Maya-valtakunta osa 1: Tulu’um, Meksiko

Ollessani pari viikkoa sitten Jukatanin niemimaalla, vierailin Tulumin Maya-raunioilla. En alkuun ottanut mitään opastettua kierrosta, vaan ostin pelkän bussilipun Tulumin arkeologiselle alueelle (huom! eri paikka kuin Tulumin kaupunki, eikä kaikki bussit pysähdy tuolla). Bussi maksoi muistaakseni noin 8€ menopaluulta ja pelkkä pääsylippu Tulumiin 75 pesoa eli muutaman euron. Alussa on kojuja, joista sinulle yritetään kaupata eri retkiä ja mahdollisuutta päästä myös veneajelulle, jolta näkee El Castillon kauempaa. En kuitenkaan ottanut mitään tarjouksia vastaan, vaan lähdin kävelemään raunioita kohti. Pisteiden välillä on myös kuljetus, mutta päätin silti kävellä noin 10 minuutin matkan viidakon kehystämää tietä pitkin. Alueella on myös ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä yms.

Saavuttuani portille, jono oli uskomattoman pitkä. Olin siinä vaiheessa jo ihan läkähtymispisteessä, sillä minulla oli mekko ja legginsit. Kuin taikaiskusta kuulin jostain englanninkielisen tarjouksen, että jos joku haluaa välttää jonottamisen ja maksaa 150 pesoa, niin sillä saa lipun ja opastetun kierroksen, joka alkaa parin minuutin päästä. Muutaman euron heitto sinne tänne ei haitannut, joten tartuin tilaisuuteen ja lähdin oppaan ja noin 10 muun kanssa kohti raunioita. Kiertelimme aikamme ja opas kertoi yleistä infoa mayoista ja Tulumista. Tämän jälkeen meillä oli aikaa vielä kierrellä paikkaa omin neuvoin ja ihailla maisemia. Jotkut menivät uimaan rannalle, mutta itse en jaksanut.

Tulu’um kaupunkina

Tulum eroaa kaikista muista maya-keskuksista siten, että se on ainoa laatuaan merenrannalla (ainakin niistä, jotka ovat säilyneet). Linnoituksesta on ollut hyvä pitää silmällä Karibianmereltä mahdollisesti tulevia uhkia. Niemimaan edustalla on myös koralliriutta, joka tyynenä päivänä jää täysin veden alle eikä aaltojen liplatus paljasta matalikkoa. Tämä pelasti ainakin kerran Tulumin, sillä joidenkin hyökkääjien tiedetään karauttaneen koralleille ennen maihinpääsyä. Tulumin nimi itsessään tarkoittaa muuria ja sen ympärillä onkin melkein kilometrin pituinen, 3-5 metrin korkuinen ja kuuden metrin paksuinen seinämä, joka piti ulkopuoliset poissa. Mayat kuitenkin kutsuivat paikkaa nimellä ”Zama” eli Aamunkoitto. Paikka toimi sekä porttina Cobán mayakaupunkiin, mutta myös satamakaupunkina, jonka kautta rahdattiin mm. jadea ja turkoosia (kivi). Tiedetään, että teotihuacanat kävivät kauppaa mayojen kanssa ja on mahdollista, että esimerkiksi Teotihuacánin simpukankuoret on peräisin Tulumin alueelta.

Tulum sijaitsee 12 metriä korkealla kalliolla.

Rakennuskanta ja arkkitehtuuri on tyypillistä Jukatanin mayoille ja moni rakennuksista on saanut vaikutteita Chichén itzásta ja Mayapánista. Rakennukset ovat suhteellisen pieniä ja niissä käytettiin rappausta ja kirkkaita värejä, joilla luotiin kontrastia. Palatseissa oli tasakatot. Suurin osa Tulumin rakennuksista on järjestetty katujen varsille. Rakennelmat oli monesti ryhmitetty yhteen ja etenkin asuinrakennukset oli sijoitettu vierekkäin kivitasanteelle. Täytyy muistaa, että nykyiset rauniot, joilla turistit vierailevat, kattaa vain tämän Tulumin keskustan. Siellä pidettiin seremonioita, se oli uskonnollis-poliittinen keskus, ja siellä asui korkea-arvoisia henkilöitä. Suurin osa tavallisista mayoista asui muurien ulkopuolella, mutta näistä rakennelmista ei ole enää mitään jäljellä, sillä talot oli tehty puusta, liaaneista ja palmunlehvistä. Myös osa Tulumin muurien sisäpuolella olleista rakennuksista on kadonnut samasta syystä.

Palace of the Great Lord (kartassa ”El Palacio).

Casa de las Columnas.

Alueella oli yhteensä 78 temppeliä, asuinrakennuksia, alttareita, hautapaikkoja sekä päärakennus eli El Castillo. Se on suoraan merenrannalla jyrkänteen päällä ja alueen tunnetuin kohde. Päätemppelissä pidettiin suurimmat uskonnolliset seremoniat ja sivupyhätöissä jätettiin uhrilahjoja. El Castillon vasemmalla puolella on pieni laskeutuvien jumalien temppeli, jonka on keskellä ikkuna. Ikkunan merkitys ja sijainti selviää sekä kevät- että syyspäiväntasauksien aikaan, jolloin aurinko nousee ja laskee tismalleen ikkunan kohdalla. Tulumissa palvottiin Venusta ja Aurinkoa, jotka molemmat laskivat ja nousivat taivaalla aina uudelleen ja uudelleen. Keskuksessa ei ole pyramideja toisin kuin monessa muussa tunnetussa arkeologisessa kohteessa.

El Castillo ja Templo del Dios Descendente, joka on linjassa päiväntasauksien kanssa.

Päivittäinen elämä

Jukatanin mayoilla oli todellisia ongelmia juomaveden saatavuudessa, sillä alueella ei ole jokia tai järviä. He turvautuivat kaivoihin tai cenoteihin, ja näille paikoille oli rakennettu myös alttareita tai pyhättöjä. Muualla Keski-Amerikassa olevia jokia ja järviä pitkin mayat kuitenkin kävivät kauppaa laajallakin alueella aina Hondurasissa asti. Matkat taittuivat kanooteilla. Keski-Meksikosta Hondurasiin ulottuneen kauppareitin varrella Tulum oli merkittävä satamapaikka, joka yhdisti rannikon ja sisämaan. Kauppatavarana oli mm. puuvillaa, hunajaa, suolaa, obsidiaaniteriä, jadekoristeita, sulkaviittoja ja mortteleita.

Casa del Cenote on rakennettu maanalaisen vesivarannon päälle. Mayat käyttivät näitä maanalaisia vesiluolia sekä juomaveden lähteenä, että uhripaikkoina. Monista cenoteista on löydetty ihmisten luita. Jukatanilla sijaitsee nykyäänkin useita cenoteja, joissa ihmiset käyvät uimassa.

Kaikki piirroskuvat on valokuvia Tulumin infotauluista.

Tulum sijaitsee Karibianmeren rannikolla. Vasemmassa laidassa El Castillo.

Mayat turvautuivat merenantimiin pysyäkseen hengissä. Merestä he pyydystivät ruokaa ja keräsivät materiaaleja työkaluihin, koruihin, rituaalivälineisiin yms. Talojen pihapiirissä oli pieniä puutarhoja, jossa kasvatettiin maissia, chiliä, papuja, kesäkurpitsaa, annatto-pensaita, tomaatteja, juuri- ja mukulakasveja, sekä hedelmiä. Mayat olivat taitavia yrttien tuntijoita ja lääkintä tapahtuikin yrttien avulla. Meren lisäksi ympäröivästä viidakosta otettiin kaikki irti. Metsä tarjosi pyydyseläimiä ja villiyrttejä ruuaksi, sekä lintuja, joiden kirkkaan värisillä sulilla oli suuri arvo. Sulkia roudattiin myös Teotihuacániin asti.

Päivittäiset aktiviteetit koostuivatkin lähinnä kalastuksesta, metsästyksestä ja maanviljelystä. Osa ihmisistä oli mestareita muurareina, veistosten teossa ja maalareina, ja heidän tehtävänsä oli rakentaa ja ylläpitää rakennuskantaa ja niiden koristelua. Templo del los Frescosissa on värikkäitä muraaleja, joita kunnostettiin ja uudistettiin aika ajoin. On epäilty, että uusia muraaleja maalattiin 20 vuoden sykleissä, jolloin Maya-kalenterin k’atun tulee täyteen. (Tekstin 2. osassa on tarkemmin kalenterista.) Maalien pigmentit saatiin tietenkin luonnosta; punainen ja musta sekoitettiin maasta ja mineraaleista, kun taas sininen ja vihreä oli peräisin erilaisista kasveista. Yhteiskunta oli jaoteltu kolmeen osaan hierarkisesti: johtajiin, erikoisammattilaisiin ja tavan työläisiin.

Templo del los Frescos eli muraalien temppeli on ollut alueen koristeellisin. Julkisivussa näkyy rapatut muotokuvat mm. Venuksen jumalasta. Temppelin edessä on steela, joihin mayat kaiversivat historian tapahtumia, tärkeitä päivämääriä yms.

Uskonto

Mayojen jumalat esitettiin yleensä yhtenä tai useampana luonnon elementtinä. Osa jumalista manifestoitui tähtinä tai sääilmiöinä kuten sateena, osa ilmaantui kasvien muodossa esimerkiksi kapokkipuuna, ja osa eläiminä kuten jaguaarina. Jumalten palvonta ja lepyttely näkyi niin satokausien rituaalimenoissa kuin arkipäivän askareissa, jotta jumalat olisivat armollisia ja antaisivat palkkion ihmisten ahkerasta työstä. Kuten aiemmin mainittu, Tulum oli omistettu Venukselle, jota pidettiin sekä ilta- että aamutähtenä. Alueella on oma temppeli Venukselle ja Auringolle (Templo del Dios Descendente) ja sen lisäksi joidenkin rakennusten julkisivuissa on Venusta kuvaavan jumalan muotokuva, joka on asemoitu niin, että se katsoo sinne, mihin planeetta laskee. Toinen merkittävä jumala oli Ek Chuah, joka suojeli kaupankäyntiä.

Laskeutuva jumala eli Venus.

Jumalten kohteet: tuuli, taivas, sade, syntymä/kudonta/Kuu, itsemurha, kuolema, Pohjantähti, maissi, kaupankäynti/sota.

Tulumin valtakausi sijoittuu mayojen aikajanalla jälkiklassiselle kaudelle (noin 1200-1521) eli se on näin ollen viimeisimpiä asuttuja Maya-keskuksia. Varhaisin löytynyt merkintä alueen steeloissa on kuitenkin jo vuodelta 564, joten Tulum oli olemassa samaan aikaan kuin Jukatanilla niin ikään sijaitsevat Chichén itzá ja Mayapán. Näiden kaupunkien romahtamisen jälkeen Tulumin asema kuitenkin voimistui, kaupunki laajeni ja sen asukasluku lisääntyi. Asukkaita on arveltu olleen 1 000 – 1 600, joten suuri kaupunki ei ollut, jos vertaa vaikka Teotihuacániin. Kaupunki pysyi asuttuna vielä 70 vuotta espanjalaisvalloittajien invaasion jälkeen, mutta sitten eurooppalaisten tuomat sairaudet tappoivat maya-yhteiskunnan, osa mayoista otettiin työorjiksi, kulttuuri alkoi sekoittua espanjalaisten tuomaan kristinuskoon, kieli vaihtui espanjaksi, ja Tulum autioitui.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply