästöjä. Vaikka reissasin Keski-Amerikkaan päästyäni paljon bussilla, veneellä ja shuttlella, lentelin myös luvattoman paljon. Ensin Mexico Citystä Cancúniin, sitten Guatemalan Floresista Guatemala Cityyn (tämä oli pieni Aviancan potkurikone), sen jälkeen jälkeen Oaxacasta takaisin Mexico Cityyn. Sieltä matka jatkui lähes tyhjällä koneella Panamá Cityyn, ja lopuksi suuntasin pilvien yläpuolella Costa Rican pääkaupungista Méxicoon. Mexico Citystä lensin ties kuinka monennen kerran Damiin, missä vietin yhden yön, ja jatkoin seuraavana päivänä matkaa takaisin kotiin.

AeroMexicon uudehko Boeing Dreamliner oli aivan täynnä. Koneessa on 274 paikkaa.

AeroMexicon lento Panamáan puolestaan oli todella tyhjillään. Boeing 737:ssä on 124 paikkaa.

Ajattelin siinä vaiheessa tämän vuoden lentokertojeni tulleen täyteen, mutta lähdinkin jälleen ex tempore veljen kanssa kesäkuussa Turkkiin. Täysi Freebirdin lomalento oli suorana Kuopiosta Antalyaan ja takaisin. Harvoin maakuntien kentiltä pääsee järkevästi suorilla lennoilla mihinkään, joten tämä oli kiva poikkeus. Jos esimerkiksi haluaisin lentään Kuopiosta Ivaloon, joutuisin tekemään välilaskun Helsingissä, mikä on täysin naurettavaa – ja myös kalliimpaa kuin ulkomaan lennot.

Nyt syksyllä tilastot karttuivat vielä yhdensuuntaisella Saksan lennolla, kun lensin Berliinistä maata pitkin -reissun jälkeen kotiin. Se oli myös ensimmäinen kerta, kun lensin halpalentoyhtiöllä. Niiden lento oli SkyScannerin mukaan kaikkein ekologisin. Vaikka lentoja oli lukumääräisesti enemmän kuin viime vuonna, oli päästöt hieman pienemmät: 4,3 tonnia. Olin 16 maassa, mutta reissasin 2/3 matkoista bussilla ja junalla, mikä vähensi päästöjä.

Maisemat Kuopion yllä.

Kun katsoo MyFlightradar24:stä, olen  aiheuttanut lennoillani elämäni aikana 14,3 tonnia CO2-päästöjä. Onko se sitten paljon vai vähän? Kaikkihan on suhteellista. Joku saattaa lentää helposti vuodessa tuon kertymän edestä, joku saavuttaa saman lukeman elämänsä aikana, joku ei ole lentänyt koskaan. Mikä sitten on liikaa? Onko sellaista määritelmää edes olemassa? On aika katsoa elämäntyyliä ja arjen valintoja.


MITÄ HIILIJALANJÄLKIMITTARI KERTOO?

Jos katsoo Sitran hiilijalanjälkimittaria, muodostuu oma jälkeni, seitsemän tonnia suurimmaksi osaksi juuri lentämisestä. Mikä taas on mielenkiintoista, on kokonaishiilijalanjälkeni pienempi kuin suomalaisten keskivertojalanjälki. Miten se on mahdollista?

Liikenne 4,3 tonnia

Vaikka liikenne lohkaisee suuren osan 7 tonnin kokonaissummasta, siitä ei kerry lisäpisteitä arkielämässä. Asun pienellä paikkakunnalla, joten kävelen ja pyöräilen joka paikkaan. Minulla ei ole edes ajokorttia. Jos käyn jossain Suomen sisällä, kuljen junalla.

Asuminen 1,3 tonnia

Olen vaihtanut kotimme sähkön ekosähköön, josta ei tule CO2-päästöjä. Sähkösopimuksen kilpailutuksen myötä sähkölasku myös pieneni huomattavasti. Emme lämmitä kotia turhaan, täällä on pikemminkin viileä. Valoja tai sähkölaitteita ei pidetä turhaan päällä. Suihkussa lorotan vettä helposti alle puoli tuntia viikossa, en muutenkaan juoksuta vettä turhaan missään päin maailmaa.

Talon rakennusvuoteen ja talotekniikkaan emme ole voineet vaikuttaa, eikä tämä ole mikään energiatehokkain rakennus. Käytössä on tavallinen kaukolämpö (syntyy yleensä kivihiilen polton yhteydessä voimalaitosten hukkalämpönä), mikä on toiseksi huonoin lämmitysvaihtoehto sähkölämmityksen jälkeen. Taloyhtiössä on onneksi kierrätyspisteet kaikelle jätteelle aina biosta ja muovista metalliin ja lasiin. Jäte menee naapurikaupunkiin Riikinvoiman ekovoimalaitokseen poltettavaksi, mistä syntyy sähköä ja parempaa kaukolämpöä alueen ihmisille. Suomessa jätteenpoltto on hieman eri asia kuin kehittyvissä maissa, ja siihen(kin) on panostettava tulevaisuudessa, kun kivihiilen polttaminen ajetaan alas 10 vuoden päästä.

Ruoka 1 tonni

Ostan mahdollisuuksien mukaan lähiruokaa ja se on suht helppoa täällä ”maaseudulla”. Maitotuotteet olen vaihtanut kauramaitoon ja osittain soijajugurttiin. Olen viime vuosien aikana vähentänyt punaisen lihan syöntiä, enkä syö esimerkiksi sianlihaa enää juuri ollenkaan. En koskaan osta ulkomailta tuotua lihaa.

En muista milloin viimeksi olisin heittänyt lautasella ollutta ruokaa roskiin, mutta hävikkiä tulee välillä pilalle menneistä tuotteista. Pääosin bioastia täyttyy kuitenkin syömäkelvottomista osista kuten hedelmien kuorista ja kahvinporoista. Kahvin ja teen ostan pääosin Reilun kaupan merkillä varustettuna ja olen vähentänyt niidenkin juontia noin seitsemästä kupista about kahteen-kolmeen. Uskomatonta mutta totta!

Nykyään superfoodejakaan ei tarvitse rahdata tänne maapallon toiselta puolelta, vaan esimerkiksi hamppurouhetta ja -proteiinia tuotetaan myös koti-Suomessa. Luontoystävällisellä kasviproteiinilla voi korvata osan lihatuotteista. Kasvissyöjäksi en kuitenkaan ala. Olen sitä joskus kokeillut, eikä se sovi minulle. Muutoin olen kyllä lisännyt kasviksia runsaasti ruokavalioon.

Muu kulutus 0,6 tonnia

Pyrin ostamaan vain tarpeeseen, mutta hairahdan joskus heräteostoksiin sisustustuotteissa. Suosin kuitenkin nykyään enemmän luonnonmateriaaleista tehtyjä esineitä, koska esimerkiksi puiset huonekalut sitovat hiiltä itseensä. Välttelen muovikrääsän ostamista.

Elektroniikkaa käytän niin pitkään, kun laitteet toimivat, eikä tulisi mieleenkään ostaa esimerkiksi uutta puhelinta, kameraa tai läppäriä aina kun markkinoille tulee uusi malli.

Minua ei kiinnosta, vaikka puhelimen näyttö olisi rikki, jos luuri toimii muuten. Tämä vuoden 2014 romu on edelleen käytössä kakkospuhelimena matkoilla. Bonuksena muuten taustalla oleva pöytäliina on valmistettu kierrätetystä puuvillasta! 😀

Vaatemäärää olen pyrkinyt karsimaan viime vuosina. Minulla on oikeastikin liikaa vaatteita, ja vien niitä välillä UFFin kierrätyslaatikkoon. Kaapissa on vieläkin monta vuotta sitten ostettuja farkkuja sekä college- ja t-paitoja, koska ne eivät ole menneet miksikään. Vaateostoksilla kannattaakin suosia luomupuuvillaa ja muita luonnonkuituja, sekä vältellä epämiellyttävän tuntuisia tekokuituja ja paljon elastaania sisältäviä vaatteita. Puuvillan kasvatuskin kyllä kuluttaa todella paljon vettä, joten kaikkein ekologisin vaihtoehto se ei ole. Nykyään vaatteita valmistetaan myös ekologisemmasta bambukuidusta.

Erehdyin joskus vuosi sitten tilaamaan Wishiltä jotain halpatuotteita reppureissua varten, enkä tajunnut, että tuotteet tulevat yksittäislähetyksinä. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun käytin kyseistä kauppasivustoa. Joskus muutenkin nettitilausten kanssa olen joutunut pettymään, kun luulin tilanneeni suomalaisesta nettikaupasta, mutta tuotteet lähetettiinkin ulkomailta. Jos mahdollista, ostan tuotteen mieluummin kivijalkakaupasta omasta tai naapurikaupungista. Ulkomailla suosin paikallisia käsitöitä ja pienmyymälöitä.

Testaa oma hiilijalanjälkesi!

Sitran mittari näyttää lukemaa 7 000, mutta rehellisyyden nimissä lisään siihen tänä vuonna tehdyn Euroopan maakiertueen, missä kuljin 2 522 kilometriä bussilla, jolloin CO2-päästöjä kertyi 168 kg. Rautateiden pituuksia ei näy missään, mutta jos junalla kuljettu reitti katsotaan autojen kulkeman matkan perusteella, tulee junamatkoista 941 kilometriä, mikä tekee noin 2 kg CO2-päästöjä. Yksi yhdensuuntainen laivamatka Tallinnaan tuotti vajaa 74 kg päästöt. Näin ollen tämän vuoden kokonaissaldoni olisi 7,24 tonnia. Se jää edelleen reippaasti alle suomalaisen keskiarvon.

Suomen todellinen vaikutus

Meksikossa CO2-päästöjen keskiarvo yhtä ihmistä kohti on 3,66 tonnia, Brasiliassa vain 2,17. Se on minimaalinen määrä verrattuna suurimpiin saastuttajiin; Qatariin, Saudi-Arabiaan, Australiaan, Kazakstaniin, Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Viroon, joissa yksilön keskiarvo on yli 15 tonnia. Per capita -lukema ei kuitenkaan kerro kaikkea. Yksittäisenä maana pahin saastuttaja on Kiina, kakkosena Yhdysvallat, ja yli miljardin tonnin luokkaan yltävät myös Intia, Venäjä ja Japani. Aasiasta tulee myös jatkuvasti uusia lentomatkustajia elintason noustessa.

Näiden faktojen valossa suomalaisten vaikutus on mitättömän pieni. Meidän tuottamat CO2-päästöt on vain 0,13% koko maailman lukemista, kun taas esimerkiksi Kiinan osuus on melkein 30%. Jos meillä muutama tuhat ihmistä vähentää lentomatkustelua, ei sillä ole käytännössä mitään merkitystä. Meidän valttikorttimme täällä on sankat metsät, jotka sitovat hiiltä. Ennemmin valtion pitäisi keskittyä hiilinielujen suojeluun, kuin tarkkailemaan yksittäisten ihmisten elintapoja.

Tietenkään maapallon resurssien kannalta ei ole fiksua kuluttaa vain kuluttamisen ilosta, enkä kannusta ketään elämään holtitonta kertakäyttökulutus-elämää tai lentämään oletusarvoisesti kaikkia matkoja. Minulle on myös ihan ok, jos valtio tekee jotain tiukennuksia tai sääntelee tiettyjen tuotteiden kuluttamista.

Koko raportti on luettavissa täältä.


KOKONAISKUVA HALTUUN

Palataan takaisin ilmailualaan. Lentoliikenne tuottaa 2% maailman hiilidioksidipäästöistä. Kaksi prosenttia on pieni määrä kokonaiskuvassa, eikä tuo ole edes pelkän hupimatkailun tulos, vaan pitää sisällään myös lentorahdin. Toki nuo päästöt ovat mahdollisimman huonoja maapallolle ja niitä on vaikea poistaa ilmakehästä.

Moni moralisoi lomalentelyä tajuamatta, että ihan samalla tavalla ne omat kulutustuotteet rahdataan tänne maapallon toiselta puolelta lento- ja vielä enemmän saastuttavammalla laivaliikenteellä. Puhumattakaan monen moralisoijan yksityisautoilusta tai lihansyönnistä – eivät nekään mitään ekotekoja ole.

Lentoliikenteen vertailuarvoksi voidaan ottaa jo aiemmin mainittu pikamuoti ja vaateteollisuus ylipäänsä. Sen tuottamat päästöt on reilu 8% eli moninkertainen lentoliikenteeseen nähden. Monesti tästä asiasta vaietaan, kun syytetään herjaavalla sormella vain lentomatkailijoita.

Mutta se, että joku muukin vahingoittaa ympäristöä, ei tietenkään oikeuta minun tekojani. Asioita kuitenkin kannattaa miettiä laajemmin ennen kuin alkaa syyllistämään muita. Kukaan meistä ei ole hiilineutraali. Tottakai joukossa on sitten myös sellaisia, jotka tekevät kaiken mahdollisen vähentääkseen hiilijalanjälkeään, mutta tämä on vielä tänäpäivänä aika marginaalijoukko.

Measuring Fashion -raportti viime vuodelta.

Mitä tulee pelkkään ilmailualaan, lentoliikenne onneksi kehittyy koko ajan. Mitä enemmän ihmiset kiinnittävät huomiota päästöjen hyvitykseen, sekä painostavat lentoyhtiöitä ja lentokonevalmistajia kestävämpään ilmailuun, sitä nopeammin näemme tuloksia. Nykyiset lentokoneet ovat kevyempiä kuin aiemmat ja saastuttavat näin ollen vähemmän. Ihmiset voivat itsekin vaikuttaa koneen painoon pakkaamalla vähemmän tavaraa mukaan ja lentämällä pelkillä käsimatkatavaroilla. Osa koneista käyttää myös biopolttoainetta, ja sen käyttö tuleekin varmasti lisääntymään tulevaisuudessa.

Kuten Anna-Katri Adalmiina’s Adventures -blogissaan kirjoittaa, tapahtuu ilmailualalla jatkuvasti kehitystä parempaan suuntaan. Itsellenikin tuli yllätyksenä, kuinka paljon pienetkin teot jo lentokentällä voivat vaikuttaa lentokoneiden kuluttamaan polttoainemäärään. Kannattaa käydä lukemassa!

Kotimaan osalta Suomi voisi täällä meillä tehdä osansa tarjoamalla vaihtoehtoja ja laskemalla junalippujen hintoja, koska junamatkustus on täällä todella kallista. Moni valitsee edelleen yksityisautoilun tai kotimaanlennon junan sijaan, ja se on huono juttu.

Ihminen on vähän sellainen, että sen on vaikea luopua jo saavutetuista eduista, hyödyistä ja tottumuksista. Paljon helpompaa on tehdä vaihtokauppa. Jos tilalle tulee jotain parempaa, on muutos todennäköisempää. Silloin ei tarvitse luopua mistään. Esimerkkejä voi löytää myös matkailun ulkopuolelta ihan arjen pienistä asioista. Lentoliikenteen kanssa viime vuosina syntipukkina on ollut muovi. Väitettiin vastaan, ettei muovia voi korvata mikään. Kun muovia sitten haukuttiin ja syyllistettiin tarpeeksi, alkoi teollisuus kehittää pikimmiten uusia biohajoavia pakkauksia ja muita korvikkeita. Nykyään biohajoavaa ”muovia” valmistetaan esimerkiksi maissitärkkelyksestä ja sokerijuurikkaasta.

Entäs sitten ne lentojen kompensaatiomaksut?

Moni tuntuu suhtautuvan hyvin skeptisesti lentoyhtiöiden omiin hyvitysohjelmiin, enkä minäkään voi väittää, että tietäisin maksujen menevän 100%:sti kehitysprojekteihin. Maksan silti yleensä kompensaation joko lentolipun yhteydessä tai sitten antamalla rahaa johonkin tiettyyn projektiin. Useampi järjestelmä nojaa The Gold Standardiin, joka koostuu lukuisista eri kansalaisjärjestöistä, jotka tekevät ruohonjuuritasolla työtä kehitysmaissa ja muualla apua tarvitsevissa kohteissa.

Kuvassa esimerkkejä KLM:n CO2ZERO-ohjelmalla saavutetuista hyödyistä. Kuten tiedoista näkyy, eivät matkustajien maksamat kompensaatiomaksut mene pelkästään hallintokuluihin tai osakkeenomistajien taskuun. Keski-Amerikassa lentoyhtiöiden päästöhyvityksillä taas on panostettu muun muassa uusiutuvan energian käyttöön ja metaanin sitomiseen MEXICO2-ohjelman kautta.

Minua ihmetyttää välillä miten kyynisesti ihmiset suhtautuvat yleensäkin luonnonsuojelu- (ja ihmisoikeus)järjestöihin. Tottakai osa varoista menee hallinto- ja henkilöstökuluihin, ja on myös ollut räikeitä väärinkäyttötapauksia, mutta on typerää väittää, ettei mikään järjestö olisi saanut mitään aikaiseksi. Yksittäisiä lukuja katsoessa lahjoitetut ja kompensoidut summat näyttävät olemattomilta, mutta pelkästään KLM:n ohjelmaan kontribuoi viime vuonna 88 000 matkustajaa, mikä on 28 000 enemmän kuin edellisenä vuonna. Suunta on siis oikea.

All in all

Edellisessä kriisimaiden boikotointi -postauksessa kirjoitin, etten aio boikotoida mitään maata, enkä aio myöskään lopettaa matkustelua kokonaan. Aion kyllä jatkossakin paneutua maata pitkin matkailuun, mikäli se kohteiden puolesta vaan on mahdollista. Edellä listattujen syiden vuoksi en koe matkustelusta enää niin suurta ilmastoahdistusta, kuin mitä vielä joku aika sitten koin – en tiedä tekeekö se minusta itsekkään ilmastoroiston. Teen kuitenkin oman osani yleisestä hyvästä, ja se saa riittää toistaiseksi. Ei kukaan meistä voi pelastaa koko maailmaa, eikä kenenkään tarvitse lopettaa elämistä. Riittää, että tekee edes jotain. Parempi sekin on kun ei mitään.

Kommenteissa saa esittää mielipiteitä sekä puolesta että vastaan. Tämä aihe herättää varmasti jokaisessa jonkinlaisia tunteita.

Muita aiheeseen liittyviä blogitekstejäni:
Matkailun pimeä puoli
Tietoa ja käytännön vinkkejä maata pitkin matkailuun

Previous Post Next Post

You Might Also Like

9 Comments

  • Reply velu tiistai, lokakuu 22, 2019 at 08:50

    Älä mieti tuollaisia. CO2 ei ole saaste vaan elämälle välttämätön aine. Sen vaikutus ilmakehän lämpenemiseen on mitätön verrattuna siihen mitä siitä kohkataan. Ei pidä uskoa Ylen ja muun valtamedia propagandaan aiheen tiimoilta. Lennä aivan huoletta.

    • Reply Mika tiistai, lokakuu 22, 2019 at 12:36

      IPCC, ilmastotieteen johtavista asiantuntijoista koostuva paneeli, on myös ”valtamediapropagandaa”? Kehen sitten pitäisi luottaa – anonyymiin Veluun kommenttikentässä?

      • Reply velu tiistai, lokakuu 22, 2019 at 17:23

        Sellainen asia kuin ilmastotiede on keksitty juurikin ilmastonmuutoksen toteennäyttämisen vuoksi. Ilmasto on säiden summa, useat termodynamiikan, geologian, jne asiantuntijat eivät ole ollenkaan samaa mieltä ilmastonmuutoksesta ja etenkin CO2:n vaikutuksesta siihen. Kannattaa perehtyä muihinkin lähteisiin kuin Greta Thunbergiin. Lue vaikka Matti Virtasen kirja Ilmastokriisi-Hoito-opas ensin.

        • Reply Mika keskiviikko, lokakuu 23, 2019 at 13:01

          Ah näitä ihanan alkukantaisia oletuksia. Jos tuntisit alaamme yhtään, olisit varmasti tietoinen siitä, että harvoin listaamme Gretaa lähteeksemme. Olen itse ympäristöalan tutkija ja lähteenäni toimii aina jokin vertaisarvioitu tutkimus. Greta ei ole yhdenkään tällaisen kirjoittaja, kuten ei ole Matti Virtanenkaan. Suosittelen Gretan ja Matin sijaan tutustumaan vaikka Google Scholariin, josta voi alkaa etsimään tietoa ilman sen suurempia välikäsiä.

  • Reply Suvi T tiistai, lokakuu 22, 2019 at 14:59

    Kiitos taas mielenkiintoisesta ja monipuolisesta postauksesta 🙂 Mielestäni tähän, kuten moneen muuhunkin asiaan, paras lähestymistapa on vain tehdä parhaansa. Syyttelevästä ja tiettyjä ryhmiä herjaavalla sormella osoittelevasta tavasta tässä asiassa pitäisi päästä eroon, koska se ei edistä asiaa lainkaan.

    Itse pyrin kierrättämään kaiken mahdollisen, ostamaan vain tarpeeseen ja vähentämään ruokahävikkiä. Lennän verrattain vähän ja suosin usein lomilla myös lähimatkailua/kotimaan matkailua. Matkustaessani suosin suoria lentoja aina kun mahdollista, yleensä jopa silloin, vaikka ne olisivat huomattavasti kalliimmatkin (tähän tosin vaikuttaa myös se, että inhoan lentokoneen nousua, eli pyrin välttelemään vaihtoja myös tästä syystä). Maksan myös päästöhyvitykset lennoista. Vaatteita pyrin ostamaan kirppiksiltä ja silloin, kun täytyy ostaa jotain uutena, niin yritän löytää mahdollisimman kestävän ja pitkäikäisen vaihtoehdon syynäämällä esim. valmistusmateriaalit. Viime aikoina olen myös lisännyt lihattomien ruokien syömistä, vaikka lihansyönnistä en tulekaan luopumaan. Tuo hamppurouhe oli hyvä vinkki, miten en ollut siitä koskaan kuullutkaan. Täytyy etsiä kaupasta ja laittaa testiin!

    Yksi asia mitä minäkin ihmettelen, on se, miten vähän tästä aihepiiristä puhuttaessa massiivinen vaateteollisuus pikamuoteineen nousee esiin. Juuri eilen näin uutisen, kuinka Triplaan avatuissa puolalaisen halpaketjun liikkeissä oli tehty heidän kaikkien aikojen myyntiennätys. Ja kyseessä on juuri tällainen pikamuodin jättiläinen, joka uusii vaatetarjontansa 2 viikon välein… Toisinaan tällaisia uutisia lukiessa tuntuu, että vaikka ihmiset yleisesti ottaen ovat nykyään melko ilmastotietoisia, niin kaikki se unohtuu jos avataan joku uusi halpakauppa tai myydään muuten hurjilla alennuksilla tuotteita (esim. Hullut päivät). Myönnän, että olen itsekin nuorempana huoletta shoppaillut milloin missäkin halpaketjussa tai alennusmyynneissä, mutta toisaalta en ole koskaan ollut niitä ihmisiä, jotka ostavat joka tilaisuuteen uudet vaatteet ja jättävät ne sen yhden kerran jälkeen käyttämättä. Joskus jos haluan joistakin vaatteista luopua, niin joko myyn ne kirpputorilla tai lahjoitan eteenpäin.

    Varmaan suurin asia, missä itselläni olisi parannettavaa ilmaston hyväksi, on oma auto. Meillä on kyllä uudehko auto, joka ei ole mikään suuri bensasyöppö, emmekä pärjäisi ilman sitä. Vaikka asummekin pääkaupunkiseudulla, niin asuinalueellamme julkinen liikenne on viime aikoina huonontunut (!!!) huomattavasti, uskomatonta kyllä. Aiemmin pystyin hyvin kulkemaan työmatkani bussilla, mutta nykyään tarvitsen autoa, jotta pääsen järkevässä ajassa ja aikataulussa töihin. Auto onkin välttämätön niin arjen työmatkojen kuin vapaa-ajan matkustamisen vuoksi. Seuraavaksi autoksi olemme miettineet joko hybridi- tai täyssähköautoa, ainoa vaan mikä hieman pistää vastaan on niiden hinnoittelu, joka on ihan taivaissa. Lisäksi siinäkin tapauksessa, että hankkisi esim. sähköauton, pitäisi ottaa myös huomioon, että käytettävä sähkö olisi kestävällä tavalla tuotettua. Autoillessakin vältämme kuitenkin lyhyiden ”turhien” matkojen ajamista, ja pyrimme kävelemään kun mahdollista.

    Minullakin hiilijalanjälki jäi selvästi alle suomalaisen keskiarvon, sain tulokseksi hieman reilut 6,5 tonnia.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning tiistai, lokakuu 22, 2019 at 16:26

      Hei kiitos tosi paljon pitkästä kommentista! Kiva kuulla millaisia muiden ihmisten kulutustottumukset on. Sinulla tuo homma näyttää olevan kyllä hyvällä mallilla 🙂

      Ymmärrän yksityisautoilun tarpeen, koska pk-seudulla julkisilla kulkeminenkin kestää yllättävän kauan, vaikka matka ei olisikaan kovin pitkä. Myös noita vuoroja on lopetettu varmaan ympäri Suomen, ja se pakottaa ihmisiä käyttämään omaa autoa. Täältä eteläsavolaisesta kaupungista missä asun, ei enää mene busseja ollenkaan esimerkiksi Helsinkiin ja junavuoroissa hinnat nousee jatkuvalla syötöllä. Kun VR mainosti muutama vuosi sitten laskeneensa lippujen hintoja, ei siitä ole mitään jälkeä enää. Silloin hyvissä ajoin ostettu lippu saattoi maksaa alle 20€, nyt kaikki liput on 40-55€ suuntaansa.

      Joitain vuosia sitten täältä pääsi bussillakin pk-seudulle, mutta sitten Onnibussi aloitti oman vuoronsa, polki hinnat niin alas että muut yhtiöt lopettivat kaikki vuorot, koska ne ei kannattanut enää, ja sen jälkeen Onnibus lopetti myös oman vuoronsa. Meillä ei myöskään paikallisliikenne kulje enää ollenkaan sunnuntaisin, ja lauantainakin vaan muutaman vuoron. Olen joutunut tuon takia jättämään kolme eri varteenotettavaa työpaikkaa väliin. Vaikka tämä onkin aika pieni kaupunki, en silti ole valmis ajamaan talvella tai vesisateessa yli 10 kilometriä suuntaansa pyörällä.

      Minä en myöskään ymmärrä tuota, miksi vaatteita pitää tuoda koko ajan myyntiin uusia eriä. Voi vaan kuvitella minne ne kaikki entiset rytkyt päätyy. Itselläni on tosi paljon t-paitoja, mutta muita vaatteita on ne tietyt mitä käytän vuodesta toiseen, esim. just jotain farkkuja ja neuleita. En myöskään koskaan osta uusia vaatteita mitään juhlia varten, vaan käytän niitä mitä kaapista löytyy. Tottakai olen joutunut ostamaan jotain uusiakin vaatteita viime vuosina sen takia, että lihoin normaalipainoiseksi, enkä mahdu enää mihinkään XS-kokoon. Nuo kaikki vanhat vaatteet olen vienyt UFFille, koska en jaksa myydä niitä missään. Postittaminenkin on niin kallista, ettei se ole kannattavaa. Mutta yleisesti ottaen pidän vaatetta niin pitkään kunnes siihen tulee reikiä tai se menee muuten huonoksi.

      Ostin muuten Panamasta ihan perus t-paitoja (5 dollaria kappale) ja ne on pysynyt tosi hyvinä vaikka olen pessyt niitä monta, monta kertaa. Ne on nimittäin 100% puuvillaa eikä niissä ole ollenkaan elastaania. Meksikosta saa myös tosi hyvälaatuisia vaatteita, koska siellä käytetään luonnonmateriaaleja eikä mitään tekokuitua. Silti vaatteet on tosi edullisia ja ne valmistetaan myös Meksikossa eikä tuoda mistään Kiinasta tai Bangladeshistä.

      Ja muuten, kannattaa testata ainakin kuorittuja hampunsiemeniä. Ne on paremmanmakuisia kun tuo rouhe. Mutta kyllä tuokin menee jossain smoothiessa, puurossa yms.

  • Reply velu tiistai, lokakuu 22, 2019 at 17:24

    Meillä suomalaisilla ei ole mitään murehdittavaa koko asiassa. Jos koko maailma eläisi kuten suomalaiset niin meillä ei olisi mitään hätää. Maailman suurin ympäristö-ongelma on väestönkasvu kehitysmaissa.

  • Reply susannamari4 tiistai, lokakuu 22, 2019 at 23:10

    Hyvä kirjoitus, puit omat ajatukseni sanoiksi. Egyptiin töiden perässä muuttaminen on hiukan puhkaissut tätä omaa Helsingissä asuva viherkuplaa ja vaikka olen all in, että suomalaiset pohtivat ilmastonmuutosasioita ja kehittävät elämäntapojaan parempaan suuntaan, olemme valitettavasti vain yksi pieni kansa. Mutta arvostan silti mm. uuden hallituksemme kunnianhimoisia tavoitteita. Aika näyttää kuinka käy, mutta asennemuutosta tarvitaan myös Suomessa.

    Itsellä lentomatkustamisen lisäksi, joka on pitkälti ollut Euroopan sisäistä mutta mikä jatkossa myös lisääntyy nykyisen asuinpaikan takia, saastutan eniten vaateteollisuuden kautta. Näin ollen olenkin tässä muutaman vuoden sisään tietoisesti yrittänyt kiinnittää huomiota hankkimiini tuotteisiin ja materiaaleihin ja välttää liiallista heräteostoksia. Paljon kuitenkin vielä opittavaa. 🙂

    Ilmastonmuutoksesta täällä Egyptissä en ole vielä puhunut, mutta tarkoituksena olisi itsekin jossain vaiheessa tutustua mm paikalliseen kierrätykseen tai toisin sanoen sen olemattomuuteen ja muoviteollisuuden järkyttävään kertakulutustuotantoon. Villisti veikkaan kuitenkin, että ilmastonmuutoksesta aiheutuva huoli on täällä aika alhaalla listassa. 😀

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning keskiviikko, lokakuu 23, 2019 at 10:16

      Kiitos pitkästä viestistä! Egyptissä asuminen taatusti avaa erilaisia näkökulmia arkielämään ja yhteiskunnallisiin asioihin. Voin uskoa, että monessa maassa ilmastokysymys ei ole prioriteettilistalla kärkipäässä, kun elämässä on paljon konkreettisempiakin ongelmia. Toisaalta taas moni sellainen maa joutuu kärsimään länsimaiden aiheuttamista ongelmista, vaikka maa itse ei olisi millään tavalla syyllinen tiettyihin ympäristöongelmiin. Mielestäni on törkeää esimerkiksi se, miten Afrikan maihin rahdataan elektroniikkajätettä Euroopasta. Siellä ihmiset joutuvat käsittelemään vaarallista jätettä, mikä pilaa terveyden ja luonnon.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

    Syväluotaavaa matkailua maailman ääriin ja takaisin.

    Seuraa blogia Facebookissa
    Seuraa Bloglovin'issa