Alanya yllätti iloisesti

Saavuimme varhain maanantaiaamuna tänne Alanyaan. Turkkilaisen Freebird Airlinesin lento meni ihan joutuisasti, mutta en saanut nukuttua oikein nimeksikään. Kone laskeutui Antalyan kentälle klo 2:25, laukut tuli melkein heti, ja kentällä Nazarin edustaja ohjasi meidät oikeaan bussiin ja antoi loman infopaketin. Veli oli tulostanut ennen reissua kattavan tietoiskun paikasta, joten olimme jo aika hyvin perillä kohteen nähtävyyksistä ja tavoista. Matka hotellille kesti pari tuntia ja välissä oli yksi pysähdyn huoltoasemalla. Ostin pienen sipsipussin ja koetin torkkua bussissa. Olimme ainoita, ketkä jäivät Atak Hoteliin. Respassa on 24/7 vastaanotto, joten pääsimme kirjautumaan sisään heti aamun pikkutunneilla, mitähän kello olisi ollut, jotain puoli kuuden tienoilla.

Maisemat Kuopion yllä on paljon kauniimmat kuin Helsingistä lähdettäessä.

Viihtyisä huoneistohotelli

Ostimme koko viikon ajalle ilmastoinnin ja sen lisäksi tallelokeron, mille ei ole ollut kylläkään käyttöä. Ilmastointi sen sijaan on huutanut +16 ja +18 asteessa, sillä ulkona on melkein +30 lämmintä ja ilmankosteus yli 80%. Huone ja koko hotelli yllätti positiivisesti. Makuuhuoneessa on kaksi yhden hengen vuodetta, joista minä nukun toisessa ja lisäksi täällä on meikkipöytä ja tilava vaatekaappi. Olohuoneessa on kaksi vuodesohvaa ja parisänky, jossa veljeni nukkuu. Olohuoneen yhdellä seinustalla on myös keittonurkkaus, jossa olemme kokkailleet iltapalaa. Huoneessa on jääkaappi, pieni keittolevy ja vedenkeitin. Huoneessa on myös parveke, missä on kiva nautiskella välipalaa ja katsella maisemia. Kylpyhuone on ihan siisti ja tilava. Siivooja käy joka päivä tyhjentämässä roskat ja petaamassa sängyt. Peitosta ja pyyhkeestä on ehtinyt siivoojan jäljiltä muodostua tänä aikana jo vene sekä norsu 🙂

Aamupala on monipuolinen ja siihen kuuluu kahvia, teetä ja mehua, keitettyjä kananmunia, paistettua makkaraa, sipulia, perunoita ja paprikaa, meksikolaisen flautan tapaisia filotaikinarullia, leikkeleitä, juustoja, salaatteja ja vihanneksia, oliiveja, turkkilaista jugurttia, erilaisia muroja, mysliä, hilloja, suklaalevitettä, kuivattuja ja tuoreita hedelmiä, sekä leipiä. Tämän lisäksi olemme käyneet hakemassa paikallisesta supermarketista virvokkeita, hedelmiä ja jotain muuta pientä. Respasta olemme ostaneet viiden litran vesitonkkia, mikä riittää päiväksi. Olen todella tyytyväinen, että ostin ennen reissua puolen litran terästermarin, sillä se pitää veden kylmänä koko päivän. On kiva ottaa viilentävää juomaa kuumien päiväretkien aikana. Alakerrassa on respan ja aamupalasalin lisäksi uima-allas ja lasten allas, ravintola, baari sekä hamam.

Huomiota ympäristöstä, hinnoista ja uskonnosta

Nukuimme saapumisen jälkeen pari tuntia ja lähdimme sitten liikkeelle. Hotelli sijaitsee Alanyan rauhallisemmalla puolella, mutta aika lähellä rantaa. Parvekkeelta ja makuuhuoneen ikkunasta voi nähdä meren. Suuntasimme rantabulevardille, missä oli kiva kävellä merituulen viileydessä. Ranta on todella vehreä ja siellä on puistoalueita, kukkivia pensaita, kukkaistutuksia, patsaita, suihkulähteitä ja jopa kissapuisto, minne kissoille on rakennettu lepomökkejä. Kadulla on myös kissojen ja koirien ruokintapisteitä. Kierrätyslaatikoita lasille, metallille, muoville ja kartongille löytyy myös kiitettävän paljon. Rannat ja kadut on todella siistejä ja roskattomia.

Liikenne on suht vilkasta, mutta autot antavat pääosin ihan hyvin tietä, joskin varovainen saa olla kun ylittää tietä. Tiet on hyvässä kunnossa, mutta kävelykaduilla on jonkin verran korkeuseroja etenkin risteysalueilla. Pankkiautomaatteja on joka nurkalla, mutta en ole vielä nostanut rahaa. Olemme vaihtaneet käteistä respassa ja minä olen maksanut myös Revolutin kortilla ostoksia. Edullistahan täällä on Suomeen verrattuna. Esimerkiksi aiemmin mainitsemani viiden litran vesitonkka maksaa 6 liiraa eli 0,9€.

Suomalaisia on sattunut harvakseltaan vastaan, eniten tuntuu olevan venäläisiä ja turkkilaisia. Aika paljon on lapsiperheitä ja täällä onkin myös lapsille paljon nähtävää, mm. leikkipaikkoja ja vesipuisto. Merelle on mahdollista tehdä pieniä risteilyjä isoilla merirosvolaivoilla. Rannat on upeita ja vesi turkoosia ja kristallin kirkasta. Rantatuolit on maksullisia, osassa ranta-alueita on ilmainen wifi. Täällä huoneessa ei muuten ole wifiä, joten nettiin päästäkseen joutuu menemään aulaan, mutta aika vähän nettiä on tullut käytettyä sielläkään. Olen välillä käyttänyt parin minuutin ajan mobiilidataa katsoakseni WhatsApp-viestit tai Facen ja Instan. Parissa päivässä mobiilidataan on mennyt jo monta euroa, joten sitä ei kyllä kannata pitää päällä.

Tässä meidän alueella ei ole hirveästi mitään krääsäkauppoja toisin kuin tuolla vuoren toisella puolen sataman ympärillä. Vähän kun tästä menee keskikaupungille tai rantabulevardille päin, eteen levittäytyy tusinoittain samanlaisia kauppoja, mitkä kaikki myyvät samoja piraattituotteita kuten laukkuja, paitoja ja sandaaleita. Piraattivaatteet ovat todella laadukkaan oloisia eikä esimerkiksi nahkaisista lompakoista pysty noviisi päättelemään, onko kyseessä aito Armani vai ei. Myös Adidaksen paidat näyttävät ihan aidoilta, mutta viiden euron hinta kertoo tuotteen olevan feikki. Kojuissa myydään myös aidon näköisiä Kånken-reppuja, mikä oli aika yllättävää. Yksikin myyjä kertoi ihan rehellisesti, ettei kyseessä ole aito tuote vaan ”hyvin tehty kopio”. Monessa paikassa myyjät tervehtivät suomeksi ja kysyvät ”mitä kuuluu”. Aika rauhassa täällä saa kulkea, vaikka oletin että myynti ja tyrkytys on paljon aggresiivisempaa. Kaduilla ei ole mitään huuteluja kuulunut. Turkkilaiset miehet kutsuvat veljeäni muslimimiehille tyypillisesti brotheriksi ja minua puhutellaan joko senoritana, dearina tai sunshinena (olenhan varsinainen päivänsäde..).

Kun katsoo ulos, ei hirveästi tunnu siltä, että on muslimimaassa. Toki kaduilla on aika paljon hijabiin verhoutuneita naisia, eikä kaikista kaupoista saa esimerkiksi alkoholia, mutta muuten tuntuu kuin olisi missä tahansa maassa. Asia konkretisoituu vahvimmin silloin, kun minareeteista alkaa kaikua azan-rukouskutsut. Olen kuunnellut azaneita (tai suomeksi adhaaneita) joskus YouTubesta, mutta nyt kuulen täällä ne ensimmäistä kertaa livenä. Kuulostaa jännältä, kun arabiankielinen kutsu kaikuu seinistä ja sekoittuu kaupungin ääniin. Alanyassa on kolmisenkymmentä moskeijaa, joten välillä azan kuuluu monesta minareetistä yhtä aikaa ja se saa aikaan oudon äänimaailman, ehkä jollain tapaa jopa hieman pelottavan 😀

YLLÄTTÄVÄN UPEITA NÄHTÄVYYKSIÄ, päivä 1

Alanya Teleferikillä Alanya Kalesi -linnoitukseen

Alanyan kaupunki jakautuu kahteen osaan ja niiden väliin jää korkea Kale-kukkula, josta työntyy merelle kapea niemenkärki. Kaupungin vasemmalta puolelta ylös kukkulalle lähtee Alanya Teleferik -näköalahissi, joka kiidättää matkailijat vajaassa kolmessa minuutissa 250 metrin korkeuteen. Köysiratahissi maksaa 20 liiraa (3€) menopaluulta tai 16 liiraa (2,50€) yhteen suuntaan. Huipulta aukeaa upeat maisemat rannikon ja Välimeren ylle. Kukkulalle pääsee myös bussilla tai taksilla, ja jos haluaa kävellä, on mutkittelevia teitä kuljettava 3,5 kilometrin verran. Nousu on aika raskas ja paikoin jyrkkä, joten pyörällä sinne ei kannata ehkä lähteä.

Kukkulalla lepäävä linnoitus nykyisellään on rakennettu 1200-luvulla ja se on jäänteitä seldzukkien valtakaudelta, kun turkkilaiskansa yhdisti hallitsemansa alueet Turkista aina Keski-Aasiaan asti. Lopulta mongolit voittivat seldzukkien ylivallan ja vain pieni osa tuosta sunnilaisesta valtakunnasta jäi valtaan Anatolian (nykyisen läntisen Turkin) alueelle. Linnoitus rakennettiin Alanyan perustamisen yhteydessä vuonna 1220 Alaeddin Keykubat I:n toimesta. Historiankirjat kertovat, että linnoituksen paikalla olisi ollut aiempi linnakompleksi jo yli kaksituhatta vuotta sitten, kun merirosvot hallitsivat aluetta. Sen jälkeen rakennelmaa vahvistettiin bysanttien ja roomalaisten aikakaudella. Itse linnoitus kattaa koko kukkulan laen ja siellä kuljeskellessa saa kulumaan useamman tunnin. Muureja on nykyään jäljellä 6,5 kilometriä, ja linnoitukseen on aikanaan kuulunut 140 tornia. Linnoituksessa oli muinoin oma siipensä sulttaanille ja toinen tavan kansalle, ottomaanien aikaan rakennelma puolestaan toimi pelkästään puolustustarkoituksessa.

Kukkulalle kannattaa mennä aamulla tai keskipäivällä, sillä iltaa kohden ihmispaljous on liian ruuhkainen. Linnoitus on avoinna klo 9-19, mutta Teleferik kulkee klo 23 asti. Olimme itse linnalla iltapäivällä ja saimme kulkea melko väljästi. Kuuden maissa kun lähdimme takaisin päin, oli väkeä todella paljon eikä kuvien ottamisesta olisi tullut oikein mitään. Päivällä toki on kuuma, mutta huipulla on useampi kahvila ja ravintola, mistä saa viilentäviä virvokkeita. Kävimmekin ottamassa juomat ja ihailimme samalla maisemia.

Süleymaniye moskeija (Orta Hisar)

Hieman alempana kukkulalla sijaitsee todella kaunis vanha moskeija. Myös moskeija rakennettiin alunperin Alaeddin Keykubarin toimesta 1200-luvun alkupuoliskolla, mutta rekonstruoitiin myöhemmin Suleiman Suuren aikaan 1500-luvulla käyttäen alkuperäisiä materiaaleja. Kävimme ravintolastopin jälkeen moskeijalla, sillä halusin olla paikalla kun iltapäivän azan kuulutettiin. Rakastan arabiankielisiä nasheedeja, mitkä monesti lauletaan kaikuvalla äänellä ilman musiikki-instrumentteja, joten myös azanit kuulostavat mielestäni kauniilta.

Moskeijoihin ei saa missään nimessä mennä kengät jalassa ja naisten tulee peittää päänsä huivilla, myös vähintään olkapäiden ja polvien tulee olla peitettynä. Tämä viimeinen koskee myös miehiä, naisilla tulisi mielellään olla pitkä hame. Moskeijan edustalla oli turisteja varten iso kasa huiveja ja hameita, mutta itselläni oli jo valmiiksi pidempi hame päällä ja pashminahuivi turbaaniksi kieputettuna päässä. Olin ottanut mukaan pitkähihaisen pitsitakin, jonka puin päälle ennen moskeijaan menoa. Veljeni kävi vaihtamassa t-paidan hihattoman tilalle. Moskeijoissa on iso rukoussali miehille ja pienempi tila naisille. Tuolla Suleimanin moskeijassa naisten rukoushuone oli eristetty verholla suuresta salista. Joissain moskeijoissa naiset menevät yläkertaan rukoilemaan. Suuren salin yhdellä seinustalla oli pieni pöytä, jolla oli erikielisiä esitteitä ja uskonnollisia tekstejä. Otin mukaani englanninkielisen esitteen ISISin aiheuttamasta islamin maineen mustamaalaamisesta, ”Exploitation of religion by a terrorist organization daesh”. Daesh on arabiankielinen halventava termi ISISille.

Ehdimme olla vähän aikaa sisällä, kunnes poistuimme ulos penkeille odottamaan azanin alkamista. Vaikkei itse harjoittasikaan islamia, tulee paikallisia tapoja silti kunnioittaa. Tunsin lievää myötähäpeää niitä turisteja kohtaan, jotka menivät hiukset hulmuten, hihattomalla pikkutopilla ja minishortseilla moskeijan eteen ottamaan selfieitä. Joissain konservatiivisimmissa muslimimaissa vähäpukeisen naisen keimailua moskeijan edustalla pidetään erittäin epäkunnioittavana ja törkeänä. Esimerkiksi Arabiemiraateissa naiset ei saa ottaa kuvia moskeijan edessä, jos päätä ei ole peitetty. Täälläkin moskeijan vartija katsoi todella tuimasti joitain turisteja ja kävi valittamassa asiasta sekä heitteli huiveja naisille, ketkä yrittivät mennä sisään vähäpukeisena.

Moskeijalta siirryimme vielä korkeammalle linnoituksen huipulle ja kiertelimme raunioilla, katselimme hautakiviä ja kävelimme vuoristopoluilla. Kävimme myös tankkaamassa nestettä vuoren laella olevassa pienessä kahvilassa. Sieltä avautui jälleen hulppeat maisemat alas Alanyan satamaan.

LISÄÄ NÄHTÄVYYKSIÄ, päivä 2

Basaarialue

Vuokrasimme pyörät hotellin kautta toiselle päivälle, koska niiden avulla suurehkossa kaupungissa pääsee kulkemaan paljon nopeammin. Pyörävuokraamosta tuotiin hyvät maastopyörät meille nenän eteen ja ne maksoi 5€ per päivä (per pyörä). Lähdimme ajelemaan basaarille päin kohti keskikaupunkia.

Basaarialue on tähänastisista kohteista ainoa, mitä en suosittele kenellekään. Tiesin kyllä, että basaareissa myyjät tyrkyttävät kaikkea mahdollista, mutta emme ehtineet kulkea kuin kahden kojun ohi, kun meitä alkoi ärsyttää niin paljon, että lähdimme pois. Kiroilin suomeksi ja olin todella ärtynyt enkä edes vilkaissut myyjiin päin, kun he huutelivat peräämme. **tuttaa suoraan sanottuna aina kun joku yrittää tyrkyttää ja tuputtaa jotain. Tunsin samaa ärtymystä myös Guatemalassa katukauppiaiden lähtiessä seuraamaan tai tullessa häiritsemään kun olin ravintolassa syömässä. Ei on ei ja se pitäisi jokaisen ymmärtää. Itse ainakin olen sellainen, että jos joku ei kunnioita kieltäytymistäni vaan jatkaa jankkaamista, vedän liinat täysin kiinni, enkä mistään hinnasta enää muuttaisi mielipidettäni. Se viimeinenkin mielenkiinnon ripe karisee pohjamutiin, ja sama pätee myös ihmisiin. Jos en halua keskustella netissä jonkun ihmisen kanssa ja sanon asiasta, ja ihminen silti jankkaa ja jankkaa, estän tyypin kokonaan.

Aitoa kebabia ja ärsyttäviä kulkukissoja

Lähdimme basaarilta etsimään ruokapaikkaa ja päädyimme johonkin kebab-paikkaan. Tarjoilija oli jotenkin tympeä, mutta ruoka oli hyvää. Otimme Turkin ”kansalliskebabin”, Adanan, missä oli ns. kokonaista kebab-lihaa eikä mitään siivutettua, mihin Suomessa törmää. En yleensä syö kebabia, mutta tuo oli todella herkullista. Vartaassa maistui savu ja chili. Lisukkeena oli pitaleipää, riisiä, ranskalaisia ja vihanneksia. Annos oli erittäin kaunis, mutta niin iso, etten jaksanut syödä kaikkea.

Ruokainnon pilasi myös pöydän viereen notkumaan tullut katukissa, joka tuijotti vihaisesti ja yritti saada osansa ruuista. Jossain vaiheessa kissa hyppäsi penkille ja raapaisi kyynärpäästäni. Mielessäni vilisi rabies-kauhutarinoita ja hieroin käteen käsidesiä. Katsoin ihoa, mutta siihen ei onneksi tullut mitään verinaarmua eikä muutakaan ihorikkoa. Aloin kuitenkin miettimään asiaa ja kävin läheisessä yksityisessä sairaalassa kysymässä neuvoa. Nainen katsoi kättä ja soitti päivystävälle lääkärille, joka sanoi, ettei mitään rabiesrokotetta tarvitse, koska verta ei tule. Nainen kuitenkin sanoi, että jos oman mielenrauhan takia haluan otattaa rokotteen, tulisi minun mennä julkiseen sairaalaan, joka on vastuussa rokotteista. Mutta hän lisäsi, etteivät he sielläkään todennäköisesti tee asialle mitään, joten annoin asian olla ja jatkoimme matkaa seuraavaan kohteeseen. Sivuhuomiona, että sairaala oli todella moderni ja siisti, mutta se olikin yksityissairaala ja nimestä päätellen yliopistollinen sellainen. Visiitti oli ilmainen, koska mitään varsinaista hoitoa en tarvinnut.

Damlatas-luola

Sairaalasta jatkoimme matkaa kohti kaunista Kleopatra-rantaa ja Kale-kukkulaa, jonka juurella sijaitsee Damlatasin tippukiviluola. Kävimme rantabaarissa juomassa virvokkeet ja ostimme pari t-paitaa tuliaisiksi. Luolaan on muistaakseni 7 liiran (noin euron) pääsymaksu eli ei paljoa mitään. 50 metriä pitkä luola löydettiin vahingossa vuonna 1948 sataman rakennuksen yhteydessä. En ole aiemmin käynyt tippukiviluolassa ja se oli hieno kokemus. Tippukivet ovat muodostuneet 10 000 – 15 000 eaa, luolassa on 22,9 asteen lämpötila läpi vuoden, ilmankosteus 98% ja ilman hiilidioksidipitoisuus 10-15-kertainen. Ilmastolla sanotaan olevan hyödyllisiä terveysvaikutuksia astmaatikoille. Luola on kahdessa kerroksessa ja alas pääsee portaita pitkin. Alhaalla on myös pienempi luola, jonne päästäkseen on kömmittävä matalan ”tunnelin” läpi. Ahtaanpaikankammoisille luola saattaa olla paha paikka. Luolassa on myös hyvin kuuma ja kostea, joten kovin pitkään siellä ei jaksa olla. Ihmispaljous varmasti nostaa lämpötilaa yli tuon 22,9 asteen.

Alanyan satama, Kizil Kule -torni ja vanha telakka/venevalkama

Istuskelimme satamassa jonkin aikaa ja kuuntelimme jälleen kerran rukouskutsuja. Tällä kertaa kokemus oli erityisen hieno, sillä rannalla ja vuorilla on useampi moskeija, mistä azanit kuuluivat kaikista hieman eri aikaan. Unenomainen laulu kaikui kauniisti vuorilta ja sai aikaan kylmiä väreitä.

Heti sataman kyljessä on Kizil Kule eli Punainen torni, joka on yksi Alanyan maamerkeistä. Sekin on rakennettu 1220-luvulla. Torni on ollut puolustuksellisessa käytössä, mutta nykyään siellä sijaitsee museo. Tornissa on viisi kerrosta ja se on halkaisjaltaan 30 metriä. Emme käyneet tornin sisällä, mutta kiertelimme satamanpuoleisessa linnoituksessa ja muurien lomassa muuten vaan. Muurin toisella puolella on pieni kivipohjainen uimaranta, missä merivesi on äärimmäisen kirkasta, aivan kuin nestemäistä vuorikristallia. Myös tämä ranta on putipuhdas eikä roskaa näkynyt missään.

Rannan ja muurin päässä on vanha telakka tai venevalkama, missä niin ikään toimii nykyään aihetta käsittelevä museo. Sisäänpääsy kauniille vanhoille holveille oli 7 liiraa (yhteishinta Punaisen tornin kanssa olisi ollut 10 liiraa). Telakka on todella ”instagrammable place” ja se onkin suosittu kuvauskohde. Olimme paikalla hyvissä ajoin, joten saimme tuollakin kuljeskella ja kuvailla melkein tyhjissä holveissa. Olen hyvilläni, että otin järkkärin mukaan ja kiitollinen siitä, että veljeni osaa ottaa hyviä kuvia, eikä nurise vaikka haluankin pysähtyä kuvailemaan useampiin kohteisiin 😀 Jos merenkäynnin historia ja aihe kiinnostaa, netistä löytyy paljon informaatiota sataman kohteista. Meitä se ei niinkään kiinnostanut, joten emme käyneet koko museon aluetta läpi, halusin vain käydä ottamassa kuvia.

Kupillinen turkkilaista kahvia ja kauniita mosaiikkilyhtyjä

Paluumatkalla pysähdyimme erääseen muurien lomassa olleeseen pieneen kahvilaan, missä joimme kahvit. Missä ikinä olenkin, haluan juoda perinteistä kahvia tai teetä ja perehtyä muutenkin kulloisenkin alueen ruokakulttuuriin. Turkkilainen kahvi valmistetaan hienojakoisesta kahvista ja se kiehautetaan hellalla pienessä pannussa. Kahvi tarjoillaan minikokoisesta kahvikupista ja on aika vahvaa ja paksua. Kahvi on kyllä todella hyvää ja aromikasta. Pitää katsoa, jos löytäisin pienen kahvipannun ja kahvia kotiin viemisiksi. Koetin katsoa jo kaupasta, mutta siellä myytiin valitettavasti lähinnä Nestlen pikakahvia, mikä oli oudoksuttava ilmiö myös Väli-Amerikassa, joka sentään on kahvituotannon kultamaita. Täällä monissa kahviloissa on pelkkä lehväkatto joko oliivi- tai appelsiinipuista tai viiniköynnöksistä. Ihastuttavia yksityiskohtia 🙂

Satamaan palattuamme istuskelimme vielä hetken rannalla ja jatkoimme matkaa hotellille päin. Pysähdyimme matkalla kaupassa ja kävin myös eräästä matkamuistokaupasta ostamassa turkkilaisen lyhdyn, jonka voi laittaa riippumaan esimerkiksi parvekkeelle. Lyhtykupuun voi laittaa kynttilän tai vaikka ledit. Olen jo pitkään ihaillut noita lamppuja netistä, ja jos minulla olisi iso matkalaukku mukana, ostaisin sellaisen lyhdyn, missä on useampi lamppu eri korkeudella spiraalin muodossa. Lyhdyt on valmistettu metallista ja lasimosaiikista ja ne on todella kauniita pimeällä. Ostin myös pienen metallisen Aladdinin taikalampun ihan vaan koristeeksi. Maksoin ostoksista aika kovan hinnan, 125 liiraa eli 19€, koska en jaksanut tinkiä yhtään, jolloin hinnasta olisi lähtenyt varmaan puolet pois.

Takaisin hotellilla ja pieni lepohetki

Tulimme takaisin hotellille joskus seitsemän maissa ja kävimme huoneessa pyörähtämässä pikaisesti. Menimme sen jälkeen aulaan istuskelemaan ja datailemaan. Lisäsin kuvia instaan ja aulabaarin mies kuskasi eteeni ilmaiseksi kaksi kupillista teetä veljen juodessa pari olutta. Mies on töissä jo aamupalalla ja työvuoro näyttää jatkuvan iltaan asti. Kyseinen ukko on auttanut meitä päiväretkien suunnittelussa ja hommasi eiliset pyörät meille plus on ollut todella avulias ja ystävällinen. Pitää jättää tippiä kun lähdemme täältä.

Tänään keskiviikkona on ollut hieman chillimpi päivä. Kello tulee kohta kaksi, enkä ole aamupalan lisäksi poistunut ollenkaan huoneesta. Veljeni meni pyöräilemään ja ottamaan aurinkoa rannalle, mutta jäin itse kirjoittamaan tätä blogitekstiä. En ole mikään auringonpalvoja ja tekee muutenkin ihan hyvää pitää välipäivä kaikista menoista. Pitää vielä katsoa kuvat valmiiksi ja mennä jonkun ajan päästä aulaan postaamaan tämä teksti. Kirjoitan nyt parvekkeella WordPadiin, sillä kuten sanottua, ei huoneessa ole nettiyhteyttä. Tein pientä välipalaa ja juon kahvia tässä samalla.

Saatamme illalla mennä käymään jossain shisha-kahvilassa, missä voi juoda turkkilaista kahvia tai teetä ja poltella makutupakkaa vesipiipusta. Kaiken kaikkiaan Alanya on yllättänyt meidät molemmat äärimmäisen iloisesti, enkä olisi koskaan osannut odottaa, että täällä on näin viihtyisää ja mielenkiintoisia nähtävyyksiä!

Ps. Kello on nyt viisi, istun täällä aulassa juomassa kahvia ja postaamassa blogitekstiä. Äsken alkoi ihan mieletön ukkonen. En ole koskaan kuullut noin kovaa ukkosen jyrinää. Myräkkä on ihan päällä, joten sunnittelemamme kauppaan ja kahvilaan meno siirtyy nyt hieman, mutta eihän tässä ole kiire mihinkään.

Varsinainen äkkilähtö

Matkasuunnitelmat saattavat joskus yllättää eikä aikaa suunnittelulle juurikaan jää. Päätimme eilen pikkuveljeni kanssa, että lähdemme extempore Turkkiin. Lähtö on jo ylihuomenna! Veli oli joka tapauksessa lähdössä käymään lomalla, ja pyysi sitten minua mukaan. Kun olen nyt itsekin kesälomalla eikä mitään muutakaan ihmeellistä ole kuvioissa, päätin tarttua tarjoukseen. Toki kysyin mieheltäni, onko asia ok, mutta vaikkei hän ehkä kovin innoissaan olekaan jatkuvasta reissaamisestani, lienee hän jo tottunut tähän levottomaan sieluuni. Miehellä on omat menonsa, joten minulla on sitten nämä matkat. Kuten olen monesti aiemmin maininnut, on minun pakko päästä välillä pois Suomesta ja kaiken keskeltä. Nyt ei oikeastaan vielä ollut edes sellainen pakottava tarve, mutta lähdenpähän silti, kun tilaisuus tuli ja taloudellinen tilannekin sen sallii.

Katsoimme veljen kanssa netistä äkkilähtöjä, kriteerinä lähtöpäiväksi sunnuntai ja lentokentäksi Kuopio. Olemme molemmat nähneet jo ihan tarpeeksi Kreikkaa ja Espanjaa, joten Turkki oli ainoa jäljelle jäänyt vaihtoehto. Menemme Antalyan kautta Alanyaan, eli perinteiseen suomalaisten suosimaan rantakohteeseen. Emme kuitenkaan aio maata viikkoa rannalla, vaan etsimme jotain päiväretkiä lähiympäristöön. Matka irtosi todella halvalla ottaen huomioon, että suora lento on Kuopiosta, mistä lennot on monesti paljon kalliimpia kuin Helsingistä. Koska Antalyasta on Alanyaan reilu 120km, otimme valmiin lentokenttäkuljetuksen ylimääräisenä palveluna (19€/hlö). Nazarin järjestämän matkan kokonaishinnaksi tuli 278€ per naama, joten ei paljon mitään. Hintaan kuuluu lentojen ja kuljetuksen lisäksi kahden hengen huone huoneistohotellissa sekä aamupala. Tottakai päiväretkistä ja aterioista joutuu maksamaan erikseen, kuten edellisessä tekstissäkin satuin kirjoittamaan.

Oikeastaan minun ei pitänyt lentää enää tänä vuonna, ja se itseasiassa aiheuttaa hieman syyllisyyttä ja saa sisäisen äänen moralisoimaan hupilentelyä. Tätä matkaa ei oikeuta mikään, enkä pysty edes maksamaan kompensaatiomaksua lennosta, koska lennämme jollain oudolla tilauslennolla. Pitänee sitten entisestään kiristää ekologista vyötä kotona arjessa, jotta saan kompensoitua edes osan CO2-päästöistä. Aion lähteä matkaan pelkillä käsimatkatavaroilla, joten painolasti ainakin pienenee osaltani..

Viimekuinen paneelikeskustelu lentomatkustamisesta Maailma kylässä -festareilla.

Ristiriitainen Turkki

En ole koskaan erityisemmin haikaillut Turkin matkan perään (paitsi Kappadokian kiertomatkalle), mutta olisin ollut valmis käymään siellä, kun pari vuotta sitten olimme äitin kanssa Samoksella. Joistain kohdin Turkkiin oli reilun kilometrin pituinen matka, joten Psili Ammosin rannalta pystyi näkemään Turkin lipun liehuvan vastapäisellä rannikolla. Lauttaliikenne Kreikan päästä oli kuitenkin päättynyt viikkoa aiemmin, emmekä halunneet yöpyä Kusadasissa, mikä olisi ollut ainoa vaihtoehto, jos olisimme menneet turkkilaisella lautalla.

Tiirailua Turkin puolelle Kreikasta.

Turkista on vähän kaksijakoiset mielipiteet, sillä en esimerkiksi hyväksy kurdeihin kohdistuvaa vainoa tai Syyriaan tehtäviä iskuja. Mutta en lähde matkalle politikoimaan tai miettimään mahdollisia terrori-iskuja, vaikka niiden riski turistikohteissa onkin kohonnut. Jotkut myös ovat valittaneet, että Turkkiin matkustaminen tukee ainoastaan Erdoğanin hallintoa, mutta tuskin kyseinen maa niin kontrollissa on, etteikö esimerkiksi ravintoloitsijat tai turismista elantonsa saavat saisi liiraakaan matkailijoiden rahoista.

Kuten kirjoitin aiempaan Meksikon postaukseen, pitäisi matkailu lopettaa lähes kokonaan, jos yrittäisi vältellä kaikkia maita, joiden hallinto tai muut olosuhteet aiheuttavat ristiriitaisia tilanteita esimerkiksi ihmisoikeuksien tai luonnon tuhoamisen saralla. Yhtä lailla joku voisi kritisoida Suomeen matkustamista sillä verukkeella, ettei Suomi ole ratifioinut ILO 169 -sopimusta, ja näin ollen syrjii ja riistää saamelaisia. Vaikka olen itsekin aktiivisesti mukana eri kansalaisjärjestöissä ja haluan pitää sorrettujen puolia, on silti jotenkin yksioikoista kritisoida ihmisten matkakohdevalintoja tai varsinkaan tehdä oletuksia kenenkään arvoista matkakohteiden pohjalta. Ymmärrän toisaalta, miksi Turkkiakin kritisoidaan ja boikotoidaan, mutta en pidä sitä sen moraalittomampana kohteena, kuin vaikkapa Thaimaata. Asiat kun ei yleensä ole niin mustavalkoisia – toki jokaisella saa olla mielipiteensä.

Kurdien ja tukijoukkojen mielenosoitus Helsingissä maaliskuussa 2018 vaati Turkkia lopettamaan Rojavan (eli Syyrian Kurdistanin) pommitukset ja pysäyttämään ISISin.

Mitä Turkilta voi odottaa?

Itseäni Turkissa arveluttaa käytännön asioiden kannalta eniten aggressiiviset myyjät, joista olen lukenut ja kuullut paljon negatiivista. Koin välillä hienoista ärtymystä takertuvien katukauppiaiden takia myös Guatemalassa, joten ihan ummikkona en turkkilaisten basaarimyyjien eteen joudu. Pitää vain kävellä ohi kylmänviileästi ja hokea ”teşekkür ederim”, mikä tarkoittaa alunperin kiitosta, mutta tässä yhteydessä sitä voi käyttää kohteliaaseen kieltäytymiseen. Olen myös iloinen, että lähden reissuun miespuolisen matkakumppanin kanssa, joten uskoisin, että lomalla saa olla rauhassa. Toinen mikä hirvittää, on kulkukoirat ja mahdollinen rabies-tartunta. Tiedän, että riski on pieni, mutta silti. Karttelin irtokoiria myös Keski-Amerikassa, koska en muutenkaan ole erityinen koirien ystävä. Koirat ovat purreet minua muutamaan otteeseen ja lapsena siperianhusky hyppäsi naamalleni. Espanjassa irtokoira hyökkäsi rannalla jalkaani ja Belizessä vihainen koira lähti muristen ja hampaita näyttäen perääni. Kolmas ja viimeinen arveluttava asia on ruokamyrkytys. Ainakin nettitekstien perusteella  jotkut ovat saaneet Turkista giardian tai kampylobakteerin. Pitää olla extra-tarkkana mitä suuhunsa laittaa ja pestä käsiä normaalia ahkerammin. En silti jaksa lähteä matkaan pelon kourissa, vaan lähden nauttimaan maasta, jossa en ole aiemmin käynyt.

Eniten Turkin matkalta odotan hyvää ruokaa, kivoja maisemia ja auringonlaskuja, raikasta merituulta sekä ehkä jotain kulttuurillisia elämyksiä, kuten tanssi- tai musiikkiesityksiä. Valitettavasti Konyaan on sen verran pitkä matka, ettei sinne pääse päiväretkelle. Se on yksi harvoista kohteista, joihin olen Turkissa halunnut (tai ylipäänsä Kappadokian kiertomatkalle). Konyassa sijaitsee itämaisen mystikon ja suufilaisuuden perustajan, Jalāl ad-Dīn Muhammad Rūmīn mausoleumi ja museo, mitkä olisivat olleet kivoja kohteita. Suufilaisuus itsessään on myös kiinnostanut minua ja luen usein Rumin viisauksia. Kyseessä on islamin mystinen alahaara, joka erosi šiialaisuudesta 700-luvulla. Osa fundamentalistisimmista muslimeista pitää suufilaisuutta harhaoppina, eikä tunnusta sen uskonnollista arvoa. Itse pidän sen filosofiasta ja Rumin opetuksista, mutta en koe sitä itselleni minään uskontona. Alla oleva Rumin quote on yksi suosikkiaforismeistani:

Turkki oli vuoden 2017 Matkamessujen teemamaa. 

Mitä mukaan?

En ole aiemmin lähtenyt äkkilähdöllä rantalomalle, joten pitää nyt hieman miettiä, mitä otan mukaan. Vaatteita ei hirveästi tarvitse viikon reissulle, joten ottanen vain pari toppia, kolme t-paitaa, shortsit, hameen, trikoomekon, legginsit, pashminahuivin, yöpaidan, sukkia ja alusvaatteita. Pyyhe pitää ottaa myös mukaan, sillä hotellin pyyhettä ei saa viedä rannalle. Uimaan en varmaan tälläkään reissulla mene, ja kaiken lisäksi bikinit on ostettu niin monta vuotta sitten, etteivät ne totta puhuakseni enää mahdu edes päälle. Saavumme Antalyaan puoli kolmen aikaan aamuyöllä ja siitä on parin tunnin bussimatka Alanyaan. En tiedä Turkin lämpötiloja yöaikaan, joten otan varmaan mukaan kevyen tuulitakin, tai sitten collegepaita tai ohut neule saa riittää. Kengistä mukaan lähtee nahkaiset ballerinat kävelykengiksi, sekä Niken sandaalit, mitä voi käyttää rannoilla, altaalla ja suihkussa.

Vaikka Turkki onkin sekulaari maa ja vaikka menemmekin pääosin turistikohteeseen, on silti pidettävä mielessä, että kohdemaassa on islamilainen kulttuuri, enkä itse ainakaan aio kuljeskella julkisilla paikoilla millään pikkushortseilla tai hihattomilla paidoilla oli miten kuuma tahansa. Jos satumme vierailemaan virallisemmissa kohteissa, voi huivilla verhoilla itsensä tarpeeksi. Myös hame on sen verran pitkä, että se ulottuu yli polvien. Kreikassakaan luostareihin tai kirkkoihin ei ollut soveliasta mennä olkapäät paljaana tai paljassäärin. Vaikkei vierasta kulttuuria itse kannattaisikaan, on silti suotavaa kunnioittaa paikallisia tapoja.

Nesteet pakkasin myös, ja ne sujahti helposti litran minigripiin. Ostin Keski-Amerikan reissua varten 200ml aurinkosuihkeen, mutta koska lähdinkin käsimatkatavaroilla, en saanut pulloa mukaan. Laitan suihkeen ja hyttysmyrkyn veljen matkalaukussa ruumaan. Luin netistä, että etenkin iltaisin saattaa liikkeellä olla paljon verta imeviä viholaisia. En muistanut tänään ostaa kortisonia, mutta otan allergialääkkeet mukaan. Oma matkakassi tuli alustavan pakkauksen jäljiltä sen verran täyteen, ettei matkamuistoille ole tilaa, joten mahdolliset ostokset pääsee kuulemma veljen laukussa Suomeen. Sovimme, etten turhaan lähde raahaamaan jättikokoista matkalaukkua tai edes 40 litran matkareppuani mukaan.

Aaa niin, 14″ läppärin otan myös. Käynnistin sen tänään ensimmäistä kertaa Keski-Amerikan reissun jälkeen, joten siihen piti taas asentaa useampia päivityksiä. Toivottavasti hotellissa on edes suht ok wifi, sillä DNA:lla data roamingin hinta on 0,149€/MB. Kun olimme Kreikassa viimeksi, puhelin siirtyi koko ajan Turkin verkkoon ja sain vähän väliä tekstiviestejä operaattorin hinnoista. Puhelut Suomeen maksaa yli 4€ minuutilta ja tekstiviestitkin on melkein 50 senttiä. Otan varmaan myös järkkärin nyt tällä kertaa mukaan. Olin toissapäivänä Varkaudessa ja kävimme veljen perheen kanssa Vekara Varkauden Seikkailujensaarella. Kuvasin pitkästä aikaa vapaa-ajalla, ja se oli yllättävän mukavaa. Kuvailu ei ole kiinnostanut sen jälkeen, kun jouduin kuvaamaan työkseni..

Meksikosta ostamaani weekend-kassiin mahtui kaikki tarvittava vaatteista, kosmetiikasta, läppäristä, lääkkeistä, pyyhkeestä ja sandaaleista lähtien. Mitat on käsimatkatavaran mitoissa, ainoastaan 20cm leveys meinasi tuottaa vaikeuksia, mutta sain kaiken asettumaan kohdilleen. Painoa kassille tuli vajaa 6kg, mikä alittaa painorajan kahdella kilolla. Jotain pientä pitää vielä kerätä mukaan, mutta eiköhän se muuten ala olla siinä. Nyt vain odottelemaan sunnuntai-iltaa ja pitämään peukkuja, että saisin edes hieman nukuttua lennon aikana.

Pakattu.

10 uskomusta matkailusta

Ihmisillä on tietynlaisia ennakkoluuloja ja uskomuksia matkailuun liittyen. Osa niistä on hyvinkin todenperäisiä, osa tuulesta temmattuja kuvitelmia, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet elämään, osa taas puhtaasti mielipiteitä, jotka saavatkin jakaa ihmisiä. Pohdiskelen tässä sellaisia myyttejä ja väitteitä, joihin olen itse törmännyt, ja perustelen, miksi ne mielestäni joko pitävät paikkansa tai miksi ei. Tämän listan ei ole tarkoitus olla mikään yleistys, sillä ainahan poikkeus tekee säännön, ja ihmisillä on muutenkin omakohtaisia kokemuksia, mitkä saattavat erota omistani hyvinkin paljon.

1) Matkustelu on aina yhtä juhlaa

Lomalle lähtöön laitetaan usein suuria odotuksia, ja jos kaikki ei menekään kuten on suunnitellut, voi vastassa olla karvas pettymys. Ehkä kohde on vääräntyyppinen, hintataso yllättää negatiivisesti, säät eivät osu kohdalleen tai sitten vain omaa stressitasoa ei pysty laskemaan, jolloin lomasta nauttiminen jää pelkäksi haaveeksi. Myös pidemmillä reissuilla voi iskeä matkaväsymys, ja yhtäkkiä mikään ei oikein huvitakaan. Ehkä olet ahminut liikaa kohteita ja kaikki uusi on vain ylitsetulvivan raskasta. Silloin on hyvä pysähtyä ja vain olla. Lomalla ei tarvitse olla koko aikaa jotain tekemistä tai näkemistä. On sallittua vain loikoilla sängyssä ja nauttia siitä, ettei mihinkään ole velvollisuus mennä.

Petyin Panama Cityyn, enkä menisi sinne enää uudelleen.

Guatemalassa neljän viikon reissaamisen jälkeen iski matkaväsymys. Vietin pari päivää vain verhot kiinni sängyssä maaten ja mm. katsoin kahden viikon ajalta näkemättä jääneet Salkkarit.

2) Et pärjää reissussa ilman rahavyötä, sadesuojaa, järkkäriä tai muita lisävarusteita

Riippuu tietysti kohteesta ja vallitsevista olosuhteista, mutta monesti reissussa pärjää ihan normaaleilla perusvaatteilla, yksillä tai kaksilla kengillä, arkisella käsilaukulla – niillä tavaroilla mitä käyttäisit kotonakin. Itselläni on repussa sadesuoja vakiovarusteena, mutta esimerkiksi 10 viikon Keski-Amerikan reissulla käytin sitä ainoastaan venereissujen aikana. Jos matkalla alkaa satamaan, on ulkomaillakin sateenvarjoja myytävänä, usko pois 😉 Rahavyöt ja piilotaskut ovat myös tuttuja. Koin niiden käyttämisen kuitenkin hankalaksi ja vaikeaksi. Paljon helpompaa on ripotella rahoja eri taskuihin tai vain nostaa lisää silloin kun tarvitsee. Harva meistä kuitenkaan kanniskelee mukanaan tuhansia euroja käteistä, mitä joutuisi oikeasti piilottelemaan. Ihmiset eivät myöskään näytä osaavan käyttää rahavöitä oikein, vaan moni kaivaa paidan alta rahaa niin näkyvästi, että rahapiilon näkee taatusti myös ympärillä mahdollisesti olevat taskuvarkaat.

Monelle matkailijalle tärkeimpiin varusteisiin kuuluu myös kamera. On kuitenkin tosiasia, että painavan järkkärin kanniskelu jatkuvasti mukana on rasittavaa (ellet ole tottunut valokuvaaja, jolle iso kamera on muutenkin kasvanut käden jatkeeksi). Olin itse aiemmin intohimoinen kuvaaja, mutta ensimmäisen Meksikon reissun jälkeen huomasin, että kameran kanniskelu ja etenkin sen piilottelu oli yllättävän raskasta. Kameraa ei voi joka paikassa vaan kantaa kaulassa tai roikottaa hihnasta kädessä, sillä se lähtee helposti ohi juoksevan varkaan mukaan. On ärsyttävää kaivaa kameraa koko ajan laukusta ja tunkea sitä hetken päästä takaisin, ja sama parinkymmenen metrin päässä uudelleen. Puhelimissa on nykyään niin hyvät kamerat, että niillä saa jo ihan ok-tasoisia kuvia, joillain jopa lähes järkkärilaatuisia. En ottanut kameraa mukaan edes pitkälle reppureissulle vaan kuvasin pelkästään puhelimella. Tottakai välillä tuli hetkiä, jolloin olisin toivonut kameran olevan mukana, mutta sen puute ei kuitenkaan matkaa kaatanut. Puhelimella kuvatessa on myös matalampi kynnys pyytää ventovierasta ottamaan kuva itsestäsi, sillä kaikki eivät osaa käyttää järkkäriä.

3) Omatoimimatkailu on vaivalloista ja kallista verrattuna pakettimatkoihin 

Lennon ja majoituksen sisältävillä äkkilähdöillä voi säästää sievoisen summan, jos kohteella tai matkustusajankohdalla ei ole suurta merkitystä. On kuitenkin vanhentunut uskomus, että ajoissa pakettimatkan varaamalla voi säästää. Monesti hinnoissa ei ole suurtakaan eroa, sillä matkatoimistot harvemmin myyvät todella edullisia valmismatkoja. Nykyään on niin paljon erilaisia hakusivustoja sekä majoituksille, että lennoille ja muille siirtymille, että pakettimatkoihin turvautuminen voi olla sekä rahallisesti että kokemuksellisesti huonompi vaihtoehto. Valmismatkoissa et yleensä pysty valitsemaan kovin suuresta majoitustarjonnasta, eikä matkatoimistojen kautta varatut hotellit välttämättä ole sen kummempia, kuin minkä voisit varata itse bookkaussivustoilta. Lentoihin et voi myöskään vaikuttaa pakettimatkoilla, vaan sinun on tyydyttävä matkatoimiston määrittelemään aikatauluun ja lentoyhtiöön.

Perustason pakettimatkat eivät yleensä sisällä kaiken kattavaa ateriatarjontaa, vaan niihin kuuluu monesti pelkkä aamupala. Ruokakustannusten kautta matkan hinta nousee yllättävän nopeasti, vaikka itse reissu kuulostaisi aluksi suht edulliselta. Pakettimatkojen hintoihin ei myöskään kuulu erikseen järjestetyt päiväretket, vaan nekin korottavat hintaa nopeasti monella kympillä. Halvemmaksi tuleekin yleensä ottaa itse selvää paikallisbussien yms. aikatauluista ja vierailla kiinnostavissa kohteissa itsenäisesti. Tietenkin tällöin jää oppaan kertomukset kuulematta, mutta netti on pullollaan infoa tiedonjanoisille.

Olet itse oma matkaoppaasi ja suunnittelet kaikki reitit itse.

Omatoimisesti matkaillessa todennäköisesti myös tutustut paremmin ja helpommin paikalliseen kulttuuriin, väestöön ja ympäristöön, sillä olet itse vastuussa matkasi sisällöstä, saatat joutua pyytämään apua paikallisilta ja pääset myös matkustamaan ja kulkemaan heidän kanssaan samoja reittejä, toisin kuin turistibussissa istuessa. Paikallisten on myös helpompi lähestyä yksinäistä turistia kuin isoa ryhmää. Näin saatat saada kullanarvoista tietoa tai jopa löytää uusia ystäviä.

Omatoimimatkoilla tutustuu helpommin paikalliseen väestöön.

4) Lentokenttien tai laivojen tax freestä kannattaa ostaa kaikki tuliaiset 

Totta on, että tax free -myymälöissä jotkin tuotteet voivat olla edullisempia, mutta nykypäivänä valitettava totuus on näidenkin ostosparatiisien jyrkkä hintojen nousu. Se että tuotteesta ei tarvitse maksaa veroa, ei tarkoita sitä, että hinta olisi jotenkin halpa. Tax freet tietävät, että matkailijat sortuvat helposti viime hetken ostoksiin, ja lisäksi välilaskujen aikana ihmisiä houkutellaan muun tekemisen puutteen vuoksi ostoksille, jolloin heiltä voi myös pyytää millaista hintaa tahansa. Monesti samoja tuotteita olisi saatavilla kohteessa paljon edullisemmin. Korkea hinnoittelupolitiikka kohdistuu myös lentokenttien kahviloihin ja ravintoloihin. Paljon edullisemmaksi tulee syödä ennen kuin menee turvatarkastuksen läpi tai koko kentälle.

Tax free -myymälöissä on yllättävän kallista. Tässä kaupitellaan sikahintaisia sikareita San Josén kentällä. Taustalla ”Osta 3, saat neljännen ilmaiseksi” -mainontaa. Oikeasti kaikki tuotteet olivat niin kalliita, ettei tuossa mitään säästöä tullut (esim. kahvipaketti lähemmäs 10€).

5) Voit päätellä lentoyhtiön nimestä tai lipun hinnasta lennon aikaiset mukavuudet ja palvelut

Moni valitsee halvan lennon säästösyistä, mutta lipun hintaan tuleekin yllättäviä lisäkustannuksia, kun on aika lähteä matkaan. Jotkin lentoyhtiöt eivät sisällytä lippuihin lainkaan ruumaan meneviä matkatavaroita, vaan niistä voidaan kiskoa kymmeniä tai jopa yli sata euroa matkatavaroiden lukumäärästä ja painosta riippuen. Ei ole myöskään itsestäänselvyys, että kalliiseenkaan lippuun sisältyy aterioita tai välipaloja. Hyvänä esimerkkinä guatemalalainen halpalentoyhtiö Avianca, jonka lyhyellä lennolla kaikille tarjoiltiin ilmaiset sämpylät ja juotavat, mutta sitten taas Finnarin Euroopan sisäisellä lennolla kaikki oli maksullista. Lufthansan mannertenvälisellä lennolla oli penkeille jaettu pienet tyynyt ja peitot, kun taas yllättäen AeroMexicon lennolla myös turistiluokan matkustajille jaettiin peittojen ja tyynyjen lisäksi unimaski, korvatulpat ja kuulokkeet.

6) Paikalliset tietävät parhaiten kaiken valitsemastasi kohteesta 

On todennäköistä, että paikalliset tietävät hyvät ruokapaikat, osaavat neuvoa kulkuyhteyksissä tai pystyvät kehottamaan tiettyjen alueiden välttämistä. On kuitenkin epätodennäköistä, että kaikki paikalliset olisivat perehtyneet oman alueensa turistinähtävyyksiin, museoihin, päiväretkiin tai muihin vastaaviin seikkoihin, joiden takia matkustamme maailman ääriin. Voit testata sen itse googlaamalla oman paikkakuntasi nähtävyydet ja kulttuurilliset erikoisuudet ja laskemalla, kuinka monessa itse olet käynyt tai mitä niistä olet testannut. Parhaiten underground-tieto kulkee matkailijalta toiselle, sekä netin keskustelupalstoilla ja matkailuryhmissä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kannattaisi välillä vain heittäytyä ja antaa paikallisen ihmisen viedä sinut yllättäviin paikkoihin, mistä normaaleilla turisteilla tai reppureissaajillakaan ei ole mitään tietoa. Itse otin tietoisen riskin esimerkiksi Guatemalassa, kun lähdin seuraamaan macheten kanssa kulkenutta miestä, joka sanoi näyttävänsä minulle upeat kuvausmaisemat. Onneksi lupaus piti paikkansa, enkä päätynyt kilon paloiksi pusikkoon. Tuon riskin ottamisen ansiosta pääsin paikallisille viljelmille ja näin lähiruokatuotantoa käytännössä. Paikallista väkijoukkoa seuraamalla voi myös löytää uusia reittejä, mitä et itse olisi todennäköisesti valinnut.

Paikallisten mukana saattaa päästä yllättäviin paikkoihin.

Suurta joukkoa seuraamalla löydät varmasti perille tai ainakin ihmisten ilmoille.

7) Pankkikortteja ei kannata käyttää ulkomailla

Joissain maissa korttiyhtiö tai pankki veloittaa korttimaksuista ylimääräisiä kuluja, ja siinä mielessä voi olla hyvä, että on varautunut maksamaan käteisellä. Monelle tämä pelko korttimaksamisen vaarallisuudesta perustuu kuitenkin siihen uskomukseen, että ulkomailla kortteja kopioitaisiin normaalia useammin. Mutta korttiskimmaukset ovat yleistyneet myös Suomessa, etkä edes lähipankkiautomaatilla voi varmuudella tietää, kopioiko joku korttisi vai ei. Ulkomailla maksaessa kannattaa toimia normaalin maalaisjärjen mukaan, eikä korttia tule luovuttaa kenenkään mukaan takahuoneeseen tai antaa lukea lähimaksua ilman, että näet veloitettavaa summaa.

Mikäli nostat rahaa automaatista, on hyvä katsoa mitä näytöllä lukee, sillä monesti nostoihin tulee lisämaksu, mikä vaihtelee eri brändien kesken. Meksikossa esimerkiksi Santanderin pankkiautomaatti otti 1,50€ nostomaksun, kun taas HSBC veloitti melkein 4€ per nostotapahtuma. Jos summa ei miellytä, voit peruuttaa tapahtuman ja kokeilla jotain toista automaattia. Matkalla kannattaa kuitenkin olla varakortti mukana, sillä joskus automaatti saattaa nielaista kortin tai voit kadottaa sen, kuten itselleni kävi Guatemalassa. Automaateissa näkyy yleensä, mitä kortteja laite hyväksyy, joten joissain tapauksissa esimerkiksi MasterCardin työntäminen pelkkään Visa-automaattiin saattaa aiheuttaa kortin päätymisen pysyvästi koneen sisuksiin.

Automaatit veloittavat yleensä nostomaksun. Vieraat automaatit saattavat näyttää myös oudoilta, etkä välttämättä tiedä, millaiselta niiden pitäisi näyttää. Olen kokeillut monesti repiä korttiaukkoa irti, jotta huomaisin heikosti asennetut skimmauslaitteet..

8) Matkustaminen on vaarallista, etenkin jos olet yksin ja vieläpä nainen 

Matkustelu ei ole sen vaarallisempaa kuin kotimaassa pysyminen. Tottakai jokaisessa paikassa on omat riskinsä ja toiset kohteet saattavat olla vaarallisempia kuin toiset, mutta omalla valmistautumisella ja maalaisjärjellä pärjää pitkälle. Myös media vääristää ja vahvistaa ihmisten pelkoja. Etenkin nuorten naisten kohtaamista rikoksista, katoamisista ja murhista uutisoidaan huomattavasti enemmän, kuin jos sama kohtalo osuisi vaikkapa keski-ikäisen miehen kohdalle. Näin siksi, että näistä tapauksista saadaan usein maalattua enemmän tunteisiin vetoava dramaattinen uutinen. Surullista mutta totta.

Lentomatkustaminen ei myöskään ole mikään vaarallisten kulkuneuvojen kärkisijan pitäjä, vaan todennäköisempää on joutua esimerkiksi auto-onnettomuuteen ihan koti-Suomessa. Lentoihin tai julkiseen liikenteeseen ei voi itse juurikaan vaikuttaa, mutta moneen muuhun seikkaan voi. Esimerkiksi trooppisia tauteja vastaan voi suojautua rokotteilla, peittävällä vaatetuksella tai hyönteiskarkotteilla, ja katsomalla vähän mitä suuhunsa laittaa ja millaisissa paikoissa kuljeskelee paljasjaloin. Hysteeriseksi ei silti tarvitse alkaa.

Totta kuitenkin on, että etenkin köyhemmissä maissa turvallisuuteen kiinnitetään paljon vähemmän huomiota, kuin täällä sääntö-Suomessa tai EU:n vaikutuspiirissä. Maailmalla esimerkiksi on paljon sellaisia turistinähtävyyksiä ja -kohteita, mitkä olisi Euroopassa suljettu jo aikaa sitten yleisöltä. Tämä ei kuitenkaan tee itse matkustamisesta mitenkään ylitsepääsemättömän vaarallista, vaan usein onnettomuudet, kuten vaikka zip line -vaijerin pettäminen tai pyramidilta putoaminen ovat olleet pelkkien onnettomien sattumien summia.

Extreme-aktiviteetit, vaaralliset vuoristotiet ja huonokuntoiset bussit ovat todellinen riski matkoilla, mutta niiden pelossa ei kannata jättää matkustamatta.

9) Matkustelu on todella kallista eikä köyhällä ole varaa matkustaa 

Tämäkään ei nykypäivän valinnanpaljoudessa enää pidä paikkaansa. Lentoja saa suht edullisesti äkkilähtöjen kautta, mutta vielä edullisemmaksi tulee esimerkiksi bussimatkustaminen. Jos on aikaa ja kiinnostusta nähdä Eurooppaa, pääsee kaukoliikenteen busseilla ihan muutamalla eurolla maasta toiseen; hyvänä esimerkkinä bussimatka Bratislavasta Budapestiin 6€. Itä- ja Keski-Euroopassa on todella edullista matkustaa maata pitkin, eikä noissa kohteissa majoituskaan tee kovin suurta lovea budjettiin.

Nykyään on tarjolla myös vaikka millaisia pikalainoja ja lyhytaikaisia luottoja, mutta niihin ei kannata sortua. Parempi vaihtoehto on säästää rahat etukäteen ja lähteä reissuun sitten kun rahaa todella on. Matkakuumeessa helppo luotto saattaa houkuttaa, mutta mieti tilannetta kun matka on ohi, ja joudut alkaa maksaa luottoa takaisin. Ei kuulosta enää yhtä houkuttelevalta.

Vaikka netissä onkin paljon halpoja lentoja, joskus pitkienkin matkojen kulkeminen bussilla voi tulla edullisemmaksi. Lisäksi näet paremmin maisemia ja valitset ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon.

10) Yksin matkustaminen on ikävää ja tylsää 

Tämä riippuu aivan ihmistyypistä. Meitä on erilaisia reissaajia; toiset nauttivat yksinolosta ja siitä, että saa itse päättää mihin menee seuraavaksi, monelta herää aamulla, missä käy syömässä ja mitä nähtävyyksiä haluaa nähdä. Toisille yksin matkustelu taas on kauhistus. He eivät voisi kuvitellakaan lähtevänsä yksin matkaan etenkään pidemmäksi aikaa. Toisen kanssa matkatessa ei tarvitse olla yksin vastuussa kaikesta, aina on seuraa ja toinen tukena ja turvana. Itselläni on kokemuksia erilaisista matkustustavoista; olen mm. matkaillut yksin Euroopassa sekä pitkällä kaukomatkojen reppureissulla, muuttanut väliaikaisesti yksin ulkomaille, olen tutustunut soolomatkoilla muihin reissaajiin ja kulkenut osan matkaa heidän kanssaan, olen käynyt pakettimatkalla äitin kanssa, reissannut puolison kanssa hupimatkoilla ja tehnyt omatoimimatkan Mongoliaan tuttavapariskunnan mukana. Kaikilla reissuilla on ollut omat hyvät ja huonot puolensa. Olen aika mukautuvainen ja sopeutuva ihminen, mutta kaipaan silti omaa aikaa ja rauhaa myös niillä matkoilla, kun olen jonkun toisen kanssa.

Mongolian reissu oli mukava kokemus tuttavien kera.

Ensimmäisellä Meksikon reissullani kävin seminaarivieraiden mukana Teotihuacánissa.

Menossa äitin kanssa Kreikkaan. Toisen kanssa matkatessa sinulla on aina seuran lisäksi joku vahtimassa matkatavaroita.

Soolomatkoilla olen ehkä kaikkein omimmillani, sillä silloin saan vapaasti päättää matkan sisällön. Itsenäinen matkaaminen ja itsensä haastaminen lisää uskoa omaan pärjäämiseen ja tuottaa onnistumisen tunteita. Yksinmatkailussa on toki miinuspuolensakin, mihin lukeutuvat esimerkiksi se, ettei kukaan vahdi kamojasi kun haluat käydä vaikka lentokentän vessassa, eikä kukaan käy apteekissa puolestasi jos sairastut matkalla. Joudut myös itse tekemään yksin kaikki matkaa koskevat päätökset ja etsimään kaiken tarvittavan tiedon. Jos eksyt, silloin vasta tunnetkin olosi yksinäiseksi. Joskus on myös noloa ottaa yksin selfieitä, ja silloin toivoisi, että olisi matkakumppani, jonka kanssa kuvailla. Itselleni pahinta kuitenkin on se, että matkan jälkeen ei ole ketään, kenen kanssa muistella reissua. Ympärilläsi olevat ihmiset kenties haluavat kuulla matkakokemuksistasi, mutta se ei ole sama asia, kuin muistella jonkun läheisen tai kaverin kanssa yhdessä koettuja tapahtumia ja nähtyjä maisemia. Mutta tylsää minulla ei ole koskaan ollut. Viihdyn hyvin omissa oloissani niin reissuilla kuin myös kotona, enkä koe juuri koskaan tylsyyttä. Aina on jotain, mitä tehdä, ja jos mikään aktiviteetti ei kiinnosta, voi silloin olla hyvä hiljentyä paikalleen ja kuunnella pelkästään omia ajatuksia. Se tekee meille kaikille välillä ihan hyvää.

Sairaana yksinäiset hetket maapallon toisella puolella voivat tuntua todella raskailta.

Yksin ollessa olet täysin omien ajatustesi kanssa. Joskus se tekee hyvääkin. Mutta yksin matkustamisen kääntöpuolena kukaan ei muistele kanssasi upeita maisemia ja kokemuksia, vaan olet silloinkin ajatuksinesi täysin yksin. Riippuu ihan ihmisestä, kuinka hyvin yksinoloa kestää.

Mihin uskomuksiin sinä olet törmännyt? Entä pidätkö enemmän yksin vai toisen kanssa matkustelusta?

10 reissuhaavettani

Aiemmin keväällä kierti blogihaaste, missä bloggaajat esittelivät senhetkisiä toivekohteitaan. Itse olin niin Keski-Amerikka-huumassa, että jätin haasteen väliin, mutta nyt kun arki on taas alkanut painaa, voisin tarttua haasteeseen ja unelmoida hieman tulevista matkoista.. Viime postauksessa käsittelemäni aihe, matkan jälkeinen masennus, on hieman laantunut ja nyt voin jo katsella kaihoisasti matkakuvia. Kuvia katsellessa nousee edelleen esiin se epätodellinen tunne, että olinko oikeasti tuolla. Onneksi kuvia ja videoita on kertynyt tuhatmäärin, joten niissä riittää katselemista pidemmäksikin aikaa. Myös äitiltä saatu synttärikortti muistuttaa, että elämässä on vielä paljon nähtävää ja koettavaa matkojen osalta <3

Mutta takaisin aiheeseen. Minne siis itse haluaisin tulevaisuudessa matkustaa?
Alkuperäinen haaste löytyy Kohteena maailma -blogista.

1. PAIKKA: Machu Picchu, Peru
Tämä lienee se all-time ultimate favorite kohde, joka kummittelee mielessä vuodesta toiseen. Keski-Amerikan intiaanikaupungit ovat olleet vain esimakua tälle The Kohteelle. Machu Picchu ei varmaan tarvitse sen kummempia selitettyjä, sillä jokainen tietää, kuinka uljas ja mahtipontinen näkymä tuon muinaisen inkakaupungin ylle levittäytyy. Hienointa olisi kulkea Inca trail ja lopulta saavuttaa kohde uutteran vaelluksen jälkeen, aamuauringon ensisäteiden valaistessa tuon jumalaisen kaupungin rauniot ja ympäröivät vuoristometsät. Tämä on sellainen kohde, mihin olisi kiva lähteä jonkun läheisen ihmisen kanssa ja muistella myöhemmin reissua yhdessä. Valitettavasti lähipiiristäni vaan ei oikein löydy extreme- tai omatoimimatkailijoita, joten luultavasti tulen tämänkin reissun tekemään joskus yksin.

Kuvahaun tulos haulle machu picchu

salkantaytrek.org

2. TAPAHTUMA: Trans-Siperian junamatka
Ei mikään tapahtuma paikkana, vaan tapahtumana. Olen katsellut kaiholla Ville Haapasalon Venäjä-ohjelmia ja haikaillut tekeväni joskus läpikulkumatkan mm. Siperiaan. Parin viikon junamatka Suomesta halki laajan Venäjän, viimeisen kohteen siintäessä Japaninmerellä; siinä ajassa ehtisi nähdä maisemia kyllikseen ja tutustua varmasti ainakin pintapuolisesti venäläiseen mentaliteettiin ja ruokiin. Siperian erämaiden loputtomuus ja koruttomuus kiehtoo, tunnen myös jonkinlaista kaukokaipuuta noille alueille.
Teetin joskus geenitestin, minkä myötä olen syöttänyt DNA raakadatan erilaisiin tietokantoihin (feikkinimellä, koska en halua DNA:tani kaiken maailman palveluihin). Selvisi, että geeniperimästäni noin 90% oli pohjoiseurooppalaista ja balttia (yllätys), mutta hieman alle 10% genomista oli yhtäläistä ”Siberian & AmerIndian” -jaottelun kanssa, sekä aivan minimaalinen osa Venäjällä asuvan, turkkilaisiin kansoihin kuuluvan baškiiriryhmän kanssa. Tarkemmin katseltuna tuossa yhdeksässä prosentissa yhtäläisyyttä löytyi Siperian alueen nganasan-, koryak- ja mansi-heimoihin, pieni prosentti viittasi eskimoihin ja aleuteihin, ja kaksi prosenttia Etelä-Amerikan karitiana-, surui- ja quechua-kansoihin. Ehkäpä tuosta juontuu myös kaukokaipuuni Peruun ja Etelä-Amerikan intiaaniseuduille..

Aiheeseen liittyvä kuva

siberianlegend.com

3. KOTIMAAN KOHDE: Lappi
Olen monesti miettinyt, miten olen reissannut maapallon toiselle puolelle, mutta en silti ole koskaan saanut aikaiseksi käytyä Lapissa. Haluaisin tehdä muutaman päivän vaelluksen johonkin lukuisista kansallispuistoista tai erämaista. Lapin ruska olisi taatusti näkemisen arvoinen luontohetki. Toisaalta räkkäaikaan vaeltaminen olisi jokseenkin epämiellyttävää, ellei sitten uisi parin tunnin välein OFFissa. Inarissa olisi kiva käydä saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa ja luontokeskus Siidassa.

Kuvahaun tulos haulle lappi

panunmatkat.com

4. KAUPUNKI: Sintra, Portugali
Kuinka kaunis voikaan joku paikka olla! Satumaisten metsien siimeksessä kohoavia torneja, unohtuneita kivirakennelmia, luonnon vesiaiheita, aarniometsää. Sintran matkoja olen katsellut useammankin kerran, en pelkästään kauniiden maisemien vaan myös aktiviteettien takia. Kaupungista lähtee useita maastopyöräreittejä, joista pisimmät kulkevat ikivanhojen metsien läpi Atlantin jykeville kalliorannoille.
Portugalin toinen unelmakohde olisi Azorit ja niiden vehreä luonto.

Kuvahaun tulos haulle sintra

tours.com.pt

5. MAA: Afganistan
En täyttänyt tätä listaa järjestyksessä, joten maavalinta jäi viimeiseksi. Yllättävän hankala on enää noiden muiden kohteiden lisäksi nimetä mitään yksittäistä maata, mihin ehdottomasti haluaisin tai mihin olisi jotenkin syvällisempi kaipuu. Voisin nimetä tähän kohteita, missä haluaisin muuten vain käydä, kuten Montenegro, Kroatia, Albania, Japani, Tasmania, Madagaskar, Turkin Kappadokia tai Brasilia.
Valitsen tähän kuitenkin Afganistanin, sillä vaikka listalta löytyy myös muita Keski-Aasian maita, tunnen silti erilaista vetoa tuohon sodan runtelemaan karuun, mutta kauniiseen sisämaahan. Ehkä suurin syy, miksi haluaisin käydä Afganistanissa, löytyy lukemistani kirjoista. Etenkin Khaled Hosseinin rikkaasti kirjoitetut kertomukset ovat onnistuneet maalaamaan mielikuviini ikiaikaisia kaupunkeja kuten Herat ja Gandahara, yksinäisiä vuoristoja, loputtomia erämaita. Haluaisin nähdä nämä paikat omin silmin ja vertailla niitä mieleni maisemiin. Myös Bamiyanin alue kiinnostaa, vaikkei kallisarvoisista buddha-patsaista oikein mitään enää jäljellä olekaan.

Kuvahaun tulos haulle afghanistan nature

afghanlogisticstours.com

6. SAARI: Islanti
Islannin jylhä ja aava luonto jaksaa kiehtoa. Olisi upeaa päästä kuljeskelemaan jäätiköillä ja aroilla, nähdä mannerlaattojen liikkumisesta aiheutuneita syviä railoja, hengittää raitista meri-ilmaa, ihastella vesiputouksia ja maasta nousevaa höyryä kuumien lähteiden alueella. En tiedä miksi ei ole koskaan tullut lähdettyä Islantiin, vaikkei se nyt niin kaukana edes olisi. No, ehkä joku päivä.
Toinen mainitsemisen arvoinen saarikohde on Uusi-Seelanti, minne taas ei noin vain lähdetäkään.

Kuvahaun tulos haulle islanti

DieterMeyrl / Getty Images

7. EXTREME: Central Asia Budget Overland Tour
36 päivää, viisi maata, matka erikoisrekalla läpi Keski-Aasian erämaiden ja vuoristoseutujen. Olen jo pidemmän aikaa halunnut Uzbekistaniin, Kazakstaniin ja muualle Keski-Aasiaan. Muistan elävästi hyvin varhaisesta lapsuudestani piirretyn lastenohjelman nimeltä ”Samarkandin aarre”. Lukuisista yrityksistä huolimatta en ole koskaan onnistunut löytämään mitään infoa tuosta ohjelmasta. Muistan kuitenkin selkeästi piirustustyylin ja sadussa esiintyneen hahmon. Tuosta jäi jonkinlainen mystinen veto Samarkandia kohtaan 😀
Mutta koska minulla ei Mongolian lisäksi ole minkäänlaista kokemusta tuon seudun matkailusta, olisi varmaan viisainta lähteä valmiille kiertomatkalle. Ja mikäs sen extremempää, kuin tehdä reissu järeällä näköalarekalla ja nukkua yönsä tähtitaivaan alla avaralla aavikolla. Hinta ei sinänsä edes ole kovin paha, päälle 2200€ plus tietenkin lennot, mikä on suht edullinen kun vertaa moneen muuhun valmiiseen kiertomatkaan. Yhdistäisin tuohon reissuun varmaan vierailun Iranissa, missä myös olen halunnut käydä. Paluumatkan voisi taittaa Kazakstanista Venäjän kautta junalla koto-Suomeen.

tourradar.com

8. MAJOITUSMUOTO: Teltta aavikolla
Kuten edellisestä kohteestakin ilmeni, olisi mahtavaa yöpyä keskellä ei mitään, tuntea olonsa täydellisen vapaaksi yllä kaartuvan loputtoman avaruuden alla. Keski-Aasian lisäksi tähän soveltuvia paikkoja, joissa haluaisin ehdottomasti käydä ja yöni viettää, olisi ainakin Atacaman aavikko Chilessä ja Jordanian Wadi Rum, maailman kauneimmaksi kutsuttu aavikko.

Kuvahaun tulos haulle tent wadi rum

discoverycircletours.com

9. LUONNONKOHDE: Serengetin kansallispuisto, Tansania
Tansania.. pala Afrikkaa, joka luo mielikuvat lapsuuteni villieläimistä. Moni 80-luvulla elinvoimissaan olleista tutuista eläinlajeista elää tätä nykyä ahdingossa, vaarantuneena tai jopa uhanalaisena. Vaikka minulla onkin hieman kaksijakoiset mietteet järjestetyistä villieläinten bongausretkistä, luultavasti Tansaniasta löytyisi joku retkifirma, joka pystyy järjestämään eettisiä retkiä seeprojen, gasellien ja puhveleiden laidunmaille. Tansaniassa ollessa olisi ehdottomasti kiivettävä myös Kilimanjaro-vuorelle!

Anna Estes / Penn State

10. RUOKA JA JUOMA: Herkuttelumatkalle Koreaan
Olen tutustunut korealaiseen ruokaan pohjoiskorealaisten versiona, ja uskonkin, että se on säilynyt paljon autenttisempana, kuin Etelä-Korean versiot, joihin lienee sekoittunut osittain myös länsimaisia vaikutteita. Olen saanut nauttia kimchiä, ttok-riisikakkuja, friteerattuja yachae-vihanneksia, mandu-nyyttejä, saniaista, lasinuudeleita ja muita herkullisesti maustettuja erikoisuuksia sekä Pohjois-Korean suurlähetystössä että Mongoliassa, missä saimme kutsun pohjoiskorealaiseen ravintolaan. Suomi-Korean-seuran tapahtumissa olen myös päässyt valmistamaan korealaisia ruokia pohjoiskorealaisen naisen opissa. Olisikin mainiota päästä joskus paikan päälle Koreaan tutustumaan tuon maailmankolkan kulinaarisiin ihmeisiin. Minut on kyllä muutamaan otteeseen kutsuttu Pohjois-Koreaan kyseisen valtion toimesta, mutta en ole rohjennut lähteä yksin matkaan. Ehkäpä vielä jossain vaiheessa aukeaa tilaisuus, ja sopiva matkakumppani lähtisi mukaan tueksi ja käytännön oppaaksi.

Kuvan mahdollinen sisältö: pöytä ja ruoka

Banketti pohjoiskorealaisessa ravintolassa Mongolian Ulan Batorissa.

Nyt kun katsoin tuon listan läpi, huomasin, että suurin osa kohteista kietotuu jollain tapaa vuoristojen ja erämaiden syleilyyn. En ole mitenkään erityisen kiinnostunut kaupunkilomista enkä varsinkaan mistään chillailu-lomista aurinkorannoilla. Kaukokaipuuni tyydyttyy parhaiten, kun pääsen pois ihmisten keskeltä, katselemaan vuoria, merta tai avaran maan loputonta aukeutta. Allaolevia maisemia olen matkoillani syvään huokaillen ihaillut. Kuvia katsellessa herää uskomaton kiitollisuus siitä, että olen päässyt niin moneen kauniiseen paikkaan, kokemaan jotain tavallisuudesta poikkeavaa, ja niitä muistoja vaalimalla jaksaa taas seuraavaan reissuun asti.

Kuvan mahdollinen sisältö: ulkoilma, vesi ja luonto

Kanadan koskematon erämaa.

Mongolian kauniit arot ja vuorijonot.

Aava Egeanmeri.

Kuvan mahdollinen sisältö: pilvi, taivas, vuori, kasvi, ulkoilma ja luonto

Vehreyttä Ranskan Alppien siimeksessä.

Silminkantamattomiin jatkuva viidakko Guatemalassa.

Ei ristin sielua Karibianmerellä.

Etelä-Meksikon vuoristoa.

Kuvan kuvausta ei ole saatavilla.

Yksinäistä patikointia Espanjassa.

Ps. Kansikuvassa vanha kirppislöytö, aivan ihastuttava peltinen karttapallo, jossa on vielä vanhan maailman rajat. Esimerkiksi Kazakstania naapurimaineen ei ole kuvattuna, vaan kaikki on yhtä suurta Neuvostoliittoa, Myanmar on Burma, eikä Korean niemimaatakaan vielä ole jaettu. Yksi parhaimmista kirpputorin aarteista, mitä on vastaan tullut 🙂