Koira

Herkullisia ruokia, kaunista luontoa ja rentoa tekemistä. Ruukkikyläloma Mathildedalissa tiivistettynä. Kyläyhteisö on onnistunut hienosti vangitsemaan parhaimmat puolensa myytäväksi konseptiksi, jonka matkailija ostaa mielellään. Kahden yön minilomalla ehti nähdä ja tehdä, mutta olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa.

Mathildedalin kylä

Olimme ennen reissua listanneet asiat, joita halusimme lomaan ehdottomasti sisällyttää. Omalla listallani oli pitsansyönti Kyläravintola Terhossa ja alpakat. Matkaseuran listalla oli kahvittelu PetriS Chocolatessa ja kauppojen kiertely.

Näihin ohjelmanumeroihin saimmekin kulutettua oikeastaan koko päivän, sillä paikat eivät ole auki kovin pitkään vaan noin 6 tunnin ajan päivittäin. Kiertelimme ensin tutkimassa paikan ihania putiikkeja, joiden tarjonta koostuu suurelta osin käsityöstä. Paikat olivat myös koiraystävällisiä, joskin Iines shoppaili repusta käsin. Kaarnalaivasta mukaan tarttui vaateharja, josta olin todella innoissani, sillä tarkoituksena on ollut opetella pitämään parempaa huolta vaatteista. Tällä aseella aion jatkossa taistella villapaitoihin tarttuvia koirankarvoja vastaan.

Putiikeissa kiertelyä

Ruukin kehräämö oli toinen lempipaikoistani ostoksille, vaikka tällä kertaa jäin vain ihailemaan alpakanvillaisia tuotteita. Huivin ostamatta jättäminen jäi hieman harmittamaan, mutta ehkäpä sitä voi lähteä Matildaan toisenkin kerran ostoksille. Ruukin valimosta löytyi myös kiva näyttely, joka valotti Teijon tehtaiden tarinaa vuosien saatossa.

Terhoa ja pitsan syöntiä olin odottanut todella paljon reissulta, sillä rakastan pitsaa ja istuskelua kivoissa, rennoissa paikoissa. Sesonki aikaan tosin noin 50 muulla ihmisellä oli tasan sama suunnitelma. Onnistuimme kuitenkin saamaan porukallemme pöydän edessä olevalta terassilta, jonka jälkeen oli ainoana tehtävänä enää onnistua tekemään tilaus. Vältän yleensä jonottamista viimeiseen asti, mutta tällä kertaa uhmasin tätä periaatetta ja asetuin jonoon toivomaan, että pääsisin tiskille asti. Nälkäiset ihmiset ja jonottaminen eivät ole kovinkaan hyvä yhdistelmä ja kiukkuinen tunnelma ja töniminen jonossa saivat oman fiiliksen jonkin verran laskemaan puhumattakaan siitä, että ketään ei enää kiinnostanut pitää minkäänlaisia turvavälejä. Lopulta tilaus saatiin kuitenkin tehtyä ja kiireestä huolimatta kassalla palvelu oli oikein ystävällistä. Pitsat olivat myös juuri niin herkullisia kuin olin kuvitellut ja jonossa päätään nostanut ärsytys suli heti ensimmäisten suupalojen myötä.

Super herkullinen gluteeniton pitsa

Pitsojen jälkeen päätimme siirtyä samantien jälkkärille PetriS Chocolateen. Aamupäivän sateisuus oli tässä vaiheessa jo väistynyt ja saimme puutarhasta ihanan kulmapöydän, jossa nauttia suklaaherkuista ja teestä. Olimme kaikki unohtaneet shampoon kotiin, joten käväisimme ostamassa puodista mukaan myös palashampoota ennen majoitukseen lähtöä. Kauppojen ja paikkojen alkaessa sulkeutua myös kylä hiljeni auringonlaskuun ja alkuillasta sai kylällä kävellä ja katsella jo ihan erilaisessa rauhallisessa tunnelmassa kuin aiemmin päivällä.

Teijon kylä – perinteisempää kylätunnelmaa

Lähtöpäivänä päätimme mennä tutustumaan lähellä olevaan Teijon kylään. Vaikka pidinkin kovasti Mathildedalin kaupoista ja herkullisista ruuista halusin viettää toisen päivän hieman rauhallisemmassa paikassa. Teijo tarjosikin tähän hyvän vaihtoehdon.
Teijon Masuunin kivirakennus kätkee sisälleen vuoden 1801 masuunin, mutta tarjolla on tänä päivänä myös paljon muuta. Rakennuksesta löytyy kahvila ja puoti sekä vaihtuva taidenäyttely, jota kävimme katsomassa porukalla. Jäin ensin koiran kanssa odottamaan ulos, mutta ystävällinen henkilökunnan jäsen tuli rapsuttelemaan Iinestä ja juttelemaan ja kertoi, että Iines on tervetullut sisätiloihin. Näin pääsi Iineksin katsomaan taidenäyttelyä selkärepusta.

Teijon masuuni

Lounaalle suuntasimme Teijon Arkkiin, jossa tarjolla oli herkullista kotiruokamainen buffet. Koiran kanssa jäimme ulos terassille syömään, vaikka olikin hieman viileämpi päivä.
Teijon kylältä löytyy myös perinteinen kyläkauppa, josta löytyy perustarvikkeita sipseistä varvastossuihin. Hinnat ovat myös kyläkaupan hintatasoa, mutta reissatessa on mukava tukea läheltä löytyviä ja pysyviä palveluita.
Ruuhkaisen ja selkeästi enemmän matkailijoille suunnatun Mathildedalin jälkeen Teijon kylä oli mukavaa vastapainoa perinteisemmän rauhallisen kylätunnelman myötä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan myös Teijon kylään, mikäli tällä suunnalla matkailet.

Ulkoilua kansallispuiston maisemissa

Mathildedalin kylä sijaitsee aivan Teijon kansallispuiston kupeessa, joten reissuun voi yhdistää helposti ulkoilua tai pidemmän kävelyretken. Olimme tällä kertaa reissussa isommalla porukalla koiravanhuksen ja 1,5v lapsen kanssa, joten vaelluksen sijaan keskityimme nauttimaan ulkoilusta meille kaikille sopivalla tavalla.
Päiväkävelyksi valitsimme Jeturkastin muinaispolun, josta reitin alkupää on noin 700 metrin matkalta esteetön ja sen voi lumettomana aikan kulkea vaunujen kanssa. Vaunuissa istuminen ei kuitenkaan pahemmin kiinnostellut vaan mäntymetsän keskellä kulkevalla polulla oli paljon kivempi kulkea itse. Kävelytien varrelta löytyi myös kattava mustikkatarjonta ja poikkesimmekin napsimaan herkkuja suuhumme. Iines kunnostautui nopeimpana poimijana ja mukaan taisi mennä myös muutamia lehtiä varpuineen päivineen. Mustikoita löytyi sen verran paljon, että ilmeisesti olin onnistunut murskaamaan niitä reisien välissä poimimessani, sillä housut lähtivät kyllä pesuun reissun jälkeen.
700 metrin kävelyn päästä löytyi noin 9000 vuotta vanha muinaisranta. Ranta on nyt lähes 100 metriä merenpinnan yläpuolella eli vettä ei tältä rannalta enää löydy. Kauniisti muotoutuneita kiviä sen sijaan sitäkin enemmän.

Muinaisrantaa ihailemassa

Osalla meistä oli toiveena virkistäytyä myös uimalla ja saimme vinkiksi suunnata Matildanjärvelle pulahtamaan. Lähes vastapäätä PetriS Chocolatea on pieni hiekkapohjainen ranta, josta pystyi hyvin lähtemään uimaan. Itse nautin lähinnä snorklailusta lämpimässä vedessä, joten uimisen sijaan tyydyin uittamaan jalkoja rantavedessä.

Lähdin illalla vielä yksin hieman pidemmälle reitille iltalenkille ja päätin valita noin 7 km pituisen reitin kohti suota. Reitti ei ilmeisesti ollut vielä loppukesästä aivan valmis vaan vasta rakenteille ja uudemmassa kartassa näyttää saaneen nimen Tapaninkierros. Lähdin reissuun aika myöhään illalla ja hieman stressasin sitä, että reitin merkinnät eivät olleet kovin selvät. Alkumatka oli myös autotie metsässä tyylistä maastoa, jota ei ole niin hauska kulkea, mutta suon reunaan ja enemmän metsään päästessä pääsi paremmin nauttimaan luonnosta. Paremmalla ajalla olisin ehdottomasti lähtenyt kohti järviä ja yhdistänyt reissuun uimisen.

Rentoutumista mökillä

Uimarannan maisemia

Majoitukseksi valitsimme mökin Meri-Ruukin lomakylästä. Mökki itsessään oli kotoisa ja terassilla olisi viettänyt mielellään enemmänkin aikaa, jos säät olisivat sen sallineet. Onneksi sateellakin sauna lämpeni!
Ainoana haasteena meille osoittautui mökin tasoerot. Alhaalla eteisestä oleskelutilaan oli yksi iso porras ja yläkerran parvella myös tasoeroja, joita erityisesti pimeässä oli vaikea havaita. Alhaalta löytyi yksi makuuhuone ja yläkerran portaisiin sai lapsiportin, joka helpotti paljon oleskelua. Villasukat jalassa sohvalla istuskellessa ja auringonlaskua katsellessa mökin viihtyisyys ja paikan rauhallisuus pääsi oikeuksiinsa.

Auringonlasku mökin ikkunasta

Yhdistä reissuun:
Fiskars ja Raasepori