Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Vaihto

Opiskelu Britanniassa – kokemuksia Sussexin yliopistosta

Pienenä luin kirjoja, joissa päähenkilöt opiskelivat tähtitiedettä Oxfordin yliopistossa ja haaveilin siitä miten jonakin päivänä kävelisin itse kampuksella ja ajautuisin jännittäviin seikkailuihin. En päätynyt oikeasti missään vaiheessa lukemaan tähtitiedettä enkä myöskään Oxfordiin, mutta sen sijaan päädyin opiskeluvaihtoon oman alani parhaaseen yliopistoon Sussexiin. Opiskelijaelämä ei tosin ole ollut vain jännittäviä seikkailuja, vaan lähinnä kovaa työtä ja peppu puutuneena paikallaan istumista, joten on varmasti hyvä antaa hieman noita nuoruuden kirjakokemuksia realistisempi kuva opiskelusta täällä pohjautuen omiin kokemuksiini Sussexissa.

Lukukauden kesto ja lomat keväällä

Lukukausi alkaa verrattaen myöhään tammi-helmikuun vaihteessa. Kurssit alkavat tästä täysillä ja kestävät noin 10 viikon ajan, jonka jälkeen vietetään lomaa ”spring breakin” muodossa kaksi viikkoa. Itselläni oli vielä loman jälkeen muutama kertaava luento ja tapaamisia professoreiden kanssa, mutta varsinaiset viikkotehtävät loppuivat lomaan. Käytännössä siis tiivis opiskelujakso, joka vaatii läsnäoloa helmikuusta huhtikuun puoleen väliin.

Hommat eivät kuitenkaan lopu luentojen loputtua vaan tämän jälkeen valmistaudutaan itsenäisesti lopputehtäviin. Itselläni tämä tarkoitti käytännössä kahden esseen kirjoittamista ja yhtä tenttiä. Esseiden palautukset olivat toukokuun lopulla ja oma tenttini tänään eli kesäkuun toisella viikolla.

Yleiset käytännöt ja erot Suomeen

Suurin ero opiskeluun suomalaisessa yliopistossa oli mahdollisuus vaikuttaa omiin kursseihin. Kursseille haetaan ja sinut laitetaan näistä vaihtoehdoista joillekin kursseille, joiden aikataulut saat tietää, kun saat aikataulusi käteen. Ryhmiä ei vaihdeta ilman erittäin painavaa syytä. Itsellä tämä tarkoitti sitä, että olin yliopistolla joka päivä 1-3 tunnin verran kun yleensä olen tottunut järjestelmään luennot niin, että olen läsnä luennoilla muutamana päivänä. Sinänsä tämä ei haitannut, mutta tähän on hyvä varautua.

Professoreilta saa enemmän tukea ja toiveena on, että opiskelijat tulevat ihan vain keskustelemaan luentojen aiheista viikottaisille ajoille. Tukea saa myös tehtävien tekemiseen tai tenttiin valmistautumiseen. Mahdollista on esimerkiksi lähettää harjoitustenttivastaus ja saada siihen palautetta. Tämä voi toki vaihdella yliopistoittain ja aineittain.

Deadlinet ovat tiukkoja ja ne ovat silloin kun ovat. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien meille teroitettiin, että tehtäviä ei voi palauttaa myöhässä ja tenttien on tarkoitus mennä läpi silloin kun se tehdään. En uskaltanut kysyä mitä tapahtuu, jos tehtävä ei palaudu ajoissa, mutta voi hyvin olla, että kurssi on sitten siinä.

Opiskelukäytännöt

Opiskelu oli mielestäni melko samantyylistä kuin Suomessa. Kaikilla kursseillani oli viikoittain yksi massaluento ja tämän lisäksi seminaari, jossa keskusteltiin kotona luetuista artikkeleista. Jokaiselta kurssilta tulee noin 3-4 artikkelia luettavaksi viikossa, joka tarkoittaa 9-12 artikkelia yhteensä, jos tekee kolme kurssia.

Olen tottunut lukemaan saman verran tekstiä myös Suomessa, joten itselle tämä ei ollut ongelma. Hieman yllättävää oli, etteivät monetkaan lukeneet artikkeleita ja keskustelu oli tämän takia hieman haastavaa seminaareissa. Viikoittaista osallistumista ja lukemisten osaamista ei sinänsä arvostella mitenkään vaan koko arvostelu pohjautuu täysin lopputehtävään tai tenttiin. Seminaareista saa kuitenkin täyden hyödyn irti esimerkiksi tenttiä ajatellen, jos niihin valmistautuu lukemalla.

Lopputehtävinä kahdella kurssilla oli essee. Toisessa 3000 sanaa ja toisessa 5000 sanaa, joka on jo hieman pidempi kirjoitelma. Esseitä varten tehdään etukäteen suunnitelmat, josta professorit antavat palautetta. Yhdellä kurssilla oli esseen sijaan tentti. Tentissä kirjoitettiin kolme esseetä ja aikaa oli kaksi tuntia. Kirjoittaminen on omia vahvuuksiani, joten en harjoitellut tenttiä varten kirjoittamista vaan keskityin lukemiseen. Tentissä tämä kuitenkin hieman kostautui, sillä aika on todella rajallinen ja tuo kaksi tuntia olisi täytynyt kirjoittaa täysin kynä sauhuten ja olla todella tiivis ja napakka. Todennäköisesti tentti on kuitenkin sen verran hyvin mennyt, että kurssi on läpi.

Englanti opiskelukielenä

Oletuksena on, että puhut englantia ja kirjoitat akateemista englantia. Omalla alallani kehitysmaatutkimuksessa lähes kaikki materiaali on myös Suomessa englanniksi ja myös suurin osa luennoista, joten käsitteistö oli hallussa ennen opiskelujen aloittamista. Mikäli on tottunut opiskelemaan suomeksi kannattaa ainakin oman alan käsitteistöä opetella ennen kurssille tuloa.

Aksenttien kanssa ei itselläni ole ollut vaikeuksia ja kysyvä ei tieltä eksy. Britit käyttävät monia sanoja ja sanontoja, joita en ole koskaan kuullutkaan ja silloin olen rohkeasti kysynyt ja päässyt oppimaan uutta. Kieltä myös oppii nopeasti kun sitä käyttää ja kuulee jatkuvasti ja itse täällä asuessa myös suurimman osan aikaa ajattelen ja näen unia englanniksi.

Korkeakouluaikani opettavaisin puoli vuotta

Vaihtoon tullessa olin päättänyt ottaa kaiken irti itse opiskelusta ja oppia niin paljon kuin mahdollista. Toisin sanoen olen täällä opiskellut enemmän kuin koko elämäni aikana ja vaikka se on ollut rankkaa, on se ollut myös erityisen palkitsevaa.

Luennot ovat olleet huippuluokkaa aiheiden ollessa erittäin kiinnostavia ja ajankohtaisia. Artikkeleiden kautta on saanut hyvän kuvan akateemisesta keskustelusta omalla alalla erityisesti kurssien teemojen ympäriltä. Saamani ohjaus esseiden kirjoittamisessa on ollut kullanarvoista ja kandin kirjoittamiseen lähden nyt varmemmilla fiiliksillä, sillä ymmärrän paremmin mitä akateemiselta kirjoittamiselta vaaditaan.

Tärkeintä on tietysti ollut oma motivaatio ja halu oppia, sillä mikäli nämä puuttuvat on työmäärä todella puuduttava. Kaiken kaikkiaan oppimisen kannalta tämä on ehdottomasti ollut elämäni paras puoli vuotta ja suurelta osin muutenkin.

Oletko opiskellut Briteissä? Ovatko kokemukset samanalaisia? Haluaisitko tietää jotakin opiskelusta Sussexissa? Kommentoi alle!

Bathin kaksi kylpylää

Bathin kaupungin nimikin antaa jo osviittaa siitä, että vesi ja kylpyläkulttuuri ovat kaupungissa läsnä. Paikan kuumat lähteet löydettiin yli 800 vuotta ennen ajanlaskun alkua ja tästä lähtien ihmiset ovat tulleet paikalle kylpemään tervehdyttäväksi uskotussa vedessä. Nykypäivänä kaupungissa voi tutustua kylpyläkulttuuriin kuuluisan museon ja uudehkon kylpylän muodossa.

Roman Baths

Roman baths

Kaupungin kuuluisin nähtävyys on todennäköisesti muinaisen roomalaisen kylpylän jäänteet, joka toimii nyt museona. Kylpylän altaisiin nousee yhä vesi kuumista lähteistä ja vesihöyryn näkee nousevan ilmaan. Veteen ei pääse paikan päällä pulahtamaan, joskaan vihertävä leväisen näköinen vesi ei kovasti myöskään houkuta. Sen sijaan kylpylän toimintaa pääsee tutustumaan erilaisten videoteosten muodossa, jotka elävöittävät hienosti eri huoneita ja näyttävät esimerkiksi millainen oli tuon ajan sauna. Kierroksen lopussa pääsi myös maistamaan lähteestä tulevaa vettä. Vedellä on uskottu olevan monia terveyshyötyjä ja kylpemistä ja veden juomista on määrätty hoidoksi eri sairauksiin. Veden sisältämien mineraalien lista oli vaikuttava ja vesi juotavaa, joskaan kovin montaa lasillista ei viitsisi sitä vedellä alas.

Vaikka museo oli sinänsä mielenkiintoinen ei se tehnyt erityistä vaikutusta. Sisäänpääsy on noin 20 punnan luokkaa, joka on mielestäni museon sisältöön verrattuna hintava. Museo oli myös todella ahdistavan täynnä ja itsellä jäi osa asioista katsomatta, sillä ihmisten selän takaa kuikuilu samalla kun toiset ihmiset tönivät eteenpäin alkoi hetken kuluttua ahdistaa ja jatkoin suosiolla eteenpäin. Toisaalta tämä on hieman sellainen ”pakollinen” kohde, joka yleensä paikassa nähdään, joten jos haluaa keräillä kuuluisat kohteet omalle listalleen on paikka ihan mukava vierailukohde.

Thermae Bath Spa

Museossa lähdeveteen ei pääse pulahtamaan, mutta kaupunkiin on 2000-luvulla rakennettu perinteitä jatkava kylpylä, jossa pääsee kokeilemaan mineraalivedessä lillumista. Lähteestä nouseva vesi on 10 000 vuotta vanhaa sadevettä, joka lämpiää jopa lähes 70 asteiseksi maan sisässä ennen kuin pulppuaa ulos kaupungissa.

Olimme päättäneet viettää ensimmäisen illan lomasta rentoutumalla kylpylässä ja menimme paikalle hieman ennen klo 19, jolloin meille jäisi kaksi tuntia aikaa ennen sulkemista. Pyyhkeet, tossut ja kylpytakit sai paikan päältä, joten varusteeksi riitti oma uimapuku. Ensimmäinen hämmennyksen hetki koitti pukuhuoneessa, sillä kylpylässä oli vain yksi yhteinen tila. Varmistettuamme, että olimme oikeassa paikassa tutkimme hieman tarkemmin toimintatapoja todeten, että jokaisen on tarkoitus sulkeutua omaan koppiinsa vaihtamaan uimapukuun.

Kylpylä ulkoa

Uimapuvut ja kylpytakit päällä lähdimme tutustumaan kylpylään. Alakerrasta löytyy suihkut sekä sisäallas nimeltä Minerva, jossa voi kellua eteenpäin virran mukana tai nauttia porealtaasta. Keskimmäisessä kerroksessa on wellness-puoli eli saunoja ja ylimmästä kerroksesta löytyy kattouima-allas.

Suomalaiseen saunaan tottuneena saunakokeilut muissa maissa ovat vähintäänkin mielenkiintoisia. Infrapunasauna tuntui lähinnä huonosti lämmitetyltä saunalta ja höyrysaunojen fani en ole ollut oikein ikinä. Wellness-puolelta löytyi kuitenkin ”jääkammio”, jossa pystyi työntämään kätensä jäähän, sekä mahdollisesti täysin epäasiallisesti tunkemaan jäätä matkaseuran niskaan. Koko kerroksen paras huone oli kuitenkin rentoutumishuone. Huoneessa pääsee makaamaan mukavan lämpimässä lämpötilassa tuoleilla kuunnellen musiikkia ja katsoen videota avaruudesta koko huoneen ollessa pimeä lukuun ottamatta tähtiä muistuttavia led-valoja. Tuollaisen huoneen tarvitsisin ehdottomasti kotiin…

Parasta kylpylässä oli ehdottomasti auringonlaskun katseleminen kattouima-altaassa. Ilma oli vielä keväisen viileä, mutta ihanan lämmin vesi loi sopivan kontrastin ja maisema ja taivas olivat erittäin kauniit auringon värjätessä pilviä ensin kultaan ja sitten punaiseen vivahtaen.

Kuva: Matt Cardy

Hinta kahden tunnin oleilulle kylpylässä on 36 puntaa, joka on mielestäni hieman ylärajoilla verrattuna sisältöön. Omalla kohdallani kuitenkin auringonlasku kattouima-altaalla ja rentoutushuone käänsivät kokemuksen sen verran positiiviseksi, että suosittelen kuitenkin kylpylän liittämään osaksi reissua. Kylpylässä rentoutuminen on kuitenkin loistava tapa tutustua konkreettisesti historiaan veden myötä ja se on myös syy miksi kaupunkiin on tultu aikojen saatossa.

Brittielämän iloja

Muutaman Britteihin suuntautuneen matkan kautta oli elämästä täällä jonkinlainen kuva. Pidempään tietyssä paikassa aikaa viettäen alkaa kuitenkin monia asioita ihmetellä ja ajattelinkin jakaa teille näitä Brittielämän iloja.

Kylmyys

Tämä on ehkä täällä asumisen suurin huono puoli. Asunnot ovat kylmiä ja ensimmäisen kuukauden aikana tuntui, ettei ikinä ollut lämmin. Kärsin myös viikon ajan päivittäisestä nenäverenvuodosta tammikuun lopulla ja luulen tämän johtuvan puhtaasti siitä, että nenä oli melkeinpä kirjaimellisesti jäässä.

Asuntoa voi toki lämmittää mikäli siihen on varaa, sillä lämmitys on todella kallista. Lämmittämisen hyödyistä tosin voidaan keskustella, sillä tiivisteitä ei löydy mistään eikä ikkunoissa ole tuplalaseja, joten lämpö karkaa ulos melko nopeasti. Tuulisena päivänä voi myös nauttia tuulenvireestä hiuksissa ilman, että tarvitsee omasta asunnosta poistua.

Omassa asunnossani kaikista kylmin paikka on tietenkin kylpyhuone, koska luonnollisesti kosteus ja kylmyys sopivat hyvin yhteen. Kylppärissä meillä ei ole mitään varsinaista patteria vaan vain pyyhkeille tarkoitettu kuivattamisteline, jonka olisi tarkoitus lämmittää. Selviytymisstrategiana on ottaa todella kuuma suihku ja tämän jälkeen juosta peiton alle pukemaan viisi villapaitaa päälle.

Hauskinta on kun valitat kylmyydestä ja kaikki ihmettelevät asiaa, sillä tulethan Suomesta, jossa on tunnetusti todella kylmä. Yritykset selittää sitä, että ulkona on kylmä, mutta kaikissa sisätiloissa saat nauttia mukavasta 24 asteen lämpötilasta tuntuvat aiheuttavan lähinnä epävarmaa nyökkäilyä.

Iines lämmittelemässä

Ötökät

Trooppisissa maissa matkustaessa sitä on henkisesti varustautunut erilaisiin ötököihin, mutta en ollut ajatellut jakavani asuntoni myös erilaisten elämänmuotojen kanssa.

Etanoihin tutustuin ensimmäisen viikon aikana suihkussa, kun tuijottelin seinää ja mietin mitäköhän likaa seinässä on. Hieman tarkemman tutustumisen jälkeen totesin lian sijaan tuijottavani pientä etanaa. Yleensä suihkuhetken saakin aloittaa poimimalla ja poistamalla muutaman etanan ammeesta.

Eräänä aamuna pääsin tutustumaan myös Britanniassa asuviin hämähäkkeihin. En erityisemmin pelkää hämähäkkejä mutta saatoin kiljua hetken ääneen kun nousin aamulla sängystä ja peittoa siirtäessäni karkuun kipitti hämähäkki. Otus löysi tiensä avustuksella takaisin puutarhaan. Tämänkin jälkeen olen saanut tutustua muutamaan hieman isompaan ja karvaisempaan hämähäkkiin joskaan en onneksi enää sängyssäni.

Nämä kaksi tekijää ovat olleet isoimmat asiat, jotka ovat välillä saaneet kaipaamaan omaa asuntoa kotosuomessa. Kuten näistä huomaa on nämä jutut aika pieniä ja oikeastaan suhtaudun näihin pakollisena osana täällä asumista, joka ei vaikuta sinänsä siihen, miten hyvin täällä viihdyn. Pienet asiat, joihin törmää aiheuttavat silti huvitusta ja yksi omista lemppareistani on hanat, joissa on erikseen kylmä- ja kuumavesi. Voit siis valita käsien polttamisen tai jäätymisen väliltä. Kaikista vesihanoista ei täällä voi myöskään juoda vettä ja maultaan vesi ei useinkaan ole kovin hyvää, vaikka juotavaa olisikin. Suomessa odotan siis sitä, että voin juoda hyvänmakuista vettä suoraan hanasta. Luksus, joka ei suurimmassa osassa maailmaa ole ollenkaan mahdollista.

Onko tämä elämä todellista?

Viimeisten viikkojen aikana olen huomannut jumiutuneeni jonkinlaiseen välitilaan, jossa pohdin yhä useammin oman elämän todellisuutta, sillä tällä hetkellä oma elämä ei tunnu sijoittuvan mihinkään. Elämä Brightonissa tuntuu pääosin miellyttävältä ja kevyeltä päiväunelta, jonka horisontissa vaeltavat pilvet useimmin hajoavat kuitenkin lopulta auringonpaisteeseen. Aiempi elämä Suomessa taas tuntuu kaukaiselta todellisuudelta, josta ei enää saa kiinni ja jota ei myöskään enää ole olemassa sellaisena kuin sen jätti taakseen.

Minne kuulun ja mitä haluan?

Vierailin Lontoossa ensimmäisen kerran melkein kymmenen vuotta sitten ja rakastuin kaupunkiin ensisilmäyksellä. Kävellessäni kaupungin kaduilla haaveilin siitä, että olisin osa kaupungin päivittäistä menoa ja kuvittelin miten kiiruhtaisin aamuruuhkassa metroon matkalla töihin tai kouluun. Ulkomailla asuvien ystävien elämää seuratessa se on aina tuntunut vaihtoehdolta, joka on ollut mahdollisuutena mielen perällä. Mitä jos tällä kertaa en palaisikaan takaisin vaan jäisin matkalle?
Lyhyiden ulkomailla vietettyjen työskentelyjaksojen myötä varmuus siitä, että viihdyn hyvin – jollen jopa erinomaisesti – Suomen ulkopuolella on vahvistunut ja muuttoa Britteihin odotin todella innolla. En joutunut valintaani pettymään vaikka en Brightonia paikkana tuntenutkaan vaan valitsin kaupungin puhtaasti yliopiston perusteella.

Aluksi käytin paljon vaivaa omien rutiinien ja uusien sosiaalisten verkostojen luomiseen ja nyt elämä täällä on kolmen kuukauden jälkeen alkanut asettua uomiinsa. Samalla jokaisena päivänä ilahdun erilaisista asioita. Keskusteluista ihmisten kanssa, kävelystä merenrannalla tai jostakin uudesta paikasta, jonka löysin tänään.

Aika täällä on nyt puolessa välissä ja ajatukset oman elämän rakentamisesta ovat sitä myötä käyneet yhä sekavimmiksi. Tuntuu vaikealta panostaa täysillä elämään täällä kun tietää, että se tulee mahdollisesti loppumaan hyvinkin pian. Huomaan myös viimeaikoina ripustautuneeni yhä enemmän elämääni Suomessa esimerkiksi pitämällä yhteyttä tuttuihin ja ikään kuin todistelemalla itselleni, että tuolla jossain on olemassa elämä, johon voin palata. Toisaalta haluaisi laittaa kaiken peliin ja nauttia tästä kokemuksesta täysillä. Mielessäni myös leikittelen ajatuksella siitä, millaista olisi siirtää elämä kokonaan tänne. Miksen jäisi paikkaan, jossa viihdyn ja jossa on hyvä olla?

Ensimmäistä kertaa poissa ollessani olen myös kaivannut joitakin asioita Suomesta. Hiihtoretket hankikannolla auringon paistaessa, metsäkävelyt puiden humistessa ja takkatuli iltaisin mökillä ovat tunkeutuneet mieleen yhä useammin vaikkei näin yleensä matkustaessa tapahdu. Läheiset ihmiset, jotka ovat tunteneet sinut koko ikäsi ovat pienen matkan päässä ja voit mennä töksäämään jonkun näistä ihmisistä luo puhumatta mitään. Isoin asia on myös miettiä omaa kotia. Paikkaa, jossa saa olla omassa rauhassa omien tavaroiden keskellä.

Elämää limbossa

Toistaiseksi mikään päätös ei tunnu oikealta. Ei jääminen ja elämän rakentaminen tänne, muttei myöskään palaaminen takaisin siihen minkä jätti taakseen. Epävarmuudessa eläminen tuntuu raskaalta, sillä ajatukset tuntuvat palaavaan aina takaisin syksyyn ja aivot haluaisivat levätä päätöksessä ja tietää mitä odottaa. Toistaiseksi täytyy kuitenkin todennäköisesti vain tyytyvä elämään limbossa ja yrittää nauttia kaikesta mitä tapahtuu tänään, tässä ja juuri nyt ja luottaa siihen, että mitä lopulta tapahtuukaan asiat aina järjestyvät parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä vinkki on vain valitettavasti helpommin sanottu kuin tehty.