Asioita, jotka ovat yllättäneet ulkomailla

Matkalle lähdetään usein ennakko-odotuksia pursuten, kohteesta on maalattu ruusuisia mielikuvia ja näkökentässä siintää vain täydellinen loma. On kuitenkin hyvin mahdollista, että kohde ei olekaan sellainen kuin kuvissa on esitetty, hyvä sää ei ole sattunut kohdalle, perinteinen ruoka ei olekaan järin herkullista ja niin edelleen. Näistä ei kuitenkaan kannata hätkähtää, vaan on parempi jättää pienet epäkohdat omaan arvoonsa. Toisaalta jostain kohteesta on voinut olla ennakkoluuloja, mitkä ovatkin kumoutuneet matkan aikana. Näitä yllätyksiä ja erikoisuuksia on ihan kiva muistella jälkeenpäin. Tässäpä siis lista asioista, joista itse olen yllättynyt eri maissa seikkaillessa.

1) Mongoliassa tuulee jatkuvasti.
Mongoliassa tuulee lähes taukoamatta ja se on huomioitu myös perinteisen asumusten, jurttien sijoittelussa. Jurtat pystytetään aina niin, että oviaukko on etelään, sillä viima käy pohjoisesta. Tuulenhuju on kylmää, navakkaa ja lennättää hiekkaa suuhun, ilma on myös hyvin kuivaa. Talvivaatteet tulivat tarpeeseen, vaikka varsinainen talvi oli huhtikuussa jo ohi.

Mongoliassa on jäätävä tuuli. Siellä sai olla lähes koko ajan huppu päässä.

2) Venäjän ja Baltian maiden surkea asiakaspalvelu.
En halua yleistää, mutta omat kokemukseni Venäjältä, Virosta ja Latviasta ovat olleet suht nuivia. Nuorehkot naisasiakaspalvelijat ovat olleet todella tympeitä, et saa vastausta tervehdykseen etkä kiitokseen, ja pahimmassa tapauksessa sinua mulkoillaan kuin rikollista. Kuulin eräältä Venäjän tuntijalta, että entisissä neuvostomaissa ei haluta olla kenenkään palvelijoita, joten tästä tympeä suhtautuminen asiakkaisiin.

Tallinnan Olde Hansassa sen sijaan saa hyvää palvelua.

3) Mexico Cityssä haisee pahalle.
Joka kerta kun astun ulos Benito Juarezin lentokentältä, yllätyn siitä että nenään leijailee viemärin haju. En tiedä mistä se tulee, mutta sellainen tervehdys on enemmän sääntö kuin poikkeus. Samaa viemärin löyhkää on tullut vastaan myös muualla kuin lentokentällä. Onneksi sentään koko kaupunki ei (ainakaan muistaakseni) haise 😀

Joskus tuntuu kuin koko kaupunki olisi yksi suuri viemäri. Kaikella kunnioituksella rakastamaani Mexico Cityä kohtaan <3

4) Espanjan loputtomat siestat.
Tämä ei viikon lomareissulla ehdi haittaamaan, mutta pidempään maassa asuessa ilmiö voi ärsyttää kerran jos toisenkin. Siestalla ei ainakaan Costa del Solilla ollut mitään määriteltyjä aikoja, joten oli aina yhtä arpapeliä onko kauppa iltapäivällä auki vai ei, ja milloin se mahdollisesti aukeaa seuraavan kerran. Muutenkin stereotyyppinen mañana mañana -tyylinen elämänmeno rasittaa pidemmän päälle.

Cerrado – Suljettu.

5) Rajatarkastukset Keski-Amerikassa.
Yllätyin suuresti, että Meksiko-Belize, Belize-Guatemala tai Guatemala-Meksiko välisillä maarajoilla ei edes vilkaistu reppua tai matkalaukkuja. Kenellä tahansa olisi voinut olla vaikka millainen lasti huumeita ja aseita mukana. Toista sen sijaan oli Panamassa, missä otetaan sormenjäljet ja valokuvat maahan saavuttaessa ja sieltä poistuttaessa. Tavarat läpivalaistaan tullissa. Costa Ricassa oli myös tiukka rajavalvonta, ja siellä reput ja laukut avattiin ja tutkittiin silmämääräisesti. Guatemalan lepsuista ulkorajoista huolimatta maan sisäisellä lennolla sen sijaan pengottiin kaikki tavarat kahteen otteeseen ennen kuin pääsin koneeseen.

Maata pitkin matkustettaessa rajatarkastukset ovat lähinnä muodollisia ja rajanylitys tapahtuu jalkaisin.

6) Kahvin kultamailla juot surkeaa kahvia.
Törmäsin tähän taukoamatta edellämainitulla Keski-Amerikan reissulla. Olin odottanut, että saan laatukahvia joka aamu, mutta mitä vielä. Suurin osa laadukkaista kahveista menee ulkomaan vientiin ja paikalliset juovat itse kuraa. Meksikossa sain monesti vain pikakahvia tai parhaimmassa tapauksessa tyypillisestä cappuccinokoneesta tulevia erikoiskahveja. Join hyvää kahvia ainoastaan Chiapasissa, mistä tulee Café Caracolin zapatistikahvi sekä Oaxacassa, missä pääsin nauttimaan café de olla -savipannukahvia. Costa Ricassa sentään oli hyvät kahvit myös kauppojen hyllyllä.

Onko täällä hyvää kahvia?

7) Kerjäläisiä Genevessä.
Tämä oli ensimmäisiä soolomatkojani ja olin vielä hyvin ummikko matkailun saralla. Olin ajatellut, että Geneve on vain rikkaiden pukuherrojen pintaliitokaupunki, joten yllätys oli suuri, kun näin kadulla jonkin verran kerjäläisiä. Osasta tuli riesa, jos erehdyit antamaan rahaa, sillä sen jälkeen ilmeni lisävaatimuksina mm. tarjota ruoka jossain ravintolassa. Rajansa kaikella hyväntekeväisyydelläkin.

Geneven kaduille mahtuu monenlaista kulkijaa. Keskustan ulkopuolella kadut puolestaan on lähes autiot.

8) ”Je ne parle pas l’anglais.”
Ranskalaisista sanotaan, etteivät he suostu puhumaan englantia, ja tämän olen todennut itsekin. Yritin Auvergne-Rhône-Alpes’n turistialueella saada palvelua englanniksi tai kysyä jotain, mutta sain vastauksen aina ranskaksi. Selkeästi vastapuoli ymmärsi englantia, mutta ei suostunut puhumaan sitä. Myös järjestöhommissa olen tavannut samanlaisia ranskalaisia – tosin pari poikkeustakin on sattunut kohdalle.

Ranskassa vastaan tulee helposti kielimuuri.

9) Turkin kuumuus.
En todellakaan osannut odottaa, miten kuuma Turkissa voi olla keskikesällä! Kuumuus ja ilmankosteus oli lähes yhtä tukalaa, ellei tukalampaakin kuin Jukatanin niemimaalla kuivan kauden aikaan. Hiki valui norona muutaman minuutin kävelyn jälkeen ja aurinko oli vain niin polttavaa, että oli pakko vaihtaa aina sille puolelle katua, missä oli varjoisaa.

Turkissa kaipasi monesti varjoon.

10) Viidakossa ei ollutkaan hyönteisinvaasiota.
Olin odottanut, että esimerkiksi Tikalin kansallispuistossa olisi sakeana hyttysiä, polttiaisia, hämähäkkejä sun muita inhotuksia, mutta en tuon päiväreissun aikana nähnyt ensimmäistäkään pistävää tai inisevää hyönteistä. Lake Atitlanin lähellä kävin myös viidakkomaisessa luonnonpuistossa ja siellä sain ainoastaan kaksi polttiaisen puremaa. Olin varustautunut matkaan keltakuumerokotteella, kahdella eri hyttysmyrkyllä, ja hyvä etten ottanut vielä moskiittoverkkoakin mukaan 😀 Malarialääkkeet jätin sentään syömättä, vaikka tabletit repussa kulkivatkin mukana kaikki ne viikot.

Viidakossa oli yllättävän vähän hyönteisiä, joten selfien ottaminenkin onnistui ilman hyttysten hätistelyä.

+11) Bonuksena: Netin käyttö Turkissa
Olin ollut tietoinen eri maiden harjoittamasta nettisensuurista, mutta yllätyin silti Turkissa kun en päässyt edes Wikipediaan. Netin käyttö on myös ihan jumalattoman kallista. Muutaman sivun selaamiseen kului noin 20€ viikon aikana.

Mitä yllätyksiä sinulle on tullut eteen reissatessa? Onko joku paikka ollut karvas pettymys tai oletko yllättynyt iloisesti jostain alkuun epäluuloja herättäneestä kohteesta? Vai oletko kenties törmännyt yllättäviin kulttuurieroihin, mihin et osannut valmistautua?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

26 Comments

  • Reply Pirkko / Meriharakka maanantai, syyskuu 2, 2019 at 12:01

    Ehken enää seniori-ikäisenä ja melko paljon matkustaneena ylläty juuri mistään 🙂
    Mutta jokunen kommentti kuitenkin: VPN on tarpeen monessa maassa, jotta pääsisi nettiin, ainakin Kiinassa ja vaikka Turkmenistanissa on tullut viimeksi koettua, että aika paljon netistä putoaa pois ilman sitä. Ranskaa jonkinverran osaavana tapaan ainakin aloittaa ranskaa puhuvissa maissa sillä, siitä jo saa pisteitä. Siestaa löytyy myös Kreikan saarilta. Keski-Amerikan rajatarkastukset on tarkoitus testata Panamasta Meksikoon pääosin maitse tehtävällä reissulla marraskuussa.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning tiistai, syyskuu 3, 2019 at 13:06

      Teillä on niin paljon maailmanmatkailukokemusta jo taustalla, ettei varmasti mikään enää yllätä.
      Mullakin muuten olis ollut VPN matkaläppärissä, mutta en muistanut sitä Turkissa ollessa.
      Jäänpä odottamaan teidän Keski-Amerikan reissupostauksia!

      • Reply Mirva / Albanianlomakodit.com sunnuntai, syyskuu 8, 2019 at 22:36

        Tuosta nettihommasta, monessa Ei EU maassa se on yllättävän kallista, johtuuko sitten osittain puutteellisesta verkoista?

  • Reply Ansku BCN maanantai, syyskuu 2, 2019 at 14:11

    Heh, viimeisin iso yllätys oli se, että Kalifornian rannikolla, ainakin San Franciscon alueella, voi olla heinäkuussa todella viileää, mutta vuorilla, esimerkiksi Yosemiten kansallispuistossa, on ihan älytön helle :D. En ollut yhtään varautunut siihen (tai olinpas vähän, oli minulla tuulta pitävä takki onneksi mukana), ja etenkin Yosemitessa ajattelin olevan ihanan raikasta ja viileää, samalla lailla kuin esim. Alpeilla tai Pyreneillä on. No ei ollut, oli yli 30 astetta ja polttava aurinko :D.

  • Reply Elsa/Hakunamalife tiistai, syyskuu 3, 2019 at 14:45

    Osus ja uppos, varsinkin kohdat 5 & 6 😂 meillä kesti panaman ja kolumbian rajalla koko päivä. Siinä päivän aikana laukut tarkastettiin hyvinkin tarkasti sekä huumekoirien kanssa että purkamalla. Sitten istuttiin 4h odottelemassa että passi leimataan😅

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning tiistai, syyskuu 3, 2019 at 15:01

      Heh, kuulostaa jokseenkin tutulta 😀 Panaman ja Costa Rican välinen raja oli todella tiukka ja selvitykset vei aikaa useamman tunnin. Tulin Panama Citystä bussilla San Joséen ja matka kesti kaikkinensa 16 tuntia! Saavuttiin rajalle joskus ehkä aamukuuden-seitsemän maissa ja istuttiin siellä joku kolme tuntia ennen kuin matka pystyi jatkumaan. Jonottamista, odottamista, istuskelua, jonottamista ja lisää odottamista ja istuskelua. Mutta kokemuksia nuokin!

  • Reply Eeva / Eevagamunda-blogi keskiviikko, syyskuu 4, 2019 at 22:31

    Yllätyksiä kyllä on tullut koettua matkoilla ja samaistun kyllä moniin sinunkin listallasi. Esimerkiksi tuo Venäjän asiakaspalvelu! Ja sama meininki tuli kyllä tutuksi muun muassa Balkanilla, kun kiertelimme siellä asuessamme vuoden Serbiassa. Nyt kuuden vuoden Espanjassa asumisen perusteella voin sanoa, ettei siesta enää häiritse (aluksi kyllä), kun oppii ja tottuu systeemiin 🙂

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning torstai, syyskuu 5, 2019 at 14:18

      Joo-o, saapa nähdä millaista asiakaspalvelua tulee nyt, kun lähden Baltiaan kiertelemään. Balkan on myös tarkoitus joskus tuonnempana katsastaa. Aika jännä asuinmaa tuo Serbia, en olekaan koskaan aiemmin kuullut, että joku suomalainen asuisi siellä 🙂
      Ja varmasti siestaankin tottuu aikanaan. Itse asuin vaan sen kevään siellä, joten täysin en kodiksi asettunut sinä aikana.

  • Reply espanjaan perjantai, syyskuu 6, 2019 at 15:01

    Minut on yllättänyt Ranskassa todella monta kertaa tuo kielihomma. Ei kylläkään ihan siten, kuin sinut, koska ei ole ollut kysymys englannin kielestä. Englantia on puhuttu vaivoin, mutta sen sijaan todella usein on keskustelu jatkunut sujuvasti saksaksi. Espanjan siestat eivät oikeastaan yllätä, ja kyllä minusta se aika kohtuullisen usein on ennakoitavissa välille 14 – 17. Eikä tarvitse mennä Mongoliaan asti kokeakseen jatkuvan tuulen, Euroopastakin löytyy. Vietimme nimittäin yhden kovin tuulisen kolmiviikkoisen Tanskassa. Jälkeen päin ajatellen se olisi Jyllannin niemimaalla pitänyt aavistaa, mutta tuulen voimakkuus ja jokapäiväisyys yllätti silti.

  • Reply Iida In Translation lauantai, syyskuu 7, 2019 at 21:00

    Olipa tosi kiva postausidea ja kiinnostavia pointteja! 🙂 Itsekin olin kuvitellut, että kahvin kultamailla saisi hyvää kahvia, hassua ettei. Itse taas olen saanut Virossa tosi hyvää palvelua, parempaa kuin vaikka Suomessa – kai se riippuu vähän, minne menee!

  • Reply Outi / Maa Quzuu lauantai, syyskuu 7, 2019 at 22:09

    Minä en ole kokenut Virossa tai ainakaan Tallinnassa huonoa palvelua. Tosin Tallinna ei varmaan edustakaan koko Viroa. Mexicossa en muista että olisi haissut, mutta 15-vuotta on saattanut viedä muistot mukanaan. Se mikä yllätti Ranskassa, oli ettei siellä saanut ruokaa kun oli nälkä. Se yllätti ja vi****i 😁

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, syyskuu 8, 2019 at 10:40

      Toki ihmisillä on erilaisia kokemuksia. Kiva kuulla että olet saanut hyvää palvelua 🙂 Mutta mitä ihmettä, miks Ranskassa ei saanut ruokaa?! :O Mulle kävi muuten samoin Guatemalan San Pedrossa. Koetin iltapäivisin mennä ravintoloihin syömään, niin kaikista sanottiin että tilaus olisi pitänyt tehdä puolta tuntia etukäteen. Tottakai olisin voinu tehä varauksen, mutta oli aina siinä vaiheessa jo niin kauhee nälkä ettei jaksanu jäädä oottelen. Söin sen viikon sitten jotain sämpylöitä ja hedelmiä + mitä hostellin keittiöstä sai tilattua.

  • Reply Marttiina | Onioni.fi sunnuntai, syyskuu 8, 2019 at 05:50

    Mielenkiintoinen yhteenveto! Kaikenlaisia yllätyksiä ja kokemuksia sitä tulee matkoilla eittämättä vastaan. Ehkä kaikista eniten omalla kohdalla täällä Kiinassa. Tuntuu, että 1,5 vuoteen on ehtinyt jo mahtua jos jonkinmoista tilannetta… moniin asioihin tottuu, joihinkin ei edes halua tottua.😬😅

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää sunnuntai, syyskuu 8, 2019 at 08:14

    Hauskoja huomioita! Pitää ihan miettiä, että mitähän kaikkea yllättävää on tullut vastaan. On varmasti kaikenlaista joka ei nyt tule mieleen. Mutta tuo asiakaspalvelu Venäjällä oli kyllä todella yrmeää. Lisäksi huomasin, että kun kävelin mieheni kanssa kadulla, niin nuoret naiset katsoivat minua ihan nenän vartta pitkin päästä varpaisiin. Olinkohan niin erilailla pukeutunut tai eri näköinen kuin paikalliset, en tiedä, mutta ärsytti kyllä. Israelissa yllätti myös se rajatarkastus. Minä ja ystäväni, kaksi nuorta naista viattomalla lomamatkalla. Meistä tuli koko lentokenttätarkastuksen pääkohteet, kaikki kopattiin, jopa kamerasta katsottiin kuvat. Hyvä että ehdittiin juuri ja juuri lennolle. Ja tämä pois lähtiessä, maahan tullessa ei kyselty mitään.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, syyskuu 8, 2019 at 10:45

      Mulla oli ihan samanlainen kokemus Latviassa! Naiset katsoi jotenkin tosi nuivasti. Mutta mies sai samanlaista kohtelua eikä hänellekään vastattu esimerkiksi kiitokseen tai tervehdykseen.
      Kuulostaa kuumottavalta tuo rajatarkastus. Toisaalta kiva kuulla, että muutkin joutuu ihme syyneihin 😀 Musta tuntuu nimittäin välillä, että mun passin sirussa on joku tieto, että ”epäilyttävä henkilö” tms.. Joudun lähes aina Euroopassa satunnaiseen räjähdeainetestiin tai sitten matkatavarat pengotaan muuten vain ylimääräisessä tarkastuksessa. Viimeksi Damissa jouduin johonkin takahuoneeseen, missä piti mennä uudelleen vartaloskanneriin ja levitellä reppu ja tavarat pöydälle. Oli siellä kyllä lisäkseni muutama muukin satunnainen(?) matkaaja. Tulee aina syyllinen olo, vaikka tietää ettei ole tehnyt mitään väärää.

  • Reply Sini sunnuntai, syyskuu 8, 2019 at 11:08

    Tuo sun mainitsema viemärinhaju tulee mulla mieleen Pariisista. Sitä oli alikulkutunneleissa ja asemilla.
    Viikon päästä tähän aikaan olenkin jo Mongolian tuulessa. 🤘😍

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, syyskuu 8, 2019 at 12:46

      Voi ei 😀 Mistähän sekin johtuu.
      Ja vitsi että ootan kyllä innolla sun postauksia Trans-Mongolian/Siperian reissulta! Istun ite kans parhaillaan junassa. Tänään alkaa 2,5 viikon Eurotrippi maata pitkin.
      Mutta turvallista ja ikimuistoista matkaa sulle ❤️

  • Reply Periaatteen Nainen sunnuntai, syyskuu 8, 2019 at 12:29

    Itselle jäi ennemmin mieleen Guatemala-Belize-Honduras-Meksiko-sektorilla rajanylityksissä jatkuva lahjonta (eli milloin mitä kymmenen quetzalin leimoja pyydeltiin, ei tietenkään kuittia eikä mitään selitystä tälle erikoismaksulle…).
    Jännä lista, minkäköhänlaisen saisi omista yllätyksistä aikaiseksi.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, syyskuu 8, 2019 at 12:39

      Joo mäkin kuulin tosi usein noista ylimääräisistä rajamaksuista. Kuitenkaan en ite kohdannu ongelmia kun pelkästään Meksikossa. Oikeestihan ne ei sais maarajalla periä enää uudestaan sitä turistiveroa jos se on maksettu jo lentolipussa, mutta mikään väittely ei auttanu, joten jouduin maksaa sen uudelleen sekä Belizeen mentäessä että Guatemalasta palattaessa. Kyllä ärsytti, koska siinä meni monta kymppiä hukkaan, mutta minkäs teet..

      Lahjonnasta muuten tuli mieleen kun oltiin Mongoliassa ja tulossa Gorkhi Tereljin kansallispuistosta, niin maantiellä meidät pysäytettiin ja kuski joutu maksaa poliiseille jotain maksuja. Oltiin vaan hiljaa takapenkillä eikä kyselty mitään.

      Ja hei, tee ihmeessä oma lista. Olis mielenkiintoista lukea ☺️

  • Reply Travelloverin Annika sunnuntai, syyskuu 8, 2019 at 19:39

    Minut onnistuu yllättämään ties kuinka monen kymmenen reissun jälkeen, miten vaikeaa joistain Euroopan maista on saada lounasta muuten kuin parin tunnin ajan keskellä päivää, silloin kun minulla ei yleensä vielä ole edes nälkä. Kun kolmen tienoilla alkaa nälkä kurnia, on turha enää kolkutella ravintloiden ovella. 🙂

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

    Syväluotaavaa matkailua maailman ääriin ja takaisin.

    Seuraa blogia Facebookissa
    Seuraa Bloglovin'issa