Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kapkaupunki – historian muovaama nykyisyys

Kapkaupunki esittäytyy mediassa pitkälti vastakohtien kautta. Matkailuun keskittyvissä jutuissa hehkutetaan upeaa luontoa sekä hienoja kokemuksia samalla kun media keskittyy slummialueiden jengiväkivaltaan. Vastakohdat ovat nähtävissä kaupungin jokapäiväisessä elämässä, mikäli molemmat puolet haluaa nähdä, mutta mukaan mahtuu myös paljon enemmän harmaan sävyjä kuin nämä yleiset narratiivit antavat ymmärtää. Paikasta löytyy kuin löytyykin henkeä salpaavia luontokohteita ja luksusta helikopteriajeluista viiden tähden ravintoloihin. Samalla suurin osa kaupungin väestöstä asuu kaukana keskustasta townshipalueilla slummissa saapuen päivittäin töihin taksifirmoihin ja siivoamaan, jos ovat saaneet työn keskustasta ja sinne on mahdollista liikkua.  

Tämä artikkeli aloittaa Kapkaupunkiin keskittyvän postaus-sarjan, jossa esittelen Kapkaupunkia omien kokemusteni kautta kuitenkin matkailuun keskittyen. Ensimmäinen postauksessa tutustutaan lyhyesti Kapkaupungin lähihistoriaan ja sen vaikutuksiin kaupungin nykymenoon. 

Kapkaupungin keskusta

Kapkaupungin keskusta-aluetta

Apartheid historia kertoo tarinaa laillistetusta sorrosta

Apartheid politiikan eli rotuerottelupolitiikan juuret juontavat kolonialismiin ja pitkälle historiaan, vaikka varsinaisesta apartheid politiikasta puhuttaessa tarkoitetaan 1940-luvulla alkanutta ajanjaksoa. Rotuerottelupolitiikan tähtäimenä oli erotella värilliset ja mustat valkoisesta väestöryhmästä turvaten valkoisten työläisten edut muita ryhmiä sortamalla. 

40-luvulla seka-avioliitot kiellettiin ja pian säädettiin myös moraalittomuuslaki, jolloin sukupuolisuhteet valkoisten ja ei-valkoisten välillä olivat laitonta toimintaan. Jokaisen tuli myös kantaa mukanaan henkilökorttia, joka osoitti muun muassa henkilön etnisen ryhmän, josta voitiin tarkistaa oikeus oleskella tietyillä alueilla. “White only” -kyltit rannoilla, busseissa ja kouluissa muistuttivat kaupunkilaisia siitä, yhteiskunnan palvelut olivat tarkoitettu tietylle väestöryhmälle.

Politiikan pidemmän tähtäimen tavoitteena oli ajaa segregaatiota eteenpäin niin, että valkoisten ja muiden ryhmien alueet ovat selkeästi erotettu toisistaan. Hallitus alkoikin siirtää mustaa väestöryhmää kauas kaupungin keskustasta heille varaamalleen alueille ja miljoonat ihmiset menettivät näissä pakkosiirroissa kotinsa.

70-luvulla omille alueilleen siirretyille väestöryhmille osoitettiin yhä selkeämmin heidän paikkansa tämän ajan yhteiskunnassa eväämällä heiltä kansalaisuus. Arviolta 8 miljoonaa ihmistä menetti kansalaisuutensa.

1990-luvulla painostuksen alla apartheid järjestelmä purettiin ja valkoinen vähemmistövalta vaihtui demokratiaksi. 

Historian tapahtumat kaupungin kehityksen esteenä

Maan nykyistä politiikkaa voidaan pitää jossain määrin hyvin liberaalina ja politiikan keskiössä on eriarvoisuuden poistaminen monilla asetuksilla ja lailla, jotka pyrkivät suojelemaan heikommassa asemassa olevia.

Käytännössä apartheidin eriarvoistavia vaikutuksia ei ole kuitenkaan onnistuttu poistamaan ja kaupunki on yhä erittäin jakautunut apartheidin aikaisten jakolinjojen mukaisesti erityisesti taloudellisesti. Köyhyys ja työttömyys ovat haasteita, jotka ovat pääosin ongelma mustan väestöryhmän keskuudessa. Väestöryhmien erot näkyvät myös palkoissa, sillä valkoinen väestöryhmä tienaa kolminkertaisesti enemmän mustaan väestöryhmään verrattuna. 

Apartheidin aikana asuinalueet rakennettiin niin, että poistuminen omalta alueelta on mahdollisimman hankalaa ja eri väestöryhmät pysyisivät omalla alueellaan. Alueet onkin erotettu toisistaan jokien, moottoriteiden ja eri asutusalueiden avulla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että liikkuminen eri alueiden välillä on yhä haastavaa ja paikoin mahdotonta. 

Moottoritie erottaa asuinalueen muista

Parempi elämä on nykyään monelle teoreettisesti mahdollista, mutta todelliset mahdollisuudet amerikkalaiseen unelmaan ovat monelle juuri sitä – unelmia. Vakio taksikuskimme, useamman lapsen äiti, kertoi meille halustaan tarjota lapsilleen parempi tulevaisuus. Työ taksikuskina ja mahdollisuus jättää lapset hoitoon työpäivien ajaksi mahdollisti rahan keräämisen ja myöhemmin muuton pois slummista keskusta-alueelle. Keskusta-alueella asuminen tarjoaa lapsille paremmat mahdollisuudet hakeutua työelämään ja pysyä poissa slummialueiden ongelmista.

Tässäkin tarinassa on kuitenkin monta onnenpotkua, kuten virallisen työpaikan saaminen, sekä mahdollisuus liikkua pitkät työmatkat turvallisesti sekä paikka, johon jättää lapset työvuorojen ajaksi. Monelle township-alueella asuvalle työpaikka virallisella sektorilla on käytännössä kaukainen ajatus ja konkreettiset mahdollisuudet tämän unelman toteuttamiseen huonot. Lapsia voi olla vaikea jättää työpäivän ajaksi, jollei turvallista hoitopaikkaa löydä läheisistä aikuisista. Myös kulkeminen työpaikalle voi olla aikaavievää ja käytännössä turvattomuuden takia mahdotonta, jollei satu omistaan omaa autoa. Todennäköisesti tästä syystä jengi-elämä ja sen tarjoamat mahdollisuudet voivat tuntua houkuttelevilta.

Vesikriisi marginalisaation kuvaajana

Konkreettisimmin eron näkee päivittäisessä elämässä alueellisena segragaationa. Keskusta-alueella asuu pääsääntöisesti rikasta valkoista väestöä ja suurin osa mustasta väestöstä asuu köyhillä alueilla kaukana kaupungin ulkopuolella. Musta väestö asuu siis pääsääntöisesti alueilla, joihin väestöä siirrettiin apartheidin aikana. Näiden alueiden palvelutaso on myös huomattavasti heikompi kuin keskustan, ja monet asuvat epävirallisissa hökkeleissä ilman juoksevaa vettä tai wc-tiloja. Kaupunki pyrkii parantamaan palveluinfrastruktuuriaan ja juoksevan veden hanoja on sijoitettu syrjemmällä sijaitseviin yhteisöihin keskimäärin niin, että asutuksesta pitäisi päästä käsiksi juoksevaan veteen 200 metrin säteellä. Ero keskustan hulppeaan elämäntyyliin on silti käsinkosketeltava. 

Keittiöön on tuotu vettä juomista ja ruoanlaittoa varten

Kaupunki on myös pitkään kärsinyt vesikriisistä ja vuonna 2018 haaste kulminoitui, kun vesi uhattiin katkaista suurelta osalta kaupunkia “Day Zerona” eli päivänä, jona vesi loppuisi kokonaan. Vedenkäytössä on myös suuria eroja alueittain. Vauraalla Rondebochin alueella vettä kuluu noin 1900 litraa päivässä kun taas Langan “slummialueella” vettä käytetään noin 500 litraa päivässä. Vasta vesikriisin huomattava paheneminen toi vauraille alueille rajoituksia vedenkäytössä ja esimerkiksi uima-altaiden täyttäminen kunnallisella vedellä kiellettiin. Rahalla kuitenkin saa ja uima-altaat ja viheriöt hoidetaan muista provinsseista tuotavilla vesikuljetuksilla tai omalla luvanvaraisella pohjavesikaivolla. Hanaveteen on tullut myös rajoituksia ja vesikriisin aikaan hanavettä sai käyttää 50 litraa päivässä. Saman verran suomalainen käyttää päivässä wc:n huuhteluun.

Matkailijana Kapkaupungissa

Matkailu on Kapkaupungissa tärkeä elinkeino, joka työllistää satoja tuhansia ihmisiä ja voi tarjota elintärkeitä työmahdollisuuksia. Toisaalta vastuullinen matkailu kohteessa vaatii matkailijalta perehtymistä kaupungin tilanteeseen ja ymmärrystä omista valinnoista. 

Kapkaupunki on paikka, jossa matkailija voi nauttia luonnosta, hyvästä ruoasta ja elämyksistä ja suosittelenkin kohdetta lämpimästi kaikille. Samalla kaupunki voi myös tarjota meille ymmärrystä siitä, miten pitkät ja hirveät vaikutukset rakenteellisella väkivallalla ja sorrolla voi olla. Toivon, että kaupungin historiaan ja nykyisiin haasteisiin tutustuminen edes pintapuolisesti auttaa näkemään ongelmien synnyn taustaa ja ymmärtämään niitä ihmisiä, joita matkallaan tapaa. Ymmärryksen ja tiedon lisääntyminen on myös tärkeää, jotta voimme yhdessä varmistaa, ettemme toista menneisyyden vääryyksiä. 

 

Lähteet:

Rodina, L. (2016). Water services, lived citizenship, and notions of the state in marginalised urban spaces: The case of khayelitsha, cape town, south africa.

News24

Cape Town Magazine

Businesstech

Miten matkailu muuttaa ihmistä?

Matkustamisen sanotaan muuttavan ihmistä ja tekevän kodista vieraan paikan, josta täytyy suunnata hetken levähtämisen jälkeen kohti uusia seikkailuja. Olen huomannut tämän myös omalla kohdallani ja jokainen matka on tuntunut muuttaneen minua. Ei niin, että olisin muuttunut perusteellisesti ihmisenä vaan ehkä ennemminkin laajentunut uusiin ulottuvuuksiin kaiken koetun jälkeen. Viime aikoina olen pohtinut paljon sitä, miksi näin on ja miten matkailu oikein muuttaakaan ihmistä. 

Frame of reference

COUNTABLE NOUN
A frame of reference is a particular set of beliefs or ideas on which you base your judgment of things.
We know we’re dealing with someone with a different frame of reference.

Collins dictionary

Maailma muovataan yhdessä muiden kanssa

Tiettyjen tutkimuksellisten viitekehysten kuten sosiaalisen konstruktionismin mukaan maailmamme muovautuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Omat sisäiset ajatuksemme syntyvät ja muuttuvat tarkastellessamme elinpiirimme muita ihmisiä sekä kulttuurisia tuotteita. Luomme siis tietynlaisia viitekehyksiä elämästä, jotka päivittyvät jatkuvasti. Matkustelun kautta maailmaamme muovaavat laajemmat piirit ihmisiä ja kulttuurisia tuotteita ja maailmamme voi muovautua lopulta hyvin erilaiseksi kuin niillä ihmisillä, jotka ovat viettäneet aikansa pääsääntöisesti samassa kulttuurisessa ympäristössä.

Luomiemme viitekehysten pohjalta luomme itsellemme myös vertailukohtia siitä, millaista meidän elämämme voisi olla. Vertailemisen muihin on kuitenkin todettu tutkimuksissa vähentävän ihmisten onnellisuutta. Erityisesti tästä on puhuttu sosiaalisen median kontekstissa, sillä somessa saa helposti kuvan, että kaikilla muilla asiat ovat paljon paremmin. Tietyllä tavalla sanonta “kenellä onni on, se onnen kätkeköön” on jossain määrin auttanut ihmisiä luomaan realistisempaa kuvaa muiden elämästä. Samalla myös sosiaalinen media on avannut mahdollisuuksien maailman, jossa voit vertailla elämääsi kenen tahansa kanssa, myös niiden, jotka ovat täysin erilaisessa sosioekonomisessa asemassa.

Koen, että perinteinen suomalainen viitekehys tavoiteltavalle elämälle on ollut naimisiinmeno, lapset ja omakotitalo. Valinnan mahdollisuuksista huolimatta tämä tuntuu yhä olevan tietynlainen hyvin vahva oletus siitä, miten täytyisi toimia. Samalla meillä on tarjolla erilaisia vaihtoehtoisia malleja, jotka aiheuttavat ristiriitaa vallitsevan mallin kanssa. Toisaalta myös nämä vaihtoehtoiset mallit ovat usein länsimaalaisia näkemyksiä siitä, millaista elämä voisi olla ja mitä voisi tehdä. Diginomadina paikkojen kiertely tai joogaopettajaksi siirtyminen eivät nekään ole monelle realistisia vaihtoehtoja. Samalla täysin erilaisista maailmankatsomuksista nousevat vertailukohdat puuttuvat täysin, vaikka globalisaation aikana meillä olisi entistä parempi mahdollisuus tutustua erilaisiin maailmankatsomuksiin. Helposti myös sosiaalisen median sisällöt uudelleentuottavat kapitalistista ja länsimaalaista käsitystä siitä, millaista on tavoiteltava elämä.

Matkailu laajentaa omaa maailmaa

Matkailun kautta olen nähnyt todella monia tapoja elää ja ymmärtänyt paremmin omaan erittäin etuoikeutettua asemaani. Toisinsanoen reissaaminen on siis tuonut tarjolle useampia viitekehyksiä, joista valita, ja joita käyn yleensä lävitse pohtiessani eri tilanteita. Samalla myös nopeiden tulkintojen tilalle on tullut enemmän vaihtoehtoja ja asioita pystyy katsomaan helpommin toisen näkökulmasta.

Lux Helsingin teos

Eräänä iltana sängyssä maatessani harmittelin pieniä vastoinkäymisiä, opiskelijabudjettia ja kiirettä. Mietin miten “kaikki muut” voivat käydä ravintolassa, ostaa take awayta halutessaan tai reissata ilman huolta budjetista. Hetken surkuttelun jälkeen mieleen nousi kuitenkin toinen ääni. Tuo ääni muistutti siitä, miten makaan parhaillaan puhtaissa lakanoissa, lämpimässä omassa kodissani, ruokaa löytyy pöydästä ja saan opiskella minua kiinnostavaa alaa yhteiskunnan tukemana. Asioita, jotka kuulostavat monelle muulle ihmiselle lähinnä hauskalta vitsiltä. Viitekehyksen vaihto siis auttoi näkemään asiat eri näkökulmasta ja olemaan kiitollinen ja onnellisempi siitä, mitä jo on. 

Samalla koen, että erilaisten vaihtoehtoisten vertailukohtien omaaminen voi jossain määrin vieraannuttaa, kun aikaa pitäisi viettää kotona. Olisi huomattavasti helpompaa menestyä ensisijaisessa viitekehyksessä, kuin haastaa päivittäisillä valinnoilla ja toimilla joitain vallitsevia oletuksia siitä, millaista elämän tulisi olla. Jollain tavalla hetkittäin tuntuu, että olisi tippunut eri viitekehysten väliin. Todellisuudessa nämä tuskin ovat kuitenkaan näin tarkkarajaisia vaan sulautuvat ja hioutuvat yhteen.

Vaikka erilaisten näkökulmien, maailmankuvien ja vertailukohtien omaksuminen matkustelun kautta voi joskus aiheuttaa haasteita ja stressiä arjessa en vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta. Olen onnellisempi pienistä asioista, pystyn suhtautumaan muihin ymmärtäväisemmin ja olen entistä uteliaampi oppimaan uutta. 

Miten matkailu on muuttanut sinua vai muuttaako se todellisuudessa mitään?

Huom. En ole sosiologi tai tutki näitä asioita, vaan artikkelin ajatukset ovat omaa pohdintaani ja mutuiluani.

Suomilempparit – minne matkustaa kotimaassa?

Itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa aloin miettiä omia lempparipaikkojani kotimaassa. Oma kotimaanmatkailuni painottuu eniten lähimatkailuun eli lyhyisiin päivän tai viikonlopun mittaisiin reissuihin lähiseudulle. Lappi on vielä lähes kokonaan kokematta yhtä Levillä vietettyä kesälomapätkää lukuun ottamatta ja se olisi ehdottomasti yksi kohde, jonne haluaisin tulevaisuudessa lähteä talvella!

Lähimatkailua Etelä-Suomessa

Tampere

Yksi omia lempikaupunkejani Suomessa on Tampere. Kaupungin läpi virtaava Tammerkoski ja sen varrella ovat tehdasrakennukset luovat Tampereen tunnelmaa.

Omat lempparini:

Tallipiha: Tunnelmallinen tallipiha on oiva paikka tutustua historiaan kevyellä otteella puoteihin tutustumisen ja kahvilaan istahtamisen ohella. Oma lempparini on Tallipihan suklaapuoti, josta yleensä nappaan muutaman herkun mukaan.

Finlaysonin alue: Finlaysonin myymälä, jossa usein hyviä tarjouksia. Useita ravintoloita ja Vapriikin museokeskittymä, jossa esimerkiksi mielenkiintoinen vakoilumuseo.

Muumimuseo: Maailman ainoa Muumimuseo. Jokaisen Muumi-fanin pakollinen käyntikohde.

Pyynikki/Pispala: Ihana paikka kävelylle ja kauniiden talojen ihastelulle. Pyynikin näkötornin munkkikahvilassa tarjolla myös gluteenittomia munkkeja! Pakko käydä haukkaamassa nämä.

Särkänniemi: Jos ei mene kesällä Lintsille tai PowerParkiin niin sitten menee Särkikseen.

Helsinki

Nykyinen kotikaupunkini Helsinki tarjoaa monenlaista tekemistä matkailijalle.

Allas Sea Pool

Omat lempparini:

Suomenlinna: Lyhyen lauttamatkan päässä sijaitseva Suomenlinna on täydellinen paikka nauttia meren läheisyydestä.

Allas Sea Pool ja Clarion Jätkäsaari: Hyviä paikkoja istua alas ja katsella Helsingin menoa.

Oodi: Ilmaisista kohteista uusi keskuskirjasto Oodi kannattaa käydä tsekkaamassa ainakin kerran. Instagrammattava kohde.

Museot: Amos Rex, Kiasma, Kansallismuseo… Helsingin museotarjonta ja näyttelyt kannattaa tarkastaa kaupunkiin suunnatessa, sillä yleensä jossakin museossa on menossa mielenkiintoinen näyttely.

Yliopiston keskustakampus: Helsingin yliopiston keskustakampuksella kiertely sopii myös matkailijalle. Vanhat rakennukset ja arkistot tuomiokirkon ympärillä tarjoavat katseltavaa myös ulkoa päin. Kaisa-kirjastoon voi pistäytyä ihastelemaan aulaa ja Tiedekulmassa käydä tuoksuttelemassa puurakenteiden tuoksua ja mahdollisesti seurata mielenkiintoisia tapahtumia.

Kasvitieteellinen puutarha: Pakoa arkitodellisuudesta erilaisten kasvien ympärille.

Surf House Helsinki/Tripla: Tripla paikkana ahdistaa, mutta Surf House Helsingissä voi nauttia +27 asteesta ympäri vuoden ja sisäsurffata. Pikaloma rannalle edullisesti.

Nuuksio

Nuuksion kansallispuistoon pääsee kätevästi Helsingistä myös julkisilla kulkuvälineillä ja rakastan lähteä sinne kävelylle puiden keskelle. Sopivia reittejä löytyy kaikille ja Suomen luontokeskus Haltiassa voi tutustua luontonäyttelyihin.

Nuuksio illalla

Nuuksio illalla

Porvoo

Kauniita vanhoja taloja ja ihania putiikkeja. Käyntini Porvoossa koostuu useimmiten kiertelystä, syömisestä ja kahvittelusta. J.L. Runebergin kotimuseo on käymisen arvoinen paikka.

Tuusulanjärvi

Suomen kulttuurihistorian juuret ovat nähtävillä Tuusulanjärvellä. Museotarjonnasta omat lempparini ovat olleet Halosenniemi ja Lottamuseo.

Maailma, jota ei ollut – kiehtova Kansallismuseon näyttely

Mikäli voin reissulla valita yhden museon, löytää minut todennäköisimmin arkeologiaan liittyvästä museosta tuijottelemasta vanhoja esineitä. Mysteeriys ja tarinat siitä, millaista elämä on ollut tuhansia vuosia sitten ovat aina kiehtoneet ja joskus nuorempana Indiana Jonesia katsellessa olin varma, että tuleva ammattini olisi aarteenmetsästäjä. Kahdesti ei siis tarvinnut käskeä, kun kysyttiin seuraksi tätä näyttelyä katsomaan.

Näyttelyssä on esillä yli 200 esinettä, joiden kautta pääsee tutustumaan muinaisiin Väli- ja Etelä-Amerikan kulttuureihin. Omat lempparini olivat jaguaaripatsaat, mutta näyttelystä löytyi paljon ihailtavaa. Pienet yksityiskohtaiset korut laittoivat miettimään, mitä kaikkea onkaan osattu jo tuolloin tehdä, sekä muistuttivat siitä, että nenäkorut ovat olleet muodissa jo huomattavan aikaa.

Seinän laajuinen video, jossa pääsit katsomaan kaupunkia rakennuksen huipulta, jotenkin vetosi itseeni vanhojen esineiden keskellä ja mietin, millaistakohan on normaalin kansalaisen elämä mahtanut olla. Muistan elävästi joskus lukeneeni Aku Ankasta tarinan, joka sijoittui tähän aikaan ja ankanpojat pelasivat ajalle tyypillistä pallopeliä. Tietoa Aku Ankassa mainitusta pallopelistä eli tlachtli:sta oli tarjolla näyttelyssä. Pelin jälkeen saatettiin saunoa yhdessä, joten näyttää valitettavasti siltä, että suomalaiset eivät ehkä voikaan kertoa saunan olevan suomalainen keksintö.

Näyttely on mielenkiintoisesti rakennettu ja sisältää paljon informaatiota ja tuli opittua paljon uutta, vaikka itse olen asiaan jonkun verran tutustunutkin (myös muiden lähteiden kuin Aku Ankan kautta). Suosittelen lämpimästi näkemään itse, sillä harvoin näitä esineitä pääsee ihastelemaan näillä leveyspiireillä. Näyttely on avoinna Kansallismuseossa 15.3.2020 asti.