Browsing Category

Vaihto

Vaihtoon lähtö koiran kanssa

Kertoessani ottavani koirani mukaan vaihtoon sain vastaukseksi usein epäileviä kommentteja siitä, olisikohan tuo nyt järkevää saati kannattavaa. Itse en missään vaiheessa suunnitellut koiran jättämistä jälkeen, joten kysymys oli enemmänkin siitä, millaisia järjestelyjä tämä vaatisi onnistuakseen.

Omassa päässäni ajatusketju meni heti alusta suunnilleen näin: 1. Minulla on koira ja 2. Minä haluan vaihtoon. Kummatkin näistä olivat tosiasioita, jotka tulisi onnistuneesti yhdistää. Kun oman koiran kanssa yhteiseloa ja kokemuksia oli kertynyt 8 vuotta tuntui Iineksen jättäminen jälkeen mahdottomalta ajatukselta. Ja toiseksi, mihinköhän olisin koirani edes jättänyt?

Nainen rannalla koiran kanssa, molemmat katsovat horisonttiin

Yhdessä rannalla

Kohdemaan valinta

Valitessani vaihtokohdettani punnitsin paikkoja myös koiran kannalta. Päätin suosiolla jättää pois Australian ja Yhdysvallat pitkien matkojen ja hankalien tuonti sääntöjen takia. Hain lopulta Britteihin sekä Alankomaihin ensisijaisesti kiinnostavien ohjelmien takia, mutta myös siksi, että molemmissa paikoissa koiran kanssa eläminen olisi helpohkoa ja matkat sinne järkeviä.

Asunnon hankinta

Asunnon löytäminen kohteesta koiran kanssa oli kohta, josta olin etukäteen eniten huolissani. Helsingissä on ollut haastavaa löytää asuntoa ja mietin mitenköhän tämä onnistuisi ulkomaalaisena vaihtarina koiran kanssa. Yliopiston omat majoitukset olivat koiran kanssa heti poissuljettu vaihtoehto, joten aloin suoraan etsimään kämppää vapailta markkinoilta ja kimppakämpistä.

Matkustin Brightoniin jo ennen koulun alkua etsimään asuntoa ilman koiraa. Kerroin asunnonhaku ilmoituksessani selkeästi koirasta ja panostin paljon esittelytekstiimme. Kävin lopulta katsomassa viittä eri huonetta, joista yksi oli täysin epäsopiva ja joista kahta lopulta tarjottiin minulla ja pääsin valitsemaan kahdesta loistavasta vaihtoehdosta. Itse koin, että asunto löytyi aika kivuttomasti vaikka sitä olin kovasti etukäteen stressannut.

Asumisen hinta oli myös melkolailla sama kuin kampuksella asuvilla, joten siinäkään suhteessa en koiran kanssa muuttaessani hävinnyt mitään. Tietysti pois kampukselta asuminen tarkoitti sitä, ettei tullut luonnollisesti käytävässä kutsutuksi bileisiin tai käymään vaan vaivaa ihmisten näkemiseksi täytyi nähdä enemmän.

Koira kääriytyneenä peittojen sisään

Tammikuu oli sisälläkin viileä ja aamuisin ei kiinnostanut lenkkeily

Vaihto koiran kanssa oli positiivinen kokemus

Koiran kanssa vaihdossa olo oli ainakin itselleni erittäin positiivinen kokemus ja suurin osa huolista, joita itselläni aluksi oli olivat turhia. Koti myös tuntui heti kodilta, kun koiran kynsien rapina kuului lattiaa vasten ja iltaisin tuttu tuhina ja kuorsaus kuului vierestä. Opiskelukin sujui paremmin, kun koira makoili jaloissa ja tutut rutiinit pysyivät hyvin samoina kuin kotimaassakin.

Liikuin koiran kanssa paljon ja Briteissä pystyi koiran ottamaan mukaan lähes minne vain. Iines oli meillä mukana rannalla, pubeissa visailemassa ja syömässä. Lähipubissa Iines olikin henkilökunnan suosikki ja aina kun menimme paikalle löytyi koiralle herkkuja sen verran paljon, että piti varmistaa ettei koira tule takaisin 10 kg isompana. Koiran kanssa myös tuli lähdettyä liikkeelle ja kierreltyä lähialueita päivittäisillä lenkeillä varmaan enemmän kuin yksinään olisi tullut tehtyä.

Koiralle hoitajan löytäminen onnistui myös kätevästi, sillä omassa lähipiirissä oli kaksi innokasta ystävää valmiina auttamaan. Viikonloppu käynti Suomessa onnistui hyvin, kun koiran pystyi jättämään hoitoon ja pidempinä päiväreissuina ottivat toiset ystäväni Iineksen heille. Nämä päivät olivat olleet hauskoja myös hoitajille ja Iines oli viety muun muassa kahvilaan ja rapsutuksia oli sadellut reippaasti.

Koiran kanssa vaihtoon lähtö vaatii toki hieman enemmän suunnittelua ja matka Britteihin oli haastavampi koiran kanssa kuin se olisi ollut yksin lähtiessä. (Täällä matkakuvaus meidän 4 päivän muutosta). Rahaa myös toki menee enemmän koiran kanssa, sillä rokotukset, passit ja terveystarkastukset pitää tehdä myös koiralle ja kohteessa mahdollisesti käydä tarvittaessa eläinlääkärillä. Muita asioita, jotka eroaisivat normaalista arjesta kotimaassa koiran kanssa en pahemmin keksi ja hieman aikaa käyttämällä suunnitteluun ja asioista selvää ottamiseen voi varmasti taklata haasteita jo etukäteen.

Koira nappaa kädessä olevasta luusta kiinni leikissä

Omalla pihalla nauttimassa auringosta

Vaihdossa koiran kanssa oleminen oli siis itselleni todella kannustava kokemus. Se myös vahvisti ajatustani siitä, että monia asioita voi tehdä myös koiranomistajana kunhan käyttää muutaman ylimääräisen hetken suunnitteluun.

Oletko reissannut koiran kanssa ulkomailla tai muuttanut koira mukana toiseen maahan?

12 kommenttia
sunnuntai, 19 syyskuun, 2021 by

Matkavakuutus yli 3kk matkalle. Miten sen kanssa kävikään?

Postaus keskittyy vuoden 2019 aikaan, jolloin asuin Englannissa. Koronasta johtuen vakuutusten tilanne voi nyt olla erilainen.

Olen aloittanut kirjoittamaan tätä blogipostausta useamman kerran, koska siitä saattaisi olla hyötyä matkavakuutusasioita pohdiskelevalle. Kirjoittaminen on jäänyt kuitenkin jo useamman kerran, sillä joka kerta kun palaan miettimään asiaa alan näkemään punaista. Vuoden 2019 alussa lähtiessäni vaihtoon Englantiin painiskelin vakuutuksen hankkimisen kanssa ja koko prosessi oli yllättävän hankala ja vaikeaselkoinen. Lopulta päädyin ottamaan vakuutuksen OP:n kautta. Homma ei lopulta sitten mennyt aivan putkeen ja jouduin vaihtamaan vakuutusyhtiötä lopulta aivan loppumatkasta.

Kadun risteys, jonka yläpuolella viirejä

Brightonin kadut

Tilanne päätyy umpikujaan

Matkavakuutusta ostaessani oli vaikea arvioida paluupäivää Suomeen ja laitoimme loppupäivää jo alustavasti reilummin myöhemmäksi. Asiakaspalvelusta kerrottiin, että mikäli tarvetta tulisi voisin olla yhteydessä ja voisimme katsoa vakuutuksen pidentämistä loppupäästä. Tämä kuulosti hyvältä vaihtoehdolta ja kun tiesin paluupäiväni tarkasti, olin yhteydessä OP:lle vakuutuksen pidentämisestä kahdella viikolla.

Heti ensimmäisessä yhteydenotossa minulle todettiin, että vakuutuksen pidentäminen ei noin vain onnistu ja pahoiteltiin sitä, että “olin jäänyt sellaiseen käsitykseen”. Pitäisi tehdä terveysselvitys OP:n omassa digipalvelussa ja tämän jälkeen voisi vakuutuksen jatkoa harkita. Tässä vaiheessa vielä harmittelen hieman, että asiasta ei ollut selkeästi kerrottu oston yhteydessä ja kysyin vaihtoehtoisia tapoja täyttää selvitys, koska minun ei ollut mahdollista ilman tunnuksia tuonne digipalveluun kirjautua. Tilanne ajautui umpikujaan, sillä ainut mahdollisuus tehdä terveysselvitys oli kirjautua tuonne digipalveluun, jonne kirjautuminen ei ollut mahdollista minulle. Digipalvelun tunnuksia ei ollut mahdollista kenenkään muun hakea valtakirjalla tai terveysselvitystä ei ollut mitenkään muuten mahdollista tehdä kuin tuolla järjestelmässä, johon minulla ei ollut pääsyä. Käytännössä ainoa vaihtoehto olisi lentää Suomeen henkilökohtaisesti hakemaan tunnukset digitaaliseen järjestelmään naamaa ja passia jollekin konttorilla näyttämällä.

Tilanne tuntui hieman absurdilta, sillä halusin ostaa tuotteen yritykseltä ja olin valmis tekemään tarvittavat selvitykset ja tuntui hassulta, että tämä onnistuisi vain paikan päällä. Asiakaspalvelija ymmärsi tilanteen ja sovimme, että hänen esihenkilönsä vielä selvittää muita mahdollisuuksia ja on minuun yhteydessä, sillä Suomeen lähteminen kesken työviikon ei ollut konkreettinen mahdollisuus.

Puhelimessa kamelin selkä katkeaa

Sain sovittuna aikana puhelun aiheeseen liittyen, mutta puhelu lähti heti alusta täysin väärille urille. OP:n edustaja kertoi, että he olivat tarkistaneet nauhoitetut puheluni ja minulle ei oltu luvattu jatkaa suoraan tuota vakuutusta ja oli harmillista, että ymmärsin, että voisin vain soitolla sitä jatkaa. Puhelu ei tästä edennyt mihinkään rakentavampaan suuntaan tai ratkaisuehdotukseen (muuhun kuin siihen, että lähtisin Suomeen).
Ymmärrän oikein hyvin, että yritys toimi sen yleisten käytäntöjen ja ohjeiden mukaan eikä niistä voitu poiketa. Pieleen mentiin kuitenkin silti useammassa kohdassa. Vakuutusta ostaessa olisi ollut hyvä kertoa, miten vakuutuksen jatkamisen prosessi menee. Näin olisin voinut varautua asiaan ennen lähtöä Suomesta tai ottaa tämän huomioon valintaa tehdessäni. Toiseksi olisin toivonut asiakaspalvelulta ratkaisuja tai apuja tilanteeseen sen sijaan, että yritys käytti kaiken energiansa osoittaakseen, että minä asiakkaana olin ollut tyhmä ja ymmärtänyt väärin ja he voivat lain edessä nauhoitetuilla puheluilla olleensa oikeassa. Itselle niinkään tärkeää ei ollut se kuka oli oikeassa vaan se, että saisin 2 viikon ajaksi matkavakuutuksen.
Ymmärrän myös sen, että suomalaisten toimivien pankkitunnusten puuttuminen teki tästä tilanteesta erityisen mutkikkaan. Ihmiset ja tavarat kuitenkin liikkuvat yli rajojen ja yritysten palvelujen tulisi muokkautua ajassa. Koronatilanne on jonkin verran nopeuttanut digiloikkaa, mutta paljon on vielä matkaa siihen, että asioiden hoito onnistuu myös etänä.

Vaihto lennosta World Nomads:ille

Työpäivien jälkeen selvittelin mahdollisuuksia hankkia matkavakuutus kätevästi verkossa. World Nomads vaikutti hyvältä vaihtoehdolta, sillä vakuutuksen pystyi ostamaan myös matkan ollessa kesken. Matkavakuutuksen hankkiminen muutamalla klikkauksella useiden tuntien selvittelyn ja puhelimessa roikkumisen jälkeen tuntui helpottavalta.

Kumpaakaan matkavakuutusta en joutunut käyttämään, joten en osaa sanoa, miten ne toimivat korvaustilanteessa. World Nomads ehkä kuitenkin on itselle lähimpänä sellaista matkavakuutusta, joka vastaisi tarpeisiin, mutta hinta nousee siinä taas helposti melko kalliiksi. Seuraavan kerran kun taas pidempään reissuun lähdetään tulee matkavakuutuksen valinta olemaan varmaan entistäkin hankalampaa, sillä veikkaan että koronan jälkeen on vakuutuksien ehtoihin lisätty kymmeniä uusia asioita mitä matkalla ei korvata.

Millaisia kokemuksia sinulle on matkavakuutuksista erityisesti yli 3kk kestävillä matkoilla? Suositteluja hyvästä vaihtoehdosta tai vinkkejä mitä yhtiötä vältellä?

16 kommenttia
perjantai, 8 tammikuun, 2021 by

Lewes – ihastuttava englantilainen kylä

Aivan Brightonin kyljessä sijaitseva Lewesin kylä huokuu englantilaisen pikkukaupungin tunnelmaa ja on täydellinen kohde muutaman päivän paolle kaupungin hälinästä. Historialliset nähtävyydet, luonto ja pikkuiset puodit, kahvilat sekä perinteiset pubit tarjoavat tekemistä useammaksikin päiväksi.

Lewesin kaduilla kierrellessä vastaan tulee monia ihania pieniä puoteja, joiden mielenkiintoista tarjontaa jaksaa ihastella. Kaupat eivät kuitenkaan ole auki kovin pitkään eivätkä myöskään sunnuntaisin, joten kierrokselle kannattaa suunnata päiväsaikaan, mikäli haluaa ikkunashoppailun lisäksi nähdä tarjontaa tarkemmin.

Kirjakauppa Lewesissä

Kiertelyn välissä voi istahtaa pubiin lounaalle. Varsinkin viikonloppuisin viereisiin pöytiin kerääntyy seurueita vaihtamaan kuulumisia ja puheensorina täyttää tilan. Pikkukaupungin monista kahviloista löytyy erilaisiin makuihin sopivia paikkoja ja myös gluteeniton ja lihaton ruokavalio oli hyvin huomioitu niissä paikoissa missä itse kävimme.

Lewes:n linna

Keskeisellä paikalla asuintalojen välissä kohoaa vanhan linnan tornit, jotka vievät huomion. Lewesin linna on noin 1000 vuotta vanha keskiaikainen linna. Torniin kiipeämällä avautuvat näköalat pitkälle Sussexin maisemiin mikäli sää suosii ja sumuisella ilmalla voi kuvitella linnan väen joskus kierreportaita kiivenneen.

Linnan torni

Linna on melko pieni ja paikan kiertää nopeasti. Kauniit istutukset ja mielenkiintoista tietoa tarjoavat taulut ja elokuvaseinä kuitenkin tuovat kokemukseen oman lisänsä. Vierailullemme sattui melko kylmä ja sateinen päivä, joten vietimme enemmän aikaa tornin sisässä, kuin ulkona ja mukavammalla ilmalla kokemus olisi varmasti antoisampi. Tykkään kuitenkin tukea historiallisia kohteita ja haluan, että ne säilyvät myös jatkossa, joten mielelläni maksan sisäänpääsymaksun ja käyn tutustumassa.

Patikoimaan luontoon

Lewesin ympäriltä löytyy hyvät mahdollisuudet lähteä kävelylle luontoon tai patikoimaan hieman pidempi kävelyreitti. Puolipäiväretkellä teimme itse Lewes – Glynde – Glyndebourne – Lewes reitin, joka on osa South Downs kansallispuistoa. Reitti sisältää jonkin verran ylä- ja alamäkeä eli hieman kävelykuntoa on saanut kehittää. Tuulisena päivänä korvalaput tai pipo saattaisi olla hyödyllinen, sillä kova tuuli tuntui ainakin itsellä korvissa ja lippalakista ei ollut hyötyä.

Kävelyreitti kulkee tyypilliseen tapaan laidunmaiden läpi ja pääsimme maisemien lisäksi ihastelemaan lampaita ja rennosti laiduntavia lehmiä. Käytännössä reitin maasto on lyhyttä ruohoa eli lenkkareilla tai kävelykengillä pääsee hyvin matkaan. Joskin maa voi muuttua nopeasti mutaiseksi erityisesti sateiden jälkeen, jolloin voikin kahlata paikoittain nilkkoja myöten mudassa ja vaelluskengät ovat huomattavasti parempi vaihtoehto.

Lewes lyhyesti:

Kulkeminen: Lontoosta junalla noin 75 minuuttia. Brightonista bussilla tai junalla 20-40 min.
Tekemistä: Historiallisia kohteita, shoppailua, kahviloita ja pubeja, luonnossa liikkumista.

12 kommenttia
tiistai, 1 lokakuun, 2019 by

Takaisin Suomessa – käänteistä kulttuurishokkia ja epävarmuutta

Suomeen paluusta on muutaman viikon päästä kaksi kuukautta. Olen aloittanut tämän postauksen kirjoittamisen muutamaan kertaan, mutta normaalin kirjoittamisen flown sijaan olen tuijottanut vilkkuvaa kursoria. Tiesin, että kotiinpaluu tulisi olemaan rankkaa ja olin yrittänyt henkisesti valmistautua siihen, mutta miten voi valmistautua kurjaan oloon. Luin paljon artikkeleita käänteisestä kulttuurishokista ja siihen valmistautumisesta. Tiedättehän ohjeet siitä, miten pitää antaa itselleen aikaa, hyväksyä tunteensa ja nähdä ihmisiä sekä tehdä kivoja asioita. Hyviä ohjeita, mutta vaikea toteuttaa käytännössä, kun mielen on vallannut surumielisyys.

Käänteinen kulttuurishokki tuntuu hieman samalta kuin eroaminen. Ensitapaamiselta ihastuit. Kaikki oli mielenkiintoista ja et malttanut odottaa seuraavaa päivää. Yhdessä vietettyjen päivien myötä ihastuminen syventyi. Olit onnellinen ja et halunnut ajatella liikaa sitä, että joku päivä asiat eivät ehkä olisikaan niin. Jossain vaiheessa todellisuus astui kuvioihin. Piti alkaa miettiä asioita tulevaisuuden kannalta ja sitä, mikä olisi järkevää. Täytyi päästää irti ja palata siihen, mitä elämä oli ollut ennen. Mutta sitten tajuat, ettei ole paluuta takaisin siihen mitä oli ennen, sillä et voi palata taaksepäin takaisin entiseen elämään. Niinpä tekee mieli istua kotona katsomassa Netflixiä ja vetämässä jäätelöä, eikä nauttia mistään, sillä varmasti mikään nykyhetkessä tai tulevaisuudessa ei voi olla yhtä hienoa kuin se mitä oli. Samalla tiedän, että olisi aika katsoa romanssiani Brightonin kanssa elämää muuttavana kokemuksena, muttei antaa sen määrittää nykyhetkeä.

Paluun jälkeen on ollut toki myös monta hyvää hetkeä. On ollut hauskaa viettää aikaa läheisten kanssa ja tehdä kesäjuttuja Suomessa. Ihanaa oli myös saada asunto ja omat tavarat muutettua sinne. Kämppiselämän jälkeen osaa arvostaa omaa rauhaa. Samalla myös omat rakkaat tavarat kuten DVD-boksit ja lempikirjat pääsivät vihdoin laatikoistaan ja huomasin, että vaikka vähällä pärjää on materia myös osittain tärkeää. Ensimmäistä kertaa tunsin todella olevani kotona ja innoissani siitä, kun menin töihin. Urheilu on aina ollut iso osa elämääni ja tämän kontekstin ja yhteisön puuttuminen oli välillä rankkaa. Kotihallin oven avaaminen ja valmentamisen sujuminen kuin ennenkin, mutta entistäkin isommalla innolla, oli helpotus ja edesauttoi kotiutumista. Myös festarit hyvässä seurassa toi tunteen siitä, että kaikki hauska elämässä ei ehkä olekaan ohi.

Lähes kahden kuukauden jälkeen on hyvä nähdä, että edistymistäkin on tapahtunut. Kun ensimmäisten viikkojen aikana meinasin jäädä auton alle, unohtelin Suomen kielen sanoja ja saatoin olla itkun partaalla pienistäkin asioista on näistä päästy jo eteenpäin, ja olen saanut katsetta syksyn suunnitteluun. Lisäksi en ikävöi Brightoniin koko ajan, vaikkakin päivittäin mietin monia mukavia muistoja. Eniten ikävöin kaveriporukkaa ja samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa vietin paljon aikaa Brightonissa. Uskon kuitenkin, että joidenkin kanssa polut ehkä vielä tulevaisuudessa kohtaavat ja jos eivät niin olen kiitollinen jokaisesta, jonka matkallani tapasin.

Kotiinpalaaminen on ristiriitaista, sillä tavallaan toivoo voivansa palata entiseen tietäen samalla, ettei se ole mahdollista. Ihmisten elämä ei ole pysähtynyt odottamaan omaa paluuta ja asiat ovat muuttuneet. Jotkin ehkä peruuttamattomasti. Vaikka tämä muuttunut todellisuus tuntuu vieraalta samalla pelkään, että mikään ei ole muuttunut eikä muutukaan. Koin tämän kokemuksen, ja tiedän millaista elämä voi parhaimmillaan olla, kun ottaa riskejä ja on valmis epäonnistumaan, mutta mitä jos palaaminen vetää minut takaisin vanhoihin uomiin.

Pohdin pitkään miksi palaaminen aiheutti kulttuurishokin kun lähteminen ei. ”Muutos on kivuliasta vain jos sitä vastustaa”, kuuluisa sitaatti opastaa ja ehkäpä avaa tilannetta. Vaihtoon lähtiessä lähdin toteuttamaan unelmaa. Hyppäsin haasteisiin ja muutokseen ja tunnuin uivan myötävirtaan satunnaisista vastoinkäymisistä huolimatta. Palaaminen taas tuntuu siltä, että yritän seisoa virrassa, joka pyrkii työntämään eteenpäin, mutta en halua lähteä, sillä olen epävarma suunnasta. Mihin seuraavaksi? Mikä on minulle oikea suunta? Mitä tehdään unelman toteuttamisen jälkeen?

13 kommenttia
maanantai, 2 syyskuun, 2019 by