Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Kotimaa

Fiiliksiä ensimmäiseltä yön yli vaellukselta

Olen aina tykännyt liikkua luonnossa ja nuorempana maalla ollessa lähimetsät tulivat tutuksi monet kerrat siellä samoillessa. Luontokohteet ovat usein myös matkustellessa olleet listalla ja korona-aikaan on tullut tehtyä useammin päiväretkiä kotimaassa. Monet kerrat päiväretkellä on illalla herännyt ajatus siitä, miten ihanaa olisikin jäädä metsään yöksi. Jäädä vielä hetkeksi nuotion ääreen istumaan, katsella tähtiä ja nukahtaa tuulen huminaan puissa. Luotto omiin retkeilytaitoihin ei kuitenkaan ole ollut kovin kova, joten nämä suunnitelmat ovat aiemmin jääneet toteutumatta, kunnes nyt päätin ottaa ja lähteä yöksi metsään.

Vaikka maalla on oppinutkin monia retkeillessäkin hyödyllisiä taitoja ei itsellä ollut mitään hajua monestakaan retkeilyyn liittyvästä asiasta. Mitä kaikkea tarvittaisiin mukaan? Mitä ottaa huomioon ja suunnitella? Niinpä päätin, että helpointa olisi lähteä ohjatulle retkelle ryhmän mukana. Idean sain jo noin vuosi sitten, mutta vasta tänä vuonna laitoin tuumasta toimeen ja varasin itselleni paikan naisille suunnatulta aloittelijavaellukselta Partioaitan 365 klubin kautta. Pakettiin sisältyi valmis retkisuunnitelma, pakkauslistat, etäpalaveri muutama viikko ennen lähtöä ja ohjaus retken ajan.

Retkeily vaatii valmistautumista

Pakkauslistat ja infot saatuani aloin innokkaasti suunnittelemaan reissua. Vaelluskengät, rinkka, kuoritakki ja merinovillakerrastot löytyivät jo valmiiksi valikoimista. Teltan ja trangian päätimme lainata Partioaitan kautta, sillä sen verran isoja investointeja ei viitsi tehdä yhden yön takia.

Aloituspalaverissa sai vielä hyviä vinkkejä varusteisiin ja pääsi kysymään tarkentavia kysymyksiä. Koin tämän todella hyödylliseksi, koska esim tarkastelin omaa makuupussiani ja totesin sen olevan ns. kesämakuupussi, joka on mukava nukkua noin +15 asteen lämpötilassa. Ohjaajamme kertoi, ettei sitä varsinaisesti suosittele Suomen oloihin.

Uuden lisän valmistautumiseen toi sääennuste, joka lupasi koko kahden päivän ajalle lähinnä sadetta. Vinkiksi saimme sadeviitan hankkimisen, jonka pystyy heittämään kätevästi vain pään yli niin, että myös rinkka on suojassa sateelta. Niinpä tein matkan Varustelekaan ostamaan Särmä sadeviitan reissuun mukaan. Pari päivää vaellusta edeltävänä iltana etsiskelin vielä paniikissa kuorihousuja kaupoista. Lopulta onnistuin löytämään sopivat miestenosastolta, sillä monet naisille suunnitellut mallit ovat todella tiukkoja.

Ruokailujen miettiminen tuntui myös hieman haastavalta, sillä metsästä ei saa ranskalaisia, eivätkä ne myöskään säily kovin kummoisesti, joten oli mietittävä muita vaihtoehtoja. Lopulta päädyin eväsleipiin, pastaan ja tonnikalaan sekä meksikonpataan.

Trangia penkillä ja vihreä muki

Lounaan tekoa perinnetilalla

Pakkaaminen ei ole omia vahvuuksiani vaikka harjoittelun puutetta ei siinä pitäisi olla. Yleensä aloitan pakkailun hyvissä ajoin, mutta päädyn lopulta heittelemään mukaan vähän kaikkea unohtaen jotain todella olennaista, kuten sukat tai deodorantin. Yleensä tämä ei haittaa, koska kohteissa on mahdollisuus hankkia unohtuneet tavarat. Metsässä tätä vaihtoehtoa ei ole, joten päätin panostaa suunnitteluun ja pakkaamiseen.

Hyvistä aikeista huolimatta ensimmäinen hermoromahdushetki tuli rinkkaa pakatessa. Olin kerännyt kaikki tavarat kasaan muutamaa päivää ennen retken alkua ja edellisenä iltana mietin, josko pakkaisinkin jo rinkan valmiiksi. Onneksi päätin aloittaa pakkaamisen silloin, koska hetken päästä totesin, että tavarat eivät todellakaan hyvällä tahdollakaan mahdu rinkkaan. 5 tuntia raivoisaa tavaroiden paiskomista, youtube videoita rinkan pakkaamisesta ja whatsapp neuvontaa myöhemmin klo 1 yöllä tavarat olivat vihdoin rinkassa. Ulos jäivät mm toinen vesipullo, villapaita ja lämpimämpi makuupussi. Suosittelen siis lämpimästi aloittamaan rinkan pakkauksen ajoissa eikä ainakaan hetkeä ennen reissua.

Majoittuminen ja yö teltassa

Parkkipaikalla tapasimme ohjaajan ja muun porukan, katsoimme rinkkojen säädöt ja suuntasimme kohti leiriytymispaikkaa. Kartat saimme mukaan myös heti parkkipaikalla ja ennen kävelemään lähtöä opettelimme kartan lukua ja kompassin käyttöä. Päivällä oli satanut, mutta onneksi leiriytymisen aikana ilma oli vain pilvinen ja telttaa ei tarvinnut koota sateessa.

Teltan kokoamisesta saimme heti kunnolla harjoitusta, sillä omamme kanssa vasta 3 kerta toden sanoi. Ensin unohtui heitellä oksat ja kävyt alta, toisella kertaa makuuosan keskellä oli juurakko ja kolmannella kerralla saatiin teltta pystyyn kohtaan, jossa nukkuminen voisi olla jokseenkin mukavaa. Nytpä teltan kasaus pitäisi jatkossa siis sujua harjoittelun myötä!

Vihreä teltta puiden katveessa

Kun majoitus oli kasassa lähdettiin pilkkomaan puita nuotioon. Sahan käyttö on itselle tuttua, mutta kirveestä olen aiemmin pysynyt kaukana. Nytpä kun sai ohjeistusta ja mahdollisuuden opetella päätin tarttua myös kirveeseen. Ensimmäisen varovaisen lyönnin jälkeen, jolla sain kirveen lähinnä jumittumaan pölkkyyn otin vähän rohkeamman vedon ja tulosta alkoi syntyä. Puiden teko kävi myös hyvin iltatreenistä eli jos on viileä niin tässä hyvä vinkki lämmitelystä.

Ruokailun ja nuotiolla istuskelun jälkeen lähdimme nukkumaan telttaan. Klo 22 oli melko aikainen ajankohta hiljentyä telttaan myöhäiseen rytmiin tottuneena. Aluksi makuupussissa oli myös kuuma. Niinpä vähensin vaatetusta. Muutaman tunnin ajan kääntyilin yrittäen saada unen päästä kiinni. Vihdoin nukahdin hetkeksi, kunnes heräsin siihen, että oli hieman huono olo. Tässä vaiheessa aloin miettiä, että ehkä retkeily ei ole vatsavaivaisen hommaa. Laskettuani lampaita yli 6000 kertaa ja kellon näyttäessä 4 aloin vakaasti olla sitä mieltä, että olisi pitänyt jäädä omaan sänkyyn. Onneksi olo kuitenkin vähän helpotti ja sain unen päästä kiinni. Kunnes heräsin siihen, että oli kylmä. Siinä vaiheessa myös muistin jättäneeni villapaidan kotiin, koska se ei mahtunut rinkkaan. Kylmästä huolimatta onnistuin lopulta nukahtaa.

Aamulla herätessä ei ollut mikään elämäni freesein olo, joskin yllättäen ei myöskään täysin jumittava. Aamupalan jälkeen oli vuorossa tavaroiden pakkaaminen rinkkaan. Kerran avattujen kamojen sullominen rinkkaan on ehkäpä vielä haastavampaa kuin ensimmäisellä kerralla, mutta toisaalta tällä kertaa tietää, että sinne ne menevät pienellä väkivallalla ainakin.

10 km matka rinkan kanssa 

Toisena päivän matkan pituus oli noin 10 km lounastauolla. Matkan jaksoi kävellä hyvin, mutta huomasi, että rinkan paino alkoi tuntu jaloissa vaikka kävelemään olisi tottunutkin. Lounastauolla tuntui ihanan vapauttavalta laskea rinkka hetkeksi selästä. Tavaroita valitessa on siis tärkeää miettiä myös niiden painoa. 2kg ja 5kg teltan eron huomaa, kun sitä kantaa päivän selässä.

Vaellukselta palasin kotiin hyvillä mielin, mutta väsyneenä. Koin, että ohjatulla vaelluksella opin nopeasti käytännössä perustaidot retkeilystä ja voisin nyt hyvin lähteä reissuun yksikseni tai kaverin kanssa! Ohjaajamme oli ihanan auttavainen ja kannustava, vaikka itse hermoilin omaa hitauttani ja jatkuvaa säätämistä.

Tänään olen 14h yöunien jälkeen sulatellut kokemustani, enkä oikein tiedä mitä mieltä olen yön yli retkeilystä. Vaikka reissu olikin hyvä en vielä hurahtanut. Itselleni tärkeintä luonnossa liikkumisessa on haistella metsän tuoksuja ja istua katselemassa veden liikettä tuulessa. Vaelluksella tuntui, että olin joko pakkaamassa tavaroita, kävelemässä jalkoihin katsoen tai säätämässä jotakin muuta. Asiat olivat niin uusia, että tuntui siltä, että olisi oman aivokapasiteetin äärirajoilla ja hieman ylikierroksilla. Ehkäpä metsään pitäisi nyt lähteä näiden taitojen kanssa rauhassa omaan tahtiin ja katsoa miltä se tuntuu. Juoda teetä kaikessa rauhassa aamuisella muutaman tunnin ajan teltassa katsellen järvelle, kävellen paljain jaloin sammaleella pidemmällä tauolla ja maaten katselemassa tähtiä.

Olin tekstannut myös kaverilleni metsästä. Hän kiteytti viestini yhteen lauseeseen:

”Seuraava yön yli reissu mieluummin NYC:iin kuin metsään.”

Katsotaan miten käy.

Millaisia kokemuksia teillä on retkeilystä? Onko teltta paras paikka nukkua vai kieltäydytkö mahdollisuudesta?

Retki Kammiovuorelle ja mökkeilyä maaliskuussa

Maalis-huhtikuussa olen yleensä nauttimassa keväästä jossakin päin maailmaa. Tänä vuonna aloin kuitenkin miettiä koronaturvallista vaihtoehtoa ja päätimme lähteä pienen ystäväporukan kanssa etätöihin mökille. 

Mökkireissulla oli tarkoitus tehdä normaalisti myös töitä etänä, joten yhtenä isona kriteerinä paikan valinnassa oli toimiva ja nopea nettiyhteys wifillä. Emme halunneet myöskään istua kaikkia vapaapäiviä autossa, joten päätimme etsiä kohdetta muutaman tunnin ajomatkan päästä.

Erilaisia mökkien varaussivustoja selailtuamme löysimme lopulta kivan kohteen Sysmästä. Kohde oli omakotitalosta remontoitu kahden makuuhuoneen kokonaisuus, josta löytyi sauna erillisestä rakennuksesta.

Viikko oli juuri sellainen kuin olimme toivoneet. Aamulla koirat vapaaksi pihalle, takkaan tulet ja aamupalaa työkoneita availlen. Lounasta laitettiin yhdessä ja välillä vedettiin palaverien välillä taukojumpat. Saunassa olevan Aito-kiukaan lämmitys aloitettiin alkuiltapäivästä, töiden jälkeen lähdettiin ulkoilemaan kirpakkaan pakkasilmaan ja ulkoilusta palattiin päivälliselle ja saunomaan.

Heinä auringonlaskussa jäällä

Aito-Kiukaan lämmitys oli omanlaisensa prosessi, jonka saloihin pääsimme kiinni vasta muutaman päivän jälkeen. Ensimmäisenä iltana löylyt eivät olleet kovin kipakat, sillä emme olleet lämmittäneet kiuasta tarpeeksi kovasti ja pitkään. Virheestä oppineena aloitimme lämmittämisen aiemmin ja useammalla pesällisellä puita ja johan saimme ihanan pehmeät löylyt aikaisiksi. Olimme myös haaveilleet paljussa lillumisesta, mutta pakkaset olivat tuolla viikolla niin kovat, että paljua ei pystynyt jäätymisen takia käyttämään.

Retkelle Kammiovuorelle

Lunta oli Etelä-Suomessakin vielä maaliskuussa niin runsaasti, että metsään ei pystynyt lähtemään kävelylle. Muutaman yrityksen ja reisiä myöten lumeen oppoamisen jälkeen totesimme, että umpihanki ei kannattele enään tätä elopainoa. Metsään piti kuitenkin päästä jäällä kävelyn lisäksi, joten päätimme lähteä viikonloppuna retkelle Kammiovuorelle.

Metsää vuorelta katsottuna lumisateen aikana

Kammivuori on Etelä-Suomen toiseksi korkein kohta Tiirismaan jälkeen kohoten hieman päälle 200 metrin korkeuteen. Kammiovuorta on pidetty pitkään mystisenä paikkana ja sieltä on sanottu löytyvän ainakin 12 luolaa. Tarina myös kertoo, että luoliin olisi paettu poliisia.

Parkkipaikalta lähtevä kiertoreitti on noin 4 km mittainen ja sisältää jyrkkää nousua ja laskua näköalapaikalle. Reitin alkupäästä löytyy laavu ja nuotiopaikka puineen. Talvella reitti oli ainakin paikoitellen haastava ja osan matkasta päädyimmekin vaan sulavasti laskemaan peppumäkeä takaisin tullessa. Näköalapaikan maisemat olivat kuitenkin häikäisevän hienot ja ehdottomasti lumessa rämpisen arvoiset.

Viikko mökillä hurahti ohi aivan liian nopeasti ja aloin taas tälläkin reissulla vakavasti miettimään maalle muuttamista. Rakastan ajatusta siitä, että Suomessa olisi metsien keskellä järven rannalla oma pakopaikka, johon palata reissuilta maailmalta.

P.s. Mikäli paikka kiinnostelee löytyy tiedot Airbnb:stä täältä. Paikan omistajat olivat todella sydämellisiä ja mukavia ihmisiä niin kiva vinkata eteenpäin!

Staycation Helsingissä – St. George

St. George tarjoaa matkustajalle ylellisyyttä ja rauhaa aivan Helsingin keskustassa. Ystävällinen palvelu ja loppuun asti mietityt pienet yksityiskohdat viimeistelivät ihanan ja rentouttavan viikonlopun hotellissa.

St George hotellin sisäänkäynti ulkoa kuvattuna

St George sijaitsee ihanassa vanhassa talossa

Staycation viikonlopulle oli muutama tavoite: rentoa yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja ripaus luksusta. Alkuperäisessä suunnitelmassa oli myös poreamme, mutta näitä ei näytä hotellihuoneista pahemmin löytyvän, joten päätimme sen sijaan valita paikan, jossa on kylpylä.

Hienommassa hotellissa olen elämäni aikana tainnut olla kaksi kertaa, sillä yleensä säästän majoituksessa. Tällä kertaa kun ajatuksena oli nimenomaan nauttia hotellista oli St. George tähän oiva valinta. Vastaanotto ja palvelu saapuessa oli ystävällistä ja laadukasta. Saimme myös sunnuntaille late check outin järjestymään ilman erillistä maksua, mikä mahdollisti rennon sunnuntain vieton. Meille myös kerrottiin koronakäytännöistä hotellissa, mikä lisäsi paikasta tullutta hyvää kuvaa.

Pizzaa Punavuoressa

Hotellin läheltä löytyy monia hyviä ravintolavaihtoehtoja. Mikään ei kuitenkaan voita hyvää pizzaa ja valitsimme Iso Robalta löytyvän Jackien sen aitojen italialaisten raaka-aineiden vuoksi. Kaikki paikan pizzat ovat myös saatavilla gluteenittomana ja kasvisvaihtoehtoja löytyi runsaasti.

Helsingin kaduilla lauantai-iltana kävellessä oma kotikaupunki tuntui jännittävältä ja ravintolassa syöminen pieneltä seikkailulta. Korona-aikana on oppinut arvostamaan näitä pieniä ihania hetkiä vielä entistäkin enemmän.

Pitsa rucolalla

Rento sunnuntai huoneessa ja kylpylässä

Parasta hotelleissa ovat sängyt. Muhkeat tyynyt ja peitot ja makoisat unet. Jostain syystä nukun hotelleissa loistavasti. Ehkäpä siksi etten voi yöllä keksiä uutta mahdollista projektia, joka täytyisi aloittaa sillä sekunnilla. St. George ei tuottanut pettymystä myöskään unien suhteen ja aamulla oli ihana jäädä makoilemaan sänkyyn valon siivilöityessä verhojen lävitse.

Tatuoitu jalka peittojen välissä

Koko päiväksi ei kuitenkaan sänkyyn voinut jäädä, sillä ohjelmassa oli aamupala ja kylpylä. Aamupala oli täyttävä ja hyvä, myös gluteenittomilla vaihtoehdoilla. Ehkäpä jäin itse kaipaamaan aamupalalta vielä enemmän, vaikka tarjonta olikin maukasta ja terveellistä. Esimerkiksi pannukakkuja, sillä täydellisellä aamiaisella syötäisiin toki pannukakkuja.

St. Georgen kylpylä oli ihana lisä yöpymiseen. Kylpylästä löytyi kaksi saunaa, pieni uima-allas ja kylmävesiallas. Uima-altaan vesi oli jotain lämpimän ja uimahalliveden väliltä, joten vilukissana ei sinne suoranaisesti tehnyt mieli jäädä lillumaan. Hetken aikaa kuitenkin pystyi mukavasti uiskentelemaan. Harkitsin myös kylmäaltaaseen menoa, sillä se näytti niin houkuttelevalta. Testattuani vettä tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin ja päätin valita saunan kylmässä vedessä pulahduksen sijaan.

Kylpylä on melko pieni ja esimerkiksi naisten pukuhuoneessa oli vain 2 suihkua. Nyt kylpylässä oli melko rauhallista ja mukavasti tilaa, mutta ruuhkaisampaan aikaan kannattaa käyntiin varata hieman aikaa.

Nainen uimapuvussa astumassa altaaseen

Harkitsin hetken kylmäallasta

Kotiin palatessa tuntui siltä kuin olisi ollut lomalla kauemmin ja pidemmällä kuin omassa kaupungissa lyhyen matkan päässä. Ehkäpä juuri tuo tunne on se, joka kertoo onnistuneesta staycationista.

St. Georgessa vierailin marraskuun alussa. Tarkastathan mahdolliset uudet koronaan liittyvät rajoitukset erikseen.

Kotimaan miniloma: Mathildedalin ja Teijon ruukkikylät

Herkullisia ruokia, kaunista luontoa ja rentoa tekemistä. Ruukkikyläloma Mathildedalissa tiivistettynä. Kyläyhteisö on onnistunut hienosti vangitsemaan parhaimmat puolensa myytäväksi konseptiksi, jonka matkailija ostaa mielellään. Kahden yön minilomalla ehti nähdä ja tehdä, mutta olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa.

Alpakka

Mathildedalin kylä

Olimme ennen reissua listanneet asiat, joita halusimme lomaan ehdottomasti sisällyttää. Omalla listallani oli pitsansyönti Kyläravintola Terhossa ja alpakat. Matkaseuran listalla oli kahvittelu PetriS Chocolatessa ja kauppojen kiertely.

Rantatuoli hiekalla

Näihin ohjelmanumeroihin saimmekin kulutettua oikeastaan koko päivän, sillä paikat eivät ole auki kovin pitkään vaan noin 6 tunnin ajan päivittäin. Kiertelimme ensin tutkimassa paikan ihania putiikkeja, joiden tarjonta koostuu suurelta osin käsityöstä. Paikat olivat myös koiraystävällisiä, joskin Iines shoppaili repusta käsin. Kaarnalaivasta mukaan tarttui vaateharja, josta olin todella innoissani, sillä tarkoituksena on ollut opetella pitämään parempaa huolta vaatteista. Tällä aseella aion jatkossa taistella villapaitoihin tarttuvia koirankarvoja vastaan.

Kukka ikkunalla

Putiikeissa kiertelyä

Ruukin kehräämö oli toinen lempipaikoistani ostoksille, vaikka tällä kertaa jäin vain ihailemaan alpakanvillaisia tuotteita. Huivin ostamatta jättäminen jäi hieman harmittamaan, mutta ehkäpä sitä voi lähteä Matildaan toisenkin kerran ostoksille. Ruukin valimosta löytyi myös kiva näyttely, joka valotti Teijon tehtaiden tarinaa vuosien saatossa.

Ruukin kehräämö

Terhoa ja pitsan syöntiä olin odottanut todella paljon reissulta, sillä rakastan pitsaa ja istuskelua kivoissa, rennoissa paikoissa. Sesonki aikaan tosin noin 50 muulla ihmisellä oli tasan sama suunnitelma. Onnistuimme kuitenkin saamaan porukallemme pöydän edessä olevalta terassilta, jonka jälkeen oli ainoana tehtävänä enää onnistua tekemään tilaus. Vältän yleensä jonottamista viimeiseen asti, mutta tällä kertaa uhmasin tätä periaatetta ja asetuin jonoon toivomaan, että pääsisin tiskille asti. Nälkäiset ihmiset ja jonottaminen eivät ole kovinkaan hyvä yhdistelmä ja kiukkuinen tunnelma ja töniminen jonossa saivat oman fiiliksen jonkin verran laskemaan puhumattakaan siitä, että ketään ei enää kiinnostanut pitää minkäänlaisia turvavälejä. Lopulta tilaus saatiin kuitenkin tehtyä ja kiireestä huolimatta kassalla palvelu oli oikein ystävällistä. Pitsat olivat myös juuri niin herkullisia kuin olin kuvitellut ja jonossa päätään nostanut ärsytys suli heti ensimmäisten suupalojen myötä.

pitsa

Super herkullinen gluteeniton pitsa

Pitsojen jälkeen päätimme siirtyä samantien jälkkärille PetriS Chocolateen. Aamupäivän sateisuus oli tässä vaiheessa jo väistynyt ja saimme puutarhasta ihanan kulmapöydän, jossa nauttia suklaaherkuista ja teestä. Olimme kaikki unohtaneet shampoon kotiin, joten käväisimme ostamassa puodista mukaan myös palashampoota ennen majoitukseen lähtöä. Kauppojen ja paikkojen alkaessa sulkeutua myös kylä hiljeni auringonlaskuun ja alkuillasta sai kylällä kävellä ja katsella jo ihan erilaisessa rauhallisessa tunnelmassa kuin aiemmin päivällä.

Kukka puutarhassa

Teijon kylä – perinteisempää kylätunnelmaa

Lähtöpäivänä päätimme mennä tutustumaan lähellä olevaan Teijon kylään. Vaikka pidinkin kovasti Mathildedalin kaupoista ja herkullisista ruuista halusin viettää toisen päivän hieman rauhallisemmassa paikassa. Teijo tarjosikin tähän hyvän vaihtoehdon.
Teijon Masuunin kivirakennus kätkee sisälleen vuoden 1801 masuunin, mutta tarjolla on tänä päivänä myös paljon muuta. Rakennuksesta löytyy kahvila ja puoti sekä vaihtuva taidenäyttely, jota kävimme katsomassa porukalla. Jäin ensin koiran kanssa odottamaan ulos, mutta ystävällinen henkilökunnan jäsen tuli rapsuttelemaan Iinestä ja juttelemaan ja kertoi, että Iines on tervetullut sisätiloihin. Näin pääsi Iineksin katsomaan taidenäyttelyä selkärepusta.

Rakennus ja piippu

Teijon masuuni

Lounaalle suuntasimme Teijon Arkkiin, jossa tarjolla oli herkullista kotiruokamainen buffet. Koiran kanssa jäimme ulos terassille syömään, vaikka olikin hieman viileämpi päivä.
Teijon kylältä löytyy myös perinteinen kyläkauppa, josta löytyy perustarvikkeita sipseistä varvastossuihin. Hinnat ovat myös kyläkaupan hintatasoa, mutta reissatessa on mukava tukea läheltä löytyviä ja pysyviä palveluita.
Ruuhkaisen ja selkeästi enemmän matkailijoille suunnatun Mathildedalin jälkeen Teijon kylä oli mukavaa vastapainoa perinteisemmän rauhallisen kylätunnelman myötä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan myös Teijon kylään, mikäli tällä suunnalla matkailet.

Ulkoilua kansallispuiston maisemissa

Mathildedalin kylä sijaitsee aivan Teijon kansallispuiston kupeessa, joten reissuun voi yhdistää helposti ulkoilua tai pidemmän kävelyretken. Olimme tällä kertaa reissussa isommalla porukalla koiravanhuksen ja 1,5v lapsen kanssa, joten vaelluksen sijaan keskityimme nauttimaan ulkoilusta meille kaikille sopivalla tavalla.
Päiväkävelyksi valitsimme Jeturkastin muinaispolun, josta reitin alkupää on noin 700 metrin matkalta esteetön ja sen voi lumettomana aikan kulkea vaunujen kanssa. Vaunuissa istuminen ei kuitenkaan pahemmin kiinnostellut vaan mäntymetsän keskellä kulkevalla polulla oli paljon kivempi kulkea itse. Kävelytien varrelta löytyi myös kattava mustikkatarjonta ja poikkesimmekin napsimaan herkkuja suuhumme. Iines kunnostautui nopeimpana poimijana ja mukaan taisi mennä myös muutamia lehtiä varpuineen päivineen. Mustikoita löytyi sen verran paljon, että ilmeisesti olin onnistunut murskaamaan niitä reisien välissä poimimessani, sillä housut lähtivät kyllä pesuun reissun jälkeen.
700 metrin kävelyn päästä löytyi noin 9000 vuotta vanha muinaisranta. Ranta on nyt lähes 100 metriä merenpinnan yläpuolella eli vettä ei tältä rannalta enää löydy. Kauniisti muotoutuneita kiviä sen sijaan sitäkin enemmän.

Koira repussa

Muinaisrantaa ihailemassa

Osalla meistä oli toiveena virkistäytyä myös uimalla ja saimme vinkiksi suunnata Matildanjärvelle pulahtamaan. Lähes vastapäätä PetriS Chocolatea on pieni hiekkapohjainen ranta, josta pystyi hyvin lähtemään uimaan. Itse nautin lähinnä snorklailusta lämpimässä vedessä, joten uimisen sijaan tyydyin uittamaan jalkoja rantavedessä.

Varpaat vedessä

Lähdin illalla vielä yksin hieman pidemmälle reitille iltalenkille ja päätin valita noin 7 km pituisen reitin kohti suota. Reitti ei ilmeisesti ollut vielä loppukesästä aivan valmis vaan vasta rakenteille ja uudemmassa kartassa näyttää saaneen nimen Tapaninkierros. Lähdin reissuun aika myöhään illalla ja hieman stressasin sitä, että reitin merkinnät eivät olleet kovin selvät. Alkumatka oli myös autotie metsässä tyylistä maastoa, jota ei ole niin hauska kulkea, mutta suon reunaan ja enemmän metsään päästessä pääsi paremmin nauttimaan luonnosta. Paremmalla ajalla olisin ehdottomasti lähtenyt kohti järviä ja yhdistänyt reissuun uimisen.

Rentoutumista mökillä

Penkki ja meri

Uimarannan maisemia

Majoitukseksi valitsimme mökin Meri-Ruukin lomakylästä. Mökki itsessään oli kotoisa ja terassilla olisi viettänyt mielellään enemmänkin aikaa, jos säät olisivat sen sallineet. Onneksi sateellakin sauna lämpeni!
Ainoana haasteena meille osoittautui mökin tasoerot. Alhaalla eteisestä oleskelutilaan oli yksi iso porras ja yläkerran parvella myös tasoeroja, joita erityisesti pimeässä oli vaikea havaita. Alhaalta löytyi yksi makuuhuone ja yläkerran portaisiin sai lapsiportin, joka helpotti paljon oleskelua. Villasukat jalassa sohvalla istuskellessa ja auringonlaskua katsellessa mökin viihtyisyys ja paikan rauhallisuus pääsi oikeuksiinsa.

Auringonlasku mökin ikkunasta

Auringonlasku mökin ikkunasta

Yhdistä reissuun:
Fiskars ja Raasepori