Tietoa ja käytännön vinkkejä maata pitkin matkailuun

Nyt kun lentomatkailua paheksutaan yleisesti, on moni halunnut kokeilla maata pitkin tapahtuvaa matkailua. Mistään uudesta ilmiöstä tässä ei kuitenkaan ole kyse, vaan moni suomalainenkin on tehnyt lähinnä Eurooppaan suuntautuvia automatkoja jo iät ja ajat, puhumattakaan vanhasta konseptista nimeltä Interrail.

Itselläni ei ole kokemusta reilaamisesta eikä henkilöautolla tehdyistä matkoista muualla kuin Suomessa, joten tässä postauksessa käsitellään sekä bussilla että omatoimisesti junalla toteutettua reissaamista ja sivutaan hieman myös vesiteitse tapahtuvaa matkantekoa. Esimerkkeinä toimii lähinnä Euroopan ja Keski-Amerikan käytännöt.

Toukokuussa Maailma kylässä -festareilla oli maata pitkin matkailua käsittelevä paneelikeskustelu.

Juna vai bussi?

Bussit on yllättävän moderneja
Euroopassa suosituin bussiyhtiö on Flixbus, mitä itsekin käytin muistaakseni neljä tai viisi kertaa. Sattuneesta syystä en kuitenkaan suosittele sitä muille, vaan suuntaisin katseeni luotettavampiin ja parempaa asiakaspalvelua tarjoaviin bussiyhtiöihin, kuten Ecolinesiin, LuxExpressiin tai mihin muuhun tahansa. Hinnoilla ei ole suurta eroa, ja esimerkiksi Ecolinesin bussissa saa ilmaisia juomia matkan aikana. Kaikissa busseissa on turvavyöt, vessa ja nettiyhteys.  Pidemmillä bussimatkoilla on yleensä pysähdys huoltoasemalla ja Euroopan ulkopuolella vähintään rajalla.

Myös Keski-Amerikassa bussit ovat luotettavia ja moderneja, ja niistäkin löytyi sekä vessa että nettiyhteys. Ykkös- ja luksusluokan busseissa jaetaan ilmaisia juomia, kuulokkeet, ja yöbussissa sai myös unimaskin. Vessat on vanhemmissa bussimalleissa aika huonoja, eikä uudemmissa busseissakaan vettä välttämättä tule ollenkaan. Tämä on joskus ollut ongelmana ihan Suomessakin.

ADO gl -bussi Meksikon Chiapasista Oaxacaan.

Ticabus Panamasta Costa Ricaan.

LuxExpress Virosta Latviaan.

Modernien bussien lisäksi Lattareiden teillä kulkee tuhansia chicken busseja, eli vanhoja jenkkien koulubusseja, jotka on maalattu räikein värein. Näiden kyydissä on paljon edullisempaa matkustaa, mutta kyyti ei välttämättä ole yhtä turvallinen eikä varsinkaan mukava. Paikalliset matkustavat yleensä chicken busseilla ja niissä tosiaan kuskataan kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä – myös niitä kanoja.

Chicken busseja Guatemalan Quetzaltenangossa.

Menossa chicken bussilla Panajachelista Sololáan.

Junassa on mukavampi matkustaa
Junamatkailua pidetään yleisesti ottaen kalliimpana, mutta myös edullisia vaihtoehtoja löytyy. Ja ainakin junat on paljon halvempia, kuin Suomessa. Lippuja ostaessa voi yleensä valita ottaako paikan ykkös- vai kakkosluokasta tai haluaako avovaunuun vai kuuden hengen hyttiin. Joissain junissa paikkalippu pitää ostaa erikseen. Itse en ainakaan huomannut mitään järisyttävää hintaeroa I- ja II-luokan lippujen välillä, joten matkustin kummassakin. Paras matkakokemus on ollut RegioJetin ykkösluokassa, missä oli tarjolla ilmaisia juomia ja purtavaa. Junissa on myös ilmainen WiFi-yhteys sekä ravintolavaunu.

Näin suomalaisittain oli jännä havaita, miten ventovieraat ihmiset istuvat keskenään pienissä hyteissä. Suomessa ei tulisi kuuloonkaan, että joku varaisi paikan samasta hytistä, missä on jo joku muu (ellei juna ole sitten ääriään myöten täynnä). Vaikkei ihmiset puhuneetkaan juuri mitään hytissä, uusi tulija ja asemalla pois jäävä kuitenkin huomioitiin ja ihmiset hymyilivät muutenkin välillä toisilleen ilman syytä. Pidin todella paljon junahyttien rauhallisuudesta, sillä olin joutunut kuuntelemaan aiemmin bussissa kovaäänistä kälätystä, mihin meinasi mennä hermot noin kuuden tunnin kuuntelun jälkeen.

ÖBB:n avovaunu ja hytti.

Ravintolavaunussa.

Junassa on suurempi matkustusmukavuus, sillä siellä pystyy jaloittelemaan matkan aikana ja tilaa on bussia enemmän. On myös todennäköisempää, ettei kukaan tule viereesi istumaan, toisin kuin bussissa, missä paikkoja on vähemmän. Valitettavasti esim. Keski-Amerikassa ei vuoristoisen ja maanjäristysalttiin maaperän vuoksi ole tarjolla junayhteyksiä, mutta siellä on sitten panostettu tietä pitkin kulkevaan joukkoliikenteeseen. Monessa Euroopan ja Aasian maassa taas on kattava junaverkosto, mitä kannattaa hyödyntää.

Juna on myös ekologisempi vaihtoehto – toki jollain bussiyhtiöilläkin voi kompensoida CO2-päästöt. Ainakin Flixbusilla oli tämä ominaisuus lipun oston yhteydessä.

RegioJetillä Itävallasta Tsekkeihin (ykkösluokka).

Mitä tulee huomioida lippujen ostossa?

Mistä ja milloin lipun voi ostaa?
Euroopassa matkatessa kannattaa käyttää Omio-sivustoa, joka listaa lentojen lisäksi myös bussi- ja junavuorot. Omion kautta voi ostaa matkalipun ja sille on olemassa mobiilisovellus, johon osa liikenneyhtiöistä tarjoaa mobiililipun. Voit myös lisätä lippuja sovellukseen varausnumeron perusteella. Laajempia reittivaihtoehtoja ympäri maailman tarjoaa Rome2Rio.

Kannattaa kuitenkin katsoa myös bussi- ja junayhtiöiden omilta sivuilta, sillä monesti hinta on siellä halvempi. Hintaan vaikuttaa myös se, kuinka ajoissa olet ostoksilla. Katselin kesällä Euroopan sisäisiä matkoja syksylle, ja silloin liput maksoivat 4-11 euroa. Kun sitten lykkäsin reissua ja jätin lippuostot viime tippaan, oli hinnat kohonneet jo lähes 20 euroon, kalleimman lipun ollessa yli 40 euroa.

Meksikossa operoiva suosittu ADO-bussiyhtiö puolestaan tarjoaa välillä myös viime hetken alennuksia, jolloin voi olla viisasta lykätä lipun ostoa. Tämä on kuitenkin arpapeliä, sillä osa vuoroista on niin suosittuja, ettei niille ole enää tarjolla minkäänlaisia lippuja. Näin on esimerkiksi osavaltioiden välillä kulkevissa yöbusseissa. ADOlla on lisäksi eri hintaluokan lippuja, ja sivuilla saattaa näkyä vaikkapa bussivuoro ”ADO gl” tai ”OCC”, mistä ensin mainittu tarkoittaa luksusvuoroa ja jälkimmäinen perustason bussia. Luksusvuoroissa on suurempi jalkatila, penkit kallistuu enemmän ja tarjolla on ilmaistuotteita.

Tarkasta, että tiedot on oikein
Monet ovat kirjoittaneet netissä, etteivät he pysty ostamaan lippua ADOn sivuilta Meksikon ulkopuolella, mutta onnistuin kyllä hommaamaan lipun PayPalilla, vaikka olin vielä Suomessa. Sivuilla oli kuitenkin myös jonkun muun TripAdvisorissa raportoima ongelma, ja lippu kirjautui edelliselle päivälle, mille olin sen ostanut. Meksikoon päästyäni sain lipun kuitenkin vaihdettua ADOn pisteellä ilman lisämaksua. Toimistoja löytyy esimerkiksi Mexico Cityn ja Cancúnin lentokentiltä.

Lue pienellä präntätyt ohjeet hyvissä ajoin
Euroopassa junalla matkatessa on hyvä huomioida se, että osa kansainvälisistä vuoroista vaatii tulostetun paperilipun. Se saattaa olla ongelma matkan aikana ostettujen lippujen kanssa, sillä monikaan hostelli ei tarjoa printtauspalvelua. Törmäsin tähän Sloveniassa, kun pari tuntia ennen junan lähtöä huomasin lukea ohjeista, että ÖBB vaatiikin paperilipun. Menin sitten johonkin opiskelijatoimistoon tulostuttamaan pdf-lippuni. Tsekeissä oli sama homma, mutta Prahan asemalla sentään oli Deutsche Bahnin toimisto, mistä sain konkreettisen lipun.

Mitä muita vaihtoehtoja on junan ja bussin lisäksi?

Alla olevia kulkuneuvoja ja yhteyksiä kannattaa kysellä majapaikasta, sillä monesti hostellilla on esittää joku tietty hyväksi havaittu firma, jonka kanssa he tekevät yhteistyötä. Kaikilla firmoilla ei näet ole edes nettisivuja, mistä aikatauluja ja hintoja voisi katsella.

Shuttlet ja colectivot
Keski-Amerikassa yleinen matkustustapa on shuttle tai colectivo eli minibussit ja pakettiautot, jotka kuskaavat ihmisiä kaupungista ja maasta toiseen. Monesti nämä ketterämmät ajoneuvot vievät sinut nopeammin perille, sillä ne voivat ajaa kovempaa vuoristossa (mikä ei välttämättä ole kovin miellyttävä kokemus) sekä viidakkoa halkovilla hiekkateillä. Shuttlet eivät myöskään pysähtele jokaisessa kylässä, vaan vain tarpeen vaatiessa. Colectivon tuulilasissa taas on listaus, mitä kautta se kulkee, mutta tarvittaessa matkailija voi jäädä pois myös reitin varrella.

Shuttlekyyti ei ole yleensä niin virallinen, kuin bussiyhtiön järjestämä matka, eikä kaikissa kopperoissa ole välttämättä edes turvavöitä. Shuttleilla on kyllä jonkinlainen aikataulu, mutta colectivot kulkevat epäsäännöllisemmin ja saattavat lähteä matkaan vasta kun paku on täynnä. Osa kyydeistä rajoittaa tilan puutteen vuoksi isojen matkalaukkujen lastaamista, joten kyytiin on parasta mennä repun kanssa. Colectivoja käytetään paljon myös Etelä-Amerikassa.

Matkustusmukavuus ei tietenkään yllä normaalikokoisen bussin tasolle, eikä pikkubusseissa ole vessoja tai nettiyhteyttä. Pidemmillä matkoilla kuskit kyllä järjestävät pieniä taukoja huoltoasemilla. Pääsääntöisesti minibussi on kuitenkin ihan varteenotettava kulkumuoto.

Shuttlen kyydissä Guatemalan mutkaisilla vuoristoteillä.

Colectivo ja taksi Meksikon Oaxacassa. Colectivon ikkunassa yleensä lukee, minkä kaupunkien kautta se ajaa.

Veneet
Vesitaksit/veneet ovat myös yksi mahdollinen vaihtoehto päästä paikasta toiseen. Joskus se on myös ainoa vaihtoehto, vaikka kohde ei sijaitsisikaan saarella. Esimerkiksi Guatemalan Lake Atitlanilla moneen järven ympärillä olevaan kylään ei vie tietä tai sitten tie on niin vaarallinen, ettei sitä suositella kuljettavan.

Lanchan kyydissä Guatemalassa.

Veneiden laatu vaihtelee pienestä kiikkerästä puuveneestä itse tehtyyn ponttoonilauttaan ja laadukkaampaan pikaveneeseen. Olen matkannut veneellä sekä Guatemalassa että Belizessä, ja veneistä kyllä löytyi pelastusliivit, mutta tiedä sitten kuinka nopeasti ne saisi puettua ylle, jos vene kaatuisi. Valitsinkin Karibianmerellä matkatessa paikan keulasta avoimen ikkunan luota, koska jos vene olisi kaatunut, olisin voinut uida ikkunasta ulos.

Belizen Caye Caulkeriin menossa.

Veneitä ei myöskään välttämättä kulje joka päivä. Olisin matkannut veneellä Belizestä Hondurasiin, mutta matkapäivät eivät olleet otollisia oman aikatauluni kanssa. Tämä kannattaa huomioida suunnitelmissa.

Belize Watertaxi.

Jokilautat ja laivat
Euroopassa ja miksei varmasti muuallakin on mahdollista taittaa matkaa maasta toiseen myös jokilautoilla. Näitä kelluvia hotelleja näkyi muun muassa Unkarissa, mikä on yksi etappi Tonavan risteilyn varrella.

Jokilautta Budapestissä.

Karibian ja Välimeren risteilyt kasvattavat myös suosiotaan lukuisten eri varustamojen kaupatessa monentasoisia ja eri hintaisia matkapaketteja. Risteilyalukset poikkeavat useammassa eri maassa, mutta en tiedä voiko tuota matkustustapaa kutsua kovin ekologiseksi. Päästöjen lisäksi valtamerialuksilta päätyy mereen satojatuhansia kiloja roskaa, mistä esimerkkinä brittiläinen Carnival-yhtiö, joka on joutunut maksamaan kymmenien miljoonien dollareiden sakkoja dumpatessaan Karibianmereen vuosien ajan muovia, kertakäyttöpillejä, ylijäänyttä ruokaa, viemärijätettä ja öljyä.

Lisäksi risteilyt eivät useinkaan tuo mitään lisäarvoa köyhille Karibianmeren saarivaltioille, sillä esimerkiksi Haitissa osa laivoista sallii turistien poistua vain tietylle rantaosuudelle, mihin on rakennettu aidattu turistirysä palvelemaan pelkästään matkaajia. Rahaa tästä ei valu paikallisille, eikä tuolla tavalla edes näe aitoa elämää kyseisessä maassa. Monessa muussakin maassa risteilijä poikkeaa niin lyhyen aikaa, ettei siellä ehdi juurikaan lähteä omatoimisesti reissaamaan kauemmas. Varustamoilla on omat matkanjärjestäjät, jotka tarjoavat päiväretkiä maissa pistäytyville turisteille. Tästäkään ei luonnollisesti jää paikalliselle yhteisölle merkittäviä tuloja.

Voi olla, että on olemassa myös eettisempiä varustamoja, mutta ainakin nuo bulkkiristeilyt jättäisin väliin. Jos reissulle halajaa, kannattaa ottaa selvää varustamon toimintatavoista, ja onko se esimerkiksi saanut moitteita ympäristöasioiden laiminlyönnistä.

Valtavat risteilijät ovat ongelmallisia merielämän kannalta.

Taksit ja muu yksityiskuljetus
Sitten on tietenkin normaalit taksit, mutta välttelisin näitä viimeiseen asti, sillä niiden käyttö luonnon kannalta on sama kuin ajaisit yksityisautolla. Taksi on kuitenkin joskus välttämätön valinta, jos mitään muuta ei ole tarjolla ja on päästävä nopeasti paikasta toiseen. Taksi tulee yleensä kyseeseen kaupungin tai maan sisäisillä matkoilla, mutta kannattaa miettiä, pääseekö esimerkiksi lentokentältä tai bussiasemalta lopulliseen kohteeseen julkisella kulkuneuvolla tai kimppakyydillä.

Taksin ja shuttlen välimaastossa on matkatoimistojen järjestämät yksityismatkat, jolloin käytössä on usein tilataksi tai maasturi, johon mahtuu useampi matkaaja. Olen kulkenut tällaisella esimerkiksi Mongoliassa, missä julkinen liikenne on todella vähäistä pääkaupungin ulkopuolella. Matkat tulivat myös halvemmaksi, sillä meitä oli kolme reissaajaa autossa oppaan ja kuskin lisäksi. Kustannusten minimoimiseksi ja päästöjen vähentämiseksi kannattaa päiväretketkin tehdä yhdessä muiden reissaajien kanssa, eikä välttämättä tarvitse aina vuokrata autoa.

Maasturin kyydissä Mongolian tiettömillä teillä.

Aikataulutus

Bussi- ja junamatkailu on siitäkin syystä lentoa parempi vaihtoehto, että vaikka itse matka kestäisi pidempään kuin lento, kompensoi muu aikataulutus monesti matkan pituutta. Lennolle lähtiessä sinun tulee olla vähintään 2 tuntia ennen lentoa kentällä, jotta ehdit mennä turvatarkastuksen yms. läpi. Bussilla ja junalla kuljettaessa taas riittää yleensä, että olet noin 15 minuuttia ennen lähtöä asemalla.

Asemat sijaitsevat monesti kaupungin keskustassa, joten sinun ei tarvitse varata aikaa siirtymiseen samalla tavalla, kuin lentokentälle mentäessä, mikä saattaa kohteesta riippuen vaatia jopa tunnin ajomatkan. Myös kohteeseen saapuminen on helppoa, kun olet jo valmiiksi keskustassa. Sinun ei myöskään tarvitse jonottaa, että pääset ulos lentokoneesta tai että pääset hakemaan matkalaukun hihnalta.

..mutta kaikki ei mene aina putkeen
Toisaalta matkaan saattaa tulla yllättäviä viivästyksiä esimerkiksi tietöiden, ruuhkan tai rajalla olevan jonon vuoksi. Etenkin aamulla ja illansuussa isompien kaupunkien ympärillä on kymmenien kilometrien ruuhkajonot, kun liikenne sumputtuu. Euroopassa kuskit joutuvat myös pitämään lakisääteisen tauon, vaikka bussi olisi aikataulusta jo valmiiksi myöhässä.

Meksikossa menoa saattaa joskus viivästyttää tiesulut ja jopa bussiryöstöt, joita esiintyy etenkin Etelä-Meksikossa. Kun saavuin shuttlella Guatemalasta Meksikoon, oli arvioitu matka-aika 7½ tuntia. Lähdin aamulla 6:35 ja olin perillä vasta kahdeksan aikaan illalla, joten matka-aika lähes tuplaantui. Se johtui siitä, että jouduimme poliittiseen tiesulkuun keskellä vuoria, ja sen lisäksi matkustajat painostivat kuskia pysähtymään ylimääräisiä kertoja huoltoasemalla. Välillä myös poliisit ratsaavat busseja ja muita autokyytejä. Näiden syiden takia ei kannata ottaa liian tiukkaa vaihtoa, vaan varata siihen tarpeeksi aikaa.

Tiesulku Meksikossa.

Muita etuja lentämiseen nähden

Kun matkustaa maata pitkin, on se sekä ekologisempaa, että avartavampaa. Maitse kuljettaessa näet muutakin kuin pilvet, jolloin itse kohdemaahan pääsee tutustumaan paljon paremmin. Näet maaseutua, missä asuminen ja eläminen on usein täysin erilaista, kuin kaupungissa. Näet myös luontoa ja saat yleisesti ottaen paljon paremman käsityksen maasta, kuin vain lentämällä johonkin tiettyyn kaupunkiin.

Esimerkiksi 16 tunnin bussimatka Panamasta Costa Ricaan soi minulle tilaisuuden nähdä Costa Rican luontoa, merenrantaa ja vuoristoa verrattuna siihen, että olisin vain lentänyt San Joséen. Pysähdyimme myös matkan varrella jossain pienessä ravintolassa, mikä antoi tilaisuuden tutustua paikalliseen ruokaan ja käyskennellä ulkona.

Ruokatauko Costa Ricassa keskellä ei mitään.

Jossain päin Guatemalaa.

Matkan varrella Belizessä.

Itävallan vuoristomaisemaa.

Mongoliassa jumalan selän takana.

Bussissa ja junassa on tietenkin myös se hyvä puoli, että niissä on ilmainen nettiyhteys, toisin kuin monella lennolla. Näin ollen matkan aikana ei ehdi tylsistyä. Jos taas reissaa yön yli tai muuten vaan haluaa pidemmillä matkoilla varata itselleen kaksi vierekkäistä penkkiä, on se huomattavasti edullisempaa, kuin jos tekisit niin lentokoneessa.

Kahdella paikalla mahtuu työskentelemään ja matkustamaan rennosti.

Hyvällä tuurilla voi saada myös koko neljän hengen pöytäpaikan itselleen.

Mitä tulee huomioida rajanylityksessä?

Passi ja viisumi
Maitse tapahtuva rajanylitys poikkeaa hyvin paljon siitä, miten olet tottunut toimimaan lentokentillä. Euroopassa tämä tietenkin on helppoa Schengen-alueella, jolloin rajamuodollisuuksista ei tarvitse välittää, eikä bussit edes pysähdy rajalla. Ennen bussiin nousemista joudut kuitenkin näyttämään matkalipun lisäksi passin tai muun henkilöllisyystodistuksen. Ainoa poikkeus Euroopassa oli Puola, jossa bussimme pysäytettiin kaksi kertaa, minkä jälkeen sotilaat nousivat bussiin ja syynäsivät kaikkien passit ja henkilökortit kahteen otteeseen.

Junassa en muistaakseni joutunut näyttämään passia, mutta junat tekevät yleensä pienen stopin rajan jommalla kummalla puolella, minkä jälkeen matkaliput tarkastetaan uudelleen. Tämäkin poikkeaa hyvin paljon esimerkiksi Trans-Siperian ja Trans-Mongolian radoista, mistä on kehkeytymässä suosittu reissukohde. Olen kuullut monesta lähteestä, että etenkin Venäjän puolen rajatarkastajat ovat todella tiukkoja ja muodollisia, ja monesti myös matkatavarat ja hytit saatetaan katsastaa läpi. Oman lisänsä tähän tuo tietenkin viisumiasiat. Eri maiden viisumitilanne kannattaakin selvittää hyvissä ajoin, kuten missä tahansa matkailumuodossa.

Rajatarkastus
Keski-Amerikassa rajatarkastukset vaihtelivat todella löyhästä erittäin tiukkaan. Esimerkiksi Belize-Guatemala ja Guatemala-Meksiko välisillä rajoilla ei kukaan vilkaissutkaan matkatavaroihin päin, saimme vain salida– ja entrada-leimat passeihin. Panaman ja Costa Rican rajalla puolestaan kului kolme tuntia, kun tavaroita pengottiin, matkaajilta otettiin sormenjäljet ja valokuvat yms.

Maahantuloleima (E niinkuin entrada) ja 90 päivän oleskelulupa Costa Ricaan.

Osa maista on todella tiukkoja siitä, mitä maahan saa tuoda. Esimerkiksi hedelmät sekä maito- ja lihatuotteet on usein kiellettyjen listalla, koska niiden kautta voi maahan päätyä vieraslajeja tai kasvitauteja. Itselläni jäi kerran appelsiini käsilaukkuun, joten jouduin ruokakoiran nuuskimaksi Mexico Cityn lentokentällä.

Jotkut maat ovat tarkkoja myös rokotusten suhteen, ja esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa on maita, jotka vaativat todistuksen keltakuumerokotteesta. Pääsy maahan voidaan evätä, mikäli sinulla ei ole todistusta.

Oleskelulupa ja oikeat leimat
En tiedä muista maista, mutta noilla suunnilla bussista joutuu poistumaan kaksi kertaa rajalla. Ensin lähtömaan puolella, missä saat poistumisleiman passiin. Sen jälkeen menet takaisin bussiin, ja sitten vähän ajan päästä bussi pysähtyy uudelleen, otat KAIKKI matkatavarat mukaan ja kävelet migriin, missä kohdemaan viranomaiset tutkivat vaihtelevalla intensiteetillä kamat, ja saat saapumisleiman passiin. Bussi odottaa yleensä migrin rakennuksen toisella puolella, joten ei tarvitse pelätä, että jäät yksin hortoilemaan johonkin rajalle.

Lähestytään Meksiko-Belize rajaa.

Kävely rajan yli Belizestä Guatemalaan.

Kävely Guatemalan puolelta Meksikoon.

Joissain maissa virkailijat saattavat myös kysellä matkasi tarkoituksesta, siitä kuinka pitkään aiot olla maassa, missä aiot majoittua ja niin edelleen. Osa maista vaatii todisteen siitä, että sinulla on jatkoyhteys varattuna pois maasta. Belizeen mentäessä jouduin näyttämään jopa majoitusvaraukseni ennen kuin sain leiman. Kannattaa myös katsoa, että olet saanut oikean leiman, sillä se tuottaa myöhemmin ongelmia, jos passissa komeilee poistumisleima saapumisen sijaan.

Usein passiin tai maahantulokorttiin täytetään myös päivien lukumäärä, jonka saat oleskella maassa. Belizeen saa yleensä 30 päivän oleskeluluvan, mutta huomasin omasta passistani, että sain olla siellä vain kaksi viikkoa. Muualla normaali aika on 30, 90 tai Meksikossa 180 päivää (kerran sain vain 5 päivää, joten kannattaa tarkastaa oma tilanne). Jos ylität sallitun ajan, siitä selviää yleensä rahalla.

Pyöreä leima kertoo minun saaneen vain kahden viikon oleskeluluvan Belizeen. Näissä kannattaa olla tarkkana, sillä normaalisti sinne saa 30 päivää.

Maahantulokortti
Kuten mainittu, osa maista käyttää maahantulokorttia, joka täytetään joko etukäteen bussissa tai sitten rajalla. Korttiin merkataan henkilötiedot, käytetty kulkuyhteys, kaupunki jossa aiot majoittua yms. perustietoja. Joskus maahantulokortin yhteydessä on tullilomake, johon pitää merkata onko sinulla sitä ja tätä mukana – esimerkiksi suuria määriä rahaa, myytäviä tuotteita, aseita, lihaa jne., milloin viimeksi olet käynyt maassa ja niin pois päin. Säilytä maahantulokortin tarkistusosa huolellisesti (saat sellaisen esimerkiksi Meksikossa), sillä joudut esittämään sen virkailijoille, kun poistut maasta. Jos kortti häviää, joudut maksamaan sakot ja maasta poispääsy hankaloituu tai saattaa jopa viivästyä.

Panaman maahantulokortti.

Ylimääräiset maksut
Jotkut maat perivät turistiveroa tai luonnonsuojelumaksua turisteilta. Näiden hinta on muutamasta dollarista muutamaan kymppiin. Turistivero maksetaan yleensä lentolipun yhteydessä, mikäli maassa sellainen on käytössä, ja sen pitäisi riittää myös silloin, kun lähdet maasta bussilla. Meksikossa valitettavasti on tyypillistä, että rajavirkailijat perivät tuplamaksuja, eikä heitä vastaan kannata alkaa hangoittelemaan, vaan ottaa tuo ylimääräinen 30 dollarin maksu huomioon jo budjetissa.

Luonnonsuojelumaksu (conservation fee) tai yleinen exit fee maksetaan niin ikään rajalla sille maalle, josta olet lähdössä. Tämä on käytössä esimerkiksi Belizessä.

Poistumismaksuista ilmoitetaan kylteissä.

Muistilista

  • Vertaile eri reittivaihtoehtoja ja huomioi myös muut kuin perinteiset turistikaupungit.
  • Varaa liput hyvissä ajoin, jotta saat ne edullisemmin. Huomioi myös se, pitääkö paikkalippu ostaa erikseen.
  • Katso saatko pienellä lisähinnalla lipun ykkösluokkaan tai paremmalle bussivuorolle.
  • Tarkasta ohjeista kelpaako mobiililippu vai joudutko tulostamaan paperisen.
  • Katso, että olet oikealla asemalla. Esimerkiksi ADOlla on kaksi terminaalia Playa del Carmenissa, eikä bussit välttämättä aja molempien kautta.
  • Tarkkaile asemalla kuulutuksia ja infotauluja, jotta löydät oikean laiturin. Bussit saattavat myös lähteä jostain muualta kuin asemalta.

  • Hyödynnä yön yli -reittejä säästääksesi majoituskuluissa.
  • Ota mukaan iso huivi ja puhallettava matkatyyny, aivan kuin lentokoneeseenkin.
  • Jos haluat maksimoida mukavuuden, varaa kaksi vierekkäistä paikkaa. Jotkut bussiyhtiöt ehdottavat tätä erikseen varausvaiheessa.

  • Pidä mukana vessapaperia tai pientä nenäliinapakettia ja käsidesiä, sillä vessojen hygieniataso ja varustus ei aina ole priimakunnossa enää loppumatkasta.
  • Jätä reppu, rinkka tai matkalaukku bussin ruumaan, ja ota vain kaikkein tärkeimmät tavarat ja arvoesineet mukaan matkustamoon esimerkiksi käsilaukkuun tai kangaskassiin.
  • Jos matkustat yöbusseilla, pidä rahat, passi ja muut arvoesineet kiinni itsessäsi koko matkan ajan. Joskus yöbusseissa liikkuu varkaita.
  • Jos teet venematkoja kiikkerillä paateilla, pakkaa elektroniikka vesitiiviisiin pusseihin. Joskus reput heitetään veneen kannelle, missä ne saattavat kastua kovassa aallokossa.
  • Varustaudu myös eväillä, vaikka bussi saattaakin pysähtyä huoltoasemalla. Aina kannattaa olla mukana vettä ja esimerkiksi banaaneja, proteiinipatukoita ja pähkinöitä.

  • Busseissa on yleensä pistokkeet tai usb-portit, mutta varavirtalähde kannattaa silti pakata laukkuun.
  • Rajaa lähestyttäessä ota valmiiksi kaikki tarvittavat paperit ja tarkasta, että olet täyttänyt maahantulokaavakkeen oikein.
  • Katso, että passissa on oikeat leimat ja tarkasta, kuinka pitkän oleskeluluvan olet saanut.
  • Varaa käteistä (jenkkien dollarit käy yleensä missä tahansa). Rahaa tarvitaan usein rajalla, mutta busseihin nousee välillä myös välipalan ja veden kaupittelijoita. Rajalla voi yleensä vaihtaa valuuttaa, mutta automaatteja ei ole.
  • Ennen kaikkea varaa mukaan kärsivällisyyttä ja leppoisaa mieltä. Etenkin Euroopan ulkopuolella matkat viivästyvät usein, joten tiukka aikataulu saattaa kiristää hermoja ja latistaa matkatunnelmaa.
  • Ota mukava asento ja nauti ikkunasta avautuvista maisemista 🙂

Jos tarvitset apua matkan suunnittelussa ja hintojen arvioinnissa, tarjoaa suomenkielinen Maata pitkin -sivusto reittiehdotuksia Eurooppaan, ja sieltä saa myös muuta infoa aiheesta.
Täältä taas löytyy Seikkailumielellä-blogin Nooran infopaketti junamatkailusta Euroopassa.

Onko sinulla kokemuksia pintamatkailusta? Jaa ihmeessä omat vinkkisi ja kerro, millaisia käytäntöjä muualla on!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Mari sunnuntai, lokakuu 13, 2019 at 17:37

    Olipa todella informatiivinen kirjoitus! Itse tuskin matkustan juurikaan Euroopan ulkopuolella, mutta silti tässä tuli todella monia asioita, joista matkasuunnittelussa on hyötyä.

  • Reply Suvi T maanantai, lokakuu 14, 2019 at 09:16

    Todellinen tietopaketti maata pitkin matkustamisesta 🙂

    Kylläpä näyttää modernilta varsinkin tuo RegioJetin juna, vähän toisenlaista kuin meillä täällä. Ulkomailla on usein tullutkin matkustettua junalla, kun ne ovat yleensä todella nopeita ja huomattavasti edullisempia kuin Suomessa. Kotimaan matkailussakin mielelläni käyttäisin junia mahdollisuuksien salliessa, mutta usein tulee valittua oma auto, kun junalippujen hinnat on pilvissä… Omalla autolla liikkuessa kuitenkin on myös tietynlainen vapaus päättää itse/matkaseuran kanssa aikatauluistaan ja kohteistaan, ja jos vielä lisäksi junalla matkaaminen tulisi huomattavasti omaa autoa kalliimmaksi matkustustavaksi, niin ei se aina ole edes järkevä vaihtoehto.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning tiistai, lokakuu 15, 2019 at 17:07

      Regiojetillä oli kyllä tosi mukava matkustaa. Varasin sen ykkösluokan paikan varmaankin vahingossa, tai en ainakaan junaan astuessa muistanut että olin ottanut ykkösluokan paikan. On todella harmi, että VR:llä on niin kalliit junaliput. Itsekin olen joutunut monesti menemään bussilla Helsinkiin, kun bussilippu saattaa maksaa vain 8€ kun taas junalippu täältä on usein 44€.

  • Reply Iida In Translation tiistai, lokakuu 15, 2019 at 09:25

    Olipa loistava tietopaketti! 🙂 Olen itsekin miettinyt viime aikoina maata pitkin tehtäviä reissuja, kiitos koko ajan nousevan ilmastoahdistuksen. Homma tuntuu kuitenkin monine tarjoajineen sekavalta, joten tässä oli monta hyvää vinkkiä. Kiitos! 🙂

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning tiistai, lokakuu 15, 2019 at 17:11

      Heippa! Olipa mukava kuulla sinusta. Hyvä että postauksesta oli hyötyä! Muistan kyllä itsekin, että tuntui jotenkin todella raskaalta alkaa selvittelemään kaikkia Keski-Amerikan ja noita Euroopankin kulkuyhteyksiä ja aikatauluja, mutta ei se sitten loppujen lopuksi niin rasittavaa ollutkaan kun pääsi alkuun. Onneksi on netti! Mieti miten vaikeaa tällainen on ollut ennen 90- ja 2000-lukua 😀

  • Reply Jenna / Huge passion for life tiistai, lokakuu 15, 2019 at 11:45

    Tosi hyvä infopaketti maata pitkin matkailuun muuallakin kuin Suomessa ja Euroopassa. Tässä oli paljon sellaisia käytännön vinkkejä, joita ei varmasti tulisi ajatelleeksi. 🙂 Junamatkailu on <3

  • Reply Ne Tammelat tiistai, lokakuu 15, 2019 at 19:01

    Olipas kattava opas, kiitos! Tuo bussimatkailu etenkin Etelä-Amerikassa kiinnostaa jonkun verran vaihtoehtona, joten pitää harkita sitä. Eniten arveluttaa nuo rajojen ylitykset ja riski tulla ryöstetyksi.

    Kävimme alkuvuodesta Karibialla ja esim. Belizessä pääsimme matkustamaan vanhalla koulubussilla, se oli ihan hauska, joskin pomppuinen kokemus. Penkeissä kyllä mieletön jousto. Meillä oli paikalliset oppaat, joten toivon, että rahaa jäi hieman myös heille ainakin tippien muodossa. Tungimme myös jokaisessa kohteessa risteilysatamien ulkopuolelle, koska se turistikrääsä ei kiinnostanut yhtään.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning tiistai, lokakuu 15, 2019 at 19:37

      Kiitoksia 🙂 Kyllähän se omatoimimatkailu vähän pelotti, kun lähdin yksin naisena Keski-Amerikkaan ilman muuta kokemusta lattareista, kuin pari vierailua Mexico Cityssä, enkä osannut edes kunnolla espanjaa. Mutta pian huomasi, että kielitaito karttui ja paikat oli muutenkin suht ”normaaleja”. En tiedä mitä odotin, ehkä jotain paljon alkeellisempaa etenkin noiden bussien osalta. Rajanylitykset pelotti ehkä eniten, luulin että olisin tyyliin yksin jossain rajalla ja netistä lukemani info kävelymatkoista rajojen yli pelotti: entä jos bussi ei odotakaan, entä jos eksyn matkalla, entä jos en osaa espanjaa tarpeeksi. Kaikki nuo pelot oli täysin turhia 😀 Joka paikassa on aina muita matkaajia, eikä koskaan tarvitse olla yksin. Hatarallakin espanjalla pärjää ja joskus ihmiset osaavat jopa hieman englantia, mikä on kyllä aika harvinaista noilla suunnilla. Teitä on onneksi kaksi matkaamassa, niin ei tunnu yhtä orvolta.

      Minua kiinnostaisi myös lähteä Etelä-Amerikkaan joskus reissaamaan, mutta siellä pelottaa vähän kyllä ne korkeat ja kuumottavat Andien vuoristotiet. Myös vuoristotaudin mahdollisuus on olemassa. Minulla on välillä päänsärkyä ja väsymystä jopa Mexico Cityssä, vaikka se on vaan 2250 metrissä.

      Pitääpäs käydä lukemassa tuosta teidän Karibian osuudesta. Kiva kuulla, että noilla reissuilla voi itse ainakin hieman vaikuttaa, mitä kohteissa näkee ja kokee. Muistan lukeneeni jonkun muunkin postauksen Karibian risteilyltä ja miten olivat lähteneet Belizessä omatoimisesti kaupungin ulkopuolelle. Olivat meinanneet vaan myöhästyä laivasta jonkun kyytisekoilun takia, mutta juttu päättyi onneksi hyvin 🙂

      • Reply Ne Tammelat keskiviikko, lokakuu 16, 2019 at 10:54

        Ainakin noilla Costan risteilyillä oli varmaa se, että jos retki oli laivayhtiön järjestämä, niin laiva oli velvoitettu odottamaan viimeistäkin retkeläistä, vaikka se viivästyttäisi aikataulua. Meilläkin meni tosi hilkulle Meksikon molemmilla pysähdyksillä laivaan menot ja monesti juoksimme viimeisinä laivaan ja hytin kautta illallisille. Siinä ei paljon white partyjä ja tai Italia-teemaa ehtinyt asuihin miettiä, kun yritti vaan haroa suurimmat leväroskat märistä hiuksista pois snorklauksen jäljiltä 😀

  • Reply Noora / Seikkailumielellä tiistai, lokakuu 15, 2019 at 21:03

    Kattava paketti ja paljon hyvää tietoa, joka toivottavasti innostaa yhtä useampia kokeilemaan edes silloin tällöin matkustelua maata pitkin! Jos sopii, voisin linkittää juttusi omaan vastaavanlaiseen postaukseeni, jossa tosin keskityn vain Euroopan sisäiseen matkusteluun, mutta tämä toisi siihen hyvän lisän myös osin Euroopan ulkopuolisista matkoista.

    Oma katsaukseni pintamatkailuun löytyy täältä: https://www.rantapallo.fi/seikkailumielella/2019/04/20/maata-pitkin-eurooppaan-vinkkeja-matkan-suunnitteluun/

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty perjantai, lokakuu 18, 2019 at 09:38

    Minun suosikkivälineeni maata pitkin matkustaessa ovat junat. Suomessa ei junailua juuri tule hinnan vuoksi harrastettua, mutta muualla maailmalla valitsemme aina mahdollisuuksien mukaan junan. Monissa paikoissa bussi olisi halvempi ratkaisu, mutta juna sopii meille paremmin, kun siellä pääsee liikkumaan vapaammin, ja vessat ovat yleensä vähän kätevämmät.

    Risteilyturismi on tänä päivänä kasvava ongelma: risteilyt ovat äärimmäisen käteviä, ja ajatus niiden takana on hyvä, mutta valitettavasti risteilybisneksessäkin jyräävät suuret jätit. Karibialla esimerkiksi Haitissa pysähtyvät laivat pysähtyvät vain Labadeessä, joka on täysin risteilyturisteja varten rakennettu alue. Alue on vieläpä aidattu niin, ettei sinne ole paikallisilla mitään asiaa. Harmittavan vähän – jos ollenkaan – rahasta jää paikallisille, kun taas isot jätit käärivät voitot. Sama ongelma on Euroopassa: valtavat turistimassat vyöryvät muutamaksi tunniksi historiallisiin kohteisiin, jättävät jälkeensä tuhoa ja roskaa, ja poistuvat äkkiä laivojen ilmaisille aterioille. Rahaa ei siis kohteeseen juurikaan jää.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

    Syväluotaavaa matkailua maailman ääriin ja takaisin.

    Seuraa blogia Facebookissa
    Seuraa Bloglovin'issa