Asioita, jotka ovat yllättäneet ulkomailla, osa 2

Listasin aiemmin syksyllä asioita, joihin olen törmännyt ulkomailla ja jotka yllättivät tavalla tai toisella. Kummastuksen aiheita riittää ja niitä kertyi lisää taannoisella Euroopan reissulla, joten tehdäänpäs nyt sitten jatkopostaus aiheesta. Kaikki näistä ei tietenkään ole mitenkään kovin eriskummallisia suuressa mittakaavassa, ja ihmetystä herättää ehkä enemmänkin näiden asioiden puuttuminen Suomesta.

1. Monessa paikassa voi juoda hanavettä.
One World Hostel mainosti keittiön seinällä, että Krakovan hanavesi on valittu vuonna 2016 Euroopan vai peräti maailman parhaimmaksi juomavedeksi (en tiedä millä perusteella). Myös Wienissä voi juoda vettä huoletta hanasta ja kaupungilla on erityisiä pisteitä, mistä voi täyttää juomapullonsa. Tämä on loogista, sillä vesi tulee vuorilta, missä luonto on puhdas. Ulkomailla vesi tosin maistuu usein kalkille tai kloorille, ja se paistaa läpi, kun on tottunut Itä-Suomen neutraaliin juomaveteen.

2. Bussit on moderneja ja niissä on nettiyhteys.
Tämä yllätti eniten ehkä Keski-Amerikassa, mutta myös Itä-Euroopassa ja Baltiassa bussit ovat hyväkuntoisia ja siistejä, monessa on näytöt selkänojassa ja viihdettä saatavilla. Moni pitkän matkan busseista on paremmin varusteltu kuin Suomessa, tosin asiakaspalvelu on edelleen huonompaa, minkä totesin myös aiemmassa postauksessa. Junien ykkösluokka on niin ikään parempaa tasoa kuin VR:llä. Kaupungeissa näkee kuitenkin edelleen vanhaa tekniikkaa esimerkiksi trolleybussien muodossa.

3. Kahvi on joka paikassa kallista ja pahaa.
Olit sitten edullisissa itäblokin maissa tai Etelä-Euroopassa, kahvinjuonti lohkaisee aika ison osan ruokamenoista. Esimerkiksi aseman, huoltoaseman, kioskin jne. automaatista ostettu take away maksoi usein parin euron molemmin puolin oikeastaan missä tahansa. Kahvi on monesti myös todella pahaa, joten en tiedä miksi sitä pitää edes ostaa niin paljon.

Ulkomailla ei myöskään tunneta maitokahvia, vaan yleensä tulikuuman laihan litkun päälle on kaadettu vain maitovaahtoa, mikä maistuu pahalle. Lieneekin parasta ottaa pelkkä espresso ja jättää huonosti tehdyt latet ja cappuccinot väliin. Euroopan reissulla yksi parhaimmista kahveista oli yllättäen Latviassa Ecolinesin bussissa, missä juomia oli ilmaiseksi tarjolla.

4. Miten iso Suomi on verrattuna muihin Euroopan maihin.
Suomi mielletään usein pieneksi valtioksi Euroopan laitamilla, mutta kun matkustaa bussilla tai junalla Itä- ja Keski-Euroopassa, huomaa, että Suomi on oikeasti todella iso pinta-alaltaan. 196 valtiota kattavalla listalla Suomi on sijalla 64. koonsa perusteella. Euroopan maista Suomea suurempia ovat vain Ranska, Ukraina, Espanja, Ruotsi, Saksa, sekä tietenkin Venäjä ja Turkki. Tämä laittaa Euroopan pinta-alankin aivan uuteen mittakaavaan. Luulin vielä muutama vuosi sitten, että Mercatorin projektio vääristää Suomea kartalla paljon todellista isommaksi. Alla oikea suhde muuhun Eurooppaan verrattuna.

5. Kaupunkien isot puistoalueet.
Toivoisin näkeväni tätä myös Suomessa, mutta vaikka voimme ylpeillä runsaalla metsäpinta-alalla, ei luonto useinkaan ulotu valitettavasti kaupunkeihin asti. Sieluani sykähdytti kävellä Euroopan suurkaupungeissa valtavien puistoalueiden läpi, missä puut olivat massiivisen suuria ja puusto runsaslajista.

6. Ruokaupoissa ei ole vichyä tai kivennäisvettä.
Olen vichyn ja kivennäisveden suurkuluttaja ja se tuottaa ongelmia ulkomailla. Ravintolassa tämä ei ole ongelma, mutta kaupoissa sitäkin enemmän. Kerran jos toisenkin olen matkoillani pettynyt siihen, ettei ostamassani pullossa olekaan sitruksenmakuista kivennäisvettä. Milloin olen ostanut esanssista makuvettä, milloin laimeaa limpparia, milloin vesi on yksinkertaisesti ollut vain todella pahaa.

Sen ainoan kerran, kun olen ostanut vichyä, ostin senkin vahingossa. Luulin hommanneeni 1½ litran pullon tavallista vettä, mutta se olikin hiilihapotettua. Ehkä pitäisi lopettaa etsiminen, niin oikea pullo sattuisi kouraan kuin onnenkaupalla?

7. Useissa paikoissa myydään kannabis-tuotteita.
Olen Suomessa tottunut siihen, että kannabis on poikkeuksetta laiton päihde, ja vaikka tiedänkin, että hampputeollisuus on ottanut isoja edistysaskelia maailmalla, tuntuu silti oudolta nähdä kannabista mainostettavan muualla kuin Amsterdamissa. Meinasin ensin tehdä ei-päihdyttävästä CBD:stä erillisen postauksen, mutta koska lainsäädäntö on niin sekava ja alati muuttuva, en jaksanut perehtyä aiheeseen riittävän kattavasti.

Törmäsin Euroopassa CBD-tuotteita myyviin kauppoihin esimerkiksi Puolassa ja Sloveniassa, sekä Tsekeissä, missä myös päihdyttävä THC-pitoinen kannabis on käytännössä sallittua. Minulla ei ole omakohtaista kokemusta CBD-tuotteista tai ”lääkekannabiksesta” ylipäänsä, mutta kova trendi se tuntuu maailmalla olevan. Suomi laahaa tässäkin perässä tiukalla lainsäädännöllään, vaikka siinä voisi olla hyvä markkinarako.

8. Katutaide kukoistaa.
Ulkomailla ilahduttaa aina erilaiset kauniit muraalit ja muut seinämaalaukset. Suomessa vain harvoja laajoja pinta-aloja on hyödynnetty näyttävien muraalien alustaksi. Esimerkiksi Kuopiossa olen tainnut törmätä vain yhteen kerrostalon seinään tehtyyn maalaukseen, Helsingistä näitä toki löytyy enemmän. Ulkomailla ei edes ole näin harmaata ja ankeaa arkkitehtuuria kuin Suomessa, mutta katukuvaa on silti piristetty seinämaalauksilla, ja ne tuovat oikeasti iloa päivään.

Omassa kotikaupungissani oli jo varauduttu italialaisen taiteilijan tekemään muraaliin, mikä olisi tullut vanhoihin rapistuneisiin viljasiiloihin, mutta viime hetkellä museovirasto päätti, ettei pintaan saa maalata mitään. Täysin naurettavaa ja typerää. Eletään sitten Neuvostoliittoa muistuttavassa kuluneessa betonihelvetissä.

9. Kierrätyksen puute ja väärin kierrättäminen.
Edelleen tämä jaksaa yllättää, vaikka elämme kohta jo vuotta 2020.  Kierrätyspisteitä toki näkyy katukuvassa ihan Meksikoakin myöten, mutta yksi edistyneimmistä kierrätysmetodeista, nimittäin pullonpalautus loistaa poissaolollaan monessa maassa. Pohjoismaiden lisäksi ainakin Baltiassa, Unkarissa ja Saksassa on jonkinlainen palautussysteemi, mutta esimerkiksi Tsekeissä ainoastaan kaljapulloista saa pantin. Vaikka kone hyväksyy muutkin pullot, on todennäköistä, ettei ihmiset jaksa palauttaa pulloja vaan viskaa ne roskiin.

Juna-asemilla ja kauppakeskuksissa näkee onneksi edes yritystä kierrätyksen suhteen, mutta valitettavasti ihmiset heittävät edelleen jätteitä sekaisin niihin kuulumattomiin astioihin.

10. Ei ole kolkkaa, missä et törmäisi toiseen suomalaiseen
Vaikka suomalaisia onkin verraten vähän, ei juurikaan enää ole maailmankolkkaa, missä et kuulisi yllättäen suomea puhuttavan. Itse olen hyvin hiljainen ja etenkin yksin ollessa keskityn tarkkailijan rooliin, joten en juuri koskaan tuo ilmi, että kuulen ja ymmärrän kaiken.

Olen muun muassa jutustellut suomalaisen pariskunnan kanssa Playa del Carmenin bussiasemalla, katsellut skeittivideota nauhoittavia äijiä Wienissä, seurannut jonkun suomalaisen ohjelman kuvauksia Berliinissä, ollut samalla Auschwitzin ryhmäretkellä, mihin kuului myös viisi suomalaista miestä (en ilmaissut koko päivän aikana, että olin itsekin suomalainen), nähnyt kotikaupungistani olevia tyyppejä Prahan linnassa (käännyin ympäri etteivät he näkisi minua), kuullut suomea puhuttavan Budapestin vapaudenpatsaalla ja tottakai sitten nämä perinteiset Espanjat, Kreikat ja Turkit mukaan lukien.

Mutta mikä ehkä yllätti aidosti, satuin samaan pieneen ryhmään suomalaisen naisen kanssa, kun olin Tikalin pyramideilla Guatemalan viidakossa. Se oli oikeasti hauska sattuma, kun olimme ensin vielä puhuneet toisillemme englantia ja sitten nainen kysyi minulta, mistä olen. Vastasin ”from Finland”, johon nainen huudahti, että ”Ei oo todellista, oot säkin Suomesta!?” 😀 Ei siis kannata koskaan puhua kovaan ääneen ulkomailla suomeksi, sillä ympärillä voi olla joku, joka ymmärtää, vaikkei siltä näyttäisikään.

Mitkä asiat sinun mielestä on toisin ulkomailla? Kaipaatko Suomeen jotain sellaista, mihin olet vain matkoilla törmännyt?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, lokakuu 6, 2019 at 19:20

    Saksan metsäisyys. Kuvittelin, että Keski-Eurooppa olisi tiheään asuttua. No, ei ainakaan Saksa, sillä siellä kasvoi metsää. Ajattelin, että johtuu tietysti Hitleristä tai siis siitä, että hän hävisi sodat ja kaikki on sen jälkeen metsittynyt, mutta kun ei edes ole niin, vaan etenkin itäiset osat ovat aina kasvaneet tuuheaa metsää.
    Byrokratia. Luulin, että Suomi on byrokraattinen ja muista maista korkeintaan Venäjä, joka on Suomen lähin vertailukumppani byrokratiassa. Eipä ole niin. Esimerkiksi Intia on mahtavan byrokraattinen ja kaikki toimii paperilappujen varassa. Onneksi se homma myös pelittää silloin, kun ei toimi sähköt eikä mikään muukaan.
    Eestin junissa tämä fillariasia on hoidettu paremmin kuin Suomessa junissa, mutta kuulemma Ruotsissa huonommin. Kuvittelin tietysti, ettei Eestissä ole mitään fillarikulttuuria, mutta tässä suhteessa on paremmin kuin Suomessa. Samoin olen huomannut saman kuin sinä, eli bussit ovat parempia kuin Suomessa.
    Suomalaiset ulkomailla, joo, Amazonasin viidakossa kuvittelin, ettei siellä ole mitään suomalaista yhtään missään. No, sen kansallispuiston oli saanut rauhoitettua Turun yliopiston porukka, joka oli siellä tehnyt tutkimustyötä.
    Suvaitsevaisuus sateenkaariväkeä kohtaan, case Venäjä. Enemmän olen kohdannut siellä suvaitsevaisuutta kuin Suomessa. On niin, että siellä on ihmisillä muitakin murheita.
    USA:n umpisurkeat juustot ja kalat.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning maanantai, lokakuu 7, 2019 at 14:46

      Tässä oli tosi hyviä pointteja. Huomaa että sinulla on paljon kokemusta eri maista. Kiva, että jaoit nuo eroavaisuudet myös muille 🙂
      Minä yllätyin kanssa tuosta Euroopan metsäisyydestä. Suomen metsiä hehkutetaan aina, mutta ei tuo kovin paljaalta maa näyttänyt Keski-Euroopassakaan! Vuorenrinteet oli vihreänä sankasta havumetsästä ja vain paikka paikoin oli tehty rumia avohakkuita.

  • Reply Suvi T maanantai, lokakuu 7, 2019 at 09:38

    Minuakin aina jaksaa ihmetyttää ulkomailla tuo kierrätyksen puute. Useasti kun siihen on jopa annettu kaikki mahdollisuudet, mutta silti ihmiset eivät vaan ole lainkaan kiinnostuneita koko asiasta. Asuessani Madridissa joillakin asuinalueillla jopa kiersi monta kertaa viikossa roska-auto, joka olisi vienyt ihmisten metallijätteet mennessään, mutta kertaakaan en nähnyt kenenkään naapurustossa vievän metallejaan roska-autoon. Kodeissa kaikki roskat joko laitettiin yhteen samaan roskikseen lasipulloja ja metallitölkkejä myöten, tai ”edistyneemmissä” talouksissa ruuantähteet lajiteltiin sentään biojätteeseen. Viimeksi Italiassa olin tosin positiivisesti yllättynyt, kun airbnb-asunnossamme oli todella kattavat ohjeet roskien lajitteluun (muovi, biojäte, lasi, metalli, paperi…). Asunto vieläpä sijaitsi korkealla vuoristossa, joten se oli suunnilleen viimeinen paikka missä olisin etukäteen ajatellut olevan niinkin laajat kierrättämismahdollisuudet!

    Heh, itsekin on tullut muutamaan otteeseen tehtyä niin, että jos olen ulkomailla kuullut puhuttavan suomea niin olen ollut vain hiljaa enkä todellakaan ole antanut ymmärtää olevani myös suomalainen. 😀

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning maanantai, lokakuu 7, 2019 at 14:41

      Vähänkö siistiä (kirjaimellisesti), että Italiassa hommat oli noin hyvällä tolalla! Toivottavasti tuo leviäisi myös muualle Etelä-Eurooppaan. Itselläni on myös hieman samantyylisiä kokoemuksia Espanjan Aurinkorannikolta. Asuin siellä vuonna 2011 ja sinne oli muistaakseni edellisenä talvena tullut kierrätyssysteemi. Asia oli niin uusi, ettei ihmiset olleet vielä oppineet lajittelemaan, joten kaikki oli heitetty sikin sokin eri astioihin. Harmi ettei metallin kierrätystä käytetty hyväksi. Aika pitkään nimittäin menee, ennen kuin joku tölkkikin maatuu, jos maatuu edes.
      Ja jep, kiva kuunnella ”salaa”, mitä maanmiehet juttelee 😀

  • Reply Emilia/Merkintöjä maailmasta perjantai, lokakuu 11, 2019 at 17:08

    Taidan lukea ekaa kertaa sun blogia ja tykkään!😊 Kiinnostava postausaihe. Tuo kierrätyshomma on kyllä kummallista ja huono homma. Keniassa olen yllättynyt siitä, että pulloja palautetaan paljonkin kauppaan, josta ne on ostettu. Muuten toki täällä roskat poltetaan.
    Minäkään en tuo ikinä esille, että olen Suomesta ja havainnoin ja kuuntelen tuppisuuna.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, lokakuu 13, 2019 at 10:50

      Kiitos palautteesta, kiva kuulla 🙂 Tuo roskien polttaminen taitaa olla aika normaali käytäntö maailmalla :/ Mutta hienoa, että pullonpalautus on siellä hanskassa! Monet Afrikan maista on myös kieltänyt muovipussit, mikä on iso edistysaskel.

  • Reply anmariencfc lauantai, lokakuu 12, 2019 at 20:17

    En olekaan koskaan ajatellut, että Suomi on maana noin iso. Täältä tuntuu vaan olevan pitkä matka kaikkialle, kun ei esimerkiksi pääse kätevästi junalla matkustamaan viereiseen valtioon.
    Kierrätyksen ”hankaluus” on ihmetyttänyt myös itseäni. Briteissä asuessa minulle esiteltiin kompostointia eräänlaisena ihmeenä. Kerroin vain, että olen siihen tottunut myös Suomessa ja minulle käy hyvin laittaa biohajoavat jutut erilliseen astiaan. Omassa asunnossa pakotin myös muut kierrättämään ainakin muovit ja lasin.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, lokakuu 13, 2019 at 10:53

      Se kyllä yllätti tosi paljon!
      Heh, hauska tuo kompostoinnin hehkuttaminen. Taitaa tosiaan olla Suomessa jo ikivanha kierrätysmuoto 😀 Hienoa, että pidät huolen muutenkin kierrättämisestä ja opastat ihmisiä toimimaan oikein.

  • Reply Christa sunnuntai, lokakuu 13, 2019 at 17:19

    Käteisellä maksaminen jaksaa yllättää. Luulisi, että moderneissa maissa, kuten Saksassa tai USAssa olisi itsestään selvää maksaa kortilla, mutta näissä kummassakin on jouduttu metsästämään automaattia.
    Kierrättämisen vähyys on itseänikin ihmetyttänyt muualla maailmassa. Viimeisimpänä New Yorkissa, jossa hirvitti kuinka kaikki roskat laitettiin ”recyclable”-astiaan, vaikka ei mitenkään ole mahdollista kierrättää samassa muovia, pahvia, metallia ja ruokajätteitä.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, lokakuu 13, 2019 at 17:24

      Hei tuo käteisjuttu oli muuten hyvä pointti! Törmäsin tuohon samaan Wienissä ja hieman kummastelin, kun olin jo asettautunut ravintolaan, niin sitten pitikin lähteä etsimään automaattia, että saa ruuat maksettua. Sitä pitää jotenkin itsestäänselvyytenä, että kortilla voi maksaa kaikkialla, missä voi olettaa olevan sähköä ja nettiyhteys yms.
      Surullista tuo ”jätehuolto”. Mitenköhän meinasivat kierrättää kaiken sekajätteen..

  • Reply napsu tiistai, lokakuu 22, 2019 at 17:33

    Ei ole sellaista kuin itäblokki. Itäblokki viittaa kylmän sodan aikaan, nykyisin sellaista ei enää ole, ei ole ollut kolmeenkymmeneen vuoteen.

    Käteistä muuten kannattaa miettiä siltä kannalta, että käteinen tuo vapautta ja turvaa. Mitä jos kortti ei toimi ja/tai kännykkä katoaa? Et saa ruokaa, et mitään. Kauppaliikkeet ja etenkin valtio tietää tarkkaan mitä teet ja missä olet jos maksat joka ainoan ostoksesi kortilla. Ilman käteistä et pysty maksamaan kaverisi kummilapselle 20 euroa pikku palveluksesta ettei verottaja tulisi väliin.

    Nykynuorten tulisikin vakavasti miettiä käteisen käyttöä laajemminkin.

    Älkääkä pelätkö muiden suomalaisten kohtaamista ulkomailla. Tuollainen on niin noloa. Sehän se shokki siinä on, kun on luullut että minä ja kaltaiseni olemme niitä ”oikeita” reissaajia ja muut ovat juntteja jotka eivät osaa reissata ”oikein”

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning keskiviikko, lokakuu 23, 2019 at 10:12

      Joo olet oikeassa, ettei itäblokki-nimitys ole enää käytössä. Sitä vain tulee käytettyä välillä, vaikka se onkin historiallinen termi. Käteisen käytössä on puolensa ja puolensa. On minullakin yleensä jonkun verran käteistä mukana varsinkin Euroopan ulkopuolella matkatessa, missä korttimaksu ei ole mikään itsestäänselvyys.
      Mielestäni tuo suomalaisten tuppisuu-asenne kuvaa ennemminkin suomalaista perusluonnetta, eikä siinä varmaan kenenkään mielestä ollut kyse siitä, että pitäisi muita suomalaisia juntteina. Ei kai ole mitään määritelmää edes, mikä tekisi jostakin ”oikeamman” matkailijan. Itse olen aika introvertti luonne, enkä Suomessakaan mielelläni kohtaa edes puolituttuja, joiden kanssa pitäisi jäädä jaarittelemaan kuulumisia. Jokaisella on oikeus hakeutua muiden seuraan tai pitäytyä omissa oloissaan.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

    Syväluotaavaa matkailua maailman ääriin ja takaisin.

    Seuraa blogia Facebookissa
    Seuraa Bloglovin'issa