Browsing Category

Brighton

3 gluteenitonta lempiruokapaikkaa Brightonissa

Kotona kokkauksen ja kouluruokailun lisäksi olen pyrkinyt käymään myös välillä ulkona syömässä ja testaamassa Brightonin ravintoloiden tarjontaa. Gluteenittomia ja lihattomia vaihtoehtoja tarjoavien paikkojen löytäminen ei ole aina helppoa, mutta huolellisen etsinnän ja testailun jälkeen olen löytänyt oman tämänhetkisen top 3.

Earth & Stars

Briteissä pubiruokailu on ehdoton must, mutta gluteenittomalla ja lihattomalla ruokavaliolla voi paikkojen löytäminen olla hieman haastavampaa, sillä monet pubit eivät pysty takaamaan gluteenittomuutta. Earth & Stars on siis aivan loistava löytö ja suuntaan tänne silloin kun haluan nauttia aivan ihanaa ruokaa pubissa fiilistellen.

Ruokalistalta löytyy perinteisen fish & chips annoksen lisäksi vaihtoehtoja hampurilaisista risottoon ja tarjolla on myös vegaanisia vaihtoehtoja. Nettisivuilla myös kerrotaan raaka-aineissa suosittavan paikallisia ja eettisiä vaihtoehtoja. Itse olen testannut paikassa halloumi burgeria, joka vei kielen mennessään. Hamppari saa mielestäni olla hieman mausteinen, muttei tulinen ja tämä onnistui täyttämään toiveen täydellisesti. Myös annoksen ranskalaiset saavat tältä ranskishifistelijältä pisteitä maukkaudesta ja koostumuksesta. Ranskalaiset olivat kerta kaikkiaan niin hyviä, että en edes kaivannut normaalia kasaa ketsuppia vaan ranskalaiset menivät talon omalla tomaattidipillä, joka oli myös herkullista.

Maailmanmatkaajaa myös pubin sisustus seinällä olevine maailmankarttoineen miellytti, joskin kartta aiheutti myös hieman hämmennystä. Suomi näyttää melkeinpä muusta maasta irti olevalta saarelta kun Iso-Britannia taas näyttää tekevän hyvin läheistä tuttavuutta Manner-Euroopan kanssa. Vähintään kartasta saa siis aikaiseksi puheenaiheita pöytäseurueen kanssa ja voitte esimerkiksi väitellä siitä, kuuluuko Suomi Skandinaviaan vai ei.

Sijainti: North Laine, 46 Windsor Street
Hintataso: Keskitasoa, hampurilainen noin 10 punnan paikkeilla

Pho

Olen ollut aina hieman huono kokeilemaan uusia ruokia, sillä ranskalaisdietti tuntuu hyvin turvalliselta vaihtoehdolta. Siksi on loistavaa omata ystäviä, jotka vievät kokeilemaan uusia ruokia ja näin päädyin ensimmäistä kertaa Phohon.

Paikan isoin hitti ovat vietnamilaiset nuudelikeitot. Koska olen ruoka-asioissa hieman hitaasti lämpiävä päädyin testaamaan riisikulhoa, koska tiedän ainakin pitäväni riisistä. Kokeilin ja jäin koukkuun. Tämän kerran jälkeen olen vienyt kaikki vieraani paikkaan kokeilemaan ja myös kaikki kävijät ovat paikan ruokaa kehuneet.

Pho:ssa on hyvän ruoan lisäksi ollut jokainen kerta nopea ja ystävällinen palvelu ja suurin osa menusta on gluteenitonta, joten valinnanvaraa riittää. Myös jälkkärin friteeratut banaanit tulevat gluteenittomina.

Sijainti: The Lanes, 12 Black Lion Street
Hintataso: Keskitasoa hieman edullisempi, annokset hieman alle 10 puntaa

Brewed

Brewed on oma lähipaikkani, jonka ruoka on ihan super herkullista ja suurilta osin menun tarjonta on gluteenitonta. Oikeastaan kyseessä on kahvila, joka tarjoilee brunssia ja sinne kannattaakin suunnata lounaalle, sillä paikka on auki lähinnä päiväsaikaan.

Kahvila on hyvin pieni, joten pöydän saaminen voi olla välillä haastavaa, mutta jokainen kerta kun olemme siellä olleet olemme johonkin mahtuneet istumaan ja paikan palvelu on ihan parasta. Sijainti on hieman kauempana keskustasta, joten mikäli suuntaat London Roadin kirppareille voi tämän kohteen ottaa mukaan tälle reissulle.

Sijainti: 136 Lewes Road
Hintataso: Keskitasoa, annokset 10 punnan luokkaa

Koiran kanssa Britanniaan ilman lentämistä tai autoa

Suunnitellessani muuttoa Britanniaan yksi suurimmista haasteista oli keksiä, miten koiran saisi kaikista kätevimmin tuotua tänne mukana. Mietin pitkään lentämisen ja muiden matkustustapojen väliltä ja päädyin lopulta siihen, että lentäminen olisi liian riskialtis vaihtoehto ja lisäksi erittäin hintava, joten ryhdyin tutkimaan muita vaihtoehtoja.

Lentäminen Britanniaan onnistuu vain rahtina

Britannian säädösten takia maahan saa tuoda eläimiä vain tiettyjen yhtiöiden kautta ja vain rahtina. Suomesta voi Britteihin ostaa liput Finnair Cargon kautta ja hintaa hommalle olisi tullut noin 500 euron pintaan omalla kohdallani.

Koira menee tällöin Heathrowlla eläinten vastaanottokeskukseen, josta sen saa sitten hakea. Iines ei ole ikinä lentänyt ja ei pidä siitä, että se jätetään täysin vieraaseen paikkaan vieraiden ihmisten kanssa, joten ajatus lentämisestä ei tuntunut ollenkaan mukavalta. Tytöllä on myös tapana ilmoittaa tästä asiasta kovaäänisesti, joten näin jos mielessäni sen kun yritän koiraa jättää ja toinen huutaa kuin syötävä. Tällaisissa tapauksissa henkilökunnalla on mahdollisuus evätä koiran pääsy koneeseen. En halunnut ottaa tätä riskiä, sillä siinä tapauksessa lähtö hankaloituisi huomattavasti, joten luovuin melko alkuvaiheessa jo lentomatkustamisesta.

Tottunut junamatkustaja ottaa lungisti

Autolla Britteihin

Autolla matkustaminen Britteihin olisi kaikista helpoin, kustannustehokkain ja kaiken kaikkiaan paras vaihtoehto. Koiran saa tuoda auton kyydissä lähes kaikilla reiteillä ja lisäksi tavarat kulkevat kätevästi mukana. Auto Briteissä koko oleskelun ajan olisi kuitenkin ollut hieman hankala ja edestakaisin ajaminen kallista ja aikaavievää, joten tutkailin myös mahdollisuutta vuokrata auto. Auton palauttaminen eri maahan kuin mistä sen on vuokrannut oli kuitenkin erittäin kallista ja suurimmalla osalla yhtiöistä ei edes mahdollista, joten myös tästä vaihtoehdosta täytyi luopua.

Lopullinen reitti

Päädyin siis siihen, että vähiten huonoin vaihtoehto on junat ja laivat kombo. Reittimme kulki Helsinki – Tukholma – Kööpenhamina – Hamburg – Amsterdam – Hook of Holland – Harwich.

Viking Linella Tukholmaan

Reissun ensimmäinen ja miellyttävin osuus oli laivamatka Helsingistä Tukholmaan. Koska meillä oli vain reittimatka, ja tarkoitus lähinnä levätä hytissä, olin ottanut halvimman mahdollisen hytin. Satamassa oli iloinen yllätys se, että meidät korotettiin parempaan hyttiin, koska laivassa oli niin tyhjää tuona iltana. Ilmeisesti tammikuun puoliväli keskellä viikkoa ei ole parhaiten myyvä ajankohta.
Laivalla matkustaminen oli rentoa. Koira viihtyi hyvin hytissä rauhassa nukkumassa ja leikkimässä leluilla ja itse pystyi käymään syömässä matkan rullatessa eteenpäin. Laivan kannelta löytyi kaksi pientä hiekkalaatikkoa, jossa pystyi koiran ulkoiluttamaan. Tammikuussa tuuli oli avomerelle melkoinen, joten pahemmin ei pakollista laatikolla kääntymistä lukuun ottamatta vietetty aikaa ulkona.

Iines kotiutuneena hyttiin

Tukholmasta junalla Kööpenhaminaan

Tukholmassa meillä oli nelisen tuntia aikaa ennen junan lähtöä, joten otimme bussin asemalle satamasta ja veimme kamat sinne säilytykseen. Olin katsonut läheltä lounaspaikan, jonne pystyi menemään koiran kanssa, mutta en ollut älynnyt tehdä pöytävarausta ja paikka oli tupaten täynnä. Jäimme siis epämääräisesti kävelemään ympäri keskustaa ja lopulta päädyttiin kysäisemään kauppakeskuksen paikasta, josko voimme koiran kanssa siihen istahtaa syömään ja tämä onneksi sopi. Saatiin siis lounasta ja ostettua myös eväitä junamatkalle alakerran kaupasta.

Lounaalla

Junamatka Tukholmasta Kööpenhaminaan kestää noin viitisen tuntia. Alkumatkasta oli vielä valoisaa ja pääsi nauttimaan myös kauniista talvimaisemista. Kööpenhaminassa yövyimme Airbnb, koska ehdimme nukkumaan vain muutaman tunnin ennen matkan jatkumista.

Maisemia junassa

Junalla Kööpenhaminasta Amsterdamiin

Matkan haastavin päivä oli matka Köpiksestä Damiin. Hieman kello seitsemän jälkeen hyppäsimme Hampuriin suuntaavaan junaan puoliunisina. Aamupalaa junassa syöden lähti päivä käyntiin. Tämän osuuden mielenkiintoisin osuus oli kun kuulutuksissa käskettiin ottamaan tärkeimmät tavarat ja valmistautua menemään laivaan. Katselimme toisiamme hämillämme miettien mistä oli oikein kyse. Käytännössä siis koko pikajuna ajoi sisään lauttaan ja junasta noustiin ylös lautalle merimatkaosuuden ajaksi. Juna lautan sisällä oli matkan ehkä hauskimpia yllätyksiä!

Meidän juna parkkeerattuna lautalla

Hampurissa meillä oli noin kolmen tunnin lounastauko, jonka vietimme mukavasti kauppakeskuksen intialaisen ravintolan herkkuja nauttien ja hieman koiran kanssa ympäri kaupunkia kävellen. Matkan viimeinen osuus oli kahden junan yhdistelmä kohti Amsterdamia. Hampurin juna-asema oli perjantaina täysin tukossa ja en ole ollut hetkeen junalaiturilla, joka on niin tupaten täynnä ihmisistä. Juna oli tietenkin myöhässä jo tullessaan Hampuriin, ja vielä pahemmin se alkoi olla myöhässä kun matka eteni. Vaihtoaikaa Osnabrückissa meillä oli alun perin noin 35 minuuttia ja nuo minuutit alkoivat uhkaavasti hupenemaan matkan jumittaessa yhä pahemmin. Pysäytin käytävällä kävelevän konduktöörin ja kysyin vaihtoyhteydestämme. Herra vastasi englanninkieliseen kysymykseeni ystävällisesti saksaksi. Yritin puristaa naamalleni jonkinlaisen hymyä muistuttavan kertoessani itselleni, että tässä oli hyvä muistutus pysyä taas kaukana Saksasta matkaillessa. Ystävällinen vierustoverini kuitenkin käänsi konduktöörin kommentin, joka oli käytännössä käsky kuunnella kuulutuksia. Kuulutuksissa ei tullut mitään infoa Amsterdamin junista, joten jäimme pois asemalla todeten junan menneen. Onneksi DB:nin toimisto oli vielä auki ja saimme uudet liput myöhemmin lähtevään junaan. Päätimme tässä vaiheessa ottaa seuraavan suoran yhteyden emmekä lähteä kokeilemaan vaihtojen kanssa. Hieman oli hiljaista kun istuimme 12,5 tunnin matkustamisen jälkeen yhä odottamassa junaa sen sijaan, että olisimme olleet perillä.

Iines Amsterdamissa

Stena Linella kanaalin yli

Amsterdamista matkustimme junalla ja bussilla Hook of Hollandiin, josta laivamme kohti Brittejä lähti. Stena Linesta tuli koko matkan kurjin osa. Osittain siksi, etten ollut selvittänyt asiaa tarpeeksi. Olin katsonut, että laiva ottaa lemmikkejä myös jalan olevien matkustajien kanssa. Tiesin parin tuttuni käyttäneen tätä yhtiötä ja olin kuullut, että kissat olivat olleet omassa boksissaan matkan ajan omistajan kanssa. Varatessani matkaa ruksasin siis enempää miettimättä kohdan ”pet travelling in kennel” ajatellen sen tarkoittavan, että koira on kuljetettava häkissä hyttiin tms. Näinhän ei kuitenkaan ollut, kuten matkan aikana selvisi. Koira on siis laivalla jätettävä kennel-osastolle, jossa toki saa vierailla niin paljon kuin haluaa.

Tullessamme sisään laivaan meitä oltiin vastassa henkilökunnan osalta ja he saattoivat meidät kenneliin. Tavaroita ei saanut viedä hyttiin ennen koiran viemistä. Astuessani sisään kenneliin siellä jo olevat 5 koiraa aloittivat aivan jäätävän metelin. Tiedustelin olisiko toinen kennelhuone hieman hiljaisempi ja saimmekin siirtyä sinne, sillä siellä oli rauhallista ja vain yksi kissa meidän lisäksemme. Vietin matkan aluksi hetken koiran kanssa kennelissä ja päätin sitten mennä käymään hytissä. Jätin koiralle ruoan ja lähdin viemään tavaroita hyttiin ja syömään itse jotakin. Menin heti tämän jälkeen katsomaan tilannetta ja ensimmäistä kertaa elämässään Iines ei ollut syönyt jätettyä ruokaa. Totesin, etten voi jättää koiraa yksinään sinne, jos olo on niin huono, ettei edes ruoka kelpaa, joten käväisin hakemassa hytistä kirjan ja ruokaa ja vietin lähes koko laivamatkan istuen kennelin lattialla lukien ja Netflixiä katsellen.
Aamulla kävin pakkaamassa tavarat ja ajattelin käyttää koiran vielä ulkona. Mennessäni kohti kenneliä työntekijä tuli pysäyttämään kysyen miksi olen menossa alas. Kerroin, että vien koiran ulos ja laitan tavarat kasaan kennelissä. Minulle teroitettiin ainakin viiden kerran ajan, ettei koiraa saa missään nimessä ottaa ulos kennelistä ennen kuin laivasta saa poistua. Kerrottuani noin 10 kertaa tämän ymmärtäväni pääsin alas kenneliin. Ulkoilutuskansi oli seuraava erittäin epämiellyttävä yllätys. Kyseessä oli siis vain laivan kansi. Ei hiekkalaatikkoa, ei mitään viemäriä tms vaan pissassa lainehtiva lattia ulkona tuulessa. Päätettiin skipata se aamu-ulkoilu sitten sillä näkemällä.

Stena Line oli kaikin puolin kurja kokemus koiran kanssa ja päätin, että takaisin tultaessa hankin meille autokyydin vähintään tuolle kanaalin yli osuudelle, jotta emme joudu Stena Linelle uudestaan.

Lounaalla Hampurissa

Britannian rajalla

Koiralle oli ennen matkaa hankittu EU-passi, jota ei kysytty missään vaiheessa matkaa ennen Hook of Hollandia. Siellä paperit tarkistettiin ennen laivaan astumista ja homma sujui todella nopeasti. Britanniaan tullessa passia hädin tuskin vilkaistiin ja muutaman kysymyksen jälkeen olimme uudessa kotimaassa. Kaiken matkustamisen ja viimeisen nukkumattoman yön jälkeen oli aika voittaja olo!

Ensimmäinen aamupala Britannian puolella

Vaikka tämä reissu oli ensisijaisesti muutto toiseen maahan, oli se myös samalla muistutus siitä, että saan olla kiitollinen omassa elämässäni todella monesta hyvästä asiasta. Ajattelin alun perin tehdä reissun yksinäni, mutta ystäväni sanoi mielellään lähtevänsä mukaan auttamaan reissussa. Monta kertaa matkan aikana katsoin tätä ihmistä ja mietin miten mulla voi olla näin ihania läheisiä, sillä kaiken väsymyksen ja matkan rankkuuden keskellä oli mukana ihminen, joka taas kerran otti olkalaukkuni kantaakseen, jotta sain koiran kyytiin. Tästä voin olla ikuisesti kiitollinen.

Matka lyhyesti:
Päivä 1. Ekonokokki Helsingissä eläinlääkärissä. Yö laivalla Helsingistä Tukholmaan.
Päivä 2. Laiva Tukholmassa klo 10. Lounasta Tukholmassa. Juna Kööpenhaminaan. Yö Kööpenhaminassa.
Päivä 3. Juna Kööpenhamista Hampuriin. Lounas ja 3 tunnin vaihto Hampurissa. Juna Hampurista Osnabrückiin. Osnabrückissa vaihto Amsterdamiin suuntaavaan junaan. Yö Amsterdamissa.
Päivä 4. Lounasta Amsterdamissa. Juna ja bussi Hook of Holladiin. Illalla laivaan Hook of Holladista. Yö laivalla.
Päivä 5. Saapuminen Harwichiin ja Britanniaan.

Ensimmäinen päivä Brightonissa

Ensimmäinen päivä Brightonissa alkaa kääntyä kohti iltaa ja vieläkin tuntuu vaikealta ymmärtää, että tämä paikka tulee olemaan kotini seuraavan puolen vuoden ajan. Arki täällä tuntuu vielä niin kaukaiselta asialta, että sitä on todella vaikea kuvitella, ja monet asiat kuten missä tulen asumaan, ovat vielä auki, joten vielä ei pääse rauhassa asettumaan ja luomaan rutiineja.

Viimeisten viikkojen ajan on eniten stressannut asunnon löytäminen ja olen päivittäin usean tunnin ajan selaillut ilmoituksia, ollut yhteyksissä eri tahoihin ja pyrkinyt asiaa edistämään. Homma on tuntunut aikalailla suossa tarpomiselta, sillä asunnot menevät nopeasti ja monet asiat kuten sopimuksen mahdollinen sisältö tuntuvat muuttuvan jatkuvasti. Muutama asuntonäyttö on nyt kuitenkin saatu sovittua ja toivottavasti jotakin sopivaa niiden joukosta löytyy.

Lähtötunnelmaa

Eilen illalla lähtö alkoi ensimmäisen kerran hieman jännittää, kun sain tavarat pakattua matkalaukkuun, ja tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että tässähän todella ollaan lähdössä. Samalla alkoi myös todenteolla stressaamaan se mikäli asuntoa ei löydy, ja miten asia sitten ratkeaa, koska loputtomiin ei ole budjettia asustella hotellissa tai airbnb-majoituksessa.

Aamulla herätys oli neljältä ja unenpöpperössä lähdin aivan liian aikaisin bussille tajuten asian vasta tarpoessani lumessa 15 kg painavan laukkuni kanssa. Onneksi paksu villapaita lämmitti bussia odotellessa. Aamu ei myöskään alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, kun ensimmäinen asia heräämisen jälkeen oli viesti perutusta asuntonäytöstä, koska vuokraajasta oli alkanut tuntua, etten sittenkään ehkä ole sopiva vuokralainen.

Ensimmäiset tunnit Brightonissa

Fiilis kuitenkin muuttui täysin, kun astuin ulos koneesta Englannin maaperällä, ja istahdin junaan kohti uutta kotikaupunkiani. Katselin junan ikkunasta kumpuilevaa maalaismaisemaa, lampaita laiduntamassa ja ihmisiä koiriensa kanssa ulkona. Kaiken lisäksi mukavan lämmin ilma ja pilvipeitteen takaa pilkistelevä aurinko tervehtivät muuttajaa.

Aivan ensimmäiseksi Brightoniin päästyäni raahauduin matkalaukkuni kanssa kohti horisontissa siintävää merta. Matkalla rantaan ihastelin kaupungin kauniita rakennuksia ja matkalaukkukin alkoi tuntua kovin kevyeltä. Rantaan päästyäni meri avautui eteeni kauniin sinisenä ja vedin keuhkoihini meri-ilmaa nauttien ensimmäisistä hetkistäni tässä kaupungissa.

Rannalta lähtiessäni oli aika suunnata kohti airbnb-majoitustani. Matka bussilla kävi kätevästi ja pysäkkien nimet näkyivät näytössä, jolloin oli helppo jäädä pois oikealla pysäkillä. Pysäkillä aloin katsomaan Google Mapsin ohjeita, jotka näyttivät reitin menevät suoraan talojen pihojen kautta. Hieman tarkemmin tarkasteltuani totesin, että talojen välissä menee kuin meneekin kapea kävelytie ylös kukkulalle. Harmillisesti google maps ei ole kuitenkaan suunnistuskartta, josta näkisi maaston vaihteluita, joten hetken laukkua portaita raahattuani totesin, että matkaa on aikalailla vielä edessä. Hieman hikisenä kuitenkin minä ja laukku saavuimme lopulta mäen huipulle ja maisemat ylhäältä olivat ihanat. Sanontakin taitaa kuulua niin, että hienoimmat näkymät ovat hieman hankalampien reittien takana.

Brighton. Tuleva kotikaupunkini

Yksi työkesä Maltalla ja viimeistään lyhyt harjoitteluni Kapkaupungissa vahvistivat itselleni sen, että on aika jättää tekosyyt syrjään ja kokeilla jotain uutta mitä on pitkään halunnut. Itselle tämä haave on ollut hieman pidempi asumispätkä ulkomailla, jossa pääsisi kunnolla arkeen kiinni ja ehtisi toipua ensimmäisestä ihastumisvaiheesta, jossa kylmä suihku ja kämpän jakaminen kuuden muun ihmisen kanssa tuntuvat lähinnä jännittäviltä ja hauskoilta kokemuksilta.

Henkistä valmistautumista

Projektin ensimmäisenä vaiheena oli henkinen valmentautuminen. Joka kerta kun keksin ”hyviä syitä” miksi en poistuisi mukavuusalueeltani taklasin ne mahdollisimman pitävällä tietopaketilla tai excel-laskemilla, sekä kasalla pinterestiin kerättyjä tsemppilauseita. Lisäksi erityisen tärkeää on ollut luopuminen joistakin asioita Suomessa jo hyvissä ajoin, jotka mahdollisesti voisivat estää lähdön.

 

Konkreettisia suunnitelmia

Takaisin opiskelemaan lähteminen avasti loistavan mahdollisuuden lähteä ulkomaille vaihdon kautta. Samalla saisin opintoja eteenpäin, yliopiston tuen ja asua ulkomailla. Tutkailin siis heti opintojen alettua mahdollisia vaihtokohteita ja päädyin rajaamaan kohteet Eurooppaan, jotta muuttaminen koiran kanssa olisi astetta helpompi toteuttaa. Selailun ja tutustumisen perusteella innostuin eniten Brittiyliopistojen tarjonnasta omalla alallani ja päädyin siihen, että laitan hakupaperit Sussexin yliopistoon Brightoniin.

Vaikeuksien kautta voittoon

Oman jännityksensä ja haasteensa hakuprosessiin toi alkuvuoden yllättävä loukkaantuminen. Hakujen deadline alkoi lähestyä ja itse makasin sängyssä leikkauksen jälkeen sen verran hyvällä kipulääkemäärällä varustettuna, että järkevien lauseiden muodostaminen tuntui hetkittäin hankalalta. Epämääräisesti vaatteisiin kääriytyneenä onnistuin kuitenkin hilautumaan hakuklinikalle hakemuksia tekemään ja kirjoittamaan ja hitaasti mutta varmasti vasemmalla kädellä hakemukset rustaamaan ajoissa.

Seuraavan parin kuukauden ajan vahtasin sähköpostia päivittäin useita kertoja odottaen tietoa valinnoista. Kun tieto valinnasta Sussexiin vihdoin kolahti mailiin oli pakko tanssi ilosta ennen läheisille soittamista. Brightonista tulee siis ensi vuonna hetkeksi kotikaupunkini ja luulen, että tulen siellä viihtymään erittäin hyvin.

P.s. Heitä parhaat vinkkisi mitä ottaa huomioon ulkomaille muuttaessa tai vaihtoon lähdettäessä kommenttiboksiin!