Browsing Category

Brighton

Opiskelu Britanniassa – kokemuksia Sussexin yliopistosta

Pienenä luin kirjoja, joissa päähenkilöt opiskelivat tähtitiedettä Oxfordin yliopistossa ja haaveilin siitä miten jonakin päivänä kävelisin itse kampuksella ja ajautuisin jännittäviin seikkailuihin. En päätynyt oikeasti missään vaiheessa lukemaan tähtitiedettä enkä myöskään Oxfordiin, mutta sen sijaan päädyin opiskeluvaihtoon oman alani parhaaseen yliopistoon Sussexiin. Opiskelijaelämä ei tosin ole ollut vain jännittäviä seikkailuja, vaan lähinnä kovaa työtä ja peppu puutuneena paikallaan istumista, joten on varmasti hyvä antaa hieman noita nuoruuden kirjakokemuksia realistisempi kuva opiskelusta täällä pohjautuen omiin kokemuksiini Sussexissa.

Lukukauden kesto ja lomat keväällä

Lukukausi alkaa verrattaen myöhään tammi-helmikuun vaihteessa. Kurssit alkavat tästä täysillä ja kestävät noin 10 viikon ajan, jonka jälkeen vietetään lomaa ”spring breakin” muodossa kaksi viikkoa. Itselläni oli vielä loman jälkeen muutama kertaava luento ja tapaamisia professoreiden kanssa, mutta varsinaiset viikkotehtävät loppuivat lomaan. Käytännössä siis tiivis opiskelujakso, joka vaatii läsnäoloa helmikuusta huhtikuun puoleen väliin.

Hommat eivät kuitenkaan lopu luentojen loputtua vaan tämän jälkeen valmistaudutaan itsenäisesti lopputehtäviin. Itselläni tämä tarkoitti käytännössä kahden esseen kirjoittamista ja yhtä tenttiä. Esseiden palautukset olivat toukokuun lopulla ja oma tenttini tänään eli kesäkuun toisella viikolla.

Yleiset käytännöt ja erot Suomeen

Suurin ero opiskeluun suomalaisessa yliopistossa oli mahdollisuus vaikuttaa omiin kursseihin. Kursseille haetaan ja sinut laitetaan näistä vaihtoehdoista joillekin kursseille, joiden aikataulut saat tietää, kun saat aikataulusi käteen. Ryhmiä ei vaihdeta ilman erittäin painavaa syytä. Itsellä tämä tarkoitti sitä, että olin yliopistolla joka päivä 1-3 tunnin verran kun yleensä olen tottunut järjestelmään luennot niin, että olen läsnä luennoilla muutamana päivänä. Sinänsä tämä ei haitannut, mutta tähän on hyvä varautua.

Professoreilta saa enemmän tukea ja toiveena on, että opiskelijat tulevat ihan vain keskustelemaan luentojen aiheista viikottaisille ajoille. Tukea saa myös tehtävien tekemiseen tai tenttiin valmistautumiseen. Mahdollista on esimerkiksi lähettää harjoitustenttivastaus ja saada siihen palautetta. Tämä voi toki vaihdella yliopistoittain ja aineittain.

Deadlinet ovat tiukkoja ja ne ovat silloin kun ovat. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien meille teroitettiin, että tehtäviä ei voi palauttaa myöhässä ja tenttien on tarkoitus mennä läpi silloin kun se tehdään. En uskaltanut kysyä mitä tapahtuu, jos tehtävä ei palaudu ajoissa, mutta voi hyvin olla, että kurssi on sitten siinä.

Opiskelukäytännöt

Opiskelu oli mielestäni melko samantyylistä kuin Suomessa. Kaikilla kursseillani oli viikoittain yksi massaluento ja tämän lisäksi seminaari, jossa keskusteltiin kotona luetuista artikkeleista. Jokaiselta kurssilta tulee noin 3-4 artikkelia luettavaksi viikossa, joka tarkoittaa 9-12 artikkelia yhteensä, jos tekee kolme kurssia.

Olen tottunut lukemaan saman verran tekstiä myös Suomessa, joten itselle tämä ei ollut ongelma. Hieman yllättävää oli, etteivät monetkaan lukeneet artikkeleita ja keskustelu oli tämän takia hieman haastavaa seminaareissa. Viikoittaista osallistumista ja lukemisten osaamista ei sinänsä arvostella mitenkään vaan koko arvostelu pohjautuu täysin lopputehtävään tai tenttiin. Seminaareista saa kuitenkin täyden hyödyn irti esimerkiksi tenttiä ajatellen, jos niihin valmistautuu lukemalla.

Lopputehtävinä kahdella kurssilla oli essee. Toisessa 3000 sanaa ja toisessa 5000 sanaa, joka on jo hieman pidempi kirjoitelma. Esseitä varten tehdään etukäteen suunnitelmat, josta professorit antavat palautetta. Yhdellä kurssilla oli esseen sijaan tentti. Tentissä kirjoitettiin kolme esseetä ja aikaa oli kaksi tuntia. Kirjoittaminen on omia vahvuuksiani, joten en harjoitellut tenttiä varten kirjoittamista vaan keskityin lukemiseen. Tentissä tämä kuitenkin hieman kostautui, sillä aika on todella rajallinen ja tuo kaksi tuntia olisi täytynyt kirjoittaa täysin kynä sauhuten ja olla todella tiivis ja napakka. Todennäköisesti tentti on kuitenkin sen verran hyvin mennyt, että kurssi on läpi.

Englanti opiskelukielenä

Oletuksena on, että puhut englantia ja kirjoitat akateemista englantia. Omalla alallani kehitysmaatutkimuksessa lähes kaikki materiaali on myös Suomessa englanniksi ja myös suurin osa luennoista, joten käsitteistö oli hallussa ennen opiskelujen aloittamista. Mikäli on tottunut opiskelemaan suomeksi kannattaa ainakin oman alan käsitteistöä opetella ennen kurssille tuloa.

Aksenttien kanssa ei itselläni ole ollut vaikeuksia ja kysyvä ei tieltä eksy. Britit käyttävät monia sanoja ja sanontoja, joita en ole koskaan kuullutkaan ja silloin olen rohkeasti kysynyt ja päässyt oppimaan uutta. Kieltä myös oppii nopeasti kun sitä käyttää ja kuulee jatkuvasti ja itse täällä asuessa myös suurimman osan aikaa ajattelen ja näen unia englanniksi.

Korkeakouluaikani opettavaisin puoli vuotta

Vaihtoon tullessa olin päättänyt ottaa kaiken irti itse opiskelusta ja oppia niin paljon kuin mahdollista. Toisin sanoen olen täällä opiskellut enemmän kuin koko elämäni aikana ja vaikka se on ollut rankkaa, on se ollut myös erityisen palkitsevaa.

Luennot ovat olleet huippuluokkaa aiheiden ollessa erittäin kiinnostavia ja ajankohtaisia. Artikkeleiden kautta on saanut hyvän kuvan akateemisesta keskustelusta omalla alalla erityisesti kurssien teemojen ympäriltä. Saamani ohjaus esseiden kirjoittamisessa on ollut kullanarvoista ja kandin kirjoittamiseen lähden nyt varmemmilla fiiliksillä, sillä ymmärrän paremmin mitä akateemiselta kirjoittamiselta vaaditaan.

Tärkeintä on tietysti ollut oma motivaatio ja halu oppia, sillä mikäli nämä puuttuvat on työmäärä todella puuduttava. Kaiken kaikkiaan oppimisen kannalta tämä on ehdottomasti ollut elämäni paras puoli vuotta ja suurelta osin muutenkin.

Oletko opiskellut Briteissä? Ovatko kokemukset samanalaisia? Haluaisitko tietää jotakin opiskelusta Sussexissa? Kommentoi alle!

Brittielämän iloja

Muutaman Britteihin suuntautuneen matkan kautta oli elämästä täällä jonkinlainen kuva. Pidempään tietyssä paikassa aikaa viettäen alkaa kuitenkin monia asioita ihmetellä ja ajattelinkin jakaa teille näitä Brittielämän iloja.

Kylmyys

Tämä on ehkä täällä asumisen suurin huono puoli. Asunnot ovat kylmiä ja ensimmäisen kuukauden aikana tuntui, ettei ikinä ollut lämmin. Kärsin myös viikon ajan päivittäisestä nenäverenvuodosta tammikuun lopulla ja luulen tämän johtuvan puhtaasti siitä, että nenä oli melkeinpä kirjaimellisesti jäässä.

Asuntoa voi toki lämmittää mikäli siihen on varaa, sillä lämmitys on todella kallista. Lämmittämisen hyödyistä tosin voidaan keskustella, sillä tiivisteitä ei löydy mistään eikä ikkunoissa ole tuplalaseja, joten lämpö karkaa ulos melko nopeasti. Tuulisena päivänä voi myös nauttia tuulenvireestä hiuksissa ilman, että tarvitsee omasta asunnosta poistua.

Omassa asunnossani kaikista kylmin paikka on tietenkin kylpyhuone, koska luonnollisesti kosteus ja kylmyys sopivat hyvin yhteen. Kylppärissä meillä ei ole mitään varsinaista patteria vaan vain pyyhkeille tarkoitettu kuivattamisteline, jonka olisi tarkoitus lämmittää. Selviytymisstrategiana on ottaa todella kuuma suihku ja tämän jälkeen juosta peiton alle pukemaan viisi villapaitaa päälle.

Hauskinta on kun valitat kylmyydestä ja kaikki ihmettelevät asiaa, sillä tulethan Suomesta, jossa on tunnetusti todella kylmä. Yritykset selittää sitä, että ulkona on kylmä, mutta kaikissa sisätiloissa saat nauttia mukavasta 24 asteen lämpötilasta tuntuvat aiheuttavan lähinnä epävarmaa nyökkäilyä.

Iines lämmittelemässä

Ötökät

Trooppisissa maissa matkustaessa sitä on henkisesti varustautunut erilaisiin ötököihin, mutta en ollut ajatellut jakavani asuntoni myös erilaisten elämänmuotojen kanssa.

Etanoihin tutustuin ensimmäisen viikon aikana suihkussa, kun tuijottelin seinää ja mietin mitäköhän likaa seinässä on. Hieman tarkemman tutustumisen jälkeen totesin lian sijaan tuijottavani pientä etanaa. Yleensä suihkuhetken saakin aloittaa poimimalla ja poistamalla muutaman etanan ammeesta.

Eräänä aamuna pääsin tutustumaan myös Britanniassa asuviin hämähäkkeihin. En erityisemmin pelkää hämähäkkejä mutta saatoin kiljua hetken ääneen kun nousin aamulla sängystä ja peittoa siirtäessäni karkuun kipitti hämähäkki. Otus löysi tiensä avustuksella takaisin puutarhaan. Tämänkin jälkeen olen saanut tutustua muutamaan hieman isompaan ja karvaisempaan hämähäkkiin joskaan en onneksi enää sängyssäni.

Nämä kaksi tekijää ovat olleet isoimmat asiat, jotka ovat välillä saaneet kaipaamaan omaa asuntoa kotosuomessa. Kuten näistä huomaa on nämä jutut aika pieniä ja oikeastaan suhtaudun näihin pakollisena osana täällä asumista, joka ei vaikuta sinänsä siihen, miten hyvin täällä viihdyn. Pienet asiat, joihin törmää aiheuttavat silti huvitusta ja yksi omista lemppareistani on hanat, joissa on erikseen kylmä- ja kuumavesi. Voit siis valita käsien polttamisen tai jäätymisen väliltä. Kaikista vesihanoista ei täällä voi myöskään juoda vettä ja maultaan vesi ei useinkaan ole kovin hyvää, vaikka juotavaa olisikin. Suomessa odotan siis sitä, että voin juoda hyvänmakuista vettä suoraan hanasta. Luksus, joka ei suurimmassa osassa maailmaa ole ollenkaan mahdollista.

3 gluteenitonta lempiruokapaikkaa Brightonissa

Kotona kokkauksen ja kouluruokailun lisäksi olen pyrkinyt käymään myös välillä ulkona syömässä ja testaamassa Brightonin ravintoloiden tarjontaa. Gluteenittomia ja lihattomia vaihtoehtoja tarjoavien paikkojen löytäminen ei ole aina helppoa, mutta huolellisen etsinnän ja testailun jälkeen olen löytänyt oman tämänhetkisen top 3.

Earth & Stars

Briteissä pubiruokailu on ehdoton must, mutta gluteenittomalla ja lihattomalla ruokavaliolla voi paikkojen löytäminen olla hieman haastavampaa, sillä monet pubit eivät pysty takaamaan gluteenittomuutta. Earth & Stars on siis aivan loistava löytö ja suuntaan tänne silloin kun haluan nauttia aivan ihanaa ruokaa pubissa fiilistellen.

Ruokalistalta löytyy perinteisen fish & chips annoksen lisäksi vaihtoehtoja hampurilaisista risottoon ja tarjolla on myös vegaanisia vaihtoehtoja. Nettisivuilla myös kerrotaan raaka-aineissa suosittavan paikallisia ja eettisiä vaihtoehtoja. Itse olen testannut paikassa halloumi burgeria, joka vei kielen mennessään. Hamppari saa mielestäni olla hieman mausteinen, muttei tulinen ja tämä onnistui täyttämään toiveen täydellisesti. Myös annoksen ranskalaiset saavat tältä ranskishifistelijältä pisteitä maukkaudesta ja koostumuksesta. Ranskalaiset olivat kerta kaikkiaan niin hyviä, että en edes kaivannut normaalia kasaa ketsuppia vaan ranskalaiset menivät talon omalla tomaattidipillä, joka oli myös herkullista.

Maailmanmatkaajaa myös pubin sisustus seinällä olevine maailmankarttoineen miellytti, joskin kartta aiheutti myös hieman hämmennystä. Suomi näyttää melkeinpä muusta maasta irti olevalta saarelta kun Iso-Britannia taas näyttää tekevän hyvin läheistä tuttavuutta Manner-Euroopan kanssa. Vähintään kartasta saa siis aikaiseksi puheenaiheita pöytäseurueen kanssa ja voitte esimerkiksi väitellä siitä, kuuluuko Suomi Skandinaviaan vai ei.

Sijainti: North Laine, 46 Windsor Street
Hintataso: Keskitasoa, hampurilainen noin 10 punnan paikkeilla

Pho

Olen ollut aina hieman huono kokeilemaan uusia ruokia, sillä ranskalaisdietti tuntuu hyvin turvalliselta vaihtoehdolta. Siksi on loistavaa omata ystäviä, jotka vievät kokeilemaan uusia ruokia ja näin päädyin ensimmäistä kertaa Phohon.

Paikan isoin hitti ovat vietnamilaiset nuudelikeitot. Koska olen ruoka-asioissa hieman hitaasti lämpiävä päädyin testaamaan riisikulhoa, koska tiedän ainakin pitäväni riisistä. Kokeilin ja jäin koukkuun. Tämän kerran jälkeen olen vienyt kaikki vieraani paikkaan kokeilemaan ja myös kaikki kävijät ovat paikan ruokaa kehuneet.

Pho:ssa on hyvän ruoan lisäksi ollut jokainen kerta nopea ja ystävällinen palvelu ja suurin osa menusta on gluteenitonta, joten valinnanvaraa riittää. Myös jälkkärin friteeratut banaanit tulevat gluteenittomina.

Sijainti: The Lanes, 12 Black Lion Street
Hintataso: Keskitasoa hieman edullisempi, annokset hieman alle 10 puntaa

Brewed

Brewed on oma lähipaikkani, jonka ruoka on ihan super herkullista ja suurilta osin menun tarjonta on gluteenitonta. Oikeastaan kyseessä on kahvila, joka tarjoilee brunssia ja sinne kannattaakin suunnata lounaalle, sillä paikka on auki lähinnä päiväsaikaan.

Kahvila on hyvin pieni, joten pöydän saaminen voi olla välillä haastavaa, mutta jokainen kerta kun olemme siellä olleet olemme johonkin mahtuneet istumaan ja paikan palvelu on ihan parasta. Sijainti on hieman kauempana keskustasta, joten mikäli suuntaat London Roadin kirppareille voi tämän kohteen ottaa mukaan tälle reissulle.

Sijainti: 136 Lewes Road
Hintataso: Keskitasoa, annokset 10 punnan luokkaa

Koiran kanssa Britanniaan ilman lentämistä tai autoa

Suunnitellessani muuttoa Britanniaan yksi suurimmista haasteista oli keksiä, miten koiran saisi kaikista kätevimmin tuotua tänne mukana. Mietin pitkään lentämisen ja muiden matkustustapojen väliltä ja päädyin lopulta siihen, että lentäminen olisi liian riskialtis vaihtoehto ja lisäksi erittäin hintava, joten ryhdyin tutkimaan muita vaihtoehtoja.

Lentäminen Britanniaan onnistuu vain rahtina

Britannian säädösten takia maahan saa tuoda eläimiä vain tiettyjen yhtiöiden kautta ja vain rahtina. Suomesta voi Britteihin ostaa liput Finnair Cargon kautta ja hintaa hommalle olisi tullut noin 500 euron pintaan omalla kohdallani.

Koira menee tällöin Heathrowlla eläinten vastaanottokeskukseen, josta sen saa sitten hakea. Iines ei ole ikinä lentänyt ja ei pidä siitä, että se jätetään täysin vieraaseen paikkaan vieraiden ihmisten kanssa, joten ajatus lentämisestä ei tuntunut ollenkaan mukavalta. Tytöllä on myös tapana ilmoittaa tästä asiasta kovaäänisesti, joten näin jos mielessäni sen kun yritän koiraa jättää ja toinen huutaa kuin syötävä. Tällaisissa tapauksissa henkilökunnalla on mahdollisuus evätä koiran pääsy koneeseen. En halunnut ottaa tätä riskiä, sillä siinä tapauksessa lähtö hankaloituisi huomattavasti, joten luovuin melko alkuvaiheessa jo lentomatkustamisesta.

Tottunut junamatkustaja ottaa lungisti

Autolla Britteihin

Autolla matkustaminen Britteihin olisi kaikista helpoin, kustannustehokkain ja kaiken kaikkiaan paras vaihtoehto. Koiran saa tuoda auton kyydissä lähes kaikilla reiteillä ja lisäksi tavarat kulkevat kätevästi mukana. Auto Briteissä koko oleskelun ajan olisi kuitenkin ollut hieman hankala ja edestakaisin ajaminen kallista ja aikaavievää, joten tutkailin myös mahdollisuutta vuokrata auto. Auton palauttaminen eri maahan kuin mistä sen on vuokrannut oli kuitenkin erittäin kallista ja suurimmalla osalla yhtiöistä ei edes mahdollista, joten myös tästä vaihtoehdosta täytyi luopua.

Lopullinen reitti

Päädyin siis siihen, että vähiten huonoin vaihtoehto on junat ja laivat kombo. Reittimme kulki Helsinki – Tukholma – Kööpenhamina – Hamburg – Amsterdam – Hook of Holland – Harwich.

Viking Linella Tukholmaan

Reissun ensimmäinen ja miellyttävin osuus oli laivamatka Helsingistä Tukholmaan. Koska meillä oli vain reittimatka, ja tarkoitus lähinnä levätä hytissä, olin ottanut halvimman mahdollisen hytin. Satamassa oli iloinen yllätys se, että meidät korotettiin parempaan hyttiin, koska laivassa oli niin tyhjää tuona iltana. Ilmeisesti tammikuun puoliväli keskellä viikkoa ei ole parhaiten myyvä ajankohta.
Laivalla matkustaminen oli rentoa. Koira viihtyi hyvin hytissä rauhassa nukkumassa ja leikkimässä leluilla ja itse pystyi käymään syömässä matkan rullatessa eteenpäin. Laivan kannelta löytyi kaksi pientä hiekkalaatikkoa, jossa pystyi koiran ulkoiluttamaan. Tammikuussa tuuli oli avomerelle melkoinen, joten pahemmin ei pakollista laatikolla kääntymistä lukuun ottamatta vietetty aikaa ulkona.

Iines kotiutuneena hyttiin

Tukholmasta junalla Kööpenhaminaan

Tukholmassa meillä oli nelisen tuntia aikaa ennen junan lähtöä, joten otimme bussin asemalle satamasta ja veimme kamat sinne säilytykseen. Olin katsonut läheltä lounaspaikan, jonne pystyi menemään koiran kanssa, mutta en ollut älynnyt tehdä pöytävarausta ja paikka oli tupaten täynnä. Jäimme siis epämääräisesti kävelemään ympäri keskustaa ja lopulta päädyttiin kysäisemään kauppakeskuksen paikasta, josko voimme koiran kanssa siihen istahtaa syömään ja tämä onneksi sopi. Saatiin siis lounasta ja ostettua myös eväitä junamatkalle alakerran kaupasta.

Lounaalla

Junamatka Tukholmasta Kööpenhaminaan kestää noin viitisen tuntia. Alkumatkasta oli vielä valoisaa ja pääsi nauttimaan myös kauniista talvimaisemista. Kööpenhaminassa yövyimme Airbnb, koska ehdimme nukkumaan vain muutaman tunnin ennen matkan jatkumista.

Maisemia junassa

Junalla Kööpenhaminasta Amsterdamiin

Matkan haastavin päivä oli matka Köpiksestä Damiin. Hieman kello seitsemän jälkeen hyppäsimme Hampuriin suuntaavaan junaan puoliunisina. Aamupalaa junassa syöden lähti päivä käyntiin. Tämän osuuden mielenkiintoisin osuus oli kun kuulutuksissa käskettiin ottamaan tärkeimmät tavarat ja valmistautua menemään laivaan. Katselimme toisiamme hämillämme miettien mistä oli oikein kyse. Käytännössä siis koko pikajuna ajoi sisään lauttaan ja junasta noustiin ylös lautalle merimatkaosuuden ajaksi. Juna lautan sisällä oli matkan ehkä hauskimpia yllätyksiä!

Meidän juna parkkeerattuna lautalla

Hampurissa meillä oli noin kolmen tunnin lounastauko, jonka vietimme mukavasti kauppakeskuksen intialaisen ravintolan herkkuja nauttien ja hieman koiran kanssa ympäri kaupunkia kävellen. Matkan viimeinen osuus oli kahden junan yhdistelmä kohti Amsterdamia. Hampurin juna-asema oli perjantaina täysin tukossa ja en ole ollut hetkeen junalaiturilla, joka on niin tupaten täynnä ihmisistä. Juna oli tietenkin myöhässä jo tullessaan Hampuriin, ja vielä pahemmin se alkoi olla myöhässä kun matka eteni. Vaihtoaikaa Osnabrückissa meillä oli alun perin noin 35 minuuttia ja nuo minuutit alkoivat uhkaavasti hupenemaan matkan jumittaessa yhä pahemmin. Pysäytin käytävällä kävelevän konduktöörin ja kysyin vaihtoyhteydestämme. Herra vastasi englanninkieliseen kysymykseeni ystävällisesti saksaksi. Yritin puristaa naamalleni jonkinlaisen hymyä muistuttavan kertoessani itselleni, että tässä oli hyvä muistutus pysyä taas kaukana Saksasta matkaillessa. Ystävällinen vierustoverini kuitenkin käänsi konduktöörin kommentin, joka oli käytännössä käsky kuunnella kuulutuksia. Kuulutuksissa ei tullut mitään infoa Amsterdamin junista, joten jäimme pois asemalla todeten junan menneen. Onneksi DB:nin toimisto oli vielä auki ja saimme uudet liput myöhemmin lähtevään junaan. Päätimme tässä vaiheessa ottaa seuraavan suoran yhteyden emmekä lähteä kokeilemaan vaihtojen kanssa. Hieman oli hiljaista kun istuimme 12,5 tunnin matkustamisen jälkeen yhä odottamassa junaa sen sijaan, että olisimme olleet perillä.

Iines Amsterdamissa

Stena Linella kanaalin yli

Amsterdamista matkustimme junalla ja bussilla Hook of Hollandiin, josta laivamme kohti Brittejä lähti. Stena Linesta tuli koko matkan kurjin osa. Osittain siksi, etten ollut selvittänyt asiaa tarpeeksi. Olin katsonut, että laiva ottaa lemmikkejä myös jalan olevien matkustajien kanssa. Tiesin parin tuttuni käyttäneen tätä yhtiötä ja olin kuullut, että kissat olivat olleet omassa boksissaan matkan ajan omistajan kanssa. Varatessani matkaa ruksasin siis enempää miettimättä kohdan ”pet travelling in kennel” ajatellen sen tarkoittavan, että koira on kuljetettava häkissä hyttiin tms. Näinhän ei kuitenkaan ollut, kuten matkan aikana selvisi. Koira on siis laivalla jätettävä kennel-osastolle, jossa toki saa vierailla niin paljon kuin haluaa.

Tullessamme sisään laivaan meitä oltiin vastassa henkilökunnan osalta ja he saattoivat meidät kenneliin. Tavaroita ei saanut viedä hyttiin ennen koiran viemistä. Astuessani sisään kenneliin siellä jo olevat 5 koiraa aloittivat aivan jäätävän metelin. Tiedustelin olisiko toinen kennelhuone hieman hiljaisempi ja saimmekin siirtyä sinne, sillä siellä oli rauhallista ja vain yksi kissa meidän lisäksemme. Vietin matkan aluksi hetken koiran kanssa kennelissä ja päätin sitten mennä käymään hytissä. Jätin koiralle ruoan ja lähdin viemään tavaroita hyttiin ja syömään itse jotakin. Menin heti tämän jälkeen katsomaan tilannetta ja ensimmäistä kertaa elämässään Iines ei ollut syönyt jätettyä ruokaa. Totesin, etten voi jättää koiraa yksinään sinne, jos olo on niin huono, ettei edes ruoka kelpaa, joten käväisin hakemassa hytistä kirjan ja ruokaa ja vietin lähes koko laivamatkan istuen kennelin lattialla lukien ja Netflixiä katsellen.
Aamulla kävin pakkaamassa tavarat ja ajattelin käyttää koiran vielä ulkona. Mennessäni kohti kenneliä työntekijä tuli pysäyttämään kysyen miksi olen menossa alas. Kerroin, että vien koiran ulos ja laitan tavarat kasaan kennelissä. Minulle teroitettiin ainakin viiden kerran ajan, ettei koiraa saa missään nimessä ottaa ulos kennelistä ennen kuin laivasta saa poistua. Kerrottuani noin 10 kertaa tämän ymmärtäväni pääsin alas kenneliin. Ulkoilutuskansi oli seuraava erittäin epämiellyttävä yllätys. Kyseessä oli siis vain laivan kansi. Ei hiekkalaatikkoa, ei mitään viemäriä tms vaan pissassa lainehtiva lattia ulkona tuulessa. Päätettiin skipata se aamu-ulkoilu sitten sillä näkemällä.

Stena Line oli kaikin puolin kurja kokemus koiran kanssa ja päätin, että takaisin tultaessa hankin meille autokyydin vähintään tuolle kanaalin yli osuudelle, jotta emme joudu Stena Linelle uudestaan.

Lounaalla Hampurissa

Britannian rajalla

Koiralle oli ennen matkaa hankittu EU-passi, jota ei kysytty missään vaiheessa matkaa ennen Hook of Hollandia. Siellä paperit tarkistettiin ennen laivaan astumista ja homma sujui todella nopeasti. Britanniaan tullessa passia hädin tuskin vilkaistiin ja muutaman kysymyksen jälkeen olimme uudessa kotimaassa. Kaiken matkustamisen ja viimeisen nukkumattoman yön jälkeen oli aika voittaja olo!

Ensimmäinen aamupala Britannian puolella

Vaikka tämä reissu oli ensisijaisesti muutto toiseen maahan, oli se myös samalla muistutus siitä, että saan olla kiitollinen omassa elämässäni todella monesta hyvästä asiasta. Ajattelin alun perin tehdä reissun yksinäni, mutta ystäväni sanoi mielellään lähtevänsä mukaan auttamaan reissussa. Monta kertaa matkan aikana katsoin tätä ihmistä ja mietin miten mulla voi olla näin ihania läheisiä, sillä kaiken väsymyksen ja matkan rankkuuden keskellä oli mukana ihminen, joka taas kerran otti olkalaukkuni kantaakseen, jotta sain koiran kyytiin. Tästä voin olla ikuisesti kiitollinen.

Matka lyhyesti:
Päivä 1. Ekonokokki Helsingissä eläinlääkärissä. Yö laivalla Helsingistä Tukholmaan.
Päivä 2. Laiva Tukholmassa klo 10. Lounasta Tukholmassa. Juna Kööpenhaminaan. Yö Kööpenhaminassa.
Päivä 3. Juna Kööpenhamista Hampuriin. Lounas ja 3 tunnin vaihto Hampurissa. Juna Hampurista Osnabrückiin. Osnabrückissa vaihto Amsterdamiin suuntaavaan junaan. Yö Amsterdamissa.
Päivä 4. Lounasta Amsterdamissa. Juna ja bussi Hook of Holladiin. Illalla laivaan Hook of Holladista. Yö laivalla.
Päivä 5. Saapuminen Harwichiin ja Britanniaan.