Browsing Category

Vaihto

Onko tämä elämä todellista?

Viimeisten viikkojen aikana olen huomannut jumiutuneeni jonkinlaiseen välitilaan, jossa pohdin yhä useammin oman elämän todellisuutta, sillä tällä hetkellä oma elämä ei tunnu sijoittuvan mihinkään. Elämä Brightonissa tuntuu pääosin miellyttävältä ja kevyeltä päiväunelta, jonka horisontissa vaeltavat pilvet useimmin hajoavat kuitenkin lopulta auringonpaisteeseen. Aiempi elämä Suomessa taas tuntuu kaukaiselta todellisuudelta, josta ei enää saa kiinni ja jota ei myöskään enää ole olemassa sellaisena kuin sen jätti taakseen.

Minne kuulun ja mitä haluan?

Vierailin Lontoossa ensimmäisen kerran melkein kymmenen vuotta sitten ja rakastuin kaupunkiin ensisilmäyksellä. Kävellessäni kaupungin kaduilla haaveilin siitä, että olisin osa kaupungin päivittäistä menoa ja kuvittelin miten kiiruhtaisin aamuruuhkassa metroon matkalla töihin tai kouluun. Ulkomailla asuvien ystävien elämää seuratessa se on aina tuntunut vaihtoehdolta, joka on ollut mahdollisuutena mielen perällä. Mitä jos tällä kertaa en palaisikaan takaisin vaan jäisin matkalle?
Lyhyiden ulkomailla vietettyjen työskentelyjaksojen myötä varmuus siitä, että viihdyn hyvin – jollen jopa erinomaisesti – Suomen ulkopuolella on vahvistunut ja muuttoa Britteihin odotin todella innolla. En joutunut valintaani pettymään vaikka en Brightonia paikkana tuntenutkaan vaan valitsin kaupungin puhtaasti yliopiston perusteella.

Aluksi käytin paljon vaivaa omien rutiinien ja uusien sosiaalisten verkostojen luomiseen ja nyt elämä täällä on kolmen kuukauden jälkeen alkanut asettua uomiinsa. Samalla jokaisena päivänä ilahdun erilaisista asioita. Keskusteluista ihmisten kanssa, kävelystä merenrannalla tai jostakin uudesta paikasta, jonka löysin tänään.

Aika täällä on nyt puolessa välissä ja ajatukset oman elämän rakentamisesta ovat sitä myötä käyneet yhä sekavimmiksi. Tuntuu vaikealta panostaa täysillä elämään täällä kun tietää, että se tulee mahdollisesti loppumaan hyvinkin pian. Huomaan myös viimeaikoina ripustautuneeni yhä enemmän elämääni Suomessa esimerkiksi pitämällä yhteyttä tuttuihin ja ikään kuin todistelemalla itselleni, että tuolla jossain on olemassa elämä, johon voin palata. Toisaalta haluaisi laittaa kaiken peliin ja nauttia tästä kokemuksesta täysillä. Mielessäni myös leikittelen ajatuksella siitä, millaista olisi siirtää elämä kokonaan tänne. Miksen jäisi paikkaan, jossa viihdyn ja jossa on hyvä olla?

Ensimmäistä kertaa poissa ollessani olen myös kaivannut joitakin asioita Suomesta. Hiihtoretket hankikannolla auringon paistaessa, metsäkävelyt puiden humistessa ja takkatuli iltaisin mökillä ovat tunkeutuneet mieleen yhä useammin vaikkei näin yleensä matkustaessa tapahdu. Läheiset ihmiset, jotka ovat tunteneet sinut koko ikäsi ovat pienen matkan päässä ja voit mennä töksäämään jonkun näistä ihmisistä luo puhumatta mitään. Isoin asia on myös miettiä omaa kotia. Paikkaa, jossa saa olla omassa rauhassa omien tavaroiden keskellä.

Elämää limbossa

Toistaiseksi mikään päätös ei tunnu oikealta. Ei jääminen ja elämän rakentaminen tänne, muttei myöskään palaaminen takaisin siihen minkä jätti taakseen. Epävarmuudessa eläminen tuntuu raskaalta, sillä ajatukset tuntuvat palaavaan aina takaisin syksyyn ja aivot haluaisivat levätä päätöksessä ja tietää mitä odottaa. Toistaiseksi täytyy kuitenkin todennäköisesti vain tyytyvä elämään limbossa ja yrittää nauttia kaikesta mitä tapahtuu tänään, tässä ja juuri nyt ja luottaa siihen, että mitä lopulta tapahtuukaan asiat aina järjestyvät parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä vinkki on vain valitettavasti helpommin sanottu kuin tehty.

Koiran kanssa Britanniaan ilman lentämistä tai autoa

Suunnitellessani muuttoa Britanniaan yksi suurimmista haasteista oli keksiä, miten koiran saisi kaikista kätevimmin tuotua tänne mukana. Mietin pitkään lentämisen ja muiden matkustustapojen väliltä ja päädyin lopulta siihen, että lentäminen olisi liian riskialtis vaihtoehto ja lisäksi erittäin hintava, joten ryhdyin tutkimaan muita vaihtoehtoja.

Lentäminen Britanniaan onnistuu vain rahtina

Britannian säädösten takia maahan saa tuoda eläimiä vain tiettyjen yhtiöiden kautta ja vain rahtina. Suomesta voi Britteihin ostaa liput Finnair Cargon kautta ja hintaa hommalle olisi tullut noin 500 euron pintaan omalla kohdallani.

Koira menee tällöin Heathrowlla eläinten vastaanottokeskukseen, josta sen saa sitten hakea. Iines ei ole ikinä lentänyt ja ei pidä siitä, että se jätetään täysin vieraaseen paikkaan vieraiden ihmisten kanssa, joten ajatus lentämisestä ei tuntunut ollenkaan mukavalta. Tytöllä on myös tapana ilmoittaa tästä asiasta kovaäänisesti, joten näin jos mielessäni sen kun yritän koiraa jättää ja toinen huutaa kuin syötävä. Tällaisissa tapauksissa henkilökunnalla on mahdollisuus evätä koiran pääsy koneeseen. En halunnut ottaa tätä riskiä, sillä siinä tapauksessa lähtö hankaloituisi huomattavasti, joten luovuin melko alkuvaiheessa jo lentomatkustamisesta.

Tottunut junamatkustaja ottaa lungisti

Autolla Britteihin

Autolla matkustaminen Britteihin olisi kaikista helpoin, kustannustehokkain ja kaiken kaikkiaan paras vaihtoehto. Koiran saa tuoda auton kyydissä lähes kaikilla reiteillä ja lisäksi tavarat kulkevat kätevästi mukana. Auto Briteissä koko oleskelun ajan olisi kuitenkin ollut hieman hankala ja edestakaisin ajaminen kallista ja aikaavievää, joten tutkailin myös mahdollisuutta vuokrata auto. Auton palauttaminen eri maahan kuin mistä sen on vuokrannut oli kuitenkin erittäin kallista ja suurimmalla osalla yhtiöistä ei edes mahdollista, joten myös tästä vaihtoehdosta täytyi luopua.

Lopullinen reitti

Päädyin siis siihen, että vähiten huonoin vaihtoehto on junat ja laivat kombo. Reittimme kulki Helsinki – Tukholma – Kööpenhamina – Hamburg – Amsterdam – Hook of Holland – Harwich.

Viking Linella Tukholmaan

Reissun ensimmäinen ja miellyttävin osuus oli laivamatka Helsingistä Tukholmaan. Koska meillä oli vain reittimatka, ja tarkoitus lähinnä levätä hytissä, olin ottanut halvimman mahdollisen hytin. Satamassa oli iloinen yllätys se, että meidät korotettiin parempaan hyttiin, koska laivassa oli niin tyhjää tuona iltana. Ilmeisesti tammikuun puoliväli keskellä viikkoa ei ole parhaiten myyvä ajankohta.
Laivalla matkustaminen oli rentoa. Koira viihtyi hyvin hytissä rauhassa nukkumassa ja leikkimässä leluilla ja itse pystyi käymään syömässä matkan rullatessa eteenpäin. Laivan kannelta löytyi kaksi pientä hiekkalaatikkoa, jossa pystyi koiran ulkoiluttamaan. Tammikuussa tuuli oli avomerelle melkoinen, joten pahemmin ei pakollista laatikolla kääntymistä lukuun ottamatta vietetty aikaa ulkona.

Iines kotiutuneena hyttiin

Tukholmasta junalla Kööpenhaminaan

Tukholmassa meillä oli nelisen tuntia aikaa ennen junan lähtöä, joten otimme bussin asemalle satamasta ja veimme kamat sinne säilytykseen. Olin katsonut läheltä lounaspaikan, jonne pystyi menemään koiran kanssa, mutta en ollut älynnyt tehdä pöytävarausta ja paikka oli tupaten täynnä. Jäimme siis epämääräisesti kävelemään ympäri keskustaa ja lopulta päädyttiin kysäisemään kauppakeskuksen paikasta, josko voimme koiran kanssa siihen istahtaa syömään ja tämä onneksi sopi. Saatiin siis lounasta ja ostettua myös eväitä junamatkalle alakerran kaupasta.

Lounaalla

Junamatka Tukholmasta Kööpenhaminaan kestää noin viitisen tuntia. Alkumatkasta oli vielä valoisaa ja pääsi nauttimaan myös kauniista talvimaisemista. Kööpenhaminassa yövyimme Airbnb, koska ehdimme nukkumaan vain muutaman tunnin ennen matkan jatkumista.

Maisemia junassa

Junalla Kööpenhaminasta Amsterdamiin

Matkan haastavin päivä oli matka Köpiksestä Damiin. Hieman kello seitsemän jälkeen hyppäsimme Hampuriin suuntaavaan junaan puoliunisina. Aamupalaa junassa syöden lähti päivä käyntiin. Tämän osuuden mielenkiintoisin osuus oli kun kuulutuksissa käskettiin ottamaan tärkeimmät tavarat ja valmistautua menemään laivaan. Katselimme toisiamme hämillämme miettien mistä oli oikein kyse. Käytännössä siis koko pikajuna ajoi sisään lauttaan ja junasta noustiin ylös lautalle merimatkaosuuden ajaksi. Juna lautan sisällä oli matkan ehkä hauskimpia yllätyksiä!

Meidän juna parkkeerattuna lautalla

Hampurissa meillä oli noin kolmen tunnin lounastauko, jonka vietimme mukavasti kauppakeskuksen intialaisen ravintolan herkkuja nauttien ja hieman koiran kanssa ympäri kaupunkia kävellen. Matkan viimeinen osuus oli kahden junan yhdistelmä kohti Amsterdamia. Hampurin juna-asema oli perjantaina täysin tukossa ja en ole ollut hetkeen junalaiturilla, joka on niin tupaten täynnä ihmisistä. Juna oli tietenkin myöhässä jo tullessaan Hampuriin, ja vielä pahemmin se alkoi olla myöhässä kun matka eteni. Vaihtoaikaa Osnabrückissa meillä oli alun perin noin 35 minuuttia ja nuo minuutit alkoivat uhkaavasti hupenemaan matkan jumittaessa yhä pahemmin. Pysäytin käytävällä kävelevän konduktöörin ja kysyin vaihtoyhteydestämme. Herra vastasi englanninkieliseen kysymykseeni ystävällisesti saksaksi. Yritin puristaa naamalleni jonkinlaisen hymyä muistuttavan kertoessani itselleni, että tässä oli hyvä muistutus pysyä taas kaukana Saksasta matkaillessa. Ystävällinen vierustoverini kuitenkin käänsi konduktöörin kommentin, joka oli käytännössä käsky kuunnella kuulutuksia. Kuulutuksissa ei tullut mitään infoa Amsterdamin junista, joten jäimme pois asemalla todeten junan menneen. Onneksi DB:nin toimisto oli vielä auki ja saimme uudet liput myöhemmin lähtevään junaan. Päätimme tässä vaiheessa ottaa seuraavan suoran yhteyden emmekä lähteä kokeilemaan vaihtojen kanssa. Hieman oli hiljaista kun istuimme 12,5 tunnin matkustamisen jälkeen yhä odottamassa junaa sen sijaan, että olisimme olleet perillä.

Iines Amsterdamissa

Stena Linella kanaalin yli

Amsterdamista matkustimme junalla ja bussilla Hook of Hollandiin, josta laivamme kohti Brittejä lähti. Stena Linesta tuli koko matkan kurjin osa. Osittain siksi, etten ollut selvittänyt asiaa tarpeeksi. Olin katsonut, että laiva ottaa lemmikkejä myös jalan olevien matkustajien kanssa. Tiesin parin tuttuni käyttäneen tätä yhtiötä ja olin kuullut, että kissat olivat olleet omassa boksissaan matkan ajan omistajan kanssa. Varatessani matkaa ruksasin siis enempää miettimättä kohdan ”pet travelling in kennel” ajatellen sen tarkoittavan, että koira on kuljetettava häkissä hyttiin tms. Näinhän ei kuitenkaan ollut, kuten matkan aikana selvisi. Koira on siis laivalla jätettävä kennel-osastolle, jossa toki saa vierailla niin paljon kuin haluaa.

Tullessamme sisään laivaan meitä oltiin vastassa henkilökunnan osalta ja he saattoivat meidät kenneliin. Tavaroita ei saanut viedä hyttiin ennen koiran viemistä. Astuessani sisään kenneliin siellä jo olevat 5 koiraa aloittivat aivan jäätävän metelin. Tiedustelin olisiko toinen kennelhuone hieman hiljaisempi ja saimmekin siirtyä sinne, sillä siellä oli rauhallista ja vain yksi kissa meidän lisäksemme. Vietin matkan aluksi hetken koiran kanssa kennelissä ja päätin sitten mennä käymään hytissä. Jätin koiralle ruoan ja lähdin viemään tavaroita hyttiin ja syömään itse jotakin. Menin heti tämän jälkeen katsomaan tilannetta ja ensimmäistä kertaa elämässään Iines ei ollut syönyt jätettyä ruokaa. Totesin, etten voi jättää koiraa yksinään sinne, jos olo on niin huono, ettei edes ruoka kelpaa, joten käväisin hakemassa hytistä kirjan ja ruokaa ja vietin lähes koko laivamatkan istuen kennelin lattialla lukien ja Netflixiä katsellen.
Aamulla kävin pakkaamassa tavarat ja ajattelin käyttää koiran vielä ulkona. Mennessäni kohti kenneliä työntekijä tuli pysäyttämään kysyen miksi olen menossa alas. Kerroin, että vien koiran ulos ja laitan tavarat kasaan kennelissä. Minulle teroitettiin ainakin viiden kerran ajan, ettei koiraa saa missään nimessä ottaa ulos kennelistä ennen kuin laivasta saa poistua. Kerrottuani noin 10 kertaa tämän ymmärtäväni pääsin alas kenneliin. Ulkoilutuskansi oli seuraava erittäin epämiellyttävä yllätys. Kyseessä oli siis vain laivan kansi. Ei hiekkalaatikkoa, ei mitään viemäriä tms vaan pissassa lainehtiva lattia ulkona tuulessa. Päätettiin skipata se aamu-ulkoilu sitten sillä näkemällä.

Stena Line oli kaikin puolin kurja kokemus koiran kanssa ja päätin, että takaisin tultaessa hankin meille autokyydin vähintään tuolle kanaalin yli osuudelle, jotta emme joudu Stena Linelle uudestaan.

Lounaalla Hampurissa

Britannian rajalla

Koiralle oli ennen matkaa hankittu EU-passi, jota ei kysytty missään vaiheessa matkaa ennen Hook of Hollandia. Siellä paperit tarkistettiin ennen laivaan astumista ja homma sujui todella nopeasti. Britanniaan tullessa passia hädin tuskin vilkaistiin ja muutaman kysymyksen jälkeen olimme uudessa kotimaassa. Kaiken matkustamisen ja viimeisen nukkumattoman yön jälkeen oli aika voittaja olo!

Ensimmäinen aamupala Britannian puolella

Vaikka tämä reissu oli ensisijaisesti muutto toiseen maahan, oli se myös samalla muistutus siitä, että saan olla kiitollinen omassa elämässäni todella monesta hyvästä asiasta. Ajattelin alun perin tehdä reissun yksinäni, mutta ystäväni sanoi mielellään lähtevänsä mukaan auttamaan reissussa. Monta kertaa matkan aikana katsoin tätä ihmistä ja mietin miten mulla voi olla näin ihania läheisiä, sillä kaiken väsymyksen ja matkan rankkuuden keskellä oli mukana ihminen, joka taas kerran otti olkalaukkuni kantaakseen, jotta sain koiran kyytiin. Tästä voin olla ikuisesti kiitollinen.

Matka lyhyesti:
Päivä 1. Ekonokokki Helsingissä eläinlääkärissä. Yö laivalla Helsingistä Tukholmaan.
Päivä 2. Laiva Tukholmassa klo 10. Lounasta Tukholmassa. Juna Kööpenhaminaan. Yö Kööpenhaminassa.
Päivä 3. Juna Kööpenhamista Hampuriin. Lounas ja 3 tunnin vaihto Hampurissa. Juna Hampurista Osnabrückiin. Osnabrückissa vaihto Amsterdamiin suuntaavaan junaan. Yö Amsterdamissa.
Päivä 4. Lounasta Amsterdamissa. Juna ja bussi Hook of Holladiin. Illalla laivaan Hook of Holladista. Yö laivalla.
Päivä 5. Saapuminen Harwichiin ja Britanniaan.

Never trust a Finn. Ensimmäisten viikkojen koettelemuksia.

Saapuessani koiran kanssa Brightoniin tammikuun viimeisellä viikolla oli ihana tietää, että kaupungissa odottaa oma koti, johon koiran kanssa asettua rakentamaan elämää täällä. Kaiken lisäksi en voinut uskoa ihmisten ystävällisyyttä, sillä olin saanut jättää laukkuni puolitutulleni säilytykseen, ja vuokranantaja tuli hakemaan minut ja koiran asemalta hakien laukkumme matkalla.

Asunto oli myös juuri remontoitu ja kaikki tuntui olevan oikein loistavasti. Seuraavalla viikolla toiseen huoneeseen muuttaisi toinen Brightoniin muuttava suomalainen, jonka olin bongannut Suomalaiset Brightonissa -ryhmästä etsimässä huonetta. Sopparit oli allekirjoitettu ja monia viestejä vaihdettu sopien kaikista käytännön asioista.

Asuntoa vuokratessa erityisesti jossain muualla kuin Suomessa törmää usein varoituksiin siitä, miten pitää tsekata kaikki, ettei tule huijatuksi. Useammassa vuokra-asunnossa Suomessa asuneena tein kaiken ohjeiden mukaan eli kävin itse katsomassa asuntoa, luin huolella jokaisen kohdan sopimuksesta ja siirsin lopun vakuuden ja ensimmäisen kuukauden vuokran vasta saadessani avaimet asuntoon. Asia, jota sen sijaan en tajunnut varmistella oli tulevan kämppäkaverini luotettavuus.

Vuokranantaja kertoi avaimia antaessaan, että tuleva kämppikseni ei ollut vielä maksanut takuuta ja vuokraa ja pyysi häntä siitä muistuttamaan. Laittelin henkilölle mukavan viestin, johon laitoin vielä uudelleen maksutiedot ja kyselin muuttopäivästä. Ei vastausta. Seuraavana päivänä laitoin henkilölle uuden viestin, vaikka näin, että edellistä ei ollut luettu. Ei yhäkään vastausta. Tässä vaiheessa homma alkoi hieman kummastuttamaan.

Vuokranmaksupäivä tuli ja meni ja tyyppi ei maksanut omaa osuuttaan vuokrasta. Vuokranantajan kanssa sovimme, että saisin itse etsiä uuden kämppiksen, jotta löydän henkilön, jonka kanssa tulisin hyvin toimeen. Ei siis muuta kuin ilmoitus ulos ja kämppäkaverin etsintään.

Uusi kämppis löytyi kyllä, mutta ne hetket, kun ensimmäisenä yönä makasin sängyssä ja mietin mitä teen jollen löydä huoneeseen ketään olivat hermoja raastavia. Omassa kotimaassa on aina vaihtoehtona raahata tavaransa ja omat luunsa perheen tai ystävien luo, siksi aikaa kunnes asiat selviävät, mutta vieraassa maassa jossa tunnet pari ihmistä kuulumisten vaihdon tasolla vaihtoehdot ovat hankalissa tilanteissa aika vähissä. Tunsin myös ihan suunnatonta ärsytystä siitä, että joku muu oli kaikesta omasta hyvästä valmistelustani huolimatta sotkenut asiat. Toisaalta vielä tähänkin päivään asti homma hämmentää ja mietityttää suuresti, sillä ainut tappio mitä tästä itselleni tuli oli uuden kämppiksen etsiminen ja siihen mennyt aika, joka oli pois muilta kivoilta asioilta. Ärsytyksestä on kuitenkin päästy yli ja toivon, että henkilöllä on kaikki hyvin, vaikka selitystä on turha varmaan ikinä toivoa saavansa.

Auringonlasku kotikulmilla

Matkustaessa tai kaukana kotoa ollessa on pakko luottaa ihmiseen ja uskoa ihmisistä parasta ja jättää taakseen kaikki oman kodin ja lähipiirin tuoma turva. Usein ihmiset osoittautuvat luottamuksen arvoisiksi, välillä taas eivät. Onnellinen voin olla siitä, että kotona on olemassa turvaverkko, joille soittaa ja asiaa purkaa sekä siitä, että kaikki minut täällä tavanneet ihmiset halusivat tilanteessa auttaa ja tarjosivat apuaan.

Samalla kävi harmittamaan se, millainen kuva tästä tapauksesta jää suomalaisista. Olemmeko me niitä, joihin ei kannata luottaa ja joille ei kannata jatkossa vuokrata asuntoa? Asuessani tai matkustaessani toisessa maassa koen olevani vieraana. Voit olla osalle ihmisistä ainut suomalainen, jonka he ehkä elämänsä aikana tapaavat. Näin ollen olet myös se henkilö, jonka pohjalta muodostetaan kuva suomalaisuudesta ja suomalaisista.

Vinkkejä vaihtohakemuksen tekemiseen

Viime vuonna tähän aikaan viimeistelin perustelukirjettäni toivoen, että pääsen valitsemaani kohteeseen. Tänään istuin ensimmäisellä luennollani haluamassani yliopistossa aloittamassa juuri sitä kiinnostavaa kurssia, jossa perustelukirjeessäni niin paljon puhuin.

Eri yliopistojen haut voivat olla hieman erilaisia ja omat vinkkini perustuvat omiin kokemuksiini siitä, mikä itselläni toimi Helsingin yliopiston haussa. Napsi siis parhaat jutut päältä ja tee niin kuin itsestä tuntuu hyvältä! Näen myös, että perustelukirjeellä on haussa todella tärkeä rooli, joten keskityn enimmäkseen vinkeissäni siihen. Mikäli vaihtokohde on vielä epäselvä voit lukea aiemman postauksen vaihtokohteen valinnasta täältä.

Ensimmäiseksi haluan painottaa sitä, että tutustut huolellisesti hakuohjeisiin ja valintaperusteisiin. Hakuun liittyy yleensä monia liikkuvia osia ja paperityötä, jolle kannattaa varata aikaa.

Ensimmäinen ”koulupäivä”

Perustelukirje on lippusi haluamaasi paikkaan

Perustelukirje on mahdollisuutesi vaikuttaa valitsijat siitä, että juuri sinut kannattaa lähettää vaihtoon kyseiseen kohteeseen eli siihen kannattaa panostaa.

Aloitin itse perustelukirjeen hahmottelemisen reippaasti ennen haun alkamista. Tsekkasin yliopiston tarjoamat kurssit ja tein listat kiinnostavimmista. Katsoin myös millaista oheisohjelmaa tiedekunta järjestää esimerkiksi vierailijaluentojen ja verkostoitumismahdollisuuksien muodossa.
Yleiskuvan hahmottelemisen jälkeen muotoilin hakemukseni kärjen omassa päässäni. Omalla kohdallani tämä tarkoitti sitä, että taustatutkimuksen pohjalta totesin, ettei mikään muu yliopisto tarjoa vastaavaa haluamaani opintoihin sopivaa kurssia. Ainoa mahdollisuuteni tämä kurssi suorittaa olisi siis päästä vaihtoon.

Omassa hakemuksessani tein päätöksen, että kirjoitan hakemuskirjeen puhtaasti ykkösvaihtoehtoani ajatellen. Tämä voi olla pienoinen riski, joten en varauksettomasti suosittele näin tekemään, mutta omalla kohdallani tämä tuntui oikealta valinnalta, koska olen hieman kaikki tai ei mitään ihminen. Perusteluosiossa kerroin hieman tarkemmin miten kurssi syventää työelämästä ja aiemmista opinnoistani saamaani pohjaa ja vie askeleen eteenpäin kohti unelmatyötäni. Lopuksi voi olla vielä hyvä luetuttaa perustelukirje läpi jollakulla muulla ja saada hieman palautetta jos esimerkiksi jokin kohta ei oikein lukijalle aukea.

Perustelukirjeen vinkit lyhyesti:
1. Aloita ajoissa
2. Tee taustatyötä
3. Muotoile hakemuksesi kärki.
4. Perustele.
5. Pyydä palautetta.

Pitkä pinna palkitaan

Hakuprosessi tuntui monin paikoin raskaalta ja pitkäpiimäiseltä hommalta ja erityisesti Erasmus-haun käyttöjärjestelmälle ei voi antaa pisteitä käytettävyydestä. Mikäli koulullasi järjestetään hakuklinikoita kannattaa valmiiden papereiden kanssa mennä sinne, jotta saat neuvoja mahdollisiin ongelmiin heti ja pää ei hajoa hommaan niin todennäköisesti.