Kertoessani ottavani koirani mukaan vaihtoon sain vastaukseksi usein epäileviä kommentteja siitä, olisikohan tuo nyt järkevää saati kannattavaa. Itse en missään vaiheessa suunnitellut koiran jättämistä jälkeen, joten kysymys oli enemmänkin siitä, millaisia järjestelyjä tämä vaatisi onnistuakseen.
Omassa päässäni ajatusketju meni heti alusta suunnilleen näin: 1. Minulla on koira ja 2. Minä haluan vaihtoon. Kummatkin näistä olivat tosiasioita, jotka tulisi onnistuneesti yhdistää. Kun oman koiran kanssa yhteiseloa ja kokemuksia oli kertynyt 8 vuotta tuntui Iineksen jättäminen jälkeen mahdottomalta ajatukselta. Ja toiseksi, mihinköhän olisin koirani edes jättänyt?
Yhdessä rannalla
Kohdemaan valinta
Valitessani vaihtokohdettani punnitsin paikkoja myös koiran kannalta. Päätin suosiolla jättää pois Australian ja Yhdysvallat pitkien matkojen ja hankalien tuonti sääntöjen takia. Hain lopulta Britteihin sekä Alankomaihin ensisijaisesti kiinnostavien ohjelmien takia, mutta myös siksi, että molemmissa paikoissa koiran kanssa eläminen olisi helpohkoa ja matkat sinne järkeviä.
Asunnon hankinta
Asunnon löytäminen kohteesta koiran kanssa oli kohta, josta olin etukäteen eniten huolissani. Helsingissä on ollut haastavaa löytää asuntoa ja mietin mitenköhän tämä onnistuisi ulkomaalaisena vaihtarina koiran kanssa. Yliopiston omat majoitukset olivat koiran kanssa heti poissuljettu vaihtoehto, joten aloin suoraan etsimään kämppää vapailta markkinoilta ja kimppakämpistä.
Matkustin Brightoniin jo ennen koulun alkua etsimään asuntoa ilman koiraa. Kerroin asunnonhaku ilmoituksessani selkeästi koirasta ja panostin paljon esittelytekstiimme. Kävin lopulta katsomassa viittä eri huonetta, joista yksi oli täysin epäsopiva ja joista kahta lopulta tarjottiin minulla ja pääsin valitsemaan kahdesta loistavasta vaihtoehdosta. Itse koin, että asunto löytyi aika kivuttomasti vaikka sitä olin kovasti etukäteen stressannut.
Asumisen hinta oli myös melkolailla sama kuin kampuksella asuvilla, joten siinäkään suhteessa en koiran kanssa muuttaessani hävinnyt mitään. Tietysti pois kampukselta asuminen tarkoitti sitä, ettei tullut luonnollisesti käytävässä kutsutuksi bileisiin tai käymään vaan vaivaa ihmisten näkemiseksi täytyi nähdä enemmän.
Tammikuu oli sisälläkin viileä ja aamuisin ei kiinnostanut lenkkeily
Vaihto koiran kanssa oli positiivinen kokemus
Koiran kanssa vaihdossa olo oli ainakin itselleni erittäin positiivinen kokemus ja suurin osa huolista, joita itselläni aluksi oli olivat turhia. Koti myös tuntui heti kodilta, kun koiran kynsien rapina kuului lattiaa vasten ja iltaisin tuttu tuhina ja kuorsaus kuului vierestä. Opiskelukin sujui paremmin, kun koira makoili jaloissa ja tutut rutiinit pysyivät hyvin samoina kuin kotimaassakin.
Liikuin koiran kanssa paljon ja Briteissä pystyi koiran ottamaan mukaan lähes minne vain. Iines oli meillä mukana rannalla, pubeissa visailemassa ja syömässä. Lähipubissa Iines olikin henkilökunnan suosikki ja aina kun menimme paikalle löytyi koiralle herkkuja sen verran paljon, että piti varmistaa ettei koira tule takaisin 10 kg isompana. Koiran kanssa myös tuli lähdettyä liikkeelle ja kierreltyä lähialueita päivittäisillä lenkeillä varmaan enemmän kuin yksinään olisi tullut tehtyä.
Koiralle hoitajan löytäminen onnistui myös kätevästi, sillä omassa lähipiirissä oli kaksi innokasta ystävää valmiina auttamaan. Viikonloppu käynti Suomessa onnistui hyvin, kun koiran pystyi jättämään hoitoon ja pidempinä päiväreissuina ottivat toiset ystäväni Iineksen heille. Nämä päivät olivat olleet hauskoja myös hoitajille ja Iines oli viety muun muassa kahvilaan ja rapsutuksia oli sadellut reippaasti.
Koiran kanssa vaihtoon lähtö vaatii toki hieman enemmän suunnittelua ja matka Britteihin oli haastavampi koiran kanssa kuin se olisi ollut yksin lähtiessä. (Täällä matkakuvaus meidän 4 päivän muutosta). Rahaa myös toki menee enemmän koiran kanssa, sillä rokotukset, passit ja terveystarkastukset pitää tehdä myös koiralle ja kohteessa mahdollisesti käydä tarvittaessa eläinlääkärillä. Muita asioita, jotka eroaisivat normaalista arjesta kotimaassa koiran kanssa en pahemmin keksi ja hieman aikaa käyttämällä suunnitteluun ja asioista selvää ottamiseen voi varmasti taklata haasteita jo etukäteen.
Omalla pihalla nauttimassa auringosta
Vaihdossa koiran kanssa oleminen oli siis itselleni todella kannustava kokemus. Se myös vahvisti ajatustani siitä, että monia asioita voi tehdä myös koiranomistajana kunhan käyttää muutaman ylimääräisen hetken suunnitteluun.
Oletko reissannut koiran kanssa ulkomailla tai muuttanut koira mukana toiseen maahan?
