Kotimaa

Kuljeskelua rannalla, istahtamista alas runokirjan kanssa ja aaltojen loiskeen kuuntelua. Hiekkaa, joka tuulen mukana lensi hiuksiin ja takut tukassa, kun unohdin harjata hiukset ulkoilun jäljiltä. Auringonlaskussa kylpevä majakka ja pieni kalastajakylä. Jäkälillä leikkivä kimmeltävä auringonvalo.

Hailuoto on Perämeren suurin saari. Se sijaitsee lähellä Oulua lyhyen lauttamatkan päässä rannikolta. Saarelle tultuaan voisi tosin kuvitella olevansa paljon kauempanakin isoista kaupungeista ja oikeastaan koko maailmasta. Omalla maagisella tavallaan Hailuoto on kuin oma pieni maailmansa, jossa luonto kohtaa saaren noin 1000 asukasta ja matkailijat.

Lautalla Hailuodolle

Kiireettömyyteen totuttelu alkaa jo matkalla Hailuotoon. Lautat kulkevat 30 minuutin välein ja rannassa pysähdytään autojonon jatkeeksi odottamaan seuraavaa lauttaa, johon mahtuu kyytiin. Tuuliturbiinien pyörimistä katsellessa ja merituulen vilvoittamana odotus ei ainakaan viikolla päiväsaikaan tuntunut kovin pitkältä. Lautalla palvelu oli ystävällistä ja osoitettiin selkeästi mihin ajaa, joten ensimmäisestä lauttaan lastautumisesta ei tarvinnut ottaa stressiä. Lautta kulki ohi poijun, jossa istui merimetsoja toivottamassa meidät tervetulleeksi saarelle ja otinpa myös pienen vilvoittavan suihkun mennessäni kuvaamaan lautan kärkeen sen luoviessa aaltoja päin.

Lautalta starttasimme matkaan Teslan perään ja totesin, että sähköautojen kanssa pitääkin olla tarkkana, koska ei voi odottaa äänimerkkiä moottorin käynnistymisestä ja jonon liikkumisesta. Nopsasti sain kuitenkin oman auton liikkeelle saaren halkaisevalle autotielle.

Eväsretki salarannalle

Majoituspaikkaan pääsimme vasta klo 16 maissa, joten päätimme suunnata kauppaan hakemaan eväitä ja rannalle. Tutun vinkistä käännyimme päätieltä sivuun ja suuntasimme eväsretkelle pienemmälle ja hiljaisemmalla Sunikarin rannalle ohitse Hailuodon lentokentän. Ranta avautui tuulisena hiekkadyynien takaa ja jopa Iines innostui juoksemaan häntä heiluen rannalla hyppien välillä ilosta kuin pieni peura.

Muutamat päivät Hailuodolla soljuivat ohitse ja mereltä puhaltava tuuli vei mukanaan kiireen ja stressin. Päivisin vaeltelimme ympäri saarta välillä metsässä, mutta enimmäkseen rannalla. Tartuin Gary Snyderin Kilpikonnasaari -runokirjaan ja maistelin sen viestejä useamman minuutin. Valokuvasin majakkaa ja hiekkaa niin paljon, että kamerasta loppui välillä akku.

Majakka, taidetta ja panimo

Saaren suurin anti on ehdottomasti hetkestä nauttiminen ja sen maisemaan sekä luontoon tutustuminen. Hailuoto tarjoaa myös muutamia käyntikohteita kuten majakan, panimon ja taidetta. Illalla suuntasimmekin tutustumaan Hailuodon panimoon, joka oli mukava käyntikohde vaikken oluita itse juokaan. Tunnelmallinen vanha rakennus ja Hailuodon veden ympärille rakentunut tarina antoivat paikalle oman viehätyksensä.

Panimolta suuntasimme toiselle nähtävyydelle Hailuodon Organumiin. Lukas Kühnen suunnittelema tilataideteos sijaitsee Ulkokarvossa keskellä niittyä, lähellä rantaa. Veistoksen sisään voi mennä kupolien alle kokeilemaan miltä musiikki tai oma ääni kuulostaa veistoksen akustiikan sisällä. Pienen lauluhetken jälkeen tosin jatkoimme melko nopeasti matkaa, sillä vaikka hyttysten läpsiminen kuulostikin kivalta äänivahvistuksella ei se ollut kuitenkaan aivan pistettyjen nilkkojen arvoista.

Marjaniemen majakkaa oli tullut ihasteltua jo ulkoa ja kun mahdollisuus päästä opastetulle kierrokselle majakkaan tuli eteen päätin lähteä kiipeämään ylös. Majakka on auki vain muutamia tunteja päivässä (tai varauksella) ja jonoa oli jonkin verran. Oppaat antoivat kuitenkin arvioituja lähtöaikoja eli odotusajan pystyi käyttämään muuten kuin jonossa istumalla.

Majakan portaat kiersivät muurien sisällä yli 100 portaan verran kohti majakan huippua ja pientä luukkua, josta noustiin ylös tilaan ihastelemaan maisemia ja kuuntelemaan alueen ja majakan historiasta. Tarinat uponneista laivoista, joiden on yhä nähty seilaavan merellä kummituslaivoina ja Krimin sodan kohtalokkaat hetket Oululle piirtyivät aurinkoiseen maisemaan oppaan sanojen myötä.

Viimeisenä Hailuodon päivänä tuuli tyyntyi ja vietimme aamun rannalla. Puristaessani lämmintä hiekkaa varpaiden väliin mietin miten paljon tekemistä onkaan saarella, jossa ei ole mitään erityistä tekemistä. Vain hiekkaa, tuulta, merta ja metsää ihmisten tekemien rakennelmien rinnalla.

Hailuoto lyhyesti

Kenelle: Sinulle, joka olet aina haaveillut asuvasi saarella luonnon keskellä. Luontoa rakastavalle rantalomailijalle, joka nauttii kiireettömyydestä.

Miten: Hailuotoon pääsee ilmaisella autolautalla Oulunsalosta (Oulunsalon lauttaranta). Mukaan mahtuu myös pyörällä tai vaihtoehtoisesti bussin voi ottaa Oulun keskustasta, mikäli on liikkeellä julkisilla.

Majoitus: Hailuodosta löytyy hotelli ja mökkimajoitusta sekä teltta- ja asuntoauto-paikkoja.

Syöminen: Hailuodossa on muutama ravintola sekä kahvila

Palvelut: Ruokakauppa

Tekeminen: Rannalla olo, retkeily, luontokohteet, Marjaniemen majakka, Hailuodon Organum

Olen aina tykännyt liikkua luonnossa ja nuorempana maalla ollessa lähimetsät tulivat tutuksi monet kerrat siellä samoillessa. Luontokohteet ovat usein myös matkustellessa olleet listalla ja korona-aikaan on tullut tehtyä useammin päiväretkiä kotimaassa. Monet kerrat päiväretkellä on illalla herännyt ajatus siitä, miten ihanaa olisikin jäädä metsään yöksi. Jäädä vielä hetkeksi nuotion ääreen istumaan, katsella tähtiä ja nukahtaa tuulen huminaan puissa. Luotto omiin retkeilytaitoihin ei kuitenkaan ole ollut kovin kova, joten nämä suunnitelmat ovat aiemmin jääneet toteutumatta, kunnes nyt päätin ottaa ja lähteä yöksi metsään.

Vaikka maalla on oppinutkin monia retkeillessäkin hyödyllisiä taitoja ei itsellä ollut mitään hajua monestakaan retkeilyyn liittyvästä asiasta. Mitä kaikkea tarvittaisiin mukaan? Mitä ottaa huomioon ja suunnitella? Niinpä päätin, että helpointa olisi lähteä ohjatulle retkelle ryhmän mukana. Idean sain jo noin vuosi sitten, mutta vasta tänä vuonna laitoin tuumasta toimeen ja varasin itselleni paikan naisille suunnatulta aloittelijavaellukselta Partioaitan 365 klubin kautta. Pakettiin sisältyi valmis retkisuunnitelma, pakkauslistat, etäpalaveri muutama viikko ennen lähtöä ja ohjaus retken ajan.

Retkeily vaatii valmistautumista

Pakkauslistat ja infot saatuani aloin innokkaasti suunnittelemaan reissua. Vaelluskengät, rinkka, kuoritakki ja merinovillakerrastot löytyivät jo valmiiksi valikoimista. Teltan ja trangian päätimme lainata Partioaitan kautta, sillä sen verran isoja investointeja ei viitsi tehdä yhden yön takia.

Aloituspalaverissa sai vielä hyviä vinkkejä varusteisiin ja pääsi kysymään tarkentavia kysymyksiä. Koin tämän todella hyödylliseksi, koska esim tarkastelin omaa makuupussiani ja totesin sen olevan ns. kesämakuupussi, joka on mukava nukkua noin +15 asteen lämpötilassa. Ohjaajamme kertoi, ettei sitä varsinaisesti suosittele Suomen oloihin.

Uuden lisän valmistautumiseen toi sääennuste, joka lupasi koko kahden päivän ajalle lähinnä sadetta. Vinkiksi saimme sadeviitan hankkimisen, jonka pystyy heittämään kätevästi vain pään yli niin, että myös rinkka on suojassa sateelta. Niinpä tein matkan Varustelekaan ostamaan Särmä sadeviitan reissuun mukaan. Pari päivää vaellusta edeltävänä iltana etsiskelin vielä paniikissa kuorihousuja kaupoista. Lopulta onnistuin löytämään sopivat miestenosastolta, sillä monet naisille suunnitellut mallit ovat todella tiukkoja.

Ruokailujen miettiminen tuntui myös hieman haastavalta, sillä metsästä ei saa ranskalaisia, eivätkä ne myöskään säily kovin kummoisesti, joten oli mietittävä muita vaihtoehtoja. Lopulta päädyin eväsleipiin, pastaan ja tonnikalaan sekä meksikonpataan.

Pakkaaminen ei ole omia vahvuuksiani vaikka harjoittelun puutetta ei siinä pitäisi olla. Yleensä aloitan pakkailun hyvissä ajoin, mutta päädyn lopulta heittelemään mukaan vähän kaikkea unohtaen jotain todella olennaista, kuten sukat tai deodorantin. Yleensä tämä ei haittaa, koska kohteissa on mahdollisuus hankkia unohtuneet tavarat. Metsässä tätä vaihtoehtoa ei ole, joten päätin panostaa suunnitteluun ja pakkaamiseen.

Hyvistä aikeista huolimatta ensimmäinen hermoromahdushetki tuli rinkkaa pakatessa. Olin kerännyt kaikki tavarat kasaan muutamaa päivää ennen retken alkua ja edellisenä iltana mietin, josko pakkaisinkin jo rinkan valmiiksi. Onneksi päätin aloittaa pakkaamisen silloin, koska hetken päästä totesin, että tavarat eivät todellakaan hyvällä tahdollakaan mahdu rinkkaan. 5 tuntia raivoisaa tavaroiden paiskomista, youtube videoita rinkan pakkaamisesta ja whatsapp neuvontaa myöhemmin klo 1 yöllä tavarat olivat vihdoin rinkassa. Ulos jäivät mm toinen vesipullo, villapaita ja lämpimämpi makuupussi. Suosittelen siis lämpimästi aloittamaan rinkan pakkauksen ajoissa eikä ainakaan hetkeä ennen reissua.

Majoittuminen ja yö teltassa

Parkkipaikalla tapasimme ohjaajan ja muun porukan, katsoimme rinkkojen säädöt ja suuntasimme kohti leiriytymispaikkaa. Kartat saimme mukaan myös heti parkkipaikalla ja ennen kävelemään lähtöä opettelimme kartan lukua ja kompassin käyttöä. Päivällä oli satanut, mutta onneksi leiriytymisen aikana ilma oli vain pilvinen ja telttaa ei tarvinnut koota sateessa.

Teltan kokoamisesta saimme heti kunnolla harjoitusta, sillä omamme kanssa vasta 3 kerta toden sanoi. Ensin unohtui heitellä oksat ja kävyt alta, toisella kertaa makuuosan keskellä oli juurakko ja kolmannella kerralla saatiin teltta pystyyn kohtaan, jossa nukkuminen voisi olla jokseenkin mukavaa. Nytpä teltan kasaus pitäisi jatkossa siis sujua harjoittelun myötä!

Kun majoitus oli kasassa lähdettiin pilkkomaan puita nuotioon. Sahan käyttö on itselle tuttua, mutta kirveestä olen aiemmin pysynyt kaukana. Nytpä kun sai ohjeistusta ja mahdollisuuden opetella päätin tarttua myös kirveeseen. Ensimmäisen varovaisen lyönnin jälkeen, jolla sain kirveen lähinnä jumittumaan pölkkyyn otin vähän rohkeamman vedon ja tulosta alkoi syntyä. Puiden teko kävi myös hyvin iltatreenistä eli jos on viileä niin tässä hyvä vinkki lämmitelystä.

Ruokailun ja nuotiolla istuskelun jälkeen lähdimme nukkumaan telttaan. Klo 22 oli melko aikainen ajankohta hiljentyä telttaan myöhäiseen rytmiin tottuneena. Aluksi makuupussissa oli myös kuuma. Niinpä vähensin vaatetusta. Muutaman tunnin ajan kääntyilin yrittäen saada unen päästä kiinni. Vihdoin nukahdin hetkeksi, kunnes heräsin siihen, että oli hieman huono olo. Tässä vaiheessa aloin miettiä, että ehkä retkeily ei ole vatsavaivaisen hommaa. Laskettuani lampaita yli 6000 kertaa ja kellon näyttäessä 4 aloin vakaasti olla sitä mieltä, että olisi pitänyt jäädä omaan sänkyyn. Onneksi olo kuitenkin vähän helpotti ja sain unen päästä kiinni. Kunnes heräsin siihen, että oli kylmä. Siinä vaiheessa myös muistin jättäneeni villapaidan kotiin, koska se ei mahtunut rinkkaan. Kylmästä huolimatta onnistuin lopulta nukahtaa.

Aamulla herätessä ei ollut mikään elämäni freesein olo, joskin yllättäen ei myöskään täysin jumittava. Aamupalan jälkeen oli vuorossa tavaroiden pakkaaminen rinkkaan. Kerran avattujen kamojen sullominen rinkkaan on ehkäpä vielä haastavampaa kuin ensimmäisellä kerralla, mutta toisaalta tällä kertaa tietää, että sinne ne menevät pienellä väkivallalla ainakin.

10 km matka rinkan kanssa 

Toisena päivän matkan pituus oli noin 10 km lounastauolla. Matkan jaksoi kävellä hyvin, mutta huomasi, että rinkan paino alkoi tuntu jaloissa vaikka kävelemään olisi tottunutkin. Lounastauolla tuntui ihanan vapauttavalta laskea rinkka hetkeksi selästä. Tavaroita valitessa on siis tärkeää miettiä myös niiden painoa. 2kg ja 5kg teltan eron huomaa, kun sitä kantaa päivän selässä.

Vaellukselta palasin kotiin hyvillä mielin, mutta väsyneenä. Koin, että ohjatulla vaelluksella opin nopeasti käytännössä perustaidot retkeilystä ja voisin nyt hyvin lähteä reissuun yksikseni tai kaverin kanssa! Ohjaajamme oli ihanan auttavainen ja kannustava, vaikka itse hermoilin omaa hitauttani ja jatkuvaa säätämistä.

Tänään olen 14h yöunien jälkeen sulatellut kokemustani, enkä oikein tiedä mitä mieltä olen yön yli retkeilystä. Vaikka reissu olikin hyvä en vielä hurahtanut. Itselleni tärkeintä luonnossa liikkumisessa on haistella metsän tuoksuja ja istua katselemassa veden liikettä tuulessa. Vaelluksella tuntui, että olin joko pakkaamassa tavaroita, kävelemässä jalkoihin katsoen tai säätämässä jotakin muuta. Asiat olivat niin uusia, että tuntui siltä, että olisi oman aivokapasiteetin äärirajoilla ja hieman ylikierroksilla. Ehkäpä metsään pitäisi nyt lähteä näiden taitojen kanssa rauhassa omaan tahtiin ja katsoa miltä se tuntuu. Juoda teetä kaikessa rauhassa aamuisella muutaman tunnin ajan teltassa katsellen järvelle, kävellen paljain jaloin sammaleella pidemmällä tauolla ja maaten katselemassa tähtiä.

Olin tekstannut myös kaverilleni metsästä. Hän kiteytti viestini yhteen lauseeseen:

”Seuraava yön yli reissu mieluummin NYC:iin kuin metsään.”

Katsotaan miten käy.

Millaisia kokemuksia teillä on retkeilystä? Onko teltta paras paikka nukkua vai kieltäydytkö mahdollisuudesta?

Maalis-huhtikuussa olen yleensä nauttimassa keväästä jossakin päin maailmaa. Tänä vuonna aloin kuitenkin miettiä koronaturvallista vaihtoehtoa ja päätimme lähteä pienen ystäväporukan kanssa etätöihin mökille. 

Mökkireissulla oli tarkoitus tehdä normaalisti myös töitä etänä, joten yhtenä isona kriteerinä paikan valinnassa oli toimiva ja nopea nettiyhteys wifillä. Emme halunneet myöskään istua kaikkia vapaapäiviä autossa, joten päätimme etsiä kohdetta muutaman tunnin ajomatkan päästä.

Erilaisia mökkien varaussivustoja selailtuamme löysimme lopulta kivan kohteen Sysmästä. Kohde oli omakotitalosta remontoitu kahden makuuhuoneen kokonaisuus, josta löytyi sauna erillisestä rakennuksesta.

Viikko oli juuri sellainen kuin olimme toivoneet. Aamulla koirat vapaaksi pihalle, takkaan tulet ja aamupalaa työkoneita availlen. Lounasta laitettiin yhdessä ja välillä vedettiin palaverien välillä taukojumpat. Saunassa olevan Aito-kiukaan lämmitys aloitettiin alkuiltapäivästä, töiden jälkeen lähdettiin ulkoilemaan kirpakkaan pakkasilmaan ja ulkoilusta palattiin päivälliselle ja saunomaan.

Aito-Kiukaan lämmitys oli omanlaisensa prosessi, jonka saloihin pääsimme kiinni vasta muutaman päivän jälkeen. Ensimmäisenä iltana löylyt eivät olleet kovin kipakat, sillä emme olleet lämmittäneet kiuasta tarpeeksi kovasti ja pitkään. Virheestä oppineena aloitimme lämmittämisen aiemmin ja useammalla pesällisellä puita ja johan saimme ihanan pehmeät löylyt aikaisiksi. Olimme myös haaveilleet paljussa lillumisesta, mutta pakkaset olivat tuolla viikolla niin kovat, että paljua ei pystynyt jäätymisen takia käyttämään.

Retkelle Kammiovuorelle

Lunta oli Etelä-Suomessakin vielä maaliskuussa niin runsaasti, että metsään ei pystynyt lähtemään kävelylle. Muutaman yrityksen ja reisiä myöten lumeen oppoamisen jälkeen totesimme, että umpihanki ei kannattele enään tätä elopainoa. Metsään piti kuitenkin päästä jäällä kävelyn lisäksi, joten päätimme lähteä viikonloppuna retkelle Kammiovuorelle.

Kammivuori on Etelä-Suomen toiseksi korkein kohta Tiirismaan jälkeen kohoten hieman päälle 200 metrin korkeuteen. Kammiovuorta on pidetty pitkään mystisenä paikkana ja sieltä on sanottu löytyvän ainakin 12 luolaa. Tarina myös kertoo, että luoliin olisi paettu poliisia.

Parkkipaikalta lähtevä kiertoreitti on noin 4 km mittainen ja sisältää jyrkkää nousua ja laskua näköalapaikalle. Reitin alkupäästä löytyy laavu ja nuotiopaikka puineen. Talvella reitti oli ainakin paikoitellen haastava ja osan matkasta päädyimmekin vaan sulavasti laskemaan peppumäkeä takaisin tullessa. Näköalapaikan maisemat olivat kuitenkin häikäisevän hienot ja ehdottomasti lumessa rämpisen arvoiset.

Viikko mökillä hurahti ohi aivan liian nopeasti ja aloin taas tälläkin reissulla vakavasti miettimään maalle muuttamista. Rakastan ajatusta siitä, että Suomessa olisi metsien keskellä järven rannalla oma pakopaikka, johon palata reissuilta maailmalta.

P.s. Mikäli paikka kiinnostelee löytyy tiedot Airbnb:stä täältä. Paikan omistajat olivat todella sydämellisiä ja mukavia ihmisiä niin kiva vinkata eteenpäin!