Browsing Category

Museot

Maailma, jota ei ollut – kiehtova Kansallismuseon näyttely

Mikäli voin reissulla valita yhden museon, löytää minut todennäköisimmin arkeologiaan liittyvästä museosta tuijottelemasta vanhoja esineitä. Mysteeriys ja tarinat siitä, millaista elämä on ollut tuhansia vuosia sitten ovat aina kiehtoneet ja joskus nuorempana Indiana Jonesia katsellessa olin varma, että tuleva ammattini olisi aarteenmetsästäjä. Kahdesti ei siis tarvinnut käskeä, kun kysyttiin seuraksi tätä näyttelyä katsomaan.

Näyttelyssä on esillä yli 200 esinettä, joiden kautta pääsee tutustumaan muinaisiin Väli- ja Etelä-Amerikan kulttuureihin. Omat lempparini olivat jaguaaripatsaat, mutta näyttelystä löytyi paljon ihailtavaa. Pienet yksityiskohtaiset korut laittoivat miettimään, mitä kaikkea onkaan osattu jo tuolloin tehdä, sekä muistuttivat siitä, että nenäkorut ovat olleet muodissa jo huomattavan aikaa.

Seinän laajuinen video, jossa pääsit katsomaan kaupunkia rakennuksen huipulta, jotenkin vetosi itseeni vanhojen esineiden keskellä ja mietin, millaistakohan on normaalin kansalaisen elämä mahtanut olla. Muistan elävästi joskus lukeneeni Aku Ankasta tarinan, joka sijoittui tähän aikaan ja ankanpojat pelasivat ajalle tyypillistä pallopeliä. Tietoa Aku Ankassa mainitusta pallopelistä eli tlachtli:sta oli tarjolla näyttelyssä. Pelin jälkeen saatettiin saunoa yhdessä, joten näyttää valitettavasti siltä, että suomalaiset eivät ehkä voikaan kertoa saunan olevan suomalainen keksintö.

Näyttely on mielenkiintoisesti rakennettu ja sisältää paljon informaatiota ja tuli opittua paljon uutta, vaikka itse olen asiaan jonkun verran tutustunutkin (myös muiden lähteiden kuin Aku Ankan kautta). Suosittelen lämpimästi näkemään itse, sillä harvoin näitä esineitä pääsee ihastelemaan näillä leveyspiireillä. Näyttely on avoinna Kansallismuseossa 15.3.2020 asti.

Bathin kaksi kylpylää

Bathin kaupungin nimikin antaa jo osviittaa siitä, että vesi ja kylpyläkulttuuri ovat kaupungissa läsnä. Paikan kuumat lähteet löydettiin yli 800 vuotta ennen ajanlaskun alkua ja tästä lähtien ihmiset ovat tulleet paikalle kylpemään tervehdyttäväksi uskotussa vedessä. Nykypäivänä kaupungissa voi tutustua kylpyläkulttuuriin kuuluisan museon ja uudehkon kylpylän muodossa.

Roman Baths

Roman baths

Kaupungin kuuluisin nähtävyys on todennäköisesti muinaisen roomalaisen kylpylän jäänteet, joka toimii nyt museona. Kylpylän altaisiin nousee yhä vesi kuumista lähteistä ja vesihöyryn näkee nousevan ilmaan. Veteen ei pääse paikan päällä pulahtamaan, joskaan vihertävä leväisen näköinen vesi ei kovasti myöskään houkuta. Sen sijaan kylpylän toimintaa pääsee tutustumaan erilaisten videoteosten muodossa, jotka elävöittävät hienosti eri huoneita ja näyttävät esimerkiksi millainen oli tuon ajan sauna. Kierroksen lopussa pääsi myös maistamaan lähteestä tulevaa vettä. Vedellä on uskottu olevan monia terveyshyötyjä ja kylpemistä ja veden juomista on määrätty hoidoksi eri sairauksiin. Veden sisältämien mineraalien lista oli vaikuttava ja vesi juotavaa, joskaan kovin montaa lasillista ei viitsisi sitä vedellä alas.

Vaikka museo oli sinänsä mielenkiintoinen ei se tehnyt erityistä vaikutusta. Sisäänpääsy on noin 20 punnan luokkaa, joka on mielestäni museon sisältöön verrattuna hintava. Museo oli myös todella ahdistavan täynnä ja itsellä jäi osa asioista katsomatta, sillä ihmisten selän takaa kuikuilu samalla kun toiset ihmiset tönivät eteenpäin alkoi hetken kuluttua ahdistaa ja jatkoin suosiolla eteenpäin. Toisaalta tämä on hieman sellainen ”pakollinen” kohde, joka yleensä paikassa nähdään, joten jos haluaa keräillä kuuluisat kohteet omalle listalleen on paikka ihan mukava vierailukohde.

Thermae Bath Spa

Museossa lähdeveteen ei pääse pulahtamaan, mutta kaupunkiin on 2000-luvulla rakennettu perinteitä jatkava kylpylä, jossa pääsee kokeilemaan mineraalivedessä lillumista. Lähteestä nouseva vesi on 10 000 vuotta vanhaa sadevettä, joka lämpiää jopa lähes 70 asteiseksi maan sisässä ennen kuin pulppuaa ulos kaupungissa.

Olimme päättäneet viettää ensimmäisen illan lomasta rentoutumalla kylpylässä ja menimme paikalle hieman ennen klo 19, jolloin meille jäisi kaksi tuntia aikaa ennen sulkemista. Pyyhkeet, tossut ja kylpytakit sai paikan päältä, joten varusteeksi riitti oma uimapuku. Ensimmäinen hämmennyksen hetki koitti pukuhuoneessa, sillä kylpylässä oli vain yksi yhteinen tila. Varmistettuamme, että olimme oikeassa paikassa tutkimme hieman tarkemmin toimintatapoja todeten, että jokaisen on tarkoitus sulkeutua omaan koppiinsa vaihtamaan uimapukuun.

Kylpylä ulkoa

Uimapuvut ja kylpytakit päällä lähdimme tutustumaan kylpylään. Alakerrasta löytyy suihkut sekä sisäallas nimeltä Minerva, jossa voi kellua eteenpäin virran mukana tai nauttia porealtaasta. Keskimmäisessä kerroksessa on wellness-puoli eli saunoja ja ylimmästä kerroksesta löytyy kattouima-allas.

Suomalaiseen saunaan tottuneena saunakokeilut muissa maissa ovat vähintäänkin mielenkiintoisia. Infrapunasauna tuntui lähinnä huonosti lämmitetyltä saunalta ja höyrysaunojen fani en ole ollut oikein ikinä. Wellness-puolelta löytyi kuitenkin ”jääkammio”, jossa pystyi työntämään kätensä jäähän, sekä mahdollisesti täysin epäasiallisesti tunkemaan jäätä matkaseuran niskaan. Koko kerroksen paras huone oli kuitenkin rentoutumishuone. Huoneessa pääsee makaamaan mukavan lämpimässä lämpötilassa tuoleilla kuunnellen musiikkia ja katsoen videota avaruudesta koko huoneen ollessa pimeä lukuun ottamatta tähtiä muistuttavia led-valoja. Tuollaisen huoneen tarvitsisin ehdottomasti kotiin…

Parasta kylpylässä oli ehdottomasti auringonlaskun katseleminen kattouima-altaassa. Ilma oli vielä keväisen viileä, mutta ihanan lämmin vesi loi sopivan kontrastin ja maisema ja taivas olivat erittäin kauniit auringon värjätessä pilviä ensin kultaan ja sitten punaiseen vivahtaen.

Kuva: Matt Cardy

Hinta kahden tunnin oleilulle kylpylässä on 36 puntaa, joka on mielestäni hieman ylärajoilla verrattuna sisältöön. Omalla kohdallani kuitenkin auringonlasku kattouima-altaalla ja rentoutushuone käänsivät kokemuksen sen verran positiiviseksi, että suosittelen kuitenkin kylpylän liittämään osaksi reissua. Kylpylässä rentoutuminen on kuitenkin loistava tapa tutustua konkreettisesti historiaan veden myötä ja se on myös syy miksi kaupunkiin on tultu aikojen saatossa.

Stonehenge – ainut kohde bucket listilla

Jostain syystä en ole ikinä tehnyt varsinaista bucket listaa matkustelun suhteen, vaikka kirjaankin ylös ideoita matkakohteista. Stonehenge on kuitenkin ollut itselleni pienestä pitäen kohde, jossa olen halunnut elämäni aikana vierailla. En muista ollenkaan mistä tämä innostus on alun perin juontanut juurensa. Ehkäpä jostakin mielenkiintoisesta lukemastani artikkelista.

Hassua on, että vaikka Stonehenge on melko lyhyen matkan päässä nykyisestä asuinpaikasta päädyin sinne hieman vahingossa tämän viikon reissulla. Mietimme sunnuntaina ystäväni kanssa reissua johonkin lähelle ja tarkoitus oli suunnata Oxfordiin. Junaliput olivat kuitenkin todella kalliit, joten aloimme katsomaan myös muita vaihtoehtoja. Bath on kohde, jota on kehuttu monelta suunnalta, joten päädyimme lopulta valitsemaan sen. Tutkiessamme tarkemmin nähtävyyksiä ja tekemistä Bath:ssa selailimme retkiä lähialueella ja siinä se oli – puolipäiväretki Stonehengeen. Matkaseurani innostui myös ajatuksesta, joten varasimme retken.

Saapuessamme bussiparkkiin ja odottaessamme kuljetusta kohti itse kohdetta iski hetkellinen paniikki. Monet vuodet olen odottanut näkeväni kivikasan pellolla. Mitä jos tästä tulee elämäni suurin matkailupettymys? Oloa ei myöskään helpottanut turistilaumat ja ikuisuudelta tuntuva jonottaminen bussiin, joka sai harkitsemaan kävelemistä kohteelle, jotta pääsisi jo eteenpäin. Ehkä noin 10 minuutin odottamisen jälkeen olimme kuitenkin bussissa innostuneen odottavaisina kuuntelemassa nauhoitusta, joka kertoi perustietoja Stonehengestä.

Minä ja muutama muu menossa Stonehengeen

Bussin saapuessa perille kävelimme kohti kivikehää muiden kiinnostuneiden kanssa. Jäin hetkeksi seisomaan katse kohti kiviä tuulen heittäessä hiuksia naamalle miettien, miten monta ihmistä näitä samoja kiviä onkaan katsonut ja miten montaa ihmistä paikka on inspiroinut. Stonehengessä vetää puoleensa mysteeri ja ainutlaatuinen mahdollisuus olla osa historiaa nykypäivänä. Todeta, miten me olemme kehittyneet, mutta silti meitä kiehtovat samat asiat kuin ihmisiä 5000 vuotta sitten. Haluamme olla osa suurempaa kokonaisuutta ja kokea merkityksellisyyttä.

Stonehengen rakentaminen on aloitettu kivikaudella ja kivien kuljettaminen paikalle ja pystyttäminen on vaatinut erityisiä ponnisteluita. Yhäkin on vielä osittain arvoitus mikä kivikehän tarkoitus on ollut, mutta teoriat ovat esittäneet sen olleen kalenteri, rituaalipaikka ja mahdollisesti paikalla on uskottu olevan parantavia voimia. Paikan päällä voi hyvin kuvitella sen olevan mikä tahansa tai kaikkia näistä.
Stonehenge on kasa erittäin vanhoja kiviä pellolla ja samalla se on myös jotain paljon enemmän. Stonehenge muistuttaa meitä siitä, mitä on ihmisyys. Mitä se on ollut ja mitä se on nyt. Paikan maagisuus on vetänyt ihmisiä puoleensa ennen ajanlaskun alkua ja se tekee niin yhä yli miljoonalle kävijälle tänä päivänä.

Vierailu Stonehengessä

Stonehenge vierailu onnistuu kätevästi esimerkiksi Lontoosta tai Bathista käsin ja erilaisia vaihtoehtoja löytyy erilaisiin tarpeisiin. Paikalle voi tulla autolla, mutta mikäli autoa ei ole käytettävissä on tarjolla paljon erilaisia retkiä.

Itse päädyimme valitsemaan ScarperToursin kohtuullisen hinnan ja sopivan ajankohdan takia. Retken kesto oli 4 tuntia noudosta paluuseen. Mielestäni tämä oli hieman tiukka aikaikkuna, sillä vaikka ehdimme kiertää Stonehengen mukavasti jäi visitor center täysin näkemättä sillä meidän piti palata suoraan bussille. Olisi ollut myös mukava kävellä parkkipaikan ja Stonhengen väli, mutta kiireen takia päädyimme käyttämään ilmaista bussia. Retken hinta oli aikuiselta 40 puntaa, joka sisältää kuljetuksen bussilla, sekä sisäänpääsyn Stonehengeen.

Gluteenittomia herkkuja, museojonoja ja joulutunnelmaa Wienissä

Marraskuun työ- ja koulukiireitä katkaisi hieman muutaman päivän reissu Wienissä. Tiiviin kokoustamisen ohella ehdin kuitenkin ottaa hieman aikaa itselleni ja vaellella pitkin kaupungin katuja, sekä katsastaa muutaman loistavan ruokapaikan.

Kiertelyä kaupungin kaduilla

Gluteenitonta kasvisruokaa Wienissä

Reissatessa sopivan ruuan löytäminen saattaa joskus aiheuttaa harmaita hiuksia, mutta Wien osoittautui loistavaksi kohteeksi myös gluteenittoman ja lihattoman ruokavalion kanssa. Kaupungista löytyy tähän kasvisruokaan keskittyneitä paikkoja, joista saa myös kaikki gluteenittomana. Ravintolan ruokalistaan kannattaa tosin tutustua etukäteen netissä, sillä välttämättä kaikissa paikoissa gluteeniton vaihtoehto ei onnistu erityisesti jonkin toisen erityisruokavalion kanssa. Näin kävi esimerkiksi aivan ihanan oloisessa ravintolassa johon menimme, mutta jossa sitten päädyin itse nauttimaan cokiksen ja suuntaamaan mäkkäriin tämän jälkeen.

Oma ravintolalempparini Wienissä oli ehdottamasti kasvisruokaan erikoistunut Veggiezz -ketju. Ketjun ideana on tarjota terveellistä, erityisruokavalioihin sopivaa, maistuvaa ruokaa kohtuulliseen hintaan ja valmistusaikaan. Ravintolan vegaaninen ja gluteeniton Smoky Burger -hampurilainen meni ehdottomasti top 3 parhaat hampparit listallani, joten voin todeta ketjun tavoitteessaan onnistuneen.

Smoky Burger oli yhtä hyvää kuin miltä näyttää

Wieniin lähtiessäni haaveilin hieman siitä, että voisin syödä Sacher-kakun, mutta gluteenittoman ruokavalion takia toiveet eivät olleet kovin korkealla. Kävellessämme ympäriinsä Wienin katuja matkaseurani bongasi ihastuttavan näköisen kahvilan, jonne päätimme piipahtaa sisälle. Pieni kahvila oli täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia ja kauniita esineitä. Kulmassa valkoinen kaakeliuuni loi tilaan tunnelmaa ruusukultaisten lusikoiden kilistessä kahvikupeissa. Tiskillä herkut olivat näytillä kauniissa lasipurkeissa ja pieni kuusi joulupalloineen toi tilaan joulun tuntua.

Ihastus paikkaan vain syveni huomatessani, että leipomon tuotteet eivät sisällä jauhoja, sokeria, kananmunaa tai maitoa. Kahvilan vitriinistä löytyi vaihtoehtona Sacher-kakku, joten salainen toiveeni kakun syömisestä Wienissä toteutui!

Gluteeniton Sacherkakku Simply Raw Bakery -kahvilassa

Matkoilla pääsen harvoin tällä tavalla nauttimaan ruokatarjonnasta vaan yleensä pyrin katsomaan listalta jotakin mitä voin syödä, jotta jaksan eteenpäin. Turha siis varmaan edes kertoa kuinka positiivisesti yllättynyt ja iloinen olin näistä ruokapaikkalöydöistä! Kaiken lisäksi maut sopivat myös minulle, joka yleensä nirsoilen ruokien suhteen ja päädyn siksi lopulta varmaan valintaan eli ranskalaisiin ja ketsuppiin. Toivon hartaasti, että Veggiezz tyyppinen ketju rantautuisi myös piakkoin Suomeen, tai joku jotakin vastaavaa tänne perustaisi. Ehkäpä muutaman vuoden päästä.

Joulutunnelmaa toreilla

Joulukuun alkaminen ja joulun läheisyys oli jotenkin päässyt unohtumaan kaiken kiireen keskellä, mutta Wienin matka oli tähänkin ongelmaan oiva ratkaisu. Kaupungissa ei pääse kävelemään niin, ettei törmäisi joulutoriin tai vähintäänkin erilaisiin jouluvaloihin.

Joulukuusenkoristeet tuovat aina mieleen lapsuuden joulut, jotka alkoivat kuusen hakemisesta ja koristelaatikon esiin ottamisesta ja erilaisten pallojen ripustamisesta kuuseen. Joulupallot tuovat itselle aina mieleen aattoaamut ja koristeita Wienissä katsellessa virittäytyi hyvin joulutunnelmaan.
Joulutoreista oman lempparini oli kaupungintalon vieressä sijaitseva joulutori, jonka nimi oli osuvasti ”Christmas Dream”. Kaupungintalo itsessään oli arkkitehtuurisesti vaikuttava rakennus ja loi hienon taustan torille. Markkinoiden parasta antia oli ainakin itselleni joulupalloja myyvät kojut, josta osa oli erikoistunut johonkin tiettyyn teemaan kuten esimerkiksi valkoisiin joulupalloihin.

Joulutoreilla on myynnissä myös glögijuomaa erilaisilla makuvaihtoehdoilla. Omaksi lempparikseni osoittautui lastenjuoma, jossa oli sokerilla höystettyjä kokonaisia marjoja. Edullisin glögipaikka löytyi yllätykseksemme Praterista, huvipuistosta, jossa kävimme katsomassa maailmanpyörää.

Kauniita rakennuksia ja museojonoja

Wienissä aika kuluu mukavasti myös kävellen ympäri kaupunkia rakennuksia ja paikkoja katsellen. Monesta talosta löytyy mielenkiintoisia ja kauniita yksityiskohtia ja kohti korkeuksia katsellessa saakin varoa mihin kävelee. Sää vielä marras-joulukuun vaihteessa oli sellainen, että lämpimästi vaatetettuna ulkona saattoi kävellä menemään, joskin pidempään valokuvia ottaessa saattoi hieman alkaa näpit jäätymään ja ajoittainen sade laittoi välillä hakeutumaan sisätiloihin.

Kulttuuritarjontaa kaupungista löytyy myös kiitettävästi ja joskus haluaisin vielä suunnata konserttiin tuossa kaupungissa. Koska konserttiin ei ehtinyt ajattelin, että museokäynti voisi olla hyvä idea. Selaillessani vaihtoehtoja huomasin, että Albertinassa oli esillä Claude Monet teoksia. Suunta siis kohti museota sunnuntai aamupäivästä.

Oville saapuessani totesin muutaman muunkin olevan kiinnostunut kyseiset teokset näkemään, sillä ovella oli useiden metrien jono. Ainoat jonot missä on aiemmin tullut seisottua ovat olleet lähinnä yökerhoihin, joten tämä pääsi yllättämään. Asetuin siis jonon jatkoksi antaen jonolle 15 minuutin takarajan sisäänpääsyn suhteen. Noin 12 minuutin sisään olinkin ovien sisäpuolella ja jonottamassa lipunmyyntiin. Lipun saatuani totuus siitä, että jonotus ei loppunut vielä tähän iski päin naamaa. Takki päällä ja läppäri kainalossa museoon ei tietenkään päässyt sisään ja ihmiset jonottivat viemään takkejaan johonkin. Loistavan onnen saattelemana jonoon kävellessäni muutama henkilö oli kuitenkin juuri lähdössä ja matkan varrelta vapautui lokerikko, jonne sain takin ja läppärilaukun tungettua. Niinpä pääsin jonottomaan kohti itse maalauksia.

Jonottaessani kohti maalauksia alkoi hieman usko loppua ja teki mieli kääntyä takaisin ja viettää muutamat viimeiset tunnit kaupungissa tehden jotakin muuta. Lopulta kuitenkin noin tuntia myöhemmin pääsin vihdoin muiden ihmisten sekaan maalauksia katsomaan ja totesin sen olleen kaiken jonottamisen arvoista. Nyt olen sitten nähnyt kuuluisat lummetaulut, joista olen lukenut monia kertoja yhdestä lempi lastenkirjoistani (ja myös Picasson livenä).