Suomen suurin matkablogiyhteisö

Päiväretki Helsingistä: kotoinen Porvoo

Porvoo on yksi omia suosikkejani päiväretkikohteeksi Helsingistä ja siellä tulee käytyä yleensä vähintään kerran vuodessa. Kaupunki on sopivan pieni yhden päivän kiertelyyn, mutta matkailijoille löytyy monia vaihtoehtoja päivän viettämiseen. Omaan reissuuni kuuluu aina myös samat klassikkopaikat, joissa on lähes pakko käydä kotoisen fiiliksen saamiseksi.

Linnamäki

Reissun aluksi kävimme katsastamassa kirkon näkymät, kuten aina reissulla, mutta tällä kertaa jatkoimme hetkiseksi luontoon kohti Linnamäkeä. Linnamäki on lyhyen kävelymatkan päässä kirkolta oleva mäki, jossa historiallista tunnelmaa luovat isot vallihaudat. Mäeltä on myös hienot maisemat kaupunkiin, joten pieni reippailu ja kiipeäminen ovat sen arvoisia.

Brunbergin myymälä

Omalla reissullani käyn aina Brunbergin myymälässä ainakin kääntymässä ja nappaamassa jonkin karkkipussin mukaan. Ilman tätä käyntiä Porvoon reissu ei tunnu Porvoolta. Näin korona-aikaan pieni puoti oli ehkä hieman ahdistavan täynnä, joten nappasimme ostokset nopeasti mukaan ja poistuimme karkkeja rikkaampina ulos ovesta.

Syömistä ja kahvittelua

Porvoon reissussa olennaista on kaduilla kävelyn lisäksi myös syöminen. Tavoitteena on yleensä käydä vähintään kahdessa paikassa reissun aikana, joista toisessa nautitaan ruokaa ja toisessa herkkuja.
Ruokailussa päädyimme tällä kertaa testaamaan Kiva cafe-streetfood-barin, sillä ilma oli todella ihana ja terassi rauhallinen (jos erittäin ärhäkkäitä ja nopeita lintuja ei lasketa). Valitsimme listalta steam bunit, joista itselleni gluteenittoman version. Oma Pafos niminen herkkuni halloumilla ja paprikahillokkeella oli aivan täydellinen! Matkaseurani ei sen sijaan innostunut aidosta steam bunista. Kerrankin gluteeniton ruoka sai enemmän ihastelua kuin normaali vaihtoehto.

Kahville istahdimme Porvoon Paahtimoon. Kahvia juomattomana cokis rakastajana en osaa sanoa paikan kahveista, mutta tee oli hyvää.

Seuraava Porvoon reissu on varmasti tulossa taas tulevaisuudessa, joten jaa parhaat vinkkisi Porvooseen kommenteissa!

Päiväretki Helsingistä: Fiskars village ja Raaseporin linna

Fiskars joki ja talo

Astuessani ulos autosta Fiskarsin parkkipaikalla osuivat silmiin kauniit vanhat tehdasrakennukset ja alueen läpi virtaava joki puistomaisessa miljöössä. Heti ensimmäiseksi oli kaivettava esiin kamera ja kuvattava joen ylle kaartuvia puita ja taustalla kohoavia rakennuksia. Fiskarsissa päivä vierähti nopeasti kierrellen ja katsellen ja viehättävän ulkonäön lisäksi alueelta löytyy mukavasti palvelutarjontaa ja tekemistä koko vierailun ajaksi.

Oma päiväretkemme Fiskarsiin sijoittui heinäkuun epävakaisiin säihin, ja heti kun oli ehditty kamerat kaivaa laukusta, napsahti päälle sadekuuro. Niinpä aloitimme tutustumisen Fiskarsiin kiertelemällä muutamia kauppoja. Fiskars shopista löytyy Fiskars Groupin brändien tarjontaa ja myös hyviä tarjouksia. Pienempiä putiikkeja löytyy lisää läheisistä rakennuksista ja monissa myydään käsityöpainotteisia uniikkeja tuotteita. Omana lempparinani olivat pop-up myymälästä löytyneet lasipullot, joihin oli maalattu eläinten kuvia.

Kivellä koskettaen vettäYllätyksiä ja näköaloja

Karttaa katsoessamme totesimme Fiskarsista löytyvän myös näköalatornin. Heti kun sade hieman hellitti lähdimme suuntaamaan ylös kellotornin takaa kohti kukkulaa. Polku ylös meni meiltä ohitse, joten saavuimme laelle kiertoreittiä, mutta samalla tuli nähtyä hieman lähiseutua ja taloja. Itse näköalatorni oli muutaman portaan korkuinen “lava”, josta ei suoranaisesti ollut kovin erikoinen näköala. Ylhäältä pystyi kuitenkin bongaamaan tien, jota pitkin olimme saapuneet ja ihailemaan suomalaista tyypillistä maisemaa.Näköalapaikan paras anti oli kuitenkin sen nurkassa oleva “laatikko”, jonka bongasin heti kun saavuin tasanteelle. Rakastan niitä hetkiä, kun löydät yllättäen jotain mikä ei varsinaisesti kuulu siihen paikkaan ja jännityksellä odotat mitä tuleman pitää. Laatikosta löytyi valokuva-albumi, jonka kuvien selailuun käytimmekin jonkin aikaa arvaillen missä kuvat oli otettu ja milloin.

Hieman pelottava yksityiskohta ikkunassa

Yksityiskohtia ja aurinkoa

Alueen ravintoloihin tai museoihin emme tällä reissulla sen tarkemmin tutustuneet. (Sillä jotain pitää aina jättää seuraavalle kerralle). Sen sijaan istahdimme jäätelölle joen rantaan nauttimaan esiin tulleesta auringosta ja kiertelimme aluetta kameroiden kanssa yksityiskohtia kuvaillen. Monet alueen paikoista ovat auki klo 17 tai 18, joten mikäli haluaa kierrellä putiikkeja kannattaa matkaan lähteä heti aamupäivästä. Alue tarjoaa kuitenkin itsessään nähtävää ja ihmeteltävää ja siellä voi kävellä rauhassa useamman tunninkin välttämättä edes poikkeamatta mihinkään sisään.

Raaseporin linnan rauniot

Fiskarsista jatkoimme reissua illasta kohti Raaseporin linnan raunioita ajellen matkan pieniä hiekkateitä ihaillen suomalaista maaseutua. Olen aiemmalla reissullani tutustunut linnaan sisältä ja voin suositella siihen tutustumaan myös sisältä jos paikan päälle satut.

Päivä oli kääntynyt jo illaksi ja tiesimme, ettei linna olisi enää auki kun sinne pääsisimme, mutta halusimme kuitenkin käydä katsomassa paikan paluumatkalla. Linnaan sisälle on pääsymaksu, mutta alueella voi käydä kävelemässä ja linnaa katsomassa myös ulkopuolelta.

Raaseporin linna

Illasta tulikin jollain tavalla maaginen, sillä juuri saapuessamme raunioille aurinko pilkisti pilvien raosta värjäten linnan ja taivaan aivan lyhyeksi hetkeksi samalla kun seisoimme kahdestaan ihaillen näkyä hiljaisuuden keskellä.

Kotimatkalla iltahämärässä piti vielä jaksaa pitää silmät auki eläinten varalta. Alkumatkasta tielle astelikin peura, joka onneksi huomattiin hyvän matkan päästä. Peura vilkaisi meitä ja kääntyi takaisin metsään. Hetken kuitenkin sydän pamppaili jarrutuksen jälkeen 100 kilometrin tuntivauhdista.

Vierailulla Kapkaupungin slummissa

Ennen lähtöäni Kapkaupunkiin olin käymässä isovanhempieni luona. Mummoni huomasi lehdestä televisiosta tulevan dokumentin Kapkaupungista ja innostuimme siitä, että voisimme tutustua kohteeseeni yhdessä etukäteen television välityksellä. Illalla istahdimme sohvalle ja avasimme television. Dokumentissa seurattiin sairaalan arkea ja kerrottiin, miten lääkärit ympäri maailmaa tulevat sairaalaan harjoitteluun, sillä vastaavia vammoja ei samoissa määrin löydy monesta muusta paikasta. Siinä vaiheessa, kun lääkäri työnsi sormiaan potilaan viidakkoveitsellä halkaistuun kalloon mummoni poistui television äärestä. Keittiössä yritin selittää, että tulisin olemaan vapaaehtoistyöjaksollani turvassa ja emme tulisi olemaan missään vaarallisissa paikoissa. Samalla pyrin vakuuttelemaan myös itseäni siitä, että reissuun olisi täysin turvallista lähteä.

Huolestunut turisti slummikierroksella

Ensimmäinen viikonloppu Kapkaupungissa meni turistikohteiden parissa uusien kämppisten kanssa. Kuitenkin heti maanantaina oli ohjelmassa slummikierros. Mietin asunnolla pitkään uskaltaisinko ottaa mukaani kameraa ja millaiset vaatteet tulisi laittaa päälle. Dokumenttien ja uutisten tarinat jengiväkivallasta nousivat ajatuksiin. Järkeilin kuitenkin itselleni, että slummiturismin oli oltava täysin turvallista, koska muuten tällaisia kierroksia ei olisi kannattavaa järjestää.

Pyykkejä kuivamassa narulla

Bussista ulos noustessani puristin kuitenkin kameraani kaksin käsin ja päätin pysyä visusti porukassa. Kaikkialla oli kuitenkin rauhallista ja yllättävän siistiä pienine taloineen. Oppaamme kertoi meille Kapkaupungin ja townshipien historiasta. Opettelimme myös tervehtimään paikallisella kielellä, jotta voisimme olla kohteliaita toisten asunnoissa vieraillessamme.

Kierroksemme ensimmäinen osa vei meidät pieniin taloihin, joissa asui useita ihmisiä samassa asunnossa. Rakennukset eivät olleet sellaisia, joita mielikuvissani olin ajatellut slummissa olevan. Toki asuminen oli karua, mutta tarjolla oli seinät ja katto pään päällä. Samalla toisten asuntoihin sisälle meno tuntui kiusalliselta. Saapua nyt toiselta puolen maapalloa tirkistelemään miten surkeasti jotkut elävät. Toisaalta tiesin, että mukana olevat henkilöt saavat osan palkkiosta, joka auttaa tuomaan lisätuloja.

Normaalia elämää epänormaaleissa oloissa

Townshipeistä löytyy myös erilaisia palveluita kouluista, päiväkodeista ja terveysasemista alkaen epävirallisen sektorin tarjontaan. Kadun kojut toimivat take away ravintoloina, ruokaa myydään ja myös hiusten leikkuu onnistuu lähellä kotia. Suuri osa alueella asuvista tienaakin rahansa epävirallisella sektorilla tarjoamalla palveluita lähialueen asukkaille.

Ruokakoju Kapkaupungin townshipissa

Paikallinen ruokakoju

Lapsien iloiset äänet koulun sisältä ja pihalta toivat tunteen siitä, että elämää eletään parhaansa mukaan missä tahansa paikassa ja olosuhteissa. Olosuhteet eivät määritä mahdollisuutta kokea iloa tai onnea, mutta ne vaikuttavat siihen kuinka kovasti täytyy ponnistella jokapäiväisessä elämässä. Kapkaupungin historian tapahtumat määrittelevät vieläkin pitkälle sen millaisia mahdollisuuksia ihmisillä on elämässä.

Kierroksemme jatkui townshipin osiin, jossa ihmiset elävät epävirallisissa asutuksissa, jotka oli suurimmaksi osaksi tehty aaltopellistä. Näihinkin asumuksiin oli tehty useita huoneita ja joihinkin jopa useampia kerroksia. Vaikka asuminen olikin tehty olosuhteisiin nähden mahdollisimman mukavaksi oli päällimmäisenä ajatus siitä, miten onnellinen onkaan päästessään illalla nukkumaan omaan sänkyyn juoksevan veden ja vessan viereen. Kaupungin tarjoamat vesipisteet voivat nimittäin olla jopa 200 metrin päässä kotoa ja bajamajat vieläkin kauempana. Palveluiden olemassaolo ei pelkästään riitä, sillä monet eri asiat kuten oma turvallisuus voi estää niiden käytön.

Kävellessäni peltitalojen välissä mietin miten olisin jo eksynyt paikkaan ajat sitten ilman opastamme. Pelot olivat myös tässä vaiheessa haihtuneet, sillä ihmiset ottivat meidät vastaan ystävällisesti. Muutama selvästi juopunut ihminen kävelyllämme tuli vastaan, mutta tämä on tuttua myös meiltä suomesta, joten se ei suoraan hätkäyttänyt.

Slummikierros muutti täysin käsitykseni slummeista. Aiempi kuvani rikollisuuden pesäkkeistä, joissa juostaan jatkuvasti aseiden kanssa muuttui realistisemmaksi. Ihmiset käyvät töissä, lapset koulussa ja perheet elävät elämäänsä kuten me kaikki muutkin maailman ihmiset. Päihteet, väkivalta ja jengit ovat myös totta. Mutta ne eivät ole koko totuus.

Koronakuulumisia Kapkaupungista

Matkojeni parasta antia ovat olleet moniin mahtaviin ja inspiroiviin ihmisiin tutustuminen mielenkiintoisine ja opettavaisine keskusteluineen. Kiireisessä arjessa yhteydenpito jää helposti pitkiksi ajoiksi satunnaisiksi viesteiksi tai Facebook-tykkäyksiksi. Korona aikana ystävät ja tutut ympäri maailmaa ja heidän kuulumisensa ovat kuitenkin olleet mielessä lähes päivittäin ja viestejä on tullut vaihdettua monen kanssa aktiivisemmin.

Koronavirustilanne on globaali ja se koskettaa meistä jokaista. Jokaisen meistä tarina on erilainen, mutta samalla me olemme tässä yhdessä. Jakamalla kokemuksia, pitämällä toisistamme huolta ja osoittamalla solidaarisuutta voimme kuitenkin luoda läheisyyttä aikana, jona emme voi tavata toisiamme. Näin sain idean pyytää ystäviäni muualla maailmalla jakamaan kuulumisiaan myös blogin lukijoiden kanssa. Tässä kuulumisia Etelä-Afrikan Kapkaupungista.

Kurssitilat Kapkaupungissa

Elämä on muuttunut radikaalisti koronaviruksen myötä myös Etelä-Afrikassa ja maa siirtyi sosiaalisen etäisyyden pitämisestä lockdowniin 26 maaliskuuta. Kuten suomessakin ihmisiä on ohjeistettu tehostettuun käsienpesuun ja käsidesin käyttöön ja viestiä viedään hallinnolta eteenpäin kansalaisille radion, television, lehtien ja sosiaalisen median kautta. Lockdownin aikana jokaisen tulee pysyä kotona, joskin esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaiset tai poliisit saapuvat töihin.

Töihin ja kouluun ei nyt mennä, mutta kaupoista voi käydä ostamassa ruokaa tai apteekissa saa vierailla tarvittaessa. Jonot ovat kuitenkin pitkiä, koska etäisyyttä on pidettävä. Liikkuminen voi kuitenkin olla vaikeaa, sillä esimerkiksi julkinen liikenne ei kulje ja palvelujen kuten Uberin käyttö on haastavaa tai mahdotonta. Ahdistuneisuus alkaa näkyä, sillä esimerkiksi ruoka-apua ei ole monelle saatavilla, joka on johtanut joissakin paikoissa mellakoihin.

Euroopan uutisista erityisesti Italian ja Espanjan tapaukset ovat olleet mediassa, joskin keskittyminen on enemmän maan sisäisessä politiikassa. Erilaista disinformaatiota ja teorioita viruksesta kuten 5G-verkkojen osuudesta liikkuu sosiaalisessa mediassa erityisesti Whatsappissa.

Musiikin parissa työskentelevän ystäväni Anelen elämän korona on muuttanut myös radikaalisti. Artistien keikkakalenterit ovat tyhjentyneet ja esiintymisreissu Kolumbiaan on peruttu, kuten monet tapahtumat ympäri maailmaa. “Monet artistit saavat tulonsa esiintymisistä ja ilman näitä tuloja on haastavaa selviytyä taloudellisesti”, Anele kiteyttää tilannetta.

Anele on pysytellyt ohjeiden mukaisesti kotona, ja kuten suomessakin, työt hoidetaan etänä niiltä osin kun se on mahdollista. Anelen päivät täyttyvätkin nyt Zoom ja Jitsi palavereista eri tahojen kanssa. The Soundz of the South (SOS) vuoden 2020 ensimmäinen julkaisu Thina tuli ulos maalis-huhtikuun vaiheessta. Nyt suunnitteilla on live-konsertti maanantaina 27 huhtikuuta vietettävän Freedom Dayn kunniaksi, jossa juhlistetaan maan ensimmäisiä vapaita ja demokraattisia vaaleja.

Anelen kotikaupunginosa Khayelitsha on yksi Kapkaupungin tiheimmin asutuista alueista. Päivät kuluvat siis sisällä, sillä monilla ei ole pihaa tai muuta aluetta, jossa oleskella ulkona. Anelen mukaan ihmisiä huolestuttaa paljon oma tilanne ja terveydenhuollon kantokyky. “Kun virus saavuttaa tietyt yhteisöt sen hallitseminen on mahdotonta eikä järjestelmä kestä sitä.” Toimenpiteitä lockdownin lisäksi pyritään kuitenkin tekemään koko ajan ja yhteisön terveydenhuollon henkilökunta tekee muun muassa ovelta ovelle kierroksia, joissa mitataan kuumetta.

Keskustelumme aikana Anele pohtii matkustamisen estämiseksi pystytettyjä rajoja alueiden välillä, sillä vuosien ajan ammattiyhdistys- ja kansanliikkeet ovat taistelleet rajojen pystyttämistä vastaan. Tulevaisuudesta ja tilanteesta koronan jälkeen ei tiedä kukaan. “Toivon, että kun korona on joskus ohi ihmiset heräisivät myös poliittisesti”, Anele summaa ajatuksiaan tulevaisuudesta.

Toivon myös itse suuresti, että tämän ison kriisin jälkeen me kaikki olemme aktiivisesti rakentamassa yhdessä parempaa ja solidaarisempaa globaalia tulevaisuutta.

Aneleen olen tutustunut IFWEA:n The Youth Global Awareness Programme eli YGAP:ssa. Pääsin myös hänen mukanaan koko reissun parhaaseen keikka iltaan kuuntelemaan paikallisia naisartisteja. Mikäli haluat laittaa kuunteluun tsekkaa lisää alta

“The Soundz of the South (SOS) is an anti-capitalist cultural resistance movement working with activists who use hip-hop and poetry to spread revolutionary messages, raise consciousness and critique neo-liberalism.”  Lisätietoja löydät esimerkiksi Facebookista